Lue keskustelun säännöt.
15 vuoden avioliiton jälkeen ymmärrän että mies ei ole koskaan ollut tunnetasolla läsnä
06.04.2025 |
Puhutaan emotionally unavailable englanniksi. Löytyy paljon videoita YouTubesta aiheesta. Meillä tosiaan ollut todella vaikea suhde, ikävä kyllä lapsiakin, olen vuosia jo kieltänyt kaikki omat tarpeeni ja keskittynyt lapsiin. Nyt kun lapset kasvavat olen palannut niihin omiin tarpeisiini ja ymmärtänyt että niihin ei ole koskaan vastattu, päinvastoin kun olen niitä tuonut ilmi, niitä on väheksytty ja niille on ilkuttu.
Olen miettinyt onko mies narsisti, mutta toisaalta kaikki piirteet ei viittaa siihen. Nyt sain selityksen sille miksi olen kokenut oloni niin yksinäiseksi, miksi koen että minua ei oikein koskaan ole kunnolla kuultu saati kunnioitettu. Nyt hajoilen tämän asian kanssa, yritän kasata itseäni ja harmittaa etten aiemmin ole ymmärtänyt sitä.
Kommentit (74)
Aikuistuminen. Sitä se on. Olet normaali, ei mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ihmeessä sairaslomaa. Olet sen ansainnut.
Vaikein suhde sinulla on itseesi, ei mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö, sun vaan tekee vierasta mieli.
No, kyllä on alkanutkin tehdä mieli. Olemme miehen kanssa nukkuneet eri huoneissa kohta jo neljä vuotta eikä seksiä ole ollut. Olen valmis jo katselemaan muita miehiä ja saamaan vähän perspektiiviä. T. Ap
Mä olen loputtomien onnettomien suhteiden jälkeen miettinyt, että mitä minä oikeasti suhteelta haluan, kun en sitä kerran näytä saavan. Ja tullut tulokseen, että se on henkinen yhteys, tunneyhteys.
Olisin kyllä saanut seksiä, lapsia, kodin, matkoja, miehen kustantamaan menojani, paikkani miesten tuttavapiirissä, kaikkea sellaista. Mutta kohtaamista tunnetasolla, sitä ei vain ole kenenkään kanssa ollut ja miehistä se on ollut jotenkin liikaa vaadittu.
Kun olen koettanut sanoittaa asiaa miehille, olen vain saanut lisää lahjoja, yllätyksiä, reissuja. He eivät tunnu käsittävän koko ulottuvuutta. Olen onnellisempi oikeasti yksin, kuin yksin toisen pinnallisessa rakennelmassa, jossa ei aidosti kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet valmis jättämään suhteen. Haluat ehkä jo erota mutta et ole varma mitä sitten tapahtuu.
Se on vaikeaa, tottumus on toinen luonto. Kannattaa ensin muuttaa omilleen ja laittaa ero vireille, ihan rauhallisesti. Perhe voi kipuilla mutta ikioman pesän rakentaminen on hauskaa.
Sitten vasta kannattaa alkaa miettiä uusia ihmissuhteita.
Mikähän sinussa sai aikaan sen, ettet tuota ole ennen tajunnut? Ja miksiköhän olet suostunut olemaan tuolla tavoin suhteessa? Noita vois lähtee selvitteleen, ettei tule toistuneeksi tuollainen.
Voisko olla autismia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen loputtomien onnettomien suhteiden jälkeen miettinyt, että mitä minä oikeasti suhteelta haluan, kun en sitä kerran näytä saavan. Ja tullut tulokseen, että se on henkinen yhteys, tunneyhteys.
Olisin kyllä saanut seksiä, lapsia, kodin, matkoja, miehen kustantamaan menojani, paikkani miesten tuttavapiirissä, kaikkea sellaista. Mutta kohtaamista tunnetasolla, sitä ei vain ole kenenkään kanssa ollut ja miehistä se on ollut jotenkin liikaa vaadittu.
Kun olen koettanut sanoittaa asiaa miehille, olen vain saanut lisää lahjoja, yllätyksiä, reissuja. He eivät tunnu käsittävän koko ulottuvuutta. Olen onnellisempi oikeasti yksin, kuin yksin toisen pinnallisessa rakennelmassa, jossa ei aidosti kohdata.
Mitenköhän olet sanoittanut jos toinen on tehnyt johtopäätöksen, että haluat materiaa ja elämyksiä.
Keittiöpsykologialla voi pilata ihmissuhteet.
Jos ongelmia on, kannattaa perehtyä tutkittuun tietoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sinussa sai aikaan sen, ettet tuota ole ennen tajunnut? Ja miksiköhän olet suostunut olemaan tuolla tavoin suhteessa? Noita vois lähtee selvitteleen, ettei tule toistuneeksi tuollainen.
Voisko olla autismia?
Mietin aivan samaa. Mikä saa ihmisen aloittamaan tuollaisen suhteen ja vielä pysymään siinä? Vai onko vain otettu joku, jonka kanssa on ollut helpompi toteuttaa omia haaveita tietynlaisesta elämäntyylistä taloineen, lapsineen ja matkoineen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen loputtomien onnettomien suhteiden jälkeen miettinyt, että mitä minä oikeasti suhteelta haluan, kun en sitä kerran näytä saavan. Ja tullut tulokseen, että se on henkinen yhteys, tunneyhteys.
Olisin kyllä saanut seksiä, lapsia, kodin, matkoja, miehen kustantamaan menojani, paikkani miesten tuttavapiirissä, kaikkea sellaista. Mutta kohtaamista tunnetasolla, sitä ei vain ole kenenkään kanssa ollut ja miehistä se on ollut jotenkin liikaa vaadittu.
Kun olen koettanut sanoittaa asiaa miehille, olen vain saanut lisää lahjoja, yllätyksiä, reissuja. He eivät tunnu käsittävän koko ulottuvuutta. Olen onnellisempi oikeasti yksin, kuin yksin toisen pinnallisessa rakennelmassa, jossa ei aidosti kohdata.
Mitenköhän olet sanoittanut jos toinen on tehnyt johtopäätöksen, että haluat materiaa ja elämyksiä.
Mm. sanonut suoraan, että haluaisin kerrankin olla rauhassa kahdestaan, ihan kotosalla. Olla vaan, jutella ja tutustua toisiimme. Miehen vastaus on toteuttaa jotakin kliseisen romanttista ja yliampuvaa suoraan amerikkalaisista elokuvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mm. sanonut suoraan, että haluaisin kerrankin olla rauhassa kahdestaan, ihan kotosalla. Olla vaan, jutella ja tutustua toisiimme. Miehen vastaus on toteuttaa jotakin kliseisen romanttista ja yliampuvaa suoraan amerikkalaisista elokuvista. "
No teitkö itse koskaan mitään näiden asioiden edistämiseksi vai olitteko kaiken vapaa-ajan matkoilla, jonne mies sinut ilmeisen väkisin pakotti ja joilla ei voinut olla hetkeäkään kahdestaan ja jutella? Miten ylipäätään "jutellaan ja tutustutaan" ihmiseen, jonka kanssa jo oletettavasti asutaan yhdessä? Eikö tutustuminen ole tuossa vaiheessa jo melko pitkällä...
Ööh, ja toiset valittaa että mies haluaa vain oleilla kotona, eikä koskaan pääse matkustamaan yhyyyy byäää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus exän kansa. Jonkinlainen narsisti oli. Tajusin sen eron jälkeen, kun käytös muuttui todella ja hylkäsi lapsensa.
Ap yrittää pedata itselleen syitä syrjähyppyihin.
Onhan mies ollut todella läsnä tunnetasolla, kun on ilkeillyt. On vaan ollut ikävät tunteet. Miten ihmeessä tuota ei olisi muka tajunnut kuin 15 vuoden jälkeen jonkun tuubivideon jälkeen? Onko niin tottunut sellaiseen vuorovaikutukseen jo varhain vai onko nyt jotain selittämistä. Ja eri huoneissa nukkuminen, joo, etäistä on.
Taidatkin olla aikamoinen tyhmeliini!!!!!!!!! Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen loputtomien onnettomien suhteiden jälkeen miettinyt, että mitä minä oikeasti suhteelta haluan, kun en sitä kerran näytä saavan. Ja tullut tulokseen, että se on henkinen yhteys, tunneyhteys.
Olisin kyllä saanut seksiä, lapsia, kodin, matkoja, miehen kustantamaan menojani, paikkani miesten tuttavapiirissä, kaikkea sellaista. Mutta kohtaamista tunnetasolla, sitä ei vain ole kenenkään kanssa ollut ja miehistä se on ollut jotenkin liikaa vaadittu.
Kun olen koettanut sanoittaa asiaa miehille, olen vain saanut lisää lahjoja, yllätyksiä, reissuja. He eivät tunnu käsittävän koko ulottuvuutta. Olen onnellisempi oikeasti yksin, kuin yksin toisen pinnallisessa rakennelmassa, jossa ei aidosti kohdata.
Mutta olet sentään saanut tuollaisia asioita, minä en ole saanut käytännössä juuri mitään. Olen yrittänyt saada miehestä jotain irti, että huomioisi edes jollain tapaa, veisi vaikka ravintolaan syömään, mutta ei tee sitä.
Olen nyt tullut siihen tulokseen että tällainen ihminen joka melkeinpä pelkää yhteyttä ei tee sellaisia asioita jotka voisi edesauttaa sitä. Toisaalta ajattelen nyt myös että siinä kohtaa ollaan jo väärällä raiteella kun toiselta pitää vaatia jotain, esim huomiota. Jos ei toinen halua sitä antaa niin sitten se on vaan hyväksyttävä. Hirveästi olen tuhlannut aikaa siihen että olen koittanut miehelle selittää mitä haluan suhteelta, mutta ei hän puhu edes samaa kieltä. Tulee vaan huonompi ja yksinäisempi olo keskustelun jälkeen. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sinussa sai aikaan sen, ettet tuota ole ennen tajunnut? Ja miksiköhän olet suostunut olemaan tuolla tavoin suhteessa? Noita vois lähtee selvitteleen, ettei tule toistuneeksi tuollainen.
Voisko olla autismia?
Tarkoitatko että minä olen autistinen?
No en tiedä, ei ole kukaan sellaista sanonut koskaan, enkä oikein usko koska pystyn lukemaan ihmisiä aika hyvin.
Ei ole mitenkään poikkeuksellista jäädä huonoon suhteeseen. Etenkin jos hyviäkin hetkiä on ja toinen lupailee muutosta ja on itse empaattinen ja positiivinen ihminen joka haluaa uskoa hyvään toisessa. T. Ap
Höpöhöpö, sun vaan tekee vierasta mieli.