Kerrostaloasujat! Kuunteletko aina ennen ulosmenoa, että onko muita rappukäytävällä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kun ei nelikerroksisessa talossa ole hissiä, niin naapureita välttelevä saisi väijyä kotonaan niin kauan että kuolisi nälkään. Harvoja ovat ne kerrat jolloin mistään kerroksesta ei oven ääntä kuulu jos ihmisten aikaan liikkuu.

Meillä on kolmikerroksinen hissitön talo ja helposti pääsee ulos näkemättä naapureita, ihan sama mihin aikaan kulkee.

Aina toivon, ettei ketään osuis rappuun samaan aikaan. En oikeastaan halua nähdä naapureita.

En koskaan.

En koskaan, mutta jos ennen oven avaamista sattumalta kuulen, että samalla porrastasanteella on trafiikkia, saatan odottaa hetken ennen oveni avaamista. En "pelkää" tai karttele naapureitani, mutta onhan se aina mukavampaa mennä ja tulla ihan kaikessa rauhassa :)

Eipä siellä kerrostalossa paljoa tarvinut "kuunnella", kun ne äänet kuului kaikki muutenkin ellen tukkinut korviani.

Minulla naapureiden välttely johti liikunnan aloittamiseen. Tulin kaupasta kotiin ja hissin kutsunappia painaessani huomasin, että hissi oli jo liikkeellä! Pakenin portaisiin ja kapusin kauppakassien kanssa viidenteen kerrokseen. Puuskutin. Kädet ja jalat tärisi. Kauhistuin huonosta kunnostani niin paljon, että aloin käydä lenkillä ja salilla.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin kunto on kohentunut paljon. Naapureita välttelen kohtuudella.

Kaikkea sitä kuulee. Mikä sairaus tuollainen on? Miten te selviätte elämästä ylipäänsä. Ei ristus sentään.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että suomalaiset on täysin sairas kansa. 

Kyllä tämän kerrostalon ulkomaan tuliaiset on ihan samanlaisia. Ei katsota kohti ja naama on niin norsunveellä kuin olla voi. No, yksi vanhempi kurdipariskunta on hyvinkin ystävällinen.

Paljon on mielenterveysongelmia porukalla. En olisi uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on mielenterveysongelmia porukalla. En olisi uskonut.

Ai AV:lla ja naapurien välttelyketjussa? :) Mä oisin uskonut

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä kuulee. Mikä sairaus tuollainen on? Miten te selviätte elämästä ylipäänsä. Ei ristus sentään.

Oikein hyvin selviän, kiitos. En minä kuole jos joku vahingossa tuleekin vastaan käytävässä mutta jos se on vältettävissä niin haluan välttää näkemästä naapureita. Mitä sitten?

Törmäsin kaupassa hyllyjen "risteyksessä" naiseen ja siinä tuli vähän sellainen "kuka menee mistä ja minne"-tilanne. Yritin vähän hassusti ilmeillä siinä sanattomassa kohtaamisessa, mutta naisella oli naama rutussa ja sekunnin katsekontaktin jälkeen käänsi katseensa alas ängeten väkisin ohi. Tunsin oloni kuin miksikin halveksuttavaksi rikolliseksi. Tällaistahan meillä Suomessa on ihan joka paikassa, ei mitään peruskohteliaisuutta tai iloisuutta kenessäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä kuulee. Mikä sairaus tuollainen on? Miten te selviätte elämästä ylipäänsä. Ei ristus sentään.

Oikein hyvin selviän, kiitos. En minä kuole jos joku vahingossa tuleekin vastaan käytävässä mutta jos se on vältettävissä niin haluan välttää näkemästä naapureita. Mitä sitten?

Kyllä tuo kuulostaa jonkin sortin sairaudelta. Ei ole ihan kaikki muumit laaksossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä kuulee. Mikä sairaus tuollainen on? Miten te selviätte elämästä ylipäänsä. Ei ristus sentään.

Oikein hyvin selviän, kiitos. En minä kuole jos joku vahingossa tuleekin vastaan käytävässä mutta jos se on vältettävissä niin haluan välttää näkemästä naapureita. Mitä sitten?

Kyllä tuo kuulostaa jonkin sortin sairaudelta. Ei ole ihan kaikki muumit laaksossa.

Okei. No, ehkä mulla onkin joku naapureidenvälttely-sairaus mutta mitäpä siitä kun ei elämään vaikuta millään tavalla.

No jos kuulen ääniä niin odotan. Enpä' tunne alapuolella asuvaa miestä, en oo siis nähnyt. Asunut n 5 v se mies ja minä paljon kauemmin. Vastapäätä olevaa naapuria terevehdin ja jutellaan välillä. En välitä tutustua naapureihin. Asun Hgissä,. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä kuulee. Mikä sairaus tuollainen on? Miten te selviätte elämästä ylipäänsä. Ei ristus sentään.

Oikein hyvin selviän, kiitos. En minä kuole jos joku vahingossa tuleekin vastaan käytävässä mutta jos se on vältettävissä niin haluan välttää näkemästä naapureita. Mitä sitten?

Kyllä tuo kuulostaa jonkin sortin sairaudelta. Ei ole ihan kaikki muumit laaksossa.

Okei. No, ehkä mulla onkin joku naapureidenvälttely-sairaus mutta mitäpä siitä kun ei elämään vaikuta millään tavalla.

Kuulostaa siltä, että vaikuttaa. Siis jos joka kerta joutuu kuuntelemaan käytävän tilannetta ennen kuin uskaltaa avata ovea. No huvinsa kullakin...

Kuulen jos hissiä käytetään ja silloin odotan hetken (7. Kerros ja ärsyttävät kierreportaat). Naapureiden näkeminen ei sinänsä haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä kuulee. Mikä sairaus tuollainen on? Miten te selviätte elämästä ylipäänsä. Ei ristus sentään.

Oikein hyvin selviän, kiitos. En minä kuole jos joku vahingossa tuleekin vastaan käytävässä mutta jos se on vältettävissä niin haluan välttää näkemästä naapureita. Mitä sitten?

Kyllä tuo kuulostaa jonkin sortin sairaudelta. Ei ole ihan kaikki muumit laaksossa.

Okei. No, ehkä mulla onkin joku naapureidenvälttely-sairaus mutta mitäpä siitä kun ei elämään vaikuta millään tavalla.

Kuulostaa siltä, että vaikuttaa. Siis jos joka kerta joutuu kuuntelemaan käytävän tilannetta ennen kuin uskaltaa avata ovea. No huvinsa kullakin...

No joo, kyllähän tää vie mun elämästä aikaa ehkä minuutin viikossa silloin kun joskus harvoin joku siellä käytävässä on ja odotan sen poistumista. Kauheeta.

jos on kiire, on pakko mennä. mutta muuten odotan ja yleensä jos kuulen, että joku on menossa hissillä ylös, en tilaa sitä vielä ettei se pysähtyisi ensin mun kerrokseen.. vaan sitten vasta tilaan, kun asukas on itse astunut sieltä ulos

Joo, kuuntelen, koska mulla on aina joko koira tai roskat tai kummatkin mukana, niinen viiti yht'aikaa tonne kapeaan käytävään tukoksi.