Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholistit! Mitä teille kuuluu?
08.03.2018 |
Terveisin paatunut alkoholisti... Avautukaa, jos haluatte.
Olen taas lievässä päivähumalassa, vaikkei olisi edes rahaa. Onneksi kissoilla on kaikki tarvittava.
Näin torstain ratoksi voitaisiin taas kerran miettiä, miksi me juodaan. Itselläni on heikko stressinsietokyky ja traumatausta. Mulla on kai asperger, siis on diagnoosi. En vaan pärjää tässä maailmassa, mutten voi hyväksyä sitä. On pakko yrittää ja epäonnistua kerta toisensa jälkeen. Yritän taas lähteä opiskelemaan, enkä saisi enää epäonnistua. Pelko vaan on kova. En pysty ylläpitämään mitään ihmissuhteitakaan, koska en vaan osaa.
Tapasin yhden naisen yli viikko sitten, mutten uskalla laittaa hänelle viestiä. Pelkään jokaista lopputulosta liikaa ilman mitään syytä. Olen ollut erakko liian kauan. Tiedän, että nyt olisi helppo vaan laittaa joku "hyvää naistenpäivää" -viesti, mutten tiedä, mitä sitten teen. Olen ollut yksin niin kauan, etten tiedä, mitä ihmisten kanssa tehdään.
Tuntuu siltä kuin olisin maannut jossain sarkofagissa viimeiset kymmenen vuotta. Olen pystynyt järjestämään itselleni mahdollisuuden uuteen elämään monella alueella, mutta kun pitäisi tarttua johonkin, joku refleksi estää kaiken. Johonkin uuteen heittäytyminen on kuin tahallaan polttaisi itseään. On vaikea tehdä se. Mulle on vaan aina käynyt huonosti. Kun kaatuu liian monta kertaa, alkaa olla vaikeaa nousta ylös. Typeriä metaforia, mutten uskalla edes puhua oikeista asioista.
Miten teillä menee?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Mistä päin ap olet?
Mä olen herkkä ja kiltti ihminen, tietynlaista ulkopuolisuutta kokenut koko elämäni ajan. Olin koulussa se kiusattu ja yksinäinen kympin tyttö, kiltti ja kunnollinen, ei musta "pitänyt" tulla alkoholistia. Kotona henkistä ja fyysistä väkivaltaa, seksuaalistakin. Kuten myöhemmin ensimmäisessä parisuhteessani. Itsetunto oli nollilla.
Pirkanmaalta olen. Mä olin myös koulussa se ns. lahjakas lapsi. Opettajat oli mun elämässä oikeastaan tärkeimpiä aikuisia kun vanhemmilla oli omat juttunsa. Yksi opettaja työajan ulkopuolella kuljetti mua autolla koulusta kotiin, koska tiesi, että muuten mua hakattiin ja kiusattiin. Olen ihan järjettömän kiitollinen tuolle ihmiselle vielä nykyäänkin. Opettajat rohkaisi mua paljon.
Olen havainnut myöhemmin, että myös moni "kympin tyttö" painii oman hirviönsä kanssa, eikä menestys aikuisena ole taattu. Mä ystävystyin yhden "kympin tytön" kanssa, kun molemmat oltiin silloin kiusattuja. Hän päätyi huonoihin piireihin lopulta ja... No, ei mennyt hyvin.
En tiedä, mitä menestys vaatii, mutta ainakin se, että lapsena on vaikeaa, tuntuu omasta panostuksesta huolimatta olevan usein negatiivisille tavalla ratkaiseva asia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt ollut n. 1.5v raittiina. Esikoinen tuloillaan, siksi helppoa olla juomatta. Raskaus väsyttää kyllä. En tiedä nostaako vanha masennus päätään nyt kun väsyttää. Vai olenkohan väsynyt koska masentaa? Oli miten oli, lähikuukausina on tullut pitkästä aikaa mielitekoja ottaa siideriä. Ihan vaan siksi, koska tiedän sen ihanan pirteän, energisen tunteen, joka siiderin korkattua tulee. Toki sitä juomista seuraa kahden viikon masennus, joka ajaa juomaan lisää, ja luuppi on valmis. En vaan tiedä mitään muuta joka antaisi näinä väsymyksen aikoina sellaisen normaalin, energisen olotilan. Kaipaan sitä oloa, en jaksa olla väsynyt kaikkeen ja kaikkiin.
En halua olla juova äiti. Pelkään, että lankean lapsen synnyttyä. Lääkäreille ja hoitotahoille olen aikanaan yrittänyt tätä masennuksen ongelmaa selittää. Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä. Ongelma on yksinäistä kantaa. En tiedä mitä tehdä.
Voi kun voisin jotenkin auttaa sinua. Pelkään tuota itsekin enemmän kuin mitään muuta lapsen saamisessa, että olisin se juova äiti. Se on jotenkin vielä niin paljon pahempaa kuin juova isä (en tarkoita loukata ketään, omien kokemusten pohjalta vain).
Yritä vielä puhua jollekin, varsinkin lapsen syntymän jälkeen, oikeasti asiasta. Pysy vahvana, pidä lapsi etusijalla ja huolehdi teistä molemmista. Jos tuntuu ettet itse pyytämällä saa apua, voisitko pyytää lapsen isää tai jotain hyvää ystävääsi mukaasi? Joskus ammattilaiset kuuntelevat paremmin läheistä kuin ihmistä, joka itse yrittää kertoa ongelmistaan.
Paljon lohduttavia, lämpimiä ajatuksia täältä. Ja onnea ja menestystä äitiyteen<3
-47
Kiitos. Tulipa helpottunut olo kun puin tässä ajatukset ääneen. Lapsen isä ei ole ikinä juonut ja hän varmasti auttaa kaikin keinoin etten ottaisi edes sitä "yhtä" mihin kaverit valitettavasti yrittää edelleenkin johdatella. Pitää tosiaan yrittää aktiivisesti hakea apua heti jos tää masennus/väsymys jatkuu edelleen synnytyksen jälkeen. Lääkkeet ei ole ikinä auttanut, sama kuin sulla, vain pöhnäinen olo niistä. Ehkä keskustelu ammattilaisen kanssa voisi kuitenkin auttaa. Nää sävyt saa päässä vähän tummempia sävyjä kun ei ole oikein ketään kenen kanssa niistä jutella.
Jaa, että mitä kuuluu...
Työssäkäyvä, etätöitä voi tosin tehdä, 40+ nainen (ei lapsia, suomalainen miesystävä ulkomailla töissä).
Välillä jo pääsin viikolla viinin juonnista eroon, mutta taas räjähti, kun miesystävä kävi kylässä ja tylytti kunnolla.
Välillä voi iltapv puhelinneuvotteluissa jo naukata viiniä samalla.
Noh, tällä mennään...1 plo viiniä juotu nyt.
Kirjoitat, ap, aika viisaasti ja koskettavasti. Olen erityisen vaikuttunut siitä, miten haluat edelleen niin johdonmukaisesti muille ihmisille hyvää. Jatkuvaa vihaisuutta ja kateutta on tullut todistettua eri tavoin kärsineiden ihmisten toimesta jo aivan liikaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja etenkin rohkeutta hakeutua muiden ihmisten pariin. Myös naisten, jos siltä tuntuu. Mainittakoon muuten, että itselläni on aspergermiehistä enimmäkseen vain todella hyviä kokemuksia. Joku saa sinusta vielä ystävän, joka jo olemassaolollaan tekee elämän merkitykselliseksi.
- Nainen, 30 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli tekee viinaa tai oikeestaan kaljaa kun hermot riekaleina mut ei oo rahaa. Mutta mutta ...alkoholisti aina keinot keksii.
Alue: Aihe vapaa
Mistä päin ap olet?
Mä olen herkkä ja kiltti ihminen, tietynlaista ulkopuolisuutta kokenut koko elämäni ajan. Olin koulussa se kiusattu ja yksinäinen kympin tyttö, kiltti ja kunnollinen, ei musta "pitänyt" tulla alkoholistia. Kotona henkistä ja fyysistä väkivaltaa, seksuaalistakin. Kuten myöhemmin ensimmäisessä parisuhteessani. Itsetunto oli nollilla.