Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholistit! Mitä teille kuuluu?
08.03.2018 |
Terveisin paatunut alkoholisti... Avautukaa, jos haluatte.
Olen taas lievässä päivähumalassa, vaikkei olisi edes rahaa. Onneksi kissoilla on kaikki tarvittava.
Näin torstain ratoksi voitaisiin taas kerran miettiä, miksi me juodaan. Itselläni on heikko stressinsietokyky ja traumatausta. Mulla on kai asperger, siis on diagnoosi. En vaan pärjää tässä maailmassa, mutten voi hyväksyä sitä. On pakko yrittää ja epäonnistua kerta toisensa jälkeen. Yritän taas lähteä opiskelemaan, enkä saisi enää epäonnistua. Pelko vaan on kova. En pysty ylläpitämään mitään ihmissuhteitakaan, koska en vaan osaa.
Tapasin yhden naisen yli viikko sitten, mutten uskalla laittaa hänelle viestiä. Pelkään jokaista lopputulosta liikaa ilman mitään syytä. Olen ollut erakko liian kauan. Tiedän, että nyt olisi helppo vaan laittaa joku "hyvää naistenpäivää" -viesti, mutten tiedä, mitä sitten teen. Olen ollut yksin niin kauan, etten tiedä, mitä ihmisten kanssa tehdään.
Tuntuu siltä kuin olisin maannut jossain sarkofagissa viimeiset kymmenen vuotta. Olen pystynyt järjestämään itselleni mahdollisuuden uuteen elämään monella alueella, mutta kun pitäisi tarttua johonkin, joku refleksi estää kaiken. Johonkin uuteen heittäytyminen on kuin tahallaan polttaisi itseään. On vaikea tehdä se. Mulle on vaan aina käynyt huonosti. Kun kaatuu liian monta kertaa, alkaa olla vaikeaa nousta ylös. Typeriä metaforia, mutten uskalla edes puhua oikeista asioista.
Miten teillä menee?
Kommentit (67)
Krapula, uudet sähkörummut, ens viikolla työhaastattelu oman alan hommiin, huomenna tulee basso thomanilta. Taidan lähteä hakee olutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Pystyisinpä minäkin tuohon. Miten pystyit raitistumaan? Miten hoidit ne riippuvuuteen johtaneet ongelmat?
Mä kävin AA:n kokouksissa joskus, mutten vaan pystynyt uskomaan yhtään mihinkään, ja se oli sen koko homman perusta.
Antabuksen voimin olen myös ollut raitis pitkiäkin aikoja, mutta ei se ollut aitoa. Korvasin alkoholin muulla epäterveellä. Terapiakaan ei ratkaisssut kaikkea.
ap
Jos ei AA ja terapia auta niin sitten kaivetaan hauta
No, suvun alkoholistit on aika pitkäikäisiä, ellei kuolinsyy ole itsemurha. Itse asiassa ainoat tämän suvun yli 75 vuotta eläneet miehet on olleet alkoholisteja niin pitkälle kuin tiedän. Outoa itse asiassa. Kaivan sen haudan sitten neljän vuosikymmenen päästä. Sittenkin on todennäköisesti aikaa vaikka rakentaa vene ja lähteä merelle kuolemaan.
ap
Tommonen pissahousu alkoholisti mihinkään pysty...
K.uolet kuset ja paskat housuissa pakkaseen alkon viereen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kuuluu, kiitos kysymästä! :)
Olen vielä muutaman tunnin töissä ja olen puolesta päivästä asti nappaillut minttuviinaa noin puolisen pulloa. Sitten menen kaupan kautta kotiin ja laittelen itselleni hyvän piffin ja pyykkikone pyörittää pyykkejä. Tyttöystävä tulee vasta huomenna käymään joten tänään vedän ihan rauhassa vielä toisen pullon minttua. Lauantaina tulee lapset syömään perheineen, joten silloin en ota vaan laitan kunnon sapuskat koko porukalle. Tyttöystävä osallistuu myös ja jäänee yöksi sitten, todennäköisesti saunotaan! ;)
Sunnuntaina kun kaikki on lähteneet, alan taas maistelemaan minttua ja varmaan myös lonkeroa. Sitten teen ehkä töitä kotoa käsin tietokoneella ja maanantaina taas varsinaisesti töihin aamulla. Puolelta päivin sitten korkkaan taas minttupullon. :)
Voisi sanoa, että elämä hymyilee! :)
Näyttää hymyilevän. Hienosti saat koko elämäsi suunniteltua ja rytmitettyä etukäteen niin, että suurin rakkautesi alkoholi ei kärsi.
Kaikki ne hetket ilman ja ennen juomista.. perhepäivälliset, saunat, tyttöystävän kanssa vietetty aika.. mikään ei ole sama kuin se suurimman rakkautesi antama lämpö. Kaikki hetket ilman sitä on vaan valhetta jota suoritat uskotellaksesi itsellesi, että et ole rappiolla.
Tsemppiä.
Ei vaan kaikella on paikkansa. Kun minulla on lapset tai tyttöystävä käymässä tai töissä sellainen aika kun en voi juoda niin keskityn niihin asioihin. Ei minua viina silloin "kutsu". Mutta se muu aika on sitten sitä kun voin juoda minttua. :) Tokihan jos minulle ei jäisi aikaa juomiseen kunnolla niin voisi tulla ongelmia, mutta olen järjestänyt elämäni niin että kovin montaa päivää ei tarvitse kärvistellä selvinpäin. Se kai monelle on ongelma että ei osaa järjestellä elämäänsä niin että kaikelle on oma aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Pystyisinpä minäkin tuohon. Miten pystyit raitistumaan? Miten hoidit ne riippuvuuteen johtaneet ongelmat?
Mä kävin AA:n kokouksissa joskus, mutten vaan pystynyt uskomaan yhtään mihinkään, ja se oli sen koko homman perusta.
Antabuksen voimin olen myös ollut raitis pitkiäkin aikoja, mutta ei se ollut aitoa. Korvasin alkoholin muulla epäterveellä. Terapiakaan ei ratkaisssut kaikkea.
ap
Se usko AAssa on omassa päässä, se korkein voima voi olla ryhmän tuki esimerkiksi. Eniten tarvitset halun raitistua, oikeasti. Kun sen löydät, haluat oikeasti muuttaa elämäsi kulun otat tarvitsemasi tuen vastaan. Jos taas kuitenkin haluat turvautua viinan turrutukseen ei mikään eikä kukaan sinua kykene auttamaan. Se on itsestä kiinni. Oletko valmis katsomaan itseäsi ja elämääsi rehellisesti, tajuamaan mihin se johtaa jos jatkat tuolla tyylillä - ja näkemään mahdollisuudet jos muutat suuntaa?
Yritin uskoa Jumalaan, muihin ihmisiin, maailmankaikkeuteen ja myös itseeni, mutta mikään ei kantanut.
Tiedän kyllä, mitä pakenen siihen viinan turrutukseen. Kiitos sanoistasi, koska en oikeastaan tajunnut tietäväni sitä niin hyvin. Mutta se tuntuu mua vahvemmalta. Joka kerta se, tämä hirviö, pieksee mut henkihieveriin saatuaan mut kiinni, tai kun koitan sen kohdata.
Pahinta on kai se, että olen alistunut tähän. Yritän taistella vastaan, mutta pohjimmiltani tunnen olevani tasan niin kelvoton ja kykenemätön kuin ihmiset aina ennen sanoi. Kuulin vanhemmiltani, että synnyin sairaana ja pahana, ja olen selvästi valinnut elämän "sillan alla". Jotenkin olin niin heikko, että tein siitä totta. Olen tietoinen siitä, miten mulle käy tällä tiellä. Ja koen hyväksyväni sen. Tietysti tavallaan en hyväksy, mutta mun pitäisi pitää itseäni jonkin arvoisena noustakseni. Rationaalinen mieli ajattelee eri tavalla kuin liskonaivot, mutta en tunne ansaitsevani mitään.
Joskus ajattelen, että jos nousen tästä, voin auttaa muita nousemaan. Se auttaa, mutta siltikin mä jotenkin vaan harhailen.
Anteeksi kun olen sekava.
ap
Iskä varmaan on elossa vielä..teräsvaareja kun sukunne miehet ovat:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Hyvä. Olen ollut raittiina, tai siis muuttuneena 3kk. Sitä ennen join vuosi kausia lähes päivittäin, ehkä 300pv vuodessa ainakin jonkinlainen rentouttava hiprakka/känni.
Aloin väsyä siihen kun se vei elinvoimat, väsytti, unet huonot, vein hermot riekaleiksi ja kaiken kaikkiaan teki minusta huonolaatuisen ja väsyneen ihmisen. Päätin, että jatkuva tissuttelu loppuu nyt. Otan viinaa huvikäytössä jos huvittaa. Nyt 3kk aikana olen ottanut 2 humalaa ja 3 kertaa yhden oluen. Välillä tekee kovastikin mieli, mutta enivei, ei sitä ole pakko juoda, ei ole pakko antaa periksi. Ja jos antaa periksi, en jatka aamulla kuten aiemmin.
Jaa niin, join kai ahdistukseen, kiireeseen, stressiin ja saadakseni "lepoa kiireen keskellä". + tietysti viinan himoon join.
Vierailija kirjoitti:
Krapula, uudet sähkörummut, ens viikolla työhaastattelu oman alan hommiin, huomenna tulee basso thomanilta. Taidan lähteä hakee olutta...
Mäkin ajattelin tilata soittimia, kunhan on varaa. Olen todella huono puhallinsoittaja, mutta jos saisin tietyn soittimen, pystyisin ehkä luopumaan viinasta, jos tilanne vaatisi. Valitsisin sen soittimen ja rajattoman mahdollisuuden soittaa sitä, vaikka viinaa ei olisi. Sulla näyttää menevän hyvin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kuuluu, kiitos kysymästä! :)
Olen vielä muutaman tunnin töissä ja olen puolesta päivästä asti nappaillut minttuviinaa noin puolisen pulloa. Sitten menen kaupan kautta kotiin ja laittelen itselleni hyvän piffin ja pyykkikone pyörittää pyykkejä. Tyttöystävä tulee vasta huomenna käymään joten tänään vedän ihan rauhassa vielä toisen pullon minttua. Lauantaina tulee lapset syömään perheineen, joten silloin en ota vaan laitan kunnon sapuskat koko porukalle. Tyttöystävä osallistuu myös ja jäänee yöksi sitten, todennäköisesti saunotaan! ;)
Sunnuntaina kun kaikki on lähteneet, alan taas maistelemaan minttua ja varmaan myös lonkeroa. Sitten teen ehkä töitä kotoa käsin tietokoneella ja maanantaina taas varsinaisesti töihin aamulla. Puolelta päivin sitten korkkaan taas minttupullon. :)
Voisi sanoa, että elämä hymyilee! :)
Ihan mielenkiinnosta kyselen miten sinulla pysyy elämä kasassa tuon mintun juonnin ja työn/tyttöystävän/lasten seassa. Tietääkö muut että olet alkoholisti?
Hyvin pysyy kasassa kun suunnittelen etukäteen asioiden rytmitykset yms. Tällä samalla tyylillä moni muukin akoholisti voisi elää paljon parempaa elämää, kun ei laittaisi kaikkea "hurlumhei"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Pystyisinpä minäkin tuohon. Miten pystyit raitistumaan? Miten hoidit ne riippuvuuteen johtaneet ongelmat?
Mä kävin AA:n kokouksissa joskus, mutten vaan pystynyt uskomaan yhtään mihinkään, ja se oli sen koko homman perusta.
Antabuksen voimin olen myös ollut raitis pitkiäkin aikoja, mutta ei se ollut aitoa. Korvasin alkoholin muulla epäterveellä. Terapiakaan ei ratkaisssut kaikkea.
ap
Se usko AAssa on omassa päässä, se korkein voima voi olla ryhmän tuki esimerkiksi. Eniten tarvitset halun raitistua, oikeasti. Kun sen löydät, haluat oikeasti muuttaa elämäsi kulun otat tarvitsemasi tuen vastaan. Jos taas kuitenkin haluat turvautua viinan turrutukseen ei mikään eikä kukaan sinua kykene auttamaan. Se on itsestä kiinni. Oletko valmis katsomaan itseäsi ja elämääsi rehellisesti, tajuamaan mihin se johtaa jos jatkat tuolla tyylillä - ja näkemään mahdollisuudet jos muutat suuntaa?
Yritin uskoa Jumalaan, muihin ihmisiin, maailmankaikkeuteen ja myös itseeni, mutta mikään ei kantanut.
Tiedän kyllä, mitä pakenen siihen viinan turrutukseen. Kiitos sanoistasi, koska en oikeastaan tajunnut tietäväni sitä niin hyvin. Mutta se tuntuu mua vahvemmalta. Joka kerta se, tämä hirviö, pieksee mut henkihieveriin saatuaan mut kiinni, tai kun koitan sen kohdata.
Pahinta on kai se, että olen alistunut tähän. Yritän taistella vastaan, mutta pohjimmiltani tunnen olevani tasan niin kelvoton ja kykenemätön kuin ihmiset aina ennen sanoi. Kuulin vanhemmiltani, että synnyin sairaana ja pahana, ja olen selvästi valinnut elämän "sillan alla". Jotenkin olin niin heikko, että tein siitä totta. Olen tietoinen siitä, miten mulle käy tällä tiellä. Ja koen hyväksyväni sen. Tietysti tavallaan en hyväksy, mutta mun pitäisi pitää itseäni jonkin arvoisena noustakseni. Rationaalinen mieli ajattelee eri tavalla kuin liskonaivot, mutta en tunne ansaitsevani mitään.
Joskus ajattelen, että jos nousen tästä, voin auttaa muita nousemaan. Se auttaa, mutta siltikin mä jotenkin vaan harhailen.
Anteeksi kun olen sekava.
ap
Iskä varmaan on elossa vielä..teräsvaareja kun sukunne miehet ovat:)
Vahva keho, mutta heikko mieli. Se meillä on. Isä on joo elossa. Isän veli on vahvin mies, jonka olen koskaan tavannut, vaikkei siltä näytä. Suvun naiset on pääosin vahvoja ihmisiä henkisesti ja raittiita. Meissä miehissä on vaan joku vika. Ehkä meissä alkoi joku sairas kierre sota-aikaan. Isän isän isä oli uskovainen poliisi, joka ei viinaan koskenut. Isän isä oli samanlainen, mutta mummon veljet sairastui ja monet sen jälkeen.
Äidin isä sekosi sodassa ja rupesi hoitamaan itseään viinalla. En osaa sanoa siihen mitään. Sen verran pahoja traumoja sillä oli. Miten sitä säilyy ehjänä kun näkee toisten menevän kappaleiksi ja käytännössä näkee asioita, joista ei ikinä voi puhua, eikä kukaan voi ymmärtää? Miten siin pystyy olemaan hyvä isä? Miten tällaisen isän tytär voi olla hyvä äiti ilman apua?
Siitä se jotenkin alkoi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Pystyisinpä minäkin tuohon. Miten pystyit raitistumaan? Miten hoidit ne riippuvuuteen johtaneet ongelmat?
Mä kävin AA:n kokouksissa joskus, mutten vaan pystynyt uskomaan yhtään mihinkään, ja se oli sen koko homman perusta.
Antabuksen voimin olen myös ollut raitis pitkiäkin aikoja, mutta ei se ollut aitoa. Korvasin alkoholin muulla epäterveellä. Terapiakaan ei ratkaisssut kaikkea.
ap
Jos ei AA ja terapia auta niin sitten kaivetaan hauta
No, suvun alkoholistit on aika pitkäikäisiä, ellei kuolinsyy ole itsemurha. Itse asiassa ainoat tämän suvun yli 75 vuotta eläneet miehet on olleet alkoholisteja niin pitkälle kuin tiedän. Outoa itse asiassa. Kaivan sen haudan sitten neljän vuosikymmenen päästä. Sittenkin on todennäköisesti aikaa vaikka rakentaa vene ja lähteä merelle kuolemaan.
ap
Tommonen pissahousu alkoholisti mihinkään pysty...
K.uolet kuset ja paskat housuissa pakkaseen alkon viereen
https://mielenihmeet.fi/toisen-arvostelu-on-itsensa-maarittelemista/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Pystyisinpä minäkin tuohon. Miten pystyit raitistumaan? Miten hoidit ne riippuvuuteen johtaneet ongelmat?
Mä kävin AA:n kokouksissa joskus, mutten vaan pystynyt uskomaan yhtään mihinkään, ja se oli sen koko homman perusta.
Antabuksen voimin olen myös ollut raitis pitkiäkin aikoja, mutta ei se ollut aitoa. Korvasin alkoholin muulla epäterveellä. Terapiakaan ei ratkaisssut kaikkea.
ap
Jos ei AA ja terapia auta niin sitten kaivetaan hauta
Hyvä ystävä on paljon parempi vaihtoehto.
Ap:n vanhemmat pitävät ap:tä pahana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krapula, uudet sähkörummut, ens viikolla työhaastattelu oman alan hommiin, huomenna tulee basso thomanilta. Taidan lähteä hakee olutta...
Mäkin ajattelin tilata soittimia, kunhan on varaa. Olen todella huono puhallinsoittaja, mutta jos saisin tietyn soittimen, pystyisin ehkä luopumaan viinasta, jos tilanne vaatisi. Valitsisin sen soittimen ja rajattoman mahdollisuuden soittaa sitä, vaikka viinaa ei olisi. Sulla näyttää menevän hyvin.
ap
Oliko isäsi myös puhallin soittaja?
Nokkahuiluja saa 5 eur
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Pystyisinpä minäkin tuohon. Miten pystyit raitistumaan? Miten hoidit ne riippuvuuteen johtaneet ongelmat?
Mä kävin AA:n kokouksissa joskus, mutten vaan pystynyt uskomaan yhtään mihinkään, ja se oli sen koko homman perusta.
Antabuksen voimin olen myös ollut raitis pitkiäkin aikoja, mutta ei se ollut aitoa. Korvasin alkoholin muulla epäterveellä. Terapiakaan ei ratkaisssut kaikkea.
ap
Se usko AAssa on omassa päässä, se korkein voima voi olla ryhmän tuki esimerkiksi. Eniten tarvitset halun raitistua, oikeasti. Kun sen löydät, haluat oikeasti muuttaa elämäsi kulun otat tarvitsemasi tuen vastaan. Jos taas kuitenkin haluat turvautua viinan turrutukseen ei mikään eikä kukaan sinua kykene auttamaan. Se on itsestä kiinni. Oletko valmis katsomaan itseäsi ja elämääsi rehellisesti, tajuamaan mihin se johtaa jos jatkat tuolla tyylillä - ja näkemään mahdollisuudet jos muutat suuntaa?
Yritin uskoa Jumalaan, muihin ihmisiin, maailmankaikkeuteen ja myös itseeni, mutta mikään ei kantanut.
Tiedän kyllä, mitä pakenen siihen viinan turrutukseen. Kiitos sanoistasi, koska en oikeastaan tajunnut tietäväni sitä niin hyvin. Mutta se tuntuu mua vahvemmalta. Joka kerta se, tämä hirviö, pieksee mut henkihieveriin saatuaan mut kiinni, tai kun koitan sen kohdata.
Pahinta on kai se, että olen alistunut tähän. Yritän taistella vastaan, mutta pohjimmiltani tunnen olevani tasan niin kelvoton ja kykenemätön kuin ihmiset aina ennen sanoi. Kuulin vanhemmiltani, että synnyin sairaana ja pahana, ja olen selvästi valinnut elämän "sillan alla". Jotenkin olin niin heikko, että tein siitä totta. Olen tietoinen siitä, miten mulle käy tällä tiellä. Ja koen hyväksyväni sen. Tietysti tavallaan en hyväksy, mutta mun pitäisi pitää itseäni jonkin arvoisena noustakseni. Rationaalinen mieli ajattelee eri tavalla kuin liskonaivot, mutta en tunne ansaitsevani mitään.
Joskus ajattelen, että jos nousen tästä, voin auttaa muita nousemaan. Se auttaa, mutta siltikin mä jotenkin vaan harhailen.
Anteeksi kun olen sekava.
ap
Iskä varmaan on elossa vielä..teräsvaareja kun sukunne miehet ovat:)
Vahva keho, mutta heikko mieli. Se meillä on. Isä on joo elossa. Isän veli on vahvin mies, jonka olen koskaan tavannut, vaikkei siltä näytä. Suvun naiset on pääosin vahvoja ihmisiä henkisesti ja raittiita. Meissä miehissä on vaan joku vika. Ehkä meissä alkoi joku sairas kierre sota-aikaan. Isän isän isä oli uskovainen poliisi, joka ei viinaan koskenut. Isän isä oli samanlainen, mutta mummon veljet sairastui ja monet sen jälkeen.
Äidin isä sekosi sodassa ja rupesi hoitamaan itseään viinalla. En osaa sanoa siihen mitään. Sen verran pahoja traumoja sillä oli. Miten sitä säilyy ehjänä kun näkee toisten menevän kappaleiksi ja käytännössä näkee asioita, joista ei ikinä voi puhua, eikä kukaan voi ymmärtää? Miten siin pystyy olemaan hyvä isä? Miten tällaisen isän tytär voi olla hyvä äiti ilman apua?
Siitä se jotenkin alkoi.
ap
Koska oot viimeksi jutellut isällesi?
Uskon että hän rakastaa sinua..nyt riennät vanhempiesi luokse ja
kerrot että olet RAITIS!
He tulevat olemaan niin ylpeitä sinusta
No mitäs tässä. Huomasin että mielialalääke ylläpitää juomista. Eilen aamulla en ottanut pilleriä ja töiden jälkeen ei tehnyt tippaakaan mieli juoda. Tänä aamuna otin, kun tuli vierotus-sähköiskuja ja töiden jälkeen oli niin kauhee noste ja mania että nyt on yksi tölkki jo mennyt ja vähän helpottaa.
Täytyy yrittää taiteilla noista läkkeistä eroon, sanoi lääkäri mitä tahtoo.
Juominen on kallista, lihottavaa ja aika menee hukkaan, mieluummin tekisin jotain muuta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Pystyisinpä minäkin tuohon. Miten pystyit raitistumaan? Miten hoidit ne riippuvuuteen johtaneet ongelmat?
Mä kävin AA:n kokouksissa joskus, mutten vaan pystynyt uskomaan yhtään mihinkään, ja se oli sen koko homman perusta.
Antabuksen voimin olen myös ollut raitis pitkiäkin aikoja, mutta ei se ollut aitoa. Korvasin alkoholin muulla epäterveellä. Terapiakaan ei ratkaisssut kaikkea.
ap
Ensin 7 viikkoa hoidossa, sitten pitkäjaksoinen terapia. AA ei ole mua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krapula, uudet sähkörummut, ens viikolla työhaastattelu oman alan hommiin, huomenna tulee basso thomanilta. Taidan lähteä hakee olutta...
Mäkin ajattelin tilata soittimia, kunhan on varaa. Olen todella huono puhallinsoittaja, mutta jos saisin tietyn soittimen, pystyisin ehkä luopumaan viinasta, jos tilanne vaatisi. Valitsisin sen soittimen ja rajattoman mahdollisuuden soittaa sitä, vaikka viinaa ei olisi. Sulla näyttää menevän hyvin.
ap
Oliko isäsi myös puhallin soittaja?
Nokkahuiluja saa 5 eur
Isä on vielä elossa, ja on varmaan pitkään. Hän on epämusikaalinen, mutta niin olen mäkin.
Mulla on noita noin vitosen nokkahuiluja. Ei ne ihan huonoja ole ja värivalikoimaa riittää. Oikealla sormituksella vaan ei aina löydy niitä. Lisäksi jos tahtoo isompia kokoja, alttoa, tenoria, bassoa ja sen yli, saa maksaa. Ei kannata väheksyä nokkahuilua.
Äidin isä oli soittaja, mutta kukaan ei ole puhunut siitä enempää. Varmaan se oli aika huono. Ihan kuin mäkin. Terapian takia itsekin soittelen, enkä varmasti tule esiintymään yleisölle ikinä. Taiteellinen se äidinisä kyllä muuten oli. Moni muistelee sitä vieläkin, mutta jostain syystä kaikki piirrokset ja maalaukset hävitettiin hänen kuoleman jälkeen. Tämä oikeasti puristaa sydänalasta, koska se oli hänen elämäntyönsä. Mä en ole ikinä nähnyt yhtäkään teosta, vaikka niistä puhutaan. Käykö munkin tuotannolle niin? Jos edes sotaveteraanin teoksilla ei ollut suvulleni arvoa?
Olen sanonut sukulaisilleni, että mun hautajaiset on taidenäyttely, johon on vapaa pääsy. Kerään teoksiani vaikka tiedän, ettei niillä ole pokkaa toteuttaa sitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Pystyisinpä minäkin tuohon. Miten pystyit raitistumaan? Miten hoidit ne riippuvuuteen johtaneet ongelmat?
Mä kävin AA:n kokouksissa joskus, mutten vaan pystynyt uskomaan yhtään mihinkään, ja se oli sen koko homman perusta.
Antabuksen voimin olen myös ollut raitis pitkiäkin aikoja, mutta ei se ollut aitoa. Korvasin alkoholin muulla epäterveellä. Terapiakaan ei ratkaisssut kaikkea.
ap
Se usko AAssa on omassa päässä, se korkein voima voi olla ryhmän tuki esimerkiksi. Eniten tarvitset halun raitistua, oikeasti. Kun sen löydät, haluat oikeasti muuttaa elämäsi kulun otat tarvitsemasi tuen vastaan. Jos taas kuitenkin haluat turvautua viinan turrutukseen ei mikään eikä kukaan sinua kykene auttamaan. Se on itsestä kiinni. Oletko valmis katsomaan itseäsi ja elämääsi rehellisesti, tajuamaan mihin se johtaa jos jatkat tuolla tyylillä - ja näkemään mahdollisuudet jos muutat suuntaa?
Yritin uskoa Jumalaan, muihin ihmisiin, maailmankaikkeuteen ja myös itseeni, mutta mikään ei kantanut.
Tiedän kyllä, mitä pakenen siihen viinan turrutukseen. Kiitos sanoistasi, koska en oikeastaan tajunnut tietäväni sitä niin hyvin. Mutta se tuntuu mua vahvemmalta. Joka kerta se, tämä hirviö, pieksee mut henkihieveriin saatuaan mut kiinni, tai kun koitan sen kohdata.
Pahinta on kai se, että olen alistunut tähän. Yritän taistella vastaan, mutta pohjimmiltani tunnen olevani tasan niin kelvoton ja kykenemätön kuin ihmiset aina ennen sanoi. Kuulin vanhemmiltani, että synnyin sairaana ja pahana, ja olen selvästi valinnut elämän "sillan alla". Jotenkin olin niin heikko, että tein siitä totta. Olen tietoinen siitä, miten mulle käy tällä tiellä. Ja koen hyväksyväni sen. Tietysti tavallaan en hyväksy, mutta mun pitäisi pitää itseäni jonkin arvoisena noustakseni. Rationaalinen mieli ajattelee eri tavalla kuin liskonaivot, mutta en tunne ansaitsevani mitään.
Joskus ajattelen, että jos nousen tästä, voin auttaa muita nousemaan. Se auttaa, mutta siltikin mä jotenkin vaan harhailen.
Anteeksi kun olen sekava.
ap
Iskä varmaan on elossa vielä..teräsvaareja kun sukunne miehet ovat:)
Vahva keho, mutta heikko mieli. Se meillä on. Isä on joo elossa. Isän veli on vahvin mies, jonka olen koskaan tavannut, vaikkei siltä näytä. Suvun naiset on pääosin vahvoja ihmisiä henkisesti ja raittiita. Meissä miehissä on vaan joku vika. Ehkä meissä alkoi joku sairas kierre sota-aikaan. Isän isän isä oli uskovainen poliisi, joka ei viinaan koskenut. Isän isä oli samanlainen, mutta mummon veljet sairastui ja monet sen jälkeen.
Äidin isä sekosi sodassa ja rupesi hoitamaan itseään viinalla. En osaa sanoa siihen mitään. Sen verran pahoja traumoja sillä oli. Miten sitä säilyy ehjänä kun näkee toisten menevän kappaleiksi ja käytännössä näkee asioita, joista ei ikinä voi puhua, eikä kukaan voi ymmärtää? Miten siin pystyy olemaan hyvä isä? Miten tällaisen isän tytär voi olla hyvä äiti ilman apua?
Siitä se jotenkin alkoi.
ap
Koska oot viimeksi jutellut isällesi?
Uskon että hän rakastaa sinua..nyt riennät vanhempiesi luokse ja
kerrot että olet RAITIS!He tulevat olemaan niin ylpeitä sinusta
Meidän on isän kanssa vaikea puhua. Isä varmaan kokee syyllisyyttä siitä, miten mun kävi lapsena. Tai siis tiedän, että niin varmasti on. Yhteen aikaan kun eräs muhun lapsena kohdistunut rikos kävi ilmi, me puhuttiin paljon ja sanoin isälle, että tiedän hänen tehneen aina parhaansa, mutta meidän suvussa kulkee se, asperger tai joku, eikä meistä ole vastusta tavallisella sosiaalisella järjellä varustetulle. Meitä on helppo manipuloida ja käyttää hyväksi. Isä ei osaa hyväksyä sitä, että sitäkin on käytetty hyväksi tietyllä tavalla.
Isä oli onnellinen kun kerroin, että aion vielä tarttua yhteen mahdollisuuteen. Meistä lapsista mä muistutan eniten isää. Ehkä isälle on vaikeaa ajatella mua senkin takia, mutta tiedän, että isä kyllä tekisi mitä vaan mun takia ja päinvastoin. Siitäkin on puhuttu tuon rikoksen ilmitulon yhteydessä.
Äiti ei juuri enää puhu mulle, ei ole ikinä puhunut. Mä muistutin liikaa isää heti kun pullahdin tähän maailmaan. Mun vanhemmat erosi nopeasti sen jälkeen. Äitiä ei ole koskaan kiinnostanut mun asiani.
Äh, kauheaa avautumista. Mutta ainakin tuntuu ihan terapeuttiselta avautua. Olen kuin puhjennut finni. Töhnää vaan tulee.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee paremmin kuin koskaan. Olen ollut raittiina yli 7 vuotta, ja se on ollut ihmeellistä aikaa. Olen löytänyt itseni, voimani, tunteeni, sieluni.
Pystyisinpä minäkin tuohon. Miten pystyit raitistumaan? Miten hoidit ne riippuvuuteen johtaneet ongelmat?
Mä kävin AA:n kokouksissa joskus, mutten vaan pystynyt uskomaan yhtään mihinkään, ja se oli sen koko homman perusta.
Antabuksen voimin olen myös ollut raitis pitkiäkin aikoja, mutta ei se ollut aitoa. Korvasin alkoholin muulla epäterveellä. Terapiakaan ei ratkaisssut kaikkea.
ap
Se usko AAssa on omassa päässä, se korkein voima voi olla ryhmän tuki esimerkiksi. Eniten tarvitset halun raitistua, oikeasti. Kun sen löydät, haluat oikeasti muuttaa elämäsi kulun otat tarvitsemasi tuen vastaan. Jos taas kuitenkin haluat turvautua viinan turrutukseen ei mikään eikä kukaan sinua kykene auttamaan. Se on itsestä kiinni. Oletko valmis katsomaan itseäsi ja elämääsi rehellisesti, tajuamaan mihin se johtaa jos jatkat tuolla tyylillä - ja näkemään mahdollisuudet jos muutat suuntaa?
Yritin uskoa Jumalaan, muihin ihmisiin, maailmankaikkeuteen ja myös itseeni, mutta mikään ei kantanut.
Tiedän kyllä, mitä pakenen siihen viinan turrutukseen. Kiitos sanoistasi, koska en oikeastaan tajunnut tietäväni sitä niin hyvin. Mutta se tuntuu mua vahvemmalta. Joka kerta se, tämä hirviö, pieksee mut henkihieveriin saatuaan mut kiinni, tai kun koitan sen kohdata.
Pahinta on kai se, että olen alistunut tähän. Yritän taistella vastaan, mutta pohjimmiltani tunnen olevani tasan niin kelvoton ja kykenemätön kuin ihmiset aina ennen sanoi. Kuulin vanhemmiltani, että synnyin sairaana ja pahana, ja olen selvästi valinnut elämän "sillan alla". Jotenkin olin niin heikko, että tein siitä totta. Olen tietoinen siitä, miten mulle käy tällä tiellä. Ja koen hyväksyväni sen. Tietysti tavallaan en hyväksy, mutta mun pitäisi pitää itseäni jonkin arvoisena noustakseni. Rationaalinen mieli ajattelee eri tavalla kuin liskonaivot, mutta en tunne ansaitsevani mitään.
Joskus ajattelen, että jos nousen tästä, voin auttaa muita nousemaan. Se auttaa, mutta siltikin mä jotenkin vaan harhailen.
Anteeksi kun olen sekava.
ap
Iskä varmaan on elossa vielä..teräsvaareja kun sukunne miehet ovat:)
Vahva keho, mutta heikko mieli. Se meillä on. Isä on joo elossa. Isän veli on vahvin mies, jonka olen koskaan tavannut, vaikkei siltä näytä. Suvun naiset on pääosin vahvoja ihmisiä henkisesti ja raittiita. Meissä miehissä on vaan joku vika. Ehkä meissä alkoi joku sairas kierre sota-aikaan. Isän isän isä oli uskovainen poliisi, joka ei viinaan koskenut. Isän isä oli samanlainen, mutta mummon veljet sairastui ja monet sen jälkeen.
Äidin isä sekosi sodassa ja rupesi hoitamaan itseään viinalla. En osaa sanoa siihen mitään. Sen verran pahoja traumoja sillä oli. Miten sitä säilyy ehjänä kun näkee toisten menevän kappaleiksi ja käytännössä näkee asioita, joista ei ikinä voi puhua, eikä kukaan voi ymmärtää? Miten siin pystyy olemaan hyvä isä? Miten tällaisen isän tytär voi olla hyvä äiti ilman apua?
Siitä se jotenkin alkoi.
ap
Koska oot viimeksi jutellut isällesi?
Uskon että hän rakastaa sinua..nyt riennät vanhempiesi luokse ja
kerrot että olet RAITIS!He tulevat olemaan niin ylpeitä sinusta
Meidän on isän kanssa vaikea puhua. Isä varmaan kokee syyllisyyttä siitä, miten mun kävi lapsena. Tai siis tiedän, että niin varmasti on. Yhteen aikaan kun eräs muhun lapsena kohdistunut rikos kävi ilmi, me puhuttiin paljon ja sanoin isälle, että tiedän hänen tehneen aina parhaansa, mutta meidän suvussa kulkee se, asperger tai joku, eikä meistä ole vastusta tavallisella sosiaalisella järjellä varustetulle. Meitä on helppo manipuloida ja käyttää hyväksi. Isä ei osaa hyväksyä sitä, että sitäkin on käytetty hyväksi tietyllä tavalla.
Isä oli onnellinen kun kerroin, että aion vielä tarttua yhteen mahdollisuuteen. Meistä lapsista mä muistutan eniten isää. Ehkä isälle on vaikeaa ajatella mua senkin takia, mutta tiedän, että isä kyllä tekisi mitä vaan mun takia ja päinvastoin. Siitäkin on puhuttu tuon rikoksen ilmitulon yhteydessä.
Äiti ei juuri enää puhu mulle, ei ole ikinä puhunut. Mä muistutin liikaa isää heti kun pullahdin tähän maailmaan. Mun vanhemmat erosi nopeasti sen jälkeen. Äitiä ei ole koskaan kiinnostanut mun asiani.
Äh, kauheaa avautumista. Mutta ainakin tuntuu ihan terapeuttiselta avautua. Olen kuin puhjennut finni. Töhnää vaan tulee.
ap
Isäsi on p..nnut sua lapsena..
Ryyppää vaan..ymmärrän kyllä
Säälin ja annan voimahalin...
Alue: Aihe vapaa
Tutustun vielä näihin linkkeihin huolella. Laitan ne muistiin. Mun on oltava selvin päin.
ap