Lapsen saannissa ahdistaa yhteiskunnan ja virastojen puuttuminen elåmään

Muuta amerikaan siellä saat pitää lapsiasi sänkyyn sidottuna 30v, eikä kukaan kysele.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, ja arvostan yksityisyyttäni erittäin paljon. Ikinä en ole kokenut että viranomaisten toiminta olisi ollut tungettelevaa tai liiallista. Neuvolat, päiväkodit ja koulut on käyty ystävällisessä hengessä puolin ja toisin. Onko perheesi olosuhteissa jotain, joka ei kestä ulkopuolisten tarkastelua?

Tässä tulikin yksi pointti joka ihmetyttää minua. Miksi pitäisi olla jotain mikä "ei kestä ulkopuolisten tarkastelua" jos ei koe luontevaksi jakaa henkilökohtaisia asioitaan tuntemattomille? Miksi pitää olettaa jotain tuollaista? Meitä ihmisiä on monenlaisia eikä se tarkoita että itsestään poikkeavasti asiat kokeva olisi huonompi tai lapsen kotioloissa olisi moitittavaa.

Minä en koe tarpeelliseksi puhua esimerkiksi seksielämästäni, läheisten kuolemista, avioeron tuomista tuntemuksista yms neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa. Nämä ovat yksityisasioitani jotka käsitellään perheen sisällä niiden ihmisten kanssa joita ne koskettavat eikä se tarkoita sitä, että en jaksaisi tai kykenisi elämääni hoitamaan ja lapsista huolehtimaan hyvin. Olen avoin ja tunteikas ihmisille joille valitsen sitä olla. Minun elämäni, minun tyylini enkä ketään sillä vahingoita.

Tuon kun tietäisi ennalta. En olisi hankkinut lapsia. Ilman lapsia saa olla ihan rauhassa yhteiskunnalta. Lasten kanssa on neuvolat, koulut, kaikki.

Samat ajatukset myös täällä

Itsestään ei kannata kertoa missään mitään ylimääräistä. Hyvin pärjää tällä metodilla. Kysyttäessä vastaa lyhyesti ja ympäripyöreästi.

Väärintuntija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, ja arvostan yksityisyyttäni erittäin paljon. Ikinä en ole kokenut että viranomaisten toiminta olisi ollut tungettelevaa tai liiallista. Neuvolat, päiväkodit ja koulut on käyty ystävällisessä hengessä puolin ja toisin. Onko perheesi olosuhteissa jotain, joka ei kestä ulkopuolisten tarkastelua?

Tässä tulikin yksi pointti joka ihmetyttää minua. Miksi pitäisi olla jotain mikä "ei kestä ulkopuolisten tarkastelua" jos ei koe luontevaksi jakaa henkilökohtaisia asioitaan tuntemattomille? Miksi pitää olettaa jotain tuollaista? Meitä ihmisiä on monenlaisia eikä se tarkoita että itsestään poikkeavasti asiat kokeva olisi huonompi tai lapsen kotioloissa olisi moitittavaa.

Minä en koe tarpeelliseksi puhua esimerkiksi seksielämästäni, läheisten kuolemista, avioeron tuomista tuntemuksista yms neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa. Nämä ovat yksityisasioitani jotka käsitellään perheen sisällä niiden ihmisten kanssa joita ne koskettavat eikä se tarkoita sitä, että en jaksaisi tai kykenisi elämääni hoitamaan ja lapsista huolehtimaan hyvin. Olen avoin ja tunteikas ihmisille joille valitsen sitä olla. Minun elämäni, minun tyylini enkä ketään sillä vahingoita.

Eli siis kehitys on menossa kannaltasi oikeaan suuntaan. Tulevaisuudessahan monet nykyiset rikosasiatkin puidaan pelkästään perheen sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Neuvola on tungetteleva. On audit-kyselyjä joissa vanhempien täytyy vastata hyvin henkilökohtasiin asioihin esim seksistä!

Mä en ole tommosiin joutunut vastaamaan.

Lapsesi ei ole sinun vaan yhteiskunnan. Sinä vain synnytät lapsen ja huolehdit kasvatuksesta kunnes hän on täysi-ikäinen. Sen jälkeen hän on yhteiskunnan omaisuutta.

Kannattaa ottaa hyvät vakuutukset sekä lapsille että itselle (oikeusturvavakuutus). Ei jää oman onnensa nojaan, jos jossain 70-luvulla opistotason koulutuksen hankkineessa muikkelissa ”herää huoli”.

Väärintuntija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, ja arvostan yksityisyyttäni erittäin paljon. Ikinä en ole kokenut että viranomaisten toiminta olisi ollut tungettelevaa tai liiallista. Neuvolat, päiväkodit ja koulut on käyty ystävällisessä hengessä puolin ja toisin. Onko perheesi olosuhteissa jotain, joka ei kestä ulkopuolisten tarkastelua?

Tässä tulikin yksi pointti joka ihmetyttää minua. Miksi pitäisi olla jotain mikä "ei kestä ulkopuolisten tarkastelua" jos ei koe luontevaksi jakaa henkilökohtaisia asioitaan tuntemattomille? Miksi pitää olettaa jotain tuollaista? Meitä ihmisiä on monenlaisia eikä se tarkoita että itsestään poikkeavasti asiat kokeva olisi huonompi tai lapsen kotioloissa olisi moitittavaa.

Minä en koe tarpeelliseksi puhua esimerkiksi seksielämästäni, läheisten kuolemista, avioeron tuomista tuntemuksista yms neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa. Nämä ovat yksityisasioitani jotka käsitellään perheen sisällä niiden ihmisten kanssa joita ne koskettavat eikä se tarkoita sitä, että en jaksaisi tai kykenisi elämääni hoitamaan ja lapsista huolehtimaan hyvin. Olen avoin ja tunteikas ihmisille joille valitsen sitä olla. Minun elämäni, minun tyylini enkä ketään sillä vahingoita.

Silloinhan voi sanoa, että ei koe luontevaksi jutella näistä asioista esim neuvolassa, mutta käsittelette niitä perhepiirissä, yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Just. :D No kyllä kelpaa kuulkaas, mutta tuet eivät ole meidän päätulo. Vai mitä oletit? En ole somessa.

Tämä on some. Ja olet täällä.

Lapsen mukana tulee perheeseen virkamies jonka tehtävänä on valvoa lapsen etua, halusit tai et

Minuakin ahdistaa. Menen matalalla profiililla. En kerro mitään neuvolassa, sanon aina vain, että hyvin menee eikä ole mitään huolia. Alkoholikyselyihin vastaan aina "en juo" (mikä on tottakin lukuun ottamatta muutamaa saunakaljaa vuodessa). Vasuissa keskityn vain siihen, millaisena lto näkee lapseni pk-ryhmässä - en ole siellä keskustelemassa kotioloista. Koulussa aion jatkaa samaan malliin. Niin kauan kuin lapsi käyttäytyy ja oppii normaalisti, koulun tai pk:n ei tarvitse tietää koulun/pk:n ulkopuolisesta elämästä mitään, ellei se vaikuta jotenkin lapsen elämään siellä koulussa/pk:ssa.

t. opettaja

En ymmärrä ihmisiä joille kaikki asiat on niin "henkilökohtaisia" yleensä hyvin hyvin harvaa ihmistä kiinnostaa kauheasti kenenkään muun henkilökohtaiset ja yksityiset asiat, ne jotka työn takia joutuu niistä kysymään, niin heitä ei ne asiat henkilökohtaisesti kiinnosta. 

Nämä asioitaan salailevat ihmiset ovat jonkin sortin suuruudenhulluja ja kuvittelevat olevansa niin mielenkiintoisia että ihan kaikki muut ihmiset kieli pitkällä odottaa kuulevansa heidän yksityisasioitaan. 

Neuvolassakin olet vain yksi sadoista, ei ole mitään erikoista sinun asioissasi, ei kusinäytteessäsi eikä verenpaineessasi.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ahdistaa. Menen matalalla profiililla. En kerro mitään neuvolassa, sanon aina vain, että hyvin menee eikä ole mitään huolia. Alkoholikyselyihin vastaan aina "en juo" (mikä on tottakin lukuun ottamatta muutamaa saunakaljaa vuodessa). Vasuissa keskityn vain siihen, millaisena lto näkee lapseni pk-ryhmässä - en ole siellä keskustelemassa kotioloista. Koulussa aion jatkaa samaan malliin. Niin kauan kuin lapsi käyttäytyy ja oppii normaalisti, koulun tai pk:n ei tarvitse tietää koulun/pk:n ulkopuolisesta elämästä mitään, ellei se vaikuta jotenkin lapsen elämään siellä koulussa/pk:ssa.

t. opettaja

Se jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.

Mitä ihmettä niin ihmeellistä ja salailun arvoista teillä kotona tapahtuu???

Vierailija kirjoitti:

Väärintuntija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, ja arvostan yksityisyyttäni erittäin paljon. Ikinä en ole kokenut että viranomaisten toiminta olisi ollut tungettelevaa tai liiallista. Neuvolat, päiväkodit ja koulut on käyty ystävällisessä hengessä puolin ja toisin. Onko perheesi olosuhteissa jotain, joka ei kestä ulkopuolisten tarkastelua?

Tässä tulikin yksi pointti joka ihmetyttää minua. Miksi pitäisi olla jotain mikä "ei kestä ulkopuolisten tarkastelua" jos ei koe luontevaksi jakaa henkilökohtaisia asioitaan tuntemattomille? Miksi pitää olettaa jotain tuollaista? Meitä ihmisiä on monenlaisia eikä se tarkoita että itsestään poikkeavasti asiat kokeva olisi huonompi tai lapsen kotioloissa olisi moitittavaa.

Minä en koe tarpeelliseksi puhua esimerkiksi seksielämästäni, läheisten kuolemista, avioeron tuomista tuntemuksista yms neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa. Nämä ovat yksityisasioitani jotka käsitellään perheen sisällä niiden ihmisten kanssa joita ne koskettavat eikä se tarkoita sitä, että en jaksaisi tai kykenisi elämääni hoitamaan ja lapsista huolehtimaan hyvin. Olen avoin ja tunteikas ihmisille joille valitsen sitä olla. Minun elämäni, minun tyylini enkä ketään sillä vahingoita.

Eli siis kehitys on menossa kannaltasi oikeaan suuntaan. Tulevaisuudessahan monet nykyiset rikosasiatkin puidaan pelkästään perheen sisällä.

Ei minun kodissani mitään rikollista tapahdu enkä rikoksia tehtaile muutenkaan. En nyt ihan äkkiä keksi millä tavalla kirjoituksestani välittyy halu peitellä rikoksia, mutta selvennetään asiaa niin ei jää epäselvyyksiä. Minun mielestäni rikokset on aina syytä selvittää ja rikoksen tekijät saatettava vastuuseen teoistaan oikeustoimin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä joille kaikki asiat on niin "henkilökohtaisia" yleensä hyvin hyvin harvaa ihmistä kiinnostaa kauheasti kenenkään muun henkilökohtaiset ja yksityiset asiat, ne jotka työn takia joutuu niistä kysymään, niin heitä ei ne asiat henkilökohtaisesti kiinnosta. 

Nämä asioitaan salailevat ihmiset ovat jonkin sortin suuruudenhulluja ja kuvittelevat olevansa niin mielenkiintoisia että ihan kaikki muut ihmiset kieli pitkällä odottaa kuulevansa heidän yksityisasioitaan. 

Neuvolassakin olet vain yksi sadoista, ei ole mitään erikoista sinun asioissasi, ei kusinäytteessäsi eikä verenpaineessasi.

Meidän neuvolantäti on sattumalta puolituttu, asuu lähellä ja käy lapsensa kanssa samoissa paikoissa kuin me. Ihan mielelläni jutustelen hänelle myös omista asioistani. Nyt käytiin kahden viikon välein eri lasten tarkastuksessa, eikä hän jälkimmäisellä kerralla edes muistanut mitään, mitä olin kertonut, tyyliin missä olen töissä! Että niin paljon niitä kiinnostaa meidän henkilökohtaiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ahdistaa. Menen matalalla profiililla. En kerro mitään neuvolassa, sanon aina vain, että hyvin menee eikä ole mitään huolia. Alkoholikyselyihin vastaan aina "en juo" (mikä on tottakin lukuun ottamatta muutamaa saunakaljaa vuodessa). Vasuissa keskityn vain siihen, millaisena lto näkee lapseni pk-ryhmässä - en ole siellä keskustelemassa kotioloista. Koulussa aion jatkaa samaan malliin. Niin kauan kuin lapsi käyttäytyy ja oppii normaalisti, koulun tai pk:n ei tarvitse tietää koulun/pk:n ulkopuolisesta elämästä mitään, ellei se vaikuta jotenkin lapsen elämään siellä koulussa/pk:ssa.

t. opettaja

Se jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.

Mitä ihmettä niin ihmeellistä ja salailun arvoista teillä kotona tapahtuu???

Ei tapahdu yhtään mitään ihmeellistä. En vain näe syytä keskustella siitä sellaisessa paikassa, johon se ei kuulu sen enempää kuin naapurin koiran ripuli. Omituista, miten kuvitellaan, että jos mennään punnitsemaan lapsen painoa, pitäisi saman tien oksentaa ulos kaikki omasta elämästä. En minäkään halua oppilaideni perheistä tietää kaikkea mahdollista, en ole kenenkään oppilaan huoltajan terapeutti tai liittolainen tai bestis.

Vierailija kirjoitti:

Väärintuntija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, ja arvostan yksityisyyttäni erittäin paljon. Ikinä en ole kokenut että viranomaisten toiminta olisi ollut tungettelevaa tai liiallista. Neuvolat, päiväkodit ja koulut on käyty ystävällisessä hengessä puolin ja toisin. Onko perheesi olosuhteissa jotain, joka ei kestä ulkopuolisten tarkastelua?

Tässä tulikin yksi pointti joka ihmetyttää minua. Miksi pitäisi olla jotain mikä "ei kestä ulkopuolisten tarkastelua" jos ei koe luontevaksi jakaa henkilökohtaisia asioitaan tuntemattomille? Miksi pitää olettaa jotain tuollaista? Meitä ihmisiä on monenlaisia eikä se tarkoita että itsestään poikkeavasti asiat kokeva olisi huonompi tai lapsen kotioloissa olisi moitittavaa.

Minä en koe tarpeelliseksi puhua esimerkiksi seksielämästäni, läheisten kuolemista, avioeron tuomista tuntemuksista yms neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa. Nämä ovat yksityisasioitani jotka käsitellään perheen sisällä niiden ihmisten kanssa joita ne koskettavat eikä se tarkoita sitä, että en jaksaisi tai kykenisi elämääni hoitamaan ja lapsista huolehtimaan hyvin. Olen avoin ja tunteikas ihmisille joille valitsen sitä olla. Minun elämäni, minun tyylini enkä ketään sillä vahingoita.

Silloinhan voi sanoa, että ei koe luontevaksi jutella näistä asioista esim neuvolassa, mutta käsittelette niitä perhepiirissä, yksinkertaista.

Kumpa se aina riittäisikin. Valitettavasti ei välttämättä riitä vaan joissain tapauksissa on herännyt kuvitelma siitä, että mukamas en pärjäisi, yrittäisin peitellä jotain ongelmaa tms jolloin syntyy suurempi halu kysellä asioista vaikka totuus on vain se, että minun tapani käsitellä elämäni haasteita on se, että mietin ja työstän asioita enimmäkseen itsekseni mielessäni kun lapset ovat menneet nukkumaan tai puhun asioista valitsemieni läheisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi läheisen kuoleman kohdatessani yksi raskaimmista asioista oli se, että ulkopuoliset kyselevät miltä minusta tuntuu tai kuinka jaksan. Nämä ovat kysymyksiä joita minusta vain ja ainoastaan elämässäni lähellä olevien ihmisten on "lupa" minulta kysyä. Minulla pitää olla oikeus päättää kenelle tunteeni näytän näinkin henkilökohtaisessa asiassa. Koen parhaaksi työstää suruani esimerkiksi musiikin kautta ja kuuntelen silloin paljon kappaleita joista tuskani välittyy, teen puutarhahommia, rakennan ja remontoin kotona ja joskus vain itken vuolaasti kun kukaan ei näe. Voi kuulostaa oudolta sellaisen korvaan joka käsittelee asiat eri tavalla, mutta tämä toimii minulle jolloin se on hyvä ja oikea tapa. Joku haluaa käydä terapiassa, syödä lääkkeitä, jutella kaikkien halukkaiden kuuntelijoiden kanssa jolloin se on heille oikea ja hyvä tapa, mutta minulle se ei ole. Hyväksyn toisten tavat elää ja tuntea niin kauan kun siitä ei ole haittaa kenellekään. Kai voin silloin vaatia hyväksymään minutkin sellaisena kuin olen, enhän satuta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä joille kaikki asiat on niin "henkilökohtaisia" yleensä hyvin hyvin harvaa ihmistä kiinnostaa kauheasti kenenkään muun henkilökohtaiset ja yksityiset asiat, ne jotka työn takia joutuu niistä kysymään, niin heitä ei ne asiat henkilökohtaisesti kiinnosta. 

Nämä asioitaan salailevat ihmiset ovat jonkin sortin suuruudenhulluja ja kuvittelevat olevansa niin mielenkiintoisia että ihan kaikki muut ihmiset kieli pitkällä odottaa kuulevansa heidän yksityisasioitaan. 

Neuvolassakin olet vain yksi sadoista, ei ole mitään erikoista sinun asioissasi, ei kusinäytteessäsi eikä verenpaineessasi.

Meidän neuvolantäti on sattumalta puolituttu, asuu lähellä ja käy lapsensa kanssa samoissa paikoissa kuin me. Ihan mielelläni jutustelen hänelle myös omista asioistani. Nyt käytiin kahden viikon välein eri lasten tarkastuksessa, eikä hän jälkimmäisellä kerralla edes muistanut mitään, mitä olin kertonut, tyyliin missä olen töissä! Että niin paljon niitä kiinnostaa meidän henkilökohtaiset asiat.

Eli nekin asiat olivat ihan tuhaa jutustelua. Ei olisi tarvinnut siis niistä mitään sanoa. Vain se lapsen kehitys on tärkeää, ei mikään muu.