Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa, kun vauva vaatii koko ajan huomiota eikä viihdy yksin yhtään! En jaksa pitää jatkuvasti lähellä.
08.03.2018 |
Aamulla, kun mies lähtee töihin niin se huomion vaatiminen alkaa. Koko ajan pitää olla ihan iholla, edes vessaan en voi mennä yksin ilman huutoa. Tosin nyt alan olla jo niin äärirajoilla jatkuvan iholla olon kanssa, että mä vaan kylmän viileästi menen esim. vessaan yksin ja annan huutaa sen ajan.
Kyllä mä tiesin, että vauvat tarvitsevat huomiota, mutta on mun kavereidenkin lapset edes joitakin aikoja viihtyneet yksinkin. He ovat esim. opiskelleet vauva-aikana. Mä en voi edes syödä aamupalaa rauhassa. Tämä ei halua olla yksin yhtään, paitsi nukkuessa. Sitterissäkin vaan huutaa, koko ajan pitäisi pitää vain sylissä. En jaksa.
Illalla kun mies tulee kotiin, annan hänelle vauvan jo eteisessä lennosta ja lähden teatteriin, kahville tai harrastuksiin muutamaksi tunniksi. Vauva jää huutamaan perään, mutta tämä pitää mut järjissäni. Ja rauhoittuu kuulemma aina jossain kohtaa, mutta miehen mielestä mun pitäisi olla enemmän iltaisin kotona. Siis mähän olen jo joka helvetin päivä alkuiltaan asti kotona! Loppuu järki totaalisesti jos vielä illatkin pitäisi olla!
Vauva on nyt siis 6kk ja mä kaipaan jo töihin, tai vaikka viikoksi ilman vauvaa Balille. Toista ei tainnut meille tulla.
Kommentit (237)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, tsemppiä ja jaksamista ap:lle! Mulla oli molemmilla lapsilla tuollainen vaihe ja täytyy sanoa, että se meinasi kyllä ajaa hulluksi pitemmän päälle! :(
Toivottavasti teillä on hoitoapua, että saat välillä vapaata ja ite kyllä suosittelisin sitä vakitöissä käyvää vanhempaa jäämään vuorostaan kotiin. Helppohan sen on palata valmiiseen työpaikkaan :)
Ja multa myös puoltoääni perhekerhoille tms. Jos vaihtoehtoja on useampia, niin kannattaa käydä kokeilemassa ja valita mieluisin vakipaikaksi. Oma olo oli niissä välillä aika ulkopuolinen, mutta onneksi on löytynyt myös kivoja ja samanhenkisiä äitejä ja isiä niistä.
Hulluksi?
Tietysti äidin on hyvä välillä päästä käymään yksin jossain mutta ei sitä tarvii hulluksi tulla jos vauvaansa hoitaa ( oikein).
Mulla meni oikein hyvin koska osasin hoitaa lasta.
Se on yksinkertainen totuus.Joku se jaksaa provoilla ;D
Ei oo provo. Olin vielä yh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista apua saat sun jaksamiseen? Ymmärrät varmaan, että sulla on jotain mt-häikkää.
Hä?? :D koita itse pitää toista ihmistä sylissä 24 / 7 kuuden kuukauden ajan niin ettet kahvia saa juoda tai vessassa käydä ja tule sitten sanomaan miten ei ikinä, ei koskaan tullut mieleen että haluaisin laskea hänet edes hetkeksi alas.
Suurinpiirtein niin elänytkin neljän lapseni kanssa = D
Mites yöt? Mulla ollut vierihoidossa lapset nyt n. 8 vuotta...
Koita kestää!!! Mitä paremmin jaksat sen paremmin lapsesi voi henkisesti aikuisuudessa
Täytyykö mun kertoa mitä elämä aikuisena on kun on kokenut vauvasta saakka kaltoinkohtelua, väkivaltaa, yksin jättämistä?
Pahimpia juttuja en muista.
Vain hiukan välähdyksenomaisesti.
Kuinka valtava hätä mulla oli pienenä, ääretön hätä.
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö mun kertoa mitä elämä aikuisena on kun on kokenut vauvasta saakka kaltoinkohtelua, väkivaltaa, yksin jättämistä?
Pahimpia juttuja en muista.
Vain hiukan välähdyksenomaisesti.
Kuinka valtava hätä mulla oli pienenä, ääretön hätä.
Halaus sinulle! Olisit ansainnut turvaa, hauskutusta ja huolenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö mun kertoa mitä elämä aikuisena on kun on kokenut vauvasta saakka kaltoinkohtelua, väkivaltaa, yksin jättämistä?
Pahimpia juttuja en muista.
Vain hiukan välähdyksenomaisesti.
Kuinka valtava hätä mulla oli pienenä, ääretön hätä.Halaus sinulle! Olisit ansainnut turvaa, hauskutusta ja huolenpitoa.
❤
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä selitätte sen, että maalaistaloista tulee ihan tolkun lapsia maailmalle, vaikka siellä ei ehditä olemaan "koko ajan persereikä kämmenellä"?
Vakaampi elämäntapa kuin kaupunkilaisilla? Vanhemmilla on omat roolinsa ja hoitavat omat hommansa, ei tule turhaa kinastelua miten mikäkin asia tehdään? Elämänmeno on lasten näkökulmasta selkeämpää ja ennustettavampaa? Vähemmän avioeroja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin toisille se työelämä auttaa, mutta kyllä se vauva sitten kiinni on ainakin kun tulet töistä. Saat tietty syödä lounaan ja kahvitella rauhassa jos on susta niin tärkeetä.
Kohta varmaan helpottaa, odota vielä hetki, sillä voi olla eroahdistus kausikin ja silloin äiti ei saa kadota vauvan näköpiiristä yhtään mihinkään, ei edes sinne vessaan. Mulla oli toinen lapsi todella kiinni koko ajan ja valvotti 3 vuotta. Nyt on maailman helpoin lapsi. Nopeasti se aika menee kuitenkin. Yritä saada apua ja hengähdystaukoja, auttaisi jaksamaan. Puolivuotias ei yleensä viihdy kauaa yksikseen, eihän se oikein vielä voi leikkiä. Malttia ja tsemppiä ja toivottavasti opit nauttimaan lapsestasi.
Siis voi jumalauta, ap käyt joka ilta tuntisotalla omilla menoillasi sillä aikaa kun puoliso hoitaa työpäivänsä päälle teidän yhteistä lasta? Ja viitsit valittaa päälle.
Ymmärrän pointin sikäli, että meidänkin muksuista nro 6 on ollut suuritarpeinen ja paljon syliä vaativa ja onhan se hetkittäin hiukka ärsyttävää ettei oikein mitään muuta saa tehtyä, puhumattakaan muiden lasten tarpeista joihin myös pitää pystyä vastaamaan. Olen kuitenkin ajatellut että tämä on nyt hetken tätä ja kohta murmelit ei suostu enää syliin vaikka kerjäisin. Että sinänsä arvokasta ja ohikiitävää asiaa et ap nyt sitten kestä.
En tiiä mitä sun kannattaisi tehdä, mutta ei tosiaan ainakaan toista lasta kun äitiysvietti on kerran tuota tasoa. Ja loppuun pahoittelut poikkeuksellisen suorapuheisesta kommentista. Joo meni tunteisiin vaikka ei pitäny niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista apua saat sun jaksamiseen? Ymmärrät varmaan, että sulla on jotain mt-häikkää.
MT-häikän nimi on uupumus. Ihminen on laumaeläin, eikä meidän pitäisi joutua pärjäämään pienen vauvan kanssa yksin. Väsyminen on ätysin inhimillistä.
Mun vauvani on aika samanlainen, tosin välillä jaksaa olla hetken sitterissä, esim. sen aikaa että juon kahvikupillisen, mutta ei juuri pidempään.
Olen huomannut, että sellaisina päivinä kun olen kiireinen ja yritän tehdä paljon muita asioita, vauva on paljon levottomampi ja ärtyneempi.
Kun keskityn kunnolla vauvaan, leikin, kannan, laulan ja tanssin, vauva on levollisempi ja aika iloinen.
Vauva siis tuntuu huomaavan kun en ole kunnolla läsnä vaan "välttelen" häntä ja se heijastuu häneen.
Alkuun vauva nukkui päivisinkin usein sylissäni. Nyt 5 kk ja nukkuu itsekseen, ei tosin kovin pitkiä päikkäreitä.
Ajattelen, että jotkut vauvat vain tarvitsevat enemmän läheisyyttä. Mulla tässä se erona, että ei ole miestä apuna. Monesti olen aika väsynyt, mutta minkäs teet. Olen silti onnellinen vauvastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko mahdollista antaa vauvalle turvallinen pehmolelu ja roikkuvia leluja siksi aikaa, tai joku kiva asia johon saa huomion kiinnitettyä. Harjoittelua jollakin ohjekirjasen tiedoilla. Sitten ei tosiaan auta kun mennä yksin sinne kylppäriin. Varmistaa ensin että kaikki on hyvin.
Just. Mä olin totaaliyh vauva-aikana vaativan vauvan kanssa 24/7. Ei ollut miestä tai muitakaan hoitajia. Millaiseksi nukeksi vauvan kuvittelit. Oletko nähnyt apinoita? Niillä roikkuu pienokainen _koko_ ajan itsessään kiinni. Me olemme nisäkkäitä myös, poikasen tehtävä on olla emonsa välittömässä läheisyydessä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka sä kehtaat? Häpeäisit. Käy itsetutkiskelua tai hakeudu hoitoon. Miestäsi käy sääliksi. Miksi sinunkaltaiset ihmiset edes saavat lapsia tai tuollaisen miehen, joka tuollaista järjetöntä itsekkyyttä puolisoltaan kestää.. Voin oikeasti pahoin ja tulin erittäin surulliseksi ajattelutavastasi, en sinun, vaan lapsesi ja miehesi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva vaistoaa vihamielisyyteesi. Pystytkö yhtään nauttimaan hänestä, vauva ei saa sinulta sitä vuorovaikutusta, mitä tarvitsee. Jätä se kännykkä ja tietsikka pois, kun olet vauvan kanssa. Laula, höpöttele, leiki, hassuttelee ja kutittele, että vauva saa tarpeeksi, sitä mitä tarvitsee.
Lähde liikkeelle sieltä kotonasi, tapaa muita pikkulasten vanhempia.
Ja tuo aika menee nopeasti ohi, kun vauva lähtee liikkeelle. Silloinkin hän vaatii koko ajan huomiosi.Tiedoksi vaan sinullekin että yksi asia mikä ei varmasti auta, on äidin syyllistäminen.
Mistä lähtien hyvät neuvot ovat olleet syyllistämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa äitiyteen.
Eikä se työelämä ole pahasta, jos koet että se pelastaa mielenterveytesi. Itse viihdyin monta vuotta lasten kanssa kotona, mutta sitten tuli lopulta se piste, että oli pakko päästä aikuisten ihmisten pariin.
Ai niin, sellainen vinkki että hakeudu jo nyt ihmisten pariin. Älä väheksy mitään mammakerhoja, joita alueellasi on ihan varmasti tarjolla. Jokainen niistä on parempi vaihtoehto kuin se, että
Eilen viimeksi miehen kanssa juteltiin, että en minä taida enää kauaa olla kotona. Ainoa ongelma on vain se, että mulla ei ole vakityötä ja viimeisin määräaikaiseni päättyi jäädessäni äitiyslomalle. Miehellä taas on vakiduuni, joten ei liene epäselvää, kuka jää kotiin pakon sanelemana. Ellen nyt sitten löydä taas töitä. Oman alan töitä on aina hankalampi saada, mutta mä olisin kohta jo valmis tyyliin vaikka kaupan kassalle! Opiskeluaikojen duuniin.
Mammakerhoissa en ole käynyt, sillä minulla on ennakkoluuloja, että sinne hakeutuvat vain äitiyden hc-harrastaja. Mutta ehkä mä lähden ainakin kerran katsomaan.
Onneksivon nuo illat aikaa omille jutuille, mutta se on taas pois ajasta miehen kanssa, olisihan parisuhdettakin hoidettava päivittäin. Tuntuu, että elämässä on vain koti, vauva ja mies enää. Jos olen jossain yksin, niin aina kuitenkin vähän kiire kotiin.
Ap
Ensinnäkin haluan sanoa sinulle, ettei todellalaan sinulla ole mitään mt ongelmia. Ennemminkin niitä olisi jos itku ei vaivaisi, kun käyt vessassa tms. Siellä on käytävä ja vauva saa itkeä sen ajan. Minulla esikoinen oli samanlainen. Itki itsensä hikeen jo siinä alle minuutin ajassa joka vessassa meni. Auta armias jos oli isompi hätä.
Ymmärrän tunteesi ja ristiriidan siinä että haluat lähteä johonkin itseksesi mutta poisollessa ikävöit kuitenkin perhettä. Tämäkin kertoo, että tunteesi ovat täysin normaaleja. Itsekin lähdin lenkille, kauppaan ym. kun mieheni tuli kotiin. Minua myös vaivasi itku, vauvan ollessa miehen sylissä joten järkevintä oli lähteä hetkeksi pois. Tämä ei vahingoita ketään.
Minunkin neuvoni on lähteä kotoa pois. Just joko äiti-vauva kerhoihin tms. On totta että kerhoista löytyy aina niitä hc-äitejä mutta enemmän niitä löytyy täältä palstalta. Jos hyvin sattuu löydät porukoista jonkun sinun tyylisesi ihmisen vauvoineen ja voitte nähdä enemmänkin yhdessä. Vaikka vauva itkisi kodin ulkopuolellakin paljon, on sitä helpompi kestää siellä.
Sit tämä lattealta kuulostava sanonta että vauva aika menee nopeasti ohi. Tää on kuitenkin totta. Nyt kun ajattelet, seuraavat puoli vuotta tuntuu pitkältä mutta on todellisuudessa yhtä nopeasti ohi, kuin nytkin mennyt 6kk. Todennäköisesti itkut kuitenkin alkaa helpottamaan jo ennen sitä 1 vuotta, kun vauva muutaman kk sisään alkaa liikkkumaan kunnolla itsekseen.
Nyt ulos tuulettumaan vauvan kanssa ja pää kylmäksi. Tsemppiä ❤
7-17, mistä ajasta vauva nukkuu varmaan pari tuntia. Loppuillan saa olla omilla menoillaan.
En minä nyt niin kauheana pitäisi, että joutuu omaa vauvaansa 8 tuntia päivässä hoitamaan
Ihan kuin omasta kynästäni! Mua auttoi kun tajusin, että vauva on kuin minä; kaipaa äksöniä. Käytiin sitten joka päivä jossain. Ostari, lounastreffit, mammakerhot, muskari, pelkkä bussimatkakin oli elämys ja piti vauvan tyytyväisenä. Tykkäsi tarkkailla matkustajia ja maisemia. Viihdyttiin paremmin molemmat. Jos asut Helsingissä niin vauva kantoreppuun ja kiasmaan. En koskaan muulloin ole käynyt niin paljon museoissa! Kantorepussa huusi aina 5 min, sitten hyväksyi kohtalonsa.
Nykyisin muuten rohkea, sosiaalinen ja elämyshakuinen 4-v ja meillä toinen IHAN eriluonteinen vauva!
Ikävä sanoa, mutta tuommoista se on, varsinkin tuossa vaiheessa. Lohdutukseksi voin kertoa että pian vauva jo istuu, ja alkaa kiinnostumaan enemmän esineistä ja leluista, jolloin voit laittaa vauvan lattialle ja leluja saataville, niin hän todennäköisesti viihtyy hetken niitä ihmetellen.
Vauvan ja lasten hoidossa kaikki ovat vain vaiheita, ja kestävät sen 2-3kk. Nykyhetken tilanteen perusteella ei kannata maalata kauhukuvia tulevaisuudesta, sillä jo parin viikon päästä tilanne voi muuttua. 8kk ikäinen vauva on jo selvästi isompi, ja kun konttailu alkaa niin silloin viimeistään ympäristö vie sinusta voiton :)
Ja minulla oli samat ennakkoluulot noista mammakerhoista, mutta olin väärässä. Varsinkin jo liikkuvan lapsen kanssa niissä on tosi kiva käydä.
Nyt vaan vielä pari kuukautta jos jaksat tsempata ja antaa sitä syliä, niin vauvan turvallisuuden ja pysyvyyden tunne sementoituu, ja hän on sitten hetken päästä tarpeeksi rohkea päästämään irti. Turvaton lapsi on vanhempanakin takiainen, joten suosittelen keskittymään nyt käsillä (kirjaimellisesti) olevaan tehtävään :)
Mitenkä selitätte sen, että maalaistaloista tulee ihan tolkun lapsia maailmalle, vaikka siellä ei ehditä olemaan "koko ajan persereikä kämmenellä"?