Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa, kun vauva vaatii koko ajan huomiota eikä viihdy yksin yhtään! En jaksa pitää jatkuvasti lähellä.
08.03.2018 |
Aamulla, kun mies lähtee töihin niin se huomion vaatiminen alkaa. Koko ajan pitää olla ihan iholla, edes vessaan en voi mennä yksin ilman huutoa. Tosin nyt alan olla jo niin äärirajoilla jatkuvan iholla olon kanssa, että mä vaan kylmän viileästi menen esim. vessaan yksin ja annan huutaa sen ajan.
Kyllä mä tiesin, että vauvat tarvitsevat huomiota, mutta on mun kavereidenkin lapset edes joitakin aikoja viihtyneet yksinkin. He ovat esim. opiskelleet vauva-aikana. Mä en voi edes syödä aamupalaa rauhassa. Tämä ei halua olla yksin yhtään, paitsi nukkuessa. Sitterissäkin vaan huutaa, koko ajan pitäisi pitää vain sylissä. En jaksa.
Illalla kun mies tulee kotiin, annan hänelle vauvan jo eteisessä lennosta ja lähden teatteriin, kahville tai harrastuksiin muutamaksi tunniksi. Vauva jää huutamaan perään, mutta tämä pitää mut järjissäni. Ja rauhoittuu kuulemma aina jossain kohtaa, mutta miehen mielestä mun pitäisi olla enemmän iltaisin kotona. Siis mähän olen jo joka helvetin päivä alkuiltaan asti kotona! Loppuu järki totaalisesti jos vielä illatkin pitäisi olla!
Vauva on nyt siis 6kk ja mä kaipaan jo töihin, tai vaikka viikoksi ilman vauvaa Balille. Toista ei tainnut meille tulla.
Kommentit (237)
Minä ainakin olen opettanut mieheni kanssa lapsemme siihen, että ne saavat hoitoa neljän tunnin välein. Siis kun vaikka aamulla imetän vauvan ja vaihdan sille vaipan, niin se saa hoitoa ja huomiota seuraavan kerran neljän tunnin välein vaikka se itkisi koko väliajan niin lujaa kuin jaksaisi. Lapset täytyy opettaa alusta alkaen siihen, että se ei saa huomiota silloin kun sitä itse vaatii ja että se ei saa häiritä turhaan aikuisia. Vauvat on kasvatettava alusta alkaen siihen, että niitä ei hemmotella. Myös vanhemmat lapset olen opettanut siihen, että vauvaa ei huomioida turhaan hoitojen väliajoilla ja siksi vauva saakin viettää aikansa huoneessa, johon vain me mieheni kanssa saamme mennä ja jonne ei muilla lapsilla tai edes lemmikeillä ole asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo muuten on se äitiyden helpoin vaihe....
Suurperheen äiti ov. kirjoitti:
Minä ainakin olen opettanut mieheni kanssa lapsemme siihen, että ne saavat hoitoa neljän tunnin välein. Siis kun vaikka aamulla imetän vauvan ja vaihdan sille vaipan, niin se saa hoitoa ja huomiota seuraavan kerran neljän tunnin välein vaikka se itkisi koko väliajan niin lujaa kuin jaksaisi. Lapset täytyy opettaa alusta alkaen siihen, että se ei saa huomiota silloin kun sitä itse vaatii ja että se ei saa häiritä turhaan aikuisia. Vauvat on kasvatettava alusta alkaen siihen, että niitä ei hemmotella. Myös vanhemmat lapset olen opettanut siihen, että vauvaa ei huomioida turhaan hoitojen väliajoilla ja siksi vauva saakin viettää aikansa huoneessa, johon vain me mieheni kanssa saamme mennä ja jonne ei muilla lapsilla tai edes lemmikeillä ole asiaa.
Jos tietäisin kuka olet, niin tekisin lasun. Ja aiheesta.
Suurperheen äiti ov. kirjoitti:
Minä ainakin olen opettanut mieheni kanssa lapsemme siihen, että ne saavat hoitoa neljän tunnin välein. Siis kun vaikka aamulla imetän vauvan ja vaihdan sille vaipan, niin se saa hoitoa ja huomiota seuraavan kerran neljän tunnin välein vaikka se itkisi koko väliajan niin lujaa kuin jaksaisi. Lapset täytyy opettaa alusta alkaen siihen, että se ei saa huomiota silloin kun sitä itse vaatii ja että se ei saa häiritä turhaan aikuisia. Vauvat on kasvatettava alusta alkaen siihen, että niitä ei hemmotella. Myös vanhemmat lapset olen opettanut siihen, että vauvaa ei huomioida turhaan hoitojen väliajoilla ja siksi vauva saakin viettää aikansa huoneessa, johon vain me mieheni kanssa saamme mennä ja jonne ei muilla lapsilla tai edes lemmikeillä ole asiaa.
Toivottavasti olet Porvoosta. Kamalaa luettavaa, vaikka olisi höpöhöpö juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla kantoliina?
On kantoliina, mutta en jaksaisi oikeasti kanniskella koko ajan, siis todellakin koko ajan.
Ap
Ennen vanhaan lapset saatettiin sitoa selkäpuolelle, ovat silloin koko ajan äitiä vasten, mutta äidillä on kädet vapaat tekemään muutakin. Ties vaikka tästä olisi apua? (En tosin tiedä, onko tämä Suomessa miten yleistä, mutta noin ideana vaan, ei ehkä ole niin raskasta kuin kantaminen?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa..Pistä vauvasi lastenkotiin, jos on noin vaikeeta niin pääset matkustamaan vaikka Balin taka. Mene vaikka loppuiäksesi.
Yritä heittäytyä tuohon päivän läheisyyteen ja nauttia siitä kiirehtimättä. Sehän on ihanaa että vauva on lähellä ja kokeile vaikka smoothie tms muuta helppoa mitä voisi vauva sylissä ohi mennen vetäistä jos ei ehdi syödä. Mulla samanlainen tapaus ja olen yksin joten en pääse edes illalla minnekään joten ole onnellinen miehesi tuesta ja siitä että pääset edes joskus tuulettumaan. Mutta yritä nukkua enemmän jos mahdollista. Unen puute saa aikaan kaikenlaista. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vielä sano ettei toista koskaan ;) Lapsi joka tykkää läheisyydestä eikä viihdy yksinään on juurikin sisaruksen tarpeessa. :)
Suurperheen äiti ov. kirjoitti:
Minä ainakin olen opettanut mieheni kanssa lapsemme siihen, että ne saavat hoitoa neljän tunnin välein. Siis kun vaikka aamulla imetän vauvan ja vaihdan sille vaipan, niin se saa hoitoa ja huomiota seuraavan kerran neljän tunnin välein vaikka se itkisi koko väliajan niin lujaa kuin jaksaisi. Lapset täytyy opettaa alusta alkaen siihen, että se ei saa huomiota silloin kun sitä itse vaatii ja että se ei saa häiritä turhaan aikuisia. Vauvat on kasvatettava alusta alkaen siihen, että niitä ei hemmotella. Myös vanhemmat lapset olen opettanut siihen, että vauvaa ei huomioida turhaan hoitojen väliajoilla ja siksi vauva saakin viettää aikansa huoneessa, johon vain me mieheni kanssa saamme mennä ja jonne ei muilla lapsilla tai edes lemmikeillä ole asiaa.
Ihania Arvo Ylpön ohjeita, joiden jäljiltä koko 40-luvulla syntyneiden sukupolvi on tunnevammaisia ja persoonallisuushäiriöisiä täynnä. Näin jälkikäteen niin Ylppö täytyisi saada vastuuseen kokonaisen sukupolven henkisestä pahoinpitelystä, jonka jäljet näkyvät vielä kauan nuoremmissakin sukupolvissa.
Tuo hylkäämiseen perustuva kasvatus on synnyttänyt enemmän kärsimystä kuin sota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsella tarpeeksi lämintä vaatetta päällä? Naapuri piti lastaan lattialla pelkissä vaipoissa ja lapsi oli aina syliin pyrkimässä. No, totta kai, kun sitä paleli ja syli on lämmin paikka. Aikuinen ei ehkä huomaa, mitten vetoisa tai kylmä lattia on, jossa lasta yritetään pitää. Oli sitten sitterissä tai muuten. Entisajan neulepuvut käytöön talviaikaan.
Tämä on hyvin tavallista. Äiti ei kestä lapsen tarvitsevuutta. Se liityy omaan kehitykseen. Ei osaa eikä kestä lapsen jatkuvaa tarvitsevuutta. Oma psyyke on viallinen
Itse koen samaa. Samalla tavalla kuin AP olin tehnyt, antanut ja kokenut paljon
Nyt lapseni ovat pian aikuisia. Meillä on ollut hyvä perhe. Koen syyllisyyttä tästä etten silloin oikein kestänyt. En tiedä olenko tarpeeksi läheinen ollut myöhemminkään. Olenko osannut osoittaa tunteeni. He ovat tasapainoisia. Pärjäävät. Ei ole koskaan ollut rangaistuksia. Rajat on saatu puhumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä ongelma on siis pelkkä vauvan vaativuus ?? Pakko sanoa suoraan että lapsi muuttuu ikävä kyllä vaativammaksi kun kasvaa. Etkö voisi käydä neuvolassa juttelemassa. Joillakin naisilla ja miehillä on ongelma läheisyyden kanssa. Isompaa lastakin pitää pitää sylissä ja roikkuu lahkeessa, vaatii paljon enemmän.
Hmmm kirjoitti:
En tiedä mikä ongelma on siis pelkkä vauvan vaativuus ?? Pakko sanoa suoraan että lapsi muuttuu ikävä kyllä vaativammaksi kun kasvaa. Etkö voisi käydä neuvolassa juttelemassa. Joillakin naisilla ja miehillä on ongelma läheisyyden kanssa. Isompaa lastakin pitää pitää sylissä ja roikkuu lahkeessa, vaatii paljon enemmän.
Se on ongelma kun ei ole itse saanut turvallisuutta. Hyvin raskasta kestää tarvitsevuutta. Myöhemmät vaiheet voi olla paljon helpompaa. Vaativuus ei tunnu miltään puhuvan ja toimivan kanssa. Joillekin vauva-aika on se raskain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hitto sä kuulut niihin joilla on hankala vauva aika. on muitakin ja ovat usein väsyneitä. tsemppii eikai muuta, koita relaa.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista apua saat sun jaksamiseen? Ymmärrät varmaan, että sulla on jotain mt-häikkää.
Hä?? :D koita itse pitää toista ihmistä sylissä 24 / 7 kuuden kuukauden ajan niin ettet kahvia saa juoda tai vessassa käydä ja tule sitten sanomaan miten ei ikinä, ei koskaan tullut mieleen että haluaisin laskea hänet edes hetkeksi alas.
been there done that. Ei se kuiten se vauva-aika loppujen lopuksi ole niin pitkä aika. Et huomaakaan kun kasvaa ja kohta jo kävelee.
Joo, no, olen sairaanhoitaja lastenosastolla.
Oma vauva jaksoi 3kk pitää päätä ylhäällä vatsallaan ja sain kastejuhlaan leivottua kun laitoin paljon kivoja leluja lattialle leuan alle.
Tietenkään kenenkään vauva ei jaksa tuijottaa tyhjyyteen jos on normaali ja terve.
Sen takia on paljon liikkuvia ja värikkäitä leluja. Mobileja pattereilla, kivoja leluja jotka soittavat eläinten ääniä, hyvin monenlaisia paneeleja vauvoille joilla hauskuuttavat itseään. Ja aika pienet katsovat videoita.
Sairaalassa on tärkeää että lapsella ei ole paha mieli vaikka äiti ei ole läsnä ja hoitaja hoitaa toista potilasta. Tutti, mobile, video, ja kädellä napattava eläinäänipaneeli ovat niin korvaamattomia kun henkilökunnasta on pula. Vauvat ovat tyytyväisiä ja silloin myös hoitajat..
Meillä oli samanlaista.
Lapset on erilaisia.
Kantoliina pelastaa. Meillä vauva oli myös tyytyväisempi muualla kuin kotona, kävin hänen kanssaan päivät kaupoissa, äitivauvakerhoissa ym. Vauva siis kantoliinassa. Vaikka hän sielläkin oli kantoliinassa, oli kuitenkin hiljaa. Kotona usein parkui kantoliinassakin.
Aika auttaa, mutta etsi itsellesi tekemistä jotta aika kuluisi nopeammin. itse mm hytkyttelin liinassa samalla kun katsoin elokuvia seisaallaan. Ja ompelin ompelukonella, seisaallaan vauva kantoliinassa. Jos oli hankala päivä mentiin kadun varteen katsomaan autoja.
Tsemppiä, kyllä se siitä! Vauvan kanssa päivät usein tuntuvat loputtoman pitkiltä!
NO voi VOI JOS sä lapsia teet ja luoja suo sulle terveen lapsen niin mitähän silloin pitäis tehdä niinku äidin roolissa.. NIIN lähteä itsekkästi vaikka omiin menoihin kun mies tulee rankan työpåivån jålkeen kotiin .. niin on s rankkaa toi äidin ROOLI
Onko se sitten ookoo lukea sanomalehteä vauvan vieressä tai vauva sylissään? Vai miksi aina puhutaan juuri kännyköiden haitallisuudesta?
Entä onko puheluiden puhuminen kieltolistalla myös?
Vastasyntyneen ja pienen vauvan tarpeisiin tulisi vastata nopeasti. Vauvan perusturvallisuus kehittyy toistuvista tyydyttävistä kokemuksista, ja vähitellen hän voi kokea itsensä riittävän turvalliseksi kestämään myös odotusta. Isomman lapsen kaikkien tarpeiden ei tarvitse tyydyttyä välittömästi – eihän niin tapahdu myöhemminkään elämässä. Eriytymiskehitykseensä lapsi tarvitsee myös kivuliaita turhauttavia kokemuksia – elämässä ei voi saada kaikkea. Tietoinen pettymysten aiheuttaminen on kuitenkin turhaa ja vahingollista. Terve järki ja kultainen keskitie auttavat tässäkin. Tiedetään, että liian pitkäaikaiset pettymykset aiheuttavat henkisiä vaurioita, mutta toisaalta tarpeiden ylityydyttäminen hidastaa tai estää lapsen kehitystä. Normaalissa elämässä syntyy väistämättä tilanteita, jolloin lapsen tarpeita ei pystytä välittömästi tyydyttämään.