Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?

Sulle on ap annettu runsaasti neuvoja, eikä mikään kelpaa. Jää sitten samaan tilanteeseen, eläkä yritä selvittää mitään.

Mies  taitaa haluta eron, mutta ei ole munaa sanoa sitä. Se odottaa nyt, että ap kyllästyy ja ehdottaa eroa.

Ap, ota se vauvasi ja lähde. Äläkä jätä mitään kirjettä tai mitään. Jos miehestä ei kahteen vuorokauteen kuulu, voit joko mennä kysymään, haluaako selvittää asiat tai lähettää eropaperit. Sen kaksi vuorokautta voit olla ihan missä tahansa, ystävillä tai hotellissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaihtoehto, että elää kotona kuin toista ei olisikaan vaatii kyllä henkisesti niin paljon, että en suosittelisi sitä pienen vauvan äidille, kun jo valmiiksi hajalla tuossa tilanteessa... Parempi olisi vaan päästä jonnekin pois, ettei itsekin ihan sekoa.

Ei se tietenkään pitemmän päälle toimi, mutta jos ap:lla ei ole mitään paikkaa minne mennä, niin mielestäni paras väliaikainen ratkaisu - ainakin parempi kuin se, että yrittää anella mieheltä jotain reaktiota.

Te, jotka ehdotatte, että lähde ja äkkiä. Mitä se hyödyttää, jos menee kahdeksi päiväksi hotelliin tai ystäville? Ei sinne hotelliin loputtomiin voi jäädä. Sitten pitää palata kotiin. Ja taasko lähteä taas hotelliin pakoon? Tietenkin voi erota, mutta ero edellyttää, että saisi puhuttua edes jotain. Avioeropaperin voi toki lätkäistä nenän eteen, mutta ei se käytännön tasolla mihinkään vaikuta mitään muuta kuin että 6 kk harkinta käynnistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se kirjoittaja, joka kysyi siviilisäätyä ja taloudellista statusta. Jatkan vielä sen verran, että onko omistusasunto ja onko se teillä puoliksi omistuksessa vai mitenkä?

Kun onhan se tässä tilanteessa ihan syvältä, että sinä joutuisit lähtemään lapsen kanssa evakkoon. Ukko ulos. Menköön keskenään jonnekin mököttämään ja tulkoon takaisin kun on valmis keskustelemaan ihan "aikuisten oikeasti". Miehesi käytös on syvästi sairasta.

Minä tulostaisin ja allekirjoittaisin avioeropaperit ja laittaisin ne miehelle allekirjoitettavaksi. Katsoisin, että mitä tekee. Tuleeko nimi paperiin välittömästi vaiko eikö. Näinkin rajua ravistelua käyttäisin, kun en oikein näe, että tässä konkurssissa teidän suhteellanne niin kovin valoisat tulevaisuudennäkymät on.

Ja onko siis niin, että sinulla olisi meno ja miehesi kieltäytyy hoitamasta lasta? Kirjoitat, että hän silittelee ja suukottelee vauvaa. Vaihtaako vaippoja, herääkö lohduttamaan? Mitä hittoa hän oikein kuvitteli sen isyyden olevan. 

On omistusasunto. Minä omistan siitä 70 %, mies 30 %. Eli jos lähden vuokra-asuntoon pakoon, niin joudun silti maksamaan tietenkin tuota lainan lyhennystä omistusasunnostani yhä, vuokran ohella, äitiyspäivärahasta. En voi heittää ukkoa pihalle, hänellä on yhtä suuri oikeus asua asunnossa kuin minulla. 

Mies siis suukottelee ja silittelee vauvaa joka päivä, nytkin kun on minulle vihainen. Ei herää keskellä yötä lohduttamaan nyt eikä vaihda vaippoja nyt, koska haluaa jotenkin pakottaa minut hoitamaan yksin kaiken. Ennen vaihtoi, siis vielä kaksi viikkoa sitten. Mutta siis jos minulla olisi nyt joku meno (esim. suihkuun) niin hän kieltäytyy olemasta silloin vauvan kanssa. En todella käsitä mitä hän kuvitteli, että isyys olisi. Kohta en jaksa edes kiinnostua käsittämään. Ap.

Ymmärrän että tuo suihkujuttu oli vain esimerkki, mutta pakko silti takertua siihen vähän. Mitä kamalaa sä kuvittelet, että sille vauvalle tapahtuu jos se sattuukin heräämään omassa sängyssään sillä aikaa kun olet suihkussa? Miten luulet että yksinhuoltajat käy suihkussa ilman että on aina joku vahtimassa vauvaa? Onko sulla kenties hieman neuroottinen suhtautuminen vauvaan ja sen hoitoon jos muutaman minuutin suihkureissu ei onnistu ilman erillistä sumplimista? Huom. älä nyt ymmärrä väärin. En yritä syyllistää sinua ja olen tässä jutussa täysin sun puolella, mies on se joka käyttäytyy kuin pahainen teini ja osoittaa mieltään sen sijaan että yrittäisi selvittää asian joka painaa, mikä se sitten ikinä onkin. Mutta sulla on nyt oikeastikin isoja ongelmia, ei kannata ottaa ylimääräistä stressiä jostain niin simppelistä kuin suihkussakäynnistä, se vauva ei mene rikki sen takia. Kaikkein pahinta tällaisessa on se, että vaikka nyt saisittekin tämän asian jotenkin selvitettyä, niin miten voit luottaa ettei jatkossakin tapahdu näin? Tuo mieshän voi ihan koska tahansa ja missä elämäntilanteessa tahansa pimahtaa taas ja sanoutua irti kaikesta vastuusta. Rupeaisin sinuna tekemään suunnitelmia jo jatkoa varten. Ei tuollaisen kanssa voi elämäänsä jakaa, täysin vastuutonta ja kusipäistä käytöstä. 

Varmaan suhtaudun katkonaisten öiden, väsymyksen ja miehen käyttäytymisen aiheuttaman ahdistuksen takia liian neuroottisesti jo vauvaankin :( . Yritän vain pitää siitä hyvän huolen tämän paskan keskellä. Ap.

Tajuatko, että kun mittasi tulee täyteen, saatat heittää miestä esineellä, lyödä häntä, alkaa huutaa ihan hallitsemattomasti tms. Olet erittäin rankan paineen alla - elämäsi on murentunut ja huolehdit pienestä ihmisestä, joka tarvitsee sinua 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ehdotatte, että lähde ja äkkiä. Mitä se hyödyttää, jos menee kahdeksi päiväksi hotelliin tai ystäville? Ei sinne hotelliin loputtomiin voi jäädä. Sitten pitää palata kotiin. Ja taasko lähteä taas hotelliin pakoon? Tietenkin voi erota, mutta ero edellyttää, että saisi puhuttua edes jotain. Avioeropaperin voi toki lätkäistä nenän eteen, mutta ei se käytännön tasolla mihinkään vaikuta mitään muuta kuin että 6 kk harkinta käynnistyy.

Varmasti herättää miehen.

Jos kahden päivän poissaololla ei tapahdu mitään, tiedät aloittaa Avioerojärjestelyt asianajajan avustuksella.

Jätät sen kirjeen, että muutos tai ero.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ehdotatte, että lähde ja äkkiä. Mitä se hyödyttää, jos menee kahdeksi päiväksi hotelliin tai ystäville? Ei sinne hotelliin loputtomiin voi jäädä. Sitten pitää palata kotiin. Ja taasko lähteä taas hotelliin pakoon? Tietenkin voi erota, mutta ero edellyttää, että saisi puhuttua edes jotain. Avioeropaperin voi toki lätkäistä nenän eteen, mutta ei se käytännön tasolla mihinkään vaikuta mitään muuta kuin että 6 kk harkinta käynnistyy.

Se ratkaisee sen, haluaako mies alkaa purkaa asiaa vai ei. Nythän selvyyttä ei tule, koska mies on mukavasti poterossaan ja ap kantaa kaiken paskan. Valtasuhde vaihtuu, jos ap noudattaa miehen "toivetta" ja lakkaa olemasta maisemissa. 

Ei avioeron hakeminen edellytä puhevälejä. Asianajaja hoitaa puhumiset riitatapauksessa. Been there

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se kirjoittaja, joka kysyi siviilisäätyä ja taloudellista statusta. Jatkan vielä sen verran, että onko omistusasunto ja onko se teillä puoliksi omistuksessa vai mitenkä?

Kun onhan se tässä tilanteessa ihan syvältä, että sinä joutuisit lähtemään lapsen kanssa evakkoon. Ukko ulos. Menköön keskenään jonnekin mököttämään ja tulkoon takaisin kun on valmis keskustelemaan ihan "aikuisten oikeasti". Miehesi käytös on syvästi sairasta.

Minä tulostaisin ja allekirjoittaisin avioeropaperit ja laittaisin ne miehelle allekirjoitettavaksi. Katsoisin, että mitä tekee. Tuleeko nimi paperiin välittömästi vaiko eikö. Näinkin rajua ravistelua käyttäisin, kun en oikein näe, että tässä konkurssissa teidän suhteellanne niin kovin valoisat tulevaisuudennäkymät on.

Ja onko siis niin, että sinulla olisi meno ja miehesi kieltäytyy hoitamasta lasta? Kirjoitat, että hän silittelee ja suukottelee vauvaa. Vaihtaako vaippoja, herääkö lohduttamaan? Mitä hittoa hän oikein kuvitteli sen isyyden olevan. 

On omistusasunto. Minä omistan siitä 70 %, mies 30 %. Eli jos lähden vuokra-asuntoon pakoon, niin joudun silti maksamaan tietenkin tuota lainan lyhennystä omistusasunnostani yhä, vuokran ohella, äitiyspäivärahasta. En voi heittää ukkoa pihalle, hänellä on yhtä suuri oikeus asua asunnossa kuin minulla. 

Mies siis suukottelee ja silittelee vauvaa joka päivä, nytkin kun on minulle vihainen. Ei herää keskellä yötä lohduttamaan nyt eikä vaihda vaippoja nyt, koska haluaa jotenkin pakottaa minut hoitamaan yksin kaiken. Ennen vaihtoi, siis vielä kaksi viikkoa sitten. Mutta siis jos minulla olisi nyt joku meno (esim. suihkuun) niin hän kieltäytyy olemasta silloin vauvan kanssa. En todella käsitä mitä hän kuvitteli, että isyys olisi. Kohta en jaksa edes kiinnostua käsittämään. Ap.

Ymmärrän että tuo suihkujuttu oli vain esimerkki, mutta pakko silti takertua siihen vähän. Mitä kamalaa sä kuvittelet, että sille vauvalle tapahtuu jos se sattuukin heräämään omassa sängyssään sillä aikaa kun olet suihkussa? Miten luulet että yksinhuoltajat käy suihkussa ilman että on aina joku vahtimassa vauvaa? Onko sulla kenties hieman neuroottinen suhtautuminen vauvaan ja sen hoitoon jos muutaman minuutin suihkureissu ei onnistu ilman erillistä sumplimista? Huom. älä nyt ymmärrä väärin. En yritä syyllistää sinua ja olen tässä jutussa täysin sun puolella, mies on se joka käyttäytyy kuin pahainen teini ja osoittaa mieltään sen sijaan että yrittäisi selvittää asian joka painaa, mikä se sitten ikinä onkin. Mutta sulla on nyt oikeastikin isoja ongelmia, ei kannata ottaa ylimääräistä stressiä jostain niin simppelistä kuin suihkussakäynnistä, se vauva ei mene rikki sen takia. Kaikkein pahinta tällaisessa on se, että vaikka nyt saisittekin tämän asian jotenkin selvitettyä, niin miten voit luottaa ettei jatkossakin tapahdu näin? Tuo mieshän voi ihan koska tahansa ja missä elämäntilanteessa tahansa pimahtaa taas ja sanoutua irti kaikesta vastuusta. Rupeaisin sinuna tekemään suunnitelmia jo jatkoa varten. Ei tuollaisen kanssa voi elämäänsä jakaa, täysin vastuutonta ja kusipäistä käytöstä. 

Varmaan suhtaudun katkonaisten öiden, väsymyksen ja miehen käyttäytymisen aiheuttaman ahdistuksen takia liian neuroottisesti jo vauvaankin :( . Yritän vain pitää siitä hyvän huolen tämän paskan keskellä. Ap.

Tajuatko, että kun mittasi tulee täyteen, saatat heittää miestä esineellä, lyödä häntä, alkaa huutaa ihan hallitsemattomasti tms. Olet erittäin rankan paineen alla - elämäsi on murentunut ja huolehdit pienestä ihmisestä, joka tarvitsee sinua 24/7.

Tajuan. Ja tosiaan, huolehdin pienestä ihmisestä, josta miehenkin pitäisi yhtä lailla ja yhtä paljon tässä huolehtia. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ehdotatte, että lähde ja äkkiä. Mitä se hyödyttää, jos menee kahdeksi päiväksi hotelliin tai ystäville? Ei sinne hotelliin loputtomiin voi jäädä. Sitten pitää palata kotiin. Ja taasko lähteä taas hotelliin pakoon? Tietenkin voi erota, mutta ero edellyttää, että saisi puhuttua edes jotain. Avioeropaperin voi toki lätkäistä nenän eteen, mutta ei se käytännön tasolla mihinkään vaikuta mitään muuta kuin että 6 kk harkinta käynnistyy.

Se ratkaisee sen, haluaako mies alkaa purkaa asiaa vai ei. Nythän selvyyttä ei tule, koska mies on mukavasti poterossaan ja ap kantaa kaiken paskan. Valtasuhde vaihtuu, jos ap noudattaa miehen "toivetta" ja lakkaa olemasta maisemissa. 

Meidän välinen valtasuhde on jo sellainen, että hänelle hyvin rakas lapsi on täysin kiinni minussa, koska on vain 2 kk, joten eron tullen lapsen asumisesta tms ei hyödytä tapella. Ja minä saan avioehdon vuoksi omat rahani mukaani, ja mies, jonka taloudellinen tilanne on huono, joutuu aika pulaan taloudellisesti eron tullen. En minä se häviäjä erossa ole. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei avioeron hakeminen edellytä puhevälejä. Asianajaja hoitaa puhumiset riitatapauksessa. Been there

Tarkoitinkin sitä, että haluan, että miehen ja vauvan tiivis yhdessäolo jatkuu vaikka eroaisimme, ettei vauva unohda isäänsä. Siitä pitäisi pystyä puhumaan, ei asianajaja sellaista pysty hoitamaan jos toinen vanhemmista ei puhu mitään. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioeron hakeminen edellytä puhevälejä. Asianajaja hoitaa puhumiset riitatapauksessa. Been there

Tarkoitinkin sitä, että haluan, että miehen ja vauvan tiivis yhdessäolo jatkuu vaikka eroaisimme, ettei vauva unohda isäänsä. Siitä pitäisi pystyä puhumaan, ei asianajaja sellaista pysty hoitamaan jos toinen vanhemmista ei puhu mitään. Ap.

No minun isäni tosiaan lakkasi puhumasta äidilleni ja puoli vuotta sen jälkeen myös minulle. Siitä on nyt kymmeniä vuosia. Että sinällään yrittäisin nyt niistää siitä miehestä ulos puhetta tavalla tai toisella, ettei tilanne lukkiudu lopullisesti. Et sitten voi herättää häntä katoamalla? Varmasti huolestuu vähintään vauvasta ja oletettavasti myös sinusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ehdotatte, että lähde ja äkkiä. Mitä se hyödyttää, jos menee kahdeksi päiväksi hotelliin tai ystäville? Ei sinne hotelliin loputtomiin voi jäädä. Sitten pitää palata kotiin. Ja taasko lähteä taas hotelliin pakoon? Tietenkin voi erota, mutta ero edellyttää, että saisi puhuttua edes jotain. Avioeropaperin voi toki lätkäistä nenän eteen, mutta ei se käytännön tasolla mihinkään vaikuta mitään muuta kuin että 6 kk harkinta käynnistyy.

Se ratkaisee sen, haluaako mies alkaa purkaa asiaa vai ei. Nythän selvyyttä ei tule, koska mies on mukavasti poterossaan ja ap kantaa kaiken paskan. Valtasuhde vaihtuu, jos ap noudattaa miehen "toivetta" ja lakkaa olemasta maisemissa. 

Meidän välinen valtasuhde on jo sellainen, että hänelle hyvin rakas lapsi on täysin kiinni minussa, koska on vain 2 kk, joten eron tullen lapsen asumisesta tms ei hyödytä tapella. Ja minä saan avioehdon vuoksi omat rahani mukaani, ja mies, jonka taloudellinen tilanne on huono, joutuu aika pulaan taloudellisesti eron tullen. En minä se häviäjä erossa ole. Ap.

Jos hän on alitajuisesti tuntenut itsensä munattomaksi kanssasi ja nyt on löytynyt keino päästä niskan päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioeron hakeminen edellytä puhevälejä. Asianajaja hoitaa puhumiset riitatapauksessa. Been there

Tarkoitinkin sitä, että haluan, että miehen ja vauvan tiivis yhdessäolo jatkuu vaikka eroaisimme, ettei vauva unohda isäänsä. Siitä pitäisi pystyä puhumaan, ei asianajaja sellaista pysty hoitamaan jos toinen vanhemmista ei puhu mitään. Ap.

No minun isäni tosiaan lakkasi puhumasta äidilleni ja puoli vuotta sen jälkeen myös minulle. Siitä on nyt kymmeniä vuosia. Että sinällään yrittäisin nyt niistää siitä miehestä ulos puhetta tavalla tai toisella, ettei tilanne lukkiudu lopullisesti. Et sitten voi herättää häntä katoamalla? Varmasti huolestuu vähintään vauvasta ja oletettavasti myös sinusta. 

Voin minä herättää hänet katoamalla, ja varmasti huolestuu parissa päivässä. Toinen asia sitten on, että näyttääkö sen huolestumisensa eli pystyykö nielemään ylpeytensä. Aika saavutus on mielestäni jo tämä kahden viikon riita, itse en pystyisi riitaan enkä mykkäkouluun kuin korkeintaan puolen tunnin verran. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ehdotatte, että lähde ja äkkiä. Mitä se hyödyttää, jos menee kahdeksi päiväksi hotelliin tai ystäville? Ei sinne hotelliin loputtomiin voi jäädä. Sitten pitää palata kotiin. Ja taasko lähteä taas hotelliin pakoon? Tietenkin voi erota, mutta ero edellyttää, että saisi puhuttua edes jotain. Avioeropaperin voi toki lätkäistä nenän eteen, mutta ei se käytännön tasolla mihinkään vaikuta mitään muuta kuin että 6 kk harkinta käynnistyy.

Se ratkaisee sen, haluaako mies alkaa purkaa asiaa vai ei. Nythän selvyyttä ei tule, koska mies on mukavasti poterossaan ja ap kantaa kaiken paskan. Valtasuhde vaihtuu, jos ap noudattaa miehen "toivetta" ja lakkaa olemasta maisemissa. 

Meidän välinen valtasuhde on jo sellainen, että hänelle hyvin rakas lapsi on täysin kiinni minussa, koska on vain 2 kk, joten eron tullen lapsen asumisesta tms ei hyödytä tapella. Ja minä saan avioehdon vuoksi omat rahani mukaani, ja mies, jonka taloudellinen tilanne on huono, joutuu aika pulaan taloudellisesti eron tullen. En minä se häviäjä erossa ole. Ap.

Jos hän on alitajuisesti tuntenut itsensä munattomaksi kanssasi ja nyt on löytynyt keino päästä niskan päälle. 

Voi olla, mutta jos näin on, niin aika sairaalta se kuulostaa. Kun hän olisi voinut valita myös sen onnellisen parisuhteen, joka meillä oli. Ap.

Onpa kurja tilanne, ap.

Asunnon myymiset ja muut ovat tuossa tilanteessa turhan raskaita juttuja, kun ette ole vielä edes kartalla tilanteesta. Keskittyisin siis siihen, miten saatte kommunikaatiolinjan taas avattua, ja vasta tämän jälkeen alkaisin miettiä, voinko enää koskaan luottaa mieheen jne. (mikä on ihan tarpeellinen kysymys tuollaisen jälkeen kyllä).

Mielestäni miehesi toimintaa mahdollistaa se, että ulkopuoliset eivät tiedä siitä. Miehesi on varmasti riittävän fiksu tajutakseen, että tuollainen käytös on sekä teidän ystävienne että vanhempienne ja sukulaistenne mielestä täysin moukkamaista, kohtuutonta ja lapsellista. Suosittelisin siksi osallistamaan mahdollisimman monia muita ihmisiä tilanteeseen tavalla tai toisella.

Esim. itse menet jollekulle kaverillesi pariksi yöksi, ja kerrot tilanteen ihan niin karusti ja rehellisesti kuin se oikeasti on. Älä suostu häpeämään tilannettanne - sinun syytäsi se ei ole ja olet toiminut itse vastuullisesti ja aikuismaisesti. Saat vähän levättyä ja lisäksi saat kaverisi tukea vaikeassa tilanteessa. Sitten puhut miehen kavereille tilanteesta seikkaperäisemmin ja ihan suoraan pyydät apua. Olisi hyvä saada tietoa mm. siitä, koskeeko tuo miehen puhumattomuus ainoastaan sinua vai mahdollisesti myös muita ihmisiä (vaikka vauvalle puhuukin). Jos hän ei puhu edes kavereilleen tai vanhemmilleen mitään, hänellä voi olla puhkeamassa jokin psyykkinen sairaus, johon tarvitaan nopeasti apua. Pyydä miehen kaveria menemään miehen kanssa oluelle ja juttelemaan tilanteesta. Mies tuskin kehtaa omalle kaverilleen esiintyä yhtä kohtuuttoman mustavalkoisesti ja sanoa myös tälle, ettei aio sinun kanssasi puolta sanaa vaihtaa. Todennäköisesti hän yrittää kaverilleen perustella, miksi on käyttäytynyt noin dorkasti. Kaveri voi sitten kertoa sinulle, ja saat lisää tietoa, jonka pohjalta voit miettiä miten olisi paras edetä tilanteessa.

Tarvittaessa ota rohkeasti yhteyttä myös miehen vanhempiin ja kerro tilanteen olevan niin vaikea, että suunnittelet eroa.

Jos tilanteeseen ei tule nopeaa ratkaisua, reiluinta olisi että mies muuttaa asunnosta joksikin aikaa muualle - et sinä. Saattaisin todella kärjistyneessä tapauksessa (jos mikään pehmeämpi keino ei kerta kaikkiaan toimi) vaihdattaa lukot miehen poissaollessa ja pakata hänelle kassiin mukaan vaihtovaatteita ja hygieniatarvikkeet, ja vaikka ne kuulokkeetkin. Kassi oven eteen ja siihen lappu, jossa määrittelet tilanteen selkeästi ja objektiivisesti: "Olet kieltäytynyt X viikon ajan puhumasta minulle sanaakaan, antamatta siihen mitään selitystä. Tilanne on minulle täysin kohtuuton. Käytöksesi johdosta en koe sinua turvalliseksi läheiseksi, enkä voi asua kanssasi yhdessä, koska minun pitää varjella henkistä hyvinvointiani. Tästä syystä vaihdatin lukot asuntoomme. Kun saamme asian selvitettyä, olet tervetullut kotiin. Siihen asti asut muualla. Soittele kun tokenet sen verran, että voimme mennä kahvilaan tai terapeutin vastaanotolle keskustelemaan tilanteesta."

Jos tuohon lukkojen sarjoittamiseen asti joudut menemään, niin kerro siitä etukäteen sekä miehen kavereille että hänen vanhemmilleen. Mies tuskin kehtaa lähteä oikeusteitse ajamaan oikeuttaan asua kämpässänne, koska olisi äärimmäisen noloa hänelle selostaa vieraille ihmisille, miten on tullut itse toimittua.

Kun saatte keskusteluyhteyden takaisin, sitten vasta on aika käydä läpi asioita ja pohtia, miten estätte vastaavat tilanteet jatkossa ja voitteko edelleen luottaa toisiinne aviopuolisoina, vai etenettekö kohti eroa ja huoltajuusjärjestelyjä jne.

Voimia!

No niin. Selviäähän tästä vähän. Ukko on peeaa ja sinulla asunnostakin suurin osa. Vauvaelämä ei jostain syystä olekkaan niin ihanaa mitä hän luuli. On jo laskeskellut paljon häviäisi erossa( rahallisesti) eikä uskalla tehdä perisuomalaisen miehen tapaa ja vain lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioeron hakeminen edellytä puhevälejä. Asianajaja hoitaa puhumiset riitatapauksessa. Been there

Tarkoitinkin sitä, että haluan, että miehen ja vauvan tiivis yhdessäolo jatkuu vaikka eroaisimme, ettei vauva unohda isäänsä. Siitä pitäisi pystyä puhumaan, ei asianajaja sellaista pysty hoitamaan jos toinen vanhemmista ei puhu mitään. Ap.

No minun isäni tosiaan lakkasi puhumasta äidilleni ja puoli vuotta sen jälkeen myös minulle. Siitä on nyt kymmeniä vuosia. Että sinällään yrittäisin nyt niistää siitä miehestä ulos puhetta tavalla tai toisella, ettei tilanne lukkiudu lopullisesti. Et sitten voi herättää häntä katoamalla? Varmasti huolestuu vähintään vauvasta ja oletettavasti myös sinusta. 

Voin minä herättää hänet katoamalla, ja varmasti huolestuu parissa päivässä. Toinen asia sitten on, että näyttääkö sen huolestumisensa eli pystyykö nielemään ylpeytensä. Aika saavutus on mielestäni jo tämä kahden viikon riita, itse en pystyisi riitaan enkä mykkäkouluun kuin korkeintaan puolen tunnin verran. Ap.

Ei mykkäkouluun kukaan yksin pysty, kyllä sinä sen tavalla tai toisella mahdollistat. Puhuminen ei myöskään ole ainut kommunikointi mahdollisuus parisuhteessa, mutta kommunikoimattomuutta voi kyllä jatkaa parisuhteessa hyvinkin pitkään halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioeron hakeminen edellytä puhevälejä. Asianajaja hoitaa puhumiset riitatapauksessa. Been there

Tarkoitinkin sitä, että haluan, että miehen ja vauvan tiivis yhdessäolo jatkuu vaikka eroaisimme, ettei vauva unohda isäänsä. Siitä pitäisi pystyä puhumaan, ei asianajaja sellaista pysty hoitamaan jos toinen vanhemmista ei puhu mitään. Ap.

No minun isäni tosiaan lakkasi puhumasta äidilleni ja puoli vuotta sen jälkeen myös minulle. Siitä on nyt kymmeniä vuosia. Että sinällään yrittäisin nyt niistää siitä miehestä ulos puhetta tavalla tai toisella, ettei tilanne lukkiudu lopullisesti. Et sitten voi herättää häntä katoamalla? Varmasti huolestuu vähintään vauvasta ja oletettavasti myös sinusta. 

Tässä voisi olla ideaa. Mutta ehkä suosisin ideaa jättää lapun tyyliin "Lähdin hotelliin yöksi, niin saat miettiä rauhassa, josko haluaisit puhua mikä vaivaa. Tämä tilanne on kestämätön." Toisi julki huolen ilman syytöksiä ja uhkauksia; ehkä pakottaisi miehen heräämään todellisuuteen, ettei lapsi ja vaimo vain voi määrättömästi odottaa hänen sulkiessa ongelmat sisäänsä.