Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Vierailija kirjoitti:
Sanoit soittaneesi miehen kaverille. Voisko kaveri(t) järkätä nyt vkonlopuks jonkun äijien mökkireissun ym. Hönöissään yleensä avautuvat toisilleen ja ehkä jo se herättelis miestäsi kun puhuu jollekkin.
Ja sä voisit sillä aikaa relata vauvan kanssa ja alkaa järjestellä käytännön asioita jo valmiiksi josei miehen käytös muutu.
Kiinteistönvälittäjiä saa arviokäynnille nopeastikin, monella on myös vuokra-asunnoista tietoa, "muutatte" eri huoneisiin kotona. Sinä vauvan kanssa ja mies vaikka komerossa. Mökötys ei paljoa tilaa tarvitse.
Tämä olisi hyvä idea, haluaisin että hän ei olisi kotona ollenkaan nyt. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muitakin nopeita tapoja saada asunto. Esim. Nuorisoasunnoilla taitaa olla kriisiasuntoja ja muutenkin mahdollisuuksia tukea muutossa. Ikäraja taisi olla jotain 32 heidän asuntoihin Tiedän työni puolesta, että jopa muuttoauto ja muuttomiehet voi saada vaikeaan tilanteeseen, kun vaan hakee apua. Sosiaalitoimikin tekee parhaansa auttaakseen, jos asuntoja vain on.
Minä en ole sosiaalitoimen mielestä hädänalainen ihminen, kun olen tosiaan jo 36-vuotias (en siis oikeutettu nuorten apuun) ja omistan omistusasunnon jne. Ei kunta halua antaa vuokra-asuntojaan ihmisille, joilla on ihan hyvä omistusasunto. En ole siis oikeutettu myöskään mihinkään toimeentulotukeen tai sellaiseen (esim. sosiaalitoimen hankkimat muuttomiehet), koska minulla on tuon asunnon ym. muodossa sen verran varallisuutta. Ap.
Kertomuksesi perusteella miehesi vaikuttaa psyykkisesti häiriintyneeltä. Pakkaa kaikki välttämätön tavaraa, hyppää autoon tai kaverin kyytiin ja ajaa vanhempiesi luo turvaan. Sieltä käsin rupeat järjestelemään asioita kuntoon, laitat asunto myyntiin ja ostat/vuokraat uuden kodin teille kahdelle.
Pohtisin kyllä vakavasti onko tulevaisuutta tuollaisen ihmisen kanssa. Millä takeilla hän ei yllättäen rupea tuohon esim. kun olet vakavasti sairaana ja mies jättää kaiken hoitovastuun lapsesta sulle?
Vierailija kirjoitti:
Pohtisin kyllä vakavasti onko tulevaisuutta tuollaisen ihmisen kanssa. Millä takeilla hän ei yllättäen rupea tuohon esim. kun olet vakavasti sairaana ja mies jättää kaiken hoitovastuun lapsesta sulle?
Juuri tätä mietin täällä. Ap.
Onko se niin vaikeaa elää mykän kanssa? Itse kokeilisin korkeanpaikan leiriä millaista se olisi olla yksin eli en kiinnittäisi mitään huomiota mieheen tai antaisi kulmakarvan värähdykselläkään hänen huomata mielipahaani. Olisin normaalisti ja kuin mies olisi näkymätön. Sitten parin viikon päästä pyytäisin miehen äidin kylään. Tadaa, se on siinä. Voisi olla kyllä hyvä pyytää ystäviäkin käymään ja sanoa vaan ettei Hessu ole puhunut mitään pariin viikkoon, ei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Käsittämätöntä käytöstä, tuohan on henkistä väkivaltaa. Mitään noin pahaa et ole voinut tehdä, että ansaitsisit tuollaisen käytöksen. Lähde pois joksikin aikaa. Jätä pöydälle lappu, että tulet takaisin kun mies suostuu puhumaan. Jos ei suostu, eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshän omistaa käytännössä teidän kämpän vessan. Pelkäät häntä näemmä muutenkin koska punnitset mitä uskallat tehdä saadaksesi normaalitilan takaisin. Mistä tuo mykkäkouluttaminen alkoi?
Se mykkäkouluttaminen vain alkoi. Sitä ei edeltänyt mikään. Se vain alkoi. En tiedä mistä. Eräänä aamuna ilman että olisimme ehtineet puhua sinä aamuna mitään. Edellinen ilta (ja yö) oli ollut ihan normaali, tai tietenkin vauva oli heräillyt ym, mutta minä olin noussut sen hoitamaan. Mitään erityistä kinaa ei ollut siinä ollut ensin.
Mies omistaa meidän vessan joo, mutta koska mies omistaa sen vessan, niin en voi ilman hänen suostumusta muuta osuutta asunnosta myydä enkä häntä heittää ulos.
Ap.
Ole asianajajaan yhteydessä, kotivakuutukseen yleensä sisältyy oikeusturva. Selvitä miten saat asunnon myytyä/ lunastettua miehen osuuden ja miehen pihalle. Muutrnkin saat varmasti hyviä käytännön neuvoja.
Kotivakuutukseemme sisältyy oikeusturva, mutta en tiedä kattaako se meidän keskinäistä riitelyä, koska se on yhteinen vakuutuksemme. Tunnen kyllä tuon lakijutun, miehen saan pihalle tai asunnon myyntiin vain hakemalla yhteisomistuksen purkua käräjäoikeudesta ja avioeroa. Ellei hän sitten itse suostu johonkin muuhun. Ap.
Kotivakuutus kattaa kyllä, been there.
Jännästi torppaat kaiken ottamatta edes selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vaihtoehto on, että alat elämään ihan omaa elämää. Et välitä tuosta yhtään, joka ilta kun tulee kotiin, niin anna hänen olla. Tee vaan ruokaa itsellesi, hoida lapsesi ja menet nukkumaan. Järjestä sinulle ja vauvalle oma huone. Älä pese hänen pyykkiä, ja älä missään tapauksessa korjaa, siivoa hänen jälkiä. Olet kuin hän olisi ilmaa sinulle. Älä katso häntä, älä noteraa, että hän tulee kotiin, lähtee. Jossain vaiheessa, pyykit ovat likaisia ja hänen jättämät lasit ovat pöydällä, niin hän alkaa kysellä. Jos hänelle tulee kirje, jätä se lattialle, älä nosta. Ole niin kuin hän ei olisi olemassa.
Sitten kun alkaa jossain vaiheessa puhumaan, niin läväytä eropaperit nokan eteen ja sano: - Ei ole mitään sanottavaa, en kuuntele.
Tämä jo vaatii aikamoista pokkaa, ja on tietty lapsellista. Mutta tuo käytös aikuiselta mieheltä on jo todella paksua, ja sitä ei kukaan tarvitse sietää.
Ovet takalukkoon nyt ennenkun tulee töistä. Aikansa paukuteltuaan kysyisin rauhallisesti ikkunasta että tämä selvitetään nyt. Puhu tai poistu, ole hyvä.
Ikinä ei kehtaa tollanen nössykkä minnekkään poliisille mennä itkemään että rouva ei päästä kotia. Sun murheesi se ei ole mihin pihasta viipottaa yöksi. Anna ne rakkaat kuulokkeet vaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahalta näyttää. Taitaa miehellä olla mitta täynnä ja erohan tuosta seuraa tod näk.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on, että alat elämään ihan omaa elämää. Et välitä tuosta yhtään, joka ilta kun tulee kotiin, niin anna hänen olla. Tee vaan ruokaa itsellesi, hoida lapsesi ja menet nukkumaan. Järjestä sinulle ja vauvalle oma huone. Älä pese hänen pyykkiä, ja älä missään tapauksessa korjaa, siivoa hänen jälkiä. Olet kuin hän olisi ilmaa sinulle. Älä katso häntä, älä noteraa, että hän tulee kotiin, lähtee. Jossain vaiheessa, pyykit ovat likaisia ja hänen jättämät lasit ovat pöydällä, niin hän alkaa kysellä. Jos hänelle tulee kirje, jätä se lattialle, älä nosta. Ole niin kuin hän ei olisi olemassa.
Sitten kun alkaa jossain vaiheessa puhumaan, niin läväytä eropaperit nokan eteen ja sano: - Ei ole mitään sanottavaa, en kuuntele.
Tämä jo vaatii aikamoista pokkaa, ja on tietty lapsellista. Mutta tuo käytös aikuiselta mieheltä on jo todella paksua, ja sitä ei kukaan tarvitse sietää.
Tätä minäkin kannatan. Ehkä tosin enemmän siltä kannalta, että hyväksyisin, että mies on jotenkin seonnut, ja itse yrittäisin henkisesti irtautua hänestä. En enää olettaisi häneltä mitään normaalia käytöstä tai apua, en ottaisi mitään kontaktia. Pyykit ja ruoat nyt on ihan se ja sama mutta jos yrität miellyttää miestä tai saada kontaktia ja palaute on tuollaista niin sekoat itsekin. Ala elää ihan kuin häntä ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahalta näyttää. Taitaa miehellä olla mitta täynnä ja erohan tuosta seuraa tod näk.
Mitta täynnä parisuhdetta, jossa sai kauan haaveilemansa vauvan, jossa voi viettää lapsensa kanssa aikaa niin paljon kuin vain haluaa, jossa vaimo hoitaa suurimman osan kotitöistä ja siitä vauvasta, jossa saa seksiä aina kun haluaa, jossa vaimo on aina valmis kuuntelemaan ja puhumaan ja jossa saa haluamansa määrän ns. omaa aikaakin? Jeps. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se kirjoittaja, joka kysyi siviilisäätyä ja taloudellista statusta. Jatkan vielä sen verran, että onko omistusasunto ja onko se teillä puoliksi omistuksessa vai mitenkä?
Kun onhan se tässä tilanteessa ihan syvältä, että sinä joutuisit lähtemään lapsen kanssa evakkoon. Ukko ulos. Menköön keskenään jonnekin mököttämään ja tulkoon takaisin kun on valmis keskustelemaan ihan "aikuisten oikeasti". Miehesi käytös on syvästi sairasta.
Minä tulostaisin ja allekirjoittaisin avioeropaperit ja laittaisin ne miehelle allekirjoitettavaksi. Katsoisin, että mitä tekee. Tuleeko nimi paperiin välittömästi vaiko eikö. Näinkin rajua ravistelua käyttäisin, kun en oikein näe, että tässä konkurssissa teidän suhteellanne niin kovin valoisat tulevaisuudennäkymät on.
Ja onko siis niin, että sinulla olisi meno ja miehesi kieltäytyy hoitamasta lasta? Kirjoitat, että hän silittelee ja suukottelee vauvaa. Vaihtaako vaippoja, herääkö lohduttamaan? Mitä hittoa hän oikein kuvitteli sen isyyden olevan.
On omistusasunto. Minä omistan siitä 70 %, mies 30 %. Eli jos lähden vuokra-asuntoon pakoon, niin joudun silti maksamaan tietenkin tuota lainan lyhennystä omistusasunnostani yhä, vuokran ohella, äitiyspäivärahasta. En voi heittää ukkoa pihalle, hänellä on yhtä suuri oikeus asua asunnossa kuin minulla.
Mies siis suukottelee ja silittelee vauvaa joka päivä, nytkin kun on minulle vihainen. Ei herää keskellä yötä lohduttamaan nyt eikä vaihda vaippoja nyt, koska haluaa jotenkin pakottaa minut hoitamaan yksin kaiken. Ennen vaihtoi, siis vielä kaksi viikkoa sitten. Mutta siis jos minulla olisi nyt joku meno (esim. suihkuun) niin hän kieltäytyy olemasta silloin vauvan kanssa. En todella käsitä mitä hän kuvitteli, että isyys olisi. Kohta en jaksa edes kiinnostua käsittämään. Ap.
Ymmärrän että tuo suihkujuttu oli vain esimerkki, mutta pakko silti takertua siihen vähän. Mitä kamalaa sä kuvittelet, että sille vauvalle tapahtuu jos se sattuukin heräämään omassa sängyssään sillä aikaa kun olet suihkussa? Miten luulet että yksinhuoltajat käy suihkussa ilman että on aina joku vahtimassa vauvaa? Onko sulla kenties hieman neuroottinen suhtautuminen vauvaan ja sen hoitoon jos muutaman minuutin suihkureissu ei onnistu ilman erillistä sumplimista? Huom. älä nyt ymmärrä väärin. En yritä syyllistää sinua ja olen tässä jutussa täysin sun puolella, mies on se joka käyttäytyy kuin pahainen teini ja osoittaa mieltään sen sijaan että yrittäisi selvittää asian joka painaa, mikä se sitten ikinä onkin. Mutta sulla on nyt oikeastikin isoja ongelmia, ei kannata ottaa ylimääräistä stressiä jostain niin simppelistä kuin suihkussakäynnistä, se vauva ei mene rikki sen takia. Kaikkein pahinta tällaisessa on se, että vaikka nyt saisittekin tämän asian jotenkin selvitettyä, niin miten voit luottaa ettei jatkossakin tapahdu näin? Tuo mieshän voi ihan koska tahansa ja missä elämäntilanteessa tahansa pimahtaa taas ja sanoutua irti kaikesta vastuusta. Rupeaisin sinuna tekemään suunnitelmia jo jatkoa varten. Ei tuollaisen kanssa voi elämäänsä jakaa, täysin vastuutonta ja kusipäistä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Joko piilotit kuulokkeet?[/quote
En ole piilottanut niitä. En millään viitsisi käyttäytyä yhtä lapsellisesti kuin mies. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahalta näyttää. Taitaa miehellä olla mitta täynnä ja erohan tuosta seuraa tod näk.
Mitta täynnä parisuhdetta, jossa sai kauan haaveilemansa vauvan, jossa voi viettää lapsensa kanssa aikaa niin paljon kuin vain haluaa, jossa vaimo hoitaa suurimman osan kotitöistä ja siitä vauvasta, jossa saa seksiä aina kun haluaa, jossa vaimo on aina valmis kuuntelemaan ja puhumaan ja jossa saa haluamansa määrän ns. omaa aikaakin? Jeps. Ap.
Eli ei haasteita. Haluaa välillä jännäelämää.
Tuo vaihtoehto, että elää kotona kuin toista ei olisikaan vaatii kyllä henkisesti niin paljon, että en suosittelisi sitä pienen vauvan äidille, kun jo valmiiksi hajalla tuossa tilanteessa... Parempi olisi vaan päästä jonnekin pois, ettei itsekin ihan sekoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko se niin vaikeaa elää mykän kanssa? Itse kokeilisin korkeanpaikan leiriä millaista se olisi olla yksin eli en kiinnittäisi mitään huomiota mieheen tai antaisi kulmakarvan värähdykselläkään hänen huomata mielipahaani. Olisin normaalisti ja kuin mies olisi näkymätön. Sitten parin viikon päästä pyytäisin miehen äidin kylään. Tadaa, se on siinä. Voisi olla kyllä hyvä pyytää ystäviäkin käymään ja sanoa vaan ettei Hessu ole puhunut mitään pariin viikkoon, ei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Ai jaa. Meillä se meni siihen, ettei menty yhdessä kylään sukulaisiin eikä sukulaisia kutsuttu meille. Lopulta isä lakkasi äidin lisäksi puhumasta myös lapsille. Siinä sitten elettiin "mukavaa" perhe-elämää vuosia. Itse kannan traumoja näkymättömyydestä ja kilahdan, jos joku ei suostu kommunikoimaan kanssani - kuten tuo mies nyt tekee ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se kirjoittaja, joka kysyi siviilisäätyä ja taloudellista statusta. Jatkan vielä sen verran, että onko omistusasunto ja onko se teillä puoliksi omistuksessa vai mitenkä?
Kun onhan se tässä tilanteessa ihan syvältä, että sinä joutuisit lähtemään lapsen kanssa evakkoon. Ukko ulos. Menköön keskenään jonnekin mököttämään ja tulkoon takaisin kun on valmis keskustelemaan ihan "aikuisten oikeasti". Miehesi käytös on syvästi sairasta.
Minä tulostaisin ja allekirjoittaisin avioeropaperit ja laittaisin ne miehelle allekirjoitettavaksi. Katsoisin, että mitä tekee. Tuleeko nimi paperiin välittömästi vaiko eikö. Näinkin rajua ravistelua käyttäisin, kun en oikein näe, että tässä konkurssissa teidän suhteellanne niin kovin valoisat tulevaisuudennäkymät on.
Ja onko siis niin, että sinulla olisi meno ja miehesi kieltäytyy hoitamasta lasta? Kirjoitat, että hän silittelee ja suukottelee vauvaa. Vaihtaako vaippoja, herääkö lohduttamaan? Mitä hittoa hän oikein kuvitteli sen isyyden olevan.
On omistusasunto. Minä omistan siitä 70 %, mies 30 %. Eli jos lähden vuokra-asuntoon pakoon, niin joudun silti maksamaan tietenkin tuota lainan lyhennystä omistusasunnostani yhä, vuokran ohella, äitiyspäivärahasta. En voi heittää ukkoa pihalle, hänellä on yhtä suuri oikeus asua asunnossa kuin minulla.
Mies siis suukottelee ja silittelee vauvaa joka päivä, nytkin kun on minulle vihainen. Ei herää keskellä yötä lohduttamaan nyt eikä vaihda vaippoja nyt, koska haluaa jotenkin pakottaa minut hoitamaan yksin kaiken. Ennen vaihtoi, siis vielä kaksi viikkoa sitten. Mutta siis jos minulla olisi nyt joku meno (esim. suihkuun) niin hän kieltäytyy olemasta silloin vauvan kanssa. En todella käsitä mitä hän kuvitteli, että isyys olisi. Kohta en jaksa edes kiinnostua käsittämään. Ap.
Ymmärrän että tuo suihkujuttu oli vain esimerkki, mutta pakko silti takertua siihen vähän. Mitä kamalaa sä kuvittelet, että sille vauvalle tapahtuu jos se sattuukin heräämään omassa sängyssään sillä aikaa kun olet suihkussa? Miten luulet että yksinhuoltajat käy suihkussa ilman että on aina joku vahtimassa vauvaa? Onko sulla kenties hieman neuroottinen suhtautuminen vauvaan ja sen hoitoon jos muutaman minuutin suihkureissu ei onnistu ilman erillistä sumplimista? Huom. älä nyt ymmärrä väärin. En yritä syyllistää sinua ja olen tässä jutussa täysin sun puolella, mies on se joka käyttäytyy kuin pahainen teini ja osoittaa mieltään sen sijaan että yrittäisi selvittää asian joka painaa, mikä se sitten ikinä onkin. Mutta sulla on nyt oikeastikin isoja ongelmia, ei kannata ottaa ylimääräistä stressiä jostain niin simppelistä kuin suihkussakäynnistä, se vauva ei mene rikki sen takia. Kaikkein pahinta tällaisessa on se, että vaikka nyt saisittekin tämän asian jotenkin selvitettyä, niin miten voit luottaa ettei jatkossakin tapahdu näin? Tuo mieshän voi ihan koska tahansa ja missä elämäntilanteessa tahansa pimahtaa taas ja sanoutua irti kaikesta vastuusta. Rupeaisin sinuna tekemään suunnitelmia jo jatkoa varten. Ei tuollaisen kanssa voi elämäänsä jakaa, täysin vastuutonta ja kusipäistä käytöstä.
Varmaan suhtaudun katkonaisten öiden, väsymyksen ja miehen käyttäytymisen aiheuttaman ahdistuksen takia liian neuroottisesti jo vauvaankin :( . Yritän vain pitää siitä hyvän huolen tämän paskan keskellä. Ap.
Ja hajottaisin ensin ne v*tun kuulokkeet 😃