Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää.
Mitä jos soittaisit miehesi äidille? Kerrot tilanteen. Jos hän saisi kuria poikaansa (lapsen tasollahan hän on!)Olen miettinyt sitä. Miehen äiti on ihan hyvä tyyppi. Mutta tiedän, että jos sen teen, niin mies raivostuu entistä pahemmin. Minkä tavallaan ymmärrän, koska en minäkään tykkäisi, jos mies soittaisi minun äidille ja valittaisi minun tekemisistä. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi saada parisuhteessa itse ratkaistua asiat. Ap.
No ei tässä tapauksessa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt miehen ystävän tai äidin kautta tieto miehellesi, että olet kysellyt asuntoja, paikkaa turvakodista ja tilanne on nyt vakava.
Kaksi viikkoa henkistä pahoinpitelyä on vakava asia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se kirjoittaja, joka kysyi siviilisäätyä ja taloudellista statusta. Jatkan vielä sen verran, että onko omistusasunto ja onko se teillä puoliksi omistuksessa vai mitenkä?
Kun onhan se tässä tilanteessa ihan syvältä, että sinä joutuisit lähtemään lapsen kanssa evakkoon. Ukko ulos. Menköön keskenään jonnekin mököttämään ja tulkoon takaisin kun on valmis keskustelemaan ihan "aikuisten oikeasti". Miehesi käytös on syvästi sairasta.
Minä tulostaisin ja allekirjoittaisin avioeropaperit ja laittaisin ne miehelle allekirjoitettavaksi. Katsoisin, että mitä tekee. Tuleeko nimi paperiin välittömästi vaiko eikö. Näinkin rajua ravistelua käyttäisin, kun en oikein näe, että tässä konkurssissa teidän suhteellanne niin kovin valoisat tulevaisuudennäkymät on.
Ja onko siis niin, että sinulla olisi meno ja miehesi kieltäytyy hoitamasta lasta? Kirjoitat, että hän silittelee ja suukottelee vauvaa. Vaihtaako vaippoja, herääkö lohduttamaan? Mitä hittoa hän oikein kuvitteli sen isyyden olevan.
On omistusasunto. Minä omistan siitä 70 %, mies 30 %. Eli jos lähden vuokra-asuntoon pakoon, niin joudun silti maksamaan tietenkin tuota lainan lyhennystä omistusasunnostani yhä, vuokran ohella, äitiyspäivärahasta. En voi heittää ukkoa pihalle, hänellä on yhtä suuri oikeus asua asunnossa kuin minulla.
Mies siis suukottelee ja silittelee vauvaa joka päivä, nytkin kun on minulle vihainen. Ei herää keskellä yötä lohduttamaan nyt eikä vaihda vaippoja nyt, koska haluaa jotenkin pakottaa minut hoitamaan yksin kaiken. Ennen vaihtoi, siis vielä kaksi viikkoa sitten. Mutta siis jos minulla olisi nyt joku meno (esim. suihkuun) niin hän kieltäytyy olemasta silloin vauvan kanssa. En todella käsitä mitä hän kuvitteli, että isyys olisi. Kohta en jaksa edes kiinnostua käsittämään. Ap.
On muitakin nopeita tapoja saada asunto. Esim. Nuorisoasunnoilla taitaa olla kriisiasuntoja ja muutenkin mahdollisuuksia tukea muutossa. Ikäraja taisi olla jotain 32 heidän asuntoihin Tiedän työni puolesta, että jopa muuttoauto ja muuttomiehet voi saada vaikeaan tilanteeseen, kun vaan hakee apua. Sosiaalitoimikin tekee parhaansa auttaakseen, jos asuntoja vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.
Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?
Voi olla, että se on suuttunut jostain tuollaisesta. Olen kyllä yrittänyt antaa sille tilaa ja olla omimatta vauvaa. Mutta kun vauva heräilee öisin ja minä en pysty täysimettämään ja olen heräilyistä aika väsynyt ja imetysongelmista aika väsynyt jne, niin kaikki energiani menee siihen, että yritän vain hoitaa vauvan suhteen pakolliset asiat mahdollisimman vähällä vaivalla. Mutta vaikka olisikin suuttunut juuri tästä, niin miten kukaan voi näin pahasti suuttua? Ap.
No onhan se loukkaavaa ja iso epäluottamuksenosoitus, jos et voi edes suihkussa käydä kysymättä mieheltä, voisiko hän huolehtia omasta vauvastaan sen aikaa. Vai onko mies antanut aihetta epäillä, ettei hän ilman erillistä sopimusta hoida vauvaa sillä aikaa, kun sinä olet hetken eri huoneessa?
Vaikka mies olisikin loukkaantunut jostain tuollaisesta, niin eikö hän voisi sen sitten kertoa? En minä voi tietää, jos ei suostu puhumaan mitään. Ap.
Sitä sinun pitää tietysti ensisijaisesti kysyä mieheltä miksi hän ei suostu puhumaan sinulle.
Ehkä kuitenkin itse menisin sinne suihkuun ensiksi ja katson mitä tapahtuu ja jos ei tapahdu mitään kummallista antaisin tilanteen jonkun aikaa rauhoittua ja sen jälkeen vasta keskustella mistä puhumattomuus johtuu ja miten tilanteesta päästään eteenpäin.
Olen kysynyt hyvin monta kertaa, että miksi ei suostu puhumaan. En saa minkäänlaista vastausta siihen. Sehän se tässä on se ongelma. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei kyllä noilla omistussuhteilla ap:n lähteä. Melkein pakko olisi vaan sinnitellä. Kokeile sitä avioeropaperia, jos mies pelaa noin kovilla, niin sitten pelaat sinäkin! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.
Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?
Voi olla, että se on suuttunut jostain tuollaisesta. Olen kyllä yrittänyt antaa sille tilaa ja olla omimatta vauvaa. Mutta kun vauva heräilee öisin ja minä en pysty täysimettämään ja olen heräilyistä aika väsynyt ja imetysongelmista aika väsynyt jne, niin kaikki energiani menee siihen, että yritän vain hoitaa vauvan suhteen pakolliset asiat mahdollisimman vähällä vaivalla. Mutta vaikka olisikin suuttunut juuri tästä, niin miten kukaan voi näin pahasti suuttua? Ap.
No onhan se loukkaavaa ja iso epäluottamuksenosoitus, jos et voi edes suihkussa käydä kysymättä mieheltä, voisiko hän huolehtia omasta vauvastaan sen aikaa. Vai onko mies antanut aihetta epäillä, ettei hän ilman erillistä sopimusta hoida vauvaa sillä aikaa, kun sinä olet hetken eri huoneessa?
Vaikka mies olisikin loukkaantunut jostain tuollaisesta, niin eikö hän voisi sen sitten kertoa? En minä voi tietää, jos ei suostu puhumaan mitään. Ap.
Sitä sinun pitää tietysti ensisijaisesti kysyä mieheltä miksi hän ei suostu puhumaan sinulle.
Ehkä kuitenkin itse menisin sinne suihkuun ensiksi ja katson mitä tapahtuu ja jos ei tapahdu mitään kummallista antaisin tilanteen jonkun aikaa rauhoittua ja sen jälkeen vasta keskustella mistä puhumattomuus johtuu ja miten tilanteesta päästään eteenpäin.Olen kysynyt hyvin monta kertaa, että miksi ei suostu puhumaan. En saa minkäänlaista vastausta siihen. Sehän se tässä on se ongelma. Ap.
Lopeta kyseleminen ja mene sinne suihkuun. Sitten kun mies jossakin vaiheessa puhuu keskustelette asiasta, ei juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies käyttäytyi tolleen kun ap:n mies, puolen vuoden ajan. Syynkin sitten pudotti sen puolen vuoden jälkeen: haluaa eron.
Meillä on mennyt hyvin, siis vielä kaksi viikkoa sitten. Ei riitoja, kiva ilmapiiri, mies on ollut todella innoissaan viettämässä aikaa vauvan kanssa ja hoitanut asioita jne. Kaksi viikkoa sitten ihan yllättäen tilanne muuttui tällaiseksi, siis aivan päinvastaiseksi kuin ennen. En tiedä miksi. Luulisin, että nuo erohalut alkaisi pikkuhiljaa? Ap.
Skitsofrenia
Vierailija kirjoitti:
On muitakin nopeita tapoja saada asunto. Esim. Nuorisoasunnoilla taitaa olla kriisiasuntoja ja muutenkin mahdollisuuksia tukea muutossa. Ikäraja taisi olla jotain 32 heidän asuntoihin Tiedän työni puolesta, että jopa muuttoauto ja muuttomiehet voi saada vaikeaan tilanteeseen, kun vaan hakee apua. Sosiaalitoimikin tekee parhaansa auttaakseen, jos asuntoja vain on.
Minä en ole sosiaalitoimen mielestä hädänalainen ihminen, kun olen tosiaan jo 36-vuotias (en siis oikeutettu nuorten apuun) ja omistan omistusasunnon jne. Ei kunta halua antaa vuokra-asuntojaan ihmisille, joilla on ihan hyvä omistusasunto. En ole siis oikeutettu myöskään mihinkään toimeentulotukeen tai sellaiseen (esim. sosiaalitoimen hankkimat muuttomiehet), koska minulla on tuon asunnon ym. muodossa sen verran varallisuutta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kyllä luottaisi tuollaiseen mieheen lapsenhoitoasioissa. Selvästi mies tekee mitä lystää ja tähtää vaan vaimonsa kiusaamiseen kaikin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.
Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?
Voi olla, että se on suuttunut jostain tuollaisesta. Olen kyllä yrittänyt antaa sille tilaa ja olla omimatta vauvaa. Mutta kun vauva heräilee öisin ja minä en pysty täysimettämään ja olen heräilyistä aika väsynyt ja imetysongelmista aika väsynyt jne, niin kaikki energiani menee siihen, että yritän vain hoitaa vauvan suhteen pakolliset asiat mahdollisimman vähällä vaivalla. Mutta vaikka olisikin suuttunut juuri tästä, niin miten kukaan voi näin pahasti suuttua? Ap.
No onhan se loukkaavaa ja iso epäluottamuksenosoitus, jos et voi edes suihkussa käydä kysymättä mieheltä, voisiko hän huolehtia omasta vauvastaan sen aikaa. Vai onko mies antanut aihetta epäillä, ettei hän ilman erillistä sopimusta hoida vauvaa sillä aikaa, kun sinä olet hetken eri huoneessa?
Vaikka mies olisikin loukkaantunut jostain tuollaisesta, niin eikö hän voisi sen sitten kertoa? En minä voi tietää, jos ei suostu puhumaan mitään. Ap.
Sitä sinun pitää tietysti ensisijaisesti kysyä mieheltä miksi hän ei suostu puhumaan sinulle.
Ehkä kuitenkin itse menisin sinne suihkuun ensiksi ja katson mitä tapahtuu ja jos ei tapahdu mitään kummallista antaisin tilanteen jonkun aikaa rauhoittua ja sen jälkeen vasta keskustella mistä puhumattomuus johtuu ja miten tilanteesta päästään eteenpäin.Olen kysynyt hyvin monta kertaa, että miksi ei suostu puhumaan. En saa minkäänlaista vastausta siihen. Sehän se tässä on se ongelma. Ap.
Lopeta kyseleminen ja mene sinne suihkuun. Sitten kun mies jossakin vaiheessa puhuu keskustelette asiasta, ei juuri nyt.
Ei se mies ole nyt kotona edes, on töissä. Tuo suihkutilanne sattui eilen, ja olen tänään aamulla ollut jo suihkussa, vauvan otin nukkumaan kylppärin oven eteen, että kuulen jos se herää. Kyllä minä saan suihkussa käynnit järjestettyä tietenkin, kirjoitin tuosta suihkutilanteesta vain, koska se mielestäni kuvasi miehen outoa käyttäytymistä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ootko pk-seudulla vai muualla?
Muualla. Suht. isossa kaupungissa kuitenkin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vauvalle tapahtuu, jos se herää, kun olet suikussa? Ei yhtään mitään!
Toiseksi lapselle saa hoitajan soittamalla MLL:n palveluun tai yksityiselle kotiavun tarjoajalle. Jopa naapurin teinityttö voi katsoa lapsen perään, joten miksi teet elämästäsi vaikeampaa kuin se on?
Netistä etsit vuokra-asunnon, muutat lapsen kanssa sinne ja aikuistut. Ei pidä jäädä äitiyslomalle, jos ei ole 3 kk vuokraa vastaavaa summaa tilillä.
Koitas katsoa taas mihin sävyyn täällä kirjottelet viestejä ja ohjeitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.
Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?
Voi olla, että se on suuttunut jostain tuollaisesta. Olen kyllä yrittänyt antaa sille tilaa ja olla omimatta vauvaa. Mutta kun vauva heräilee öisin ja minä en pysty täysimettämään ja olen heräilyistä aika väsynyt ja imetysongelmista aika väsynyt jne, niin kaikki energiani menee siihen, että yritän vain hoitaa vauvan suhteen pakolliset asiat mahdollisimman vähällä vaivalla. Mutta vaikka olisikin suuttunut juuri tästä, niin miten kukaan voi näin pahasti suuttua? Ap.
No onhan se loukkaavaa ja iso epäluottamuksenosoitus, jos et voi edes suihkussa käydä kysymättä mieheltä, voisiko hän huolehtia omasta vauvastaan sen aikaa. Vai onko mies antanut aihetta epäillä, ettei hän ilman erillistä sopimusta hoida vauvaa sillä aikaa, kun sinä olet hetken eri huoneessa?
Vaikka mies olisikin loukkaantunut jostain tuollaisesta, niin eikö hän voisi sen sitten kertoa? En minä voi tietää, jos ei suostu puhumaan mitään. Ap.
Sitä sinun pitää tietysti ensisijaisesti kysyä mieheltä miksi hän ei suostu puhumaan sinulle.
Ehkä kuitenkin itse menisin sinne suihkuun ensiksi ja katson mitä tapahtuu ja jos ei tapahdu mitään kummallista antaisin tilanteen jonkun aikaa rauhoittua ja sen jälkeen vasta keskustella mistä puhumattomuus johtuu ja miten tilanteesta päästään eteenpäin.Olen kysynyt hyvin monta kertaa, että miksi ei suostu puhumaan. En saa minkäänlaista vastausta siihen. Sehän se tässä on se ongelma. Ap.
Lopeta kyseleminen ja mene sinne suihkuun. Sitten kun mies jossakin vaiheessa puhuu keskustelette asiasta, ei juuri nyt.
Ei se mies ole nyt kotona edes, on töissä. Tuo suihkutilanne sattui eilen, ja olen tänään aamulla ollut jo suihkussa, vauvan otin nukkumaan kylppärin oven eteen, että kuulen jos se herää. Kyllä minä saan suihkussa käynnit järjestettyä tietenkin, kirjoitin tuosta suihkutilanteesta vain, koska se mielestäni kuvasi miehen outoa käyttäytymistä. Ap.
Anna sitten tilanteen rauhoittua ja ole sinäkin hiljaa miehellesi. Keskusteluja tietenkin kannattaa käydä vaikka ystävien kanssa.
Onpas yhteiskunnassamme aukko tällaisessa kohtaa. Eli omistusasunnossa asuva aikuinen nainen ei voi yhteiskunnan mielestä olla hädässä ja tarvita äkillistä ulospääsyä kotoaan. Ja sit moititaan naisia, jos eivät esim. lähde heti ekasta löynnistä kotoaan. No kuinka lähteä, jos tilanne on tuollainen. Vai onko vasta konkreettinen väkivalta huomioon otettavaa? Eikös sitä aina puhuta, että henkinen väkivalta on yhtäpaha? Ei sitten ilmeisesti kuitenkaan... Toivoisin niin apua ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Onpas yhteiskunnassamme aukko tällaisessa kohtaa. Eli omistusasunnossa asuva aikuinen nainen ei voi yhteiskunnan mielestä olla hädässä ja tarvita äkillistä ulospääsyä kotoaan. Ja sit moititaan naisia, jos eivät esim. lähde heti ekasta löynnistä kotoaan. No kuinka lähteä, jos tilanne on tuollainen. Vai onko vasta konkreettinen väkivalta huomioon otettavaa? Eikös sitä aina puhuta, että henkinen väkivalta on yhtäpaha? Ei sitten ilmeisesti kuitenkaan... Toivoisin niin apua ap:lle!
Emme varmasti ole ainoa tällaisessa tilanteessa oleva pariskunta. Meidän ns. hyväosaisten koulutettujen ongelmista ei vain julkisuudessa juuri puhuta, kun varmaan moni meidän kaltainen yrittää pitää ns. kulissit pystyssä ja näyttää ulospäin että kaikki on muka hyvin. Ja ne, ketkä ovat nuoria tai täysin rahattomia, ovat isommassa hädässä kuin minä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Onpas yhteiskunnassamme aukko tällaisessa kohtaa. Eli omistusasunnossa asuva aikuinen nainen ei voi yhteiskunnan mielestä olla hädässä ja tarvita äkillistä ulospääsyä kotoaan. Ja sit moititaan naisia, jos eivät esim. lähde heti ekasta löynnistä kotoaan. No kuinka lähteä, jos tilanne on tuollainen. Vai onko vasta konkreettinen väkivalta huomioon otettavaa? Eikös sitä aina puhuta, että henkinen väkivalta on yhtäpaha? Ei sitten ilmeisesti kuitenkaan... Toivoisin niin apua ap:lle!
Omistusasunnosta voi lähteä yhtä hyvin kuin mistä muualtakin. Toki myyminen tai edes sopiminen siitä kumpi asuntoo lopulta voi jäädä (vai voiko kumpikaan) harvoin selkeytyy päivissä tai edes viikoissa.
Alue: Aihe vapaa
Sitä sinun pitää tietysti ensisijaisesti kysyä mieheltä miksi hän ei suostu puhumaan sinulle.
Ehkä kuitenkin itse menisin sinne suihkuun ensiksi ja katson mitä tapahtuu ja jos ei tapahdu mitään kummallista antaisin tilanteen jonkun aikaa rauhoittua ja sen jälkeen vasta keskustella mistä puhumattomuus johtuu ja miten tilanteesta päästään eteenpäin.