Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Minulla ei ole lapsia, mutta voin kuvitella tilanteen olevan äärimmäisen stressaava ja siksi on vaara, että tilanne eskaloituu tosi pahaksi sinä iltana, kun ap:n kärsivällisyys loppuu. Siinä voi tapahtua mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa outoa, ettei kunnalta saa vuokra-asuntoa tällaisessa tilanteessa, eikö paikkakunnallasi ole tyhjillään olevia asuntoja juuri tällaisia tilanteita varten? Oletko selittänyt tilanteesi, sanonut, että kotona ei ole turvallista olla?
Kun mies lepertelee vauvalle, lähde ulos äläkä tule takaisin ennen kuin vauvan osalta pakko (rintamaito tai mies lähtee töihin).
Oletko siis jo kysynyt turvakodin tilannetta? Aina voi kysyä... Entä katsoitko kaikki mahdolliset vuokrataan-asuntoja-ilmoitukset?
En lue sun viestejä olisi mun avioiiiton loppu ihan just sillä sekunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa, ettei kunnalta saa vuokra-asuntoa tällaisessa tilanteessa, eikö paikkakunnallasi ole tyhjillään olevia asuntoja juuri tällaisia tilanteita varten? Oletko selittänyt tilanteesi, sanonut, että kotona ei ole turvallista olla?
Kunnalla on pitkät jonot, ja heidän mielestään kun minulla on jo koti eikä mitään väkivallan uhkaa, niin voin hyvin asua kotona, riitoja on kuulemma kaikilla välillä. Tietenkin he kyllä ottivat minut jonoon, mutta sanoivat, että on monia, joilla on kiireellisempi tilanne ja he saavat asunnon minua ennen. Ap.
Tuo on niin passiivis-agressiivista käytöstä, että ainakin itse pelkäisin jo konkreettista agressiivisuuttakin. Toivottavasti huoleni on turha...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lue sun viestejä olisi mun avioiiiton loppu ihan just sillä sekunnilla.
"En lue sun viestejä" on ihan sama kuin kuulokkeet korville ja musiikki täysille. Toinen kasvotusten, toinen tekstarilla, mutta mielestäni ihan sama asia. Ap.
Entä oletko harkinnut asuntoa jostain lähipaikkakunnalta? Voi olla parempikin asua kauempana, jos tilanne räjähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä oletko harkinnut asuntoa jostain lähipaikkakunnalta? Voi olla parempikin asua kauempana, jos tilanne räjähtää.
En vielä. Minulla on kuitenkin ystävät ym täällä, joten ahdistaa ajatus siitä, että lähtisin tässä tilanteessa kauemmaksi paikkakunnalle, jota en yhtään tunne ja josta en tunne ketään. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin passiivis-agressiivista käytöstä, että ainakin itse pelkäisin jo konkreettista agressiivisuuttakin. Toivottavasti huoleni on turha...
Minä pelkäisin, että heittäytyisin itse ahdistuksen vuoksi aggressiiviseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.
Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?
Voi olla, että se on suuttunut jostain tuollaisesta. Olen kyllä yrittänyt antaa sille tilaa ja olla omimatta vauvaa. Mutta kun vauva heräilee öisin ja minä en pysty täysimettämään ja olen heräilyistä aika väsynyt ja imetysongelmista aika väsynyt jne, niin kaikki energiani menee siihen, että yritän vain hoitaa vauvan suhteen pakolliset asiat mahdollisimman vähällä vaivalla. Mutta vaikka olisikin suuttunut juuri tästä, niin miten kukaan voi näin pahasti suuttua? Ap.
No onhan se loukkaavaa ja iso epäluottamuksenosoitus, jos et voi edes suihkussa käydä kysymättä mieheltä, voisiko hän huolehtia omasta vauvastaan sen aikaa. Vai onko mies antanut aihetta epäillä, ettei hän ilman erillistä sopimusta hoida vauvaa sillä aikaa, kun sinä olet hetken eri huoneessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.
Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?
Voi olla, että se on suuttunut jostain tuollaisesta. Olen kyllä yrittänyt antaa sille tilaa ja olla omimatta vauvaa. Mutta kun vauva heräilee öisin ja minä en pysty täysimettämään ja olen heräilyistä aika väsynyt ja imetysongelmista aika väsynyt jne, niin kaikki energiani menee siihen, että yritän vain hoitaa vauvan suhteen pakolliset asiat mahdollisimman vähällä vaivalla. Mutta vaikka olisikin suuttunut juuri tästä, niin miten kukaan voi näin pahasti suuttua? Ap.
No onhan se loukkaavaa ja iso epäluottamuksenosoitus, jos et voi edes suihkussa käydä kysymättä mieheltä, voisiko hän huolehtia omasta vauvastaan sen aikaa. Vai onko mies antanut aihetta epäillä, ettei hän ilman erillistä sopimusta hoida vauvaa sillä aikaa, kun sinä olet hetken eri huoneessa?
Vaikka mies olisikin loukkaantunut jostain tuollaisesta, niin eikö hän voisi sen sitten kertoa? En minä voi tietää, jos ei suostu puhumaan mitään. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen se kirjoittaja, joka kysyi siviilisäätyä ja taloudellista statusta. Jatkan vielä sen verran, että onko omistusasunto ja onko se teillä puoliksi omistuksessa vai mitenkä?
Kun onhan se tässä tilanteessa ihan syvältä, että sinä joutuisit lähtemään lapsen kanssa evakkoon. Ukko ulos. Menköön keskenään jonnekin mököttämään ja tulkoon takaisin kun on valmis keskustelemaan ihan "aikuisten oikeasti". Miehesi käytös on syvästi sairasta.
Minä tulostaisin ja allekirjoittaisin avioeropaperit ja laittaisin ne miehelle allekirjoitettavaksi. Katsoisin, että mitä tekee. Tuleeko nimi paperiin välittömästi vaiko eikö. Näinkin rajua ravistelua käyttäisin, kun en oikein näe, että tässä konkurssissa teidän suhteellanne niin kovin valoisat tulevaisuudennäkymät on.
Ja onko siis niin, että sinulla olisi meno ja miehesi kieltäytyy hoitamasta lasta? Kirjoitat, että hän silittelee ja suukottelee vauvaa. Vaihtaako vaippoja, herääkö lohduttamaan? Mitä hittoa hän oikein kuvitteli sen isyyden olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.
Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?
Täh, me kyllä ihan keskustellaan ja sovitaan lastenvahtimiset. Pyydän myös miestä katsomaan vauvaa jos menen suihkuun yms. Hänkin voi sanoa jos aikoo nyt tehdä asian X, jolloin minä ensisijaisesti hoidan vauvaa. Ihan normaalia. Pyydetään puolin ja toisin "Otatko vauvan?"
En tietenkään tiedä mikä ap:n miestä vaivaa, tai millainen hän on, mutta olen se jonka anoppilassa sama meininki. Appeni ei tietääkseni ole koskaan ollut väkivaltainen, eikä hän ole mikään "ihmishirviö". Silti hän käyttää tällaisia mykkäkouluja ja muitakin mielenosoituksia, jos kokee että häntä on loukattu, häntä ei ole kunnioitettu jne. Ei ole kyse mistään pettämisepäilyistä tai muista vakavemmista tilanteista, vaan ihmisestä joka ei jostain syystä osaa käsitellä hankalia tunteita tämän paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.
Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?
Voi olla, että se on suuttunut jostain tuollaisesta. Olen kyllä yrittänyt antaa sille tilaa ja olla omimatta vauvaa. Mutta kun vauva heräilee öisin ja minä en pysty täysimettämään ja olen heräilyistä aika väsynyt ja imetysongelmista aika väsynyt jne, niin kaikki energiani menee siihen, että yritän vain hoitaa vauvan suhteen pakolliset asiat mahdollisimman vähällä vaivalla. Mutta vaikka olisikin suuttunut juuri tästä, niin miten kukaan voi näin pahasti suuttua? Ap.
No onhan se loukkaavaa ja iso epäluottamuksenosoitus, jos et voi edes suihkussa käydä kysymättä mieheltä, voisiko hän huolehtia omasta vauvastaan sen aikaa. Vai onko mies antanut aihetta epäillä, ettei hän ilman erillistä sopimusta hoida vauvaa sillä aikaa, kun sinä olet hetken eri huoneessa?
Ja en siis vielä kaksi viikkoa sitten kysellyt että katsooko kun menen suihkuun vaan luotin hänen kykyyn olla vanhempi. Olen alkanut kyselemään vasta nyt kahden viikon ajan, koska en osaa enää luottaa häneen. Ap.
Onko mies voinut sairastua psyykkisesti? Hänen käytöksensä kuulostaa oudolta. Itse varmaan lähtisin jonneki vauvan kanssa, tai jos mahdollista, mies muualle sieltä.
Mene pariksi yöksi vauvan kanssa ystävälle yöksi. Varmasti ystävä auttaa. Jos mies ei ota yhteyttä vuorokauden tai kahden kuluessa, ero alkaa olla varmaan aika selvä.
Toinen vaihtoehto on se, että mies pitäisi saada jotenkin itse evakkoon hotelliin miettimään käytöstään tai uutta asuntoa etsimään. Ap:lla vauvan vuoksi olisi etuoikeus yhteisessä asunnossa oleskeluun, kunnes asia ratkeaa tai uusi asunto löytyy.
Ap, olen äärimmäisen pahoillani puolestasi. Ja vauvan myös.
Entä, jos laittaisit itse haetaan kiireellisesti vuokra-asuntoa -ilmoituksen.
Alue: Aihe vapaa
Miehenhän pitäisi kaikin tavoin tukea ja ymmärtää ja auttaa vähän aikaa sitten synnyttänyttä ja pientä vauvaa hoitavaa naistaan. Tuo on ihan hirveää käytöstä mieheltä.