Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen äärimmäinen mykkäkoulu ja korvien sulkeminen toiselta jättää ikuiset jäljet suhteeseen. Se antaa toiselle osapuolelle hylkäyskokemuksen ja ajatuksen siitä, että toinen jotenkin halveksii, vihaa ja haluaa satuttaa ja kostaa. Se ajatus ei häviä välttämättä koskaan pois, koska ei voi ikinä enää luottaa tietävänsä, mitä toinen käy päässään läpi.

Tältä minusta juuri tuntuu, kiitos näistä sanoista. Ap.

Mielessäni kävi, että olisiko mahdollisesti käynyt vieraissa ja nyt reagoi tuolla tavoin? Ei uskalla ottaa sinuun kontaktia, kun ei ole oppinut puhumaan vaikeista asioista ja tietää, että ero edessä.

Tuollaisessa tilanteessa minä tulostaisin avioerohakemuksen, täyttäisin sen, ja laittaisin miehen löydettäväksi pöydälle jonkun keltaisen Post-It lapun kanssa, että en aio olla avioliitossa kiukttelevan mieslapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen äärimmäinen mykkäkoulu ja korvien sulkeminen toiselta jättää ikuiset jäljet suhteeseen. Se antaa toiselle osapuolelle hylkäyskokemuksen ja ajatuksen siitä, että toinen jotenkin halveksii, vihaa ja haluaa satuttaa ja kostaa. Se ajatus ei häviä välttämättä koskaan pois, koska ei voi ikinä enää luottaa tietävänsä, mitä toinen käy päässään läpi.

Tältä minusta juuri tuntuu, kiitos näistä sanoista. Ap.

Voimia tilanteeseesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen äärimmäinen mykkäkoulu ja korvien sulkeminen toiselta jättää ikuiset jäljet suhteeseen. Se antaa toiselle osapuolelle hylkäyskokemuksen ja ajatuksen siitä, että toinen jotenkin halveksii, vihaa ja haluaa satuttaa ja kostaa. Se ajatus ei häviä välttämättä koskaan pois, koska ei voi ikinä enää luottaa tietävänsä, mitä toinen käy päässään läpi.

Tältä minusta juuri tuntuu, kiitos näistä sanoista. Ap.

Tee miehellesi selväksi nuo tunteesi.

Vierailija kirjoitti:

Mielessäni kävi, että olisiko mahdollisesti käynyt vieraissa ja nyt reagoi tuolla tavoin? Ei uskalla ottaa sinuun kontaktia, kun ei ole oppinut puhumaan vaikeista asioista ja tietää, että ero edessä.

Olen tosiaan tätäkin miettinyt, mutta vaikea on uskoa, kun ei siis ole ollut aikoihin missään baareissa tai illanvietoissa, ja miehen työpaikallakin on töissä vain miehiä. Eikä hän ole luonteeltaan sellainen, että iskisi sänkyyn selvin päin jonkun kassajonosta. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen äärimmäinen mykkäkoulu ja korvien sulkeminen toiselta jättää ikuiset jäljet suhteeseen. Se antaa toiselle osapuolelle hylkäyskokemuksen ja ajatuksen siitä, että toinen jotenkin halveksii, vihaa ja haluaa satuttaa ja kostaa. Se ajatus ei häviä välttämättä koskaan pois, koska ei voi ikinä enää luottaa tietävänsä, mitä toinen käy päässään läpi.

Tältä minusta juuri tuntuu, kiitos näistä sanoista. Ap.

Tee miehellesi selväksi nuo tunteesi.

Olen kolme kertaa yrittänyt jo sanoa hänelle hyvin suoraan juuri nuo asiat, mutta se on vaikeaa, kun toinen laittaa korvakuulokkeet päähän ja musiikin täysille ennen kuin ehdin edes paria sanaa sanoa. Ihan kuin hän arvaisi, mitä aion sanoa? Ap.

Piilota työpäivän aikana kuulokkeet, pakkaa tavarat valmiiksi ja sanot suorat sanat, jos ei kuuntele ja ala puhumaan, niin lähde.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, kun mies lopettaa perseilynsä, annat anteeksi ja jatkat kuin mitään ja perseilyt jatkuvat tulevaisuudessakin.

Rskkautesi, luottamuksesi ja arvostuksesi miestä kohtaan vähenevät ja elät onnetonta elämää, jotta lapsella olisi isä.

Tai stoppaat nyt käytöksen poistumalla niin, että mies tajuaa, että vaihtoehtoja ei ole kuin muutos tai ero.

Minustakin paras ratkaisu olisi miehen huonon käytöksen huomiotta jättäminen, että ei saa sillä itselleen valtaa. Toisekseen sinun pitäisi päästä vauvan kanssa muuttamaan ainakin väliaikaisesti pois, että et itse sairastu henkisesti. En itsekään tiedä, mihin tuollaisessa tilanteessa voi muuttaa ja ymmärrän, että vauvan kanssa lähteminen tuntuu vaikealta kaikkine tavaroineen. Minusta muuta ratkaisua ei silti ole. Joku paikka on keksittävä. Mies käyttää sinua kohtaan hyvin julmaa henkistä väkivaltaa ja sinun on päästävä pois, ennen menet itsekin ihan sekaisin. Sinun täytyy pitää itsestäsi huoli jo vauvankin takia. Hanki ehdottomasti itsellesi ulkopuolista jutteluapua. Osaisiko joku ulkopuolinen taho auttaa myös asunnon etsimisessä? Voimia! Selviät kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin paras ratkaisu olisi miehen huonon käytöksen huomiotta jättäminen, että ei saa sillä itselleen valtaa. Toisekseen sinun pitäisi päästä vauvan kanssa muuttamaan ainakin väliaikaisesti pois, että et itse sairastu henkisesti. En itsekään tiedä, mihin tuollaisessa tilanteessa voi muuttaa ja ymmärrän, että vauvan kanssa lähteminen tuntuu vaikealta kaikkine tavaroineen. Minusta muuta ratkaisua ei silti ole. Joku paikka on keksittävä. Mies käyttää sinua kohtaan hyvin julmaa henkistä väkivaltaa ja sinun on päästävä pois, ennen menet itsekin ihan sekaisin. Sinun täytyy pitää itsestäsi huoli jo vauvankin takia. Hanki ehdottomasti itsellesi ulkopuolista jutteluapua. Osaisiko joku ulkopuolinen taho auttaa myös asunnon etsimisessä? Voimia! Selviät kyllä.

Olen tässä selvitellyt lähtömahdollisuuksia. Se hotelli on tietenkin yksi vaihtoehto, mutta ei minulla ole rahaa siellä yli viikkoa pidempään olla, ja sekin tulee jo todella kalliiksi. Ja hotellissa pitäisi voida pestä vauvan pyykkiä ja lämmittää korviketta (en pysty täysimettämään) jne. Ja sitten sen hotellin jälkeen olisi palattava kotiin taas, palaaminen tuntuu paljon vaikeammalta ajatukselta kuin lähteminen. Asunnon tietenkin löydän, jon pystyn odottamaan lähdön kanssa kolmisen kuukautta, ei täällä missään ole sellaisia vapaita asuntoja, joita saisi heti. En minä saa kunnaltakaan vuokra-asuntoa, selvitin jo. Ap. 

Osaako joku neuvoa mistä saisi nopeasti väliaikaisen asunnon nopeasti? Muista, että voit alkuun muuttaa johonkin huonompaankin, että vaan pääset tuosta ahdistavasta tilanteesta eroon. Kun saat itsesi kasaan, niin voit etsiä paremman asunnon yms.

Löytyykö tori.fi:stä vuorkattavia asuntoja? Sieltä löytyy joskus heti vaipaita.

Minä olen passiivis-aggressiivinen tyyppi, joka vajoaa helposti toisen tasolle. Minä varmaan alkaisin elää niinkuin miestä ei olisi olemassakaan, ja jatkaisin sitä niin kauan kuin katson tarpeelliseksi, vaikka mies omaa käytöstään muuttaisikin. Ihan helpolla en päästäisi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.

Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.

Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.

Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.

Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.

Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?

Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.

Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.

Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?

anteeksi edellisen viestin kirjoitushäröt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.

Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.

Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.

Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.

Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.

Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?

Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.

Älä pyytele, vaan anna miehelle se vastuu vauvan hoidosta, joka hänelle toisena vanhempana kuuluu. Jos haluat mennä suihkuun, niin mene, äläkä pyydä miestä "vahtimaan" omaa lastaan sillä aikaa. Jos sinulla on hammaslääkäri, niin ilmoitat siitä miehellesi, mutta et pyydä lapsenvahdiksi. Totta kai jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtää ottaa hoitovastuun lapsestaan silloin, kun toisella vanhemmalla on menoa.

Voisiko mies peräti olla alunperin suuttunutkin jostain sellaisesta, että sinä olet (tiedostamattasi?) "ominut" vauvan ja vanhemmuus ei ole jaettua, vaan isälle suodaan hoitovastuu vain sinun aloitteestasi? Vai miltä sinusta tuntuisi, jos mies kävisi aina erikseen sinulta kysymässä, voitko katsoa vauvaa sen aikaa kun hän käy suihkussa?

Voi olla, että se on suuttunut jostain tuollaisesta. Olen kyllä yrittänyt antaa sille tilaa ja olla omimatta vauvaa. Mutta kun vauva heräilee öisin ja minä en pysty täysimettämään ja olen heräilyistä aika väsynyt ja imetysongelmista aika väsynyt jne, niin kaikki energiani menee siihen, että yritän vain hoitaa vauvan suhteen pakolliset asiat mahdollisimman vähällä vaivalla. Mutta vaikka olisikin suuttunut juuri tästä, niin miten kukaan voi näin pahasti suuttua? Ap.

En kyllä lähtisi naista syyllistämään tuollaisessa tilanteessa. Olipa tapahtunut mitä hyvänsä, niin miehen käytös ei ole tervettä, eikä toista kunnioittavaa tai parisuhdetta ylläpitävää.

Onko vauvalla kummeja?

Vierailija kirjoitti:

Onko vauvalla kummeja?

Ei, emme kuulu kirkkoon. Ap.