Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Sama meillä. Ja meistä tehtiin lasu. Että semmosta. Nyt sitten mökötys vaan lisääntyy.
Typerät neuvot puhumisesta. Ei suomalainen mies puhu. Eikä kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tää voi olla totta... siis mikset vaan lähde pois? Ilmoitat miehelle että tämä suhde oli tässä, lastasi saat tavata erillisen huoltajuussopimuksen mukaisesti, joka tehdään joskus. Pakkaat kamat ja lähdet.
Älä päästä miestä helpolla. Tuota se ehkä juuri haluaakin. Että sinä teet aloitteen eroon. Silloin sinä näytät perheenrikkojalta ja hän selviää kuivin jaloin.
Vauva on oikeasti miehelle hyvin tärkeä. On vaikea uskoa, että hän kahdessa viikossa yhtäkkiä keksisi haluta erota, sillä hän tietää että ei voi silloin enää elää joka päivä vauvan kanssa, vaikka voisikin tavata vauvaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Ei muuta asiaa. Tai oikeastaan vielä pahempi ja sairaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tää voi olla totta... siis mikset vaan lähde pois? Ilmoitat miehelle että tämä suhde oli tässä, lastasi saat tavata erillisen huoltajuussopimuksen mukaisesti, joka tehdään joskus. Pakkaat kamat ja lähdet.
Älä päästä miestä helpolla. Tuota se ehkä juuri haluaakin. Että sinä teet aloitteen eroon. Silloin sinä näytät perheenrikkojalta ja hän selviää kuivin jaloin.
Vauva on oikeasti miehelle hyvin tärkeä. On vaikea uskoa, että hän kahdessa viikossa yhtäkkiä keksisi haluta erota, sillä hän tietää että ei voi silloin enää elää joka päivä vauvan kanssa, vaikka voisikin tavata vauvaa. Ap.
No tällä saat tilanteen ratkaistua, löhdet sinne hotelliin yms ja jätät kirjeen, jossa vaadit muutosta ja terapiaa tai eroat.
Eikä ole mitään tyhmää uhkailua, jos sitä mietit.
Keta kaikkiaan tuollainen sairas käytös on katkaistava tai erottava.
Hulluksihan sinä tuossa tulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin sinä, minä varmaankin miettisin jonkin paikan minne voi mennä, joku sukulainen tai kaveri jos ei hotelli. Sen jälkeen ilmoittaisin miehelle, että tällainen ei käy ja kertoisin lähteväni muualle joksikin aikaa. En lähtisi mihinkään "en kuule sinua"-leikkiin. Antaisin miehelle mahdollisuuden lähteä esim perheneuvolaan nyt tai myöhemmin. Soittaisin miehen äidille. Lähtisin sinne toiseen paikkaan.
En tiedä missä tilassa olet itse, mutta onko mahdollista yrittää lähestyä miestä ikään kuin ymmärryksen kautta: "Tiedän että sinulla on nyt paha olla, mutta tilanne ei voi jatkua".
Anoppilassa appiukko harrastaa ihme vallankäyttöä tuohon henkeen. Hän ei todellakaan puhu asioista. Anoppi on jotenkin jaksanut 30 vuotta. Miehelle olen kyllä sanonut, että jos meinaa alkaa samanlaiseksi, niin minä lähden. Jotain ihan käsittämättömiä solmuja voi ihmisellä olla..
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinä, minä varmaankin miettisin jonkin paikan minne voi mennä, joku sukulainen tai kaveri jos ei hotelli. Sen jälkeen ilmoittaisin miehelle, että tällainen ei käy ja kertoisin lähteväni muualle joksikin aikaa. En lähtisi mihinkään "en kuule sinua"-leikkiin. Antaisin miehelle mahdollisuuden lähteä esim perheneuvolaan nyt tai myöhemmin. Soittaisin miehen äidille. Lähtisin sinne toiseen paikkaan.
En tiedä missä tilassa olet itse, mutta onko mahdollista yrittää lähestyä miestä ikään kuin ymmärryksen kautta: "Tiedän että sinulla on nyt paha olla, mutta tilanne ei voi jatkua".
Anoppilassa appiukko harrastaa ihme vallankäyttöä tuohon henkeen. Hän ei todellakaan puhu asioista. Anoppi on jotenkin jaksanut 30 vuotta. Miehelle olen kyllä sanonut, että jos meinaa alkaa samanlaiseksi, niin minä lähden. Jotain ihan käsittämättömiä solmuja voi ihmisellä olla..
Hotelli on nyt ainoa vaihtoehto, jos tästä pitää lähteä jonnekin. Sukulaiset kaukana ja vanhoja eikä kovin läheisiä. Kyllä minä pystyn lähestymään miestä ymmärryksen kautta vielä, ja sanoa että "tiedän että sinulla on nyt paha olla jne" mitä ehdotit. Voi olla, että tilanne laukeaa tässä lähiviikkoina, ja mies on taas normaali mukava itsensä, mutta mistä enää löydän luottamuksen, että tämä ei toistuisi?
Perheneuvolaan en oikeasti usko mieheni lähtevän, itse kyllä menen jos vain saan sinne ajan. Tai vaikka jollekin yksityiselle perheneuvojalle jos en saa aikaa tuonne kuntaan. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.
Oli ollut taipumusta tai ei aiemmin, mies ei ole enää teini ja on isä ja aviomies.
Kertakaikkiaan teet selväksi, että tuo loppuu nyt eikä toistu tai löhdet lapsen kanssa.
Mitä jos sinä alkaisit mykkäkouluun ja ignooraisit lapsen?
Mies ei siis ignooraa vauvaa, vaan lepertelee vauvalle joka päivä ja silittelee sitä jne. Hän ignooraa vain minut ja vauvan vain silloin, jos minä pyydän olemaan hetken vauvan kanssa (eli joku kosto minulle?). Ap.
Ei muuta asiaa. Tai oikeastaan vielä pahempi ja sairaampi.
No sairaampi ehkä, mutta ei mielestäni kuitenkaan pahempi, koska vauva ei saa miehen suunnalta nyt kuitenkaan mitään hylkäämisoloa kun mies lepertelee sille iloisesti. Jos mies torjuisi vauvan koko ajan kun vauva yrittää ottaa siihen kontaktia, niin se olisi minulle se viimeinen pisara, sitä mies ei saisi anteeksi ikinä. Onneksi näin ei sentään (vielä?) ole. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinä, minä varmaankin miettisin jonkin paikan minne voi mennä, joku sukulainen tai kaveri jos ei hotelli. Sen jälkeen ilmoittaisin miehelle, että tällainen ei käy ja kertoisin lähteväni muualle joksikin aikaa. En lähtisi mihinkään "en kuule sinua"-leikkiin. Antaisin miehelle mahdollisuuden lähteä esim perheneuvolaan nyt tai myöhemmin. Soittaisin miehen äidille. Lähtisin sinne toiseen paikkaan.
En tiedä missä tilassa olet itse, mutta onko mahdollista yrittää lähestyä miestä ikään kuin ymmärryksen kautta: "Tiedän että sinulla on nyt paha olla, mutta tilanne ei voi jatkua".
Anoppilassa appiukko harrastaa ihme vallankäyttöä tuohon henkeen. Hän ei todellakaan puhu asioista. Anoppi on jotenkin jaksanut 30 vuotta. Miehelle olen kyllä sanonut, että jos meinaa alkaa samanlaiseksi, niin minä lähden. Jotain ihan käsittämättömiä solmuja voi ihmisellä olla..
Hotelli on nyt ainoa vaihtoehto, jos tästä pitää lähteä jonnekin. Sukulaiset kaukana ja vanhoja eikä kovin läheisiä. Kyllä minä pystyn lähestymään miestä ymmärryksen kautta vielä, ja sanoa että "tiedän että sinulla on nyt paha olla jne" mitä ehdotit. Voi olla, että tilanne laukeaa tässä lähiviikkoina, ja mies on taas normaali mukava itsensä, mutta mistä enää löydän luottamuksen, että tämä ei toistuisi?
Perheneuvolaan en oikeasti usko mieheni lähtevän, itse kyllä menen jos vain saan sinne ajan. Tai vaikka jollekin yksityiselle perheneuvojalle jos en saa aikaa tuonne kuntaan. Ap.
Jep, sinun tulee tehdä miehelle selväksi, että et hyväksy tuollaista käytöstä ja että luottamuksesi miestä kohtaan on mennyt.
Itse mietin, jos osuisi kohdalleni, että en kyllä haluaisi tuolaisen kanssa suukotella ja olla löheiseti, kyllä tuo sellaisen railon tekisi parisuhteeseen.
Enkä arvostaisi tuollaista miestä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh. Ihan kamalaa, itse olisin tullut jo hulluksi ja lähtenyt päivän jälkeen. Nyt äkkiä pois sieltä, katsot miten mies siihen reagoi. Sanot että joko asiat selvitetään kunnolla ja tällaista hän ei enää tee, tai sitten häivyt vauvan kanssa lopullisesti.
Aikuinen mies ei käyttäydy noin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinä, minä varmaankin miettisin jonkin paikan minne voi mennä, joku sukulainen tai kaveri jos ei hotelli. Sen jälkeen ilmoittaisin miehelle, että tällainen ei käy ja kertoisin lähteväni muualle joksikin aikaa. En lähtisi mihinkään "en kuule sinua"-leikkiin. Antaisin miehelle mahdollisuuden lähteä esim perheneuvolaan nyt tai myöhemmin. Soittaisin miehen äidille. Lähtisin sinne toiseen paikkaan.
En tiedä missä tilassa olet itse, mutta onko mahdollista yrittää lähestyä miestä ikään kuin ymmärryksen kautta: "Tiedän että sinulla on nyt paha olla, mutta tilanne ei voi jatkua".
Anoppilassa appiukko harrastaa ihme vallankäyttöä tuohon henkeen. Hän ei todellakaan puhu asioista. Anoppi on jotenkin jaksanut 30 vuotta. Miehelle olen kyllä sanonut, että jos meinaa alkaa samanlaiseksi, niin minä lähden. Jotain ihan käsittämättömiä solmuja voi ihmisellä olla..
Hotelli on nyt ainoa vaihtoehto, jos tästä pitää lähteä jonnekin. Sukulaiset kaukana ja vanhoja eikä kovin läheisiä. Kyllä minä pystyn lähestymään miestä ymmärryksen kautta vielä, ja sanoa että "tiedän että sinulla on nyt paha olla jne" mitä ehdotit. Voi olla, että tilanne laukeaa tässä lähiviikkoina, ja mies on taas normaali mukava itsensä, mutta mistä enää löydän luottamuksen, että tämä ei toistuisi?
Perheneuvolaan en oikeasti usko mieheni lähtevän, itse kyllä menen jos vain saan sinne ajan. Tai vaikka jollekin yksityiselle perheneuvojalle jos en saa aikaa tuonne kuntaan. Ap.
Jep, sinun tulee tehdä miehelle selväksi, että et hyväksy tuollaista käytöstä ja että luottamuksesi miestä kohtaan on mennyt.
Itse mietin, jos osuisi kohdalleni, että en kyllä haluaisi tuolaisen kanssa suukotella ja olla löheiseti, kyllä tuo sellaisen railon tekisi parisuhteeseen.
Enkä arvostaisi tuollaista miestä enää.
Tuo arvostuksen menetys on minulle se pahin. Kyllä minä varmaan riidoista selviän, mutta en tiedä mitä käy, jos en enää pysty arvostamaan. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kamalaa henkistä väkivaltaa. Eihän tuommoista voi unohtaa, miten ikinä voi enää luottaa siihen, että mykkäkoulu ja vihamielisyys ei toistu.
Ehkä jokin ratkaisu (että saatte edes erosta sovittua) olisi, että ap lähtisi pois vauvan kanssa jonnekin hetkiseksi. Ja lopettaisi edes yrittämästä kontaktia mieheen.
Ja perheterapiasta apua itselle, tuo on sen luokan traumatisoiva hylkääminen että oksat pois.
Mikä voisi olla se tilanne, että voisit kuvitella jatkavasi entiseen malliin, ap? Mitä pitäisi tapahtua? Ja miten todennäköisesti arvioit sen olevan mahdollista.
Oletteko naimisissa? Millaiset taloustilanteet teillä on? Kyllä minä jo muutaman viikon kuluttua lähtisin eroa pohtimaan. Miten voi ihminen tehdä kaikkein rakkaimmalleen noin? Olen aika järkyttynyt siitä mitä olet joutunut kokemaan, ap.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Ihan kamalaa, itse olisin tullut jo hulluksi ja lähtenyt päivän jälkeen. Nyt äkkiä pois sieltä, katsot miten mies siihen reagoi. Sanot että joko asiat selvitetään kunnolla ja tällaista hän ei enää tee, tai sitten häivyt vauvan kanssa lopullisesti.
Aikuinen mies ei käyttäydy noin!
On helppo sanoa, että 2 kk vanhan vauvan kanssa häipyisi päivän miehen kiukuttelun jälkeen. Käytännössä se ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa. Lähteminen vaatii kuitenkin, että hankkii uuden riittävän hyvän asunnon ja pakkaa muuttoa varten kaiken jne. Ei se edes viikossa onnistu, ainakaan täällä meillä päin ei ole vuokra-asunnoissa mitään valtavan suurta tarjontaa, ja en voi ottaa vuoden määräaikaista todella huonokuntoista vuokrayksiötä tms. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa henkistä väkivaltaa. Eihän tuommoista voi unohtaa, miten ikinä voi enää luottaa siihen, että mykkäkoulu ja vihamielisyys ei toistu.
Ehkä jokin ratkaisu (että saatte edes erosta sovittua) olisi, että ap lähtisi pois vauvan kanssa jonnekin hetkiseksi. Ja lopettaisi edes yrittämästä kontaktia mieheen.
Ja perheterapiasta apua itselle, tuo on sen luokan traumatisoiva hylkääminen että oksat pois.
Mikä voisi olla se tilanne, että voisit kuvitella jatkavasi entiseen malliin, ap? Mitä pitäisi tapahtua? Ja miten todennäköisesti arvioit sen olevan mahdollista.
Oletteko naimisissa? Millaiset taloustilanteet teillä on? Kyllä minä jo muutaman viikon kuluttua lähtisin eroa pohtimaan. Miten voi ihminen tehdä kaikkein rakkaimmalleen noin? Olen aika järkyttynyt siitä mitä olet joutunut kokemaan, ap.
Ollaan naimisissa. Avioehto on. Minun taloustilanne on ihan hyvä, miehen huono.
Olen minä tässä useamman päivän ihan vakavissani eroa pohtinutkin. En tiedä, millä tästä voisi yhtäkkiä rakentaa taas onnellisen suhteen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin sinä, minä varmaankin miettisin jonkin paikan minne voi mennä, joku sukulainen tai kaveri jos ei hotelli. Sen jälkeen ilmoittaisin miehelle, että tällainen ei käy ja kertoisin lähteväni muualle joksikin aikaa. En lähtisi mihinkään "en kuule sinua"-leikkiin. Antaisin miehelle mahdollisuuden lähteä esim perheneuvolaan nyt tai myöhemmin. Soittaisin miehen äidille. Lähtisin sinne toiseen paikkaan.
En tiedä missä tilassa olet itse, mutta onko mahdollista yrittää lähestyä miestä ikään kuin ymmärryksen kautta: "Tiedän että sinulla on nyt paha olla, mutta tilanne ei voi jatkua".
Anoppilassa appiukko harrastaa ihme vallankäyttöä tuohon henkeen. Hän ei todellakaan puhu asioista. Anoppi on jotenkin jaksanut 30 vuotta. Miehelle olen kyllä sanonut, että jos meinaa alkaa samanlaiseksi, niin minä lähden. Jotain ihan käsittämättömiä solmuja voi ihmisellä olla..
Hotelli on nyt ainoa vaihtoehto, jos tästä pitää lähteä jonnekin. Sukulaiset kaukana ja vanhoja eikä kovin läheisiä. Kyllä minä pystyn lähestymään miestä ymmärryksen kautta vielä, ja sanoa että "tiedän että sinulla on nyt paha olla jne" mitä ehdotit. Voi olla, että tilanne laukeaa tässä lähiviikkoina, ja mies on taas normaali mukava itsensä, mutta mistä enää löydän luottamuksen, että tämä ei toistuisi?
Perheneuvolaan en oikeasti usko mieheni lähtevän, itse kyllä menen jos vain saan sinne ajan. Tai vaikka jollekin yksityiselle perheneuvojalle jos en saa aikaa tuonne kuntaan. Ap.
Ilmeisesti väkivallan yms uhkaa ei ole. Jos koet että hotelliin lähteminen vaan vaikeuttaa asioita, eikä mikään lähestyminen auta, niin sitten varmaan tosiaan odotat että mies pääse yli omasta myrskystään ja on taas oma mukava itsensä. Jossain vaiheessa sinun pitää päättää, jaksatko katsoa tuollaista käytöstä ellei mies suostu käsittelemään asiaa mitenkään. Anoppini tuntuu valintansa tehneen. Itse tekisin toisin, mutta ymmärrän toisaalta että lasten takia lähteminen on vaikeaa, kun kuitenkin on myös hyviä asioita. Appiukko on harrastunut noita mykkäkouluja myös lastensa kanssa.
Neuvolaan meneminen vaikka yksin on varmaan hyvä idea. Kirkon perheneuvolaan voi myös mennä, vaikka ei kuuluisi kirkkoon.
Mun entinen teki tuota myös. Se osoitti selkeää halveksuntaa ja vihamielisyyttä, jota ei kuulu olla terveessä suhteessa! Tuo on sairasta henkistä väkivaltaa, jonka tarkoitus on alistaa nainen niin, ettei tämä uskaltaisi ikinä enää avata suutaan esim. "nalkuttaakseen" tai puhuakseen vakavasti. Ja siis tällaiselle miehelle minunkin kaikki puhe oli nalkutusta, vaikka ihan normaalisti yritin kommunikoida. Mitään normaalin elämän stressiä mies ei kestänyt.
Tuollainen miehen kokema viha ja halveksunta tulee vielä esiin muillakin tavoin. Meillä mies teki sitä, että sanoi ensin itse hirveitä asioita minulle ja laittoi ne kuulokkeet korville, kun yritin vastata. Lopulta yritin itse samaa, eli työnsin lapsellisesti sormet korviini. Voitte varmaan arvatakin mitä kävi,väkivalloin riuhtoi ja hakkasi mua tyynyllä naamaan. Ei kuulosta niin pahalta, mutta kirjaimellisesti siis hakkasi raivon vallassa kaksin käsin tyynynkulmasta pidellen.
Tuollainen äärimmäinen mykkäkoulu ja korvien sulkeminen toiselta jättää ikuiset jäljet suhteeseen. Se antaa toiselle osapuolelle hylkäyskokemuksen ja ajatuksen siitä, että toinen jotenkin halveksii, vihaa ja haluaa satuttaa ja kostaa. Se ajatus ei häviä välttämättä koskaan pois, koska ei voi ikinä enää luottaa tietävänsä, mitä toinen käy päässään läpi.
Alue: Aihe vapaa
Onko miehesti taipuvainen mykkäkouluun vai onko tämä jotain ihan uutta, ap? Mietin myös psyykkisen sairastumisen mahdollisuutta. Minä soittaisin sosiaalityöntekijälle, ehkä perhepalveluun tai jonnekin. Eihän tuommoiseen tyyppiin oikein voi enää luottaa jos tuommoista tekee. Ero on todennäköisesti edessä. Mulla tulee päällimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: a) kuten jo ehdotettu, mies haluaa savustaa sut eroon. tai b) jokin psyykkinen häiriö on puhjennut.
Nykyään aikuisista voi tehdä huoli-ilmoituksen. Vapaamuotoisesti voi kertoa mikä on vialla ja miksi on huolissaan. Tällöin sossun on pakko ottaa asia hoitaakseen, miehesi saa apua (jos on sen tarpeessa). Ja teidän perheen tilanne tarvitsee jonkinmoista tukea. Älä pelkää yhteydenottoa: vaikka täällä palstalla pakistaan kaikenlaista sossuista, totuus on että sinä vaikutat olevan ihan normaali täyspäinen äiti ja se riittää. Sinä ja lapsi saatte tukea ja mies apua (jos tosiaan on sen tarpeessa). Miehen iän huomioonottaen erittäin omituinen tapaus kerta kaikkiaan.