Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Käsittääkseni lapset ovat jo pitkään olleet kosteutta kestäviä.
Juu, pese vaan hiukset vauva sylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
No mitä sinä sitten neuvoisit minulle? Ap.
En minä tiedä millaisia te olette, enkä tiedä miten olette tuohon tilanteeseen ajatuneet.
Vaikea on siksi mitään neuvoa.
Eikä muillakaan täällä ole teistä sen parempaa tetoa kuin minulla.
Jokin lepytystoiminta voi tietysti auttaa tai ehkä tilanne kohentuu vähitellen itsekseen.
Apua olisi jos tietäisi mistä tuo alkoi, mutta se ei näytä olevan mahdollista.
Miksi miestä pitäisi lepytellä?
Selitä niin yksinkertaisesti, että ymmärrän.
Kannattaa tehdä sellaisia asioita joista voi olla apua ja usein lepytys toimii.
Joskus kannattaa myös pyytää anteeksi vaikkei siihen olisi edes mitään syytä.
Ihan perus parisuhdeväkivallan(henkisen sekä fyysisen) kaava. Pyydetään anteeksi että oma olemassaolo nyt sattuu vituttamaan toista. Tervettä.
Sillä voi saada keskustelun ja sovittelun käyntiin, mutta erotkaa te vain ja pysykää myös erossa uusista suhteista, sillä niin on teille paras.
Mitä soviteltavaa aplla tässä nyt esimerkiksi on?
No eihän noilla ole tietenkään mitään soviteltavaa kun kaikki niiden asiat ovat aivan järjestyksessä, eikä mikään aiheuta kitkaa. Ihan vain tuon miehen ilkeydestä ja vallanhalustahan tuossa on kyse, eikä siksi ole mitään soviteltavaa. Tai sitten juuri ei.
Minä kuitenkin kaksi viikkoa yritin kysellä mikä on jne eli mielestäni sovitella. Aika vaikeaa se on, jos toinen ei suostu puhumaan eikä kuuntelemaan. Kuinka kauan sinun mielestä pitäisi anella, että toinen kuuntelee? Ap.
Ei aavistustakaan, sillä en minä tunne teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Käsittääkseni lapset ovat jo pitkään olleet kosteutta kestäviä.
Juu, pese vaan hiukset vauva sylissä.
Kylpyhuone on ilmeisesti aivan tavattoman pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Oikeasti? Ei se nyt ihan riitä että toinen lupaa puhua mutta toinen ei saa levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Käsittääkseni lapset ovat jo pitkään olleet kosteutta kestäviä.
Juu, pese vaan hiukset vauva sylissä.
Kylpyhuone on ilmeisesti aivan tavattoman pieni.
Eli jos nainen jo hoitaa kaikki yöheräämiset, kodinhoidon, ruoanlaitot, siivoukset ja vauvan niin naisen pitää ottaa vauva mukaan suihkuun, vaikka mies on kotona makoilemassa? Koska eihän miestä voi omalla lapsellaan vaivata edes vartin ajaksi???? Olen sanaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Vauvahan nukkui silloin, kun ap oli menossa suihkuun. Hän olisi ihan hyvin voinut vain mennä, mutta jostain syystä hän on nyt ajanut itsensä niin alisteiseen asemaan, ettei voi edes suihkussa käydä ilman miehen lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Anteeksi vaan, mutta minusta on sairasta, että jonkun pitäisi luvata jollekin, ettei ota päikkäreitä omassa kodissaan elämäntilanteessa, joka vaatii heräilyä öisin. Kuka tuollaista vaatii???
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
No mitä sinä sitten neuvoisit minulle? Ap.
En minä tiedä millaisia te olette, enkä tiedä miten olette tuohon tilanteeseen ajatuneet.
Vaikea on siksi mitään neuvoa.
Eikä muillakaan täällä ole teistä sen parempaa tetoa kuin minulla.
Jokin lepytystoiminta voi tietysti auttaa tai ehkä tilanne kohentuu vähitellen itsekseen.
Apua olisi jos tietäisi mistä tuo alkoi, mutta se ei näytä olevan mahdollista.
Miksi miestä pitäisi lepytellä?
Selitä niin yksinkertaisesti, että ymmärrän.
Kannattaa tehdä sellaisia asioita joista voi olla apua ja usein lepytys toimii.
Joskus kannattaa myös pyytää anteeksi vaikkei siihen olisi edes mitään syytä.
Mutta eikö mykkäkoululaisen lepyttely johda siihen, että se mykkäkoululainen käyttää toistekin mykkäkoulua, kun se osoittautui niin hyväksi keinoksi saada haluamaansa lepyttelyä ja anteeksipyytelyä?
Ja tuon mahdollisuuuden takia ainut mahdollisuus onkin nyt vain tuo trollaajien konsti, eli heti on erottava?
Yleensäkin on todella näppärä tuo standardiohje, eli erotkaa heti kaikista mahdollisista syistä.
Ja paras ohjehan on tietysti se että älkää edes aloittako mitään, sillä kuitenkin on heti erottava.
Kun suhde on noin epäterve eikä toinen suostu hakemaan apua, ei ole mitään muuta keinoa kuin vapauttaa kiertoon epäkypsä mies.
Vai tulisiko sinun mielestäsi vauvan kanssa öitä valvovan äidin jättää päikkärit väliin, jotta äiti olisi yhtä väsynyt kuin mies eikä miestä v*tuttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota miehelle, että sinä palaat töihin ja hän saa jäädä kotiin "makoilemaan" vauvan kanssa? Voitte vaikka harjoitella jonain viikonloppuna osien vaihtoa: hän hoitaa yöheräämiset, sinä lähdet aamulla 8-9 tunniksi kotoa pois ja kotiin palattuasi saat levätä ainakin sen puoli tuntia, kotitöistä teen vain sen osan, mitä miehesi tekee tällä hetkellä, jne.
Voin minä sitä ehdottaa, mutta jotenkin en vain enää usko, että ns. järjen puhuminen auttaa tässä meidän tilanteessa. Ap.
Mikä sitten on se neuvo, jonka sinä haluaisit kuulla? Täällä on ehdotettu kaikenlaista maan ja taivaan välillä, mutta sinulla tuntuu olevan kaikkeen valmiina (teko)syy, miksi se ei kuitenkaan toimisi. Erotakaan et halua (?), mutta mitä vaihtoehtoja sinulle enää jää? Ei ole olemassa mitään maagista taikasauvaa, jota heilauttamalla palaisitte siihen parin viikon takaiseen aikaan, jolloin kaikki oli vielä hyvin.
Mua ärsyttää nää ap:n syyllistäjät. Väsyneenä vauvan äitinä pitäis olla loppuelämän päätökset valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Vauvahan nukkui silloin, kun ap oli menossa suihkuun. Hän olisi ihan hyvin voinut vain mennä, mutta jostain syystä hän on nyt ajanut itsensä niin alisteiseen asemaan, ettei voi edes suihkussa käydä ilman miehen lupaa.
Jep kun se vauva ei voi herätä sen suihkun aikana itkemään. Jos mies käyttäytyy kuin pahainen kakara niin sieltä vaan shampoot valuen sitten lasta heijaamaan. Toimiva systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten miestä vasta vituttaisikin, kun molemmat ovat hermoromahduksen partaalla, kotityöt tekemättä ja vauva kirkuu kurkku suorana taustalla kahden haamun haahuillessa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Ei, vaan löytää apua ja pysyä toisen tukena. Kertoa jollekkin muullekin asiasta, esimerkiksi vanhemmille. Sanoa miehelle, että hänen tulisi miettiä onko käytös normaalia. Voi tulla vastaan huutoa ja muuta, mutta luultavasti asia jää sinne päähän pyörimään. Keskustelu on yleensä mahdollista, jos saa sen toisen rauhoittumaan.
Ja ap:n tapauksessa: ap voi luvata miehelleen, ettei ota päiväunia miehen ollessa paikalla, mutta miehen tulisi vastaavasti luvata ap:lle jotain takaisin. Esim suostua keskustelemaan ongelmista.
Oikeasti? Ei se nyt ihan riitä että toinen lupaa puhua mutta toinen ei saa levätä.
Voihan sitä vauvan kanssa nukkua kun mies on töissä? Kyse on kompromisseista. Ehkä mies on surullinen, että ap ei vietä aikaa hänen kanssaan vaan nukkuu vauvan kanssa kun mies tulee töistä. Tosin en tiedä tekeekö ap näin, mutta sain sellaisen käsityksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota miehelle, että sinä palaat töihin ja hän saa jäädä kotiin "makoilemaan" vauvan kanssa? Voitte vaikka harjoitella jonain viikonloppuna osien vaihtoa: hän hoitaa yöheräämiset, sinä lähdet aamulla 8-9 tunniksi kotoa pois ja kotiin palattuasi saat levätä ainakin sen puoli tuntia, kotitöistä teen vain sen osan, mitä miehesi tekee tällä hetkellä, jne.
Voin minä sitä ehdottaa, mutta jotenkin en vain enää usko, että ns. järjen puhuminen auttaa tässä meidän tilanteessa. Ap.
Mikä sitten on se neuvo, jonka sinä haluaisit kuulla? Täällä on ehdotettu kaikenlaista maan ja taivaan välillä, mutta sinulla tuntuu olevan kaikkeen valmiina (teko)syy, miksi se ei kuitenkaan toimisi. Erotakaan et halua (?), mutta mitä vaihtoehtoja sinulle enää jää? Ei ole olemassa mitään maagista taikasauvaa, jota heilauttamalla palaisitte siihen parin viikon takaiseen aikaan, jolloin kaikki oli vielä hyvin.
Tiedän, että kahden viikon takaiseen ei voi enää palata. Mutta ehkä minä olen liian väsynyt miettimään juuri nyt mitään isoja ratkaisuja, varmaan siksi tulee sellainen olo että torjuisin neuvot. En minä niitä torju, luen kaikki tänne tulleet viestit pariin kertaan ja mietin niitä kaikkia huolella. Ap.
Oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa, että antaisit vauvan isälleen hoidettavaksi ja nukkuisit? Jos ei se kotona onnistu, niin sitten siellä hotellissa, johon olit muutenkin lähdössä tänään, jos ei tilanne ratkea?
Täällä on joku yksinhuoltajamammojen invaasio käynnissä kun oma mies ei ollutkaan täydellinen ja tuli se jätettyä..
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan kahden eri ääripään neuvoja. Toiset sanoo, että lähde heti pakoon ja ota välittömästi ero tai olet surkea kynnysmatto. Toiset taas sanoo, että mies on masentunut tms ja häntä kannattaa ymmärtää ja tukea. Olen vähän hämmästynyt siitä, että miten ihmiset on niin eri mieltä tällaisesta tilanteesta kuin meillä. Itse olen varmaan liian väsynyt ajattelemaan selkeästi juuri nyt. Ap.
Tuohan on tosi luonnollista että neuvot eroavat paljon. Sejohtuu siitä että emme saa kirjoituksistasi kuin pienen kuvan teidän elämästänne. Loput arvailemme ja täytämme omilla kokemuksilla. Ne joilla mies on ollut masentunut kuten meillä ja tilanne parani ajan kanssa todella paljon tai sitten ne toiset joilla on itsellään tai lähipiirissään kokemusta narsistisesta puolisosta ym ongelmista niin he ehdottavat heti eroa koska ovat nähneet suhteita joissa vastaavan tapaista käytöstä ja ne päättyivät eroon ennemmin tai myöhemmin.
Mikähän tässä nyt olisi todennäköisempää, se että mies vaan itsekkyyttään vittuuntuu kun ei nää tulekaan kaikki eteen kuin manulle illallinen vai että miehelle olisi sopivasti iskenyt joku sairaus?
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Käsittääkseni lapset ovat jo pitkään olleet kosteutta kestäviä.
Juu, pese vaan hiukset vauva sylissä.
Kylpyhuone on ilmeisesti aivan tavattoman pieni.
Eli jos nainen jo hoitaa kaikki yöheräämiset, kodinhoidon, ruoanlaitot, siivoukset ja vauvan niin naisen pitää ottaa vauva mukaan suihkuun, vaikka mies on kotona makoilemassa? Koska eihän miestä voi omalla lapsellaan vaivata edes vartin ajaksi???? Olen sanaton.
No jos tuo noudattaa täällä yleisintä ohjetta, niin silloinhan hän on kokonaan yksin ja joutuu joka tapauksessa tekemään sen noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Sepä olisikin helppoa jos sairas ymmärtäisi heti itse olevansa sairas. Eihän täällä olisi yhtään sairasta enää, jos kaikki kiltisti menisivät hoitoon ja parantuisivat heti.
Kyllä se toinen sen jossain välissä yleensä ymmärtää ja suostuu apuun, mutta siihen saattaa mennä aikaa. Kaksi viikkoa on aika lyhyt aika tajuta, että nyt on jotakin pielessä. Ja tämä ap:n mies on sellaista sukupolvea, että henkisen sairauden myöntäminen saattaa tuntua nolottavalta tai muuten vain kielletyltä, varsinkin kun on töissäkäyvä ihminen. Voisiko olla, että mielenterveysongelmien myöntäminen pelottaa jo senkin takia, että työnantajan suhtautuminen asiaan pelottaa?
Eli sinusta pitää vain odotella kärsivällisesti kun toinen huutaa ja pitää mykkäkoulua vähätellen eikä edes suostu katsomaan lapsen perään että itse pääsisi suihkuun?
Vauvahan nukkui silloin, kun ap oli menossa suihkuun. Hän olisi ihan hyvin voinut vain mennä, mutta jostain syystä hän on nyt ajanut itsensä niin alisteiseen asemaan, ettei voi edes suihkussa käydä ilman miehen lupaa.
Jep kun se vauva ei voi herätä sen suihkun aikana itkemään. Jos mies käyttäytyy kuin pahainen kakara niin sieltä vaan shampoot valuen sitten lasta heijaamaan. Toimiva systeemi.
Voi herätä, tai voi olla heräämättä. Jos herää, niin voi olla, että isänsä menisi vastaamaan lapsensa hätään. Ja jos ei menisi, niin kannattaako sellaisen vätyksen kanssa jatkaakaan perhe-elämää?
Tiedän, että kahden viikon takaiseen ei voi enää palata. Mutta ehkä minä olen liian väsynyt miettimään juuri nyt mitään isoja ratkaisuja, varmaan siksi tulee sellainen olo että torjuisin neuvot. En minä niitä torju, luen kaikki tänne tulleet viestit pariin kertaan ja mietin niitä kaikkia huolella. Ap.