Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaan aika surullinen olo, kun en ymmärrä miten tämä muka tuli niin yllätyksenä miehelle, että vauva muuttaa arkea ja vaatii enemmän työtä kuin elämä ilman vauvaa. Miten mies voi kuvitella, että lepään kaikki päivät? Jos herään monta kertaa yössä, niin onhan minun pakko nukkua päivällä yhdet päiväunet. Jos imetän monta kertaa päivässä, niin tarkoittaahan se, että makaan sängyllä tai olen sohvalla sen hetken, en kai minä tiskejä laittaessa imettää voi. Tuntuu tosi pahalta :( . En tiedä miten tällaista ongelmaa edes ratkaisisi. Miehen ehdotus on, että lopetan makaamisen, koska se vitut*aa häntä. Ap.
Voi jumalauta. Kai nyt sanoit että sua vituttaa kasvattaa kahta pentua samaan aikaan varsinkin kun toisen niistä pitäisi olla aikuinen.
En jaksanut sanoa mitään, lähdin vain pois. Siis ulos vauvan kanssa. Kun palasin äsken niin mies oli lähtenyt. Juteltiin siis tänä aamuna. Ap.
Eli teit juuri niin, mistä miestäsi on kritisoitu 30 sivun keskustelun verran: aloitit mykkäkoulun sen sijaan, että olisit kertonut ajatuksistasi ja tunteistasi. Onnea valitsemallanne tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vinkkiä ap
Oma mieheni joka on tosi empaattinen muuten koki välillä tosi rankaksi pikkulapsivaiheen. Kun tuli töistä niin kotona oli kolme pientä lasta ja kovin ääntä ym. Välillä suutuin miehelle kun valitti tilanteesta. Vasta myöhemmin tajusin että mieheni on ilmeisesti erityisherkkä ja erityisesti äänille. Siksi lastenkin äänet kuormittavat häntä paljon enemmän kuin minua.
Meillä auttoi tällaiset asiat
- mies sai syötyään mennä rauhassa levähtämään hetkeksi musiikkia kuunnellen
- aamusta laitoin usein pyykkikoneen pyörimään heti kun nousi,me lasten kanssa jos mies jäi nukkumaan koska pyykkikoneen ääni ei häirinnyt häntä ja se vaimensi lapsista lähtevää meteliä
- lapset opetettiin jo taaperoiästä välttämään turhaa metelöintiä siis toki normaali leikkiminen ym ok mutta ei huutamista ja tavaroiden hakkaamista pattereihin tai heittelyä jneValitettavasti kuulostaa siltä että apn tilanteessa tällaiset ei auta koska mies liian itsekäs.
Kiitos vinkeistä. Olin jo ennen raskautta tiennyt, että vauva-aika voi olla rankkaa sille työssäkäyvällä, joten hänelle pitää mahdollistaa puolen tunnin lepo töistä tultua, ja sitten vasta antaa vauva syliin tai alkaa juttelemaan tms. Näin olen tehnytkin, mies on saanut levätä ja maata jos on halunnut. Mutta vauvan itkulle ei voi mitään, se itkee jos itkee. Mies tietenkin herää siihen joka yö myös, vaikka minä olen se, joka nousee ja hoitaa vauvaa yöllä. Meillä on sen verran pieni asunto, että vaikka mies nukkuisi arkiyöt esim. olohuoneen sohvalla, niin hän herää itkuun silti. Ap.
Jaa-a, minun mieheni teki kaikkensa helpottaakseen minun jaksamistani vauva-aikana, vaikka kävi töissä.
Mieheni koki, että hän pääsee paljon helpommalla, kun on päivät töissä, poissa kotoa.
Hän koki, mikä on tottakin, että koko perheen jaksaminen riippuu äidin jaksamisesta.
Toki omasta puolestani järkkäsin hänelle lepoa ja omaa aikaa, mutta olisi kyllä ollut todella omituista, jos hän olisi kiukutellut ja valitellut jaksamistaan.
Vierailija kirjoitti:
Pari vinkkiä ap
Oma mieheni joka on tosi empaattinen muuten koki välillä tosi rankaksi pikkulapsivaiheen. Kun tuli töistä niin kotona oli kolme pientä lasta ja kovin ääntä ym. Välillä suutuin miehelle kun valitti tilanteesta. Vasta myöhemmin tajusin että mieheni on ilmeisesti erityisherkkä ja erityisesti äänille. Siksi lastenkin äänet kuormittavat häntä paljon enemmän kuin minua.
Meillä auttoi tällaiset asiat
- mies sai syötyään mennä rauhassa levähtämään hetkeksi musiikkia kuunnellen
- aamusta laitoin usein pyykkikoneen pyörimään heti kun nousi,me lasten kanssa jos mies jäi nukkumaan koska pyykkikoneen ääni ei häirinnyt häntä ja se vaimensi lapsista lähtevää meteliä
- lapset opetettiin jo taaperoiästä välttämään turhaa metelöintiä siis toki normaali leikkiminen ym ok mutta ei huutamista ja tavaroiden hakkaamista pattereihin tai heittelyä jneValitettavasti kuulostaa siltä että apn tilanteessa tällaiset ei auta koska mies liian itsekäs.
Nämähän ovat kuin suoraan jostain hyvän vaimon oppaasta 30-40 -luvuilta. Mut hienoa että teillä toimii, niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaan aika surullinen olo, kun en ymmärrä miten tämä muka tuli niin yllätyksenä miehelle, että vauva muuttaa arkea ja vaatii enemmän työtä kuin elämä ilman vauvaa. Miten mies voi kuvitella, että lepään kaikki päivät? Jos herään monta kertaa yössä, niin onhan minun pakko nukkua päivällä yhdet päiväunet. Jos imetän monta kertaa päivässä, niin tarkoittaahan se, että makaan sängyllä tai olen sohvalla sen hetken, en kai minä tiskejä laittaessa imettää voi. Tuntuu tosi pahalta :( . En tiedä miten tällaista ongelmaa edes ratkaisisi. Miehen ehdotus on, että lopetan makaamisen, koska se vitut*aa häntä. Ap.
Voi jumalauta. Kai nyt sanoit että sua vituttaa kasvattaa kahta pentua samaan aikaan varsinkin kun toisen niistä pitäisi olla aikuinen.
En jaksanut sanoa mitään, lähdin vain pois. Siis ulos vauvan kanssa. Kun palasin äsken niin mies oli lähtenyt. Juteltiin siis tänä aamuna. Ap.
Eli teit juuri niin, mistä miestäsi on kritisoitu 30 sivun keskustelun verran: aloitit mykkäkoulun sen sijaan, että olisit kertonut ajatuksistasi ja tunteistasi. Onnea valitsemallanne tiellä.
Se ei ollut mikään rauhallinen keskustelu, jonka kesken olisin aloittanut mykkäkoulun. Mies huusi minulle, ei antanut suunvuoroa ja siksi poistuin tunniksi ulos. Palasin takaisin, jotta oltaisiin voitu keskustella kun on rauhallisempi(?) olo, mutta mies oli lähtenyt. Ap.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota miehelle, että sinä palaat töihin ja hän saa jäädä kotiin "makoilemaan" vauvan kanssa? Voitte vaikka harjoitella jonain viikonloppuna osien vaihtoa: hän hoitaa yöheräämiset, sinä lähdet aamulla 8-9 tunniksi kotoa pois ja kotiin palattuasi saat levätä ainakin sen puoli tuntia, kotitöistä teen vain sen osan, mitä miehesi tekee tällä hetkellä, jne.
Vierailija kirjoitti:
On vaan aika surullinen olo, kun en ymmärrä miten tämä muka tuli niin yllätyksenä miehelle, että vauva muuttaa arkea ja vaatii enemmän työtä kuin elämä ilman vauvaa. Miten mies voi kuvitella, että lepään kaikki päivät? Jos herään monta kertaa yössä, niin onhan minun pakko nukkua päivällä yhdet päiväunet. Jos imetän monta kertaa päivässä, niin tarkoittaahan se, että makaan sängyllä tai olen sohvalla sen hetken, en kai minä tiskejä laittaessa imettää voi. Tuntuu tosi pahalta :( . En tiedä miten tällaista ongelmaa edes ratkaisisi. Miehen ehdotus on, että lopetan makaamisen, koska se vitut*aa häntä. Ap.
Mitääää? :D ehdota miehelle että lähdet viikonlopuksi pois niin hän saa rauhassa maata VAUVAN kanssa kotona, sitten katsotte viikonlopun jälkeen miten rentoutunut mies on kun hän kerrankin sai vaan maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota miehelle, että sinä palaat töihin ja hän saa jäädä kotiin "makoilemaan" vauvan kanssa? Voitte vaikka harjoitella jonain viikonloppuna osien vaihtoa: hän hoitaa yöheräämiset, sinä lähdet aamulla 8-9 tunniksi kotoa pois ja kotiin palattuasi saat levätä ainakin sen puoli tuntia, kotitöistä teen vain sen osan, mitä miehesi tekee tällä hetkellä, jne.
Voin minä sitä ehdottaa, mutta jotenkin en vain enää usko, että ns. järjen puhuminen auttaa tässä meidän tilanteessa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
No mitä sinä sitten neuvoisit minulle? Ap.
En minä tiedä millaisia te olette, enkä tiedä miten olette tuohon tilanteeseen ajatuneet.
Vaikea on siksi mitään neuvoa.
Eikä muillakaan täällä ole teistä sen parempaa tetoa kuin minulla.
Jokin lepytystoiminta voi tietysti auttaa tai ehkä tilanne kohentuu vähitellen itsekseen.
Apua olisi jos tietäisi mistä tuo alkoi, mutta se ei näytä olevan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos miehen ainut konkreettinen tilanteen ratkaisuehdotusta on että sinä lopetat laiskottelun niin ei hyvältä näytä...
Jos mies ei näe mitään väärää omassa käytöksestään tai ei koe olevansa vastuussa mitenkään teidän nykyiseen tilanteeseen niin ongelman ratkaisu on aika mahdotonta.
Mies muualle levähtämään ja jos sitten on valmis pyytämään anteeksi niin voitte ratkoa ongelmaa. jos mies ei ole valmis muuttamaan mitään omassa käytöksestään tai käymään ammattiauttajalla jne niin pattitilanne ja voittajia ei ole. Tai ehkä mies joka saa eron myötä elämän ilman vauvaa takaisin.
Minusta ikävintä tuossa on ilkeä asenne. Teillä on toivoa, jos saatte toisenne rinnakkain yhdessä miettimään yhteisen perheenne ja lapsenne ja toistenne parasta. Mutta jos mies suhtautuu vihamielisesti ja on vastapuolella, on epätodennäköistä, että sopua syntyy. Toisaalta taas jos pääsette keskenänne samalle puolelle, löydätte sovun ja luottamuksen tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
No mitä sinä sitten neuvoisit minulle? Ap.
En minä tiedä millaisia te olette, enkä tiedä miten olette tuohon tilanteeseen ajatuneet.
Vaikea on siksi mitään neuvoa.
Eikä muillakaan täällä ole teistä sen parempaa tetoa kuin minulla.
Jokin lepytystoiminta voi tietysti auttaa tai ehkä tilanne kohentuu vähitellen itsekseen.
Apua olisi jos tietäisi mistä tuo alkoi, mutta se ei näytä olevan mahdollista.
Miksi miestä pitäisi lepytellä?
Selitä niin yksinkertaisesti, että ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Tässähän on yritetty ymmärtää ja pyydetty miestä perheneuvolaan mutta ei suostunut. Miten viet aikuisen väkisin? Vauvan hyvinvointi menee tässä miehen itsekkyyden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
Niinpä ja sitten alapeukutetaan ja haukutaan jos antaa neuvon, joka ei johda eroon. Kurjaa, että nykypäivänä toinen on niin helppo vain jättää. Jos rakkaassa on jokin oudosti, miksi rakas pitäisi heti hylätä ja hommata ties mitkä lähestymiskiellot? Eikö voi ensin yrittää selvittää, mikä on vikana ja yrittää olla sen rakkaan ihmisen tukena.. Mielestäni tällainen hylkäämiskulttuuri on erittäin surullista. Kuka tahansa voi sairastua henkisesti tai fyysisesti, olisiko näistä eroamisen ehdottelijoista kiva jos oma puoliso huonona aikana heti lähtisi pois? Pitäkää huoli toisistanne ihmiset...
Sairaus on eri asia kuin itsekäs toisen alistaminen. Mitä vaihtoehtoja jää jos ei toinen suostu ymmärtämään toisen kantaa ja huutaa päin naamaa yrittämättä edes keskustella? Kaikkea ei parisuhteessa tarvitse sietää.
No kun tämä on juuri se pointti, ei suostuta näkemään, että toinen voi olla sairas jos yhtäkkiä muuttuu erilaiseksi. Sairaat ihmiset eivät aina käyttäydy toisia huomioiden, riippuen sairaudesta. Ei se silti tarkoita, että toinen pitäisi jättää vaan toiselle pitää silloin löytää apua.
Mitäs, kun sillä sairaalla ei ole sairaudentuntoa ja/tai motivaatiota parantumiseen tai edes sairautensa myöntämiseen? Toki sen verran pitkään kannattaa olla maisemissa, että tulee käännettyä kaikki kivet, mutta sen jälkeen ei voi elämäänsä uhrata toisen ongelmille.
pelottavaa,lähde pois,mitä tuon miehen mielessä liikkuu.vaikka yks kaks naksahtas pahasti,varmasti pääset johonkin,,mutta kannattaa lähteä salaa,ettei mies kerkee käymään käsiks.ei tuo ole edes parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
No mitä sinä sitten neuvoisit minulle? Ap.
En minä tiedä millaisia te olette, enkä tiedä miten olette tuohon tilanteeseen ajatuneet.
Vaikea on siksi mitään neuvoa.
Eikä muillakaan täällä ole teistä sen parempaa tetoa kuin minulla.
Jokin lepytystoiminta voi tietysti auttaa tai ehkä tilanne kohentuu vähitellen itsekseen.
Apua olisi jos tietäisi mistä tuo alkoi, mutta se ei näytä olevan mahdollista.
Miksi miestä pitäisi lepytellä?
Selitä niin yksinkertaisesti, että ymmärrän.
Kannattaa tehdä sellaisia asioita joista voi olla apua ja usein lepytys toimii.
Joskus kannattaa myös pyytää anteeksi vaikkei siihen olisi edes mitään syytä.
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Galaktinen Sankari kirjoitti:
Useimmat täällä jaetut neuvot ovat kehnoja ja niillä on tarkoitus vain aiheuttaa ero.
Tavallaan trollausta, jossa trollaaja kokee onnistuneensa kun saa jonkun avioliiton loppumaan.
Ja osa taas ei huomaa sitä että tuohon tilanteeseen tarvitaan kaksi ja näkee siksi vian vain tuossa vaikenijassa.
No mitä sinä sitten neuvoisit minulle? Ap.
En minä tiedä millaisia te olette, enkä tiedä miten olette tuohon tilanteeseen ajatuneet.
Vaikea on siksi mitään neuvoa.
Eikä muillakaan täällä ole teistä sen parempaa tetoa kuin minulla.
Jokin lepytystoiminta voi tietysti auttaa tai ehkä tilanne kohentuu vähitellen itsekseen.
Apua olisi jos tietäisi mistä tuo alkoi, mutta se ei näytä olevan mahdollista.
Miksi miestä pitäisi lepytellä?
Selitä niin yksinkertaisesti, että ymmärrän.
Kannattaa tehdä sellaisia asioita joista voi olla apua ja usein lepytys toimii.
Joskus kannattaa myös pyytää anteeksi vaikkei siihen olisi edes mitään syytä.
Mutta eikö mykkäkoululaisen lepyttely johda siihen, että se mykkäkoululainen käyttää toistekin mykkäkoulua, kun se osoittautui niin hyväksi keinoksi saada haluamaansa lepyttelyä ja anteeksipyytelyä?
Alue: Aihe vapaa
494 jatkaa
minusta tuossa miehen selityksessä on huolestuttavina että syyttää vaimoaan laiskottelusta jne. Ja koettaa tavallaan Kurjesta vaimokin tilannetta tahallaan käytöksellään.
Voi olla että mies on nyt aivan ylikuormittunut uudesta tilanteesta vauva-arjessa ja työn raskaudesta. Voi olla ettei mies osaa edes itse erottaa mikä häntä nyt varsinaisesti stressaa.
Mutta siitä huolimatta käytös on törkeää.
Miettikää tarkkaan miten jatkaa tilanteesta
- menisitkö mies vaikka vanhemmilleen viikoksi levähtämään niin voisitte kumpikin tahoillamme miettiä jatkoa?
- kysy onko mies miettinyt eroa?
- sinun tulisi kertoa miehelle kuinka paljon mykkäkoulu haittaa sinua ja jatkossa lastakin ja kertoa että jatkossa et kestä sitä ikinä vaan ennemmin eroat jos aikoo jatkossakin harrastaa mykkäkoulujaan
- kerro miehelle että ammattilaisten kanssa kannattaa käydä juttelemassa vaikka ei olisikaan sairas. Voi löytää tapoja parantaa normaali arkea.
- haette tapoja helpottaa teidän tilannetta jos aiotte jatkaa yhdessä esim vaihtaa työpaikkaa, lyhentää työaikaa, opettelee uusia suhtautumistapoja töihin, rupeaa syömään terveellisemmin, mies ottaa välillä vauvasta vastuuta ja sinä menet vaikka kirjastoon jne