Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Vierailija kirjoitti:
Minä olin naimisissa tuollaisen miehen kanssa kaksi vuotta.
Oltiin tosin nuoria, minä 22 ja mies 23. Te taas hyvinkin aikuisia ja teinioikkuilu pitäisi olla jo kaukana takanapäin!
Meillä kärjistyi siihen, että mies oli kuusi !! viikkoa puhumatta! Kieltäytyi olemaan samassa huoneessakaan kanssani. Ja meillä oli pieni poika. Minä kävin töissä, mies kotona teki etähommia ja piti pitää lapsesta huoli. Mutta kun tulin kotiin poika samoissa vaipoissa jotka aamulla olin hänelle vaihtanut. En edes tiedä oliko huomioinut lasta mitenkään koko aikana.
Kieltäytyi täysin puhumasta, lähti autolla kotoa heti kun tulin kotiin.
Lopulta sitten vain pistin avioeron vireille ja muutin pojan kanssa vanhempieni luo. Etsin oman asunnon ja siinä se sitten oli. Mies ei koskaan suostunut näkemään lasta eikä maksamaan vapaaehtoisesti elatusmaksuja.
Ja nyt niille jotka hyökkäävät minun kimppuuni että olin pakottanut miehen aviomiehen ja isän rooliin, päin vastoin! Hän se oli jolla oli kiire perhe perustaa. Minä tyhmä nuori likka lähdin siihen mukaan vaikka jossain taustalla epäilys iti jo silloin.
Eihän se helppoa ollut, mutta katsoin kyllä lapsen edun olevan sentään se, että kotona on tasapainoinen ja turvallinen ilmapiiri. Mikä menetys oli isä joka heitti nurkkaan kuin vanhan lapasen? Pojastani olen kasvattanut hienon nuoren miehen, ilman yhtäkään miestä.
Olet hyvä äiti ❤
Onpas mies lukossa. Onko hänellä jotain kavereita joiden kanssa voisi jutella?
Sinä olet yrittänyt...ei osaa tulla vastaan. On vaan jostain niin loukkaantunut ja niin lukossa.
Miesten talo olisi hyvä varmaan. Netissä ainakin tietoja,
Ikävä tilanne. Lukko nyt pitäisi saada auki. Mököttää sinulle niin kovasti. Laittaa vastuun sinulle.
Eihän se ole sinulla. Teillä on yhteinen juttu.
Miehelle kasvun paikka. hänen olisi hyvä päästä juttelemaan jonkun toisen miehen kanssa, joka on selvittänyt vastaavan tai jonkun miehen kanssa, joka tekee ammatikseen auttamistyötä.
Voimia sinulle ja teille.
Tuli vaan mieleen, että oletko sattunut sanomaan vauvan hoidosta jotain, josta mies mököttää.ne on niin herkkiä juttuja. niistä olisi hyvä oppia puhumaan.
...et voi tietää mikä mättää, jos toinen ei kerro. ....
Luoda jokin yhteinen kulttuuri konflikti ....väärinymmäerrystilanteissa..... että ne aukeaisivat ja suht nopeasti.
Mistä vitusta näitä sekopää miehiä oikein sikiää jokaiselle av-mammalle?
Onpa todella epämiellyttäviä vastauksia! Luin kolme ensimmäistä sivua, ja nyt on pakko vastata etten kadota omaa ensimmäistä ajatustani. Voisiko miehellä olla "synnytyksen jälkeinen masennus"? Minusta tuo kuulostaa juurikin siltä. Koeta jaksaa tilannetta ja saada miehellesi apua, hän varmasti arvostaisi sitä tulevaisuudessa enemmän kuin sitä että lähdet menemään lapsen kanssa silloin kun hän on sairas.
Miksi hitossa nainen kysyy mieheltä "voitko vahtia hetken yhteistä lastamme?" mutta mies lähtiessään suihkuun ottaa vain vaatteet pois ja menee. Tätä en ole ikinä tajunnut.
Onko lapsi joku naisen lemmikki, jonka nainen on itselleen hommannut? Miksi miesten pitää auttaa lastenhoidossa, eikö vastuu hoideta tasan?
Miksi teette mieslasten kanssa lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Miksi hitossa nainen kysyy mieheltä "voitko vahtia hetken yhteistä lastamme?" mutta mies lähtiessään suihkuun ottaa vain vaatteet pois ja menee. Tätä en ole ikinä tajunnut.
Onko lapsi joku naisen lemmikki, jonka nainen on itselleen hommannut? Miksi miesten pitää auttaa lastenhoidossa, eikö vastuu hoideta tasan?
Miksi teette mieslasten kanssa lapsia?
Ehkä nainen ei luota mieheensä vanhempana? Toisin sanoen, pitää miestään niin tyhmänä, ettei usko tämän älyävän huolehtia omasta lapsestaan, jos ei sitä erikseen kysy. Esimerkkinä ap, joka ei edes suihkussa voinut käydä, koska ei saanut suusanallista lupausta mieheltään, että tämä vahtisi nukkuvaa vauvaa sen vartin, kun äiti käy pesulla.
Ehkä miehellä on paha stressi perheen elättämisestä tai työstään tms ja purkaa sen ap:n niskaan (mitä ei aikuinen tietenkään saisi tehdä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hitossa nainen kysyy mieheltä "voitko vahtia hetken yhteistä lastamme?" mutta mies lähtiessään suihkuun ottaa vain vaatteet pois ja menee. Tätä en ole ikinä tajunnut.
Onko lapsi joku naisen lemmikki, jonka nainen on itselleen hommannut? Miksi miesten pitää auttaa lastenhoidossa, eikö vastuu hoideta tasan?
Miksi teette mieslasten kanssa lapsia?
Ehkä nainen ei luota mieheensä vanhempana? Toisin sanoen, pitää miestään niin tyhmänä, ettei usko tämän älyävän huolehtia omasta lapsestaan, jos ei sitä erikseen kysy. Esimerkkinä ap, joka ei edes suihkussa voinut käydä, koska ei saanut suusanallista lupausta mieheltään, että tämä vahtisi nukkuvaa vauvaa sen vartin, kun äiti käy pesulla.
Vai voisiko kyse olla juuri päinvastaisesta. Että nainen kohteliaasti ja toista arvostaen kysyy ”voisitko”. Toisin kuin tylysti ilmoittaa joko sanoilla tai teoilla että menen nyt kun minusta on hyvä. Sinusta viis.
Ero,tee lasu itsestäsi ja sitten ensi ja turvakotin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita miehelle viesti
Olen kirjoittanutkin, ja saan vastaukseksi viestin, että "en lue sun viestejä, anna olla". Ap.
Siinähän se vastaus tulikin. "Anna olla".
Mies on ulkoistanut itsensä perheestä. Mitä mies sanoo jos alat puhua erosta?
Mun mies samanlainen. Jo kuus vuotta. Olis pitäny nähdä merkit ennen lapsia. En uskalla enää lähtee. Varo ap ettet tule toistamiseen raskaaksi. Nimittäin yhden lapsen kans pärjäät helposti yksinkin, mutta kahden kans vaikeampaa. Se juuri ärsyttää kun toinen ulkoistanut itsensä perheestä. Koittanut saada mukaan kaikin keinoin. Välillä kysyn ja pyydän mukaan, koitan saada ottamaan vastuuta. Edes vaipan vaihto tuntui liian raskaalta ka ikävältä hommalta hänelle. Välillä päätän et pärjään ilman enkä edes pyydä mitään ja annan tilaa koska pettänyt luottamuksen niin monesti. Millainen on edes normaalia? Mun vika? Varmaan sit niin. Kaipaan sitä miestä joka osallistuisi perheen elämään eikä vain kuittailisi ja mököttäisi yksinään. Mun elämän suurin asia, lapset, joita hän vielä ensin halusi ja jätti mut yksin. Vaikka ulospäin ollaan olevinaan perhe mut kai meistä näkee et ollaan helkkarin kaukana normaalista.
Ap täällä. Selvisihän tämä tilanne sitten. Kai. Mies suostui vihdoin puhumaan. Kai tämä on sitten se perinteinen :( . Vauva-arki ahdistaa. Sanoo että töissä on kamalat paineet ja kotona ei saa olla rauhassa eikä levätä vaan koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Ei kuulemma jaksa vaihtaa enää yhtään vaippaa, ei laittaa enää kertaakaan tiskejä, haluaa vain maata ja olla rauhassa ja että olisi hiljaista. Ja kuulemma "vitut*aa kaikki, vitut*aa kun ei saa olla rauhassa, vitut*aa kun kaikki aika menee kotitöihin". Ja kuulemma vitut*aa että minä saan maata ja levätä kaikki päivät (niin varmaan joo) ja hän yksin tekee kaikki ja yksin raataa.
Vaikka oikeasti minä olen hoitanut kotona ja vauvan suhteen suurimman osan, ja mies on saanut joka päivä levätä rauhassa pari tuntia. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Ihan niin kuin minä olisin yhtäkkiä järjestänyt raskaan arjen ja kaikki olisi minun vika, ja siksi hänellä muka olisi oikeus suuttua siitä minulle.
Ap.
Meillä mies saisi alkaa pakkaamaan muuttolaatikoita. Saisi herra olla sitten rauhassa ihan kokonaan. Vittu mikä vässykkä.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Selvisihän tämä tilanne sitten. Kai. Mies suostui vihdoin puhumaan. Kai tämä on sitten se perinteinen :( . Vauva-arki ahdistaa. Sanoo että töissä on kamalat paineet ja kotona ei saa olla rauhassa eikä levätä vaan koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Ei kuulemma jaksa vaihtaa enää yhtään vaippaa, ei laittaa enää kertaakaan tiskejä, haluaa vain maata ja olla rauhassa ja että olisi hiljaista. Ja kuulemma "vitut*aa kaikki, vitut*aa kun ei saa olla rauhassa, vitut*aa kun kaikki aika menee kotitöihin". Ja kuulemma vitut*aa että minä saan maata ja levätä kaikki päivät (niin varmaan joo) ja hän yksin tekee kaikki ja yksin raataa.
Vaikka oikeasti minä olen hoitanut kotona ja vauvan suhteen suurimman osan, ja mies on saanut joka päivä levätä rauhassa pari tuntia. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Ihan niin kuin minä olisin yhtäkkiä järjestänyt raskaan arjen ja kaikki olisi minun vika, ja siksi hänellä muka olisi oikeus suuttua siitä minulle.
Ap.
Ei toi oikein perinteiseltä kuulosta, masennuksesta ennemminkin.
Syy ei tietenkään ole sinun vaikka mies sinulle vihoitteleekin.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Selvisihän tämä tilanne sitten. Kai. Mies suostui vihdoin puhumaan. Kai tämä on sitten se perinteinen :( . Vauva-arki ahdistaa. Sanoo että töissä on kamalat paineet ja kotona ei saa olla rauhassa eikä levätä vaan koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Ei kuulemma jaksa vaihtaa enää yhtään vaippaa, ei laittaa enää kertaakaan tiskejä, haluaa vain maata ja olla rauhassa ja että olisi hiljaista. Ja kuulemma "vitut*aa kaikki, vitut*aa kun ei saa olla rauhassa, vitut*aa kun kaikki aika menee kotitöihin". Ja kuulemma vitut*aa että minä saan maata ja levätä kaikki päivät (niin varmaan joo) ja hän yksin tekee kaikki ja yksin raataa.
Vaikka oikeasti minä olen hoitanut kotona ja vauvan suhteen suurimman osan, ja mies on saanut joka päivä levätä rauhassa pari tuntia. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Ihan niin kuin minä olisin yhtäkkiä järjestänyt raskaan arjen ja kaikki olisi minun vika, ja siksi hänellä muka olisi oikeus suuttua siitä minulle.
Ap.
Et tiedä mitä ajatella?
Minä kysyisin mitrn mies aikoo ratkaista ongelmansa?
Koska sinun ongelma tuo ei ole, tarkoitan, sinä et ole sitä aiheuttanut.
Itse sanoisin tuossa tilanteessa, että joko mies hakee apua yhdessä sinun kanssasi tai yksin tai sittrn saa sen haluamansa rauhan eron kautta.
Oma pääni ei kestäisi tuollaisen kanssa elää.
On vaan aika surullinen olo, kun en ymmärrä miten tämä muka tuli niin yllätyksenä miehelle, että vauva muuttaa arkea ja vaatii enemmän työtä kuin elämä ilman vauvaa. Miten mies voi kuvitella, että lepään kaikki päivät? Jos herään monta kertaa yössä, niin onhan minun pakko nukkua päivällä yhdet päiväunet. Jos imetän monta kertaa päivässä, niin tarkoittaahan se, että makaan sängyllä tai olen sohvalla sen hetken, en kai minä tiskejä laittaessa imettää voi. Tuntuu tosi pahalta :( . En tiedä miten tällaista ongelmaa edes ratkaisisi. Miehen ehdotus on, että lopetan makaamisen, koska se vitut*aa häntä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
On vaan aika surullinen olo, kun en ymmärrä miten tämä muka tuli niin yllätyksenä miehelle, että vauva muuttaa arkea ja vaatii enemmän työtä kuin elämä ilman vauvaa. Miten mies voi kuvitella, että lepään kaikki päivät? Jos herään monta kertaa yössä, niin onhan minun pakko nukkua päivällä yhdet päiväunet. Jos imetän monta kertaa päivässä, niin tarkoittaahan se, että makaan sängyllä tai olen sohvalla sen hetken, en kai minä tiskejä laittaessa imettää voi. Tuntuu tosi pahalta :( . En tiedä miten tällaista ongelmaa edes ratkaisisi. Miehen ehdotus on, että lopetan makaamisen, koska se vitut*aa häntä. Ap.
Voi jumalauta. Kai nyt sanoit että sua vituttaa kasvattaa kahta pentua samaan aikaan varsinkin kun toisen niistä pitäisi olla aikuinen.
Ap, minulle kävi aivan samoin kuin sinulle.
Kaikki muuttui, kun vauva syntyi. Olemme melko saman ikäisiäkin. Tunnen tuskasi, mutta sinä et voi miestä muuttaa. Joko siedät tuota henkistä väkivaltaa, tai sitten et. Toivottavasti jälkimmäinen.
Minä otin lopulta avioeron. Mies ei missään vaiheessa ole ymmärtänyt, mitä muka on tehnyt väärin.