Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Nro 419 lisää. Tämä mies sekosi jos olin kiinnittämättä huomiota kiusaamisyrityksiin. Töniminen, estäminen ja riuhtominen astui kuvioon. Sovitut asiat eivät enää pitäneet, keksi aina syitä joiden varjolla sopimamme asiat eivät päteneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli yläasteaikoina kaveri joka aina välillä loukkaantui jostain ja oli päiviä puhumatta. Nämä jutut alkoivat kun hänen vanhempansa erosivat. Vierailin myös joskus hänen kotonaan ja siellä oli erittäin epämukavaa olla kun tämä tyttö ei ollenkaan vastannut isänsä kysymyksiin. Ikinä en saanut vastausta miksi tekee tuota, mutta kai jotain ongelmia taustalla.
Tässä artikkelissa sanotaan, että mykkäkoulu on kovimpia asioita väkivallan jälkeen.
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000977565.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita miehelle viesti
Olen kirjoittanutkin, ja saan vastaukseksi viestin, että "en lue sun viestejä, anna olla". Ap.
Miten mies vastaa viesteihin jos ei edes lue niitä? Mä vastaisin kyllä tuohon että valehtelet.
Näkee lähettäjän, eikä lue. Yksinkertaista
Minusta kuulostaa kyllä hiukan oudolle eikä tuo oikein edes kuulosta mykkäkolulta. Jos mies pitäisi mykkäkoulua hän ei reakoisi viesteihin mitenkään kun näkee lähettäjän tai jos reakoisi poistamalla viestin.
Ihan kiusallaan laittaa tuon ettei lue. Haluaa että AP ei vahingossakaan pääse luulemaan että on saanut asiansa sanottua. Mulla oli miesystävä (ei asuttu yhdessä) joka teki tuota usein kun oli riitaa. Ei vastannut puheluihin ja kun laitoin sitten viestiä viestin jälkeen että puhutaan, selvitetään tää asia jne... niin sieltä tuli takaisin viesti että "poistan sun viestit lukematta". Yhtä hyvin olisi hänkin voinut vain olla laittamatta mitään, mutta oletan että halusi saada ns. viimeisen sanan ja vääntää oikein rautalangasta sen mulle ettei mun viestit kiinnosta tai ole edes hänen lukemisensa arvoisia.
Vaikka mykkäkoulu nyt ehkä teoriassa tarkoittaakin sitä ettei puhu sanaakaan, niin aika hiustenhalkomiseksi menee väittää ettei olisi kyseessä mykkäkoulu jos ainoat kahden viikon aikana sanotut sanat on "en kuuntele", "en lue", "anna mun olla".
Onneksi tulin järkiini eikä tuo kertomani seurustelusuhde koskaan edennyt esim. yhdessä asumiseen asti. AP:lla ei näin hyvä tuuri käynyt mutta toivon että AP myös tekee järkevän ratkaisun, eihän tuollaisen henkisesti keskenkasvuisen kakaran kanssa voi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna sille hali ja pyydä anteeksi. Ei ole väliä oletko tehnyt jotain väärin vai ei, mutta miehesi ei tuosta tilasta pääse pois ilman, että huomioit hänet. Itselläni on samanlaisia kohtauksia, tosin yleensä max päivän, koska puoliso pyytää anteeksi. Vasta sitten saatan tajuta, että tein itse asioita väärin ja pyytelen anteeksi.
Älä anna täällä neuvoja kun se olet sitä jonka pitäisi oppia parempia toimintamalleja. Ei ole koskaan ok että toisen pitää madella ja pyydellä anteeksi olemattomia koska toinen käyttää hiljaisuutta valtakeinona.
Ihmiset toimivat erilailla. Itse olen muuttunut paljon suhteemme aikana ja näitä kohtauksia ei ole ollut pariin vuoteen (olen 23 vuotta, joten ymmärtänet ettei teinin tunne-elämä ole yhtä kehittynyt kuin myöhemmin). Miksi näitä ylipäänsä oli? Minulla on ja oli ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä lapsuuden traumojen takia ja olin hyvin epävarma teini. Miehelleni olen näistä kertonut tarkemmin ja myös, että tarvitsen aikaa, että pääsen eroon tällaisista tavoista. Yritin tällä nyt antaa sitä toista näkökulmaa tähän pulmaan. En oikeuta ap:n miehen tekemisiä, mutta taustalla on nyt joku henkinen lukko, joka estää miestä puhumasta. Itse menen enemmän vain itseeni sisälle, jos minulle huudetaan ja vaaditaan puhumaan. Halaaminen ja vain hiljaa yhdessä oleminen auttaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna sille hali ja pyydä anteeksi. Ei ole väliä oletko tehnyt jotain väärin vai ei, mutta miehesi ei tuosta tilasta pääse pois ilman, että huomioit hänet. Itselläni on samanlaisia kohtauksia, tosin yleensä max päivän, koska puoliso pyytää anteeksi. Vasta sitten saatan tajuta, että tein itse asioita väärin ja pyytelen anteeksi.
Älä anna täällä neuvoja kun se olet sitä jonka pitäisi oppia parempia toimintamalleja. Ei ole koskaan ok että toisen pitää madella ja pyydellä anteeksi olemattomia koska toinen käyttää hiljaisuutta valtakeinona.
Ihmiset toimivat erilailla. Itse olen muuttunut paljon suhteemme aikana ja näitä kohtauksia ei ole ollut pariin vuoteen (olen 23 vuotta, joten ymmärtänet ettei teinin tunne-elämä ole yhtä kehittynyt kuin myöhemmin). Miksi näitä ylipäänsä oli? Minulla on ja oli ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä lapsuuden traumojen takia ja olin hyvin epävarma teini. Miehelleni olen näistä kertonut tarkemmin ja myös, että tarvitsen aikaa, että pääsen eroon tällaisista tavoista. Yritin tällä nyt antaa sitä toista näkökulmaa tähän pulmaan. En oikeuta ap:n miehen tekemisiä, mutta taustalla on nyt joku henkinen lukko, joka estää miestä puhumasta. Itse menen enemmän vain itseeni sisälle, jos minulle huudetaan ja vaaditaan puhumaan. Halaaminen ja vain hiljaa yhdessä oleminen auttaa minua.
ja teinillä tarkoitin tosiaan ennen 20 ikävuotta. Ollaan seurusteltu kauan, näistä huolimatta. Miehelläni on kanssakäynnissä taas toisenlaiset pulmat. Kukaan ei ole täydellinen, mutta näitä asioita voi työstää yhdessä, eikä vaan jättää toista ja muuttaa pois.
Ei ole välttämättä mitään henkistä lukkoa. Toiset on vaan puhtaasti kusipäitä. Monesti tällainen käytös puhkeaa vasta, kun kumppani on ns. satimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole välttämättä mitään henkistä lukkoa. Toiset on vaan puhtaasti kusipäitä. Monesti tällainen käytös puhkeaa vasta, kun kumppani on ns. satimessa.
Mutta sitä ei voi tietää, ennen kuin ottaa siitä selvää. Jos ap:n mies ei ole tätä ennen tehnyt niin taustalla nyt on varmaan muutakin, kuin että mies onkin yhtäkkiä kusipää. Entä jos miehelle tapahtui jotain? Mitä jos mies vaikka meni pettämään salaa tai teki jotain kamalaa?
Ap, miten tilanne on kehittynyt?
Mitä tekisit sinä hetkenä kun mies on taas leppynyt? Alatko puhua hänelle, olet helpottunut ja annat kaiken olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Otatko puheeksi mistä tuo johtui vai arkailetko tarttua aiheeseen? Miten kuvailisit dybamiikkaanne - sinä et uskalla ilmaista aitoja tunteitasi ja havaintojasi, koska pelkäät että mies suuttuu ja alkaa taas mykkäkouluttaa? Tule ap päivittämään kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ilkeää, että täällä syyllistetään ap:tä. Tilanne on vaikea vauvan kanssa. Minulla on itsellä vauva ja miehen kanssa oli kriisiä, jossa oli myös mykkäkoulua (ei tosin lähellekään, mitä ap:n tilanne). Aloin valmistella eroa, mutta univelkaisena ja jatkuvasti vauvassa kiinniolevana ei ole helppoa toimia nopeasti. Ja tosiaankaan sylivauvan kanssa tilapäinen lähteminen kotoa (hotelliin, kavereille) ei ole helppoa. Miten voi vaatia ystäviä valvomaan vauvan itkun takia. Kilttinä ihmisenä ei halua vaivata muita. Saimme ongelmat lopulta selvitettyä perusteellisesti vaihtoehtona oli ero, jonka myös miehelle kerroin. Meidän tilanne ei ollut noin paha. Voimia sinulle ap.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yläasteaikoina kaveri joka aina välillä loukkaantui jostain ja oli päiviä puhumatta. Nämä jutut alkoivat kun hänen vanhempansa erosivat. Vierailin myös joskus hänen kotonaan ja siellä oli erittäin epämukavaa olla kun tämä tyttö ei ollenkaan vastannut isänsä kysymyksiin. Ikinä en saanut vastausta miksi tekee tuota, mutta kai jotain ongelmia taustalla.
Pakko sanoa vanhempana, etten päästäisi teiniä kovinkaan helpolla jos alottaisi mykkäkouluttamisen. Olen kerran nähnyt teininä kun kaverin isä tarttui kiinni hiuksista kun ei vastannut yksinkertaisiin kysymyksiin ja kaveri teki tätä kavereillekin. Jostain syystä noiden kiinnipitämisten jälkeen kaveri alkoi käyttäytyä normaalisti, mutta se isän reaktio ei tuntunut kovinkaan ylimitoitetulta siinä vaiheessa kun kysyy kolme kertaa missä auton avaimet on kun just näki ne pöydällä ja teini kuikuilee leveä virne naamallaan taustalla.
Myös mun äiti kokeili mykkäkouluttamista munhun. Oli hirveän kiva välillä jos tuli joku hätä ja mukkäkoulutus menossa et meenkö kertomaan ongelmastani vai en. Yleensä on. Muutaman kerran vuosin verta omassa huoneessani ja sotkin peittoni, koska en uskaltanut pyytää apua äidiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysypä siltä mieheltä suoraan, että onko sillä toinen nainen ja katso miten reagoi.
Mikäli tuon jälkeen vielä jatkatte yhdessä, pidä huoli, että käsittelette asian perinpohjaisesti ja puhutte sen läpi niin monta kertaa, kunnes voit olla varma ettei sama toistu enää ikinä. Miehen on pakko ottaa vastuu omasta käytöksestään. Muuten ei kannata jatkaa yhdessä!
Ap, tuo on henkistä väkivaltaa. Mies kohtelee sinua kuin ilmaa, kuin et olisi minkään arvoinen. Tämä on kenties pahempi asia kuin jos hän olisi lyönyt sinua.
Älä tuhlaa rahojasi hotelliin sillä jos et ole porvoosta niin suhteesi ei tule kestämään ja tarvitset säästösi muuttoa varten. Mene turvakotiin/ ensikotiin tai kaverin luo. Varaa jo valmiiksi aika mm.diakonille. Ota yhteys oikeusaputoimistoon jotta saat ilmaista neuvontaa asunnon myynnin suhteen.
Muista että tässäkin tilanteessa pätee se sääntö että tässä maailmassa vain yksi ihminen voi tehdä sinut onnelliseksi -sinä itse. Tee ne päätökset jotka vaaditaan että saavutat jälleen tasapainon ja pystyt olemaan taas hyvä äiti lapsellesi. Kuten monet ennen minua ovat sanoneet, älä mieti vaan ala järjestellä käytännön asioita. Tuskin kukaan muu jaksaisi enää jahkailla tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin mies on muutaman kerran vihaisena estänyt mut watsapissa. Sovin kaverini kanssa, että jos vielä tekee noin, lähden ilmoittamatta kaverilleni ja estän puhelimesta koko miehen numeron. Silloin mitkään puhelut tai tekstarit eivät pääse läpi.
Teetkö sille edelleen ruokaa? Pesetkö sen pyykit? Raahatko kaupasta hänelle ruuat? Siivoatko vessanpöntöstä kuset? Älä! Pidä toki hygienia sillä tasolla, että vauva pärjää, mutta noin pieni ei itse vielä liiku minnekään.
Jos ihminen päättää muuttua olemattomaksi, niin kohtele sitten kuin elotonta patsasta, jolla ei ole mitään tarpeita. Käytä sitä paperitollojen maalitauluna, siivoa sen kamat vaan pois elintilastasi häiritsemästä jonnekin nurkkaan. Laita omaa lempimusiikkia ja röhnötä sohvalla vauvan ja jätsipurkin kanssa.
431 jatkaa. En olisi varmaan itse jaksanut tuota tilannetta noin pitkään, kuin ap. Itse kuitenkin oman kriisin keskellä sain voimaa siitä, että keskityin olemaan vauvaa varten. Ajattelin, että muulla ei ole väliä kuin, että vauvalla on kaikki hyvin. Ja vauva tarvitsee ÄIDIN! Siis terveen selväpäisen äidin. Olisin romahtanut sellaisessa parisuhteessa pitemmän päälle, joka olisi tietenkin ollut vauvalle vahingollista. Siksi helpotti ajatus, että eroan, jos tilanne ei ratkea. Se rauhoitti mieltäni, että pärjään ja jaksan vauvan vuoksi mitä vaan, ja hain myös aktiivisesti apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä itse tiedät, mitä olet tehnyt ja mistä mies on suuttunut, vaikka et sitä tänne kirjoitakaan. Silloinhan et saisi täältä niin paljon sääliä, jos kertoisit totuuden.
Näin mäkin uskon. Nyt kaikki paha saadaan mieheen käännettyä. Mä en kestä noita ihmisiä, jotka eivät kanna vastuuta mistään tekemisistään...
Ap tasan tietää mitä on tehnyt.
Mies kuulostaa niin sekopäältä etten usko AP:n välttämättä tehneen yhtään mitään! Vai mikä mielestäsi oikeuttaisi ko. käytöksen? Pettäminen? (todella uskottavaa pienen vauvan kanssa) Rahojen holtiton tuhlaaminen? (mykkäkoulu ratkaisee tilanteen) Nalkutus?
Sori nyt vaan mutta riippumatta AP:stä on mies epäkypsä mulkku.
:D älä jaksa! Kuinka moni av-mamma tekee kotonaan ihan samaa?! Varmaan joka toinen. Mut toki mies on epäkypsä mulkku....
Höpsistä pöpsistä. En ole ikinä kuullut naisesta joka pitäisi mykkäkoulua 2 viikon ajan! Toki näitäkin voi olla mutta minun korviini on kantautunut vain semmoisia "ärsyttää kun tyttöystävä mököttää riidan jälkeen 1h ajan" juttuja. Voiko näitä kahta verrata keskenään? No ei voi.
?? kirjoitti:
Teetkö sille edelleen ruokaa? Pesetkö sen pyykit? Raahatko kaupasta hänelle ruuat? Siivoatko vessanpöntöstä kuset? Älä! Pidä toki hygienia sillä tasolla, että vauva pärjää, mutta noin pieni ei itse vielä liiku minnekään.
Jos ihminen päättää muuttua olemattomaksi, niin kohtele sitten kuin elotonta patsasta, jolla ei ole mitään tarpeita. Käytä sitä paperitollojen maalitauluna, siivoa sen kamat vaan pois elintilastasi häiritsemästä jonnekin nurkkaan. Laita omaa lempimusiikkia ja röhnötä sohvalla vauvan ja jätsipurkin kanssa.
Miten niin edelleen? Minusta tuohon ei pidä lähteä ollenkaan vaikka puoliso kohtelisi sinua kuinka hyvin että passaat hänet pilalle tekemällä hänelle ruuat, pesemällä pyykit, ostamalla kaikki ruuat kaupasta ja niin edelleen. Minusta parisuhteessakin on perusasiat jokaisen huolehdittava itse, toisen hemottelu aika ajoin ja minusta vuorotellen on asia erikseen.
Itseäni ahdistaa mennä nukkumaan jo yhdeksi yöksi jos on riita kesken.
Ap:n tapauksessa varmasti jo leikkelisin miehen tavaroita palasiksi ja hakisin reaktiota.
Kovasti kiinnostaa millainen mahtava perustelu tuollaiselle käytökselle lopulta löytyy.
Älä anna täällä neuvoja kun se olet sitä jonka pitäisi oppia parempia toimintamalleja. Ei ole koskaan ok että toisen pitää madella ja pyydellä anteeksi olemattomia koska toinen käyttää hiljaisuutta valtakeinona.