Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
351 jatkaa, ja voit tuossa myös kun vuodatat miehelle ulos tunteitasi, voit kysellä esim. "johtuuko tämä siitä että x? Vai x? Voiko olla että olet loukkaantunut tästä vauvaan liittyvästä syystä x? Onko sulle tapahtunut jotain, anna mun auttaa? Älä sulje mua pois" jne. Mitä itse tässä keskustelussa pohdit. Ehdota ihan tyhmiäkin syitä, osoita että olet aivan pihalla mutta yrität ymmärtää.
Miehes voi jatkaa tota mykkäkoulua lapsellisesti ja jääräpäisesti koska sä et romahda, voi olla että hän itkee kun et näe ja miettii ulospääsyä, mutta on jo mennyt liian pitkälle eikä pysty enää itse tulemaan tuolta kuplastaan pois. Voi olla että hän vihaa itseään, pitää itseään arvottomana suhun verrattuna. Ei välitä enää mistään, koska vihaa itseään, muttei ymmärrä että mitä tekee _sulle_ nyt. Ei kertakaikkiaan osaa muuta kuin mököttää. On pettynyt itseensä. Mutta koska sä et ehkä reagoi tarpeeksi, hän vääristyneessä ajatusmaailmassaan vääntää sen niin, että säkään et vaan välitä hänestä tai teistä ja et oo koskaan oikein välittänytkään, pidät miestä inhottavana ja typeränä ja osasit odottaa jotain tällaista jne. koitat nyt vaan selvitä että pääsisit äkkiä pakoon siitä idiootista. Parempikin ettei hän enää avaa suutaan, kun meni jo näin pitkälle eikä osanut kommunikoida kuten aikuiset ihmiset. Näin mies voi kaiken mielessään nähdä, lepertelyllä vauvalle hakee jotain rauhoitusta itselleen.
Kiitos viesteistäsi 351. Luulen, että niissä voi olla aika paljon perää ja ne kuulostaa uskottavilta meidänkin tilanteeseen. Joskus on ollut tuollaisia tilanteita, että mies jotenkin kokee että en välitä kun en reagoi ja ajattelee että olen hylkäämässä hänet. Vaikka tilanne on tietenkin ollut ihan päinvastoin. Mutta hän ei ole pystynyt sanomaan moneen päivään, että on kokenut tilanteen noin, eli en ole myöskään voinut selittää että on ymmärtänyt ihan väärin. Olen vain nyt niin väsynyt siitä, että vauva pitää minua hereillä, niin en jaksaisi alkaa selvittää mitään kovin syviä solmuja :( . Minusta miehen pitäisi kyetä itse ratkomaan tilannetta ilman että minun pitää tehdä kaikki. Ap.
Olet monessa viestissäsi maininnut, että olet väsynyt, koska vauva valvottaa. Oletko kokeillut nukkua päiväunia silloin, kun mies on vauvan kanssa? Entä oletteko jakaneet yöheräämisiä, että mies edes kerran viikossa vapaapäivänään hoitaisi yösyötöt? Jos et/ette, niin mikä on syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
351 jatkaa, ja voit tuossa myös kun vuodatat miehelle ulos tunteitasi, voit kysellä esim. "johtuuko tämä siitä että x? Vai x? Voiko olla että olet loukkaantunut tästä vauvaan liittyvästä syystä x? Onko sulle tapahtunut jotain, anna mun auttaa? Älä sulje mua pois" jne. Mitä itse tässä keskustelussa pohdit. Ehdota ihan tyhmiäkin syitä, osoita että olet aivan pihalla mutta yrität ymmärtää.
Miehes voi jatkaa tota mykkäkoulua lapsellisesti ja jääräpäisesti koska sä et romahda, voi olla että hän itkee kun et näe ja miettii ulospääsyä, mutta on jo mennyt liian pitkälle eikä pysty enää itse tulemaan tuolta kuplastaan pois. Voi olla että hän vihaa itseään, pitää itseään arvottomana suhun verrattuna. Ei välitä enää mistään, koska vihaa itseään, muttei ymmärrä että mitä tekee _sulle_ nyt. Ei kertakaikkiaan osaa muuta kuin mököttää. On pettynyt itseensä. Mutta koska sä et ehkä reagoi tarpeeksi, hän vääristyneessä ajatusmaailmassaan vääntää sen niin, että säkään et vaan välitä hänestä tai teistä ja et oo koskaan oikein välittänytkään, pidät miestä inhottavana ja typeränä ja osasit odottaa jotain tällaista jne. koitat nyt vaan selvitä että pääsisit äkkiä pakoon siitä idiootista. Parempikin ettei hän enää avaa suutaan, kun meni jo näin pitkälle eikä osanut kommunikoida kuten aikuiset ihmiset. Näin mies voi kaiken mielessään nähdä, lepertelyllä vauvalle hakee jotain rauhoitusta itselleen.
Kiitos viesteistäsi 351. Luulen, että niissä voi olla aika paljon perää ja ne kuulostaa uskottavilta meidänkin tilanteeseen. Joskus on ollut tuollaisia tilanteita, että mies jotenkin kokee että en välitä kun en reagoi ja ajattelee että olen hylkäämässä hänet. Vaikka tilanne on tietenkin ollut ihan päinvastoin. Mutta hän ei ole pystynyt sanomaan moneen päivään, että on kokenut tilanteen noin, eli en ole myöskään voinut selittää että on ymmärtänyt ihan väärin. Olen vain nyt niin väsynyt siitä, että vauva pitää minua hereillä, niin en jaksaisi alkaa selvittää mitään kovin syviä solmuja :( . Minusta miehen pitäisi kyetä itse ratkomaan tilannetta ilman että minun pitää tehdä kaikki. Ap.
Olet monessa viestissäsi maininnut, että olet väsynyt, koska vauva valvottaa. Oletko kokeillut nukkua päiväunia silloin, kun mies on vauvan kanssa? Entä oletteko jakaneet yöheräämisiä, että mies edes kerran viikossa vapaapäivänään hoitaisi yösyötöt? Jos et/ette, niin mikä on syy?
Miksi pitää kommentoida lukematta ketjua?
Mies mököttänyt ja ollut puhumatta ja ignoorannut vauvan äidin jo kaksi viikkoa. Kostoksi äidille ei hoida vauvaa.
Capito?
Vierailija kirjoitti:
Kirkon diakonissalle saa nopeasti keskusteluaikoja, eikä vaadi kirkkoon kuulumista.
Olen itse käynyt juttelemassa, enkä kuulu kirkkoon. Ja apua on ollut ja tullut hyviä vinkkejä.
Itse olisin ainakin kahden viikon vihamielisen mykkäkoulun jälkeen todella ahdistunut ja tolalatani. Kun siihen lisätään pieni vauva, jonka hoitoon et saa tukea, tilanne on kestämätön.
Aivan! Ja seurakunnan työntekijät voivat tulla käymään myös kotona ja muulloinkin kuin virka-aikaan. Seurakunnasta voi löytyä joku, jolla on ihan hyvät valmiudet perheneuvontaan, vaikkei varsinainen perheneuvoja olisikaan (voi joku olla kouluttautunut tai kouluttautumassa sellaiseksikin tai ainakin jonkin verran opiskellut). Kannattaa kysyä, kuka olisi omasta seurakunnasta sellainen. Diakonit ja nuoriso-ohjaajat ovat monet nykyään sosionomeja amk:sta, papeilla voi olla paljonkin osaamista perheasioista ja perhetyöntekijä voi osata muutakin kuin vetää perhekerhoja. Kerroit tuolla muistaakseni, ettette kuulu kirkkoon, mutta tuo tilanne kuulostaa niin hankalalta että kannattaa tämäkin mahdollisuus selvittää. Soita ja kerro tilanne ja kysy, löytyisikö jotain teille sopivaa apua!
Hyvä ap,
En nyt sano pahalla, mutta onko sillä nyt enää helvetinkään väliä mistä se mies on suuttunut? Kaksi viikkoa jo mykkänä, oli syy mikä hyvänsä, ukko on päästään pimeä.
Ja vähän ihmettelen tuota sinunkin touhua. Hyviä neuvoja on täällä sinulle annettu, mutta aina tuntuu olevan joku syy, miksi nyt ei voi sitä eikä tätä. Kyllä itseään kunnioittava ihminen tekee asialle jotain (ihan tosissaan tekee) jo muutaman päivän, korkeintaan viikon mykkäkoulun jälkeen, oli vauva tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
351 jatkaa, ja voit tuossa myös kun vuodatat miehelle ulos tunteitasi, voit kysellä esim. "johtuuko tämä siitä että x? Vai x? Voiko olla että olet loukkaantunut tästä vauvaan liittyvästä syystä x? Onko sulle tapahtunut jotain, anna mun auttaa? Älä sulje mua pois" jne. Mitä itse tässä keskustelussa pohdit. Ehdota ihan tyhmiäkin syitä, osoita että olet aivan pihalla mutta yrität ymmärtää.
Miehes voi jatkaa tota mykkäkoulua lapsellisesti ja jääräpäisesti koska sä et romahda, voi olla että hän itkee kun et näe ja miettii ulospääsyä, mutta on jo mennyt liian pitkälle eikä pysty enää itse tulemaan tuolta kuplastaan pois. Voi olla että hän vihaa itseään, pitää itseään arvottomana suhun verrattuna. Ei välitä enää mistään, koska vihaa itseään, muttei ymmärrä että mitä tekee _sulle_ nyt. Ei kertakaikkiaan osaa muuta kuin mököttää. On pettynyt itseensä. Mutta koska sä et ehkä reagoi tarpeeksi, hän vääristyneessä ajatusmaailmassaan vääntää sen niin, että säkään et vaan välitä hänestä tai teistä ja et oo koskaan oikein välittänytkään, pidät miestä inhottavana ja typeränä ja osasit odottaa jotain tällaista jne. koitat nyt vaan selvitä että pääsisit äkkiä pakoon siitä idiootista. Parempikin ettei hän enää avaa suutaan, kun meni jo näin pitkälle eikä osanut kommunikoida kuten aikuiset ihmiset. Näin mies voi kaiken mielessään nähdä, lepertelyllä vauvalle hakee jotain rauhoitusta itselleen.
Kiitos viesteistäsi 351. Luulen, että niissä voi olla aika paljon perää ja ne kuulostaa uskottavilta meidänkin tilanteeseen. Joskus on ollut tuollaisia tilanteita, että mies jotenkin kokee että en välitä kun en reagoi ja ajattelee että olen hylkäämässä hänet. Vaikka tilanne on tietenkin ollut ihan päinvastoin. Mutta hän ei ole pystynyt sanomaan moneen päivään, että on kokenut tilanteen noin, eli en ole myöskään voinut selittää että on ymmärtänyt ihan väärin. Olen vain nyt niin väsynyt siitä, että vauva pitää minua hereillä, niin en jaksaisi alkaa selvittää mitään kovin syviä solmuja :( . Minusta miehen pitäisi kyetä itse ratkomaan tilannetta ilman että minun pitää tehdä kaikki. Ap.
Olet monessa viestissäsi maininnut, että olet väsynyt, koska vauva valvottaa. Oletko kokeillut nukkua päiväunia silloin, kun mies on vauvan kanssa? Entä oletteko jakaneet yöheräämisiä, että mies edes kerran viikossa vapaapäivänään hoitaisi yösyötöt? Jos et/ette, niin mikä on syy?
Miksi pitää kommentoida lukematta ketjua?
Mies mököttänyt ja ollut puhumatta ja ignoorannut vauvan äidin jo kaksi viikkoa. Kostoksi äidille ei hoida vauvaa.
Capito?
Onko vauva siis valvottanut ainoastaan tämän kahden viikon mykkäkoulun ajan? Mitä olen ketjua lukenut, niin ap ei ole missään sanonut, että mies ei hoida vauvaa, vaan ap ei anna miehen hoitaa vauvaa, koska mies ei puhu (esim. se suihkukeissi). Missään viestissä ap ei kuitenkaan ole sanonut, että mies olisi konkreettisesti jättänyt vauvan hoitamatta, korjatkaa, jos olen väärässä. Siksi minua kiinnostaisikin tietää, mikä oli tilanne ennen mykkäkoulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
351 jatkaa, ja voit tuossa myös kun vuodatat miehelle ulos tunteitasi, voit kysellä esim. "johtuuko tämä siitä että x? Vai x? Voiko olla että olet loukkaantunut tästä vauvaan liittyvästä syystä x? Onko sulle tapahtunut jotain, anna mun auttaa? Älä sulje mua pois" jne. Mitä itse tässä keskustelussa pohdit. Ehdota ihan tyhmiäkin syitä, osoita että olet aivan pihalla mutta yrität ymmärtää.
Miehes voi jatkaa tota mykkäkoulua lapsellisesti ja jääräpäisesti koska sä et romahda, voi olla että hän itkee kun et näe ja miettii ulospääsyä, mutta on jo mennyt liian pitkälle eikä pysty enää itse tulemaan tuolta kuplastaan pois. Voi olla että hän vihaa itseään, pitää itseään arvottomana suhun verrattuna. Ei välitä enää mistään, koska vihaa itseään, muttei ymmärrä että mitä tekee _sulle_ nyt. Ei kertakaikkiaan osaa muuta kuin mököttää. On pettynyt itseensä. Mutta koska sä et ehkä reagoi tarpeeksi, hän vääristyneessä ajatusmaailmassaan vääntää sen niin, että säkään et vaan välitä hänestä tai teistä ja et oo koskaan oikein välittänytkään, pidät miestä inhottavana ja typeränä ja osasit odottaa jotain tällaista jne. koitat nyt vaan selvitä että pääsisit äkkiä pakoon siitä idiootista. Parempikin ettei hän enää avaa suutaan, kun meni jo näin pitkälle eikä osanut kommunikoida kuten aikuiset ihmiset. Näin mies voi kaiken mielessään nähdä, lepertelyllä vauvalle hakee jotain rauhoitusta itselleen.
Kiitos viesteistäsi 351. Luulen, että niissä voi olla aika paljon perää ja ne kuulostaa uskottavilta meidänkin tilanteeseen. Joskus on ollut tuollaisia tilanteita, että mies jotenkin kokee että en välitä kun en reagoi ja ajattelee että olen hylkäämässä hänet. Vaikka tilanne on tietenkin ollut ihan päinvastoin. Mutta hän ei ole pystynyt sanomaan moneen päivään, että on kokenut tilanteen noin, eli en ole myöskään voinut selittää että on ymmärtänyt ihan väärin. Olen vain nyt niin väsynyt siitä, että vauva pitää minua hereillä, niin en jaksaisi alkaa selvittää mitään kovin syviä solmuja :( . Minusta miehen pitäisi kyetä itse ratkomaan tilannetta ilman että minun pitää tehdä kaikki. Ap.
Olet monessa viestissäsi maininnut, että olet väsynyt, koska vauva valvottaa. Oletko kokeillut nukkua päiväunia silloin, kun mies on vauvan kanssa? Entä oletteko jakaneet yöheräämisiä, että mies edes kerran viikossa vapaapäivänään hoitaisi yösyötöt? Jos et/ette, niin mikä on syy?
Miksi pitää kommentoida lukematta ketjua?
Mies mököttänyt ja ollut puhumatta ja ignoorannut vauvan äidin jo kaksi viikkoa. Kostoksi äidille ei hoida vauvaa.
Capito?
Onko vauva siis valvottanut ainoastaan tämän kahden viikon mykkäkoulun ajan? Mitä olen ketjua lukenut, niin ap ei ole missään sanonut, että mies ei hoida vauvaa, vaan ap ei anna miehen hoitaa vauvaa, koska mies ei puhu (esim. se suihkukeissi). Missään viestissä ap ei kuitenkaan ole sanonut, että mies olisi konkreettisesti jättänyt vauvan hoitamatta, korjatkaa, jos olen väärässä. Siksi minua kiinnostaisikin tietää, mikä oli tilanne ennen mykkäkoulua?
Vauva on valvottanut koko nämä elämänsä ensimmäiset 2 kk. Mies oli pari viikkoa isyyslomalla aluksi, ja silloin hoidimme asiat suunnilleen puoliksi tai yhdessä. Sitten hän palasi töihin, ja minä olen hoitanut yöheräämiset. Kyllä minä annan miehen hoitaa vauvaa, en myöskään mitenkään ole vieressä kyttäämässä että hoitaako "oikein". Nyt mykkäkoulunsa aikana mies on hoitanut vauvaa jos en ole sattunut olemaan samassa huoneessa tms, mutta jos olen jotenkin paikalla tai kuulolla, niin mies jättää hoitamatta eli yrittää pakottaa minut yksin hoitamaan kaikki. Silti kyllä viettää aikaa vauvan kanssa ja lepertelee sille. Se suihkukeissi meni niin, että nimenomaan pyysin häntä seuraamaan, että herääkö vauva kun menen suihkuun, mutta mies pani kuulokkeet mielenosoituksellisesti korville, ettei voisi kuulla vauvan itkua. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
En nyt sano pahalla, mutta onko sillä nyt enää helvetinkään väliä mistä se mies on suuttunut? Kaksi viikkoa jo mykkänä, oli syy mikä hyvänsä, ukko on päästään pimeä.
Ja vähän ihmettelen tuota sinunkin touhua. Hyviä neuvoja on täällä sinulle annettu, mutta aina tuntuu olevan joku syy, miksi nyt ei voi sitä eikä tätä. Kyllä itseään kunnioittava ihminen tekee asialle jotain (ihan tosissaan tekee) jo muutaman päivän, korkeintaan viikon mykkäkoulun jälkeen, oli vauva tai ei.
On suuttumisen syyllä sen verran väliä, että jos se nyt on jokin sairaus sitten (joku täällä ehdotti jotain maanisdepressiivisyyttä), niin pitäähän minun silloin tilannetta sietää vähän paremmin kuin jos syynä on vain lapsellisuus tai ilkeys. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
En nyt sano pahalla, mutta onko sillä nyt enää helvetinkään väliä mistä se mies on suuttunut? Kaksi viikkoa jo mykkänä, oli syy mikä hyvänsä, ukko on päästään pimeä.
Ja vähän ihmettelen tuota sinunkin touhua. Hyviä neuvoja on täällä sinulle annettu, mutta aina tuntuu olevan joku syy, miksi nyt ei voi sitä eikä tätä. Kyllä itseään kunnioittava ihminen tekee asialle jotain (ihan tosissaan tekee) jo muutaman päivän, korkeintaan viikon mykkäkoulun jälkeen, oli vauva tai ei.
On suuttumisen syyllä sen verran väliä, että jos se nyt on jokin sairaus sitten (joku täällä ehdotti jotain maanisdepressiivisyyttä), niin pitäähän minun silloin tilannetta sietää vähän paremmin kuin jos syynä on vain lapsellisuus tai ilkeys. Ap.
Mitään syytä ei ole sietää ahdistavaa tilannetta. Syy toki kertoa sen onko asialle tehtävissä jotakin vai ei. Todennäköisesti ei jos se johtuu sairaudesta tai siitä että mies nyt vain on ja haluaa olla v..mäinen. Jos käyttäytyminen on opittua vallakäyttöä tai tapa jättää käsittelemättä tunteita jota jokin tilanne aiheuttaa, siitä on mahdollista oppia pois. Mutta, mutta kaksi viikkoa on kyllä jo niin pitkäaika että ihan helppoa se ei ole. Jotakin apua tilanteeseen olisi pakko saada. Sitä mies ei ilmeisestikään suostu edes harkitsemaan. Vaihtoehtoja ei kovin paljon jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
En nyt sano pahalla, mutta onko sillä nyt enää helvetinkään väliä mistä se mies on suuttunut? Kaksi viikkoa jo mykkänä, oli syy mikä hyvänsä, ukko on päästään pimeä.
Ja vähän ihmettelen tuota sinunkin touhua. Hyviä neuvoja on täällä sinulle annettu, mutta aina tuntuu olevan joku syy, miksi nyt ei voi sitä eikä tätä. Kyllä itseään kunnioittava ihminen tekee asialle jotain (ihan tosissaan tekee) jo muutaman päivän, korkeintaan viikon mykkäkoulun jälkeen, oli vauva tai ei.
On suuttumisen syyllä sen verran väliä, että jos se nyt on jokin sairaus sitten (joku täällä ehdotti jotain maanisdepressiivisyyttä), niin pitäähän minun silloin tilannetta sietää vähän paremmin kuin jos syynä on vain lapsellisuus tai ilkeys. Ap.
Mitään syytä ei ole sietää ahdistavaa tilannetta. Syy toki kertoa sen onko asialle tehtävissä jotakin vai ei. Todennäköisesti ei jos se johtuu sairaudesta tai siitä että mies nyt vain on ja haluaa olla v..mäinen. Jos käyttäytyminen on opittua vallakäyttöä tai tapa jättää käsittelemättä tunteita jota jokin tilanne aiheuttaa, siitä on mahdollista oppia pois. Mutta, mutta kaksi viikkoa on kyllä jo niin pitkäaika että ihan helppoa se ei ole. Jotakin apua tilanteeseen olisi pakko saada. Sitä mies ei ilmeisestikään suostu edes harkitsemaan. Vaihtoehtoja ei kovin paljon jää.
Kirjoitit tuosta opitusta vallankäytöstä. Voisitko tarkentaa mitä sillä tarkoitat? Miehen lapsuuden perheessä on tapana jonkunlainen puhumattomuus ja mykkäkoulukin kai, ainakin mitä olen heitä sivusta seurannut. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
En nyt sano pahalla, mutta onko sillä nyt enää helvetinkään väliä mistä se mies on suuttunut? Kaksi viikkoa jo mykkänä, oli syy mikä hyvänsä, ukko on päästään pimeä.
Ja vähän ihmettelen tuota sinunkin touhua. Hyviä neuvoja on täällä sinulle annettu, mutta aina tuntuu olevan joku syy, miksi nyt ei voi sitä eikä tätä. Kyllä itseään kunnioittava ihminen tekee asialle jotain (ihan tosissaan tekee) jo muutaman päivän, korkeintaan viikon mykkäkoulun jälkeen, oli vauva tai ei.
ettei vaan asuisi porvoossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
351 jatkaa, ja voit tuossa myös kun vuodatat miehelle ulos tunteitasi, voit kysellä esim. "johtuuko tämä siitä että x? Vai x? Voiko olla että olet loukkaantunut tästä vauvaan liittyvästä syystä x? Onko sulle tapahtunut jotain, anna mun auttaa? Älä sulje mua pois" jne. Mitä itse tässä keskustelussa pohdit. Ehdota ihan tyhmiäkin syitä, osoita että olet aivan pihalla mutta yrität ymmärtää.
Miehes voi jatkaa tota mykkäkoulua lapsellisesti ja jääräpäisesti koska sä et romahda, voi olla että hän itkee kun et näe ja miettii ulospääsyä, mutta on jo mennyt liian pitkälle eikä pysty enää itse tulemaan tuolta kuplastaan pois. Voi olla että hän vihaa itseään, pitää itseään arvottomana suhun verrattuna. Ei välitä enää mistään, koska vihaa itseään, muttei ymmärrä että mitä tekee _sulle_ nyt. Ei kertakaikkiaan osaa muuta kuin mököttää. On pettynyt itseensä. Mutta koska sä et ehkä reagoi tarpeeksi, hän vääristyneessä ajatusmaailmassaan vääntää sen niin, että säkään et vaan välitä hänestä tai teistä ja et oo koskaan oikein välittänytkään, pidät miestä inhottavana ja typeränä ja osasit odottaa jotain tällaista jne. koitat nyt vaan selvitä että pääsisit äkkiä pakoon siitä idiootista. Parempikin ettei hän enää avaa suutaan, kun meni jo näin pitkälle eikä osanut kommunikoida kuten aikuiset ihmiset. Näin mies voi kaiken mielessään nähdä, lepertelyllä vauvalle hakee jotain rauhoitusta itselleen.
Kiitos viesteistäsi 351. Luulen, että niissä voi olla aika paljon perää ja ne kuulostaa uskottavilta meidänkin tilanteeseen. Joskus on ollut tuollaisia tilanteita, että mies jotenkin kokee että en välitä kun en reagoi ja ajattelee että olen hylkäämässä hänet. Vaikka tilanne on tietenkin ollut ihan päinvastoin. Mutta hän ei ole pystynyt sanomaan moneen päivään, että on kokenut tilanteen noin, eli en ole myöskään voinut selittää että on ymmärtänyt ihan väärin. Olen vain nyt niin väsynyt siitä, että vauva pitää minua hereillä, niin en jaksaisi alkaa selvittää mitään kovin syviä solmuja :( . Minusta miehen pitäisi kyetä itse ratkomaan tilannetta ilman että minun pitää tehdä kaikki. Ap.
Olet monessa viestissäsi maininnut, että olet väsynyt, koska vauva valvottaa. Oletko kokeillut nukkua päiväunia silloin, kun mies on vauvan kanssa? Entä oletteko jakaneet yöheräämisiä, että mies edes kerran viikossa vapaapäivänään hoitaisi yösyötöt? Jos et/ette, niin mikä on syy?
Miksi pitää kommentoida lukematta ketjua?
Mies mököttänyt ja ollut puhumatta ja ignoorannut vauvan äidin jo kaksi viikkoa. Kostoksi äidille ei hoida vauvaa.
Capito?
Onko vauva siis valvottanut ainoastaan tämän kahden viikon mykkäkoulun ajan? Mitä olen ketjua lukenut, niin ap ei ole missään sanonut, että mies ei hoida vauvaa, vaan ap ei anna miehen hoitaa vauvaa, koska mies ei puhu (esim. se suihkukeissi). Missään viestissä ap ei kuitenkaan ole sanonut, että mies olisi konkreettisesti jättänyt vauvan hoitamatta, korjatkaa, jos olen väärässä. Siksi minua kiinnostaisikin tietää, mikä oli tilanne ennen mykkäkoulua?
Vauva on valvottanut koko nämä elämänsä ensimmäiset 2 kk. Mies oli pari viikkoa isyyslomalla aluksi, ja silloin hoidimme asiat suunnilleen puoliksi tai yhdessä. Sitten hän palasi töihin, ja minä olen hoitanut yöheräämiset. Kyllä minä annan miehen hoitaa vauvaa, en myöskään mitenkään ole vieressä kyttäämässä että hoitaako "oikein". Nyt mykkäkoulunsa aikana mies on hoitanut vauvaa jos en ole sattunut olemaan samassa huoneessa tms, mutta jos olen jotenkin paikalla tai kuulolla, niin mies jättää hoitamatta eli yrittää pakottaa minut yksin hoitamaan kaikki. Silti kyllä viettää aikaa vauvan kanssa ja lepertelee sille. Se suihkukeissi meni niin, että nimenomaan pyysin häntä seuraamaan, että herääkö vauva kun menen suihkuun, mutta mies pani kuulokkeet mielenosoituksellisesti korville, ettei voisi kuulla vauvan itkua. Ap.
Laittoiko mies kuulokkeet, ettei kuulisi vauvan itkua, vai ettei kuulisi sinua? Entä olisiko hän jättänyt vauvan heitteille, jos et varta vasten olisi pyytänyt häntä olemaan kuulolla suihkusi ajan? Minusta on todella omituista, että tuollaista tarvitsee edes pyytää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
En nyt sano pahalla, mutta onko sillä nyt enää helvetinkään väliä mistä se mies on suuttunut? Kaksi viikkoa jo mykkänä, oli syy mikä hyvänsä, ukko on päästään pimeä.
Ja vähän ihmettelen tuota sinunkin touhua. Hyviä neuvoja on täällä sinulle annettu, mutta aina tuntuu olevan joku syy, miksi nyt ei voi sitä eikä tätä. Kyllä itseään kunnioittava ihminen tekee asialle jotain (ihan tosissaan tekee) jo muutaman päivän, korkeintaan viikon mykkäkoulun jälkeen, oli vauva tai ei.
On suuttumisen syyllä sen verran väliä, että jos se nyt on jokin sairaus sitten (joku täällä ehdotti jotain maanisdepressiivisyyttä), niin pitäähän minun silloin tilannetta sietää vähän paremmin kuin jos syynä on vain lapsellisuus tai ilkeys. Ap.
Mitään syytä ei ole sietää ahdistavaa tilannetta. Syy toki kertoa sen onko asialle tehtävissä jotakin vai ei. Todennäköisesti ei jos se johtuu sairaudesta tai siitä että mies nyt vain on ja haluaa olla v..mäinen. Jos käyttäytyminen on opittua vallakäyttöä tai tapa jättää käsittelemättä tunteita jota jokin tilanne aiheuttaa, siitä on mahdollista oppia pois. Mutta, mutta kaksi viikkoa on kyllä jo niin pitkäaika että ihan helppoa se ei ole. Jotakin apua tilanteeseen olisi pakko saada. Sitä mies ei ilmeisestikään suostu edes harkitsemaan. Vaihtoehtoja ei kovin paljon jää.
Kirjoitit tuosta opitusta vallankäytöstä. Voisitko tarkentaa mitä sillä tarkoitat? Miehen lapsuuden perheessä on tapana jonkunlainen puhumattomuus ja mykkäkoulukin kai, ainakin mitä olen heitä sivusta seurannut. Ap.
Melkein suosittelisin hakemaan siitä tietoa jostakin muualta koska en ole sen asiantuntija ja omakohtaista kokemusta ei oikein löydy parisuhteen vallankäytöstä, vaikka se ihan kirjallisuudenkin mukaan on hyvinkin yleistä ja siitä varoitellaan parisuhdeoppaissa. Ennemmän kokemusta mulla olisi tuosta opitusta tavasta jättää tunteet käsittelemättä ja yrityksestä sivuuttaa ne olemalla puhumatta niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
En nyt sano pahalla, mutta onko sillä nyt enää helvetinkään väliä mistä se mies on suuttunut? Kaksi viikkoa jo mykkänä, oli syy mikä hyvänsä, ukko on päästään pimeä.
Ja vähän ihmettelen tuota sinunkin touhua. Hyviä neuvoja on täällä sinulle annettu, mutta aina tuntuu olevan joku syy, miksi nyt ei voi sitä eikä tätä. Kyllä itseään kunnioittava ihminen tekee asialle jotain (ihan tosissaan tekee) jo muutaman päivän, korkeintaan viikon mykkäkoulun jälkeen, oli vauva tai ei.
On suuttumisen syyllä sen verran väliä, että jos se nyt on jokin sairaus sitten (joku täällä ehdotti jotain maanisdepressiivisyyttä), niin pitäähän minun silloin tilannetta sietää vähän paremmin kuin jos syynä on vain lapsellisuus tai ilkeys. Ap.
Mitään syytä ei ole sietää ahdistavaa tilannetta. Syy toki kertoa sen onko asialle tehtävissä jotakin vai ei. Todennäköisesti ei jos se johtuu sairaudesta tai siitä että mies nyt vain on ja haluaa olla v..mäinen. Jos käyttäytyminen on opittua vallakäyttöä tai tapa jättää käsittelemättä tunteita jota jokin tilanne aiheuttaa, siitä on mahdollista oppia pois. Mutta, mutta kaksi viikkoa on kyllä jo niin pitkäaika että ihan helppoa se ei ole. Jotakin apua tilanteeseen olisi pakko saada. Sitä mies ei ilmeisestikään suostu edes harkitsemaan. Vaihtoehtoja ei kovin paljon jää.
Kirjoitit tuosta opitusta vallankäytöstä. Voisitko tarkentaa mitä sillä tarkoitat? Miehen lapsuuden perheessä on tapana jonkunlainen puhumattomuus ja mykkäkoulukin kai, ainakin mitä olen heitä sivusta seurannut. Ap.
Ja tämä tuli nyt vasta mieleen? Sitä suuremmalla syyllä sinun kannattaisi nyt jutella miehen äidin kanssa tästä käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
En nyt sano pahalla, mutta onko sillä nyt enää helvetinkään väliä mistä se mies on suuttunut? Kaksi viikkoa jo mykkänä, oli syy mikä hyvänsä, ukko on päästään pimeä.
Ja vähän ihmettelen tuota sinunkin touhua. Hyviä neuvoja on täällä sinulle annettu, mutta aina tuntuu olevan joku syy, miksi nyt ei voi sitä eikä tätä. Kyllä itseään kunnioittava ihminen tekee asialle jotain (ihan tosissaan tekee) jo muutaman päivän, korkeintaan viikon mykkäkoulun jälkeen, oli vauva tai ei.
On suuttumisen syyllä sen verran väliä, että jos se nyt on jokin sairaus sitten (joku täällä ehdotti jotain maanisdepressiivisyyttä), niin pitäähän minun silloin tilannetta sietää vähän paremmin kuin jos syynä on vain lapsellisuus tai ilkeys. Ap.
Mitään syytä ei ole sietää ahdistavaa tilannetta. Syy toki kertoa sen onko asialle tehtävissä jotakin vai ei. Todennäköisesti ei jos se johtuu sairaudesta tai siitä että mies nyt vain on ja haluaa olla v..mäinen. Jos käyttäytyminen on opittua vallakäyttöä tai tapa jättää käsittelemättä tunteita jota jokin tilanne aiheuttaa, siitä on mahdollista oppia pois. Mutta, mutta kaksi viikkoa on kyllä jo niin pitkäaika että ihan helppoa se ei ole. Jotakin apua tilanteeseen olisi pakko saada. Sitä mies ei ilmeisestikään suostu edes harkitsemaan. Vaihtoehtoja ei kovin paljon jää.
Kirjoitit tuosta opitusta vallankäytöstä. Voisitko tarkentaa mitä sillä tarkoitat? Miehen lapsuuden perheessä on tapana jonkunlainen puhumattomuus ja mykkäkoulukin kai, ainakin mitä olen heitä sivusta seurannut. Ap.
Ja tämä tuli nyt vasta mieleen? Sitä suuremmalla syyllä sinun kannattaisi nyt jutella miehen äidin kanssa tästä käytöksestä.
Miehen äiti on ihan hyvä tyyppi, tulemme mukavasti toimeen. Mutta ei hän(kään) ole kovin hyvä puhumaan vaikeista asioista vaan jos yritän kysellä jotain hankalaa tai hänen mielestään kiusallista tai arkaa asiaa esim miehen suhteen, niin hän vaihtaa aina puheenaihetta. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut, miltä lapsesta tuntuu kun hän kasvaa ja mies saattaa myös mykkäkouluilla lapselle. Lapsi tajuaa vain sen, että jokin on vialla, mutta ei pysty ymmärtämään miksi isä käyttäytyy noin ja se tulee vaikuttamaan varmasti loppuelämän ajan. Niin kuin joku ylhäällä mainitsi ahdistavuuden tunteen ja varmaan tulee myös itsensä tuntee hylätyksi, vaikka mitään väärää ei ole tehnyt. Oletko ap valmis tuhoamaan lapsesi mielenterveyden?
Olen miettinyt, ikävä kyllä :( . Mutta vaikka eroaisinkin, niin en pysty estämään tuota tapahtumasta. Isä viettää silloin aikaa lapsen kanssa ilman minua, enkä voi tietää mitä silloin tapahtuu enkä olla estämässä sitä. Ap.
Syy mielenterveyden pilaamiseen ei tietenkään ole sinun vaan miehen joka selvästi sen ahdistavan ilmapiirin aiheuttaa. Vaikka syy ei ole sinun voit tehdä paljonkin ahdistavaksi ilmapiirillä. Jos yksi malli ei tuota ratkaisua kannattaa kokeilla jotakin muuta. Myös se ero voi ahdistavan ilmapiirin laukaista, eikä sen jälkeen tilanne ole ahdistava lapsellaan kannalta. Epävarmuus on yleensä ahdistavalta kaikkien kannalta, se että ei oikein tiedetä onko tässä vielä rakkautta jäljellä, ollaanko eroamassa vai jatkamassa yhdessä.
Vauva on vasta 2 kk ja tulee olemaan lapsi vielä 18 vuotta. Jos eroamme niin on selvää, että meillä molemmilla tulee vielä uusi/uusia parisuhteita. Mikä takaisi, että mies ei käyttäytyisi noin jonkun toisen naisen kanssa? Olisi siinä silloinkin kotona ahdistava ilmapiiri, vaikka se ei kohdistuisikaan minuun, lapsen äitiin, vaan miehen uuteen avovaimoon/vaimoon. Ap.
Juu, no kuule tiedätkö mitä, tässä vaikuttaa aivan todella selvästi siltä, että sinä et todellakaan halua jättää tuota miestä, etsit selvästi syytä itsestäsi ja toivot, että tilanne menee ohi sillä, että sinä et tee mitään. Sitten kun mykkis laukeaa, voidaan olla niin kuin ennenkin tai ehkä sinä anelet sitä ennen, että mies antaisi anteeksi, kun sentään vauvakin syntyi ja mies saattaa kokea tilanteen raskaana tai olla mustasukkainen.
Jää sinne sitten. Kun vähän vähemmän vihaiseltakin vaikutti. Kun et sentään nyrkistä ole saanut. Jää sinne ja koeta vielä vähän anella anteeksi, saada miestä puhumaan, maanitella, olla rähmälläsi polvillasi. Kun onhan se muuten niin ihana ja teillä oli ihana suhde ennen ja nyt kun on tuo vauvakin ja kukaan kaverikaan ei ota yöksi. Ja sitten kun mies armollisesti suostuu taas puhumaan, voit esittää, että kaikki on hyvin ja suhde olisi entisenlaisensa. Ja sitten kun se uusi mykkäkoulu tulee taas, voit olla taas rähmälläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
En nyt sano pahalla, mutta onko sillä nyt enää helvetinkään väliä mistä se mies on suuttunut? Kaksi viikkoa jo mykkänä, oli syy mikä hyvänsä, ukko on päästään pimeä.
Ja vähän ihmettelen tuota sinunkin touhua. Hyviä neuvoja on täällä sinulle annettu, mutta aina tuntuu olevan joku syy, miksi nyt ei voi sitä eikä tätä. Kyllä itseään kunnioittava ihminen tekee asialle jotain (ihan tosissaan tekee) jo muutaman päivän, korkeintaan viikon mykkäkoulun jälkeen, oli vauva tai ei.
On suuttumisen syyllä sen verran väliä, että jos se nyt on jokin sairaus sitten (joku täällä ehdotti jotain maanisdepressiivisyyttä), niin pitäähän minun silloin tilannetta sietää vähän paremmin kuin jos syynä on vain lapsellisuus tai ilkeys. Ap.
Mitään syytä ei ole sietää ahdistavaa tilannetta. Syy toki kertoa sen onko asialle tehtävissä jotakin vai ei. Todennäköisesti ei jos se johtuu sairaudesta tai siitä että mies nyt vain on ja haluaa olla v..mäinen. Jos käyttäytyminen on opittua vallakäyttöä tai tapa jättää käsittelemättä tunteita jota jokin tilanne aiheuttaa, siitä on mahdollista oppia pois. Mutta, mutta kaksi viikkoa on kyllä jo niin pitkäaika että ihan helppoa se ei ole. Jotakin apua tilanteeseen olisi pakko saada. Sitä mies ei ilmeisestikään suostu edes harkitsemaan. Vaihtoehtoja ei kovin paljon jää.
Kirjoitit tuosta opitusta vallankäytöstä. Voisitko tarkentaa mitä sillä tarkoitat? Miehen lapsuuden perheessä on tapana jonkunlainen puhumattomuus ja mykkäkoulukin kai, ainakin mitä olen heitä sivusta seurannut. Ap.
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/mykkakoulu-parisuhteess…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
351 jatkaa, ja voit tuossa myös kun vuodatat miehelle ulos tunteitasi, voit kysellä esim. "johtuuko tämä siitä että x? Vai x? Voiko olla että olet loukkaantunut tästä vauvaan liittyvästä syystä x? Onko sulle tapahtunut jotain, anna mun auttaa? Älä sulje mua pois" jne. Mitä itse tässä keskustelussa pohdit. Ehdota ihan tyhmiäkin syitä, osoita että olet aivan pihalla mutta yrität ymmärtää.
Miehes voi jatkaa tota mykkäkoulua lapsellisesti ja jääräpäisesti koska sä et romahda, voi olla että hän itkee kun et näe ja miettii ulospääsyä, mutta on jo mennyt liian pitkälle eikä pysty enää itse tulemaan tuolta kuplastaan pois. Voi olla että hän vihaa itseään, pitää itseään arvottomana suhun verrattuna. Ei välitä enää mistään, koska vihaa itseään, muttei ymmärrä että mitä tekee _sulle_ nyt. Ei kertakaikkiaan osaa muuta kuin mököttää. On pettynyt itseensä. Mutta koska sä et ehkä reagoi tarpeeksi, hän vääristyneessä ajatusmaailmassaan vääntää sen niin, että säkään et vaan välitä hänestä tai teistä ja et oo koskaan oikein välittänytkään, pidät miestä inhottavana ja typeränä ja osasit odottaa jotain tällaista jne. koitat nyt vaan selvitä että pääsisit äkkiä pakoon siitä idiootista. Parempikin ettei hän enää avaa suutaan, kun meni jo näin pitkälle eikä osanut kommunikoida kuten aikuiset ihmiset. Näin mies voi kaiken mielessään nähdä, lepertelyllä vauvalle hakee jotain rauhoitusta itselleen.
Kiitos viesteistäsi 351. Luulen, että niissä voi olla aika paljon perää ja ne kuulostaa uskottavilta meidänkin tilanteeseen. Joskus on ollut tuollaisia tilanteita, että mies jotenkin kokee että en välitä kun en reagoi ja ajattelee että olen hylkäämässä hänet. Vaikka tilanne on tietenkin ollut ihan päinvastoin. Mutta hän ei ole pystynyt sanomaan moneen päivään, että on kokenut tilanteen noin, eli en ole myöskään voinut selittää että on ymmärtänyt ihan väärin. Olen vain nyt niin väsynyt siitä, että vauva pitää minua hereillä, niin en jaksaisi alkaa selvittää mitään kovin syviä solmuja :( . Minusta miehen pitäisi kyetä itse ratkomaan tilannetta ilman että minun pitää tehdä kaikki. Ap.
Olet monessa viestissäsi maininnut, että olet väsynyt, koska vauva valvottaa. Oletko kokeillut nukkua päiväunia silloin, kun mies on vauvan kanssa? Entä oletteko jakaneet yöheräämisiä, että mies edes kerran viikossa vapaapäivänään hoitaisi yösyötöt? Jos et/ette, niin mikä on syy?
Miksi pitää kommentoida lukematta ketjua?
Mies mököttänyt ja ollut puhumatta ja ignoorannut vauvan äidin jo kaksi viikkoa. Kostoksi äidille ei hoida vauvaa.
Capito?
Onko vauva siis valvottanut ainoastaan tämän kahden viikon mykkäkoulun ajan? Mitä olen ketjua lukenut, niin ap ei ole missään sanonut, että mies ei hoida vauvaa, vaan ap ei anna miehen hoitaa vauvaa, koska mies ei puhu (esim. se suihkukeissi). Missään viestissä ap ei kuitenkaan ole sanonut, että mies olisi konkreettisesti jättänyt vauvan hoitamatta, korjatkaa, jos olen väärässä. Siksi minua kiinnostaisikin tietää, mikä oli tilanne ennen mykkäkoulua?
Vauva on valvottanut koko nämä elämänsä ensimmäiset 2 kk. Mies oli pari viikkoa isyyslomalla aluksi, ja silloin hoidimme asiat suunnilleen puoliksi tai yhdessä. Sitten hän palasi töihin, ja minä olen hoitanut yöheräämiset. Kyllä minä annan miehen hoitaa vauvaa, en myöskään mitenkään ole vieressä kyttäämässä että hoitaako "oikein". Nyt mykkäkoulunsa aikana mies on hoitanut vauvaa jos en ole sattunut olemaan samassa huoneessa tms, mutta jos olen jotenkin paikalla tai kuulolla, niin mies jättää hoitamatta eli yrittää pakottaa minut yksin hoitamaan kaikki. Silti kyllä viettää aikaa vauvan kanssa ja lepertelee sille. Se suihkukeissi meni niin, että nimenomaan pyysin häntä seuraamaan, että herääkö vauva kun menen suihkuun, mutta mies pani kuulokkeet mielenosoituksellisesti korville, ettei voisi kuulla vauvan itkua. Ap.
Laittoiko mies kuulokkeet, ettei kuulisi vauvan itkua, vai ettei kuulisi sinua? Entä olisiko hän jättänyt vauvan heitteille, jos et varta vasten olisi pyytänyt häntä olemaan kuulolla suihkusi ajan? Minusta on todella omituista, että tuollaista tarvitsee edes pyytää...
No meillä on ihan normaalia (5 lasta) huikata toiselle, että menen suihkuun, postilaatikolle jne, jotta toinen tietää olevansa yksin vastuussa sen hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
351 jatkaa, ja voit tuossa myös kun vuodatat miehelle ulos tunteitasi, voit kysellä esim. "johtuuko tämä siitä että x? Vai x? Voiko olla että olet loukkaantunut tästä vauvaan liittyvästä syystä x? Onko sulle tapahtunut jotain, anna mun auttaa? Älä sulje mua pois" jne. Mitä itse tässä keskustelussa pohdit. Ehdota ihan tyhmiäkin syitä, osoita että olet aivan pihalla mutta yrität ymmärtää.
Miehes voi jatkaa tota mykkäkoulua lapsellisesti ja jääräpäisesti koska sä et romahda, voi olla että hän itkee kun et näe ja miettii ulospääsyä, mutta on jo mennyt liian pitkälle eikä pysty enää itse tulemaan tuolta kuplastaan pois. Voi olla että hän vihaa itseään, pitää itseään arvottomana suhun verrattuna. Ei välitä enää mistään, koska vihaa itseään, muttei ymmärrä että mitä tekee _sulle_ nyt. Ei kertakaikkiaan osaa muuta kuin mököttää. On pettynyt itseensä. Mutta koska sä et ehkä reagoi tarpeeksi, hän vääristyneessä ajatusmaailmassaan vääntää sen niin, että säkään et vaan välitä hänestä tai teistä ja et oo koskaan oikein välittänytkään, pidät miestä inhottavana ja typeränä ja osasit odottaa jotain tällaista jne. koitat nyt vaan selvitä että pääsisit äkkiä pakoon siitä idiootista. Parempikin ettei hän enää avaa suutaan, kun meni jo näin pitkälle eikä osanut kommunikoida kuten aikuiset ihmiset. Näin mies voi kaiken mielessään nähdä, lepertelyllä vauvalle hakee jotain rauhoitusta itselleen.
Kiitos viesteistäsi 351. Luulen, että niissä voi olla aika paljon perää ja ne kuulostaa uskottavilta meidänkin tilanteeseen. Joskus on ollut tuollaisia tilanteita, että mies jotenkin kokee että en välitä kun en reagoi ja ajattelee että olen hylkäämässä hänet. Vaikka tilanne on tietenkin ollut ihan päinvastoin. Mutta hän ei ole pystynyt sanomaan moneen päivään, että on kokenut tilanteen noin, eli en ole myöskään voinut selittää että on ymmärtänyt ihan väärin. Olen vain nyt niin väsynyt siitä, että vauva pitää minua hereillä, niin en jaksaisi alkaa selvittää mitään kovin syviä solmuja :( . Minusta miehen pitäisi kyetä itse ratkomaan tilannetta ilman että minun pitää tehdä kaikki. Ap.
Olet monessa viestissäsi maininnut, että olet väsynyt, koska vauva valvottaa. Oletko kokeillut nukkua päiväunia silloin, kun mies on vauvan kanssa? Entä oletteko jakaneet yöheräämisiä, että mies edes kerran viikossa vapaapäivänään hoitaisi yösyötöt? Jos et/ette, niin mikä on syy?
Miksi pitää kommentoida lukematta ketjua?
Mies mököttänyt ja ollut puhumatta ja ignoorannut vauvan äidin jo kaksi viikkoa. Kostoksi äidille ei hoida vauvaa.
Capito?
Onko vauva siis valvottanut ainoastaan tämän kahden viikon mykkäkoulun ajan? Mitä olen ketjua lukenut, niin ap ei ole missään sanonut, että mies ei hoida vauvaa, vaan ap ei anna miehen hoitaa vauvaa, koska mies ei puhu (esim. se suihkukeissi). Missään viestissä ap ei kuitenkaan ole sanonut, että mies olisi konkreettisesti jättänyt vauvan hoitamatta, korjatkaa, jos olen väärässä. Siksi minua kiinnostaisikin tietää, mikä oli tilanne ennen mykkäkoulua?
Vauva on valvottanut koko nämä elämänsä ensimmäiset 2 kk. Mies oli pari viikkoa isyyslomalla aluksi, ja silloin hoidimme asiat suunnilleen puoliksi tai yhdessä. Sitten hän palasi töihin, ja minä olen hoitanut yöheräämiset. Kyllä minä annan miehen hoitaa vauvaa, en myöskään mitenkään ole vieressä kyttäämässä että hoitaako "oikein". Nyt mykkäkoulunsa aikana mies on hoitanut vauvaa jos en ole sattunut olemaan samassa huoneessa tms, mutta jos olen jotenkin paikalla tai kuulolla, niin mies jättää hoitamatta eli yrittää pakottaa minut yksin hoitamaan kaikki. Silti kyllä viettää aikaa vauvan kanssa ja lepertelee sille. Se suihkukeissi meni niin, että nimenomaan pyysin häntä seuraamaan, että herääkö vauva kun menen suihkuun, mutta mies pani kuulokkeet mielenosoituksellisesti korville, ettei voisi kuulla vauvan itkua. Ap.
Laittoiko mies kuulokkeet, ettei kuulisi vauvan itkua, vai ettei kuulisi sinua? Entä olisiko hän jättänyt vauvan heitteille, jos et varta vasten olisi pyytänyt häntä olemaan kuulolla suihkusi ajan? Minusta on todella omituista, että tuollaista tarvitsee edes pyytää...
No meillä on ihan normaalia (5 lasta) huikata toiselle, että menen suihkuun, postilaatikolle jne, jotta toinen tietää olevansa yksin vastuussa sen hetken.
Mutta pitääkö sinun pyytää toista olemaan vastuussa sen hetken, kun et ole lasten saatavilla?
Alue: Aihe vapaa
Kirkon diakonissalle saa nopeasti keskusteluaikoja, eikä vaadi kirkkoon kuulumista.
Olen itse käynyt juttelemassa, enkä kuulu kirkkoon. Ja apua on ollut ja tullut hyviä vinkkejä.
Itse olisin ainakin kahden viikon vihamielisen mykkäkoulun jälkeen todella ahdistunut ja tolalatani. Kun siihen lisätään pieni vauva, jonka hoitoon et saa tukea, tilanne on kestämätön.