Lue keskustelun säännöt.
Helsinkiläiset, eikö teitä v--tuta maksaa itseänne kipeiksi surkeista läävistänne?
08.03.2018 |
Ja nämäkin rahat valuvat ulkomaisille sijoitusyhtiöille.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinki on uskomaton kaupunki. Keskustasta vartti ja et enää tiedä oletko pohjanmaan pelloilla vai vielä Helsingissä. Ihmiset, jotka täällä haukkuvat kaupunkia ei ole varmasti edes siellä käyneet. Heitä ehkä harmittaa, kuin suurin osa vanhoista koulu kavereista lähti kaupunkiin ja he jäivät kuolevaan maakuntaansa ihmettelemään mihin meni työt ja kuka vei naiset.
Juuri siksi Helsinki on vain ylihinnoiteltu pikkukaupunki. 15 minuutin päästä olet jo maaseudulla.
Missän oikeassa pikkukylässä ei ole niitä palveluita, kuin täällä. Helsingissä on kuin olisi kaupungissa, mutta silti maaseudulla, eli taas voitto stadille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseudulla on monia etuja asua; jokin aika sitten oli uutisissa miten maaseudun lapsilla on paremmat liikunnalliset taidot: http://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201802212200761448_pt.shtml
Lisäksi yhteys luontoon huikeasti parempi mm. oppii kuulemaan ja näkemään oikeasti luonnon ääniä oikeasti ilman melua ja katuvaloja.
Yleisesti ottaen Helsingissä asuminen on sinne muuttaneelle nuorelle iässä 20 - 40v. varmaan monipuolista kaikenlaisen tarjonnan vuoksi, mutta aikaa myöten siihen menettää kiinnostuksensa ja tarpeet muuttuvat.
Noista palkoista vielä; ihan keskipalkkojen mukaan pääkaupunkiseudulla on hiukan paremmat palkat, mutta se menee asumiseen ja yleisesti kalliimpaan muuhun hintatasoon. Kyllä. Se näkyy marketeissa ym. Lisäksi maaseudulla on paljon pienyrittäjiä ja tuloja tulee monesta suunnasta mm. metsätuloja jne. Monet tuttuni ovat yrittäjiä täällä maalla ja tulot ovat taatusti väh. tupla pk-seudun palkkatasosta.
Koti on koti ja minun mielestä sen on oltava tilava ja suuri piha. Voi tehdä sisällä ja ulkona omassa rauhassa mitä haluaa. Helsingissä tuskin voi.
tyhmähesalainen kirjoitti:
Olen asunut helsingissä yli 40 vuotta. Sielultani en ole kuitenkaan tullut helsinkiläiseksi. Ketjun aloittaja on aivan oikeassa, sillä täällä se tyhmyys tiivistyy. On aivan selvää, että maaseudulla pienemmässä yhteisössä on luonto ja asumisväljyys aivan toista ja luultavasti parempaa.
En oikein ymmärrä, että mitä palveluja ihmiset oikein tarkoittavat edellisissä viesteissään. Kaikkiallahan on kaupat ja pienemmissä yhteisöissä useammin kävelyetäisyyden päässä. En kaipaa kapakoita ja räkälöitä, mutta nekin löytyvät siellä pienemmissä kunnissa tai kaupungeissa.
On kuitenkin mukava huomata kuinka helsinkiläiset täällä edellisissä mielipiteissä puolustavat omaa kaupunkiaan ja asumisympäristöään. Kai se on sitä, että eivät tiedä paremmasta mitään. Hyvä, että eivät tiedä ja ovat onnellisia "rotankoloissaan". Sitäkin ihmettelen, että miksi täällä on niin runsaasti "vihreitä" , eikö heidän tulisi asua siellä maalla, jos kerran luontoa rakastavat ja kaiken infrastruktuurin haluavat tuhota.
Ei mulla nyt muuta!
Juu, maaseudulla asuminen on väljempää, mutta kaikki eivät kaipaa väljää asumista. Olen asunut lapsuuteni tilavasti omakotitalossa rauhallisella alueella, nyt asun mieheni kanssa "rotankolossa" Tampereen keskustassa. Minulle esim. tulee turvallinen ja kotoisa olo, kun kuulen naapurista elämisen ääniä ja näen ikkunasta kaupungin valot. Tämä on minulle se parempi ja täällä olen onnellisempi kuin omakotitalossa maaseudulla tai kesämökillä järven rannalla.
Palveluista annan esimerkiksi elokuvateatterit. On kiva kun voi arki-iltana ehdottaa, että lähdetäänpäs leffaan, ja sitten vaan valitaan mieluisa elokuva ja kävellään teatteriin. Kaikkialla elokuvia ei mene joka ilta tai illan ainoa elokuva on saattanut jo mennä siinä vaiheessa kun ajatus pälkähtää päähän. Toinen palveluihin liittyvä juttu on valinnanvara. Arvostan sitä, että kaikelle, vaate-, ruoka- ja rautakaupoille, teattereille ja konserteille, terveyspalveluille, ravintoloille ja kahviloille jne. on vaihtoehtoja joista voi valita mieleisensä.
Vierailija kirjoitti:
Öh, jos olisin ostanut 100.000 eurolla jostain Lohjan takaa pienen mummonmökin 6 vuotta sitten niin nyt sen arvo on noin 70.000-80.000 euroa ja myyntiaika jossain 2 vuoden päälle.
Ostinkin Helsingin keskustan liepeiltä 300.000 eurolla pienen kolmion ja myin sen 2. näytöllä ja sain siitä 360.000 euroa.
Tuosta ostin sitten 60.000 eurolla velattoman pikkumökin Karkkilasta ja seuraavan pienen kolmion 300.000 eurolla..
Get the point... ?
Maalla edullisesta asumisesta säästyneillä rahoilla voi ostaa esim. metsää. Naapurillamme on jo varmaan 500 - 600 ha metsää (oli jo perinyt 300 ha) ja mekin olemme hankkineet silloin tällöin palstoja ja yht. taitaa olla nyt lähellä 100 ha. Puuta menee hyvin esim. Äänekosken tehtaalle. Metsää ei tule koskaan lisää tähän pallolle, asuntoja tulee.
Ei Helsinki nyt niin kallis ole. Duunariperhe pystyy asuntolainalla ostamaan Helsingistä jonkun tavallisen rivarineliön kehä ykkösen ulkopuolelta. Monessa muussa maassa pääkaupungista ei tavallisella ihmisellä ole mitään mahdollisuuksia edes hankkia omistusasuntoa.
Keskusta ja muutamat muut alueet tietysti ovat kalliita, mutta ei kai niistä normi pulliaiset velalla asuntoa hankikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä8154 kirjoitti:
Tarraudun nyt onko asunnon koko onneellisuuden tae? Ei ihmiset esitä jos asuuvat pks. Meitä esim pitää täällä miehen vakituinen työ. Tosin asumme vantaalla. Olemme onnellisia koska teemme asiat niin ettei tarvitse onko liian pieni kämppä enemmän minä stressaan jos on liian iso kun ei sairauden vuoksi pysty joka päivä siivoomaan . Ja miksi pitää olla vaikka mitä huoneita meille riittää tää kolmio. En tiedä mutta sinulla on hieman tuon oman elämän kanssa soviteltavaa. Onni on sitä miksi sinä sen teet. Ihan vain pikku pointti materialistinen ihminen huomaa kun jokin ns häviää onnesta pois. Ei ole ekakerta. Sanotaan että minulla onnkaikkea hienot auto koti työ ja sitten on tavarat ympärillä . Onni johtui turhanpäoväsestä krääsästä ja kun oikeasti onni lähti jäi ne krääsät siinä vaiheessa tuli aivot mukaan.
Hienoa, että te viihdytte pienessä asunnossa, ei sitä kukaan ole teiltä viemässä pois.
Toisille onni vaan tarkoittaa jotakin muuta.
Olen itse joutunut asumaan ahtaasti. Ahtaimmillaan asuimme puolisoni kanssa 40 neliön kaksiossa. Asunto oli aivan uusi - olimme ensimmäiset asukkaat - joten sen kunnossa ei ollut valittamista. Vain siinä, että se oli pieni kuin p*rseensilmä. Sen siistinä pitäminen oli erittäin vaikeaa, säilytystilaa oli todella vähän, ja asunto oli - tietenkin - ahdas. Emme kehdanneet pyytää ketään edes käymään, tuntui siltä, että yksikin ylimääräinen ihminen "täytti" koko tilan. Puhettakaan, että olisimme voineet ottaa vastaan yövieraita. Vaimon sisko tuli kerran kahden lapsen kanssa yhdeksi yöksi ja jouduimme majoittamaan heidät olohuoneen lattialle. Se oli kyllä kamala kokemus. Kestimme tuossa asunnossa asumista noin 7 kuukautta, ja sen jälkeen oli pakko muuttaa tilavampaan, jotta meillä olisi tilaa elää. Seuraavaksi muutimme 55-neliöiseen kaksioon, siinä kestimme noin puoli vuotta, kunnes muutimme 77-neliöiseen kolmioon. Vasta tässä vaiheessa tuntui, että tilaa olisi jotakuinkin riittävästi kahdelle ihmiselle.
Mielestäni ihmisarvoisen asumisen taso alkaa suurin piirtein jostakin 40 neliöstä / henkilö. Jos tuon alle mennään, muuttuu asuminen ahtaaksi, epämiellyttäväksi, epäviihtyisäksi ja ei-ihmisarvoiseksi. Vietämme itse aikaa paljon kotona, ei joka ilta työpäivän jälkeen jaksaisi lähteä koko illaksi johonkin kaupungille. Nyt se on oikeastaan poissuljettuakin, kun on kaksi pientä lasta. Meillä on onneksi tilaa lasten temmeltää ja touhuta eri asioita. Ja elämän pieneksi luksukseksi lasken senkin, että illan koittaessa ja lasten mennessä nukkumaan, voimme puolisoni kanssa touhuilla aikuisten juttuja ihan kaikessa rauhassa, ilman pelkoa siitä, että lapset joutuisivat kuuntelemaan ohuen gyproc-seinän takana tai pääsisivät yllättämään kesken kaiken (varsinkin, kun itkuhälytin on käytössä).
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8154 kirjoitti:
Tarraudun nyt onko asunnon koko onneellisuuden tae? Ei ihmiset esitä jos asuuvat pks. Meitä esim pitää täällä miehen vakituinen työ. Tosin asumme vantaalla. Olemme onnellisia koska teemme asiat niin ettei tarvitse onko liian pieni kämppä enemmän minä stressaan jos on liian iso kun ei sairauden vuoksi pysty joka päivä siivoomaan . Ja miksi pitää olla vaikka mitä huoneita meille riittää tää kolmio. En tiedä mutta sinulla on hieman tuon oman elämän kanssa soviteltavaa. Onni on sitä miksi sinä sen teet. Ihan vain pikku pointti materialistinen ihminen huomaa kun jokin ns häviää onnesta pois. Ei ole ekakerta. Sanotaan että minulla onnkaikkea hienot auto koti työ ja sitten on tavarat ympärillä . Onni johtui turhanpäoväsestä krääsästä ja kun oikeasti onni lähti jäi ne krääsät siinä vaiheessa tuli aivot mukaan.
Hienoa, että te viihdytte pienessä asunnossa, ei sitä kukaan ole teiltä viemässä pois.
Toisille onni vaan tarkoittaa jotakin muuta.
Olen itse joutunut asumaan ahtaasti. Ahtaimmillaan asuimme puolisoni kanssa 40 neliön kaksiossa. Asunto oli aivan uusi - olimme ensimmäiset asukkaat - joten sen kunnossa ei ollut valittamista. Vain siinä, että se oli pieni kuin p*rseensilmä. Sen siistinä pitäminen oli erittäin vaikeaa, säilytystilaa oli todella vähän, ja asunto oli - tietenkin - ahdas. Emme kehdanneet pyytää ketään edes käymään, tuntui siltä, että yksikin ylimääräinen ihminen "täytti" koko tilan. Puhettakaan, että olisimme voineet ottaa vastaan yövieraita. Vaimon sisko tuli kerran kahden lapsen kanssa yhdeksi yöksi ja jouduimme majoittamaan heidät olohuoneen lattialle. Se oli kyllä kamala kokemus. Kestimme tuossa asunnossa asumista noin 7 kuukautta, ja sen jälkeen oli pakko muuttaa tilavampaan, jotta meillä olisi tilaa elää. Seuraavaksi muutimme 55-neliöiseen kaksioon, siinä kestimme noin puoli vuotta, kunnes muutimme 77-neliöiseen kolmioon. Vasta tässä vaiheessa tuntui, että tilaa olisi jotakuinkin riittävästi kahdelle ihmiselle.
Mielestäni ihmisarvoisen asumisen taso alkaa suurin piirtein jostakin 40 neliöstä / henkilö. Jos tuon alle mennään, muuttuu asuminen ahtaaksi, epämiellyttäväksi, epäviihtyisäksi ja ei-ihmisarvoiseksi. Vietämme itse aikaa paljon kotona, ei joka ilta työpäivän jälkeen jaksaisi lähteä koko illaksi johonkin kaupungille. Nyt se on oikeastaan poissuljettuakin, kun on kaksi pientä lasta. Meillä on onneksi tilaa lasten temmeltää ja touhuta eri asioita. Ja elämän pieneksi luksukseksi lasken senkin, että illan koittaessa ja lasten mennessä nukkumaan, voimme puolisoni kanssa touhuilla aikuisten juttuja ihan kaikessa rauhassa, ilman pelkoa siitä, että lapset joutuisivat kuuntelemaan ohuen gyproc-seinän takana tai pääsisivät yllättämään kesken kaiken (varsinkin, kun itkuhälytin on käytössä).
Minun mielestäni vähäisissä neliöissä asuminen ei ole ahdasta, epämiellyttävää, epäviihtyisää ja ei-ihmisarvoista. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja jokainen saa onneksi itse valita asumis- ja elämismuotonsa :) Meilläkin on vain 120 cm leveä parisänky ja usein nukumme saman yhden hengen peiton alla, tyynyt sentään on omat. Jonkun mielestä sekin on varmaan ahdasta ja ei-ihmisarvoista, meistä se on vain ihanaa ja hyvin mahdutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en asu Helsingissä, vielä. Odotan sitä aikaa kuin kuuta nousevaa. Mua kiehtoo hyvät liikenneyhteydet, palvelut, ravintolat, taidenäyttelyt, meri, kaunis luonto, upeat työllistymismahdollisuudet ja se, etten tunne joka toista ihmistä, joka vastaan tulee. Muutan Helsinkiin heti, kun se on mahdollista. Ja kyllä, ostan asunnon, koska se on sijoitus. Mä en tarvitse tavaraa ja neliöitä ympärilleni älyttömästi. Ihana ajatus, että voin lähteä hetken mielijohteesta vaikka Tallinnaan lounaalle. Jos siltä tuntuu, niin voin lähteä jollekin klubille keikalle tai vaikka Korkeasaareen, Suomenlinnaan, saaristoon. Ravintoloita on pilvin pimein mistä voi valita. Jopa kerrostalon pihalla voi kasvattaa perunaa ja porkkanaa,, ihan mahtavaa. Aina riittää tekemistä ja näkemistä.
Nyt asun Hämeenlinnassa ja mä näännyn tänne. Ei ole laadukkaita ravintoloita, julkiset ei kulje, talon hinta laskee koko ajan ja niin edelleen. Tää kaupunki on varsinkin talvisin täysin pystyyn kuollut. Ostosmahdollisuudet on surkeat. Muuttaisin heti hlvettiin täältä, jos se olisi mahdollista.
Meillä on mökki ja metsää noin 100km Helsingistä. Sinne pääsee tunnissa rentoutumaan jos siltä tuntuu.
Minä ❤️ Helsinki
Itse muutin kahdeksan vuotta sitten pienemmästä kaupungista Helsinkiin (töiden perässä, työpaikka kylläkin vaihtunut pari kertaa) enkä ole katunut hetkeäkään. Ehkä kotikaupungissani olisin joo samalla hinnalla saanut kivan omakotitalon mutta se riippuu mikä itselle sopii. Minusta on ihanaa että aina on tekemistä kun huvittaa sekä paljon ravintoloita lähellä. Silti myös lasten kanssa on helppo puuhastella ja lähimpään puistoon on sata metriä ja meri on vieressä. Sitten kun alamme kaivata mahdollisesti omakotiasumista katsomme tilannetta uudelleen :) Ja vaikka kotimme on pienempi kuin jossain maalla voisi olla niin tämä riittää juuri meille mainiosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä8154 kirjoitti:
Tarraudun nyt onko asunnon koko onneellisuuden tae? Ei ihmiset esitä jos asuuvat pks. Meitä esim pitää täällä miehen vakituinen työ. Tosin asumme vantaalla. Olemme onnellisia koska teemme asiat niin ettei tarvitse onko liian pieni kämppä enemmän minä stressaan jos on liian iso kun ei sairauden vuoksi pysty joka päivä siivoomaan . Ja miksi pitää olla vaikka mitä huoneita meille riittää tää kolmio. En tiedä mutta sinulla on hieman tuon oman elämän kanssa soviteltavaa. Onni on sitä miksi sinä sen teet. Ihan vain pikku pointti materialistinen ihminen huomaa kun jokin ns häviää onnesta pois. Ei ole ekakerta. Sanotaan että minulla onnkaikkea hienot auto koti työ ja sitten on tavarat ympärillä . Onni johtui turhanpäoväsestä krääsästä ja kun oikeasti onni lähti jäi ne krääsät siinä vaiheessa tuli aivot mukaan.
Hienoa, että te viihdytte pienessä asunnossa, ei sitä kukaan ole teiltä viemässä pois.
Toisille onni vaan tarkoittaa jotakin muuta.
Olen itse joutunut asumaan ahtaasti. Ahtaimmillaan asuimme puolisoni kanssa 40 neliön kaksiossa. Asunto oli aivan uusi - olimme ensimmäiset asukkaat - joten sen kunnossa ei ollut valittamista. Vain siinä, että se oli pieni kuin p*rseensilmä. Sen siistinä pitäminen oli erittäin vaikeaa, säilytystilaa oli todella vähän, ja asunto oli - tietenkin - ahdas. Emme kehdanneet pyytää ketään edes käymään, tuntui siltä, että yksikin ylimääräinen ihminen "täytti" koko tilan. Puhettakaan, että olisimme voineet ottaa vastaan yövieraita. Vaimon sisko tuli kerran kahden lapsen kanssa yhdeksi yöksi ja jouduimme majoittamaan heidät olohuoneen lattialle. Se oli kyllä kamala kokemus. Kestimme tuossa asunnossa asumista noin 7 kuukautta, ja sen jälkeen oli pakko muuttaa tilavampaan, jotta meillä olisi tilaa elää. Seuraavaksi muutimme 55-neliöiseen kaksioon, siinä kestimme noin puoli vuotta, kunnes muutimme 77-neliöiseen kolmioon. Vasta tässä vaiheessa tuntui, että tilaa olisi jotakuinkin riittävästi kahdelle ihmiselle.
Mielestäni ihmisarvoisen asumisen taso alkaa suurin piirtein jostakin 40 neliöstä / henkilö. Jos tuon alle mennään, muuttuu asuminen ahtaaksi, epämiellyttäväksi, epäviihtyisäksi ja ei-ihmisarvoiseksi. Vietämme itse aikaa paljon kotona, ei joka ilta työpäivän jälkeen jaksaisi lähteä koko illaksi johonkin kaupungille. Nyt se on oikeastaan poissuljettuakin, kun on kaksi pientä lasta. Meillä on onneksi tilaa lasten temmeltää ja touhuta eri asioita. Ja elämän pieneksi luksukseksi lasken senkin, että illan koittaessa ja lasten mennessä nukkumaan, voimme puolisoni kanssa touhuilla aikuisten juttuja ihan kaikessa rauhassa, ilman pelkoa siitä, että lapset joutuisivat kuuntelemaan ohuen gyproc-seinän takana tai pääsisivät yllättämään kesken kaiken (varsinkin, kun itkuhälytin on käytössä).
Minun mielestäni vähäisissä neliöissä asuminen ei ole ahdasta, epämiellyttävää, epäviihtyisää ja ei-ihmisarvoista. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja jokainen saa onneksi itse valita asumis- ja elämismuotonsa :) Meilläkin on vain 120 cm leveä parisänky ja usein nukumme saman yhden hengen peiton alla, tyynyt sentään on omat. Jonkun mielestä sekin on varmaan ahdasta ja ei-ihmisarvoista, meistä se on vain ihanaa ja hyvin mahdutaan.
Mä ymmärrän sua. Mun miesystävä asuu Helsingissä kaksiossa ja minä viihdyn siellä erinomaisesti. Nukutaan myös 120cm sängyssä, yleensä vielä ison koiran kanssa. Joskus mulla on lapset mukana,jotka nukkuu olohuoneen sohvalla ja kesällä parvekkeella (luonnollisesti omasta halustaan). Helsingissä on niin paljon enemmän plussapuolia kuin miinuksia. Meillä on myös lapset aina niin innoissaan pienistä jutuista kun käydään Helsingissä. Mm pääsevät Starbucksiin 😝 , kirsikkapuistoon, alppiruusupuistoon, aamupalalle satamaan, iltaisin ihaniin paikkoihin syömään, leffaan milloin vain, shoppailemaan jne. Tekemistä ja näkemistä riittää aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo. Tai siis asunto on pieni, mutta miljöö upea (Lauttasaari). Enemmänkin pidän kaupunkia olohuoneenani ja merta takapihanani.
Joopa joo ja paskamaisen talven asut pienessä kömmänässä, josta maksat itsesi kipeäksi.
Minä pidän takapihanani Tukholmaa, Kööpenhaminaa, Prahaa ja muita oikeita kaupunkeja, ja minulla on varaa matkustaa niihin usein, koska velkaa ei ole.
Kun olen kotona, nautin olostani kilometrin päässä pikkukaupungin keskustasta, järven rannalla, 169 neliön talossa. On rantasauna, on iso terassi, on kesäkeittiö ruokailutiloineen ulkona. Kahdestaan puolison kanssa asumme, tämä uusi talomme on rakennettu 2012 ja on jo velaton, kiitos entisen talon onnistuneen myynnin.
Helsingissä asuvat tuttavamme olisivat meillä kylässä koko ajan, jos vain kutsuisimme.
Ahdistaa käydä heillä vierailulla, pyytävät kotiinsa, joka tietäisi yöpymistä epämukavalla sohvalla tai lastenhuoneen lattialla. Hotelliin majoitumme, jos heillä vierailemme, ei ihmisen pidä asua 65 neliön kopissa ja esittää onnellista.
65 neliötä hyvällä paikalla keskellä kaupunkia on ihan mukava tapa pariskunnalle asua. Jos haluaa pitää huolta suuresta omakotitalosta ja viettää aikansa siellä kesäkeittiössä tai saunassa, niin mikäpä siinä. Mutta monet ihmiset eivät välitä nykypäivänä sellaisesta, vaan käyttävät aikansa ravintoloihin, kulttuuriin, yms. jolloin on luontevaa asua kaiken keskellä.
Molemmissa asumismuodoissa on hyvät puolensa. Toiset rakastavat rauhaa, toiset kaupungin vilskettä.
No jos vilskettä haluaa, kannattaa muuttaa pois Helsingistä oikeaan kaupunkiin. Terveisin Helsingin keskustassa asuva neljännen polven helsinkiläinen.
No olipa asiallinen kommentti :D
On Helsingissä enemmän vilskettä kuin juupajoella! Miksi aina Helsingistä puhuttaessa kaikki alkavat höyryämään "oikeista kaupungeista"?
No varmaankin siksi ettei täällä ole mitään, mitä oikeassa kaupungeissa on!
Menepä keskustaan kävelylle ja avaa silmäsi. Nämä taidepläjäykset on niin nähty viikossa. Kotikaupunki, mutta en nyt viitsi hehkuttaa tätä miksikään urbaaniksi suurkaupungiksi. Hiljainen pikkukaupunki, jossa on muutama kaunis talo, suurinosa porukasta asuu ylihinnoitelluissa kopperoissa. Mutta toditele nyt vielä kerran!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se as*misen kova hinta joskus vituttaa, mutta s*llaista se on.
Todellakaan vituta.. Lyhennän asuntolainaa + vastiketta 34neliötä riittää yhdelle.. Juna-asemalle kävely 3min, Hesaan 10min. Hipoo täydellisyyttä :) palkka on se 2k kk pärjää tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinki on uskomaton kaupunki. Keskustasta vartti ja et enää tiedä oletko pohjanmaan pelloilla vai vielä Helsingissä. Ihmiset, jotka täällä haukkuvat kaupunkia ei ole varmasti edes siellä käyneet. Heitä ehkä harmittaa, kuin suurin osa vanhoista koulu kavereista lähti kaupunkiin ja he jäivät kuolevaan maakuntaansa ihmettelemään mihin meni työt ja kuka vei naiset.
Juuri siksi Helsinki on vain ylihinnoiteltu pikkukaupunki. 15 minuutin päästä olet jo maaseudulla.
Aivan mutta ainoa jos haluaa asua kaupungissa. Suomesta kun ei löydy muita kaupunkeja, vain tämä yksi pikkukaupunki. Maalaiskyliä löytyy useampi niille jotka niissä viihtyvät.
Miksi tästä aloituksesta näytti (luin vain ekan sivun, ehkä ketju muuttui) tulevan Helsinki vastaan muu Suomi -vttuiluketju..? Asun Hki:ssä koska pakko töiden takia, viihdyn mutta mielummin asuisin ehkä muualla. Aina olen joutunut muuttamaan joko töiden tai opiskelujen vuoksi ja aina olen viihtynyt siellä missä olen asunut (paitsi teininä).
Katkerat ihmiset nälvii "maalla on sitä ja tätä", "Stadissa vain on kaikki mitä tarviin", "miten joku voi asua landella?!" What`s wrong with you people!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo. Tai siis asunto on pieni, mutta miljöö upea (Lauttasaari). Enemmänkin pidän kaupunkia olohuoneenani ja merta takapihanani.
Joopa joo ja paskamaisen talven asut pienessä kömmänässä, josta maksat itsesi kipeäksi.
Minä pidän takapihanani Tukholmaa, Kööpenhaminaa, Prahaa ja muita oikeita kaupunkeja, ja minulla on varaa matkustaa niihin usein, koska velkaa ei ole.
Kun olen kotona, nautin olostani kilometrin päässä pikkukaupungin keskustasta, järven rannalla, 169 neliön talossa. On rantasauna, on iso terassi, on kesäkeittiö ruokailutiloineen ulkona. Kahdestaan puolison kanssa asumme, tämä uusi talomme on rakennettu 2012 ja on jo velaton, kiitos entisen talon onnistuneen myynnin.
Helsingissä asuvat tuttavamme olisivat meillä kylässä koko ajan, jos vain kutsuisimme.
Ahdistaa käydä heillä vierailulla, pyytävät kotiinsa, joka tietäisi yöpymistä epämukavalla sohvalla tai lastenhuoneen lattialla. Hotelliin majoitumme, jos heillä vierailemme, ei ihmisen pidä asua 65 neliön kopissa ja esittää onnellista.
65 neliötä hyvällä paikalla keskellä kaupunkia on ihan mukava tapa pariskunnalle asua. Jos haluaa pitää huolta suuresta omakotitalosta ja viettää aikansa siellä kesäkeittiössä tai saunassa, niin mikäpä siinä. Mutta monet ihmiset eivät välitä nykypäivänä sellaisesta, vaan käyttävät aikansa ravintoloihin, kulttuuriin, yms. jolloin on luontevaa asua kaiken keskellä.
Molemmissa asumismuodoissa on hyvät puolensa. Toiset rakastavat rauhaa, toiset kaupungin vilskettä.
No jos vilskettä haluaa, kannattaa muuttaa pois Helsingistä oikeaan kaupunkiin. Terveisin Helsingin keskustassa asuva neljännen polven helsinkiläinen.
No olipa asiallinen kommentti :D
On Helsingissä enemmän vilskettä kuin juupajoella! Miksi aina Helsingistä puhuttaessa kaikki alkavat höyryämään "oikeista kaupungeista"?
No varmaankin siksi ettei täällä ole mitään, mitä oikeassa kaupungeissa on!
Menepä keskustaan kävelylle ja avaa silmäsi. Nämä taidepläjäykset on niin nähty viikossa. Kotikaupunki, mutta en nyt viitsi hehkuttaa tätä miksikään urbaaniksi suurkaupungiksi. Hiljainen pikkukaupunki, jossa on muutama kaunis talo, suurinosa porukasta asuu ylihinnoitelluissa kopperoissa. Mutta toditele nyt vielä kerran!
Maailman mittaluokassa ei ehkä suurkaupunki Lontoon tapaan mutta viihtyisä kaupunki kyllä. En sanoisi Tukholmaa tai Prahaa suurkaupungiksi sen puoleen. Lontoo, Tokio, Pariisi yms niille jotka nauttivat sellaisesta.
En asu läävässä, en Helsingissä enkä edes Suomessa.
Piti vain tulla sanomaan, että mikä ihme ihmisiä vaivaa? Sairasta kateutta ja ilkeyttä! Mitä saatte tuon kaltaisista myrkyn oksennuksistanne? Haluaisin todella tietää.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla on monia etuja asua; jokin aika sitten oli uutisissa miten maaseudun lapsilla on paremmat liikunnalliset taidot: http://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201802212200761448_pt.shtml
Lisäksi yhteys luontoon huikeasti parempi mm. oppii kuulemaan ja näkemään oikeasti luonnon ääniä oikeasti ilman melua ja katuvaloja.
Yleisesti ottaen Helsingissä asuminen on sinne muuttaneelle nuorelle iässä 20 - 40v. varmaan monipuolista kaikenlaisen tarjonnan vuoksi, mutta aikaa myöten siihen menettää kiinnostuksensa ja tarpeet muuttuvat.
Noista palkoista vielä; ihan keskipalkkojen mukaan pääkaupunkiseudulla on hiukan paremmat palkat, mutta se menee asumiseen ja yleisesti kalliimpaan muuhun hintatasoon. Kyllä. Se näkyy marketeissa ym. Lisäksi maaseudulla on paljon pienyrittäjiä ja tuloja tulee monesta suunnasta mm. metsätuloja jne. Monet tuttuni ovat yrittäjiä täällä maalla ja tulot ovat taatusti väh. tupla pk-seudun palkkatasosta.
Koti on koti ja minun mielestä sen on oltava tilava ja suuri piha. Voi tehdä sisällä ja ulkona omassa rauhassa mitä haluaa. Helsingissä tuskin voi.
Nuorten liikkumisesta: Maaseudun nuorten omin voimin liikkuminen loppuu viimeistään 15 vuoden iässä, kun hankitaan mopo tai mopoauto. Siitä eteenpäin sitten kuljetaan käsittämättömän pienetkin matkat jollain moottorivetoisella vehkeellä.
Vierailija kirjoitti:
En asu läävässä, en Helsingissä enkä edes Suomessa.
Piti vain tulla sanomaan, että mikä ihme ihmisiä vaivaa? Sairasta kateutta ja ilkeyttä! Mitä saatte tuon kaltaisista myrkyn oksennuksistanne? Haluaisin todella tietää.
Hyvin kirjoitettu! Vapaassa maassa voi valita asuinpaikkansa mieltymystensä mukaan. En voi ymmärtää, miksi siis pitää kyseenalaistaa toisten valintoja!?
Tulipa sanottua epätarkasti: tällä tarkoitin tietenkin 1800-luvun ja 1900-luvun vaihdetta.