Lue keskustelun säännöt.
Naisten suhtautuminen miesten ongelmiin: "mitkä miesten ongelmat?" - kertoo kaiken naisten asenteesta ja siitä, että tasa-arvossa on vielä tekemistä.
07.03.2018 |
Edellisen ketjun kommentteja miesten (sukupuolena/yhteiskunnallisiin) ongelmiin liittyen:
- voitko tarkentaa millaisia ongelmia
- ongelmia? korkeintaan se ettei saa naista aina kun haluaa
- Miehiä pitäisi auttaa ongelmien kuten liian isojen palkkojen kanssa?
- Pitäiskö naisten ylipäätään tehdä jotain _miesten_ ongelmien hyväksi? Se on miesten homma!
- Vastaaminen kysymyksellä: "auttavatko miehet muka naisia tarpeeksi?"
Naisten asenteet ovat täynnä miesten vähättelyä, miesten ongelmien mitätöintiä mutta sitä ei rekisteröidä ollenkaan tasa-arvo-ongelmaksi. Miksi ei? No siksi ,että "niin se vaan on ja niin kauan kunnes naisia varten on tehty IHAN KAIKKI, ei ole mitään syytä keskittyä miehiin!"
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 1,1 miljoonaa yksinelävien taloutta ja niistä miesten osuus on noin 70 prosenttia. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma niin varsin heikko on ymmärryskyky.
Minulla on sitten varmasti heikko ymmärryskyky, kun en tosiaan tajua mikä tässä on ongelma. On yhteiskunnallinen ongelma, että ihmiset eivät elä avo- tai avioliitossa?
On se silloin ongelma, kun tämä on pakon sanelemaa, omasta halusta riippumatonta. On jo ihan taloudellinen rasite maksaa kaikki yksin. (Ja en nyt lähde siihen, että palstalla eräät miehet pitävät naisia lompakkoloisina ja kuvittelevat miesten maksavan kaiken. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät ettei se näin mene.)
Vielä ongelmallisempaa on se yksinäisyys, mikä on tuon tilanteen taustalla. Vastentahtoisesti ilman parisuhdetta on iso määrä suomalaisista, ja se on aina henkilökohtainen tragedia joka ei voi olla näkymättä esimerkiksi terveydenhuoltokuluissa.
Eli ihan yheiskunnallisesta ongelmasta tässä on kysymys.
Koko ketjua lukematta kysyisin, että miten on kartoitettu, että tämä yksinasuminen on nimenomaan ja enimmäkseen miesten ongelma? Eli onko yksinasujiin laskettu mukaan yh:t joiden luona alaikäiset lapset ovat kirjoilla. Teknisestihän he eivät ole yksinasuvia, joten eivät näy yleensä tilastoissa, mutta elämäntilanne heillä on periaatteessa kuitenkin sama kuin yksinasuvilla sen suhteen, ettei ole kumppania kuluja jakamassa. Heistä suurin osa on naisia, joten se voi yksinäänkin selittää miesten suuremman prosenttiosuuden kaikista yksinelävistä.
Ja mua kiinnostaisi tietää, onko näissä tilastoissa myös kartoitettu se, onko yksin asuminen ihan vapaaehtoista tai jopa toivottua vai tosiaan vastentahtoista. Itse asun yksin, mutta ihan vapaaehtoisesti ja olen elämääni tyytyväinen enkä tippaakaan yksinäinen. Kuulun siis tilastoissa yksinasuviin, mutta en asu vastentahtoisesti yksin.
Ap halusi, että näitä asioita käsitellään miesten ongelmana. Näin me kiltteinä tyttöinä teemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten suurin ongelma on PUHUMATTOMUUS!!!
Ja kakkosena tulee KUUNTELEMATTOMUUS!!!
Kolmas ongelmanne on YMMÄRTÄMÄTTÖMYYS!!!!Että mitäpä jos alkaisitte avautumaan asioistanne enemmän, kuuntelemaan mitä vaimonne oikeasti tarkoittaa ja ymmärtämään mitä ympärillänne, siellä kuplanne, ulkopuolella tapahtuu. Oikeesti.
Miesten suurin ongelma on se, että heidän ongelmiensa syitä ja niiden taustalla olevia rakenteita ei tutkita, koska Suomessa sukupuolentutkimus on valjastettu naisten etujen ajamiseksi ja vain naisjärjestöt saavat valtionapua. Näin ne miehiä syrjäyttävät rakenteet jäävät tiedostamattomiksi, jolloin ratkaisu miesten ongelmiin on juurikin tuo miesten itsensä syyllistäminen. Ongelmat ja niihin vaikuttavat tekijät pitäisi ensin tunnistaa ja ymmärtää, jotta tehokkaita ratkaisuja voitaisiin edes vakavasti esittää.
Miksi näin on? Naisetko päättävät näistä valtionavuista? Miksi miesjärjestöt eivät nosta asiaa esille? Ja olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että näitä ongelmia pitäisi tutkia. Tiedän kyllä muutamia ongelmia ihan omasta kokemuksestanikin, mutta koska en ole tutkija enkä päätä myöskään valtionavuista, en oikein voi tehdä yksilönä asialle yhtään mitään.
Miksi sä väität, että miesjärjestöt eivät muka nosta tätä ongelmaa esille?
https://asiakas.kotisivukone.com/files/miesjarjestojenkeskusliitto.koti…
Ja miksi pitää aina vetää tuo puolusteluvahde silmään "ai naisetko muka syyllisiä ovat", kun en naisia tästä asiasta syyttänyt. Yrittäkää nyt herranjumala vihdoin keskustella aiheesta älkääkä vuoron perään syytelkö miehiä tai puolustelko itseänne, kun teitä ei ole edes syytetty. Miesten ongelmien ratkominen tässä on olennaista, ei syyllisten etsiminen.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun näen tuon julkaisun. Notkun kuitenkin netissä ja sosiaalisessa mediassa yli 10 tuntia viikossa. Sosiaalisessa mediassa leviää kulovalkean tavoin mitä ihmeellisimpiäkin juttuja. Miksi tämä ei? Tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään vaan herättää kysymys, miksi minä - ja varmasti moni muukin - törmäsi tähänkin julkaisuun vasta nyt? Jos asialle haluaa julkisuutta ja näkyvyyttä, se pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 1,1 miljoonaa yksinelävien taloutta ja niistä miesten osuus on noin 70 prosenttia. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma niin varsin heikko on ymmärryskyky.
Minulla on sitten varmasti heikko ymmärryskyky, kun en tosiaan tajua mikä tässä on ongelma. On yhteiskunnallinen ongelma, että ihmiset eivät elä avo- tai avioliitossa?
On se silloin ongelma, kun tämä on pakon sanelemaa, omasta halusta riippumatonta. On jo ihan taloudellinen rasite maksaa kaikki yksin. (Ja en nyt lähde siihen, että palstalla eräät miehet pitävät naisia lompakkoloisina ja kuvittelevat miesten maksavan kaiken. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät ettei se näin mene.)
Vielä ongelmallisempaa on se yksinäisyys, mikä on tuon tilanteen taustalla. Vastentahtoisesti ilman parisuhdetta on iso määrä suomalaisista, ja se on aina henkilökohtainen tragedia joka ei voi olla näkymättä esimerkiksi terveydenhuoltokuluissa.
Eli ihan yheiskunnallisesta ongelmasta tässä on kysymys.
Koko ketjua lukematta kysyisin, että miten on kartoitettu, että tämä yksinasuminen on nimenomaan ja enimmäkseen miesten ongelma? Eli onko yksinasujiin laskettu mukaan yh:t joiden luona alaikäiset lapset ovat kirjoilla. Teknisestihän he eivät ole yksinasuvia, joten eivät näy yleensä tilastoissa, mutta elämäntilanne heillä on periaatteessa kuitenkin sama kuin yksinasuvilla sen suhteen, ettei ole kumppania kuluja jakamassa. Heistä suurin osa on naisia, joten se voi yksinäänkin selittää miesten suuremman prosenttiosuuden kaikista yksinelävistä.
Ja mua kiinnostaisi tietää, onko näissä tilastoissa myös kartoitettu se, onko yksin asuminen ihan vapaaehtoista tai jopa toivottua vai tosiaan vastentahtoista. Itse asun yksin, mutta ihan vapaaehtoisesti ja olen elämääni tyytyväinen enkä tippaakaan yksinäinen. Kuulun siis tilastoissa yksinasuviin, mutta en asu vastentahtoisesti yksin.
Ap halusi, että näitä asioita käsitellään miesten ongelmana. Näin me kiltteinä tyttöinä teemme.
Ai niin sori, aloin taas ajatella yksinäisyyttä ja yksin asumista laajemmin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten suurin ongelma on PUHUMATTOMUUS!!!
Ja kakkosena tulee KUUNTELEMATTOMUUS!!!
Kolmas ongelmanne on YMMÄRTÄMÄTTÖMYYS!!!!Että mitäpä jos alkaisitte avautumaan asioistanne enemmän, kuuntelemaan mitä vaimonne oikeasti tarkoittaa ja ymmärtämään mitä ympärillänne, siellä kuplanne, ulkopuolella tapahtuu. Oikeesti.
Miesten suurin ongelma on se, että heidän ongelmiensa syitä ja niiden taustalla olevia rakenteita ei tutkita, koska Suomessa sukupuolentutkimus on valjastettu naisten etujen ajamiseksi ja vain naisjärjestöt saavat valtionapua. Näin ne miehiä syrjäyttävät rakenteet jäävät tiedostamattomiksi, jolloin ratkaisu miesten ongelmiin on juurikin tuo miesten itsensä syyllistäminen. Ongelmat ja niihin vaikuttavat tekijät pitäisi ensin tunnistaa ja ymmärtää, jotta tehokkaita ratkaisuja voitaisiin edes vakavasti esittää.
Miksi näin on? Naisetko päättävät näistä valtionavuista? Miksi miesjärjestöt eivät nosta asiaa esille? Ja olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että näitä ongelmia pitäisi tutkia. Tiedän kyllä muutamia ongelmia ihan omasta kokemuksestanikin, mutta koska en ole tutkija enkä päätä myöskään valtionavuista, en oikein voi tehdä yksilönä asialle yhtään mitään.
Miksi sä väität, että miesjärjestöt eivät muka nosta tätä ongelmaa esille?
https://asiakas.kotisivukone.com/files/miesjarjestojenkeskusliitto.koti…
Ja miksi pitää aina vetää tuo puolusteluvahde silmään "ai naisetko muka syyllisiä ovat", kun en naisia tästä asiasta syyttänyt. Yrittäkää nyt herranjumala vihdoin keskustella aiheesta älkääkä vuoron perään syytelkö miehiä tai puolustelko itseänne, kun teitä ei ole edes syytetty. Miesten ongelmien ratkominen tässä on olennaista, ei syyllisten etsiminen.
Hyvin asiallista, ongelmanratkaisukeskeistä keskustelua sivukaupalla, mutta sinun pitää kynsin hampain takertua niihin rippeisiin, joista saat revittyä irti sukupuolisodan aineksia. MIKÄ se sinun ongelmasi oikein onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 1,1 miljoonaa yksinelävien taloutta ja niistä miesten osuus on noin 70 prosenttia. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma niin varsin heikko on ymmärryskyky.
Minulla on sitten varmasti heikko ymmärryskyky, kun en tosiaan tajua mikä tässä on ongelma. On yhteiskunnallinen ongelma, että ihmiset eivät elä avo- tai avioliitossa?
On se silloin ongelma, kun tämä on pakon sanelemaa, omasta halusta riippumatonta. On jo ihan taloudellinen rasite maksaa kaikki yksin. (Ja en nyt lähde siihen, että palstalla eräät miehet pitävät naisia lompakkoloisina ja kuvittelevat miesten maksavan kaiken. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät ettei se näin mene.)
Vielä ongelmallisempaa on se yksinäisyys, mikä on tuon tilanteen taustalla. Vastentahtoisesti ilman parisuhdetta on iso määrä suomalaisista, ja se on aina henkilökohtainen tragedia joka ei voi olla näkymättä esimerkiksi terveydenhuoltokuluissa.
Eli ihan yheiskunnallisesta ongelmasta tässä on kysymys.
En oikein näe, miten asia voisi olla yhteiskunnan ratkaistavissa. Ihmiset kun ovat ihan vapaita menemään yhteen niin kauan kuin molemmat osapuolet sitä haluavat. Siihen on yhteiskunnan vaikea mennä puuttumaan mitenkään muutenkaan. Yksinäisyyteen muuten ehkä sentään jotenkin, voidaan pyrkiä lisäämään yhteisöllisyyttä.
Minä näen. Vaikka olenkin asunut koko ikäni kaupungissa ja olen henkeen ja vereen kaupunkilaistyttö. Ymmärrän oikein hyvin, ettei monella nuorella naisella ole kiinnostusta muuttaa maaseudulle paikkakunnalle, jossa ei ole töitä eikä oikein mitään muutakaan paitsi se mies. Siis vaikka sekä mies ja maaseutu muuten kiinnostaisi. Meillä on jo pitkään työpaikat, palvelut, koulut, terveydenhuolto, kulttuuritapahtumat yms siirtynyt kasvukeskuksiin. Jos nainen muuttaa miehen luokse jonnekin syrjään ja kenties tekevät vielä lapsiakin, nainen saattaa yksinkertaisesti tuntea olevansa loukussa keskellä ei mitään. Tai jos ikänsä maaseudulla asunut mies, joka on kätevä käsistään ja tykkää puuhastella kaikenlaista, mikä maaseudulla on mahdollista, muuttaakin yks kaks Vantaan Hakunilaan kerrostalokolmioon, niin mitä mielenkiintoista tekemistä miehelle siellä on? Paitsi nainen ja lähikuppila? Onko se elämää, jota tällainen mies haluaisi elää? Ymmärrän, ettei tällä väestömäärällä koko Suomea voi pitää elävänä ja asuttuna, mutta tämä on yksi hinta, mikä siitä maksetaan.
Ei sille keskittymisellekään tunnu olevan yhteiskunnallista ratkaisua. Rahan kaataminen maakuntiin ei tunnu riittävän, sama ongelma koskee ihan kaikkia muitakin kehittyneitä maita, 2000-luvun talouden piirre on urbaaneihin keskuksiin keskittyminen. Asian muuttaminen vaatisi tässäkin valtavaa ja syvällistä prioriteettien ja elämäntavan uudelleenajattelua, sellaisella tasolla mihin ei todellakaan olla valmiita.
Töitä haja-asutusalueille ei siis ole lähiaikoina tiedossa ainakaan kovin mittavissa määrin. Ainoaksi ratkaisuksi jää miesten sopeuttaminen taajamiin ja kaupunkeihin. Kenen tehtävä on keksiä miehille järkevä tekemistä, kun metsälle, kalalle tai tukkimetsään ei pääse?
Yhteisön. Kun 1980 muutin ensimmäiseen omaan asuntooni, kerrostalon alakerrassa oli nk askarteluhuone sekä biljardihuone. Siis siellä samassa kellarikerroksessa, missä oli pyöräkellari, sauna, häkkivarastot yms. Askarteluhuoneessa oli aika usein miehiä tekemässä erilaisia puutöitä yms. Kun asunnossa sisällä oli hankala esimerkiksi maalata jotain hyllyjä, askarteluhuone oli oiva paikka maalata. Biljardihuoneessa oli bilispöytä ja pieni jääkaappi ja pari sohvaa. Kun muutin 1989 taloyhtiöstä pois, kumpaakaan ei ollut enää vaan toisesta oli tehty pesutupa ja toisesta kuivaushuone.
"Uuden maailman" asumisessa voisikin ajatella, että alueen asukkaat yhdessä järjestäisivät tekemistä. Alueen Fisu-kerho kokoontuu parillisten viikkojen lauantaisin ja lähtee yhdessä kalaan. Metsästys on Suomessa säänneltyä, mutta alueen Riista-kerhon porukka voisi kokoontua ja lähteä yhdessä metsälle. Ja tunnen muuten täältä pääkauppunkiseudulta useammankin miehen ja naisen, joiden harrastus on metsästys. Hyvin onnistuu, vaikka ei asukaan maaseudulla. Ongelmaksi tässä vain tulee, että me suomalaiset emme ole kovin yhteisöllisiä. Kun en halua lähteä lauantaina kalaan vaan sunnuntaina. Enkä ainakaan tuon Virtasen kanssa. Olemme yksinäisiä, mutta emme halua olla muiden kanssa tekemisissä.
Jumankauta. Nyt muistan ja me pelattiin kaverin alakerran huoneessa minilätkää, kun ei siellä kukaan koskaan käynyt. Meillä oli normaalia pienemmät mailat ja maalivahdin vehkeet tehtiin pahvista.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 1,1 miljoonaa yksinelävien taloutta ja niistä miesten osuus on noin 70 prosenttia. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma niin varsin heikko on ymmärryskyky.
Minulla on sitten varmasti heikko ymmärryskyky, kun en tosiaan tajua mikä tässä on ongelma. On yhteiskunnallinen ongelma, että ihmiset eivät elä avo- tai avioliitossa?
On se silloin ongelma, kun tämä on pakon sanelemaa, omasta halusta riippumatonta. On jo ihan taloudellinen rasite maksaa kaikki yksin. (Ja en nyt lähde siihen, että palstalla eräät miehet pitävät naisia lompakkoloisina ja kuvittelevat miesten maksavan kaiken. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät ettei se näin mene.)
Vielä ongelmallisempaa on se yksinäisyys, mikä on tuon tilanteen taustalla. Vastentahtoisesti ilman parisuhdetta on iso määrä suomalaisista, ja se on aina henkilökohtainen tragedia joka ei voi olla näkymättä esimerkiksi terveydenhuoltokuluissa.
Eli ihan yheiskunnallisesta ongelmasta tässä on kysymys.
Koko ketjua lukematta kysyisin, että miten on kartoitettu, että tämä yksinasuminen on nimenomaan ja enimmäkseen miesten ongelma? Eli onko yksinasujiin laskettu mukaan yh:t joiden luona alaikäiset lapset ovat kirjoilla. Teknisestihän he eivät ole yksinasuvia, joten eivät näy yleensä tilastoissa, mutta elämäntilanne heillä on periaatteessa kuitenkin sama kuin yksinasuvilla sen suhteen, ettei ole kumppania kuluja jakamassa. Heistä suurin osa on naisia, joten se voi yksinäänkin selittää miesten suuremman prosenttiosuuden kaikista yksinelävistä.
Ja mua kiinnostaisi tietää, onko näissä tilastoissa myös kartoitettu se, onko yksin asuminen ihan vapaaehtoista tai jopa toivottua vai tosiaan vastentahtoista. Itse asun yksin, mutta ihan vapaaehtoisesti ja olen elämääni tyytyväinen enkä tippaakaan yksinäinen. Kuulun siis tilastoissa yksinasuviin, mutta en asu vastentahtoisesti yksin.
Ap halusi, että näitä asioita käsitellään miesten ongelmana. Näin me kiltteinä tyttöinä teemme.
Ai niin sori, aloin taas ajatella yksinäisyyttä ja yksin asumista laajemmin :D
Eli toisin sanoen halusit kääntää keskustelun miesten ongelmista koskemaan naisten ongelmia, koska niistähän ei tällä palstalla vielä riittävästi ole ketjuja ja keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 1,1 miljoonaa yksinelävien taloutta ja niistä miesten osuus on noin 70 prosenttia. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma niin varsin heikko on ymmärryskyky.
Minulla on sitten varmasti heikko ymmärryskyky, kun en tosiaan tajua mikä tässä on ongelma. On yhteiskunnallinen ongelma, että ihmiset eivät elä avo- tai avioliitossa?
On se silloin ongelma, kun tämä on pakon sanelemaa, omasta halusta riippumatonta. On jo ihan taloudellinen rasite maksaa kaikki yksin. (Ja en nyt lähde siihen, että palstalla eräät miehet pitävät naisia lompakkoloisina ja kuvittelevat miesten maksavan kaiken. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät ettei se näin mene.)
Vielä ongelmallisempaa on se yksinäisyys, mikä on tuon tilanteen taustalla. Vastentahtoisesti ilman parisuhdetta on iso määrä suomalaisista, ja se on aina henkilökohtainen tragedia joka ei voi olla näkymättä esimerkiksi terveydenhuoltokuluissa.
Eli ihan yheiskunnallisesta ongelmasta tässä on kysymys.
Koko ketjua lukematta kysyisin, että miten on kartoitettu, että tämä yksinasuminen on nimenomaan ja enimmäkseen miesten ongelma? Eli onko yksinasujiin laskettu mukaan yh:t joiden luona alaikäiset lapset ovat kirjoilla. Teknisestihän he eivät ole yksinasuvia, joten eivät näy yleensä tilastoissa, mutta elämäntilanne heillä on periaatteessa kuitenkin sama kuin yksinasuvilla sen suhteen, ettei ole kumppania kuluja jakamassa. Heistä suurin osa on naisia, joten se voi yksinäänkin selittää miesten suuremman prosenttiosuuden kaikista yksinelävistä.
Ja mua kiinnostaisi tietää, onko näissä tilastoissa myös kartoitettu se, onko yksin asuminen ihan vapaaehtoista tai jopa toivottua vai tosiaan vastentahtoista. Itse asun yksin, mutta ihan vapaaehtoisesti ja olen elämääni tyytyväinen enkä tippaakaan yksinäinen. Kuulun siis tilastoissa yksinasuviin, mutta en asu vastentahtoisesti yksin.
Ap halusi, että näitä asioita käsitellään miesten ongelmana. Näin me kiltteinä tyttöinä teemme.
Ai niin sori, aloin taas ajatella yksinäisyyttä ja yksin asumista laajemmin :D
Eli toisin sanoen halusit kääntää keskustelun miesten ongelmista koskemaan naisten ongelmia, koska niistähän ei tällä palstalla vielä riittävästi ole ketjuja ja keskustelua.
Joo, se on seksismiä jos miesten ongelmia ratkoessa pyritään ymmärtämään ongelma kunnolla siitä lähtien, onko aidosti kyseessä miesten ongelma vai ei, tai jos niitä ratkaistaessa autetaan samalla myös naisia. Silloin ei miehiin ole keskitytty riittävästi, ja naiset ovat todistaneet olevansa miehiä kohtaan epäempaattisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen huolissani miesten(kin) ongelmista, sillä ne laajat ongelmat ja ongelmalliset ilmiöt ovat myös yhteiskunnan ongelmia.
Täällä on ollut minusta hyviäkin pointteja. Esimerkiksi pohdinta suomalaisten miesten puhumattomuudesta ja tunnekylmyydestä. Meillä on Suomessa vieläkin jääräpäinen asenne, että miehen tulee olla kova, vain naiset itkee ja että herkät/luovat harrastukset ja taidot ovat "tyttömäisiä". Nämä asenteet eivät valitettavasti muutu kuin vasta sukupolvien vaihtuessa ja ajan mennessä eteenpäin. Toki jokaisen meistä tulisi omalta osaltaan murtaa näitä asenteita äitinä, ystävänä, kumppanina, tyttärenä... ylipäänsä naisina. Samalla kuitenkin myös miesten tulisi irrottautua näistä asenteista ja ryhmäpaineesta. Jos poikasi haluaa tanssia balettia tai neuloa tai jotain muuta, häntä tulisi kannustaa ja nostaa hänen itsetuntoaan sellaiselle tasolle, että hän saa olla, harrastaa ja pitää juuri niistä asioista, joista itse pitää - ilman että hän kokee elämänsä miehen mallien silmissä olevansa nolo, "nössö" tai luuseri tai muuta vastaavaa.
Omassa elämässäni olen kohdannut syrjäytyneiden miesten kohdalla seuraavaan: Heiltä ei ole ikinä odotettu mitään, he eivät ole saaneet tarpeeksi kannustusta pyrkimyksissään, heidät on jo sukupuolensa vuoksi leimattu toivottomiksi häiriköiksi (koska pojathan on poikia) ja heidän kohdallaan tyydytään ns. pienempään pahaan kuin tyttöjen kohdalla. Kun koulupudokas jää sitten ilman töitä, on helppo jäädä surkuttelemaan ja juomaan kaljaa, koska muualta on jo opittu, että eihän susta muuhunkaan ole. Tämän ongelman kanssa käsi kädessä kulkee myös edeltävä ongelma, sillä herkät ja vetäytyvämmät pojat jäävät helposti "reippaiden ja vilkkaiden" poikaodotusten jalkoihin. Pojilta tulisi odottaa ja vaatia ihan yhtä paljon kuin tytöiltäkin. Kotityöt, opiskelumenestys ja tunnollisuus luonnistuvat ihan yhtä hyvin pojiltakin - jos niitä asioita vaaditaan systemaattisesti.
Täällä onkin jo kiinnitetty huomiota siihen, että asevelvollisuuden tulisi joko koskea kaikkia kansalaisia tai ei ketään (palkka-armeija). Tämä ei kyllä muutu vain naisia syyttelemällä, vaan vaatii taas muutosta asenteissa ja lakien parissa. Kaikki kampanjoimaan ja allekirjoittamaan! Kumma kyllä, mikään puolue ei ole tätä kampanjoinut suuresti..
Kyllä, meillä on paljon korjattavaa. Omalta osaltani olen aloittanut sillä, että kannustan miehiä puhumaan tunteista, en koskaan pilkkaa tai häpäise itkevää tai herkkää miestä, näytän omalla esimerkilläni miten kohdella muita tasa-arvoisina yksilöinä, en aseta stereotypioihin pohjaavia odotuksia muihin ihmisiin ja yleisesti pyrin käyttäytymään mahdollisimman mukavasti ja hyvin toisia kohtaan. Muutos alkaa pienestä!
Tuosta tuli mieleeni eräs lähipiirini tapaus. Poika halusi tanssia kilpaa. Siis ihan niitä perinteisiä valsseja, foxtroteja, tangoja, samboja jne. Ja tanssi. Vielä aikuisenakin. Koulussa sai kuulla kaikenlaista kuittailua harrastuksestaan. Myös homottelua. Ysiluokalla kuitenkin opettaja oli pyytänyt, että poika esiintyisi parinsa kanssa koulun kevätjuhlassa. Opettajan maanitteluiden jälkeen poika suostui. Kun kiihkeä rumba kuvankauniin pienenpieneen lattaritanssipukuun pukeutuneen tytön kanssa oli yleisön edessä tanssittu, muut pojat olivat olleet mykistyneitä. Jotkut olivat suoraan tulleet sanomaan olevansa kateellisia. Ja ennenkuin nyt joku keksii tulla sanomaan, että joo, poika oli varmasti pitkä, tumma ja jykeväleukainen, niin voin kertoa, että hän on lyhyt, vaalea eikä ole jykevää leukaa :D
On totta, että pojilta vaaditaan tyttöjä enemmän rohkeutta tehdä asioita, joita ei perinteisesti pidetä miesten juttuina. Tähän soisi tulevan muutoksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten suurin ongelma on PUHUMATTOMUUS!!!
Ja kakkosena tulee KUUNTELEMATTOMUUS!!!
Kolmas ongelmanne on YMMÄRTÄMÄTTÖMYYS!!!!Että mitäpä jos alkaisitte avautumaan asioistanne enemmän, kuuntelemaan mitä vaimonne oikeasti tarkoittaa ja ymmärtämään mitä ympärillänne, siellä kuplanne, ulkopuolella tapahtuu. Oikeesti.
Miesten suurin ongelma on se, että heidän ongelmiensa syitä ja niiden taustalla olevia rakenteita ei tutkita, koska Suomessa sukupuolentutkimus on valjastettu naisten etujen ajamiseksi ja vain naisjärjestöt saavat valtionapua. Näin ne miehiä syrjäyttävät rakenteet jäävät tiedostamattomiksi, jolloin ratkaisu miesten ongelmiin on juurikin tuo miesten itsensä syyllistäminen. Ongelmat ja niihin vaikuttavat tekijät pitäisi ensin tunnistaa ja ymmärtää, jotta tehokkaita ratkaisuja voitaisiin edes vakavasti esittää.
Miksi näin on? Naisetko päättävät näistä valtionavuista? Miksi miesjärjestöt eivät nosta asiaa esille? Ja olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että näitä ongelmia pitäisi tutkia. Tiedän kyllä muutamia ongelmia ihan omasta kokemuksestanikin, mutta koska en ole tutkija enkä päätä myöskään valtionavuista, en oikein voi tehdä yksilönä asialle yhtään mitään.
Miksi sä väität, että miesjärjestöt eivät muka nosta tätä ongelmaa esille?
https://asiakas.kotisivukone.com/files/miesjarjestojenkeskusliitto.koti…
Ja miksi pitää aina vetää tuo puolusteluvahde silmään "ai naisetko muka syyllisiä ovat", kun en naisia tästä asiasta syyttänyt. Yrittäkää nyt herranjumala vihdoin keskustella aiheesta älkääkä vuoron perään syytelkö miehiä tai puolustelko itseänne, kun teitä ei ole edes syytetty. Miesten ongelmien ratkominen tässä on olennaista, ei syyllisten etsiminen.
Hyvin asiallista, ongelmanratkaisukeskeistä keskustelua sivukaupalla, mutta sinun pitää kynsin hampain takertua niihin rippeisiin, joista saat revittyä irti sukupuolisodan aineksia. MIKÄ se sinun ongelmasi oikein onkaan?
Itse asiassa sukupuolentutkimusta ei ensinkään ole valjastettu naisten etujen ajamiseksi, mutta tää tyyppi on ideologi eikä hänen kanssaan voi asiasta keskustella rehellisesti ja neutraalilta pohjalta. Se on ihan selvää, että kun sukupuolentutkimus tähän asti on keskittynyt lähinnä sukupuolen analysointiin naisten kohtaamiin ensisijaisesti tasa-arvo-ongelmien kannalta, tässä ei ole kyse mistään miesten syrjinnästä. Tämä sama tyyppi (arvelen tunnistavani hänet aiemmasta ketjusta) pitää sitä sukupuolentutkimusta, jota Suomessakin on tehty miesten ongelmista vääränä ja pahana, koska feministinen paradigma on hänestä väärä ja tulokset siksi vääriä. Hänestä on miesvastaista ja naisten asiaa ajavaa käsitellä esimerkiksi toksista maskuliinisuutta miesten ongelmien tärkeänä syynä. Hän hyväksyisi ainoastaan sukupuolentutkimuksen joka kiistää feministisen sukupuolentutkimusparadigman lähtökohdan, eli sen, että naiset ovat kärsineet sukupuolisortoa ja epätasa-arvo jatkuu edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 1,1 miljoonaa yksinelävien taloutta ja niistä miesten osuus on noin 70 prosenttia. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma niin varsin heikko on ymmärryskyky.
Minulla on sitten varmasti heikko ymmärryskyky, kun en tosiaan tajua mikä tässä on ongelma. On yhteiskunnallinen ongelma, että ihmiset eivät elä avo- tai avioliitossa?
On se silloin ongelma, kun tämä on pakon sanelemaa, omasta halusta riippumatonta. On jo ihan taloudellinen rasite maksaa kaikki yksin. (Ja en nyt lähde siihen, että palstalla eräät miehet pitävät naisia lompakkoloisina ja kuvittelevat miesten maksavan kaiken. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät ettei se näin mene.)
Vielä ongelmallisempaa on se yksinäisyys, mikä on tuon tilanteen taustalla. Vastentahtoisesti ilman parisuhdetta on iso määrä suomalaisista, ja se on aina henkilökohtainen tragedia joka ei voi olla näkymättä esimerkiksi terveydenhuoltokuluissa.
Eli ihan yheiskunnallisesta ongelmasta tässä on kysymys.
Koko ketjua lukematta kysyisin, että miten on kartoitettu, että tämä yksinasuminen on nimenomaan ja enimmäkseen miesten ongelma? Eli onko yksinasujiin laskettu mukaan yh:t joiden luona alaikäiset lapset ovat kirjoilla. Teknisestihän he eivät ole yksinasuvia, joten eivät näy yleensä tilastoissa, mutta elämäntilanne heillä on periaatteessa kuitenkin sama kuin yksinasuvilla sen suhteen, ettei ole kumppania kuluja jakamassa. Heistä suurin osa on naisia, joten se voi yksinäänkin selittää miesten suuremman prosenttiosuuden kaikista yksinelävistä.
Ja mua kiinnostaisi tietää, onko näissä tilastoissa myös kartoitettu se, onko yksin asuminen ihan vapaaehtoista tai jopa toivottua vai tosiaan vastentahtoista. Itse asun yksin, mutta ihan vapaaehtoisesti ja olen elämääni tyytyväinen enkä tippaakaan yksinäinen. Kuulun siis tilastoissa yksinasuviin, mutta en asu vastentahtoisesti yksin.
Ap halusi, että näitä asioita käsitellään miesten ongelmana. Näin me kiltteinä tyttöinä teemme.
Ai niin sori, aloin taas ajatella yksinäisyyttä ja yksin asumista laajemmin :D
Eli toisin sanoen halusit kääntää keskustelun miesten ongelmista koskemaan naisten ongelmia, koska niistähän ei tällä palstalla vielä riittävästi ole ketjuja ja keskustelua.
Joo, se on seksismiä jos miesten ongelmia ratkoessa pyritään ymmärtämään ongelma kunnolla siitä lähtien, onko aidosti kyseessä miesten ongelma vai ei, tai jos niitä ratkaistaessa autetaan samalla myös naisia. Silloin ei miehiin ole keskitytty riittävästi, ja naiset ovat todistaneet olevansa miehiä kohtaan epäempaattisia.
Seksismi ei liity tähän mitenkään. Sä et ole mitään ongelmia tässä ratkomassa, vaan monille palstalaisille hyvin tyypilliseen tapaan osaat puhua vain omasta elämästäsi. Se siitä. Annapa jatkossa muiden keskustella aiheesta, jooko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 1,1 miljoonaa yksinelävien taloutta ja niistä miesten osuus on noin 70 prosenttia. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma niin varsin heikko on ymmärryskyky.
Minulla on sitten varmasti heikko ymmärryskyky, kun en tosiaan tajua mikä tässä on ongelma. On yhteiskunnallinen ongelma, että ihmiset eivät elä avo- tai avioliitossa?
On se silloin ongelma, kun tämä on pakon sanelemaa, omasta halusta riippumatonta. On jo ihan taloudellinen rasite maksaa kaikki yksin. (Ja en nyt lähde siihen, että palstalla eräät miehet pitävät naisia lompakkoloisina ja kuvittelevat miesten maksavan kaiken. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät ettei se näin mene.)
Vielä ongelmallisempaa on se yksinäisyys, mikä on tuon tilanteen taustalla. Vastentahtoisesti ilman parisuhdetta on iso määrä suomalaisista, ja se on aina henkilökohtainen tragedia joka ei voi olla näkymättä esimerkiksi terveydenhuoltokuluissa.
Eli ihan yheiskunnallisesta ongelmasta tässä on kysymys.
Koko ketjua lukematta kysyisin, että miten on kartoitettu, että tämä yksinasuminen on nimenomaan ja enimmäkseen miesten ongelma? Eli onko yksinasujiin laskettu mukaan yh:t joiden luona alaikäiset lapset ovat kirjoilla. Teknisestihän he eivät ole yksinasuvia, joten eivät näy yleensä tilastoissa, mutta elämäntilanne heillä on periaatteessa kuitenkin sama kuin yksinasuvilla sen suhteen, ettei ole kumppania kuluja jakamassa. Heistä suurin osa on naisia, joten se voi yksinäänkin selittää miesten suuremman prosenttiosuuden kaikista yksinelävistä.
Ja mua kiinnostaisi tietää, onko näissä tilastoissa myös kartoitettu se, onko yksin asuminen ihan vapaaehtoista tai jopa toivottua vai tosiaan vastentahtoista. Itse asun yksin, mutta ihan vapaaehtoisesti ja olen elämääni tyytyväinen enkä tippaakaan yksinäinen. Kuulun siis tilastoissa yksinasuviin, mutta en asu vastentahtoisesti yksin.
Ap halusi, että näitä asioita käsitellään miesten ongelmana. Näin me kiltteinä tyttöinä teemme.
Ai niin sori, aloin taas ajatella yksinäisyyttä ja yksin asumista laajemmin :D
Eli toisin sanoen halusit kääntää keskustelun miesten ongelmista koskemaan naisten ongelmia, koska niistähän ei tällä palstalla vielä riittävästi ole ketjuja ja keskustelua.
Joo, se on seksismiä jos miesten ongelmia ratkoessa pyritään ymmärtämään ongelma kunnolla siitä lähtien, onko aidosti kyseessä miesten ongelma vai ei, tai jos niitä ratkaistaessa autetaan samalla myös naisia. Silloin ei miehiin ole keskitytty riittävästi, ja naiset ovat todistaneet olevansa miehiä kohtaan epäempaattisia.
Seksismi ei liity tähän mitenkään. Sä et ole mitään ongelmia tässä ratkomassa, vaan monille palstalaisille hyvin tyypilliseen tapaan osaat puhua vain omasta elämästäsi. Se siitä. Annapa jatkossa muiden keskustella aiheesta, jooko?
Sinähän se tässä keskustelua rajoitat enkä minä, kun miesten ongelmien kriittinen tarkastelu ja laajempaan kontekstiin asettaminen ei enää keskitykään miehiin sinusta tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 1,1 miljoonaa yksinelävien taloutta ja niistä miesten osuus on noin 70 prosenttia. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma niin varsin heikko on ymmärryskyky.
Minulla on sitten varmasti heikko ymmärryskyky, kun en tosiaan tajua mikä tässä on ongelma. On yhteiskunnallinen ongelma, että ihmiset eivät elä avo- tai avioliitossa?
On se silloin ongelma, kun tämä on pakon sanelemaa, omasta halusta riippumatonta. On jo ihan taloudellinen rasite maksaa kaikki yksin. (Ja en nyt lähde siihen, että palstalla eräät miehet pitävät naisia lompakkoloisina ja kuvittelevat miesten maksavan kaiken. Kaikki järkevät ihmiset ymmärtävät ettei se näin mene.)
Vielä ongelmallisempaa on se yksinäisyys, mikä on tuon tilanteen taustalla. Vastentahtoisesti ilman parisuhdetta on iso määrä suomalaisista, ja se on aina henkilökohtainen tragedia joka ei voi olla näkymättä esimerkiksi terveydenhuoltokuluissa.
Eli ihan yheiskunnallisesta ongelmasta tässä on kysymys.
Koko ketjua lukematta kysyisin, että miten on kartoitettu, että tämä yksinasuminen on nimenomaan ja enimmäkseen miesten ongelma? Eli onko yksinasujiin laskettu mukaan yh:t joiden luona alaikäiset lapset ovat kirjoilla. Teknisestihän he eivät ole yksinasuvia, joten eivät näy yleensä tilastoissa, mutta elämäntilanne heillä on periaatteessa kuitenkin sama kuin yksinasuvilla sen suhteen, ettei ole kumppania kuluja jakamassa. Heistä suurin osa on naisia, joten se voi yksinäänkin selittää miesten suuremman prosenttiosuuden kaikista yksinelävistä.
Ja mua kiinnostaisi tietää, onko näissä tilastoissa myös kartoitettu se, onko yksin asuminen ihan vapaaehtoista tai jopa toivottua vai tosiaan vastentahtoista. Itse asun yksin, mutta ihan vapaaehtoisesti ja olen elämääni tyytyväinen enkä tippaakaan yksinäinen. Kuulun siis tilastoissa yksinasuviin, mutta en asu vastentahtoisesti yksin.
Ap halusi, että näitä asioita käsitellään miesten ongelmana. Näin me kiltteinä tyttöinä teemme.
Ai niin sori, aloin taas ajatella yksinäisyyttä ja yksin asumista laajemmin :D
Eli toisin sanoen halusit kääntää keskustelun miesten ongelmista koskemaan naisten ongelmia, koska niistähän ei tällä palstalla vielä riittävästi ole ketjuja ja keskustelua.
En halunnut. Jos halutaan pohtia miesten yksin asumista ja erityisesti vastentahtoista yksin asumista, on ensin tilastoista katsottava, mikä osa yksin asuvista on miehiä. Lisäksi olisi - vaikka tässä harhauduinkin ajattelemaan vastentahtoista yksin asumista sukupuolesta riippumattomana asiana ja pyysin hairahdustani jo anteeksi - tärkeää tietää, kuinka suuri osa tilastossa olevista yksin asujista asuu yksin vastentahtoisesti. Satun nimittäin tuntemaan sinkkumiehiäkin, jotka asuvat yksin ihan omasta tahdostaan. Vasta tämän jälkeen voidaan alkaa tutkia niitä syitä, miksi miehet asuvat vastentahtoisesti yksin. Ja kun syyt ovat selvinneet, voidaan alkaa miettiä ongelmaan ratkaisuja. Tilastot ovat aina vain ja ainoastaan tilastoja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi esimerkiksi tytöt eivät lähesty kouluaikoina niitä ujoja nuoria miehenalkuja, jotka jäävät paitsi alfojen seksuaalisesta iloittelusta? Varmasti te ainakin huomaatte nämä nuoret miehet, elleivät he nyt suorastaan läpinäkymättökiksi ole muuttunueet.
Mutta 'köyhät kyykkyyn', 'syökää leivoksia' jne.
Jos nyt mennään taas tähän aiheeseen, niin kouluaikoina ujot naisenalut eivät lähesty yhtään ketään. Eivät ujoja poikia eivätkä alfojakaan. Nämä tytöt keskittyvät ystävyyssuhteisiinsa, harrastuksiinsa ja koulunkäyntiin. He ymmärtävät jättää seksuaaliset iloittelut aikuisikään. Aikaan, jolloin elämä ei mene enää pilalle, jos ehkäisy pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi esimerkiksi tytöt eivät lähesty kouluaikoina niitä ujoja nuoria miehenalkuja, jotka jäävät paitsi alfojen seksuaalisesta iloittelusta? Varmasti te ainakin huomaatte nämä nuoret miehet, elleivät he nyt suorastaan läpinäkymättökiksi ole muuttunueet.
Mutta 'köyhät kyykkyyn', 'syökää leivoksia' jne.
Voin vastata vain omasta puolestani, mutta minä en lähestynyt kouluaikoina ujoja miehiä, koska kypsyin ja kasvoin niin hitaasti,että miehet alkoivat kiinnostaa vasta kolmekymppisenä, enkä silloin ollut enää koulussa. Ihan mukavan, ujon kumppanin sitten kyllä bongasinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esimerkiksi tytöt eivät lähesty kouluaikoina niitä ujoja nuoria miehenalkuja, jotka jäävät paitsi alfojen seksuaalisesta iloittelusta? Varmasti te ainakin huomaatte nämä nuoret miehet, elleivät he nyt suorastaan läpinäkymättökiksi ole muuttunueet.
Mutta 'köyhät kyykkyyn', 'syökää leivoksia' jne.
Voin vastata vain omasta puolestani, mutta minä en lähestynyt kouluaikoina ujoja miehiä, koska kypsyin ja kasvoin niin hitaasti,että miehet alkoivat kiinnostaa vasta kolmekymppisenä, enkä silloin ollut enää koulussa. Ihan mukavan, ujon kumppanin sitten kyllä bongasinkin.
Ja mä voin vastata, että kouluaikoinani olin näkymätön niin koulun alfoille kuin ujoille pojillekin. Sen vuoksi oli järkevää keskittyä koulunkäyntiin sekä vapaa-aikaan ja jättää seurusteluhaaveet aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esimerkiksi tytöt eivät lähesty kouluaikoina niitä ujoja nuoria miehenalkuja, jotka jäävät paitsi alfojen seksuaalisesta iloittelusta? Varmasti te ainakin huomaatte nämä nuoret miehet, elleivät he nyt suorastaan läpinäkymättökiksi ole muuttunueet.
Mutta 'köyhät kyykkyyn', 'syökää leivoksia' jne.
Jos nyt mennään taas tähän aiheeseen, niin kouluaikoina ujot naisenalut eivät lähesty yhtään ketään. Eivät ujoja poikia eivätkä alfojakaan. Nämä tytöt keskittyvät ystävyyssuhteisiinsa, harrastuksiinsa ja koulunkäyntiin. He ymmärtävät jättää seksuaaliset iloittelut aikuisikään. Aikaan, jolloin elämä ei mene enää pilalle, jos ehkäisy pettää.
Kuule, ei tuo edellinen varmaan tarkoittanutkaan tavallisia, finninaamaisia ja ujoja maijameikäläisiä vaan niitä röökinurkalla kovisten kanssa notkuvia meikkisutturoita, joilta voisi saada pimpsalooraa jos vain olis riittävän alfa.
Mutta hei, annetaan nyt tämän trollirönsyn tukehtua omaan typeryyteensä ja jatketaan maailman parantamaista, eikö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esimerkiksi tytöt eivät lähesty kouluaikoina niitä ujoja nuoria miehenalkuja, jotka jäävät paitsi alfojen seksuaalisesta iloittelusta? Varmasti te ainakin huomaatte nämä nuoret miehet, elleivät he nyt suorastaan läpinäkymättökiksi ole muuttunueet.
Mutta 'köyhät kyykkyyn', 'syökää leivoksia' jne.
Jos nyt mennään taas tähän aiheeseen, niin kouluaikoina ujot naisenalut eivät lähesty yhtään ketään. Eivät ujoja poikia eivätkä alfojakaan. Nämä tytöt keskittyvät ystävyyssuhteisiinsa, harrastuksiinsa ja koulunkäyntiin. He ymmärtävät jättää seksuaaliset iloittelut aikuisikään. Aikaan, jolloin elämä ei mene enää pilalle, jos ehkäisy pettää.
Kuule, ei tuo edellinen varmaan tarkoittanutkaan tavallisia, finninaamaisia ja ujoja maijameikäläisiä vaan niitä röökinurkalla kovisten kanssa notkuvia meikkisutturoita, joilta voisi saada pimpsalooraa jos vain olis riittävän alfa.
Mutta hei, annetaan nyt tämän trollirönsyn tukehtua omaan typeryyteensä ja jatketaan maailman parantamaista, eikö.
Joo :) Pitää jatkaa huomenna, koska kohta tulee valomerkki. Huomiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten suurin ongelma on PUHUMATTOMUUS!!!
Ja kakkosena tulee KUUNTELEMATTOMUUS!!!
Kolmas ongelmanne on YMMÄRTÄMÄTTÖMYYS!!!!Että mitäpä jos alkaisitte avautumaan asioistanne enemmän, kuuntelemaan mitä vaimonne oikeasti tarkoittaa ja ymmärtämään mitä ympärillänne, siellä kuplanne, ulkopuolella tapahtuu. Oikeesti.
Miesten suurin ongelma on se, että heidän ongelmiensa syitä ja niiden taustalla olevia rakenteita ei tutkita, koska Suomessa sukupuolentutkimus on valjastettu naisten etujen ajamiseksi ja vain naisjärjestöt saavat valtionapua. Näin ne miehiä syrjäyttävät rakenteet jäävät tiedostamattomiksi, jolloin ratkaisu miesten ongelmiin on juurikin tuo miesten itsensä syyllistäminen. Ongelmat ja niihin vaikuttavat tekijät pitäisi ensin tunnistaa ja ymmärtää, jotta tehokkaita ratkaisuja voitaisiin edes vakavasti esittää.
Miksi näin on? Naisetko päättävät näistä valtionavuista? Miksi miesjärjestöt eivät nosta asiaa esille? Ja olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että näitä ongelmia pitäisi tutkia. Tiedän kyllä muutamia ongelmia ihan omasta kokemuksestanikin, mutta koska en ole tutkija enkä päätä myöskään valtionavuista, en oikein voi tehdä yksilönä asialle yhtään mitään.
Miksi sä väität, että miesjärjestöt eivät muka nosta tätä ongelmaa esille?
https://asiakas.kotisivukone.com/files/miesjarjestojenkeskusliitto.koti…
Ja miksi pitää aina vetää tuo puolusteluvahde silmään "ai naisetko muka syyllisiä ovat", kun en naisia tästä asiasta syyttänyt. Yrittäkää nyt herranjumala vihdoin keskustella aiheesta älkääkä vuoron perään syytelkö miehiä tai puolustelko itseänne, kun teitä ei ole edes syytetty. Miesten ongelmien ratkominen tässä on olennaista, ei syyllisten etsiminen.
Hyvin asiallista, ongelmanratkaisukeskeistä keskustelua sivukaupalla, mutta sinun pitää kynsin hampain takertua niihin rippeisiin, joista saat revittyä irti sukupuolisodan aineksia. MIKÄ se sinun ongelmasi oikein onkaan?
Itse asiassa sukupuolentutkimusta ei ensinkään ole valjastettu naisten etujen ajamiseksi, mutta tää tyyppi on ideologi eikä hänen kanssaan voi asiasta keskustella rehellisesti ja neutraalilta pohjalta. Se on ihan selvää, että kun sukupuolentutkimus tähän asti on keskittynyt lähinnä sukupuolen analysointiin naisten kohtaamiin ensisijaisesti tasa-arvo-ongelmien kannalta, tässä ei ole kyse mistään miesten syrjinnästä. Tämä sama tyyppi (arvelen tunnistavani hänet aiemmasta ketjusta) pitää sitä sukupuolentutkimusta, jota Suomessakin on tehty miesten ongelmista vääränä ja pahana, koska feministinen paradigma on hänestä väärä ja tulokset siksi vääriä. Hänestä on miesvastaista ja naisten asiaa ajavaa käsitellä esimerkiksi toksista maskuliinisuutta miesten ongelmien tärkeänä syynä. Hän hyväksyisi ainoastaan sukupuolentutkimuksen joka kiistää feministisen sukupuolentutkimusparadigman lähtökohdan, eli sen, että naiset ovat kärsineet sukupuolisortoa ja epätasa-arvo jatkuu edelleen.
Tuo toksinen maskuliinisuus oli minulle käsitteenä uusi, mutta kun hain määritelmiä, ei se niin vieras juttu ollutkaan.
Tämmöistä: "Toksisella maskuliinisuudella tarkoitetaan vahingollisia kulttuurisia vaatimuksia ’miehisyydestä’: kovuudesta, aggressiivisuudesta ja väkivallan ihannoinnista, individualismista, yksin pärjäämisestä ja tunteettomuudesta, sekä kilpailullisesta fyysisestä suorituskyvystä ja viriiliydestä.
Ahtaan miehisyyden rinnalla kulkee feminiineinä pidettyjen omaisuuksien maalaaminen heikkoudeksi, maskuliinisia huonommiksi ja siten miehelle häpeälliseksi."
Niin, onko tämän esille ottaminen nyt siten ap:n mielestä miesten ongelmien vääränlaista käsittelyä? Tunnistan nuo kaikki jutut jo kouluajoilta, ja edelleen elävät vahvasti kulttuurissamme, vaikka olevinaan olemme kehittyneet ja vapautuneet. Voisin kuvitella, että noin ahtaat raamit ovat yksi iso syy miesten pahoinvoinnille.
Minä ainakin olen huolissani miesten(kin) ongelmista, sillä ne laajat ongelmat ja ongelmalliset ilmiöt ovat myös yhteiskunnan ongelmia.
Täällä on ollut minusta hyviäkin pointteja. Esimerkiksi pohdinta suomalaisten miesten puhumattomuudesta ja tunnekylmyydestä. Meillä on Suomessa vieläkin jääräpäinen asenne, että miehen tulee olla kova, vain naiset itkee ja että herkät/luovat harrastukset ja taidot ovat "tyttömäisiä". Nämä asenteet eivät valitettavasti muutu kuin vasta sukupolvien vaihtuessa ja ajan mennessä eteenpäin. Toki jokaisen meistä tulisi omalta osaltaan murtaa näitä asenteita äitinä, ystävänä, kumppanina, tyttärenä... ylipäänsä naisina. Samalla kuitenkin myös miesten tulisi irrottautua näistä asenteista ja ryhmäpaineesta. Jos poikasi haluaa tanssia balettia tai neuloa tai jotain muuta, häntä tulisi kannustaa ja nostaa hänen itsetuntoaan sellaiselle tasolle, että hän saa olla, harrastaa ja pitää juuri niistä asioista, joista itse pitää - ilman että hän kokee elämänsä miehen mallien silmissä olevansa nolo, "nössö" tai luuseri tai muuta vastaavaa.
Omassa elämässäni olen kohdannut syrjäytyneiden miesten kohdalla seuraavaan: Heiltä ei ole ikinä odotettu mitään, he eivät ole saaneet tarpeeksi kannustusta pyrkimyksissään, heidät on jo sukupuolensa vuoksi leimattu toivottomiksi häiriköiksi (koska pojathan on poikia) ja heidän kohdallaan tyydytään ns. pienempään pahaan kuin tyttöjen kohdalla. Kun koulupudokas jää sitten ilman töitä, on helppo jäädä surkuttelemaan ja juomaan kaljaa, koska muualta on jo opittu, että eihän susta muuhunkaan ole. Tämän ongelman kanssa käsi kädessä kulkee myös edeltävä ongelma, sillä herkät ja vetäytyvämmät pojat jäävät helposti "reippaiden ja vilkkaiden" poikaodotusten jalkoihin. Pojilta tulisi odottaa ja vaatia ihan yhtä paljon kuin tytöiltäkin. Kotityöt, opiskelumenestys ja tunnollisuus luonnistuvat ihan yhtä hyvin pojiltakin - jos niitä asioita vaaditaan systemaattisesti.
Täällä onkin jo kiinnitetty huomiota siihen, että asevelvollisuuden tulisi joko koskea kaikkia kansalaisia tai ei ketään (palkka-armeija). Tämä ei kyllä muutu vain naisia syyttelemällä, vaan vaatii taas muutosta asenteissa ja lakien parissa. Kaikki kampanjoimaan ja allekirjoittamaan! Kumma kyllä, mikään puolue ei ole tätä kampanjoinut suuresti..
Kyllä, meillä on paljon korjattavaa. Omalta osaltani olen aloittanut sillä, että kannustan miehiä puhumaan tunteista, en koskaan pilkkaa tai häpäise itkevää tai herkkää miestä, näytän omalla esimerkilläni miten kohdella muita tasa-arvoisina yksilöinä, en aseta stereotypioihin pohjaavia odotuksia muihin ihmisiin ja yleisesti pyrin käyttäytymään mahdollisimman mukavasti ja hyvin toisia kohtaan. Muutos alkaa pienestä!