Tom Packalén toivoi A-studiossa selvitystä sille, miten suostumuksen seksiin voi todistaa: ”Oisko se paperimuodossa vai joku appi?”

Vierailija kirjoitti:

Ramone kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ymmärrä kyllää eikä eitä,  on viisaampi jättää yritys sikseen. Ihan yleissääntönä ihmissuhteisiin.

Jos olet saanut illalla selvän ”kyllä” suostumuksen suullisesti, mutta myöhemmin saat syytteen käräjille, jossa petikumppani sanoo, ettei suostumusta ollut, niin mitäs sitten teet? Saat tuomion raiskauksesta!

Tuo on vale. Ei saa. Sen syyttelijän voi haastaa kunnianloukkauksesta ja väärästä valasta oikeuteen ja joka tapauksessa se maksaa kulut ekastakin prosessista.

Eikä maksa mitään kuluja, pässi! Syyttäjä syyttää, eikä tietenkään kuviteltu raiskauksen uhri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa. 

En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli. 

On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta. 

Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien. 

Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?

Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.

"Päätellä kehonkielestä".

Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.

Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?

Eli kuvitteellinen tilanne. 

Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.  

Todisteet yhdynnästä löytyy  mutta mitään muita todisteita ei ole.  

Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää. 

Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää. 

Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole.  Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista. 

Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut.  Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan. 

Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.

Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.

Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.

Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia. 

Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"

Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.

Koomista sikäli, että tapahtumasarja, jota kuvailit, olisi ihan nykymääritelmän mukaan raiskaus, eikä se siten liity oikein mitenkään keskusteluun lakimuutoksesta. Kuvailit tilannetta, jossa on fyysistä vastustamista. Tässä on nyt kehitelty sivutolkulla mitä ihmeellisempiä skenaarioita vääristä ilmiannoista, vaikka kyse on aivan marginaalisesta ilmiöstä. Kuulustelut eivät ole lääkärin tutkimuksineen mitenkään miellyttäviä, eikä suurimmasta osasta aivan selviäkään tapauksia tehdä rikosilmoitusta. Tähän nähden aiheettomien ilmoitusten pelko on aivan ylimitoitettu.

Lakimuutos ei tuo suurtakaan muutosta nykytilanteeseen. Lähinnä se vastuuttaa seksin osapuolia tarkkailemaan toistensa reaktioita ja kommunikoimaan keskenään nykyistä paremmin. Onpa paljon vaadittu.

Se, että toinen väittää vastustelleensä ei kyllä suoraan todista, että väkivaltaa on käytetty. Mutta jos haluat saivarrella, niin muutetaan kertomus sitten seuraavaksi: "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka en antanut suostumustani".

Kukaan ei puhu noin ("vaikka en antanut suostumustani"). Tilannetta kuvailtaisiin jotakuinkin niin, että mies työnsi kätensä housuihini, vaikka puristin reiteni yhteen. Tuossa kohtaa kysyttäisiin, miten mies reagoi siihen, että puristit reisiä yhteen, ja vastaavasti mieheltä kysyttäisiin, miten tämä tulkitsi sen, että nainen puristi reisiä yhteen, kun yritit työntää kättäsi hänen housuihinsa. Jos mies vastaisi, että naisethan nyt aina vähän vastustelevat, olisi helppoa todeta, että kyseessä oli pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Jos mies taas sanoisi, että kertomus ei pidä paikkaansa, nainen avasi reitensä ja ääntelehti halukkaasti, syyte raukeaisi, koska osapuolten kertomusten ollessa yhtä uskottavia ei voida antaa langettavaa tuomiota.

Nämä jutut ovat aika usein joka tapauksessa sana sanaa vastaan -tilanteita, ja oikeuden on tehtävä päätös niiden todisteiden pohjalta, joita asiassa esitetään. Tässä on hirveästi keskitytty vääriin ilmiantoihin, vaikka myös silloin, kun rikos on oikeasti tapahtunut, yrittää epäilty yleensä valehdella. Jopa niin kutsutuissa puskar-issa syyllinen saattaa väittää uhrin olleen halukas. Melkein kaikki muu kuin koston vuoksi tehty väärä ilmianto ovat todennäköisempiä keissejä, joita oikeudessa käsitellään, ja täällä vain puhutaan, kuinka väärien syytösten kohteeksi joutuvat miehet ovat koko ilmiön suurimmat uhrit.

Suuntaus on se, että  tuomitaan nyt varmuuden vuoksi, vaikka on sana-vastaan-sana , sillä tietenkin syytetty yrittää kiistää. Ja juuri tämä on huolestuttavaa. Mitäs jos tossa sun tarinassa mies kertoo kuulusteluissa, että nainen otti kiinni hänen kädestä ja ohjasi sinne? Onko väitteesi siis, että häntä ei voida tällöin tuomita, kun jää selvittämättä onko väite tosi vai ei?

Olisiko jotain tutkimusta tai muuta todistetta sen tueksi, että syyttömien saamien tuomioiden lukumäärä olisi lisääntynyt merkittävästi jollain tietyllä aikavälillä tai jonkin tietyn lakimuutoksen jälkeen? Yleensä Suomen oikeuslaitosta moititaan nimenomaan päinvastaisesta eli liian löperöistä tuomioista Millä se, että joku on tuomittu aiheetta, edes todistetaan muuten kuin niin, että väärän syytöksen tehnyt jälkikäteen peruu sanansa? Olen lukenut lehdistä viime vuosina muistaakseni kahdesta tällaisesta tapauksesta. En kutsuisi tätä miksikään räjähdysmäiseksi kasvuksi. Tuomittujen omille vakuutteluille syyttömyydestä en antaisi painoarvoa. Lähes kaikki nekin, joiden voidaan aukottomasti osoittaa syyllistyneen rikokseen, ovat omasta mielestään syyttömiä. Olin itse asiassa aika järkyttynyt siitä, miten yleistä tämä on, kun luin hesarin kuukausiliitteestä joitain vuosia sitten reportaasin aiheesta.

ainakin kaikki lähi-idästä saapuneet lajit ovat vakuuttaneet syyttömyyttään korkeista luvuista huolimatta, ja kuinka ollakaan vihervasemmisto on heitä puolustanut kiimaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, voi. Nyt on raiskareiden hyysääjillä ja puolustelijoilla paha mieli.

Raizkareille vaan kovemmat tuomiot ilman muuta.

Mutta tuo laki on aiheetta syytetylle loppuelämän rangaistus. Tästä tulee paha mieli, ei tuon edellisen rikoksentekijän puolesta.

Tämä laki ei muuta yhtään mitään aiheetta syytetyn elämässä. Lakiahan ei sovelleta, jos syytös on aiheeton. Aiheeton syytös itsessään on teko, joka ei perustu itenkään tähän rikoslakiin vaan syyttäjän omaan vinksahtaneisuuteen. Hän tekee sen joka tapauksessa jos on tehdäkseen. 

Mutta perättömästä ilmiannosta ei voida tuomita, koska se vaatisi todistamaan, että suostumus oli.

t. En äänestä Naisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on noin vaikeaa, kannattaa jättää naiset kokonaan rauhaan. Suurimmalle osalle miehistä asia ei ole noin vaikea. Ja osataan lukea toisen haluttomuutta ja pyytää myös anteeksi, jos vahingossa tekee jotain ei-toivottua. Se vaatii kyllä tunneherkkyyttä. Noilla appien ym. vaatijoilla on päässä vikaa. Pohjimmiltaan vihaavat naisia.

Vaaditaan ajatustenlukua juu, ihan kohtuullinen vaatimus. NOT.

Uskon puhuvani monien naisten puolesta sanoessani, että on kaikkien kannalta parempi, jos te, joiden mielestä naisia on mahdoton tulkita, tosiaan jätätte meidät rauhaan. On paljon miehiä, joilla ei ole tässä mitään ongelmaa, ja helpottaisi kovasti esimerkiksi treffeillä, jos riski siitä, että toinen osapuoli paljastuu kyvyttömäksi tulkitsemaan muiden ihmisten käytöstä ja tunteita, olisi yhtään pienempi. Kutsut "ajatustenluvuksi" jotain, joka ei ole suurimmalle osalle ihmisistä mitenkään vaikeaa. Hyvä uutinen sinulle muuten on, että vuorovaikutustaitoja voi opetella. Vankiloissa on saatu hyviä tuloksia s-s-rikollisten tunnetaitokoulutuksista.

Väitätkö, että naisten joukossa ei ole narsisteja yms. tunnevammaisia?

En väitä. Todella outo päätelmä. Otin sukupuolinäkökulman esille siksi, että lähes poikkeuksetta lakimuutoksen vastustajat ovat miehiä, jotka vetoavat vaikeuksiin tulkita naisten käytöstä. Naiset eivät ole yhtä voimakkaasti tuoneet esille, että heillä olisi samoja ongelmia.

Näkisin lakimuutoksen hyödyttävän myös miespuolisia uhreja. Tilanteissa, joissa syyllinen on nainen ja uhri mies, ei ehkä ole tyypillisesti käytetty väkivaltaa vaan muunlaista manipulointia tai pakottamista. Lakimuutoksen myötä miesten kynnys tehdä ilmoitus voi laskea. Tämä on ilman muuta hieno asia ja iso askel kohti tasa-arvoa.

Todistustaakka siirtyy syytetylle. Toisin kuin missään muussa rikoksessa. Pitäisi olla avioliittopaperi suostumuksesta. Appi-ratkaisu voi toimia, jos appivanhemmat tulevat seksi-iltana (lauantai saunan jälkeen) käymään ja todistavat suostumista ennen makuuhuoneen peiton alle siirtymistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ymmärrä kyllää eikä eitä,  on viisaampi jättää yritys sikseen. Ihan yleissääntönä ihmissuhteisiin.

Entä jos kyllän sanoja ei enää aktin jälkeen ymmärräkään, mitä kyllä tarkoittaa ja poliisin juttusilla kyllä muuttuukin jo pontevasti sanotuksi eiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on noin vaikeaa, kannattaa jättää naiset kokonaan rauhaan. Suurimmalle osalle miehistä asia ei ole noin vaikea. Ja osataan lukea toisen haluttomuutta ja pyytää myös anteeksi, jos vahingossa tekee jotain ei-toivottua. Se vaatii kyllä tunneherkkyyttä. Noilla appien ym. vaatijoilla on päässä vikaa. Pohjimmiltaan vihaavat naisia.

Vaaditaan ajatustenlukua juu, ihan kohtuullinen vaatimus. NOT.

Uskon puhuvani monien naisten puolesta sanoessani, että on kaikkien kannalta parempi, jos te, joiden mielestä naisia on mahdoton tulkita, tosiaan jätätte meidät rauhaan. On paljon miehiä, joilla ei ole tässä mitään ongelmaa, ja helpottaisi kovasti esimerkiksi treffeillä, jos riski siitä, että toinen osapuoli paljastuu kyvyttömäksi tulkitsemaan muiden ihmisten käytöstä ja tunteita, olisi yhtään pienempi. Kutsut "ajatustenluvuksi" jotain, joka ei ole suurimmalle osalle ihmisistä mitenkään vaikeaa. Hyvä uutinen sinulle muuten on, että vuorovaikutustaitoja voi opetella. Vankiloissa on saatu hyviä tuloksia s-s-rikollisten tunnetaitokoulutuksista.

Väitätkö, että naisten joukossa ei ole narsisteja yms. tunnevammaisia?

En väitä. Todella outo päätelmä. Otin sukupuolinäkökulman esille siksi, että lähes poikkeuksetta lakimuutoksen vastustajat ovat miehiä, jotka vetoavat vaikeuksiin tulkita naisten käytöstä. Naiset eivät ole yhtä voimakkaasti tuoneet esille, että heillä olisi samoja ongelmia.

Näkisin lakimuutoksen hyödyttävän myös miespuolisia uhreja. Tilanteissa, joissa syyllinen on nainen ja uhri mies, ei ehkä ole tyypillisesti käytetty väkivaltaa vaan muunlaista manipulointia tai pakottamista. Lakimuutoksen myötä miesten kynnys tehdä ilmoitus voi laskea. Tämä on ilman muuta hieno asia ja iso askel kohti tasa-arvoa.

Tärkeä pointti, olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa. 

En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli. 

On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta. 

Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien. 

Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?

Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.

"Päätellä kehonkielestä".

Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.

Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?

Eli kuvitteellinen tilanne. 

Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.  

Todisteet yhdynnästä löytyy  mutta mitään muita todisteita ei ole.  

Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää. 

Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää. 

Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole.  Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista. 

Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut.  Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan. 

Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.

Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.

Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.

Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia. 

Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"

Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.

Koomista sikäli, että tapahtumasarja, jota kuvailit, olisi ihan nykymääritelmän mukaan raiskaus, eikä se siten liity oikein mitenkään keskusteluun lakimuutoksesta. Kuvailit tilannetta, jossa on fyysistä vastustamista. Tässä on nyt kehitelty sivutolkulla mitä ihmeellisempiä skenaarioita vääristä ilmiannoista, vaikka kyse on aivan marginaalisesta ilmiöstä. Kuulustelut eivät ole lääkärin tutkimuksineen mitenkään miellyttäviä, eikä suurimmasta osasta aivan selviäkään tapauksia tehdä rikosilmoitusta. Tähän nähden aiheettomien ilmoitusten pelko on aivan ylimitoitettu.

Lakimuutos ei tuo suurtakaan muutosta nykytilanteeseen. Lähinnä se vastuuttaa seksin osapuolia tarkkailemaan toistensa reaktioita ja kommunikoimaan keskenään nykyistä paremmin. Onpa paljon vaadittu.

Se, että toinen väittää vastustelleensä ei kyllä suoraan todista, että väkivaltaa on käytetty. Mutta jos haluat saivarrella, niin muutetaan kertomus sitten seuraavaksi: "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka en antanut suostumustani".

Kukaan ei puhu noin ("vaikka en antanut suostumustani"). Tilannetta kuvailtaisiin jotakuinkin niin, että mies työnsi kätensä housuihini, vaikka puristin reiteni yhteen. Tuossa kohtaa kysyttäisiin, miten mies reagoi siihen, että puristit reisiä yhteen, ja vastaavasti mieheltä kysyttäisiin, miten tämä tulkitsi sen, että nainen puristi reisiä yhteen, kun yritit työntää kättäsi hänen housuihinsa. Jos mies vastaisi, että naisethan nyt aina vähän vastustelevat, olisi helppoa todeta, että kyseessä oli pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Jos mies taas sanoisi, että kertomus ei pidä paikkaansa, nainen avasi reitensä ja ääntelehti halukkaasti, syyte raukeaisi, koska osapuolten kertomusten ollessa yhtä uskottavia ei voida antaa langettavaa tuomiota.

Nämä jutut ovat aika usein joka tapauksessa sana sanaa vastaan -tilanteita, ja oikeuden on tehtävä päätös niiden todisteiden pohjalta, joita asiassa esitetään. Tässä on hirveästi keskitytty vääriin ilmiantoihin, vaikka myös silloin, kun rikos on oikeasti tapahtunut, yrittää epäilty yleensä valehdella. Jopa niin kutsutuissa puskar-issa syyllinen saattaa väittää uhrin olleen halukas. Melkein kaikki muu kuin koston vuoksi tehty väärä ilmianto ovat todennäköisempiä keissejä, joita oikeudessa käsitellään, ja täällä vain puhutaan, kuinka väärien syytösten kohteeksi joutuvat miehet ovat koko ilmiön suurimmat uhrit.

Suuntaus on se, että  tuomitaan nyt varmuuden vuoksi, vaikka on sana-vastaan-sana , sillä tietenkin syytetty yrittää kiistää. Ja juuri tämä on huolestuttavaa. Mitäs jos tossa sun tarinassa mies kertoo kuulusteluissa, että nainen otti kiinni hänen kädestä ja ohjasi sinne? Onko väitteesi siis, että häntä ei voida tällöin tuomita, kun jää selvittämättä onko väite tosi vai ei?

Olisiko jotain tutkimusta tai muuta todistetta sen tueksi, että syyttömien saamien tuomioiden lukumäärä olisi lisääntynyt merkittävästi jollain tietyllä aikavälillä tai jonkin tietyn lakimuutoksen jälkeen? Yleensä Suomen oikeuslaitosta moititaan nimenomaan päinvastaisesta eli liian löperöistä tuomioista Millä se, että joku on tuomittu aiheetta, edes todistetaan muuten kuin niin, että väärän syytöksen tehnyt jälkikäteen peruu sanansa? Olen lukenut lehdistä viime vuosina muistaakseni kahdesta tällaisesta tapauksesta. En kutsuisi tätä miksikään räjähdysmäiseksi kasvuksi. Tuomittujen omille vakuutteluille syyttömyydestä en antaisi painoarvoa. Lähes kaikki nekin, joiden voidaan aukottomasti osoittaa syyllistyneen rikokseen, ovat omasta mielestään syyttömiä. Olin itse asiassa aika järkyttynyt siitä, miten yleistä tämä on, kun luin hesarin kuukausiliitteestä joitain vuosia sitten reportaasin aiheesta.

On aivan mahdotonta tutkia sitä onko syytön tullut tuomituksi, sillä usein on epäselvää mitä on oikeasti tapahtunut. Paras tapa olisi varmaan tutkia sitä kuinka usein tuomio muuttuu valitusasteessa eli käräjä tuomitsee, mutta hovi vapauttaa. Tällöin "syytön" on tullut käräjillä tuomituksi, mutta hovi on korjannut tilanteen.

Nämä ovat aivan tyypillisiä tilanteita eikä ole mitenkään epätavallista, että hovi kumoaa käräjäoikeuden syyksilukevan tuomion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa. 

En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli. 

On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta. 

Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien. 

Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?

Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.

"Päätellä kehonkielestä".

Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.

Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?

Eli kuvitteellinen tilanne. 

Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.  

Todisteet yhdynnästä löytyy  mutta mitään muita todisteita ei ole.  

Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää. 

Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää. 

Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole.  Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista. 

Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut.  Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan. 

Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.

Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.

Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.

Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia. 

Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"

Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.

Koomista sikäli, että tapahtumasarja, jota kuvailit, olisi ihan nykymääritelmän mukaan raiskaus, eikä se siten liity oikein mitenkään keskusteluun lakimuutoksesta. Kuvailit tilannetta, jossa on fyysistä vastustamista. Tässä on nyt kehitelty sivutolkulla mitä ihmeellisempiä skenaarioita vääristä ilmiannoista, vaikka kyse on aivan marginaalisesta ilmiöstä. Kuulustelut eivät ole lääkärin tutkimuksineen mitenkään miellyttäviä, eikä suurimmasta osasta aivan selviäkään tapauksia tehdä rikosilmoitusta. Tähän nähden aiheettomien ilmoitusten pelko on aivan ylimitoitettu.

Lakimuutos ei tuo suurtakaan muutosta nykytilanteeseen. Lähinnä se vastuuttaa seksin osapuolia tarkkailemaan toistensa reaktioita ja kommunikoimaan keskenään nykyistä paremmin. Onpa paljon vaadittu.

Se, että toinen väittää vastustelleensä ei kyllä suoraan todista, että väkivaltaa on käytetty. Mutta jos haluat saivarrella, niin muutetaan kertomus sitten seuraavaksi: "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka en antanut suostumustani".

Kukaan ei puhu noin ("vaikka en antanut suostumustani"). Tilannetta kuvailtaisiin jotakuinkin niin, että mies työnsi kätensä housuihini, vaikka puristin reiteni yhteen. Tuossa kohtaa kysyttäisiin, miten mies reagoi siihen, että puristit reisiä yhteen, ja vastaavasti mieheltä kysyttäisiin, miten tämä tulkitsi sen, että nainen puristi reisiä yhteen, kun yritit työntää kättäsi hänen housuihinsa. Jos mies vastaisi, että naisethan nyt aina vähän vastustelevat, olisi helppoa todeta, että kyseessä oli pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Jos mies taas sanoisi, että kertomus ei pidä paikkaansa, nainen avasi reitensä ja ääntelehti halukkaasti, syyte raukeaisi, koska osapuolten kertomusten ollessa yhtä uskottavia ei voida antaa langettavaa tuomiota.

Nämä jutut ovat aika usein joka tapauksessa sana sanaa vastaan -tilanteita, ja oikeuden on tehtävä päätös niiden todisteiden pohjalta, joita asiassa esitetään. Tässä on hirveästi keskitytty vääriin ilmiantoihin, vaikka myös silloin, kun rikos on oikeasti tapahtunut, yrittää epäilty yleensä valehdella. Jopa niin kutsutuissa puskar-issa syyllinen saattaa väittää uhrin olleen halukas. Melkein kaikki muu kuin koston vuoksi tehty väärä ilmianto ovat todennäköisempiä keissejä, joita oikeudessa käsitellään, ja täällä vain puhutaan, kuinka väärien syytösten kohteeksi joutuvat miehet ovat koko ilmiön suurimmat uhrit.

Suuntaus on se, että  tuomitaan nyt varmuuden vuoksi, vaikka on sana-vastaan-sana , sillä tietenkin syytetty yrittää kiistää. Ja juuri tämä on huolestuttavaa. Mitäs jos tossa sun tarinassa mies kertoo kuulusteluissa, että nainen otti kiinni hänen kädestä ja ohjasi sinne? Onko väitteesi siis, että häntä ei voida tällöin tuomita, kun jää selvittämättä onko väite tosi vai ei?

Olisiko jotain tutkimusta tai muuta todistetta sen tueksi, että syyttömien saamien tuomioiden lukumäärä olisi lisääntynyt merkittävästi jollain tietyllä aikavälillä tai jonkin tietyn lakimuutoksen jälkeen? Yleensä Suomen oikeuslaitosta moititaan nimenomaan päinvastaisesta eli liian löperöistä tuomioista Millä se, että joku on tuomittu aiheetta, edes todistetaan muuten kuin niin, että väärän syytöksen tehnyt jälkikäteen peruu sanansa? Olen lukenut lehdistä viime vuosina muistaakseni kahdesta tällaisesta tapauksesta. En kutsuisi tätä miksikään räjähdysmäiseksi kasvuksi. Tuomittujen omille vakuutteluille syyttömyydestä en antaisi painoarvoa. Lähes kaikki nekin, joiden voidaan aukottomasti osoittaa syyllistyneen rikokseen, ovat omasta mielestään syyttömiä. Olin itse asiassa aika järkyttynyt siitä, miten yleistä tämä on, kun luin hesarin kuukausiliitteestä joitain vuosia sitten reportaasin aiheesta.

ainakin kaikki lähi-idästä saapuneet lajit ovat vakuuttaneet syyttömyyttään korkeista luvuista huolimatta, ja kuinka ollakaan vihervasemmisto on heitä puolustanut kiimaisesti. 

Jätetään kulttuurikeskustelu toiseen ketjuun. Se, että syyllinen kuvittelee olevansa syytön, ei ole mikään tiettyyn kulttuuriin kuuluva piirre vaan kuuluu psykologiaan. Ei ole helppoa myöntää itselleen olevansa rikollinen, varsinkaan kun kyse on muissa ihmisissä erityistä inhoa herättävästä rikoksesta.

Vihervasemmistohan ei tee mitään ilman monikulttuurisuuden edistämistä, tästä lähtökohdasta mietin tätäkin seikkaa. 

Tarkoitus on varmaankin että saadaan kantasuomalaisia rais kaajia lisää tilastoihin, koska nyt tilastot ovat niin murheellista luettavaa ulkomaalaisista. 

Ulkomaalainenhan voi tietysti yhä vedota oikeudessa että kielimuuri oli esteenä, jotta olisi ymmärtänyt että oliko asiassa suostumusta vai ei. 

Vihervasemmisto on aina vähätelllyt näitä rikostilastoja jotka osoittavat valtavan yliedustuksen ja jopa uhreja on syyllistetty "keikistelystä".  

Tekijät ovat oikeudessa antaneet mitä uskomattomampia selityksia aina seksuaalisesta hätätilasta lähtien ja oikeuslaitokset vain taputtavat päätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on noin vaikeaa, kannattaa jättää naiset kokonaan rauhaan. Suurimmalle osalle miehistä asia ei ole noin vaikea. Ja osataan lukea toisen haluttomuutta ja pyytää myös anteeksi, jos vahingossa tekee jotain ei-toivottua. Se vaatii kyllä tunneherkkyyttä. Noilla appien ym. vaatijoilla on päässä vikaa. Pohjimmiltaan vihaavat naisia.

Vaaditaan ajatustenlukua juu, ihan kohtuullinen vaatimus. NOT.

Uskon puhuvani monien naisten puolesta sanoessani, että on kaikkien kannalta parempi, jos te, joiden mielestä naisia on mahdoton tulkita, tosiaan jätätte meidät rauhaan. On paljon miehiä, joilla ei ole tässä mitään ongelmaa, ja helpottaisi kovasti esimerkiksi treffeillä, jos riski siitä, että toinen osapuoli paljastuu kyvyttömäksi tulkitsemaan muiden ihmisten käytöstä ja tunteita, olisi yhtään pienempi. Kutsut "ajatustenluvuksi" jotain, joka ei ole suurimmalle osalle ihmisistä mitenkään vaikeaa. Hyvä uutinen sinulle muuten on, että vuorovaikutustaitoja voi opetella. Vankiloissa on saatu hyviä tuloksia s-s-rikollisten tunnetaitokoulutuksista.

Väitätkö, että naisten joukossa ei ole narsisteja yms. tunnevammaisia?

En väitä. Todella outo päätelmä. Otin sukupuolinäkökulman esille siksi, että lähes poikkeuksetta lakimuutoksen vastustajat ovat miehiä, jotka vetoavat vaikeuksiin tulkita naisten käytöstä. Naiset eivät ole yhtä voimakkaasti tuoneet esille, että heillä olisi samoja ongelmia.

Näkisin lakimuutoksen hyödyttävän myös miespuolisia uhreja. Tilanteissa, joissa syyllinen on nainen ja uhri mies, ei ehkä ole tyypillisesti käytetty väkivaltaa vaan muunlaista manipulointia tai pakottamista. Lakimuutoksen myötä miesten kynnys tehdä ilmoitus voi laskea. Tämä on ilman muuta hieno asia ja iso askel kohti tasa-arvoa.

Eli kun puoliso otti aamulla nukkuvalta suikkiin herätykseksi, niin erossa muutaman vuoden päästä tämä voi varautua raiskaustuomioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa. 

En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli. 

On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta. 

Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien. 

Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?

Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.

"Päätellä kehonkielestä".

Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.

Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?

Eli kuvitteellinen tilanne. 

Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.  

Todisteet yhdynnästä löytyy  mutta mitään muita todisteita ei ole.  

Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää. 

Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää. 

Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole.  Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista. 

Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut.  Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan. 

Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.

Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.

Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.

Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia. 

Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"

Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.

Koomista sikäli, että tapahtumasarja, jota kuvailit, olisi ihan nykymääritelmän mukaan raiskaus, eikä se siten liity oikein mitenkään keskusteluun lakimuutoksesta. Kuvailit tilannetta, jossa on fyysistä vastustamista. Tässä on nyt kehitelty sivutolkulla mitä ihmeellisempiä skenaarioita vääristä ilmiannoista, vaikka kyse on aivan marginaalisesta ilmiöstä. Kuulustelut eivät ole lääkärin tutkimuksineen mitenkään miellyttäviä, eikä suurimmasta osasta aivan selviäkään tapauksia tehdä rikosilmoitusta. Tähän nähden aiheettomien ilmoitusten pelko on aivan ylimitoitettu.

Lakimuutos ei tuo suurtakaan muutosta nykytilanteeseen. Lähinnä se vastuuttaa seksin osapuolia tarkkailemaan toistensa reaktioita ja kommunikoimaan keskenään nykyistä paremmin. Onpa paljon vaadittu.

Se, että toinen väittää vastustelleensä ei kyllä suoraan todista, että väkivaltaa on käytetty. Mutta jos haluat saivarrella, niin muutetaan kertomus sitten seuraavaksi: "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka en antanut suostumustani".

Kukaan ei puhu noin ("vaikka en antanut suostumustani"). Tilannetta kuvailtaisiin jotakuinkin niin, että mies työnsi kätensä housuihini, vaikka puristin reiteni yhteen. Tuossa kohtaa kysyttäisiin, miten mies reagoi siihen, että puristit reisiä yhteen, ja vastaavasti mieheltä kysyttäisiin, miten tämä tulkitsi sen, että nainen puristi reisiä yhteen, kun yritit työntää kättäsi hänen housuihinsa. Jos mies vastaisi, että naisethan nyt aina vähän vastustelevat, olisi helppoa todeta, että kyseessä oli pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Jos mies taas sanoisi, että kertomus ei pidä paikkaansa, nainen avasi reitensä ja ääntelehti halukkaasti, syyte raukeaisi, koska osapuolten kertomusten ollessa yhtä uskottavia ei voida antaa langettavaa tuomiota.

Nämä jutut ovat aika usein joka tapauksessa sana sanaa vastaan -tilanteita, ja oikeuden on tehtävä päätös niiden todisteiden pohjalta, joita asiassa esitetään. Tässä on hirveästi keskitytty vääriin ilmiantoihin, vaikka myös silloin, kun rikos on oikeasti tapahtunut, yrittää epäilty yleensä valehdella. Jopa niin kutsutuissa puskar-issa syyllinen saattaa väittää uhrin olleen halukas. Melkein kaikki muu kuin koston vuoksi tehty väärä ilmianto ovat todennäköisempiä keissejä, joita oikeudessa käsitellään, ja täällä vain puhutaan, kuinka väärien syytösten kohteeksi joutuvat miehet ovat koko ilmiön suurimmat uhrit.

Suuntaus on se, että  tuomitaan nyt varmuuden vuoksi, vaikka on sana-vastaan-sana , sillä tietenkin syytetty yrittää kiistää. Ja juuri tämä on huolestuttavaa. Mitäs jos tossa sun tarinassa mies kertoo kuulusteluissa, että nainen otti kiinni hänen kädestä ja ohjasi sinne? Onko väitteesi siis, että häntä ei voida tällöin tuomita, kun jää selvittämättä onko väite tosi vai ei?

Olisiko jotain tutkimusta tai muuta todistetta sen tueksi, että syyttömien saamien tuomioiden lukumäärä olisi lisääntynyt merkittävästi jollain tietyllä aikavälillä tai jonkin tietyn lakimuutoksen jälkeen? Yleensä Suomen oikeuslaitosta moititaan nimenomaan päinvastaisesta eli liian löperöistä tuomioista Millä se, että joku on tuomittu aiheetta, edes todistetaan muuten kuin niin, että väärän syytöksen tehnyt jälkikäteen peruu sanansa? Olen lukenut lehdistä viime vuosina muistaakseni kahdesta tällaisesta tapauksesta. En kutsuisi tätä miksikään räjähdysmäiseksi kasvuksi. Tuomittujen omille vakuutteluille syyttömyydestä en antaisi painoarvoa. Lähes kaikki nekin, joiden voidaan aukottomasti osoittaa syyllistyneen rikokseen, ovat omasta mielestään syyttömiä. Olin itse asiassa aika järkyttynyt siitä, miten yleistä tämä on, kun luin hesarin kuukausiliitteestä joitain vuosia sitten reportaasin aiheesta.

ainakin kaikki lähi-idästä saapuneet lajit ovat vakuuttaneet syyttömyyttään korkeista luvuista huolimatta, ja kuinka ollakaan vihervasemmisto on heitä puolustanut kiimaisesti. 

Jätetään kulttuurikeskustelu toiseen ketjuun. Se, että syyllinen kuvittelee olevansa syytön, ei ole mikään tiettyyn kulttuuriin kuuluva piirre vaan kuuluu psykologiaan. Ei ole helppoa myöntää itselleen olevansa rikollinen, varsinkaan kun kyse on muissa ihmisissä erityistä inhoa herättävästä rikoksesta.

Mutta voisko sanoa että joissain piireissä raisk aaminen on jopa kulttuurellinen piirre?  Vai miten valtavat yliedustus luvut pitäisi tulkita?  Kyseisissä piireissähän näkyvä seksuaalirikollisuus on pelkkä pintasipaisu sillä moni nainen ei edes ymmärrä että oma avio/avomies voisi syyllistyä rais kaukseen. 

Axl oli siis täysin oikeassa, vaan aikaansa edellä. Jokainen seksisessio on nauhoitettava, oman oikeusturvan takia. Itse viritin neljä kameraa makkariin, kolme muualla. Ja varoituskyltin ovelle tietty.

Vierailija kirjoitti:

Vihervasemmistohan ei tee mitään ilman monikulttuurisuuden edistämistä, tästä lähtökohdasta mietin tätäkin seikkaa. 

Tarkoitus on varmaankin että saadaan kantasuomalaisia rais kaajia lisää tilastoihin, koska nyt tilastot ovat niin murheellista luettavaa ulkomaalaisista. 

Ulkomaalainenhan voi tietysti yhä vedota oikeudessa että kielimuuri oli esteenä, jotta olisi ymmärtänyt että oliko asiassa suostumusta vai ei. 

Vihervasemmisto on aina vähätelllyt näitä rikostilastoja jotka osoittavat valtavan yliedustuksen ja jopa uhreja on syyllistetty "keikistelystä".  

Tekijät ovat oikeudessa antaneet mitä uskomattomampia selityksia aina seksuaalisesta hätätilasta lähtien ja oikeuslaitokset vain taputtavat päätä. 

Voit kyllä olla oikeassa. Henriksson on just noin kiero. Tukholmahan on "The Rape Capital of the World", ja haluavat että seurataan perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee jotenkin paha olo tästä ketjusta, siis oikeasti ihmiset suuttuvat siitä, että raiskauksen määritelmää muutetaan suostumus- eikä väkivaltaperustaiseksi? Harrastaako näin moni sammuneiden panemista ja väkisin ottamista? Missään kohtaa lakiehdotusta ei sanota, että "jatkossapa ei sitten tarvitse mitään todisteita, aina voi syyttää raiskauksesta ja syytetty joutuu saman tien vankilaan".

Ei joudu vankilaan aiheetta syytetty, mutta siinä on loppuiän kurimus edessä tällä oikealla uhrilla.

Perättömien syytösten laatiminen ja siitä seuraavat ikävyydet elämässä eivät kuitenkaan liity millään tavoin suostumusmäärittelyyn lakiuudistuksessa. Sellaisia voi tehtailla tasan yhtä hyvin nykylain vallitessakin. Tämänkin jokainen jankuttaja jo tietää hyvin, mutta valehtelevat poliittisin perustein. 

Lakiin tulee liittä sanktiot, jotka seuraavat perättömästä ilmiannosta ja rangaistus syytöksen mukaan. Eli yhtä kova rangaistus, kuin mihin syytös perustuu.

Kynnys syyttelyihin madaltuu, joten vastasanktiot on kirjattava lakiin saman tien.

Perättömiin ilmiantoihin liittyvä lainsäädäntö on jo olemassa. Myös oheisrikoksiin, jollaisia tyypillisesti ovat esim. kunnianloukkaus ja joskus myös kiristys ja erilaiset petokset. 

Ne eivät mitenkään korvaa uhrille aiheutuneita kärsimyksiä ja usein ansion-, tai työpaikan menetyksiä.

Kostonhimoisille koittaa helpot päivät tekemällä syytöksiä ja/tai uhkailemalla niillä.

Mikään ei ole muuttumassa noiden asioiden suhteen maailmassa, voit olla huoleti. 

Paitsi, että perättömät syytökset lisääntyvät katkerien naisten toimesta. Siitä olen huolissani.

Ja niitä perättömiähän on tehty jo nykyisen lain vallitessa. Ennuste on huono.

Ihmeellistä kyllä että Suomessa valitaan oikein kansanedustajiksikin tuollaisia tyyppejä joilla ei mene hissi ihan ylös asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on noin vaikeaa, kannattaa jättää naiset kokonaan rauhaan. Suurimmalle osalle miehistä asia ei ole noin vaikea. Ja osataan lukea toisen haluttomuutta ja pyytää myös anteeksi, jos vahingossa tekee jotain ei-toivottua. Se vaatii kyllä tunneherkkyyttä. Noilla appien ym. vaatijoilla on päässä vikaa. Pohjimmiltaan vihaavat naisia.

Kaunainen nainen saattaa syyttää sinua kostoksi aiheetta. Miten tällaiset seuloisit miehenä varsinkin kun usein saattavat olla mielinkielin aluksi? Ja vasta myöhemmin se oikea karva paljastuu. Etenkin hieman kokemattomille miehille. Erotilanne on kaikkein kriittisin. Tällä uudella lailla tehdään ikäville naisille matalampi kynnys syytöksille, tai syyttelyn uhkauksille.

Erotilanne on myös naiselle kriittisin tilanne joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi. Nykyinen rikoslaki ei varsinaisesti suojele uhria tai ole sen puolella muutenkaan. 

Raiskaus on rikos nykyäänkin. Kaikin mokomintekemään ilmoituksia. Toivottavasti raiskarit saavat joskus kovat tuomiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa. 

En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli. 

On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta. 

Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien. 

Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?

Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.

"Päätellä kehonkielestä".

Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.

Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?

Eli kuvitteellinen tilanne. 

Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.  

Todisteet yhdynnästä löytyy  mutta mitään muita todisteita ei ole.  

Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää. 

Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää. 

Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole.  Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista. 

Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut.  Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan. 

Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.

Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.

Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.

Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia. 

Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"

Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.

Koomista sikäli, että tapahtumasarja, jota kuvailit, olisi ihan nykymääritelmän mukaan raiskaus, eikä se siten liity oikein mitenkään keskusteluun lakimuutoksesta. Kuvailit tilannetta, jossa on fyysistä vastustamista. Tässä on nyt kehitelty sivutolkulla mitä ihmeellisempiä skenaarioita vääristä ilmiannoista, vaikka kyse on aivan marginaalisesta ilmiöstä. Kuulustelut eivät ole lääkärin tutkimuksineen mitenkään miellyttäviä, eikä suurimmasta osasta aivan selviäkään tapauksia tehdä rikosilmoitusta. Tähän nähden aiheettomien ilmoitusten pelko on aivan ylimitoitettu.

Lakimuutos ei tuo suurtakaan muutosta nykytilanteeseen. Lähinnä se vastuuttaa seksin osapuolia tarkkailemaan toistensa reaktioita ja kommunikoimaan keskenään nykyistä paremmin. Onpa paljon vaadittu.

Se, että toinen väittää vastustelleensä ei kyllä suoraan todista, että väkivaltaa on käytetty. Mutta jos haluat saivarrella, niin muutetaan kertomus sitten seuraavaksi: "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka en antanut suostumustani".

Kukaan ei puhu noin ("vaikka en antanut suostumustani"). Tilannetta kuvailtaisiin jotakuinkin niin, että mies työnsi kätensä housuihini, vaikka puristin reiteni yhteen. Tuossa kohtaa kysyttäisiin, miten mies reagoi siihen, että puristit reisiä yhteen, ja vastaavasti mieheltä kysyttäisiin, miten tämä tulkitsi sen, että nainen puristi reisiä yhteen, kun yritit työntää kättäsi hänen housuihinsa. Jos mies vastaisi, että naisethan nyt aina vähän vastustelevat, olisi helppoa todeta, että kyseessä oli pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Jos mies taas sanoisi, että kertomus ei pidä paikkaansa, nainen avasi reitensä ja ääntelehti halukkaasti, syyte raukeaisi, koska osapuolten kertomusten ollessa yhtä uskottavia ei voida antaa langettavaa tuomiota.

Nämä jutut ovat aika usein joka tapauksessa sana sanaa vastaan -tilanteita, ja oikeuden on tehtävä päätös niiden todisteiden pohjalta, joita asiassa esitetään. Tässä on hirveästi keskitytty vääriin ilmiantoihin, vaikka myös silloin, kun rikos on oikeasti tapahtunut, yrittää epäilty yleensä valehdella. Jopa niin kutsutuissa puskar-issa syyllinen saattaa väittää uhrin olleen halukas. Melkein kaikki muu kuin koston vuoksi tehty väärä ilmianto ovat todennäköisempiä keissejä, joita oikeudessa käsitellään, ja täällä vain puhutaan, kuinka väärien syytösten kohteeksi joutuvat miehet ovat koko ilmiön suurimmat uhrit.

Suuntaus on se, että  tuomitaan nyt varmuuden vuoksi, vaikka on sana-vastaan-sana , sillä tietenkin syytetty yrittää kiistää. Ja juuri tämä on huolestuttavaa. Mitäs jos tossa sun tarinassa mies kertoo kuulusteluissa, että nainen otti kiinni hänen kädestä ja ohjasi sinne? Onko väitteesi siis, että häntä ei voida tällöin tuomita, kun jää selvittämättä onko väite tosi vai ei?

Olisiko jotain tutkimusta tai muuta todistetta sen tueksi, että syyttömien saamien tuomioiden lukumäärä olisi lisääntynyt merkittävästi jollain tietyllä aikavälillä tai jonkin tietyn lakimuutoksen jälkeen? Yleensä Suomen oikeuslaitosta moititaan nimenomaan päinvastaisesta eli liian löperöistä tuomioista Millä se, että joku on tuomittu aiheetta, edes todistetaan muuten kuin niin, että väärän syytöksen tehnyt jälkikäteen peruu sanansa? Olen lukenut lehdistä viime vuosina muistaakseni kahdesta tällaisesta tapauksesta. En kutsuisi tätä miksikään räjähdysmäiseksi kasvuksi. Tuomittujen omille vakuutteluille syyttömyydestä en antaisi painoarvoa. Lähes kaikki nekin, joiden voidaan aukottomasti osoittaa syyllistyneen rikokseen, ovat omasta mielestään syyttömiä. Olin itse asiassa aika järkyttynyt siitä, miten yleistä tämä on, kun luin hesarin kuukausiliitteestä joitain vuosia sitten reportaasin aiheesta.

ainakin kaikki lähi-idästä saapuneet lajit ovat vakuuttaneet syyttömyyttään korkeista luvuista huolimatta, ja kuinka ollakaan vihervasemmisto on heitä puolustanut kiimaisesti. 

Jätetään kulttuurikeskustelu toiseen ketjuun. Se, että syyllinen kuvittelee olevansa syytön, ei ole mikään tiettyyn kulttuuriin kuuluva piirre vaan kuuluu psykologiaan. Ei ole helppoa myöntää itselleen olevansa rikollinen, varsinkaan kun kyse on muissa ihmisissä erityistä inhoa herättävästä rikoksesta.

Mutta voisko sanoa että joissain piireissä raisk aaminen on jopa kulttuurellinen piirre?  Vai miten valtavat yliedustus luvut pitäisi tulkita?  Kyseisissä piireissähän näkyvä seksuaalirikollisuus on pelkkä pintasipaisu sillä moni nainen ei edes ymmärrä että oma avio/avomies voisi syyllistyä rais kaukseen. 

Kuten jo sanoin, en halua tässä ketjussa käsitellä kulttuurinäkökulmaa. En väheksy aiheen merkitystä - se on mitä tärkein - mutta ei liity lakimuutoskeskusteluun. Haluaisin pitää fokuksen alkuperäisessä aiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuskieliset selittävät taas älyllisesti epärehellisiä älyvapauksiaan. Minkäänlaista sitovaa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen ei voi antaa, koska aktista tai sen jatkamisesta voi kieltäytyä minä hetkenä hyvänsä. Sitä myöden ajatus suostumuksen pyytämisestä ja antamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen on absurdia. Yhtä hullu on ajatus, ettei raiskaus tällä hetkellä tapahdu vailla suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tiedottoman henkilön, lapsen tms. seksuaalinen hyväksikäyttö ole sen lievempi seksuaalirikos kuin raiskaus. Seksuaalisen hyväksikäytönkin uuskieliset mielivät muuttaa raiskaukseksi aivan kuin esimerkiksi lapsi voisi halutessaan suostua seksuaaliseen kanssakäymiseen, mikä tietenkin on seuraus ajatuksesta, jonka mukaan lapsi voidaan maata vastoin lapsen tahtoa eli raiskata. Suostumusta ei voi antaa johonkin, mitä ei ymmärrä ja sama pätee kieltäytymiseen sellaisesta, mitä ei ymmärrä. Tästä syystä alaikäisen allekirjoituskaan ei tee sopimuksesta sitovaa. 

En ymmärrä, mikä oli pointtisi, jos sellaista edes oli. 

On nimenomaan totta, että aktista voi kieltäytyä koska hyvänsä. Juuri siksi nämä lupakaavakejonnet ovatkin aivan kuutamolla koko aiheesta. 

Se, mikä alkaa yhteistuumin seksinä, voi muuttua jossain kohtaa luonteeltaan erilaiseksi ja alkaa olla vastenmielistä, päätyen vaikka törkeään ra is kaukseen. Suostumus täytyy olla molemmin puolin kaiken aikaa kaikkeen, mitä tapahtuu. Uusi laki alleviivaa tätä asettamalla suostumuksen kriteerien keskiöön. Erillinen kieltäminen ei ole enää edellytys ra is ka uksen kriteerien täyttymiseen. Ei vaikka kesken puuhien. 

Miten tämä sitten käytännössä voidaan varmistaa? Pitääkö kesken aktin kysellä lupaa suudella jne. ettei tule tuomituksi seksuaalisesti ahdistelusta?

Miten tämä nyt oikein voi olla näin vaikeaa? Suostumus ei tarkoita mitään lupalappua, vaan sen voi päätellä toisen kehonkielestä. Jos lähestyt toista suuteluaikeissa ja tämä puristaa suunsa kiinni tai kääntää päänsä sivuun, ei hän varmastikaan halua suudella. Samoin jos koskettelet toista ja tämä makaa vain jäykkänä paikallaan eikä vastaa liikkeeseen, ei tämä halua tulla kosketetuksi. Ihan samalla tavoin jos vaikka yrität jutella jonkun kanssa, eikä tämä vastaa mitään, ymmärrät, että toinen ei halua jutella, tai jos tarjoat toiselle kupin kahvia, eikä tämä juo sitä, ymmärrät, että hän ei halua juoda kahvia.

"Päätellä kehonkielestä".

Varsin häilyväksi menee raja kunnon miehen ja alimpaan kastiin kuuluvan raiskaajan välille.

Sen sijaan, että näkisit omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen millään tavalla harkitseminen arvoisena vaihtoehtona, maalailet kauhukuvia siitä, kuinka joudut oikeusturvan uhriksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tämä koko kysymys ei kosketa tai pelota suurinta osaa ihmisistä - niitä, jotka osaavat lukea toisten käytöstä - millään tavalla. Jos tunnistat omat puutteesi tässä asiassa, eikö olisi järkevintä yrittää kehittää itseä sen sijaan, että uhriutuu?

Eli kuvitteellinen tilanne. 

Mies ja nainen päätyvät harrastamaan seksiä baari-illan jälkeen.  

Todisteet yhdynnästä löytyy  mutta mitään muita todisteita ei ole.  

Nainen väittää joutuneensa rais katuksi, mies kiistää. 

Vedotaan suostumukseen, mies sanoo että nainen oli suostuvainen seksiin, nainen kiistää. 

Mitään dokumenttia suostumuksesta ei ole.  Nainen sanooi että antoi kehonkielellään selkeän singnaalin ettei suostumusta ole, mies kiistää tienneensä mitään tälläisestä singnaalista. 

Lopputulos: Mies tuomitaan rais kauksesta, koska suostumusta ei ollut.  Nyt ovat sitten vihervasemmiston feministit saaneet oikeuttaan. 

Sinulla ei ehkä ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tutkinta etenee. Poliisikuulusteluissa käydään tapahtumien kulku läpi yksityiskohtaisesti. Annat ymmärtää, että kun sanoo, ettei halunnut seksiä, tämä riittäisi, eikä muita kysymyksiä esitetä. Aivan paatuneita taparikollisia lukuun ottamatta ihmiset eivät ole kovinkaan taitavia valehtelemaan, ja kun tapahtumista esitetään tarkkoja kysymyksiä, paljastuvat kertomuksen aukot. Poliisi kysyy, että kun hän riisui paitasi, miten reagoit, kun hän suuteli, vastasitko suudelmaan. Jos on selittänyt tapahtumien kulusta valheellisen version, paljastuu se epäjohdonmukaisuuksina kertomuksessa ja siinä, että tarina muuntuu, kun sitä kerrotaan uudestaan.

Jos kävisi niin, että kummankin osapuolen versio olisi yhtä uskottava, raukeavat syytteet todistustaakkaperiaatteen nojalla. Kiristämistarkoituksessa, saati morkkiksen vuoksi tehdyn rikosilmoituksen tueksi on vaikea esittää uskottavia todisteita. Totuus kuulostaa automaattisesti uskottavammalta ja valhe epäuskottavalta. Kuvaamasi lopputulos on todella, todella epätodennäköinen.

Itselläsi on kyllä aivan sinisilmäinen kuva siitä miten asia menee. Kyllä se, jonka tarina on "uskottavampi" lähtökohtaisesti voittaa. Ja valehtelu on kyllä lastenleikkiä varsinkin kun uhrin kokemusta ei saa kyseenalaistaa.

Uskottavuus muodostuu nimenomaan siitä, kuinka hyvin kertomus täsmää tosiasioihin ja on ristiriidaton. Se ei ole kuulijan mielipiteestä kiinni. Ei oikeudessa, koska siellä päätös perusteluinen dokumentoidaan tarkasti ja virheellinen päätös on automaattisesti hyvä peruste muutoksenhakuun sekä tietenkin on tuomarin uralle huono asia. 

Luuletko, että kertomukset ovat jotain monimutkaisia tarinoita. Esim. "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka vastustelin. Sitten jäädyin. Jälkikäteen itkin"

Mihinkäs tosiasioihin tota noin niinkuin voidaan verrata ja mitä ristiriitoja löytää? Tuomaria ei voida erottaa eli kun virka on tullut, niin voi kyllä tehdä päätöksiä ihan mielensä mukaan. Ja oikeanlaiset väärät tuomiot mahdollisesti tuovat nostetta uralle.

Koomista sikäli, että tapahtumasarja, jota kuvailit, olisi ihan nykymääritelmän mukaan raiskaus, eikä se siten liity oikein mitenkään keskusteluun lakimuutoksesta. Kuvailit tilannetta, jossa on fyysistä vastustamista. Tässä on nyt kehitelty sivutolkulla mitä ihmeellisempiä skenaarioita vääristä ilmiannoista, vaikka kyse on aivan marginaalisesta ilmiöstä. Kuulustelut eivät ole lääkärin tutkimuksineen mitenkään miellyttäviä, eikä suurimmasta osasta aivan selviäkään tapauksia tehdä rikosilmoitusta. Tähän nähden aiheettomien ilmoitusten pelko on aivan ylimitoitettu.

Lakimuutos ei tuo suurtakaan muutosta nykytilanteeseen. Lähinnä se vastuuttaa seksin osapuolia tarkkailemaan toistensa reaktioita ja kommunikoimaan keskenään nykyistä paremmin. Onpa paljon vaadittu.

Se, että toinen väittää vastustelleensä ei kyllä suoraan todista, että väkivaltaa on käytetty. Mutta jos haluat saivarrella, niin muutetaan kertomus sitten seuraavaksi: "Mies tuli viereen ja vei kätensä sinne vaikka en antanut suostumustani".

Kukaan ei puhu noin ("vaikka en antanut suostumustani"). Tilannetta kuvailtaisiin jotakuinkin niin, että mies työnsi kätensä housuihini, vaikka puristin reiteni yhteen. Tuossa kohtaa kysyttäisiin, miten mies reagoi siihen, että puristit reisiä yhteen, ja vastaavasti mieheltä kysyttäisiin, miten tämä tulkitsi sen, että nainen puristi reisiä yhteen, kun yritit työntää kättäsi hänen housuihinsa. Jos mies vastaisi, että naisethan nyt aina vähän vastustelevat, olisi helppoa todeta, että kyseessä oli pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Jos mies taas sanoisi, että kertomus ei pidä paikkaansa, nainen avasi reitensä ja ääntelehti halukkaasti, syyte raukeaisi, koska osapuolten kertomusten ollessa yhtä uskottavia ei voida antaa langettavaa tuomiota.

Nämä jutut ovat aika usein joka tapauksessa sana sanaa vastaan -tilanteita, ja oikeuden on tehtävä päätös niiden todisteiden pohjalta, joita asiassa esitetään. Tässä on hirveästi keskitytty vääriin ilmiantoihin, vaikka myös silloin, kun rikos on oikeasti tapahtunut, yrittää epäilty yleensä valehdella. Jopa niin kutsutuissa puskar-issa syyllinen saattaa väittää uhrin olleen halukas. Melkein kaikki muu kuin koston vuoksi tehty väärä ilmianto ovat todennäköisempiä keissejä, joita oikeudessa käsitellään, ja täällä vain puhutaan, kuinka väärien syytösten kohteeksi joutuvat miehet ovat koko ilmiön suurimmat uhrit.

Suuntaus on se, että  tuomitaan nyt varmuuden vuoksi, vaikka on sana-vastaan-sana , sillä tietenkin syytetty yrittää kiistää. Ja juuri tämä on huolestuttavaa. Mitäs jos tossa sun tarinassa mies kertoo kuulusteluissa, että nainen otti kiinni hänen kädestä ja ohjasi sinne? Onko väitteesi siis, että häntä ei voida tällöin tuomita, kun jää selvittämättä onko väite tosi vai ei?

Olisiko jotain tutkimusta tai muuta todistetta sen tueksi, että syyttömien saamien tuomioiden lukumäärä olisi lisääntynyt merkittävästi jollain tietyllä aikavälillä tai jonkin tietyn lakimuutoksen jälkeen? Yleensä Suomen oikeuslaitosta moititaan nimenomaan päinvastaisesta eli liian löperöistä tuomioista Millä se, että joku on tuomittu aiheetta, edes todistetaan muuten kuin niin, että väärän syytöksen tehnyt jälkikäteen peruu sanansa? Olen lukenut lehdistä viime vuosina muistaakseni kahdesta tällaisesta tapauksesta. En kutsuisi tätä miksikään räjähdysmäiseksi kasvuksi. Tuomittujen omille vakuutteluille syyttömyydestä en antaisi painoarvoa. Lähes kaikki nekin, joiden voidaan aukottomasti osoittaa syyllistyneen rikokseen, ovat omasta mielestään syyttömiä. Olin itse asiassa aika järkyttynyt siitä, miten yleistä tämä on, kun luin hesarin kuukausiliitteestä joitain vuosia sitten reportaasin aiheesta.

On aivan mahdotonta tutkia sitä onko syytön tullut tuomituksi, sillä usein on epäselvää mitä on oikeasti tapahtunut. Paras tapa olisi varmaan tutkia sitä kuinka usein tuomio muuttuu valitusasteessa eli käräjä tuomitsee, mutta hovi vapauttaa. Tällöin "syytön" on tullut käräjillä tuomituksi, mutta hovi on korjannut tilanteen.

Nämä ovat aivan tyypillisiä tilanteita eikä ole mitenkään epätavallista, että hovi kumoaa käräjäoikeuden syyksilukevan tuomion.

Jos väität, että syyttömien saamat tuomiot ovat lisääntyneet, niin kyllä tämä väite pitäisi todistaakin jotenkin. Se, että toteaa olevan mahdotonta tutkia tätä, on aika huono argumentti. Ymmärrän, että aihe herättää tunteita, mutta pidättäytyisin silti mutuilusta.

Tämä on vähän sama kuin elatusmaksujen ja lapsien tapaamisen kanssa: Kovia on miehet jotka vielä vaivautuvat etsimään helmiä sioista.