Väitän että jätetyn rooli erossa on helpompi kuin jättäjän!
Näin se vaan on. Jätetyllä on oikeus uhriutua, kiukutella, masentua, uhkailla itsemurhalla, vatvoa asiaa jatkuvasti ja syytellä exäänsä. Olla ymmärtämättä tosiasioita, taantua lapsen tasolle ja jättää vastuu toiselle. Jättäjän pitää taas ottaa vastuu toimimattoman ja usein epäterveen suhteen lopettamisesta, kuunnella uhkauksia, valituksia ja itkua, vaikka hän itsekin olisi henkisesti ihan romuna. Mutta se on vain kestettävä. Hänen on järjesteltävä käytännön asiat, kuunneltava sukulaisten keljuilut ja hyväksyttävä, että ympäröivät ihmiset eivät välttämättä tajua asiaa ollenkaan. Jättäjää pidetään usein itsekkäänä sikana ja epäillään, että hänellä on jo uusi juttu menossa tai muuta vilunkia, vaikka jättäjä teollaan olisi vain loppujen lopuksi pelastanut kahden onnettomassa suhteessa kituvan henkilön mielenterveyden, koska toinen osapuoli ei sitä kyennyt tekemään.
Kommentit (60)
No kuule eipä ainakaan itseäni itkettäisi yhtään joku uhriutuva ex.
Jos taas mut jätettäisiin ilkeästi ja omahyväisesti, oisin aivan shokissa.
Jätetyssä on jotain vikaa.
Jos mies jättäisi minut, koittaisin saada ilmaan "yhteisen päätöksen" koska nolottaisi.
Menisin metsään ja siellä puhuisin miestä pahaksi yksin. Jos joku jaksaa entistä kumppania minulle toistuvasti haukkua niin se on jotenkin noloa.
Luuletko että jättäjää, tuota itsekästä sikaa, kiinnostaa pätkän vertaa exän kipuilu ja uhriutuminen? Tunteeton p@ska ei kanna huolta toisten puolesta, vaan jatkaa nautiskellen eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
No kuule eipä ainakaan itseäni itkettäisi yhtään joku uhriutuva ex.
Jos taas mut jätettäisiin ilkeästi ja omahyväisesti, oisin aivan shokissa.
Jos olet vaikka kymmenen vuotta suhteessa, ei se jättäminen ole ihan samanlaista kuin teinien maailmassa. Normaali ihminen tuntee vaistomaisesti vastuuta toisesta, vaikka tämä olisikin uhriutuva ja ilkeästi käyttäytyvä, koska tämä on niin läheinen. Usein jätetty käyttää tätä valitettavasti hyödykseen, ellei hyväksy tosiasioita.
Voi olla että olet oikeassa. Jätetyllä on asioiden kelaaminen ehkä vähän yksinkertaisempaa ja selkeämpää. Näin voi vain keskimääräisesti yleistää. Enemmän kuitenkin vaikuttavat taustalla olevat muut asiat, vaikka esim se miten hyvin myös jätetty osapuoli näkee suhteessa olevan ongelmia.
No enpä nyt tiedä. Itse olen aina ollut jättäjä, kaksi kertaa siis. Molemmissa mies (tai ensimmäisessä kai vielä poika) olisi halunnut jatkaa, ja kyseli vielä perään pitkään, jälkimmäisessä oli yhteinen lapsikin. Mutta minulle erot olivat sinänsä helppoja, selkeitä ja ainoita oikeita vaihtoehtoja. Minun tunteeni olivat kuolleet, ja ero käsitelty jo ennen sitä.
En pysty mitenkään samaistumaan sinun ajatukseesi.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että jättäjää, tuota itsekästä sikaa, kiinnostaa pätkän vertaa exän kipuilu ja uhriutuminen? Tunteeton p@ska ei kanna huolta toisten puolesta, vaan jatkaa nautiskellen eteenpäin.
Jos parisuhde ei toimi ollenkaan ja tuottaa kärsimystä molemmille, mutta toinen osapuoli ei vaan sitä tajua, onko suhteen päättäjä "tunteeton paska"? No ei. Hän pelastaa molempien mielenterveyden parhaassa tapauksessa, koska näkee tilanteen ja ottaa vastuun.
Ihmeellisen mustavalkoinen ajattelumalli olisi, jos jätetty olisi aina "hyvä" ja jättäjä "paha". Olen nähnyt monta tapausta, jossa roolit on just toisinpäin, mutta ulospäin on kyllä yritetty antaa päinvastainen kuva.
Nämä ei ole ihan yksinkertaisia asioita ja aloituksessa on pointtinsa.
Jokainen ero on erilainen, ei voi yleistää. Itse tulin petetyksi niin, että puoli kaupunkia tiesi mieheni sivusuhteesta. Kun minut sitten jätettiin, en uhriutunut, mutta sydämeni särkyi ja tunsin häpeää ja huonommuutta. Toipuminen kesti kauan. Nyt vuosien jälkeen ymmärrän kuinka hyvä asia ero pitkässäjuoksussa minulle oli. Elän nyt tasapainoista perhe-elämää. Ex elää uusperhearkea 4. vaimonsa kanssa. Toki hänkin voi olla tyytyväinen elämäänsä, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule eipä ainakaan itseäni itkettäisi yhtään joku uhriutuva ex.
Jos taas mut jätettäisiin ilkeästi ja omahyväisesti, oisin aivan shokissa.Jos olet vaikka kymmenen vuotta suhteessa, ei se jättäminen ole ihan samanlaista kuin teinien maailmassa. Normaali ihminen tuntee vaistomaisesti vastuuta toisesta, vaikka tämä olisikin uhriutuva ja ilkeästi käyttäytyvä, koska tämä on niin läheinen. Usein jätetty käyttää tätä valitettavasti hyödykseen, ellei hyväksy tosiasioita.
Mun jättämälläni ei ois vaihtoehtona kuin hyväksyä tosiasiat, koska mua ei sellaisen ihmisen murheet kiinnosta, joka jollainlailla manipuloi toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule eipä ainakaan itseäni itkettäisi yhtään joku uhriutuva ex.
Jos taas mut jätettäisiin ilkeästi ja omahyväisesti, oisin aivan shokissa.Jos olet vaikka kymmenen vuotta suhteessa, ei se jättäminen ole ihan samanlaista kuin teinien maailmassa. Normaali ihminen tuntee vaistomaisesti vastuuta toisesta, vaikka tämä olisikin uhriutuva ja ilkeästi käyttäytyvä, koska tämä on niin läheinen. Usein jätetty käyttää tätä valitettavasti hyödykseen, ellei hyväksy tosiasioita.
Ja kyllähän noista pitkistäkin suhteista lähdetään, kuin teinien maailmassa, mieleen tulee esim. Ilkka Koivisto. Jätti Sesse Koiviston kuin teinit.
Aloitus oli kyllä melkoista uhriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule eipä ainakaan itseäni itkettäisi yhtään joku uhriutuva ex.
Jos taas mut jätettäisiin ilkeästi ja omahyväisesti, oisin aivan shokissa.Jos olet vaikka kymmenen vuotta suhteessa, ei se jättäminen ole ihan samanlaista kuin teinien maailmassa. Normaali ihminen tuntee vaistomaisesti vastuuta toisesta, vaikka tämä olisikin uhriutuva ja ilkeästi käyttäytyvä, koska tämä on niin läheinen. Usein jätetty käyttää tätä valitettavasti hyödykseen, ellei hyväksy tosiasioita.
Mun jättämälläni ei ois vaihtoehtona kuin hyväksyä tosiasiat, koska mua ei sellaisen ihmisen murheet kiinnosta, joka jollainlailla manipuloi toisia.
Ihminen ei ole kone, eikä ihmisen ajattelu ole aina loogista. Jos on elänyt toisen kanssa pitkään, jakanut samoja asioita, kokemuksia ja todellisuutta, on se henkinen side edelleen vahvasti olemassa ja juuri siksi se jättäjäkin kärsii ja joutuu taistelemaan manipulointia vastaan.
Usein muuten kun kysytään jälkikäteen, moni jätetty on myöntänyt jättäjän olleen ihan oikeassa ja ihmettelee, miksi ei itse kyennyt näkemään suhteen toimimattomuutta.
Asioilla on puolensa. Jättäjä on yleensä käsitellyt tunteensa jo ennen eroa, päätös on tehty ja asiat ovat selkeinä päässä. Jätetylle ero saattaa tulla yllätyksenä, yleensä hän toivoo jatkoa, elättelee toivoa jne. Nämä asiat jättäjä on jo käsitellyt, sen takia eteenpäin siirtyminen näyttää niin helpolta. Ja sen takia juurikin jättäjää on helppo syyllistää ja arvostella.
Itsekin jätin eksäni, vuosi meni päätöksen tekoon joten ymmärrän että eksäni oli rikki eron jälkeen. Sääliä en tuntenut koska itsekin olin rikki suhteemme aikana eikä häntä silloin kiinnostanut. Kaikki säälivät eksääni kun oli niin rikki, totuuden kerroin kahdelle ihmiselle eikä kiinnostanut mitä muut ajattelevat. Jos joku olisi suoraan tullut kysymään, olisin toki kertonut kun ei ollut mitään salattavaa. Ymmärrän myös ap:n näkökannan, jätetyn on helppo uhriutua ja käyttäytyä miten haluaa koska kaikki säälivät ja ymmärtävät. Jättäjää ei kukaan säälinyt kun hän kärsi huonossa parisuhteessa.
Käytävällä on usein huono omatunto, jota hän yrittää lievittää demonisoimalla jätetyn. Se on sama kuin jo maassa maksavaa uhria potkittaisiin lisää.
Minulle tuli täydellisenä yllätyksenä exän sivusuhde. Selkärankainen mies olisi tunnustanut tehneensä väärin ja pyytänyt anteeksi ja ero oli hoidettu jotenkin tyylikkäästi.
Ei. Olin aivan romuna ja ex haukkui minua niin ilkein sanakääntein, että traumatisoiduin aikalailla.
Ei kannata tehdä ainakaan väitöksestäsi väitöskirjaa noilla perusteilla.
Vierailija kirjoitti:
Käytävällä on usein huono omatunto, jota hän yrittää lievittää demonisoimalla jätetyn. Se on sama kuin jo maassa maksavaa uhria potkittaisiin lisää.
Minulle tuli täydellisenä yllätyksenä exän sivusuhde. Selkärankainen mies olisi tunnustanut tehneensä väärin ja pyytänyt anteeksi ja ero oli hoidettu jotenkin tyylikkäästi.
Ei. Olin aivan romuna ja ex haukkui minua niin ilkein sanakääntein, että traumatisoiduin aikalailla.
Tämä. Kysyjille kerroin eron syystä, että sitä kannattaa tiedustella eksältä ja tämän nykyiseltä kumppanilta. Ero tuli täysin puskista ja tänä päivänä en tiedä syytä siihen, koska ex ei suostunut sanallakaan keskustelemaan aiheesta. Olihan se sokki.
Vierailija kirjoitti:
Käytävällä on usein huono omatunto, jota hän yrittää lievittää demonisoimalla jätetyn. Se on sama kuin jo maassa maksavaa uhria potkittaisiin lisää.
Minulle tuli täydellisenä yllätyksenä exän sivusuhde. Selkärankainen mies olisi tunnustanut tehneensä väärin ja pyytänyt anteeksi ja ero oli hoidettu jotenkin tyylikkäästi.
Ei. Olin aivan romuna ja ex haukkui minua niin ilkein sanakääntein, että traumatisoiduin aikalailla.
Miksi sinä oletat, että saisit olla jokin kukko tunkiolla, että jos sun pillusi ei kiihota ja mies haluaa parempaa seksiä, niin sitten miehen pitäisi madella asiasta edessäsi? Mitäs et ollut vähän kiihottavampi. Ei se toisen naiminen ollut väärin, se ainoastaan oli, että ei jättänyt sua ensin, mutta sehän hoitui siinä samalla, kun sait tietää tulleesi petetyksi.
Että en tajua mitä anteeksipyydettävää miehellä ois siinä tilanteessa ollut? Anteeksi, etten enää kiihottunut sinusta?
No ei välttämättä oo. Mä oon monesti särkenyt sydämen ja jatkanut huoletta eteenpäin koska niitä tunteita ei vaan oo ollut enää jäljellä. Ei kaikki jätetyt oo tollasia mitä kuvailit.