Lue keskustelun säännöt.
-90 syntyneet, mikä elämäntilanne teillä?
01.03.2018 |
Itse naimisissa ja kaksi lasta, vakkarityö löytyy molemmilta minulta ja mieheltä, elämä on ihan perushyvää. Aloin vaan miettiä kun tuli kommenttia tuossa joku aika sitten, että kamalan nuorena on tässä tilanteessa. En ihan ymmärrä missä tilanteessa tässä vajaa 30-vuotiaana sitten "pitäisi" olla?
Kommentit (204)
Tunnen surua näiden puolesta, jotka kertovat että heillä on lapsia tai lapsi tulossa. Noin nuorena elämä loppuun. Surullista. Jättäkää lapset hankkimatta, jos vielä voitte. Niin saatte onnellisemman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa, omistusasunto, opiskelen vielä. Ensi vuonna toivottavasti valmistuminen.
Vatuttaa, kun KOSKAAN ei 90 syntyneet oo oma vuotensa, vaan se mielletään koko vuosikymmeneksi. Jos aloituksessa olis lukenut 91 tai 92 niin he olisivat toki olleet oma vuotensa. Tätä kun on kestänyt 28 vuotta jo, niin pinna kiristyy vähän turhan nopeasti jo.
Mun tilanne: yksi avioero, sieltä ei lapsia. Nyt uusimmasta suhteesta tuloillaan eka.
Lukion jälkeen pääsin AMKiin, mutta oon ollut vain työelämässä, en oo kouluttautunut. Vauvan jälkeen haen taas kouluun, mutta vähän harmittaa olla näin "vanha" opiskelija. Kaverit kun ovat kaikki jo valmistuneet.
Elämä tuntuu vähän yksinäiseltä. Kaikki lukiokaverit ovat töiden perässä päätyneet ympäri maailmaa. Itse muutin juuri miehen kaupunkiin enkä tunne täältä ketään. Toivottavasti vauvakerhoista löytäisin edes yhden kaverin.
Asunto on miehen omistama ritari kolmio. Mies kahdeksan vuotta vanhempi ja hyvin työelämässä.
Avomies, oma asunto ja vakituinen työ molemmilla. Koiria on, muttei lapsia :D
Valmistun pian ensimmäiseen ammattiin. Asun vuokralla miehen ja koiran kanssa. Seuraava haaste saada vakituinen työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vajaa 2v lapsi, maisteriopinnot loppusuoralla, pian 4 vuotta naimisissa oltu, työpaikka melkein varma valmistumisen jälkeen, opiskelija-asunto (kolmio) ASPia säästetty jo monta vuotta. M27
Opiskelen, valmistuminen toivottavasti tänä vuonna. Oman alan töissä osa-aikaisena. Toiveissa saada kokoaikainen työ nykyisestä työpaikasta kunhan maisterin paperit on taskussa.
Naimisissa 4 vuotta ja mies opiskelee toista ammattia AMK:ssa. Asumme miehen omistamassa rivariasunnossa ja meillä on koira.
Lapsia ei ole, mutta toivottavasti tulevaisuudessa.
Elämä on kivaa perusarkea. On ystäviä ja hyvät välit molempien perheisiin. Kovasti jo odotan, että saan vihdoin opinnot kasaan ja toivottavasti vakityön. Opiskelijabudjetti alkaa kyllästyttää ja olisi ihanaa pystyä matkustelemaan enemmän. Haaveena myös omakotitalo muutaman vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin neljä vuotta sitten yliopistosta, nyt ensimmäistä vuotta vakituisessa työpaikassa. Olen naimisissa mieheni kanssa, meillä on yksi ihana lapsi ja ollaan alettu ajatella että toinenkin olisi tervetullut kun on tullakseen. Vuokralla asustellaan, haaveissa on omakotitalo.
Kaksi ammattikorkeakoulututkintoa ja viitisen vuotta esimies- ja asiantuntijatehtäviä vakituisena takana. Opiskelin toisen tutkinnon töissä käydessäni. Esikoinen syntyi juuri, joten nyt äitiyslomalla.
Avopuoliso viitisen vuotta vamhempi ja toimihenkilötehtävissä ollut kymmenen vuotta vakituisena. Omakotitalo maalla maksettu ja nyt alkamassa jo toinen remonttikierros. Pari koiraa löytyy myös. Perusarki on tämmöstä normaalia lapsiperheen arkea, suurin osa ystävistä samassa elämäntilanteessa.
Tulevaisuudessa olisi ajatuksena suorittaa maisterivaiheen opinnot, tehdä ehkä toinen lapsi ja käydä töissä. Lisäksi tykätään matkustella ja viime vuosina lappi on alkanut kiinnostamaan, varmaan pyritään enemmän sielläkin käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi alle kouluikäistä lasta, mies jonka kanssa oltu yhdessä 7 vuotta, naimisissa 2 vuotta. Vuokra-asunto, minä työtön, mies vakityössä.
En saa töitä enkä keksi mitä voisin opiskella. Mutta asiat vois olla huonomminkin.
Kaksi lasta, eronnut kesällä. Vakityö, mutta aioin vielä opiskella kolmannen tutkinnon. Levoton ja kärsimätön olo. Mitään en omista, en autoa, tai tavaraa tai asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen surua näiden puolesta, jotka kertovat että heillä on lapsia tai lapsi tulossa. Noin nuorena elämä loppuun. Surullista. Jättäkää lapset hankkimatta, jos vielä voitte. Niin saatte onnellisemman elämän.
Kiitos huolenpidosta hyvä vierailija. Itse olen syntynyt vuonna 1990 ja olen kesällä kaksi vuotta täyttävän lapsen vanhempi. En ole millään tavalla kokenut, että elämäni olisi lapsen syntymän myötä mennyt loppuun, päinvastoin, lapsi on tuonut elämääni sisältöä ja paljon onnea. Lapsi ei kyllä ole elämäni ainoa sisältö, ja ehdin tekemään paljon muutakin, vaikka lapsi toki paljon aikaa ja huolenpitoa vaatiikin. Tosin jos epäilee, että saa onnellisemman elämän ilman lapsia, niin en myöskään niitä suosittele hankkimaan.
Ammattikoulututkinto alalta joka ei ole kiinnostanut minuuttiakaan. Laaja ja monipuolinen työkokemus muilta aloilta, omia liiketoimia silloin tällöin, palkka ihan mukavassa päivätyössä 3200e/kk, neljästä asunto-osakkeesta velkaa keskimäärältä noin 50%, tämän vuoden lopulla tarkoitus lähteä kiertämään maapalloa reppu selässä vähintään vuodeksi.
Sinkkumies 1991
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin pari kk sitten yliopistosta maistriksi, nyt työttömänä kun etsin palkkatyötä (en halua tehdä väitöskirjaa). Sinkku, asun vuokrayksiössä koirani kanssa. Opintolainaa päälle 15t ja toimeentulotuella eletään... Jospa se elämä pääsisi kohta alkamaan :'D
Vierailija kirjoitti:
Vakityöt miehellä ja minulla, vuokra-asunto ja eka lapsi tulossa.
^ Täällä sama
Naimisissa, ensimmäinen lapsi ja äitiyslomalla. Miehen kanssa sama ammatti, kuormittava ja mielenkiintoinen yhtä aikaa. Omistusasunto ja koira. Toiveena olisikin että onni jatkuisi ikuisesti.
bluemama kirjoitti:
Vastaan poikani puolesta: oli rankasti koulukiusattu, siitä seurauksena syrjäytyminen koulussa, masennus, huono koulumenestys, ei koulutusta lukion jälkeen. Älykäs, intellektuelli kaveri ajettiin sivuraiteelle, koska näytti erilaiselta kuin muut ja tuli erilaisesta perheestä kuin muut luokassa.
Edelleen hän on drop out ja elää tuilla.
Kalliiksi tuli yhteiskunnalle ylisuuren (30 oppilasta) ekaluokan perustaminen lähikoulussamme vuonna 97: Silloin koulutoimessa harkittiin, kaksi vai yksi luokkaa. Varmasti poikani elättäminen tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin että olisi perustettu kaksi luokkaa ja palkattu toinen opettaja. Tämän ylisuuren luokan ope jäikin burn out -lomalle muutaman kuukauden jälkeen, jolloin kiusaaminen kokemattoman sijaisen käsissä vasta oikein riehaantui. Se tuhosi tämän yksilön mahdollisuudet opiskella ja siten rakentaa elämäänsä.
Viranhaltijoiden ja luottamusmiesten ratkaisut tarkoittavat aina jotain ihan ruohonjuuritasollakin. He eivät yleensä saa kuulla siitä inhimillisestä kärsimyksestä, jota heidän virheelliset ratkaisunsa tuottavat.
Hyvin vieritetty yhteiskunnan syyksi se että epäonnistuit kasvatuksessa ja poikasi on luuseri.
Ne luokan 29 muuta oppilasta eivät ryhtyneet pummeiksi, mitäs siihen sanot.
Melkein valmis VTM, seurustelen ja asun vielä yksin vuokralla. Oon aina halunnut naimisiin ja äidiksi, mutta tällä hetkellä kuitenkin ahdistaa moiset hommat ja haluaisin vaan ajan pysähtyvän! Juurihan mä täytin vasta 20 vuotta 😣
-1990
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin että millanen elämäntilanne -90 syntyneillä, niin vastailee mm. -95 ja -96 syntyneet.
Minä ainakin käsitin että tänne voi vastata kaikki vuosina 1990-1999 syntyneet ihmiset. Anteeksi jos olin väärässä. Vm. 94 :)
Jos kysymys olisi ollut että -90-luvulla syntyneet, niin sitten joo, mutta tässä kysyttiin vain -90 syntyneet :D
vm 90 ja kaikki pilalla ihan pilalla, ehkä saataissi olla jonkin mielestä, mutta itse nautin yksinolosta ja 10e tuntipalkastani jolla tulen hyvin toimeen ja omistan jopa vuoden 90 luvun volvon jolla ajelen töihin ja kauppaan sekä joskus viikonloppuisin saatan tedä jotain pieniä reissuja yksinään esim. käydä kylpylässä.
ja ei ole vaimoa eikä lapsia.
olen vain pieni paska tässä universumissa ja tuskin teitäkään kukaan muistaa tuhannen vuoden päästä että olitteko perus duunareia ilman perhettä vai insinöörejä, joten elä niinkuin tuntuu mukavimmalta, ole joko se perusduunari tai insinööri.