-90 syntyneet, mikä elämäntilanne teillä?

Vakityö meillä molemmilla, itse olen esimiesasemassa. Omakotitaloa maksellaan. Naimisissa vuodesta 2010. Lapset 8 ja 6. Miehellä koulutuskin, minulla ei. Tällä hetkellä nautin työnteosta, ehkä joskus vielä innostun opiskelemaan. Onhan tämä välillä melkoista hullunmyllyä, mutta on ihanaa, kun talous vaurastuu ja lapset kasvaa, mikäpä tässä on ollessa. :)

Vm-87 mies, mutta laitan silti omani. Lapsuudesta hämärästi muistan, että isä oli 90luvun alussa kotona hetken aikaa työtön. Ikisinkku, kaksi ammattia takana ja vuokralla asustelen. Ennen toisen ammatin koulun alkua  hanttihommissa vakkarityössä muutaman vuoden kunnes kuppi tuli täyteen. Siinä työn ohessa kerkesi myös viina maistua, kun kävi kierroksilla, kun ei tiennyt mitä haluaisi elämältä. Korkin kiinni laittamisesta onnelliset 3vuotta "auttavan käden" avustuksella. Nyt hakemassa eri alan töihin kuin mihin olen valmistunut.

Korkeakouluopinnot loppusuoralla, sinkkuna asun vuokralla. Uusi (ja ensimmäinen) parisuhde, ja suunnitelmissa on muuttaa yhteen alkukesästä. -93

Valmistuin syksyllä yliopistosta, mutta en ole vielä saanut töitä, mikä on tosi stressaavaa. En olisi halunnut opiskella näin pitkään, mutta niin vain kävi, koska jätin ensimmäisen alan kesken ja tältä toiseltakaan alalta en halunnut valmistua ennen kuin olin saanut jonkinlaista oman alan työkokemusta. Mitään kovin hyvää kokemusta en valitettavasti onnistunut saamaan, mutta sentään yhden harjoittelupaikan joka näyttää CV:ssä paremmalta kuin pelkkä tehdastyö tai siivous. 

Olen ollut muutaman vuoden parisuhteessa. Haluaisimme kyllä muuttaa yhteen, mutta se kuitenkin vähän jännittää, koska kumpikin on asunut yksin koko aikuisikänsä. Enkä nyt työttömänä oikein voisikaan vielä muuttaa. 

Omassa elämässäni valmistuminen ja sen ensimmäisen työpaikan saaminen on ollut jo todella pitkään jonkinlainen "tulppa", jota pidemmälle en ole osannut suunnitella asioita.