Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

Molemmat laittaa saman rahan tilille. Jos vaimo haluaa ulkomaille, siihen pitää säästää rahaa.

Jos joutuisin itse maksamaan molempien kulut, voisin ottaa vaikka naisystävän matkalle, olisi hauskempaa.

Mihin tarvitset vaimoa? Mikset vaan elä naisystävän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ette ole perhe jos rahat ei ole yhteisia

No, olin lasteni isän kanssa perhe 15v, mutta omat rahat. Sovittiin kuka mitäkin maksaa. Ja hyvä niin, meillä erilainen käsitys rahankäytöstä, eikä mies ollut aina ihan vilpiön. En jatkossakaan aio antaa taloudellista vastuuta ja itsemääräämisoikeutta itsestäni ja lapsistani kenellekään toiselle. Usein tilanne on se, et naisella on vähemmän ja siks kiukkuaa. Minä haluan turvata arjen ja kykyni elättää lapseni. Perheessäni jaetaan yhteisiä kuluja ja silti jokaisella vastuunsa. Uusperheessä tilanteet voivat olla mutkikkaita, ja biologisella vanhemmalla vastuu ensisijassa omista jälkeläisistään. Ihanko tosissaan joku ajattelee, että jos vaikka kumppani on työtön, omalta lapselta pitää ottaa pois ja antaa kumppanin lapselle? Toki kaikki ovat yhtä arvokkaita. Ja perhe se on uusperhekin. Ongelmia ei tietenkään ole jis kaikilla on rahaa kuin roskaa. Harvoin on.

Olen nyt ollut 30 vuotta aviossa saman miehen kanssa. Aluksi meillä oli eri rahat, ja aikamoinen epätasa-arvo taloudellisesti miehen hyväksi mm. työttömyys- ja yrittäjäjaksojen myötä. Sittemmin kävi niin, että mies sairastui ja minulle tuli päävastuu raha-asioissakin. Nyt kun tilanne on taas muuttunut tasa-arvoisemmaksi, hoidetaan asiat yhteisillä päätöksillä. Tultiin siihen tulokseen kokemuksien kautta, että mitä isompi liikevaihto, sen helpompi hoitaa taloutta. Siis rahat yhteen ja kaikki menot sieltä. Yllättäen voidaan tosi mukavasti ilman stressiä.

Golddigger-bitch. Kulut puoleksi ja molemmat pitäkööt omat rahansa. Simple as that.

Minulla tulot (mies) 3500€ ja naisella 1300€ nettona. Minulla menee kaikki ruokaan, vakuutuksiin, autoon, koiran ylläpitoon, yhteisiin matkoihin yms. Naisella jää rahaa säästöön kun ei maksa muuta kuin oman puhelinlaskun ja asuntolainan osuuden. Miten kannattaisi tälläisessä tilanteessa tehdä?

On mielestäni outoa että toisella on tilillä tuhansia säästössä ja silti olettaa minun maksavan kaikki kulut ja jos joskus sanon kaupassa, että “voisit sinä maksaa” niin tuntuu kuin hän ottaisi sen loukkauksena. Lisäksi olen ostanut hänelle aina syntymäpäivä ja joululahjoja ja muita piristyksiä kun työni puolesta olen usein poissa kotoa, enkä muista milloin hän olisi minua muistanut muuten kuin sanomalla.

Kaikki yhteiset kulut puoliksi. Se, jolle jää säästöä hyötyy siitä

Ajatella. Elätät myös miestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla omat tilit joille tulee palkka. Sieltä siirrämme molemmat saman summan yhteiselle tilille, josta hoidetaan kaikki menot. Ei tarvitse kytätä eikä kadehtia puolison tuloja.

Aikuisen ei kuulu elättää toista aikuista. Mistä näitä idiootteja riittää, jotka luulevat että heillä on oikeus vaan oleilla ja viihtyä muiden kustannuksella?

Niinpä. Mies elää ja viihtyy ap : n kustannuksella. Niinhän se menee. Kun lyödään hynttyyt yhteen, tarkoituksena on vain hyötyminen. Jos ei rahat riitä, pitää karsia menoja ja tyytyä vähempään.

Pihin kanssa avoliitossa kirjoitti:

Minulla tulot (mies) 3500€ ja naisella 1300€ nettona. Minulla menee kaikki ruokaan, vakuutuksiin, autoon, koiran ylläpitoon, yhteisiin matkoihin yms. Naisella jää rahaa säästöön kun ei maksa muuta kuin oman puhelinlaskun ja asuntolainan osuuden. Miten kannattaisi tälläisessä tilanteessa tehdä?

On mielestäni outoa että toisella on tilillä tuhansia säästössä ja silti olettaa minun maksavan kaikki kulut ja jos joskus sanon kaupassa, että “voisit sinä maksaa” niin tuntuu kuin hän ottaisi sen loukkauksena. Lisäksi olen ostanut hänelle aina syntymäpäivä ja joululahjoja ja muita piristyksiä kun työni puolesta olen usein poissa kotoa, enkä muista milloin hän olisi minua muistanut muuten kuin sanomalla.

Tässä tiivistyy suomimamman ajatus reilusta rahanjaosta. Mies on lompakko ja mukavan elämän mahdollistaja. Perhevapaat omitaan itselle koska miehen pitää tienata. Jos tähän yrittää puuttua, tulee pahaa silmää. Onneksi lainsäädäntö on menossa siihen suuntaan, että perhevapaita jyvitetään iseille ja tätä kautta naisten työssäkäynti ja palkka kasvaa. Ja toivottavasti ap:n kaltaisijat uhriutujamammat ovat tulevaisuudessa harvassa.

No ei tämmöisistä asioista tarvitse vääntää yhtään jos on löytänyt sen oikean, ja aika harva näyttäisi löytäneen. On ihan luonnollista että kun yhdessä eletään ja ollaan löydetty se sielunkumppani ja toista rakastetaan oikeasti niin rahat on yhteisiä ja niistä maksetaan laskut ja eläminen, loput säästetään ja käytetään yhteisiin menoihin ja reissaamiseen jne, koskaan ei ole tullut tarvetta miettiä mitä toinen tienaa ja että niitä pitäisi jotenkin jyvittää sen mukaan mitä tienaa. Olen  itse mies ja tienaan paljon enemmän mutta aina puhutaan mieluummin mitä me tienataan.

Ihan yksinkertainen jakolasku tämä on. Miehelle 4500e ja sinulle 1800e.

Sinä maksat omat matkasi, mies omansa. Sinä maksat omat ruokasi, mies omansa. Ihan kuten itsenäiset aikuiset ihmiset hoitavat. Se on sitä aikuisena olemista. Mikä tässä on epäselvää ?

Vaihda miestä.

alempitasoinenmies kirjoitti:

Ihan yksinkertainen jakolasku tämä on. Miehelle 4500e ja sinulle 1800e.

Sinä maksat omat matkasi, mies omansa. Sinä maksat omat ruokasi, mies omansa. Ihan kuten itsenäiset aikuiset ihmiset hoitavat. Se on sitä aikuisena olemista. Mikä tässä on epäselvää ?

Sinä kokkaat aina eri ruoat kuin kumppanisi, ette koskaan syö samaa? Ainiin, mutta eihän sinulla ollut kumppania ;)

Rakkaus on vaikea laji, mutta tämä hysteerisyyten asti menevä itsenäisyys ja erillisyys on kyllä jo jotain aika ihmeellistä ja käsittämätöntä. Ja vielä ajattelet, että SE on aikuisena olemista. Kasva vielä hetki!

alempitasoinenmies kirjoitti:

Ihan yksinkertainen jakolasku tämä on. Miehelle 4500e ja sinulle 1800e.

Sinä maksat omat matkasi, mies omansa. Sinä maksat omat ruokasi, mies omansa. Ihan kuten itsenäiset aikuiset ihmiset hoitavat. Se on sitä aikuisena olemista. Mikä tässä on epäselvää ?

Onko sinulla alempitasoinen mies perhe, yhteiset asunnot ym. 

Kuvio ei enää toimi kovin hyvin, kun kuukausittaiset menot on yli 4000 e.

Ilmeisesti katsot tilannetta kahden aikuisen tai yksineläjän näkökulmasta?

ap

Meillä nykyään vähän sama juttu. Tulot ovat suunnilleen samat kun apn, mies kehuu miten taas saa ostettua itselleen sitä ja tätä, laskut puoliksi, itsellä ei jää laskujen jälkeen juuri mitään ja kamalan vänkäyksen jälkeen saa luvan ostaa kasvaville lapsille uusia vaatteita.

Nytkin lähti lasten kanssa kaupoille, itse jäin sohvalle. Mitäs minä tyhjän lompakon kanssa lähden mukaan. Viihdyn nykyään kotona paremmin, kun puoliso ei ole kotona. Näin meillä.

Jos esimerkiksi toisella on pieni palkka eikä voi käydä ulkona syömässä. Toisella paljon isompi ja esimerkiksi viikonloppuna haluaisi mennä syömään jonnekin ulos. Jäädä se pienipalkkainen syömään koriin hernekeittoa ja isompipalkkainen menee yksin syömään pihviä?

Tai pienipalkkainen ei pääse koskaan yhdessä lomalle kun ei varaa reissuihin? Toinen reissaa useita kertoja vuodessa yksin ja toinen käy yksin korkeintaan naapurikaupungissa?

Kyllä mielestäni parisuhteessa silloin tällöin voi laittaa rahaa yhteiseen hyvään, että siitä yhdessä myös voidaan pariskuntana nauttia. Muutenhan koko parisuhteen idea on hukassa. Ja vain se rahan kerääminen tilille tärkeintä. Niinkuin ikävä kyllä usein näyttää olevankin.

Jos itsellä on rahaa riittävästi omiin hankintoihin ja jää ylikin, niin miksei voi ilahduttaa toista? Tuohan se mielihyvää itsellekin? Vai eikö tuo? Sitten on jokin pahasti pielessä.

Väärinkäytökset, hyväksikäyttö ja toisen huiputtaminen ovat aivan eri asioita kuin kumppanin elämän helpottaminen ja joskus ilahduttaminen, myös parisuhde voi paremmin kun ei niin kamalan paljon elellä eri leireistä ja eri elintasolla.

Eikö parisuhteessa kuitenkin tarkoitus on olla samalla puolella j tukea toisiaan eikä tiukasti omissa poteroissaan? *Mutta kun mun rahat*.

Asutaan ja ollaan rahapussiaan vartioiden, ettei toinen vain senttiäkään minusta hyötyisi.

Mites jos toinen sairastuu ja omat rahat ei riitä kalliisiin hoitoihin? Jättääkö parempituloinen kumppanin siihen sairastamaan tai kuolemaan ja katsoo sivusta vai voiko siinä tapauksessa yhtään avata kukkaron narua?

Ap:n tapauksessa voi jättäytyä työelämästä ja heittäytyä työttömäksi. Sanoo miehelle että mikä tahansa vaihtoehto on kalliimpi hänelle kuin menojen jakaminen uudelleen. YH+elatusmaksut on varsin houkutteleva taloudellinen vaihtoehto..

Keskustelun aloittajalle:

Kuulostaa omituiselta että teillä olisi avioliitossa eri rahat mutta avioliiton päätyttyä kaikki raha menisi kuitenkin tasan puoliksi. Olettaen ettei teillä ole avioehtoa.

Jos asia on siis huonona hetkenä esissä, ei menetä mitään vaikka järkkäisi rahojen jaon jo hyvinä aikoina - ja hyviä aikoja vaalimalla voi hyvät ajat jatkua tästä ikuisuuteen.

Keskustelun aloittajalle:

Ja vaikka olisi avioehto, voi aina miettiä, miksi puolisot elävät yhdessä ja jakavat yhteistä aikaa, kokemuksia ja elämää. Raha on yksi asia yhteisesti jaettua elämää. Se ei ole erillinen osa elämää.

Jos elämän syvää jakamista tapahtuu monella eri tasolla, ei suurinta osaa jakamisesta voi mitata vaan kokea ja tuntea. Raha ei voi olla silloin erillinen mitattava saareke. Emmehän mittaa monia muitakaan asioita.

Sanoisin että monelle voi olla tärkeää ettei kokemus yhteisen elämän jakamisesta ole pidemmän päälle kovin epäsuhtainen. Jos toinen jää kovin ulos jossain osassa yhteistä elämää, saattaa siinä herätä ennen pitkää miettimään onko edes mielekästä jakaa aikaa, kokemuksia ja elämää puolisonsa kanssa. Ja epäsuhtaa voi olla monenlaista, ei ainoastaan rahaan liittyvää.

Osalla voi toki tosi epäsuhtainen parisuhdekin toimia, se täytyy muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Hän on hyvä ja käyttää niitä miehen tuloja hetken hyväksi ja menee opiskelemaan amkiin tai yliopistoon tutkintoa millä irtoa töitä sekä tienaa ja lopettaa valittamisen.