Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa
27.02.2018 |
Naisten, jotka eivät halua tehdä lapsia, ovat joillekin yhä kuin punainen vaate. Kertomus omasta tahdostaan lapsettomista naisista toi raivoisaa palautetta toimitukseemme. Yhdessä palautteessa naisten sanottiin jopa pettävän koko ihmiskunnan.
Vapaaehtoisesti kertova juttu ei kerännyt ainuttakaan raivoavaa palautetta. Viestit alkoivat yleensä tähän tyyliin: “Kiitos mielenkiintoisesta jutusta.”
Suomalaisessakin kulttuurissa on elänyt voimakkaana malli, jonka mukaan naisen täytyy tulla äidiksi. Naiset, jotka eivät halua lapsia, ovat murtaneet mallia. Se saattaa tuntua uhalta.
https://yle.fi/uutiset/3-10094783
Tällaista vielä vuonna 2018
Joidenkin on vaikea hyväksyä että on minunlaisia naisia, joiden koko elämä ei perustu miehen etsimiselle, jotta saa pullauttaa sen mukulan maailmaan.
T. Vela ja ikisinkkunainen
Kommentit (442)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokinhan velojen päässä viiraa. Sehän on ihan biologiaa että ihmisillä on halu lisääntyä.
Heissä jokin on siis vialla.
Se on se evoluutio, jotkut yksilöt ovat nousseet vaistojen ohjailemista laumasieluista tiedostaviksi ja ajatteleviksi, syy-seuraussuhteet ymmärtäviksi olennoiksi. Jos te tuohon biologian sanelemaan vaistojen seuraamiseen niin uskotte, tiedätte, että yksiavioisuus ei ole miesten geeneissä, joten perheidyllit ovat jo lähtökohtaisesti utopiaa ja yh:t se todellisuus. Kypsät miehet kuitenkin miettivät seurauksia, kuten kypsät naiset punnitsevat mm. olenko hyvä vanhempi, onko perhearki mitä elämältä haluan, millä motiiveilla lapsia tekisin jne. ja päätyvät ratkaisuun, että elämässä voi olla muitakin vaihtoehtoja kuin elää ovulaatiosta toiseen.
Itseasiassa, olen pohtinut, että koska ihminen lajina uhkaa (on uhannut jo pitkään) koko maapallon tasapainoa, evoluution kannalta olisikin järkevää rajoittaa ihmisen lisääntymisintoa. Eli biologia ohjaisikin ihmistä olemaan lisääntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49-vuotias lapseton nainen. Jostain syystä kukaan läheisistä ei ole koskaan ihmetellyt miksi en ole halunnut lapsia. Se on ollut jotenkin itsestäänselvyys kaikille. Olen nuoresta pitäen ollut hyvin menevä enkä ollenkaan sellainen, joka asettuisi aloilleen ja perustaisi perheen. Jopa äitini sanoi, että kierrä vain maailmaa, kyllä sen perheen ehtii perustaa myöhemminkin jos siltä tuntuu. Hän oli ylpeä valinnoistani, samoin kuin isäni.
Omalta osaltani en ole koskaan kokenut mitään negatiivista muiden taholta lapsettomuuteni takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En huolisi parisuhteeseen akkaa, joka haluaa porsia tai on yh. Lapsettomuus on minulle elinehto, josta en tingi lainkaan.
M44
Itse en taas huolisi parisuhteeseen naista, joka on vela tai maho. Haluan ehdottomasti lapsia, siitä en ole valmis tinkimään.
M36
Olet tylsää, harmaata massaa. Siität vain lisää orjia tähän maailman kiertokulkuun. Minä nautin elämästäni ilman lapsia. En ole rikas, mutta rahaa on riittävästi ja asun vaimon kanssa mukavasti Kalliossa tilavassa, vuonna 1938 valmistuneessa omistuskaksiossa.
Kolmen viikon päästä lähdetään Lontooseen katsomaan Yesin 50-vuotiskiertuetta. Tämä on upeaa, vapaata elämää, johon ei kuulu vastuu lapsesta. Isäksi tuleminen olisi painajainen!
M44
Tässä taas hyvä esimerkki idiootista, joka kuvittelee jokaisen ihmisen nauttivan samanlaisesta elämästä kuin hänen omansa. Tuon toisen miehen mielestä sinun elämäsi saattaisi kuulostaa painajaiselta! Jotkut haluavat lapsia, toiset eivät. Mikä siinä on liian vaikeaa ymmärtää? Estääkö matala äo ymmärtämästä vai mikä on syynä tuollaiselle?
Puhuin vain totuuden, M36 on sitä tyypillistä harmaata massaa, joka siittää lisää orjia yhteiskuntaan ja elää tylsää perhe-elämää keskinkertaisissa puitteissa. Lapsiin kuluu suunnattomasti aikaa ja rahaa. Minä ja vaimoni käytämme kaikki rahat itseemme. Harrastukset, keräily, taide, ravintolat, matkailu.
Kun vanhempamme kuolevat, meille jää sen verran perintöä heidän asunnostaan, että voimme jäädä eläkkeelle suhteellisen aikaisin. Meidän ei tarvitse säästää yhtään rahaa kun ei ole omia lapsia, vaan voimme hemmotella itseämme ja elää mukavaa elämää stadissa.
Mikä saa sut kuvittelemaan, että M36 perhe-elämä olisi tylsää? Katsos, joidenkin mielestä se lapsien kasvattaminen juuri tuokin sitä sisältöä elämään.
Ilmeisesti. Minä en jaksaisi isän roolia sekuntiakaan. Käsittämätöntä, että jotkut jaksavat lapsiarkea.
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokainen voi valita mitä haluaa. Usein on kyllä niin, että lapsia kasvattava ihminen kehittyy hiukan myös ihmisenä. Ei tietenkään aina- siitä tämäkin palsta on oiva todiste. Itselläni on muutama hyvä kaveri, joilla ei ole lapsia. Kyllä joskus on vaikeaa tuntea myötätuntoa heidän tuskiaan kohtaan- niin vähäiset ja itsekeskeiset syyt heidän päivänsä voivat kaataa. Heillä on lopuuomasti aikaa aistia ja ahdistua omista tuntemuksistaan ja vaatia- aikuisina ihmisinä- ympäristöltä lähes lapsen kojhtelua. Että jollakin tasolla he eivät ole kasvaneet aikuiseksi. Ehkä ihminen ei kasva jos ei joudu ottamaan vastuuta toisesta. Joten sitä loputonta itsekeskeistä oman navan ympärillä pyörimistä on joskus vaikeaa sietää. Mutta toisaalta, elämä tarjoaa kasvun paikkoja varmaankin kaikille. Ja kukin tavallaan.
Voi hyvä luoja. Vanhemmat kehittyy lapsia kasvattaessa, ylläripylläri vanhempina. Lapsettomat kehittyvät ihmisinä muuta kautta. Ei se vanhemmuus ole ainoa tapa itsensäkehittämiseen tai vastuunkantoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan rehellisesti: olen katkera ja kateellinen lapsettomille ja synnyttämättömille naisille.
Oma elämä pyörii pyykkikoneen ja tiskialtaan ympärillä. Koko huusholli on vastuullani. Mies ei osallistu kotitöihin ja hoidan kodin töitä hänenkin puolesta. Teen 3-vuorotyötä, hoidan kodin ja lapset enkä ehdi huolehtimaan itsestäni. Olen lihonut paljon. Seksiä meidän liitossa ei enää ole. Jos en siivoaisi, olisi koti kuin pommin jäljiltä. Jos saisin valita toisin, en olisi synnyttänyt lapsia tuollaisen vätyksen kanssa!
Tuossakin ikävä kyllä taitaa tuo mies tehdä elämästäsi ikävää ennemmin kun lapset.
Mutta ne lapset tekee sen ettei voi vain lähteä.
Älä käytä lapsia tekosyynä huonossa liitossa pysymiseen.
Olen itse kasvanut perheessä, jossa ei erottu lasten takia.
Se oli kamalaa.
Väkivaltaa meillä ei ollut, mutta ilmapiiri oli hyvin ahdistava.
Ulospäin näytettiin ihan hyvinvoivalta perheeltä.
Toista vanhempaa halveksuttiin syvästi, ja kaikki mitä hän teki oli väärin ja huonosti. Hän oli kuulemma se kaikista työläin "lapsi".
Kotimme oli henkisesti jäätävä, mutta lasten takia ei voinut erota.
selviytymiskeinoksi valitsin ulkona olemisen.
Vietin todella paljon aikaa ulkona ja kavereiden luona.
Jos ei voinut mennä kenenkään luokse kylään, niin saatoin käveleskellä pitkin poikin kaupunkia tai vain pyöräillä ilman päämäärää.
Yömyöhään saatoin oleskella jossain rappukäytävissä ja ties missä.
Ihan missä vaan ettei tarvitsisi olla kotona.
Ei se huonossa suhteessa pysytteleminen ainakaan lasten etu ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan halua mitään huutavaa kakaraa mikä revitään mun persiistä ja joka pilaa mun elämän.
Äidit on väsähtäneitä ja lihavia inhottavia otuksia jotka raahaa joka paikkaan räkänokkaisen, inhottavan, haisevan lapsensa.
Sitten ne imettää ja levittelee kakkavaippoja ja kakarat vaan huutaa kuten äitinsäkin.
Minä olen nuori ja kaunis ja äidit vaan pelkää et mä vien niiden miehen.
Siksi ne vihaa mua. Mulla on elämä ja työ enkä loisi yhteiskuntaa kuten äidit ja lapset.Miten tälläinen voi aiheuttaa muka jotain muuta kuin positiivisen reaktion??? - No siksi kun äitien älykkyysosamäärä laskee ja ei niillä kukaan tee enää mitään.
Tämä jos mikä on omiaan herättämään ärsytystä tai jopa vihaa.
Puhut rumasti lapsista, joita tulet elämässäsi tarvitsemaan monen monta kertaa jos saat elää.
Etkä pysy nuorena ja kauniina itsekään.
Jos eteesi laitettaisiin joukko vaikkapa 50- v naisia et osaisi arvata kenellä on lapsia ja kenellä ei ulkonäön perusteella.
Samoin on uran yms asioiden kanssa , ei lapset niitä estä.
Näet vain naiset jotka kulkevat pienten lasten kanssa ja halveksit.
Mutta siitä joukosta löytyy jos jonkinlaista uraa myöhemmin. On väitöskirjan tekijää ja ison firman menestyvää johtajaa jne jne.
Ja sitten sitä tavallisempaa.
Mutta eivät lapsettomat ole yliedustettuina ihmisissä jotka menestyvät tai harrastavat tms.
Älä ihmeessä hanki lapsia, se ei minua edes kiinnosta mutta ymmärrä että tämä maailma pyörii vain ja ainoastaan jos on jatkuvuutta etkä yksin pärjää sinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokainen voi valita mitä haluaa. Usein on kyllä niin, että lapsia kasvattava ihminen kehittyy hiukan myös ihmisenä. Ei tietenkään aina- siitä tämäkin palsta on oiva todiste. Itselläni on muutama hyvä kaveri, joilla ei ole lapsia. Kyllä joskus on vaikeaa tuntea myötätuntoa heidän tuskiaan kohtaan- niin vähäiset ja itsekeskeiset syyt heidän päivänsä voivat kaataa. Heillä on lopuuomasti aikaa aistia ja ahdistua omista tuntemuksistaan ja vaatia- aikuisina ihmisinä- ympäristöltä lähes lapsen kojhtelua. Että jollakin tasolla he eivät ole kasvaneet aikuiseksi. Ehkä ihminen ei kasva jos ei joudu ottamaan vastuuta toisesta. Joten sitä loputonta itsekeskeistä oman navan ympärillä pyörimistä on joskus vaikeaa sietää. Mutta toisaalta, elämä tarjoaa kasvun paikkoja varmaankin kaikille. Ja kukin tavallaan.
Voi hyvä luoja. Vanhemmat kehittyy lapsia kasvattaessa, ylläripylläri vanhempina. Lapsettomat kehittyvät ihmisinä muuta kautta. Ei se vanhemmuus ole ainoa tapa itsensäkehittämiseen tai vastuunkantoon.
Tämä on totta.
Itse olen kehittynyt vanhempana varsinkin silloin kun lapset olivat pieniä, ja vanhemmuutta piti opetella ihan alusta lähtien.
Nyt kun lapset ovat teinejä, on minulla taas aikaa kehittää itseäni muilla elämänalueilla.
On ollut todella mahtavaa huomata kuinka paljon minulla on vielä potentiaalia kasvulle ja kehittymiselle kodin ulkopuolella, ihan henkilökohtaisella tasolla.
En nyt puhu työstä enkä urasta. Töissä olen kyllä käynyt pikkulapsiaikanakin. Silloin elämä meni kuitenkin päiväkotiin-töihin-päiväkotiin-kauppaan-kotiin-nukkumaan -akselilla. Ei siinä jäänyt aikaa isommin kehittää itseään :)
Vaikka vanhemmuus on valtavan antoisaa, on se vienyt resursseja monelta muulta asialta monen vuoden ajan. Toisaalta on ollut todella hieno kokemus huomata, että lasten kasvaminen luo tilaa omalle henkilökohtaiselle kasvulle kehittymiselle. En ollut edes huomannut siinä lapsiperhearjen keskellä, että oma elämä oli jäänyt sivummalle. Ja kyllä se vanhemmuus on opettanut sellaisiakin taitoja, joista on hyötyä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tahattomasti lapseton nainen. Olen terve, hoikka nainen hoitoalalta eli oikein tyypillinen nainen, jonka luulisi lapsia haluavan. Noh, niin minä haluaisinkin mutta enpä saa! Hoitoihin en ryhdy, eli joko luomusti alkaa raskaus tai on alkamatta. No nyt ikää on jo lähemmäs 40v joten eiköhän se ollut siinä. Ihana rakas sama mies pysynyt rinnalla 17- vuotiaasta lähtien.
Mutta siis asiaan. Jos minulta joku kysyy lapsiasiasta, on se aivan valtavan törkeää ja raukkamaista. En voi sietää sitä, jos joku edes yrittää ottaa asian puheeksi. Olen kyllä sinut lapsettomuuteni kanssa ja koen eläväni todella hyvää elämää, sillä minulla on elämässä aina ollut kaikki hyvin ja läheisillä myös. Eli siunattu minua todellakin on, edes tähän ikään mennessä ei yhtään mitään kamalaa ole koskaan kellekään lähipiirissä tapahtunut.
Pointti on se, että älkää ikinä miettikö toisten lapsettomuutta! Toiset ovat tarkoituksella lapsettomia, mutta toiset eivät! Sinä et ikinä voi tietää, kumpaan ryhmään se joku henkilö kuuluu. Asia on TODELLA arka!
Siinä ei ole mitään törkeää ja raukkamaista, että ihmisiä kiinnostaa toisten ihmisten elämä. Se on sinun ongelmasi, jos et tätä puheenaihetta voi sietää, mutta ei niiden, jotka kysyvät. Kyllä tällaisista elämänvalinnoista ja kohtaloista pitää voida kysyä, sinä tietenkin valitset, haluatko vastata. Jos joku kysyy, "miksi sinulla ei ole lapsia?" ja vastaat, "koska en saa", mitä pahaa tässä keskustelussa on tapahtunut?!? Sekö, että sinun täytyy kertoa epäonnestasi? Onko sen kieltäminen jotenkin helpottava tekijä?
Vierailija kirjoitti:
Vastaan rehellisesti: olen katkera ja kateellinen lapsettomille ja synnyttämättömille naisille.
Oma elämä pyörii pyykkikoneen ja tiskialtaan ympärillä. Koko huusholli on vastuullani. Mies ei osallistu kotitöihin ja hoidan kodin töitä hänenkin puolesta. Teen 3-vuorotyötä, hoidan kodin ja lapset enkä ehdi huolehtimaan itsestäni. Olen lihonut paljon. Seksiä meidän liitossa ei enää ole. Jos en siivoaisi, olisi koti kuin pommin jäljiltä. Jos saisin valita toisin, en olisi synnyttänyt lapsia tuollaisen vätyksen kanssa!
Jätä siivoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat kerjää epätoivoisesti huomiota. Heillä on aikaa kerjätä.
He janoavat tuomiota, raivokasta palautetta. Saavat siitä voimaa pysyä lapsettomina, mutta takaraivossa jyskyttää ahdistus biologisesta kellosta. Loppuu ylellisyys, vapaaehtoinen lapsettomuus.
Ei minusta huomionkerjaavyys ole mitenkaan sidottua perhestatukseen. Tietyntyyppiset henkilot aina esittelevat omaa elamaansa esim somessa tai puheissa toiveissa positiivinen ja ylistava palaute, mutta ei se havia lasten myota, vaan ehkapa sitten siirtyy lasten tekemisten esittelyyn.
Nappituntumalla tuttavapiirissani huomionkerjaajia ovat jotkut perheensa ainoat lapset tai iltatahdet, ja toinen aaripaa eli ne, jotka ovat jostain syysta jaaneet vaille huomiota lapsena (joko tosi suuresta perheesta tai jotenkin ongelmainen vanhempisuhde, minka ovat siis itsekin kertoneet). Eivatka hekaan ole mitenkaan pahantahtoisia, ja elavat varmasti ilman sita huomiotakin. Samat ihmiset ovat sitten positiivisessa mielessakin kiinnostuneita ihmisista ja sosiaalisista suhteista, kun taas ne jotka eivat kaipaa huomiota ovat erakkomaisempia.
Jep. Ja omia vanhempiani ei minun elämäni kiinnosta. Joskus yritän kertoa, mutta katselevat seinille ja vaihtavat puheenaihetta. Omista jutuistaan paasaavat pitkät pätkät, esittelevät kuvia lomamatkoiltaan jne. Minun tehtäväni on siis antaa heille huomioita. Näin on ollut lapsesta asti. Isälle huomiota hänen harrastuksessaan ja äidille huomiota hänen ihmissuhdedraamoissaan.
Minulle jää lapsettomana aikaa ja rahaa OMAAN ELÄMÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin itsekkäältä kuin se ehkä kuulostaakin niin en halua omistaa elämääni lapsen/lapsien paapomiseen.
Toisaalta en kuluta valinnallani niin paljon maapalloa kuin lisääntyvät.
Lapsellisten pitäisi pikemminkin arvostaa lapsettomia sen sijaan että halveksisivat ja haukkauisivat.
Ei siinä ole mitään itsekästä. Ne, jotka lapsia haluavat, tekevät ne puhtaasti itsekkäistä syistä ja samalla saastuttavat maapalloa yli sen kestokyvyn.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tahattomasti lapseton nainen. Olen terve, hoikka nainen hoitoalalta eli oikein tyypillinen nainen, jonka luulisi lapsia haluavan. Noh, niin minä haluaisinkin mutta enpä saa! Hoitoihin en ryhdy, eli joko luomusti alkaa raskaus tai on alkamatta. No nyt ikää on jo lähemmäs 40v joten eiköhän se ollut siinä. Ihana rakas sama mies pysynyt rinnalla 17- vuotiaasta lähtien.
Mutta siis asiaan. Jos minulta joku kysyy lapsiasiasta, on se aivan valtavan törkeää ja raukkamaista. En voi sietää sitä, jos joku edes yrittää ottaa asian puheeksi. Olen kyllä sinut lapsettomuuteni kanssa ja koen eläväni todella hyvää elämää, sillä minulla on elämässä aina ollut kaikki hyvin ja läheisillä myös. Eli siunattu minua todellakin on, edes tähän ikään mennessä ei yhtään mitään kamalaa ole koskaan kellekään lähipiirissä tapahtunut.
Pointti on se, että älkää ikinä miettikö toisten lapsettomuutta! Toiset ovat tarkoituksella lapsettomia, mutta toiset eivät! Sinä et ikinä voi tietää, kumpaan ryhmään se joku henkilö kuuluu. Asia on TODELLA arka!
No onhan sinulle tapahtunut kamalaa jos olet jäänyt lapsettomaksi vaikka et olisi halunnut. Se on todella rankka ja traaginen kohtalo, tiedän kokemuksesta koska ystäväni on kärsinyt samasta ja hänenkään kuullen ei uskalla puhua lapsita tai lapsettomuudesta mitään, niin herkkä kohta se on niin kuin sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse säälin lapsettomia naisia, mutta jokainen valitsee polkunsa.
Miksi?
Mitä säälimistä on ihmisessä joka on tehnyt itselleen parhaiten sopivat valinnat, eikä ole tehnyt valintoja joidenkin ulkoisten normien mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen muutaman keski-ikäisen lapsettoman naisen ja minua ei todellakaan raivostua heidän lapsettomuutensa, mutta kaikki ovat aika hankalia ja odottavat, että asiat menevät kuten he haluavat. Naisesta äitiys vaan tekee joustavamman ja lämpimämmän muitakin ihmisiä kohtaan.
Ei kenenkään tarvitse lapsia tehdä, mutta tietty kehitysvaihe jää välistä, jos jää lapsettomaksi.
Totta, sellainen vanhapiikamaisuus ja kireäpipoisuus tulee hallitsevaksi luonteenpiirteeksi monella, se johtuu varmaan juuri siitä, että ihmisen ei tarvitse ottaa ketään muuta huomioon kuin itsensä. Jotenkin jäykistyy henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokainen voi valita mitä haluaa. Usein on kyllä niin, että lapsia kasvattava ihminen kehittyy hiukan myös ihmisenä. Ei tietenkään aina- siitä tämäkin palsta on oiva todiste. Itselläni on muutama hyvä kaveri, joilla ei ole lapsia. Kyllä joskus on vaikeaa tuntea myötätuntoa heidän tuskiaan kohtaan- niin vähäiset ja itsekeskeiset syyt heidän päivänsä voivat kaataa. Heillä on lopuuomasti aikaa aistia ja ahdistua omista tuntemuksistaan ja vaatia- aikuisina ihmisinä- ympäristöltä lähes lapsen kojhtelua. Että jollakin tasolla he eivät ole kasvaneet aikuiseksi. Ehkä ihminen ei kasva jos ei joudu ottamaan vastuuta toisesta. Joten sitä loputonta itsekeskeistä oman navan ympärillä pyörimistä on joskus vaikeaa sietää. Mutta toisaalta, elämä tarjoaa kasvun paikkoja varmaankin kaikille. Ja kukin tavallaan.
Voi hyvä luoja. Vanhemmat kehittyy lapsia kasvattaessa, ylläripylläri vanhempina. Lapsettomat kehittyvät ihmisinä muuta kautta. Ei se vanhemmuus ole ainoa tapa itsensäkehittämiseen tai vastuunkantoon.
Eivät vanhemmat enää kehity ihmisinä. Näkeehän sen, kun vertaa lapsettomia ja vanhempia. Lapsettomat ovat jatkaneet siitä, mihin vanhemmat ovat lasten syntyessä jääneet. Lapset vain tyhmentävät.
Mua ei oikeasti kiinnosta toisten elämäntapavalinnat. Mutta vihaan niitä lapsettomia, jotka tulevat jakamaan kasvatusvinkkejä tai pyörittelevät silmiään, kun näkevät 2min elämästämme. Tai niitä, jotka eivät siedä lapsia edes silmissään ja selkeästi tuovat esille sen, että jo pelkkä lapsen kanssa tavallinen juttelu bussissa ärsyttää.
Noita tapauksia on onneksi todella vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tahattomasti lapseton nainen. Olen terve, hoikka nainen hoitoalalta eli oikein tyypillinen nainen, jonka luulisi lapsia haluavan. Noh, niin minä haluaisinkin mutta enpä saa! Hoitoihin en ryhdy, eli joko luomusti alkaa raskaus tai on alkamatta. No nyt ikää on jo lähemmäs 40v joten eiköhän se ollut siinä. Ihana rakas sama mies pysynyt rinnalla 17- vuotiaasta lähtien.
Mutta siis asiaan. Jos minulta joku kysyy lapsiasiasta, on se aivan valtavan törkeää ja raukkamaista. En voi sietää sitä, jos joku edes yrittää ottaa asian puheeksi. Olen kyllä sinut lapsettomuuteni kanssa ja koen eläväni todella hyvää elämää, sillä minulla on elämässä aina ollut kaikki hyvin ja läheisillä myös. Eli siunattu minua todellakin on, edes tähän ikään mennessä ei yhtään mitään kamalaa ole koskaan kellekään lähipiirissä tapahtunut.
Pointti on se, että älkää ikinä miettikö toisten lapsettomuutta! Toiset ovat tarkoituksella lapsettomia, mutta toiset eivät! Sinä et ikinä voi tietää, kumpaan ryhmään se joku henkilö kuuluu. Asia on TODELLA arka!
Siinä ei ole mitään törkeää ja raukkamaista, että ihmisiä kiinnostaa toisten ihmisten elämä. Se on sinun ongelmasi, jos et tätä puheenaihetta voi sietää, mutta ei niiden, jotka kysyvät. Kyllä tällaisista elämänvalinnoista ja kohtaloista pitää voida kysyä, sinä tietenkin valitset, haluatko vastata. Jos joku kysyy, "miksi sinulla ei ole lapsia?" ja vastaat, "koska en saa", mitä pahaa tässä keskustelussa on tapahtunut?!? Sekö, että sinun täytyy kertoa epäonnestasi? Onko sen kieltäminen jotenkin helpottava tekijä?
Kun tykkäät niin paljon brutaalista suoruudesta, kerronpa tässä sulle että olet sietämätön ihminen jolta puuttuu täysin sekä alkeellisinkin empatia että kaikki tilannetaju.
Ehkä ne on ne demographiahuolet
Samoin, omaisuuteni jää sisareni lapsille. Olen myös auttanut heitä kouluasioissa. Erityisesti matematiikkaa olen treenannut leikin varjolla.