Vaarallisimmat läheltä piti -tilanteet tai pahimmat haverit, mitä lapsillenne on sattunut?

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsista lähes veti makaronikattilan päälleen. Olin just aikeissa kaataa vedet pois siitä ja epähuomiossa jäi pöydän reunalle. Onneksi tajusin ajoissa ja ehdin tönäistä lapsen pois siitä alta. Hoksasin siis juuri sillä samalla hetkellä, kun kattila kellahti pöydän reunalta... Omaan käteen sain aika kivat palovammat, mutta luojan kiitos lapselle ei tullut mitään.

Sama lapsi on myös pudonnut vessan lavuaarin päältä laattalattiaan päälleen. Oli kiivennyt siihen lavuaarin päälle seisomaan ja jalka lipesi. Ja kerran putosi melkein katonrajasta lattialle, kun kiipesi vastekaapin hyllyjä pitkin ylös ja ylin hylly petti.

Mullaon kolme lasta ja tämä yksi on vilkas ku mikä. Vaikka kuinka kyttää, ehtii tehdä kaikenlaista mielenkiintoista ja järkyttävää... On nopea liikkeissään, kekseliäs ja halutessaan osaa olla TODELLA hiljaa..

Huh, toivottavasti sullekaan ei mitään pysyvää palovammaa jäänyt! Ihon polttaminen on kyllä yksi ikävimmistä tuntemuksista omasta mielestäni... Onneksi ei lapselle käynyt kuinkaan.

Ja nuo kaikenmaailman tipahtelemiset... Lapset on niin kovia kiipeilemään joka paikkaan, varmasti jossain vaiheessa jotain käy. Sattuiko näissä putoamistapauksissa jotain, tuliko aivotärähdystä tai kuhmua kummempaa?

Ylempänä myös kirjoitin, kuinka olen itse pentuna vaikka mistä tipahdellut ja kupolia kolautellut, pahempaa ei onneksi ole käynyt. Ja tosiaan alle vuotias ipana on syöksynyt sängyltä päistikkaa alas, mutta siinä ei sen suuremmin sattunut. 

ap

Nyt mua häiritsee tämä haveri/haaveri-asia, pystynkö muokkaamaan otsikkoa mitenkään? :D

ap

Olin taaperon kanssa kotona, makuuhuoneen ovi oli jäänyt vahingossa auki, makuuhuoneessa sängyn yläpuolella oli suuri ikkuna auki. Otin ruoan uunista keittiössä ja sillä aikaa lapsi livahti makkariin. Kun havahduin keittiössä ettei lapsi olekaan vieressä, niin lähdin katsomaan minne hän meni. Helvetti sitä tunnetta kun näin makuuhuoneen ovelta että lapsi on konttausasennossa sängyn päällä katselemassa avonaisesta ikkunasta. Oikein oksettaa vieläkin tuo tilanne ja muistan sen näkymän täydellisesti ja tunteen kun rinnassa jysähti. Asutaan 3 kerroksessa ja tuon huolimattomuuteni vuoksi lapsi olisi voinut tippua ikkunasta ja kuolla. Sain kuitenkin taaperon ikkunalta ehjin nahoin pois. Huh huh..... <3

Vierailija kirjoitti:

Nyt mua häiritsee tämä haveri/haaveri-asia, pystynkö muokkaamaan otsikkoa mitenkään? :D

ap

Tuota haveri-sanaa voi käyttää kuvaannollisesti myös ihmiselle sattuneesta vahingosta. Jopa kielitoimiston sanakirjassa on esimerkki "Omenaa kuoriessa sattui pieni haveri."

Vierailija kirjoitti:

Olin taaperon kanssa kotona, makuuhuoneen ovi oli jäänyt vahingossa auki, makuuhuoneessa sängyn yläpuolella oli suuri ikkuna auki. Otin ruoan uunista keittiössä ja sillä aikaa lapsi livahti makkariin. Kun havahduin keittiössä ettei lapsi olekaan vieressä, niin lähdin katsomaan minne hän meni. Helvetti sitä tunnetta kun näin makuuhuoneen ovelta että lapsi on konttausasennossa sängyn päällä katselemassa avonaisesta ikkunasta. Oikein oksettaa vieläkin tuo tilanne ja muistan sen näkymän täydellisesti ja tunteen kun rinnassa jysähti. Asutaan 3 kerroksessa ja tuon huolimattomuuteni vuoksi lapsi olisi voinut tippua ikkunasta ja kuolla. Sain kuitenkin taaperon ikkunalta ehjin nahoin pois. Huh huh..... <3

Hui kauhea! Mulla on käynyt sama _kissan_ kanssa ja sain jo silloin lähes sydärin. Kauhee ajatellakaan, että olis oma lapsi, ihan hirveä tilanne! Miehelle olen paasannut näistä ikkunoista, kun niitä jatkuvasti aukoi, eikä suostunut ymmärtämään, että lapsi saattaa oppia kiipeilemään yhtäkkiä. Meilläkin on ikkunoita sängyn yläpuolella ja siinä välissä melko leveä patteri, niin nyt varmasti pääsisi ikkunalaudalle. Onneksi taisi mennä ukolla jakeluun...

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt mua häiritsee tämä haveri/haaveri-asia, pystynkö muokkaamaan otsikkoa mitenkään? :D

ap

Tuota haveri-sanaa voi käyttää kuvaannollisesti myös ihmiselle sattuneesta vahingosta. Jopa kielitoimiston sanakirjassa on esimerkki "Omenaa kuoriessa sattui pieni haveri."

No niinpä onkin, kylläpä helpotti :D Piti ihan käydä nyt tarkistamassa. Kiitos!

ap

Päälleen on vilkas lapsi tullut ties kuin monet kerrat, mutta kerran kovaksi vahattuun ja lakattuun parkettilattiaan ja koko otsa meni ihan sekunneissa mustaksi. Olin varma, että kuolee aivoverenvuotoon ja kallo on halki. Se kumahdus soi korvissa aina kun muistan tilanteen.

Piemmän synnyttyä en voinut tehdä mitään, kun isompi oli hereillä. Ei hän pienempää yrittänyt tarkoituksella vahingoittaa, mutta vilkas ja kömpelö lapsi kerkesi aina tönäisemään sitteriä tai melkein kaatumaan vauvan päälle/kävelemään yli, jos vauva ei ollut sylissä. Lähes joka kerta sain kopin ennen isompaa haaveria, mutta kerran oli oikein rauhallinen päivä ja päätin imuroida ensimmäistä kertaa 6kk aikana lasten ollessa hereillä, kun olin yksin lasten kanssa.

Pistin lapset eri päähän pitkää olohuonetta leikkimään omiaan, mutta niinhän siinä kävi, että isompi ryntäsi vauvan luokse ja hyppäsi vahingossa päälle.

Onneksi mitään pahempaa ei käynyt, mutta kyllä siinä kaikki itkettiin ja huudettiin säikähdystä.

Isommalla tutkimukset käynnissä näkö,kuulo, neuro... Ei ole enää normaalia tuo kömpelyys ja jatkuva kohellus.

Itselleni ei ole tapahtunut kovin ihmeellisiä, putoillut puista monesti ja kaatuillut milloin mihinkin. Vielä teininä sääret oli ihan täynnä erilaisia arpia ja jälkiä näistä seikkailuista mutta nykyään ovat enimmäkseen haalistuneet pois. Näitä tarinoita on kuitenkin mielenkiintoista lukea, joten lisää!

Omalla vauvalla ei ole onneksi ehtinyt vielä sattumaan mitään järkyttävää, mutta koska juuri opettelee kävelemään voi kohta tilanne muuttua.

Itselleni pahin sattumus taisi olla se kun 3-vuotiaana juoksin pää edellä sängynpäädyn kulmaan, ihan vanhempien silmien alla. Itse tapahtumaa en muista ollenkaan, mutta muistan päivystyksessä kirkkaan valon ja sen kun 3 ihmistä piteli minua kiinni käsistä ja jaloista kun huusin ja rimpuilin kuin syötävä tikatessa. Arpi on edelleen silmäkulmassa, pienestä oli kiinni ettei silmään osunut.

Kylläpäs jotkut ovat eläväisiä jo nuoresta iästä lähtien :D minä olen just tällainen Zen buddha ujopiimä lapsi joka oli aina tosi varovainen ja hiljainen. Yhtään luutakaan ei ole koskaan murtunut. Mutta sitten taas toisaalta elämä on tehty elämistä varten ja olisi ollut kiva jos olisi vähän rohkaistunut tekemään ja kokeilemaan (rajoja). Vanhemmatkin oli sellaisia että enemmänkin topuuttelivat olemaan tekemättä/yrittämättä mitään, vaikka sellaiselle ei todellakaan ollut tarvetta, päinvastoin.