Vaarallisimmat läheltä piti -tilanteet tai pahimmat haverit, mitä lapsillenne on sattunut?

Minulla on otsa liimattu joskus 7 vuoden ikäisenä. Kävelin jätelehtiastian terävää reunaa päin.

Sitten minua on alle 5 vuotiaana iso koira purrut kasvoihin.

Olen myös joskus tippunut sängystä käteni päälle, luultiin että murtui mutta onneksi vain venähti.

Vierailija kirjoitti:

Itse juoksin joskus 4-5-vuotiaana serkkua karkuun kun leikittiin. Kompastuin ja kaaduin lyöden pääni oven saranaan (!). Kyllä verta suihkusi päästä. TK:ssa pistivät pään kasaan :) Yllättävän pieni onnettomuus aiheutti ihan karmean verenvuodon, näytti varmaan tosi pahalta. Äiti kertoi, että lääkäri oli sen näköinen, että tekee lasun, kun noin ei voi käydä. Kyllä voi! Mitään muuta ei ole vielä sattunut, omia lapsia ei vielä ole.

Voihan tuota sattua ja tapahtua mitä vaan, mutta on kyllä varmasti joskus hankala vakuuttaa ulkopuolisia lapsen havereista. Varsinkin, kun lastensuojeluilmoituksia voi tehdä kuka vaan (toki myös hyvä asia), mutta vaikea varmaan tällaisissa tilanteissa selittää!

ap

haveri = merionnettomuus, haaksirikko

haaveri = vahinko, onnettomuus

"Miksi laivalle sattuu haveri, mutta ihmiselle haaveri?

Haveri-sana juontuu alasaksan ja ranskan kautta italian sanaan avaria, joka tarkoitti merimatkasta koituvia kaikenlaisia lisäkustannuksia, myöhemmin etenkin merillä tapahtuneesta onnettomuudesta aiheutuneita kuluja. Tämän sanan on selitetty perustuvan arabian vahinkoja merkitsevään sanaan 'awār'. 'Awārīja' tarkoitti vahingoittunutta omaisuutta.

Haverin alussa oleva h johtuu siitä, että sana on kansanetymologisesti yhdistetty germaanisten kielten merta merkitsevään sanaan, kuten esimerkiksi ruotsin 'hav'.

Haaverissa ovat kielentutkijat nähneet haava-sanan vaikutusta niin ensimmäisen tavun vokaalin pituudessa kuin sanan merkityksessä. Selitys sille, miksi ihmiselle sattuu haaveri, lienee tässä yhteydessä.

Lähteet:

Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja

Veijo Meri, Sanojen synty

Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 1, A-K"

Vierailija kirjoitti:

Minulla on otsa liimattu joskus 7 vuoden ikäisenä. Kävelin jätelehtiastian terävää reunaa päin.

Sitten minua on alle 5 vuotiaana iso koira purrut kasvoihin.

Olen myös joskus tippunut sängystä käteni päälle, luultiin että murtui mutta onneksi vain venähti.

Hui! Miksi koira puraisi? Tosi kamalaa lapselle. Tuliko pahaa jälkeä? :(

ap

Vierailija kirjoitti:

"Miksi laivalle sattuu haveri, mutta ihmiselle haaveri?

Haveri-sana juontuu alasaksan ja ranskan kautta italian sanaan avaria, joka tarkoitti merimatkasta koituvia kaikenlaisia lisäkustannuksia, myöhemmin etenkin merillä tapahtuneesta onnettomuudesta aiheutuneita kuluja. Tämän sanan on selitetty perustuvan arabian vahinkoja merkitsevään sanaan 'awār'. 'Awārīja' tarkoitti vahingoittunutta omaisuutta.

Haverin alussa oleva h johtuu siitä, että sana on kansanetymologisesti yhdistetty germaanisten kielten merta merkitsevään sanaan, kuten esimerkiksi ruotsin 'hav'.

Haaverissa ovat kielentutkijat nähneet haava-sanan vaikutusta niin ensimmäisen tavun vokaalin pituudessa kuin sanan merkityksessä. Selitys sille, miksi ihmiselle sattuu haaveri, lienee tässä yhteydessä.

Lähteet:

Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja

Veijo Meri, Sanojen synty

Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 1, A-K"

No kappas! Kiitoksia valaisusta :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Oma putosi konttausikäisenä asuntoauton sängystä. Olin tehnyt tyynyistä ja laukuista barrikadin sängyn reunalle ja ennen lapsen nukuttamista yöunille oli vieressä vessassa kuukautisasioita hoitamassa. En ehtinyt väliin kun lapsi kiipesi barrikadin yli ja rämähti päälleen pystyyn siihen vessan lattialle. Huuto oli kova ja kuhmua tuli, ei vakavampaa. Seuraavana yönä tein barrikadin keskelle sänkyä ja varmistin, että lapsi nukkuu.

Voi toista :( Eipä aina tajua tuonikäinen vielä stopata, ennen kuin alusta loppuu. Hyvä ettei käynyt mitään kuhmua pahempaa :/

ap

Melkein jäänyt rekan alle, polttanut kätensä saunan kiukaaseen, meinannut tukehtua 3 kertaa. Itse olen lapsena meinannut hukkua 3 kertaa...

Vierailija kirjoitti:

Melkein jäänyt rekan alle, polttanut kätensä saunan kiukaaseen, meinannut tukehtua 3 kertaa. Itse olen lapsena meinannut hukkua 3 kertaa...

Saako kysyä, mihin lapsi meinasi tukehtua? :/ Ja millaisia olivat tilanteet, joissa itse olet meinannut hukkua?

ap

Lapsi oli juuri oppinut konttaamaan ja kun silmä vältti, konttasi koiran ruokakupille ja alkoi mättää sieltä muroja omaan suuhunsa. 5-vuotiaana lapsi oli isoisän kanssa mökillä ongella ja kun isoisä kävi hakemassa kaloille ämpäriä parin metrin päästä, lapsi putosi järveen ja painui veden alle. Isoisä oli kyllä sekunneissa myös järvessä pelastamassa lasta, joten selvittiin säikähdyksellä. Lapsi on mys laskenut pulkalla puuta päin, ajanut teininä pyörällä ojaan murtaen kätensä (epäilen alkoholilla olleen osuutta asiaan) ja ajanut ensimmäisen autonsa lunastukseen viikko kortin saamisen jälkeen. En tiedä onko hän edelleen yhtä tapaturma-altis, jos on niin pitää omana tietonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on otsa liimattu joskus 7 vuoden ikäisenä. Kävelin jätelehtiastian terävää reunaa päin.

Sitten minua on alle 5 vuotiaana iso koira purrut kasvoihin.

Olen myös joskus tippunut sängystä käteni päälle, luultiin että murtui mutta onneksi vain venähti.

Hui! Miksi koira puraisi? Tosi kamalaa lapselle. Tuliko pahaa jälkeä? :(

ap

Oli hermostunut, oltiin jossain juhlissa, olisiko olleet yo-juhlat. Satuin olemaan liian lähellä ja ilmeisesti ilman syytä, itse en muista oikein mitään muuta kuin sen kun huusin vessassa ja naamaani putsattiin ja kaikki oli ihan punaista. Kyllä siitä tietysti arvet jäi, meinasi tulla pahaa jälkeä kun ylähampaat osui ihan silmän alapuolelle, en muista katkoiko jotain hermoja tmv. Ihme kyllä en pelkää koiria yhtään. Tietääkseni tuolle koiralle ei edes tehty mitään, annettiin vastaisuudessakin olla vaan, jos oli jotakin isoja juhlia, vaikka tuntui hermostuvan niistä. Varmasti koirallekin todella inhottavaa.

Olin itse vauvana kuulemma lähellä tukehtua johonkin lautapelin nappulaan, kun pistin suuhun sen. Olen keskonen, joten äiti ei uskaltanut aluksi lyödä kovin kovasti, ettei mitään sattuisi. Hätäkeskuksesta vastannut nainen oli kuitenkin vihaisesti huutanut äidille, että nyt lyöt sitä tai se tukehtuu. Ambulanssi tuli paikalle, mutta siinä vaiheessa olin jo oksentanut nappulan ulos.

Varmasti kamala tilanne äidille ja siskolleni. :(

Toinen oli kun siskoni juoksi pienenä ruohonleikkurin perässä ja sai pahan astmakohtauksen, siinä oli hengenlähtö todella lähellä. Sairaalaan ja vauhdilla ambulanssin kanssa.

Kolmas oli kun minä lähdin isäni perään metsään, kun suutuin äidille. Metsän ja pihan välissä on puro, jonka yli menee silta. Oli talvi, mutta puro oli sula. Äiti huomasi jälkien menevän metsään ja olin ilmeisesti hypännyt sillalla jonkun kohdan yli (:D), koska jäljet päättyivät yhtäkkiä ja äiti luuli minun hypänneen puroon. Hän oli jo paniikissa soittamassa apua, kun isä tuli metsästä kantaen minua sylissään. Onneksi ei käynyt pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on otsa liimattu joskus 7 vuoden ikäisenä. Kävelin jätelehtiastian terävää reunaa päin.

Sitten minua on alle 5 vuotiaana iso koira purrut kasvoihin.

Olen myös joskus tippunut sängystä käteni päälle, luultiin että murtui mutta onneksi vain venähti.

Hui! Miksi koira puraisi? Tosi kamalaa lapselle. Tuliko pahaa jälkeä? :(

ap

Oli hermostunut, oltiin jossain juhlissa, olisiko olleet yo-juhlat. Satuin olemaan liian lähellä ja ilmeisesti ilman syytä, itse en muista oikein mitään muuta kuin sen kun huusin vessassa ja naamaani putsattiin ja kaikki oli ihan punaista. Kyllä siitä tietysti arvet jäi, meinasi tulla pahaa jälkeä kun ylähampaat osui ihan silmän alapuolelle, en muista katkoiko jotain hermoja tmv. Ihme kyllä en pelkää koiria yhtään. Tietääkseni tuolle koiralle ei edes tehty mitään, annettiin vastaisuudessakin olla vaan, jos oli jotakin isoja juhlia, vaikka tuntui hermostuvan niistä. Varmasti koirallekin todella inhottavaa.

Voi kauhea, paha mieli sekä sun että koiran puolesta. Eläimet, niin kuin tosiaan lapsetkin silloin tällöin, voi olla arvaamattomia... Onneksi ei osunut silmään!!

ap

Minulla on vilkas lapsi, nyt jo 10 v mutta näitä tilanteita on ollut aivan riittävästi, tässä pari jotka on jääneet mieleen.

Hän sai taaperona idean mennä noukkimaan wc-pöntön raikastinta tms mikä se nyt on joka siinä pöntön reunassa on kiinni. Räpelsi muovikotelon auki ja eikun herkkua nauttimaan. Siinä sitten sydän syrjällään myrkytyskeskukseen soittamaan kun ehti nautiskella makuelämyksestä ihan riittävän paljon.

Kerran hän taiteili urheilukentällä muiden lasten kanssa, sai nostettua pystyyn ison traktorin renkaan ja eikö sinne alle pitänyt mennä kun se kaatui päälle ja 20 cm ihoa rullautui kasaan lapsen otsasta/päänahasta niin että pääkallo vaan paistoi. Luojan kiitos pahemmin ei käynyt mutta aika näyttävä arpi kulkee silmäkulmasta otsan halki pitkälle päänahkaan. Tässä kävi mielessä että mitä tahansa olisi voinut käydä .

Meillä oli joskus säkkituoli, kun lapsi oli pieni. Lapsi leikki ja hyppelehti säkkituoliin. Hyppäsi yhden kerran selkä edellä, eikä katsonut mihin hyppää. Hyppäsi sillä tavalla että löi takaraivonsa säkkituolin takana olleeseen lasipöydän kulmaan. Alkoi vuotaa verta ja lapsi ja me vanhemmat tietysti pelästyttiin ihan kamalasti. Loppujen lopuksi haava ei ollut iso, luojan kiitos. Tuossa olisi voinut käydä todella huonosti. Sen jälkeen vaihtui tuo lasipöytä pyöreään puupöytään.

Vierailija kirjoitti:

Olin itse vauvana kuulemma lähellä tukehtua johonkin lautapelin nappulaan, kun pistin suuhun sen. Olen keskonen, joten äiti ei uskaltanut aluksi lyödä kovin kovasti, ettei mitään sattuisi. Hätäkeskuksesta vastannut nainen oli kuitenkin vihaisesti huutanut äidille, että nyt lyöt sitä tai se tukehtuu. Ambulanssi tuli paikalle, mutta siinä vaiheessa olin jo oksentanut nappulan ulos.

Varmasti kamala tilanne äidille ja siskolleni. :(

Toinen oli kun siskoni juoksi pienenä ruohonleikkurin perässä ja sai pahan astmakohtauksen, siinä oli hengenlähtö todella lähellä. Sairaalaan ja vauhdilla ambulanssin kanssa.

Kolmas oli kun minä lähdin isäni perään metsään, kun suutuin äidille. Metsän ja pihan välissä on puro, jonka yli menee silta. Oli talvi, mutta puro oli sula. Äiti huomasi jälkien menevän metsään ja olin ilmeisesti hypännyt sillalla jonkun kohdan yli (:D), koska jäljet päättyivät yhtäkkiä ja äiti luuli minun hypänneen puroon. Hän oli jo paniikissa soittamassa apua, kun isä tuli metsästä kantaen minua sylissään. Onneksi ei käynyt pahasti.

Huh, kaikki sun kertomukset on melko hurjia. Ei kyllä mitenkään voi ennalta varautua kaikkeen, mitä eteen saattaa tulla...

ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vilkas lapsi, nyt jo 10 v mutta näitä tilanteita on ollut aivan riittävästi, tässä pari jotka on jääneet mieleen.

Hän sai taaperona idean mennä noukkimaan wc-pöntön raikastinta tms mikä se nyt on joka siinä pöntön reunassa on kiinni. Räpelsi muovikotelon auki ja eikun herkkua nauttimaan. Siinä sitten sydän syrjällään myrkytyskeskukseen soittamaan kun ehti nautiskella makuelämyksestä ihan riittävän paljon.

Kerran hän taiteili urheilukentällä muiden lasten kanssa, sai nostettua pystyyn ison traktorin renkaan ja eikö sinne alle pitänyt mennä kun se kaatui päälle ja 20 cm ihoa rullautui kasaan lapsen otsasta/päänahasta niin että pääkallo vaan paistoi. Luojan kiitos pahemmin ei käynyt mutta aika näyttävä arpi kulkee silmäkulmasta otsan halki pitkälle päänahkaan. Tässä kävi mielessä että mitä tahansa olisi voinut käydä .

Hui kamala, tuo traktorinrengasjuttu kuulostaa tosi pelottavalta!! Ilmeisesti oli onni onnettomuudessa kuitenkin. Ihan kylmät väreet meni, kun luin! Kaikenlaista sitä voikaan tapahtua...

ap

Saako kertoa mitä itse on koheltanut? Kun olin 7, kiipeilin kesälomalla läheisessä metsässä puissa. Yhtäkkiä oksa katkesi jalan alta ja tarrasin puuhun kiinni hädissäni kunnes putosin alas ja menetin tajuntani hetkeksi. Isosisko löysi minut hetken päästä ja hän alkoi kirkua että "Kiira kuolee! Apua!". Minä tietysti säikähdin siitä huudosta ja yhdessä kiljuttiin ja itkettiin kun juostiin kotiin että nyt mä sitten kuolen :D

Äiti soitti ambulanssin heti kun näki mut, iskä liittyi kuolema kuoroon myös itkemään. Jossain vaiheessa puusta tippuessani olin saanut oksan kaulaani, josta i sellainen 10 markan kokoinen reikä kaulaani joka vuosi vähän verta. Sairaalaan kun päästiin se tikattiin ja tuli lääkäriltä päivittelyt miten lähellä hengenlähtö oli. Reikä meni henkitorven sekä valtimon vierestä, vain sentti jäi puuttumaan niin olisinkin kuollut. Muistan että sain sen jälkeen karkkia naapureiltakin, meidän kiljuminen oli säikäyttänyt koko naapuruston. Loppu hyvin kaikki hyvin :) Ja onpahan pieni tarina kerrottavaksi kun ihmiset kysyy mikäs arpi sulla tossa on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joskus säkkituoli, kun lapsi oli pieni. Lapsi leikki ja hyppelehti säkkituoliin. Hyppäsi yhden kerran selkä edellä, eikä katsonut mihin hyppää. Hyppäsi sillä tavalla että löi takaraivonsa säkkituolin takana olleeseen lasipöydän kulmaan. Alkoi vuotaa verta ja lapsi ja me vanhemmat tietysti pelästyttiin ihan kamalasti. Loppujen lopuksi haava ei ollut iso, luojan kiitos. Tuossa olisi voinut käydä todella huonosti. Sen jälkeen vaihtui tuo lasipöytä pyöreään puupöytään.

Apua, onneksi ei sentään lasipöytä tainnut hajota? Olen kerran nähnyt, kun lasipöytä pirstaloituu, ja vaikka lapsia ei tapauksessa ollutkaan niin sirpaleet vahingoittivat kahta lähellä ollutta.

Vierailija kirjoitti:

Saako kertoa mitä itse on koheltanut? Kun olin 7, kiipeilin kesälomalla läheisessä metsässä puissa. Yhtäkkiä oksa katkesi jalan alta ja tarrasin puuhun kiinni hädissäni kunnes putosin alas ja menetin tajuntani hetkeksi. Isosisko löysi minut hetken päästä ja hän alkoi kirkua että "Kiira kuolee! Apua!". Minä tietysti säikähdin siitä huudosta ja yhdessä kiljuttiin ja itkettiin kun juostiin kotiin että nyt mä sitten kuolen :D

Äiti soitti ambulanssin heti kun näki mut, iskä liittyi kuolema kuoroon myös itkemään. Jossain vaiheessa puusta tippuessani olin saanut oksan kaulaani, josta i sellainen 10 markan kokoinen reikä kaulaani joka vuosi vähän verta. Sairaalaan kun päästiin se tikattiin ja tuli lääkäriltä päivittelyt miten lähellä hengenlähtö oli. Reikä meni henkitorven sekä valtimon vierestä, vain sentti jäi puuttumaan niin olisinkin kuollut. Muistan että sain sen jälkeen karkkia naapureiltakin, meidän kiljuminen oli säikäyttänyt koko naapuruston. Loppu hyvin kaikki hyvin :) Ja onpahan pieni tarina kerrottavaksi kun ihmiset kysyy mikäs arpi sulla tossa on.

Saa kertoa :) Lisäsinkin sen tuonne johonkin kommentteihin, että myös omista lapsuuden tilanteista olisi kiva kuulla, vaikka en aloitukseen älynnytkään laittaa. Hui, hurjalta kuulostaa. Jälleen kerran onni onnettomuudessa!

ap