Lue keskustelun säännöt.
Mies ja lapsi kävivät. Minulle tuli siitäkin aivan hirveä psyykkinen pahoinvointi. Mitä tämä oikein on? Auttakaa!
25.02.2018 |
Mies siis asuu lasten kanssa, koska minä olin lapsuuteni psyykkisesti pahoinvoiva ja se kiellettiin. Siis kukaan ei hyväksynyt asiaa, joten koitin voida niin hyvin kuin osasin. Hankin lapsiakin ja perheen, mutta siellä asiat eivät enää sujuneet lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ja muutin pois. Joku äskettäin hienosti oivalsikin, että pakenen tavallaan jotain itsessäni, ja se on varmasti totta.
Tänään mies tuli käymään lapsen kanssa (lapsen aloitteesta) luonani, ja käynti meni ihan hyvin, tosin pientä päänsärkyä tunsin jo sen aikana, mutta heidän lähdettyään mulle tuli taas kerran todella paha olo. Päänsärkyä, oksennuttaa, aivan kuin tuntisin nyt sitä kuvotusta, jota äitini aiheutti minussa pienenä, ja jota ei saanut näyttää. Voiko se olla mahdollista, että se on sitä, siis juontuu siitä?
Koska miestä ja lasta vastaan persoonina minulla ei ollut mitään, mutta jokin siinä, että tilaani vain tullaan nostaa nyt tällaista pintaan, vaikka koitan ajatella, että pitäisihän sen nyt olla aivan normaalia, että tullaan ja että käyvät ja lapsikin sitä varmasti tarvitsee.
Mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista oloa.
Hankalaa, koska en haluaisi torjua heitä, mutta tämä olo on huono!
Kommentit (516)
Ja siis huvikummussakin pitää jonkun katsoa ettei homma jää heitteille ja siihen riittää lapsille isä. En halua mennä sinne huutamaan rakkaudettomasti typeriä sääntöjä, joita rakkaudettomat vanhemmat pitävät oman sädekehänsä tähden tärkeinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kanssa minulla on ollut hauskinta elämässäni, eikä isä koskaan "tehnyt kysymyksiä minulle" 😄
ap
Vierailija kirjoitti:
Mun focus on myös mun lapsissani ja siinä, mikä on parasta heille. Mun lasten ei tarvitse vanhempaansa miellyttääkseen leikkiä, että koska vanhempi uskoo rakastavansa lapsiaan, niin niin myös on ja ottaa rakkautena (ainakaan minun puoleltani) sellaista käytöstä, joka ei sitä ole.
Minä en lapsena tajunnut, että mun kannaltani äiti ei rakastanut minua ja oli hylännyt minut jo hyvin varhain (emotioonalisesti) ja itse kuvittelin ilkeyttäkin emotionaalisesti oikeutetuksi äidinrakkaudeksi.
Mun lasten ei tarvitse ainakaan tehdä sitä työtä enää aikuisina, että miksei heitä kukaan rakasta, jos sille tuntuu, ettei kukaan rakasta. Aika moni palstallakin sanoo, ettei tunne kenenkään rakastavan. Se on tänä päivänä todella yleistä, ja pitää olla vahva jaksaakseen elää jos siltä tuntuu.
Siksi lapsia ei pidä heikentää lapsina viemällä heiltä voimavaroja rakastaa, koska lapset rakastavat huonoakin vanhempaa. En halua olla sellainen, enkä ole. Minua ei tarvitse rakastaa, pääasia, että heillä on voimia itselleen ja omaa elämäänsä varten. Uskon sellaiseen peppi pitkätossumaiseen lasten omaan vapauteen huvikummussa, jossa aikuiset eivät liikoja määräile. Vaikkakin minun on vaikea totetuttaa sitä mutta uskon sen silti olvan parempi, kuin vanhempien kontrolli ja muka-rakkaus, eli oikeammin viha.
ap
Maalaustöitä mustaa valkoiseksi. Vihaat lapsiasi kuten olet sanonut. Olet hylännyt heidät ja taas selität kuinka hyvä on ettei lapsilla ole äitiä
Mulle ei ole ainakaan ollut juuri mitään hyötyä High quality -kasvatuksesta, jota äiti antoi mulle, mutta paljonkin haitaa siitä asenteesta, että mun pitää välittää äidistä, joka mun tunteissani oli hylännyt minut. Mutta mä olin paha jos osoitin signaaleja siitä!
ap
Mun äitikin oli hylännyt minut ja siis on paljon parempi, että lapsilla on totuudenmukainen kuva rakkaudesta jota he saavat tai eivät saa, kuin että he kuvittelevat kansssaan asumalla äitinsä olevan parasta mitä heille voi tapahtua. Mun focus on nimenomaan lasten parhaassa, tuollaista vihapskaa kirjoittavilla omassa egossaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsilla on äiti, mutta rakastan heitä sen verran kuin kykenen. Koska focukseni on lapsissa.
ap
Jos mun äidin focus ois ollut minussa ois ollut tosi hädissään, miten mä kestän häntä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on just lasten näkökohtia tajuamattomia fakki-idioottiaikuisia, joiden mielestä aikuinen on parasta, mitä lapselle voi tapahtua, vaikka ei todellakaan aina ole. Lasten on parasta kasvaa ympäristössä joka rakstaa heitä mahdollisimman paljon ja tuottaa mahdollisimman vähän kelvottomuuden tunteita.
ap
Mun äiti ainakin aiheutti minulle kelvottomuuden tunteen, eikä ollenkaan hyvää tunnetta itsestäni, toisin kuin isä ja mummini eivätkä muutkaan aiheuttaneet kelvottomuuden tunnetta, vain äitini aiheutti sitä.
Sillä ei ole mitään väliä, että omasta mielestään äiti välitti minusta. Se ei välittynyt perille saakka, ja minun tunteissani hän oli hylännyt minut, eikä antanut minulle sitä, mitä mä tarvitsin. Slti siitä oireileminen nostatti hänessä raivoa. Ei kestänyt totuutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äitikin oli hylännyt minut ja siis on paljon parempi, että lapsilla on totuudenmukainen kuva rakkaudesta jota he saavat tai eivät saa, kuin että he kuvittelevat kansssaan asumalla äitinsä olevan parasta mitä heille voi tapahtua. Mun focus on nimenomaan lasten parhaassa, tuollaista vihapskaa kirjoittavilla omassa egossaan.
ap
Ei itselleen kannata valehdella
Sinulle on olemassa vain minä minä.
Teet pahaa
Mun lapset eivät saa nyt siis High quality -kasvatusta, äitini voi nauraa ja moittia minua siitä, mutta mulle siitä ei ainakaan ollut mitään hyötyä, niin enpä usko, että se on lapsille mielenterveyttä tärkeämpää. Jos ois molemmat, niin sittenhän se ois huippu homma.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitikin oli hylännyt minut ja siis on paljon parempi, että lapsilla on totuudenmukainen kuva rakkaudesta jota he saavat tai eivät saa, kuin että he kuvittelevat kansssaan asumalla äitinsä olevan parasta mitä heille voi tapahtua. Mun focus on nimenomaan lasten parhaassa, tuollaista vihapskaa kirjoittavilla omassa egossaan.
apEi itselleen kannata valehdella
Sinulle on olemassa vain minä minä.
Teet pahaa
Teen hyvää, mahdollistan heille mielen vapauden.
ap
En ainakaan tiedä montaakaan lasta joka ois toivonut äitiä enemmän nalkuttamaan niskaansa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli myös sellainen pienestä nokkiinsa ottava akka. Jos sanoin vaikkapa teininä jotain asiaa homoksi (en nyt sanonut, mutta en keksi parempaakaan esimerkkiä), niin otti heti nokkiinsa ja alkoi kasvattaa. Eli ei sallinut mielenilmauksia, saati ettei ois joka vtun asiassa nähnyt minussa pahaa, eikä kyennyt ottamaan mitään kevyesti tai huumorilla. Just sellaisten turvattomien, huono-osaisten akkojen spyyke.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä toivottaisiin minun romahtamistani niin että sitten saataisiin nauraa tai kokea itsensä vahvemmiksi.
ap
Ehkä. Mutta näen sen niin, että vasta romahtaminen saattas olla sulle se uraa uurtava hetki tän ongelman kanssa. Sussa on joillakin osa-alueilla selkeästi kieltämisen meininki. Et halua hyväksyä totuutta joka on moniulotteinen riippuen perspektiivistä. Sinun persepektiivistä, puolisosi perspektiivistä, lasten perspektiivistä. Niinkuin taroteissakin on pakan pahamaineisin Torni-kortti, jota tulkitaan niin että kaikki fyysinen tai psyykkinen tuhoutuu ja murenee ympäriltä. Pelottava ja sadistinen kortti, jota kukaan ei halua saada. Tornin indikoimien tapahtumien jälkeen on paljas ja haavoittuvainen ha satutettu. Mutta ei ole pahaakaan ilman hyvää: kun roolit ja menneisyys on murskattu alas, voi tilalle rakentaa tervettä ja kaunista.
En muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt miksi totuus koetaan henkilökohtaiseksi. Jos on kova valehtemaan niin miksi pitäisi kieltää. Tai jos mielenterveys rakoilee, miksi väittää ettei se vaikuta lapsiisi. Kyllä se vaikuttaa. Mutta tästä päästään siihen että jokaisella on omat vaikeutensa. Tämä on sun lasten taakka aivan kuin sun lapsuus on sun taakka ap. Se täytyy vain hyväksyä faktana eikä siihen tarvitse sekoittaa mitään syyllisyyttä tai syyllistämistä, tämän unohtaa jopa nämä täällä syyllistäjätkin. Vain asiantilan hyväksymisellä on merkitystä. Ja jotta asian voi hyväksyä, sitä ei voi katsoa tunteiden suodattimen läpi. Täytyy unohtaa tunteet ja vain olla rehellinen.
Ainavainko se sekopää täällä jaksaa jankata🤣🤣🤣 ja te muut olette yhtä sekoja kun heitätte bensaa liekkeihin. Jankatijankatijankatijankati... from here to eternity.......
Ruiskukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä toivottaisiin minun romahtamistani niin että sitten saataisiin nauraa tai kokea itsensä vahvemmiksi.
apEhkä. Mutta näen sen niin, että vasta romahtaminen saattas olla sulle se uraa uurtava hetki tän ongelman kanssa. Sussa on joillakin osa-alueilla selkeästi kieltämisen meininki. Et halua hyväksyä totuutta joka on moniulotteinen riippuen perspektiivistä. Sinun persepektiivistä, puolisosi perspektiivistä, lasten perspektiivistä. Niinkuin taroteissakin on pakan pahamaineisin Torni-kortti, jota tulkitaan niin että kaikki fyysinen tai psyykkinen tuhoutuu ja murenee ympäriltä. Pelottava ja sadistinen kortti, jota kukaan ei halua saada. Tornin indikoimien tapahtumien jälkeen on paljas ja haavoittuvainen ha satutettu. Mutta ei ole pahaakaan ilman hyvää: kun roolit ja menneisyys on murskattu alas, voi tilalle rakentaa tervettä ja kaunista.
En muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt miksi totuus koetaan henkilökohtaiseksi. Jos on kova valehtemaan niin miksi pitäisi kieltää. Tai jos mielenterveys rakoilee, miksi väittää ettei se vaikuta lapsiisi. Kyllä se vaikuttaa. Mutta tästä päästään siihen että jokaisella on omat vaikeutensa. Tämä on sun lasten taakka aivan kuin sun lapsuus on sun taakka ap. Se täytyy vain hyväksyä faktana eikä siihen tarvitse sekoittaa mitään syyllisyyttä tai syyllistämistä, tämän unohtaa jopa nämä täällä syyllistäjätkin. Vain asiantilan hyväksymisellä on merkitystä. Ja jotta asian voi hyväksyä, sitä ei voi katsoa tunteiden suodattimen läpi. Täytyy unohtaa tunteet ja vain olla rehellinen.
No en mä ole sanonut, etteikö asiat vaikuttaisi lapsiini, mutta siis kenenkä lapsuus ei vaikuttaisi häneen? Mitäs nyt tehdään, kun tää tilanne vaikuttaa lapsiinkin?
Jos se vaikuttaa vähemmän kuin oman äitini äitiys, joka oli lähinnä minun saattamista kokemaan itseni huonoksi, niin enpä voi olla kauhean pahoillani, vaikka totta kai olen, kun olisin halunnut osata antaa lapsille myös hyvääkin. Mutta osata olla antamatta pahaa on joskus se, mihin yltää. Kaikki vanhemmat ei yllä siihen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli myös sellainen pienestä nokkiinsa ottava akka. Jos sanoin vaikkapa teininä jotain asiaa homoksi (en nyt sanonut, mutta en keksi parempaakaan esimerkkiä), niin otti heti nokkiinsa ja alkoi kasvattaa. Eli ei sallinut mielenilmauksia, saati ettei ois joka vtun asiassa nähnyt minussa pahaa, eikä kyennyt ottamaan mitään kevyesti tai huumorilla. Just sellaisten turvattomien, huono-osaisten akkojen spyyke.
ap
Joo. Äidit kasvattaa kun kakarat tyhmäilee.
Toivottavasti sun jutut on sittemmin parantuneet, ettet pidä enää tuollaista hauskana.
Mun focus on myös mun lapsissani ja siinä, mikä on parasta heille. Mun lasten ei tarvitse vanhempaansa miellyttääkseen leikkiä, että koska vanhempi uskoo rakastavansa lapsiaan, niin niin myös on ja ottaa rakkautena (ainakaan minun puoleltani) sellaista käytöstä, joka ei sitä ole.
Minä en lapsena tajunnut, että mun kannaltani äiti ei rakastanut minua ja oli hylännyt minut jo hyvin varhain (emotioonalisesti) ja itse kuvittelin ilkeyttäkin emotionaalisesti oikeutetuksi äidinrakkaudeksi.
Mun lasten ei tarvitse ainakaan tehdä sitä työtä enää aikuisina, että miksei heitä kukaan rakasta, jos sille tuntuu, ettei kukaan rakasta. Aika moni palstallakin sanoo, ettei tunne kenenkään rakastavan. Se on tänä päivänä todella yleistä, ja pitää olla vahva jaksaakseen elää jos siltä tuntuu.
Siksi lapsia ei pidä heikentää lapsina viemällä heiltä voimavaroja rakastaa, koska lapset rakastavat huonoakin vanhempaa. En halua olla sellainen, enkä ole. Minua ei tarvitse rakastaa, pääasia, että heillä on voimia itselleen ja omaa elämäänsä varten. Uskon sellaiseen peppi pitkätossumaiseen lasten omaan vapauteen huvikummussa, jossa aikuiset eivät liikoja määräile. Vaikkakin minun on vaikea totetuttaa sitä mutta uskon sen silti olvan parempi, kuin vanhempien kontrolli ja muka-rakkaus, eli oikeammin viha.
ap