Lue keskustelun säännöt.
Mikä mussa on vialla kun tykkään olla kotona rauhassa koko ajan?
24.02.2018 |
Palstailen, musisoin ja kuuntelen musiikkia.. Olen enimmäkseen tyytyväinen.
Kommentit (112)
Jos itseä vaivaa se, ettei halua paljoa olla kodin ulkopuolella, voisi kysäistä lääkärin mielipidettä. En tiedä, määrääkö kukaan lääkäri verikokeita tuon perusteella, mutta kilpirauhasarvot olisi hyvä tarkistaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta tai muut toimintahäiriöt oikeasti vaikuttavat tuolla tavalla, silloin vain ei jaksa ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja eikä ihmisten hälinää. Itseltäni on puuttunut kilpirauhanen melkein 20 vuotta, joten tämä on testattu ja todeksi havaittu asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiset on ainoita joita ei saa valita elämässä, eli välillä minunkin on pakko nähdä heitä. Osa on sitten sellaisia että harrastavat selän takana puhumista siitä millainen minä ole, "tuollainen erakko" ja sitä rataa. En ymmärrä miksi en saa olla sellainen kun olen? Siitä seuraa sitten mukava kierre kun alan vihaamaan heitä vaan enemmän. Oon aina kokenut etten saisi olla tällainen kotona viihtynä yksilö.
Vierailija kirjoitti:
Erakko ja parisuhteessa. Se ei kyllä oikein täsmää kuitenkaan. Ilmeisesti naisten näkemys erakosta tuollainenkin. Miehen erakoituminen ja yksinäisyys on paljon raadollisempaa ja tuhoisampaa loppupeleissä. Se että käy töissä ja salilla ja sit niinku ollaan vaan miehen kanssa omilla koneillaan tai katotaan telkkaria ei siihen istu kuitenkaan. Muuten ihan hyvä keskustelu kyllä.
Ei kai tää alunperinkään ollut mikään erakkokeskustelu, vaan keskustelu kotona viihtyvistä ihmisistä ;)
Sama juttu! Suuri osa ihmisistä kuitenkin on aivan yhdentekeviä kopioita toisistaan. Miksi siis tavata heitä.
Mua aina ahdistaa töissä kaikki mitä teet/teit viikonloppuna tai lomalla kysymykset. Joskus saatan tehdä jotain mutta yleensä en mitään erityistä. Olen varmaan tosi tylsä ihminen muiden mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä tämmöinen erakoituminen ja introverttius on vaikeaa. Miestenhän pitäisi olla niitä jotka menevät ja kokevat asioita joista sitten riittäisi hauskoja juttuja kerrottavaksi vaikka treffikumppaneille. Joskus mietin, mitä minä oikein kertoisin kun en ole mennyt ja rellestänyt. Liekö ainoa mahdollisuuteni on löytää samantapainen kumppani. Vai harhakuvitelmaako kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Jostain se kertoo että kaikki nämä "en pidä ihmisistä tai kaipaa muiden seuraa" -tyypit on kuitenkin tällä palstalla keskustelemassa muiden IHMISTEN kanssa, eli juttuseuraa kuitenkin oikeasti kaivataan...
Joo, mutta tässä ei olla fyysisesti ihmisten kanssa tekemisissä. Ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä tämmöinen erakoituminen ja introverttius on vaikeaa. Miestenhän pitäisi olla niitä jotka menevät ja kokevat asioita joista sitten riittäisi hauskoja juttuja kerrottavaksi vaikka treffikumppaneille. Joskus mietin, mitä minä oikein kertoisin kun en ole mennyt ja rellestänyt. Liekö ainoa mahdollisuuteni on löytää samantapainen kumppani. Vai harhakuvitelmaako kaikki.
Naiset pitävät introvertti miehiä täysinä kummajaisina tai peräkammarinpoikina sitten. Naisella se on taas mukamas valinta, että on itsenäinen ja vahva aikuinen nainen joka ei muita tarvi kun osaa olla yksin ja on niin itsenäinen. Monelle miehelle introvertti nainen olisi kultakimpale, naiselle taas vastaava mies todellinen turn off.
Onneks on av, johon voi avautua. Helpottaa muuten kummasti! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä tämmöinen erakoituminen ja introverttius on vaikeaa. Miestenhän pitäisi olla niitä jotka menevät ja kokevat asioita joista sitten riittäisi hauskoja juttuja kerrottavaksi vaikka treffikumppaneille. Joskus mietin, mitä minä oikein kertoisin kun en ole mennyt ja rellestänyt. Liekö ainoa mahdollisuuteni on löytää samantapainen kumppani. Vai harhakuvitelmaako kaikki.
Naiset pitävät introvertti miehiä täysinä kummajaisina tai peräkammarinpoikina sitten. Naisella se on taas mukamas valinta, että on itsenäinen ja vahva aikuinen nainen joka ei muita tarvi kun osaa olla yksin ja on niin itsenäinen. Monelle miehelle introvertti nainen olisi kultakimpale, naiselle taas vastaava mies todellinen turn off.
Ei pidä aina paikkaansa. Minä en haluaisi kovin sosiaalista ja ekstroverttia miestä, olen sellaisen kanssa joskus elänyt 17 vuotta, ja se oli välillä uuvuttavaa. Jos vielä haluaisin pariutua, introverttius miehessä olisi vain plussaa.
Minäkin tykkään olla kotona, mutta kaipaan välillä ulkona käymistä. En tosin kaipaa kavereiden kanssa kahvittelua, bilettämästä, yhteisöllistä puuhastelua tms., vaan esimerkiksi sitä, että voin lähteä yksin haahuilemaan kaupungille. Käymään kirjakaupoissa ja meren rannalla. Ajelemaan ratikalla ilman päämäärää. Hoitelemaan jotain pieni omia asioita kuten kirjastossa käynti.
Tykkään myös toisinaan käydä mieheni kanssa syömässä, museossa tai leffassa. Mutta mihinkään kylään en tykkää lähteä tai kavereita tapaamaan maan ääriin. Joskus harvoin kaverit käyvät meillä kylässä ja se on rasittavuudessaan jo lähes maksimimäärä ihmiskontaktia minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään käy juuri missään, vaikka välillä mahdollisuuksia olisikin. Useimmiten alan punnitsemaan, että onko se nyt kiva olla jossain ihmisvilinässä mukana, kun vertaa, että saa olla jossain rauhallisessa paikassa, kuten kotona ja tehdä asioita just omaan tahtiinsa eikä tarvitse törmäillä ärsyttäviin, öykkärimäisesti käyttäytyviin ihmisiin, tuntemattomiin, jotka saattavat jopa huomautella sinulle asioista...näitäkin idiootteja kun tuntuu olevan joka paikassa.
Missä sitä sitten pitäis olla. Kyllä minäkin aina kotona olen, ellen sitten asioilla tai kävelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä tämmöinen erakoituminen ja introverttius on vaikeaa. Miestenhän pitäisi olla niitä jotka menevät ja kokevat asioita joista sitten riittäisi hauskoja juttuja kerrottavaksi vaikka treffikumppaneille. Joskus mietin, mitä minä oikein kertoisin kun en ole mennyt ja rellestänyt. Liekö ainoa mahdollisuuteni on löytää samantapainen kumppani. Vai harhakuvitelmaako kaikki.
Naiset pitävät introvertti miehiä täysinä kummajaisina tai peräkammarinpoikina sitten. Naisella se on taas mukamas valinta, että on itsenäinen ja vahva aikuinen nainen joka ei muita tarvi kun osaa olla yksin ja on niin itsenäinen. Monelle miehelle introvertti nainen olisi kultakimpale, naiselle taas vastaava mies todellinen turn off.
Mulla on introverttimies enkä muuta haluaisikaan. En mä itse introverttinä jaksaisi mitään tosi ulospäinsuuntautuvaa ekstroverttiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yli 4-kymppinen erakko. Haaveilen vielä muuttavani maalle, mistä olen kotoisinkin. Kauas kaikesta ja kaikista. Olen aina ollut erakko, luonnossa samoilija. En olekoskaan pitänyt omasta lajistani, ihmisestä, enkä ihmisten normiarvostuksista. Eivät kiinnosta meikit, vaatteet, muoti, shoppailu, lentämiset turistirysiin. Kiinnostavat luonnonsuojelu, eläintensuojelu, historia, psygologia, taiteet. Luen hirveästi. Tällä elämänkokemuksella, tavattuani työssäni julmetusti ihmisiä vuosien ja taas vuosien ajan, pidän niistä yhä vähemmän. Joitakin harvoja poikkeuksia toki joukossa. En kuulu Facebookiin tai muihin, enkä halua tavata ihmisiä vapaillani. Minulle riittävät luonto, eläimet, musiikki, kirjat ja taiteen tekeminen. Oikein vituttaa, jos ovikello tai puhelin soi. Enkä ymmärrä miksi ihmiset yrittävät tehdä itseään tykö, kun minua ei kiinnosta, enkä paljoa vastakaikua koskaan anna. En ole masentunut, surumielinen edes. Nautin elämästäni. Niin kauan kun saan olla omissa oloissani.
Katsot kuitenkin tarpeelliseksi avautua suurelle määrälle tuntemattomia ihmisiä ja nostaa itseäsi jalustalle sillä kuinka omat harrastuksesi ovat niin sivistyneempiä kuin heidän alempiarvoiset muotinsa, shoppailunsa ja matkustamisensa. Jos omistat sanakirjan niin katso mitä sanotaan kohdassa hypokriitti.
En nostanut itseäni jalustalle. Kerroin olevani erakko, ja syitä siihen, miksen seuraa kaipaa. Psygologia ja ihmisten tavat ajatella kiinnostavat, tästä syystä luen keskustelupalstojakin silloin tällöin. Aika moni käyttäytyy kuin sinä, provosoituu ja nostaa verenpaineitaan turhaan, syyttä. Niin se vain on. Ei haittaa minua :)
Sama täällä. Käyn salilla, mutta muualle en lähfe vapaa-ajalla. Keväällä ja kesällä ei oo paljo mitään parempaa, ku takapihalla kuopsutella kukkapenkkiä ja talvisin neulon ja virkkaan. En oo ees masentunut, vaan oon täydellisen onnellinen sormet mullassa villasukat jalassa. On mulla avomies, että täysin yksin en oo. Hän tykkää mennä ja meneekin, ei mua haittaa yhtään. Minä taas oon kotikissa ja saan olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin, sanon kokemuksella, että oot masentunut.
Sitä mä vähän pelkäänkin... Kun on tavallaan hyvä ja turvallinen olla, mutta vähän häiritsevä tunne kuitenkin. Ap
Tuo tunne johtuu vain siitä, että tiedostat että yhteiskunta haluaisi että toimisit eri tavalla. Yhteiskunta arvostaa sosiaalisia, aina menossa olevia multitask-tiimipelaajia. Mutta mikään laki ei onneksi määrää, etteikö tuolla tavalla saisi elää. Normaalimpaa tuo minun mielestäni on kuin itsensä loppuun polttaminen.
Oletkos sellaista vunteerannut että yhteiskunta ei toimi jos jokainen vain möllöttää kotona. Ehkä kyse ei ole sen tiedostamisesta että yhteiskunta 'haluaisi' [mitä se edes tarkoittaa?] vaan että yhteiskunta ei vain toimi jos siihen osallistumisesta kieltäytyviä on liiaksi.
No eikö se riitä osallistumiseksi jos käy töissä ja kauapssa ja maksaa veroja?
Osittain samanlainen minäkin. Tykkään kyllä käydä joskus taidenäyttelyssä, kahvilla ja kavereitakin tapaamassa, jopa juhlissa - kunhan se tapahtuu harvoin. Ja silloinkin kun menen esimerkiksi sinne kahvilaan, niin mieluiten yksin vain kirjan kanssa ja taidenäyttelyyn mahdollisimman hiljaiseen aikaan :D Ylivoimaisesti suurimman osan vapaa-ajasta vietän kotona, omissa puuhissa, tosin tykkään liikkua luonnossa kameran kanssa.
Olen aina ollut tällainen, en lapsenakaan hirveästi seuraa kaivannut esim koulun jälkeen ja lomilla. Joskus toki, mutta harvemmin. Sisaruksiakaan ei ole, enkä ole koskaan kaivannutkaan. Sosiaalisin taisin olla parina ekana opiskeluvuonna, varmaan johtui siitä että löytyi enemmän samanhenkisiä ihmisiä kuin koskaan aiemmin. Nopeasti se kuitenkin palautui omaan"normaalitilaan", kun aika äkkiä tuli ne perusriennot koluttua niin etteivä enää innostaneet.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin, sanon kokemuksella, että oot masentunut.
Ei tuossa mikään viittaa masennukseen.
Ulkona on aina melua, enemmän tai vähemmän, ja se on raskasta. Kyllä minäkin viihdyn kotona, ulkoilen ja liikun tottakai, ja mökillä viihdyn.
Erakko ja parisuhteessa. Se ei kyllä oikein täsmää kuitenkaan. Ilmeisesti naisten näkemys erakosta tuollainenkin. Miehen erakoituminen ja yksinäisyys on paljon raadollisempaa ja tuhoisampaa loppupeleissä. Se että käy töissä ja salilla ja sit niinku ollaan vaan miehen kanssa omilla koneillaan tai katotaan telkkaria ei siihen istu kuitenkaan. Muuten ihan hyvä keskustelu kyllä.