Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Ei sellaisia miehiä olekaan.
On, mutta niiden seurassa helposti tylsistyy ;)
Edellä esitetty ajatus on sinänsä ihana ja säästäisi paljon yhteiskunnan varoja, mutta valitettavasti vielä niin apinoita olemme, ettei se onnistu toistaiseks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
MIKÄÄN KLIININEN TUTKIMUS EI OLE SAMA ASIA KUIN OIKEA ELÄMÄ LABORATORION ULKOPUOLELLA. Sori kun piti huutaa.
Ei niin, oikeassa elämässä se ulkonäkö vasta vaikuttaakin.
Miettikääpä seuraavaa tilannetta:
A) pitkä, tumma, raamikas, symmetriset kasvot ja miellyttävät piirteet omaava mies ilmestyy auttamaan pudonneen ostoskassisi kanssa. Mies paljastaa hymyillessään suoran hammasrivistönsä ja kysyy matalalla ja sointuvalla äänellään: "voinko auttaa". Katsot miestä ylöspäin ja vastaat "kiitos avusta".
B) lyhyt, vaalea, pulloharteinen, epäsymmetriset kasvot ja oudot piirteet omaava mies ilmestyy auttamaan pudonneen ostoskassisi kanssa. Mies paljastaa hymyillessään vinon hammasrivistönsä ja kysyy korkealla ja narisevalla äänellään: "voinko auttaa". Katsot miestä alaspäin ja vastaat "kiitos avusta".
Syntyykö molempien luonteista sama vaikutelma? Ei synny. Voidaan katsoa tutkimuksia tai IRL, mies A) koetaan turvallisemmaksi, luotettavammaksi, mukavammaksi, jne. Ja ihan varmasti kiinnostavammaksi jos seuraava lause onkin "voitaisiinko mennä kahville samalla?".Sori vaan, mutta kyllä syntyy, mikäli muut kuin geneettiseen ulkonäköön ja ääneen liittyvät tekijät ovat täsmälleen samanlaiset. Jos esimerkiksi pukeutuminen, murre, sanavalinnat ja asento ovat täsmälleen samanlaiset, vaikutelma on täsmälleen samanlainen. Mutta jos toisella on resuiset vaatteet ja likaiset hiukset ja ryhtikin lysyssä eikä sanoja tahdo löytyä, tottakai vaikutelma on erilainen kuin jos vaatteet ja hiukset ovat siistit ja olemus on reipas.
LOL
Ei todellakaan synny, onhan tuo tutkittuakin.
Siinä vaiheessa mammat selittelisivät sanattomilla signaaleilla (mikrosignaaleilla) tms miksi se rumempi mies aiheutti huonomman vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---
Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.
Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.
---
Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.
Esimerkki:
nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.
Naisen reunaehdot miehelle:
ikä 25-40
160-175 cm pitkä
saa olla lievästi ylipainoinen
vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa
ei lapsia
kohtelee naista ystävällisesti
valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen
Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.
Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.
Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!
Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.
Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?
No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!
Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.
Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.
Kerrotko vielä, mikä se sinun ratkaisusi onkaan? Se, että naiset pariutuisivat mahdollisimman epäkiinnostavien miesten kanssa?
Viesti #762, taitaa olla sivulla 50.
Jos syystä tai toisesta (siis JOS) koet oman tasoisesi miehet epäkiinnostaviksi, sitä voi kutsua ongelmaksi. Ja siihen eivät miehet itse voi enää vaikuttaa, vaan sinun on itse korjattava asia. Otettava siis vastuu elämästäsi kuin Nainen. Näinhän sitä miestenkin käsketään tekemään.
Minä (N) olin edellisen suhteeni jälkeen yli kahdeksan vuotta sinkkuna. En koskaan jaotellut miehiä joihinkin tasoihin ja ajatellut, että "oman tasoiseni eivät kiinnosta". Jaoin miehet tasan kahteen kategoriaan, niihin jotka kiinnostivat ja niihin jotka eivät. Aikanaan sitten tuli kohdalle mies, joka kiinnosti minua ja joka kiinnostui minusta (eikä vain kiinnostanut/kiinnostunut vaan molemmat ihastuimme toisiimme).
Tekisin edelleen samoin eli olisin mieluummin sinkku kuin alkaisin luokitella ihmisiä tasoihin ja laatisin jotain reunaehtoja ja sitten etsisin miehen, joka sopii niihin. Uskon, että 99% naisista toimii samoin kuin minä.
Kuten täällä on ennenkin sanottu moneen kertaan: se että toimit tiedostamatta ei tarkoita sitä, etteikö toimintasi olisi juuri tiettyjen mallien ohjaamaa. Et vain itse niitä osaa tunnistaa, tai et edes halua.
Miehet varsin usein tiedostavat, mitkä ovat naisten tavat tehdä valintansa. Ja jostain syystä niiden ääneen sanominen on huima synti. Pariskuntia kaupungilla, tai vaikka baarissa (tiskin takana), seuraamalla on helppo huomata, millä tavalla naiset ovat valintansa tehneet. Ja ne tavat on täälläkin kerrottu useaan kertaan.
Tunnen miehen, joka on syntyisin varakkaasta perheestä, perinyt vanhemmiltaan pitkän ja lihaksikkaan vartalon ja tähän päälle vielä hyvät sosiaaliset taidot. Hänellä on aina ollut naisia, eikä hän osaa kertoa vähemmän naisten suosiossa oleville kavereilleen lainkaan, mistä moinen johtuu. Naiset vain ovat aina osoittaneet runsaasti kiinnostusta. Niin se vain on. Sitä "kemiaahan" sen täytyy olla, eikö? Eikä hänen geneettisillä ominaisuuksillaan ja sukutaustallaan TIETENKÄÄN ole mitään tekemistä asian kanssa...?
Sovitaan näin. Toimintani on ollut tiedostamatonta ja tiettyjen mallien ohjaamaa. Mikä muuttui? Ei mikään. Tekisin edelleen samoin.
Tekisitkö myös silloin samoin, jos ymmärtäisit jääväsi todennäköisesti yksin ja lapsettomaksi noiden valitsemiesi toimintamallien seurauksena? Jos vastaus on edelleen kyllä niin asia on kunnossa.
Äläkä nyt ajattele asiaa vain subjektiivisesti nykyhetken oman tilanteesi valossa. Kaikki kun eivät ole yhtä onnekkaita fiiliksiensä perässä kulkijoita. Mitä haluaisit sanoa esimerkiksi 37-vuotiaalle naistuttavalleni, joka nyt ehkä seitsemättä vuotta pyörii pelimiesten höynäytettävänä ja näiden eliittimiesten jalkavaimona haaveillen edelleen omasta perheestä ja monogaamisesta parisuhteesta? Sanotko vain, että "jokaiselle on joku", "se kohtaa kun vähiten odotat" tai vaikka "vaadi aina vain parasta"?
Hän on yksi nainen, sinä tunnet yhden naisen. Kumpikin on subjektiivinen esimerkki. Joillain nyt onnistua ja joillain ei. Omalla toiminnallaan voi parantaa mahdollisuuksia onnistua. Sitähän tässä on hoettu.
Omalla toiminnallaan voi totisesti parantaa mahdollisuuksia onnistua, ja juuri niin naisten kannattaisi tehdä. Sitähän tässä on hoettu. Olemme siis täysin yhtä mieltä, ja jatkossa naiset tekevät järkeviä valintoja fiiliksien mukaan menemättä, niinkö?
Se fiilis on oikein tärkeä sitä valintaa tehdessä. Miksi kukaan olisi suhteessa jos ei olisi tunnetta toista kohtaan?
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Tällaisia naisia on olemassa vaikka kuinka paljon! Mutta ilmeisesti juuri näille jankuttajamiehille nämä naiset ovat ilmaa, jotain jonka olemassaoloa he eivät edes halua huomata. Näissä ketjuissa korostuu aina sama kaava: miehet haukkuvat naiset pinnallisiksi ja sitten kun ketjuun ilmaantuu naisia, jotka eivät olekaan niin superpinnallisia, miehet haukkuvat heidät valehtelijoiksi.
Mitä jos te ketjussa valittavat miehet luopuisitte turhista yleistyksistä ja ennakkoluuloistanne ja lähtisitte elämään elämää ihan reaaliaikaisesti. Heittäkää ne tilastot ja tutkimukset nurkkaan ja tutustukaa uusiin ihmisiin, miehiin, naisiin, nuoriin, vanhoihin jne.
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään näe vastauksia näihin kahteen kysymykseen:
1: Jos nainen on antanut seksiä 90 miehelle, joista osa on ollut rumia miehiä, niin olisiko hän ap:n ja muiden palstamiesten ihannenainen?
2. Haluaisiko ap tai muut palstamiehet oikeasti naisen, joka valitsee heidät reunaehdoilla ja muilla kriteereillä mutta ei pidä seksuaalisesti haluttavana eli suhde olisi seksitön (mahdollista "lastentekoa" lukuun ottamatta).
Ap:n mielestä nuorten ja kauniiden naisten tulisi harrastaa seksiä ainoastaan ap:n kanssa. Muiden miesten kanssa seksiä harrastavat naiset ovat kauheita lorttoja. Sekin on hyvä muistaa, että mielipiteelläsi ei ole mitään merkitystä, mikäli olet yli 25 etkä täytä ap:n ulkonäkökriteerejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
No nyt. Minulla on hyväsydäminen, luotettava ja huomaavainen mies. Minun silmissäni maailman kaunein ihminen, sisältä ja ulkoa. Olenko nyt tehnyt jotain oikein? Vai voisinko tehdä jotain paremmin, jotta sinäkin olisit tyytyväinen? Pitäisikö minun kuitenkin olla yhdessä sinun kanssasi?
Samaa mietin. Hymyilyttää, kun luen tätä keskustelua ja samalla katson tuota jääkiekkoa katselevaa miestäni vieressä sohvalla. Maailman hyväsydämisin, luotettavin ja huomaavaisin mies, enkä todellakaan muunlaista olisi huolinutkaan. Mutta myös haluttavin, seksikkäin ja komein. Jo muutama vuosi oltu yhdessä mutta silti nytkin kosketetaan välillä toisiamme.
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Tässä pitää tietää, että kyseessä ei ole oikea tutkimus, vaan deittisivuston tekemä yhteenveto omien käyttäjiensä käytöksestä, joka ei liittynyt mitenkään siihen kysymykseen, keitä käyttäjät pitävät komeina. Tulokset oli vain otsikoitu niin, että jutusta sai kuvan että on tutkittu käyttäjien käsityksiä muiden käyttäjien ulkonäöstä. Tämä on todella kaukana tieteellisestä tutkimuksesta, eikä tuloksista voi oikeasti päätellä yhtään mitään puheena olevasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloituksesta mitään, minusta naiset ovat paljon realistisempia ihmisiä asiassa kuin asiassa, miessukupuolesta en ole huomannut samaa, yleensä ne leijuvat oman navan ympäri kehitetyssä fantasiamaailmassa.
Olettavat että naisetkin ovat jotain eteerisiä satuhahmoja, mutta kun huomaavatkin ettei näin ole, epttyvät pahemman kerran ja alkavat syyttää naista siitä, että se ei olekaan se eteerinen hidastetussa filmissä keimaileva hiuset hulmuten kohti käövelevä satuhahmo ilman mielipiteitä ja aivoja... Jos voisi näin tiivistää. Jotenkin se miesten maailma on sellanen satumaailma.
Olet oikeassa, kukaan ei halua vaimoksi räväkkää pubiruusua, jolla on kananpe*setukka ja viskibasso. Sinun pitää vain hyväksyä itsesi ja jakaa elämässäsi eteenpäin. Niin ja nostaa omaa tasoasi.
gggaaaaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
MIKÄÄN KLIININEN TUTKIMUS EI OLE SAMA ASIA KUIN OIKEA ELÄMÄ LABORATORION ULKOPUOLELLA. Sori kun piti huutaa.
Ei niin, oikeassa elämässä se ulkonäkö vasta vaikuttaakin.
Miettikääpä seuraavaa tilannetta:
A) pitkä, tumma, raamikas, symmetriset kasvot ja miellyttävät piirteet omaava mies ilmestyy auttamaan pudonneen ostoskassisi kanssa. Mies paljastaa hymyillessään suoran hammasrivistönsä ja kysyy matalalla ja sointuvalla äänellään: "voinko auttaa". Katsot miestä ylöspäin ja vastaat "kiitos avusta".
B) lyhyt, vaalea, pulloharteinen, epäsymmetriset kasvot ja oudot piirteet omaava mies ilmestyy auttamaan pudonneen ostoskassisi kanssa. Mies paljastaa hymyillessään vinon hammasrivistönsä ja kysyy korkealla ja narisevalla äänellään: "voinko auttaa". Katsot miestä alaspäin ja vastaat "kiitos avusta".
Syntyykö molempien luonteista sama vaikutelma? Ei synny. Voidaan katsoa tutkimuksia tai IRL, mies A) koetaan turvallisemmaksi, luotettavammaksi, mukavammaksi, jne. Ja ihan varmasti kiinnostavammaksi jos seuraava lause onkin "voitaisiinko mennä kahville samalla?".Sori vaan, mutta kyllä syntyy, mikäli muut kuin geneettiseen ulkonäköön ja ääneen liittyvät tekijät ovat täsmälleen samanlaiset. Jos esimerkiksi pukeutuminen, murre, sanavalinnat ja asento ovat täsmälleen samanlaiset, vaikutelma on täsmälleen samanlainen. Mutta jos toisella on resuiset vaatteet ja likaiset hiukset ja ryhtikin lysyssä eikä sanoja tahdo löytyä, tottakai vaikutelma on erilainen kuin jos vaatteet ja hiukset ovat siistit ja olemus on reipas.
LOL
Ei todellakaan synny, onhan tuo tutkittuakin.
Siinä vaiheessa mammat selittelisivät sanattomilla signaaleilla (mikrosignaaleilla) tms miksi se rumempi mies aiheutti huonomman vaikutelman.
Mitenköhän tätä on muka tutkittu? Sinä kysyit, miten näiden henkilöiden luonne tulkitaan, et sitä, kumpi koetaan miellyttävämpänä ja kiinnostavampana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun miehiä ottaa koville kun naiset voivat ihan itse päättää puolisostaan, Suomessa kun pakkoavioliitot ovat kiellettyjä.
Muuttakaa vaikka Saudi-Arabiaan, siellä ei paljoa kysellä naisen mielipidettä.
Ei se ottaisi niin koville jos ei joutuisi verojen muodossa välillisesti kuitenkin kustantamaan näiden nirsoilevien ja halveksuvien naisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
gggaaaaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
MIKÄÄN KLIININEN TUTKIMUS EI OLE SAMA ASIA KUIN OIKEA ELÄMÄ LABORATORION ULKOPUOLELLA. Sori kun piti huutaa.
Ei niin, oikeassa elämässä se ulkonäkö vasta vaikuttaakin.
Miettikääpä seuraavaa tilannetta:
A) pitkä, tumma, raamikas, symmetriset kasvot ja miellyttävät piirteet omaava mies ilmestyy auttamaan pudonneen ostoskassisi kanssa. Mies paljastaa hymyillessään suoran hammasrivistönsä ja kysyy matalalla ja sointuvalla äänellään: "voinko auttaa". Katsot miestä ylöspäin ja vastaat "kiitos avusta".
B) lyhyt, vaalea, pulloharteinen, epäsymmetriset kasvot ja oudot piirteet omaava mies ilmestyy auttamaan pudonneen ostoskassisi kanssa. Mies paljastaa hymyillessään vinon hammasrivistönsä ja kysyy korkealla ja narisevalla äänellään: "voinko auttaa". Katsot miestä alaspäin ja vastaat "kiitos avusta".
Syntyykö molempien luonteista sama vaikutelma? Ei synny. Voidaan katsoa tutkimuksia tai IRL, mies A) koetaan turvallisemmaksi, luotettavammaksi, mukavammaksi, jne. Ja ihan varmasti kiinnostavammaksi jos seuraava lause onkin "voitaisiinko mennä kahville samalla?".Sori vaan, mutta kyllä syntyy, mikäli muut kuin geneettiseen ulkonäköön ja ääneen liittyvät tekijät ovat täsmälleen samanlaiset. Jos esimerkiksi pukeutuminen, murre, sanavalinnat ja asento ovat täsmälleen samanlaiset, vaikutelma on täsmälleen samanlainen. Mutta jos toisella on resuiset vaatteet ja likaiset hiukset ja ryhtikin lysyssä eikä sanoja tahdo löytyä, tottakai vaikutelma on erilainen kuin jos vaatteet ja hiukset ovat siistit ja olemus on reipas.
LOL
Ei todellakaan synny, onhan tuo tutkittuakin.
Siinä vaiheessa mammat selittelisivät sanattomilla signaaleilla (mikrosignaaleilla) tms miksi se rumempi mies aiheutti huonomman vaikutelman.Mitenköhän tätä on muka tutkittu? Sinä kysyit, miten näiden henkilöiden luonne tulkitaan, et sitä, kumpi koetaan miellyttävämpänä ja kiinnostavampana.
"Miellyttävämmän" luonne tulkitaan paremmaksi.
Tässähän on ero sukupuolten välillä, naiset tekevät enemmän ratkaisuja syntyvän Tunteen perusteella.
Mies: "oli hot nainen mutta aika koppava"
Nainen: "mies oli vain jotenkin miellyttävän, luotettavan ja mukavan tuntuinen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun miehiä ottaa koville kun naiset voivat ihan itse päättää puolisostaan, Suomessa kun pakkoavioliitot ovat kiellettyjä.
Muuttakaa vaikka Saudi-Arabiaan, siellä ei paljoa kysellä naisen mielipidettä.
Ei se ottaisi niin koville jos ei joutuisi verojen muodossa välillisesti kuitenkin kustantamaan näiden nirsoilevien ja halveksuvien naisten elämää.
No niin, tässähän tämä taas tuli. Ensin hirvittävä itku ja poru, kun rahalla ei saanutkaan naista elätettäväksi, mutta sitten itketäänkin sitä, että joudutaan elättämään nirsoilevia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Lukuisat naiset ovat tässä ketjussa ilmaisseet erilaisin sanankääntein, että miehen luonne ratkaisee.
Miksi tätä ei koskaan näe oikeassa elämässä?
Minä voin ihan puhtaalla omatunnolla väittää, että luonteeni on hyväsydäminen ja huomaavainen, koska naiset on sitä niin monesti sanoneet, mutta silti juuri minulla on vaikeuksia saada naisia kiinnostumaan..
Voit olla hyväsydäminen ja huomaavainen samaan aikaan kun sinulla voi olla vakavia puutteita esim. minäkuvassa, ja sen seurauksena luotettavuudessa ja siinä, koetaanko seurasi miellyttäväksi vai vastenmieliseksi. Harva nainen raaskii sanoa hyväsydämiseksi kokemalleen miehelle päin naamaa, että seurassasi tulee paha olla. Pelätään, että se satuttaisi toista liikaa. Juuri tällaiset asiat ovat vakavia esteitä millekään ihastumiselle tai parisuhdeajatuksille, koska jokainen haluaa voida puhua omalle kumppanille rehellisesti myös ikävistä asioista ja ongelmista. Jos nainen kokee miehen sellaiseksi, jota pitää kovasti suojella todellisuudelta, hän ei takuulla halua ko. miehen kanssa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
No nyt. Minulla on hyväsydäminen, luotettava ja huomaavainen mies. Minun silmissäni maailman kaunein ihminen, sisältä ja ulkoa. Olenko nyt tehnyt jotain oikein? Vai voisinko tehdä jotain paremmin, jotta sinäkin olisit tyytyväinen? Pitäisikö minun kuitenkin olla yhdessä sinun kanssasi?
Samaa mietin. Hymyilyttää, kun luen tätä keskustelua ja samalla katson tuota jääkiekkoa katselevaa miestäni vieressä sohvalla. Maailman hyväsydämisin, luotettavin ja huomaavaisin mies, enkä todellakaan muunlaista olisi huolinutkaan. Mutta myös haluttavin, seksikkäin ja komein. Jo muutama vuosi oltu yhdessä mutta silti nytkin kosketetaan välillä toisiamme.
Minullakin on hyväsydäminen, luotettava ja huomaavainen mies. Nyt se nukkuu tuolla päiväunia kun vähän aikaa sitten harrastimme seksiä joka muuten on upeaa kun kumpikin tuntee älytöntä vetoa toista kohtaan.
Miksi ihmeessä kukaan tyytyisi yhtään vähempään?
Ja hyi kamala sillä fiilispohjalla tähän suhteeseen molemmat vielä lähti!
hehhe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gggaaaaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
MIKÄÄN KLIININEN TUTKIMUS EI OLE SAMA ASIA KUIN OIKEA ELÄMÄ LABORATORION ULKOPUOLELLA. Sori kun piti huutaa.
Ei niin, oikeassa elämässä se ulkonäkö vasta vaikuttaakin.
Miettikääpä seuraavaa tilannetta:
A) pitkä, tumma, raamikas, symmetriset kasvot ja miellyttävät piirteet omaava mies ilmestyy auttamaan pudonneen ostoskassisi kanssa. Mies paljastaa hymyillessään suoran hammasrivistönsä ja kysyy matalalla ja sointuvalla äänellään: "voinko auttaa". Katsot miestä ylöspäin ja vastaat "kiitos avusta".
B) lyhyt, vaalea, pulloharteinen, epäsymmetriset kasvot ja oudot piirteet omaava mies ilmestyy auttamaan pudonneen ostoskassisi kanssa. Mies paljastaa hymyillessään vinon hammasrivistönsä ja kysyy korkealla ja narisevalla äänellään: "voinko auttaa". Katsot miestä alaspäin ja vastaat "kiitos avusta".
Syntyykö molempien luonteista sama vaikutelma? Ei synny. Voidaan katsoa tutkimuksia tai IRL, mies A) koetaan turvallisemmaksi, luotettavammaksi, mukavammaksi, jne. Ja ihan varmasti kiinnostavammaksi jos seuraava lause onkin "voitaisiinko mennä kahville samalla?".Sori vaan, mutta kyllä syntyy, mikäli muut kuin geneettiseen ulkonäköön ja ääneen liittyvät tekijät ovat täsmälleen samanlaiset. Jos esimerkiksi pukeutuminen, murre, sanavalinnat ja asento ovat täsmälleen samanlaiset, vaikutelma on täsmälleen samanlainen. Mutta jos toisella on resuiset vaatteet ja likaiset hiukset ja ryhtikin lysyssä eikä sanoja tahdo löytyä, tottakai vaikutelma on erilainen kuin jos vaatteet ja hiukset ovat siistit ja olemus on reipas.
LOL
Ei todellakaan synny, onhan tuo tutkittuakin.
Siinä vaiheessa mammat selittelisivät sanattomilla signaaleilla (mikrosignaaleilla) tms miksi se rumempi mies aiheutti huonomman vaikutelman.Mitenköhän tätä on muka tutkittu? Sinä kysyit, miten näiden henkilöiden luonne tulkitaan, et sitä, kumpi koetaan miellyttävämpänä ja kiinnostavampana.
"Miellyttävämmän" luonne tulkitaan paremmaksi.
Tässähän on ero sukupuolten välillä, naiset tekevät enemmän ratkaisuja syntyvän Tunteen perusteella.
Mies: "oli hot nainen mutta aika koppava"
Nainen: "mies oli vain jotenkin miellyttävän, luotettavan ja mukavan tuntuinen"
Ei tulkita. Miellyttävämmän näköinen nyt vain on miellyttävämpi. Ei se luonteeseen liity.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin sanoa tämän ketjun miehille, että oikeasti parisuhteessa muullakin on merkitystä kuin joillain ominaisuus- ja kriteerilistoilla. Se teidän halveksima tunne on oikeasti melko isossa roolissa parinmuodostuksessa: siis se, millaisia tunteita ja tuntemuksia toinen ihminen minussa herättää, ja vastaavasti myös se, millaisia tuntemuksia minä herätän hänessä. Se on ilmeisesti se kuuluisa kemia. Joidenkin ihmisten kanssa niinsanotusti synkkaa, joidenkin ei.
Et ota ensikiinnostusta huomioon mistä se seurustelu mahdollisesti lähtee. Ja siihen ensikiinnostavuuteen vaikuttaa tottakai ne ominaisuudet mitä ap on maininnut.
Mies voi olla ulkoisesti viehättävä, mutta jos hän ei osaa puhua mistään tai on suorastaan epämiellyttävä tyyppi, ei siitä seurustelustakaan silloin mitään tule. Eiköhän se ole jonkinlainen kokonaisuus, mikä ratkaisee.
Sosiaalisesti epäkyvykäs ja ikävä mutta komea mies saa kuitenkin edes seksiä. Ruma ja pienikokoinen mutta sosiaalisesti kyvykäs ja mukava mies ei saa seksiä eikä parisuhdetta.
Olet väärässä. Minä olen todistetusti ruma, alle 170cm ja lievästi ylipainoinen mies ja olen saanut sekä seksiä että parisuhteita ihan riittävästi, juurikin niillä sosiaalisilla taidoilla. Statuskaan ei ole kummoinen, duunariperheen lapsi josta tuli keskituloinen insinööri. Kaikin puolin tavis siis, paitsi että pituus ja ulkonäkö selkeästi alinta kastia.
Miten voit olla todistetusti ruma jos saat naisia? Aika ristiriitaista
Se on ristiriitaista vain jos elää siinä harhakuvitelmassa että ruma mies ei voi saada naista.
Ja tuo todistettu-osuus tulee siitä että aikanaan itsesäälissä piehtaroidessani pikkupäissäni latasin kuvani palveluun jossa muut käyttäjät arvostelevat ulkonäkösi ja muutaman tuhannen äänen keskiarvo 1-10 asteikolla oli alle 2.
Siis onko tuollaisia palveluja oikeasti olemassa?! Miksi ihmeessä? Eihän ihmisen ulkonäkö ole vain sitä, mitä silmillä näkee, se on myös sitä, mitä kuulee ja miltä tuntuu. Mukavan ihmisen näkee kauniimpana tai komeampana mitä tämä onkaan, mutta ilkeillä puheilla ja tylyllä luonteella ulkonäkökin rumenee. Rakastuneena toisen näkee ihan eri silmillä, jokainen kerrankin rakastunut tietää tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---
Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.
Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.
---
Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.
Esimerkki:
nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.
Naisen reunaehdot miehelle:
ikä 25-40
160-175 cm pitkä
saa olla lievästi ylipainoinen
vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa
ei lapsia
kohtelee naista ystävällisesti
valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen
Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.
Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.
Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!
Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.
Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?
No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!
Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.
Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.
Kerrotko vielä, mikä se sinun ratkaisusi onkaan? Se, että naiset pariutuisivat mahdollisimman epäkiinnostavien miesten kanssa?
Viesti #762, taitaa olla sivulla 50.
Jos syystä tai toisesta (siis JOS) koet oman tasoisesi miehet epäkiinnostaviksi, sitä voi kutsua ongelmaksi. Ja siihen eivät miehet itse voi enää vaikuttaa, vaan sinun on itse korjattava asia. Otettava siis vastuu elämästäsi kuin Nainen. Näinhän sitä miestenkin käsketään tekemään.
Minä (N) olin edellisen suhteeni jälkeen yli kahdeksan vuotta sinkkuna. En koskaan jaotellut miehiä joihinkin tasoihin ja ajatellut, että "oman tasoiseni eivät kiinnosta". Jaoin miehet tasan kahteen kategoriaan, niihin jotka kiinnostivat ja niihin jotka eivät. Aikanaan sitten tuli kohdalle mies, joka kiinnosti minua ja joka kiinnostui minusta (eikä vain kiinnostanut/kiinnostunut vaan molemmat ihastuimme toisiimme).
Tekisin edelleen samoin eli olisin mieluummin sinkku kuin alkaisin luokitella ihmisiä tasoihin ja laatisin jotain reunaehtoja ja sitten etsisin miehen, joka sopii niihin. Uskon, että 99% naisista toimii samoin kuin minä.
Kuten täällä on ennenkin sanottu moneen kertaan: se että toimit tiedostamatta ei tarkoita sitä, etteikö toimintasi olisi juuri tiettyjen mallien ohjaamaa. Et vain itse niitä osaa tunnistaa, tai et edes halua.
Miehet varsin usein tiedostavat, mitkä ovat naisten tavat tehdä valintansa. Ja jostain syystä niiden ääneen sanominen on huima synti. Pariskuntia kaupungilla, tai vaikka baarissa (tiskin takana), seuraamalla on helppo huomata, millä tavalla naiset ovat valintansa tehneet. Ja ne tavat on täälläkin kerrottu useaan kertaan.
Tunnen miehen, joka on syntyisin varakkaasta perheestä, perinyt vanhemmiltaan pitkän ja lihaksikkaan vartalon ja tähän päälle vielä hyvät sosiaaliset taidot. Hänellä on aina ollut naisia, eikä hän osaa kertoa vähemmän naisten suosiossa oleville kavereilleen lainkaan, mistä moinen johtuu. Naiset vain ovat aina osoittaneet runsaasti kiinnostusta. Niin se vain on. Sitä "kemiaahan" sen täytyy olla, eikö? Eikä hänen geneettisillä ominaisuuksillaan ja sukutaustallaan TIETENKÄÄN ole mitään tekemistä asian kanssa...?
Sovitaan näin. Toimintani on ollut tiedostamatonta ja tiettyjen mallien ohjaamaa. Mikä muuttui? Ei mikään. Tekisin edelleen samoin.
Tekisitkö myös silloin samoin, jos ymmärtäisit jääväsi todennäköisesti yksin ja lapsettomaksi noiden valitsemiesi toimintamallien seurauksena? Jos vastaus on edelleen kyllä niin asia on kunnossa.
Äläkä nyt ajattele asiaa vain subjektiivisesti nykyhetken oman tilanteesi valossa. Kaikki kun eivät ole yhtä onnekkaita fiiliksiensä perässä kulkijoita. Mitä haluaisit sanoa esimerkiksi 37-vuotiaalle naistuttavalleni, joka nyt ehkä seitsemättä vuotta pyörii pelimiesten höynäytettävänä ja näiden eliittimiesten jalkavaimona haaveillen edelleen omasta perheestä ja monogaamisesta parisuhteesta? Sanotko vain, että "jokaiselle on joku", "se kohtaa kun vähiten odotat" tai vaikka "vaadi aina vain parasta"?
Hän on yksi nainen, sinä tunnet yhden naisen. Kumpikin on subjektiivinen esimerkki. Joillain nyt onnistua ja joillain ei. Omalla toiminnallaan voi parantaa mahdollisuuksia onnistua. Sitähän tässä on hoettu.
Omalla toiminnallaan voi totisesti parantaa mahdollisuuksia onnistua, ja juuri niin naisten kannattaisi tehdä. Sitähän tässä on hoettu. Olemme siis täysin yhtä mieltä, ja jatkossa naiset tekevät järkeviä valintoja fiiliksien mukaan menemättä, niinkö?
Se fiilis on oikein tärkeä sitä valintaa tehdessä. Miksi kukaan olisi suhteessa jos ei olisi tunnetta toista kohtaan?
Nämä miehet eivät tiedä, mitä fiilis tai tunne on. Heille parisuhde on kaupankäyntiä: en lyö sinua, joten sinä alistut seksiin kanssani ja jos sinua oksettaa seksi kanssani, olet kuitenkin tyytyväinen, koska en lyö sinua. Nämä miehet ovat tunne-elämältään häiriityneitä ja kateellisia sekä katkeria niille miehille, jotka eivät ole. Kateellisia ja katkeria niille miehille, jotka saavat naisensa tuntemaan olonsa rakastetuksi, erityisiksi, kauniiksi ja haluttaviksi. Ja jotka saavat myös naistensa taholta tuntea olevansa rakastettuja ja haluttuja.
Ei siis ole kyse näiden miesten suhteesta naisiin vaan heidän sushteestaan toisiin miehiin. Niihin miehiin, joita rakastetaan ja halutaan. Nämä miehet haluavat naisilta saman kohtelun kuin mitä saavat miehet, joita naiset rakastavat ja haluavat. Epäilen, että taustalla näiden miesten kohdalla on jokin lapsuuden trauma, jossa heitä ei edes oma äiti ole koskaan rakastanut. Heille aito rakkaus ja välittäminen on utopiaa, "prinsessahaihattelua" ja muuta typerää, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että mies nyt vaan lyömättömyydestään odottaa palkinnoksi seksiä. Ja sitten he ovat suunnattoman närkästyneitä, kun eivät tätä palkintoa saakaan.
Suurimmalla osalla ihan perusjampoista, niistä alle 180 cm pitkistäkin ja joilla EI OLE jykevä leuka, on parisuhhde. Useimmilla lapsiakin. Ja nämä perusjampat ovat rakastettuja ja haluttuja. Ulimies ei voi ymmärtää, miten tämä on mahdollista, koska ulimies on sentään maisteri ja perusjamppa vain sähköasentaja tai koodari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun miehiä ottaa koville kun naiset voivat ihan itse päättää puolisostaan, Suomessa kun pakkoavioliitot ovat kiellettyjä.
Muuttakaa vaikka Saudi-Arabiaan, siellä ei paljoa kysellä naisen mielipidettä.
Ei se ottaisi niin koville jos ei joutuisi verojen muodossa välillisesti kuitenkin kustantamaan näiden nirsoilevien ja halveksuvien naisten elämää.
No kuule, aina voitte heittäytyä Kelan rahojen varaan. Ei tartte vinkua enää netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun miehiä ottaa koville kun naiset voivat ihan itse päättää puolisostaan, Suomessa kun pakkoavioliitot ovat kiellettyjä.
Muuttakaa vaikka Saudi-Arabiaan, siellä ei paljoa kysellä naisen mielipidettä.
Ei se ottaisi niin koville jos ei joutuisi verojen muodossa välillisesti kuitenkin kustantamaan näiden nirsoilevien ja halveksuvien naisten elämää.
Nirsoilua ja halveksuntaa kun ei lähde suhteeseen sellaisen kanssa jota kohtaan ei tunne mitään? No nyt ollaan jo tosi synkissä vesissä.
Alue: Aihe vapaa
Kerro vielä, miksi naisten pitäisi parantaa mahdollisuuksiaan, kun koko ketjun kantava ajatushan on se, että naiset saavat kenet tahansa koska tahansa?