Lue keskustelun säännöt.
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Kuinka moni palstan aiheista on sinusta sellainen että keskustelu muuttaa maailmaa parempaan suuntaan? Julkkisjuorut? Valittaminen itse valitun (28-vuotiaana rennon ja bilettävän) miehen laiskuudesta kotitöissä?
Eivät naisten alkeelliset vaistot muutu, vain miehet ovat kehittyneet tässä asiassa.
Asian tiedostaminen on kuitenkin eduksi. Itsellenikin oli tärkeä askel ymmärtää _miksi_ jäin aina kaverisektorille. Siitä on hyötyä naisillekin, moni on joustanut kriteereistään huomatessaan tavoitelleensa suosituimpia alfoja.
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Ei sellaisia miehiä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ongelma on se, että tämä on kuin rikkaat ja köyhät puhuisi rahasta.
Rikkailla ei ole mitään ongelmaa rahan suhteen joten ovat asenteella "köyhät syököön leivoksia".
Naiset saavat irtoseksiä ja parisuhteita aina kun haluavat joten he eivät näe siinä mitään ongelmaa että kelpuuttavat vain samoja miehiä yksi toisensa jälkeen ja suurin osa miehistä joutuu olemaan ikisinkkuina..
En saanut vastausta muutama sivu sitten esittämääni kysymykseen, saisinko nyt:
Olen kelpuuttanut seksiin noin 90 miestä, joista suurin osa taviksia mutta joukossa myös muutama vähän rumempikin. Olenko siis tehnyt oman osuuteni ja toiminut oikein? Olisinko sinun ihannenaisesi, jos olisin vapaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku lassukkamiehistä: MIKSI kuvittelette, että naiset olisi teille seksiä velkaa? Miksi luulette, että se olisi jotenkin naisten ongelma, jos nyt oletetaan että kaikki mitä sanotte naisista, parisuhteista ja alfamiehistä on totta? Siis naiset haluaa seksiä ja yhdenyönjuttuja vain alfamiehiltä, joita on ehkä 10% miehistä, muut miehet eivät saa seksiä, seksi ei jakaudu miehille tasaisesti, betamiehet kelpaavat vaan elättäjiksi naisten kakaroille, naisille on liian kovat kriteerit miesten suhteen jne.
MILLÄ TAVALLA tämä on mitenkään meidän naisten ongelma? Miksi me oltaisiin teille mitään velkaa?
Itse olen rikas ja ajattelen köyhistä samalla tavalla. Voisiko verottaja lopettaa rahani jakamisen köyhälistölle, koska en ole heille mitään velkaa.
Tässä taas ihminen jonka seksuaalisuus on niin minimalistinen ja yksiulotteinen että voi verrata sitä rahaan.
Ei ihme ettei natsaa kun eihän sellaista seksuaalisuudesta voi nauttia edes hän itse saatikka kukaan hänen kanssaan?Tarkoitat, että seksin haluaminen on yksiulotteista suhtautumista siihen? Etkö sinä halua mitään? Et parisuhdetta, terveyttä, onnea, kiinnostavaa työtä? Etkä koskaan tunne katkeruuden tunnetta, jos jäät täysin osattomaksi sellaisesta, mikä monille on arkipäivää? Olet kaveriporukan ainoa, jota ei kutsuta illalliselle, mutta se ei tunnu missään, koska olet moniulotteinen ajattelija?
Puhuin seksuaalisuudesta. Se on useimmille hyvin paljon enemmän kun hyödyke jota vaihtaa toiseen. Et ilmeisesti sitä käsitä joten oletan että sinun seksuaalisuutesi ei ole samalla tasolla kuin tavallisella ihmisellä.
Täytyy muistaa tämä keskustelutapa: ”tässä on kyse paljon moniulotteisemmasta asiasta, jota sinä et voi käsittää kun olet idiootti, enkä minä viitsi sitä selittää, koska et ymmärtäisi, joten voitin väittelyn” :D
Sitä tasoteoriaulit käyttävät jatkuvasti kun selittävät naisten tapoja ja naiset tulevat kertoman ettei näin ole. Ulit sanovat vain ettei naiset osaa katsoa isoa kuvaa tai jotain muuta eivätkä voi tajuta siksi mitään.
Nimenomaan. Ero on vain siinä, että naiset sentään yleensä pyrkivät kertomaan omista kokemuksistaan ja mielipiteistään - uliulimiesten väitteet puolestaan koskevat heidän itsensä ulkopuolisia ihmisiä (naisia). Ulimies siis väittää tietävänsä naista itseään paremmin, miten tämä ajattelee, tuntee ja valitsee, ja mikä tämän tekee onnelliseksi jne.
Todellisuudessa naiset ja miehet tietevät molemmat millä perustein naiset pääsääntöisesti miehiä valitsee. Ero on siinä että monet naiset eivät ole rehellisiä kriteereistään koska ei haluta antaa pinnallista kuvaa itsestään
Taas yleistät ja luulet tietäväsi naisten ajatukset paremmin kuin he itse.
Te miehet tässä ketjussa typistätte parisuhteet kaupankäynniksi, ja teille yhteensopivuus merkitsee piirreluetteloita ja listattuja ominaisuuksia. Kukahan tässä on se pinnallisin?
Kerropa minulle sitten että miksi hyvännäköiset menestyvät miehet ovat suosituimpia naisten keskuudessa ? Miksi yleensä sillä rumalla miehellä ei ole yhtään naista?
Kuka sen hyvännäköisyyden määrittää?
Itse en voi sietää niitä "raamikkaita jykeväleukaisia tummia pukumiehiä".
Tykkään hintelistä hipeistä. Ja he ovat monen mielestä varmastikin rumia. Mistä sinä tiedät, mikä kenenkin silmissä on rumaa tai kaunista? Äläkä tule sanomaan, että kun se vaan on niin.Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan.
Se on hienoa, että koet hintelät hipit puoleensa vetäviksi. Minäkin tiedän yhden sellaisen, tai oikeastaan kaverini on kertonut sellaisesta naisesta.
Jaa että mitä sitten? Jos "hinteliä hippejä" suosii muutama nainen koko kaupungissa, ei se kauheasti lohduta, jos niitä hinteliä hippejä on esimerkiksi muutama sata.
Mitä siis pitäisi tehdä ja kenen? Naisten pitäisi aivopestä itsensä tykkäämään hintelistä hipeistä?
Ratkaisu taisi olla viestissä #762 muistaakseni, sivu 50?
---
Eli siis näin:
Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.
---
Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.
Esimerkki:
nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.
Naisen reunaehdot miehelle:
ikä 25-40
160-175 cm pitkä
saa olla lievästi ylipainoinen
vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa
ei lapsia
kohtelee naista ystävällisesti
valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen
Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---
Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.
Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.
---
Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.
Esimerkki:
nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.
Naisen reunaehdot miehelle:
ikä 25-40
160-175 cm pitkä
saa olla lievästi ylipainoinen
vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa
ei lapsia
kohtelee naista ystävällisesti
valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen
Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.
Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.
Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!
Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.
Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?
No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!
Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.
Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.
Kerrotko vielä, mikä se sinun ratkaisusi onkaan? Se, että naiset pariutuisivat mahdollisimman epäkiinnostavien miesten kanssa?
Viesti #762, taitaa olla sivulla 50.
Jos syystä tai toisesta (siis JOS) koet oman tasoisesi miehet epäkiinnostaviksi, sitä voi kutsua ongelmaksi. Ja siihen eivät miehet itse voi enää vaikuttaa, vaan sinun on itse korjattava asia. Otettava siis vastuu elämästäsi kuin Nainen. Näinhän sitä miestenkin käsketään tekemään.
Minä (N) olin edellisen suhteeni jälkeen yli kahdeksan vuotta sinkkuna. En koskaan jaotellut miehiä joihinkin tasoihin ja ajatellut, että "oman tasoiseni eivät kiinnosta". Jaoin miehet tasan kahteen kategoriaan, niihin jotka kiinnostivat ja niihin jotka eivät. Aikanaan sitten tuli kohdalle mies, joka kiinnosti minua ja joka kiinnostui minusta (eikä vain kiinnostanut/kiinnostunut vaan molemmat ihastuimme toisiimme).
Tekisin edelleen samoin eli olisin mieluummin sinkku kuin alkaisin luokitella ihmisiä tasoihin ja laatisin jotain reunaehtoja ja sitten etsisin miehen, joka sopii niihin. Uskon, että 99% naisista toimii samoin kuin minä.
Kuten täällä on ennenkin sanottu moneen kertaan: se että toimit tiedostamatta ei tarkoita sitä, etteikö toimintasi olisi juuri tiettyjen mallien ohjaamaa. Et vain itse niitä osaa tunnistaa, tai et edes halua.
Miehet varsin usein tiedostavat, mitkä ovat naisten tavat tehdä valintansa. Ja jostain syystä niiden ääneen sanominen on huima synti. Pariskuntia kaupungilla, tai vaikka baarissa (tiskin takana), seuraamalla on helppo huomata, millä tavalla naiset ovat valintansa tehneet. Ja ne tavat on täälläkin kerrottu useaan kertaan.
Tunnen miehen, joka on syntyisin varakkaasta perheestä, perinyt vanhemmiltaan pitkän ja lihaksikkaan vartalon ja tähän päälle vielä hyvät sosiaaliset taidot. Hänellä on aina ollut naisia, eikä hän osaa kertoa vähemmän naisten suosiossa oleville kavereilleen lainkaan, mistä moinen johtuu. Naiset vain ovat aina osoittaneet runsaasti kiinnostusta. Niin se vain on. Sitä "kemiaahan" sen täytyy olla, eikö? Eikä hänen geneettisillä ominaisuuksillaan ja sukutaustallaan TIETENKÄÄN ole mitään tekemistä asian kanssa...?
Sovitaan näin. Toimintani on ollut tiedostamatonta ja tiettyjen mallien ohjaamaa. Mikä muuttui? Ei mikään. Tekisin edelleen samoin.
Tekisitkö myös silloin samoin, jos ymmärtäisit jääväsi todennäköisesti yksin ja lapsettomaksi noiden valitsemiesi toimintamallien seurauksena? Jos vastaus on edelleen kyllä niin asia on kunnossa.
Äläkä nyt ajattele asiaa vain subjektiivisesti nykyhetken oman tilanteesi valossa. Kaikki kun eivät ole yhtä onnekkaita fiiliksiensä perässä kulkijoita. Mitä haluaisit sanoa esimerkiksi 37-vuotiaalle naistuttavalleni, joka nyt ehkä seitsemättä vuotta pyörii pelimiesten höynäytettävänä ja näiden eliittimiesten jalkavaimona haaveillen edelleen omasta perheestä ja monogaamisesta parisuhteesta? Sanotko vain, että "jokaiselle on joku", "se kohtaa kun vähiten odotat" tai vaikka "vaadi aina vain parasta"?
Minunkin ystäväpiirissäni on nelikymppisiä naisia, jotka jäävät ilmeisesti tahtomattaan lapsettomiksi. He eivät ole pyytäneet neuvojani enkä ole niitä tuputtanut. Toisen "lapsi" on hänen yrityksensä, johon hän laittaa nykyisin kaiken aikansa ja energiansa, toisen väitöskirja.
Itse tekisin samoin, vaikka vaihtoehtona olisi lapsettomaksi jääminen. En voisi tehdä lasta rakkaudettomaan parisuhteeseen. Ehkä hankkisin lapsen yksin, ehkä en, vaikea sanoa kun ei tarvitse enää tehdä sitä valintaa. Yksin adoptoimista harkitsin muutaman vuoden ajan, mutta prosessi on niin kallis ja vaativa ja oma työtilanteeni silloin niin epävarma, että luovuin ajatuksesta.
Yksi sana: hypergamia.
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Lukuisat naiset ovat tässä ketjussa ilmaisseet erilaisin sanankääntein, että miehen luonne ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Sinulle riittäisi suhde ilman seksiä? Ilman, että puolisosi millään tavalla osoittaisi, että olet hänen silmissään komea ja seksikäs?
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Lukuisat naiset ovat tässä ketjussa ilmaisseet erilaisin sanankääntein, että miehen luonne ratkaisee.
Se trollaa. Tässä ketjussa on miehiä, jotka trollaavat ihan trollaamisen ilosta, ja sitten on joku joka on ihan oikeasti totaalisen pihalla, asperger ja/tai aleksityymikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ongelma on se, että tämä on kuin rikkaat ja köyhät puhuisi rahasta.
Rikkailla ei ole mitään ongelmaa rahan suhteen joten ovat asenteella "köyhät syököön leivoksia".
Naiset saavat irtoseksiä ja parisuhteita aina kun haluavat joten he eivät näe siinä mitään ongelmaa että kelpuuttavat vain samoja miehiä yksi toisensa jälkeen ja suurin osa miehistä joutuu olemaan ikisinkkuina..
Katsos kun rahan osalta tilanne voidaan ratkaista esim hyväntekeväisyydellä, verottamalla ja tukemalla pienituloisia. Mitä realistisia ratkaisuja näet seksin ja parisuhteen osalta? Eipä siihen voi oikein muuta sanoa kuin "voi voi, en osaa auttaa".
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Lukuisat naiset ovat tässä ketjussa ilmaisseet erilaisin sanankääntein, että miehen luonne ratkaisee.
Miksi tätä ei koskaan näe oikeassa elämässä?
Minä voin ihan puhtaalla omatunnolla väittää, että luonteeni on hyväsydäminen ja huomaavainen, koska naiset on sitä niin monesti sanoneet, mutta silti juuri minulla on vaikeuksia saada naisia kiinnostumaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Se mitä tuntee toista ihmistä kohtaa toimii haloefektinä siihen millaista hänet näkee. Eli se ei erityisen komea muuttuu koneammaksi kun häneen ihastuu.
Vierailija kirjoitti:
Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.
Ei sellaisia miehiä olekaan.
On niitä. Juuri he ovat ikisinkkuina koska naiset painottaa pariutumisessa muita ominaisuuksia kuten ulkonäkö, status, pituus, ja luonteen osalta itsevarmuus, tietynlainen kovuus, kunnianhimoisuus, hauskuus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gggggggggggg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---
Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.
Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.
---
Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.
Esimerkki:
nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.
Naisen reunaehdot miehelle:
ikä 25-40
160-175 cm pitkä
saa olla lievästi ylipainoinen
vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa
ei lapsia
kohtelee naista ystävällisesti
valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen
Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.
Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.
Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!
Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.
Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?
No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!
Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.
Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.
Kerrotko vielä, mikä se sinun ratkaisusi onkaan? Se, että naiset pariutuisivat mahdollisimman epäkiinnostavien miesten kanssa?
Viesti #762, taitaa olla sivulla 50.
Jos syystä tai toisesta (siis JOS) koet oman tasoisesi miehet epäkiinnostaviksi, sitä voi kutsua ongelmaksi. Ja siihen eivät miehet itse voi enää vaikuttaa, vaan sinun on itse korjattava asia. Otettava siis vastuu elämästäsi kuin Nainen. Näinhän sitä miestenkin käsketään tekemään.
Minä (N) olin edellisen suhteeni jälkeen yli kahdeksan vuotta sinkkuna. En koskaan jaotellut miehiä joihinkin tasoihin ja ajatellut, että "oman tasoiseni eivät kiinnosta". Jaoin miehet tasan kahteen kategoriaan, niihin jotka kiinnostivat ja niihin jotka eivät. Aikanaan sitten tuli kohdalle mies, joka kiinnosti minua ja joka kiinnostui minusta (eikä vain kiinnostanut/kiinnostunut vaan molemmat ihastuimme toisiimme).
Tekisin edelleen samoin eli olisin mieluummin sinkku kuin alkaisin luokitella ihmisiä tasoihin ja laatisin jotain reunaehtoja ja sitten etsisin miehen, joka sopii niihin. Uskon, että 99% naisista toimii samoin kuin minä.
Kuten täällä on ennenkin sanottu moneen kertaan: se että toimit tiedostamatta ei tarkoita sitä, etteikö toimintasi olisi juuri tiettyjen mallien ohjaamaa. Et vain itse niitä osaa tunnistaa, tai et edes halua.
Miehet varsin usein tiedostavat, mitkä ovat naisten tavat tehdä valintansa. Ja jostain syystä niiden ääneen sanominen on huima synti. Pariskuntia kaupungilla, tai vaikka baarissa (tiskin takana), seuraamalla on helppo huomata, millä tavalla naiset ovat valintansa tehneet. Ja ne tavat on täälläkin kerrottu useaan kertaan.
Tunnen miehen, joka on syntyisin varakkaasta perheestä, perinyt vanhemmiltaan pitkän ja lihaksikkaan vartalon ja tähän päälle vielä hyvät sosiaaliset taidot. Hänellä on aina ollut naisia, eikä hän osaa kertoa vähemmän naisten suosiossa oleville kavereilleen lainkaan, mistä moinen johtuu. Naiset vain ovat aina osoittaneet runsaasti kiinnostusta. Niin se vain on. Sitä "kemiaahan" sen täytyy olla, eikö? Eikä hänen geneettisillä ominaisuuksillaan ja sukutaustallaan TIETENKÄÄN ole mitään tekemistä asian kanssa...?
Sovitaan näin. Toimintani on ollut tiedostamatonta ja tiettyjen mallien ohjaamaa. Mikä muuttui? Ei mikään. Tekisin edelleen samoin.
Tekisitkö myös silloin samoin, jos ymmärtäisit jääväsi todennäköisesti yksin ja lapsettomaksi noiden valitsemiesi toimintamallien seurauksena? Jos vastaus on edelleen kyllä niin asia on kunnossa.
Äläkä nyt ajattele asiaa vain subjektiivisesti nykyhetken oman tilanteesi valossa. Kaikki kun eivät ole yhtä onnekkaita fiiliksiensä perässä kulkijoita. Mitä haluaisit sanoa esimerkiksi 37-vuotiaalle naistuttavalleni, joka nyt ehkä seitsemättä vuotta pyörii pelimiesten höynäytettävänä ja näiden eliittimiesten jalkavaimona haaveillen edelleen omasta perheestä ja monogaamisesta parisuhteesta? Sanotko vain, että "jokaiselle on joku", "se kohtaa kun vähiten odotat" tai vaikka "vaadi aina vain parasta"?
Minunkin ystäväpiirissäni on nelikymppisiä naisia, jotka jäävät ilmeisesti tahtomattaan lapsettomiksi. He eivät ole pyytäneet neuvojani enkä ole niitä tuputtanut. Toisen "lapsi" on hänen yrityksensä, johon hän laittaa nykyisin kaiken aikansa ja energiansa, toisen väitöskirja.
Itse tekisin samoin, vaikka vaihtoehtona olisi lapsettomaksi jääminen. En voisi tehdä lasta rakkaudettomaan parisuhteeseen. Ehkä hankkisin lapsen yksin, ehkä en, vaikea sanoa kun ei tarvitse enää tehdä sitä valintaa. Yksin adoptoimista harkitsin muutaman vuoden ajan, mutta prosessi on niin kallis ja vaativa ja oma työtilanteeni silloin niin epävarma, että luovuin ajatuksesta.
Yksi sana: hypergamia.
So?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku lassukkamiehistä: MIKSI kuvittelette, että naiset olisi teille seksiä velkaa? Miksi luulette, että se olisi jotenkin naisten ongelma, jos nyt oletetaan että kaikki mitä sanotte naisista, parisuhteista ja alfamiehistä on totta? Siis naiset haluaa seksiä ja yhdenyönjuttuja vain alfamiehiltä, joita on ehkä 10% miehistä, muut miehet eivät saa seksiä, seksi ei jakaudu miehille tasaisesti, betamiehet kelpaavat vaan elättäjiksi naisten kakaroille, naisille on liian kovat kriteerit miesten suhteen jne.
MILLÄ TAVALLA tämä on mitenkään meidän naisten ongelma? Miksi me oltaisiin teille mitään velkaa?
Itse olen rikas ja ajattelen köyhistä samalla tavalla. Voisiko verottaja lopettaa rahani jakamisen köyhälistölle, koska en ole heille mitään velkaa.
Tässä taas ihminen jonka seksuaalisuus on niin minimalistinen ja yksiulotteinen että voi verrata sitä rahaan.
Ei ihme ettei natsaa kun eihän sellaista seksuaalisuudesta voi nauttia edes hän itse saatikka kukaan hänen kanssaan?Tarkoitat, että seksin haluaminen on yksiulotteista suhtautumista siihen? Etkö sinä halua mitään? Et parisuhdetta, terveyttä, onnea, kiinnostavaa työtä? Etkä koskaan tunne katkeruuden tunnetta, jos jäät täysin osattomaksi sellaisesta, mikä monille on arkipäivää? Olet kaveriporukan ainoa, jota ei kutsuta illalliselle, mutta se ei tunnu missään, koska olet moniulotteinen ajattelija?
Puhuin seksuaalisuudesta. Se on useimmille hyvin paljon enemmän kun hyödyke jota vaihtaa toiseen. Et ilmeisesti sitä käsitä joten oletan että sinun seksuaalisuutesi ei ole samalla tasolla kuin tavallisella ihmisellä.
Täytyy muistaa tämä keskustelutapa: ”tässä on kyse paljon moniulotteisemmasta asiasta, jota sinä et voi käsittää kun olet idiootti, enkä minä viitsi sitä selittää, koska et ymmärtäisi, joten voitin väittelyn” :D
Sitä tasoteoriaulit käyttävät jatkuvasti kun selittävät naisten tapoja ja naiset tulevat kertoman ettei näin ole. Ulit sanovat vain ettei naiset osaa katsoa isoa kuvaa tai jotain muuta eivätkä voi tajuta siksi mitään.
Nimenomaan. Ero on vain siinä, että naiset sentään yleensä pyrkivät kertomaan omista kokemuksistaan ja mielipiteistään - uliulimiesten väitteet puolestaan koskevat heidän itsensä ulkopuolisia ihmisiä (naisia). Ulimies siis väittää tietävänsä naista itseään paremmin, miten tämä ajattelee, tuntee ja valitsee, ja mikä tämän tekee onnelliseksi jne.
Todellisuudessa naiset ja miehet tietevät molemmat millä perustein naiset pääsääntöisesti miehiä valitsee. Ero on siinä että monet naiset eivät ole rehellisiä kriteereistään koska ei haluta antaa pinnallista kuvaa itsestään
Taas yleistät ja luulet tietäväsi naisten ajatukset paremmin kuin he itse.
Te miehet tässä ketjussa typistätte parisuhteet kaupankäynniksi, ja teille yhteensopivuus merkitsee piirreluetteloita ja listattuja ominaisuuksia. Kukahan tässä on se pinnallisin?
Kerropa minulle sitten että miksi hyvännäköiset menestyvät miehet ovat suosituimpia naisten keskuudessa ? Miksi yleensä sillä rumalla miehellä ei ole yhtään naista?
Kuka sen hyvännäköisyyden määrittää?
Itse en voi sietää niitä "raamikkaita jykeväleukaisia tummia pukumiehiä".
Tykkään hintelistä hipeistä. Ja he ovat monen mielestä varmastikin rumia. Mistä sinä tiedät, mikä kenenkin silmissä on rumaa tai kaunista? Äläkä tule sanomaan, että kun se vaan on niin.Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan.
Se on hienoa, että koet hintelät hipit puoleensa vetäviksi. Minäkin tiedän yhden sellaisen, tai oikeastaan kaverini on kertonut sellaisesta naisesta.
Jaa että mitä sitten? Jos "hinteliä hippejä" suosii muutama nainen koko kaupungissa, ei se kauheasti lohduta, jos niitä hinteliä hippejä on esimerkiksi muutama sata.
Mitä siis pitäisi tehdä ja kenen? Naisten pitäisi aivopestä itsensä tykkäämään hintelistä hipeistä?
Ratkaisu taisi olla viestissä #762 muistaakseni, sivu 50?
---
Eli siis näin:
Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.
---
Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.
Esimerkki:
nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.
Naisen reunaehdot miehelle:
ikä 25-40
160-175 cm pitkä
saa olla lievästi ylipainoinen
vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa
ei lapsia
kohtelee naista ystävällisesti
valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen
Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.
Miksi ihmeen jalkavaimoiksi? Tiesitkö, että Suomessa ei voi olla naimisissa kuin yhden kanssa kerrallaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---
Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.
Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.
---
Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.
Esimerkki:
nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.
Naisen reunaehdot miehelle:
ikä 25-40
160-175 cm pitkä
saa olla lievästi ylipainoinen
vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa
ei lapsia
kohtelee naista ystävällisesti
valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen
Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.
Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.
Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!
Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.
Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?
No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!
Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.
Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.
Kerrotko vielä, mikä se sinun ratkaisusi onkaan? Se, että naiset pariutuisivat mahdollisimman epäkiinnostavien miesten kanssa?
Viesti #762, taitaa olla sivulla 50.
Jos syystä tai toisesta (siis JOS) koet oman tasoisesi miehet epäkiinnostaviksi, sitä voi kutsua ongelmaksi. Ja siihen eivät miehet itse voi enää vaikuttaa, vaan sinun on itse korjattava asia. Otettava siis vastuu elämästäsi kuin Nainen. Näinhän sitä miestenkin käsketään tekemään.
Minä (N) olin edellisen suhteeni jälkeen yli kahdeksan vuotta sinkkuna. En koskaan jaotellut miehiä joihinkin tasoihin ja ajatellut, että "oman tasoiseni eivät kiinnosta". Jaoin miehet tasan kahteen kategoriaan, niihin jotka kiinnostivat ja niihin jotka eivät. Aikanaan sitten tuli kohdalle mies, joka kiinnosti minua ja joka kiinnostui minusta (eikä vain kiinnostanut/kiinnostunut vaan molemmat ihastuimme toisiimme).
Tekisin edelleen samoin eli olisin mieluummin sinkku kuin alkaisin luokitella ihmisiä tasoihin ja laatisin jotain reunaehtoja ja sitten etsisin miehen, joka sopii niihin. Uskon, että 99% naisista toimii samoin kuin minä.
Kuten täällä on ennenkin sanottu moneen kertaan: se että toimit tiedostamatta ei tarkoita sitä, etteikö toimintasi olisi juuri tiettyjen mallien ohjaamaa. Et vain itse niitä osaa tunnistaa, tai et edes halua.
Miehet varsin usein tiedostavat, mitkä ovat naisten tavat tehdä valintansa. Ja jostain syystä niiden ääneen sanominen on huima synti. Pariskuntia kaupungilla, tai vaikka baarissa (tiskin takana), seuraamalla on helppo huomata, millä tavalla naiset ovat valintansa tehneet. Ja ne tavat on täälläkin kerrottu useaan kertaan.
Tunnen miehen, joka on syntyisin varakkaasta perheestä, perinyt vanhemmiltaan pitkän ja lihaksikkaan vartalon ja tähän päälle vielä hyvät sosiaaliset taidot. Hänellä on aina ollut naisia, eikä hän osaa kertoa vähemmän naisten suosiossa oleville kavereilleen lainkaan, mistä moinen johtuu. Naiset vain ovat aina osoittaneet runsaasti kiinnostusta. Niin se vain on. Sitä "kemiaahan" sen täytyy olla, eikö? Eikä hänen geneettisillä ominaisuuksillaan ja sukutaustallaan TIETENKÄÄN ole mitään tekemistä asian kanssa...?
Sovitaan näin. Toimintani on ollut tiedostamatonta ja tiettyjen mallien ohjaamaa. Mikä muuttui? Ei mikään. Tekisin edelleen samoin.
Tekisitkö myös silloin samoin, jos ymmärtäisit jääväsi todennäköisesti yksin ja lapsettomaksi noiden valitsemiesi toimintamallien seurauksena? Jos vastaus on edelleen kyllä niin asia on kunnossa.
Äläkä nyt ajattele asiaa vain subjektiivisesti nykyhetken oman tilanteesi valossa. Kaikki kun eivät ole yhtä onnekkaita fiiliksiensä perässä kulkijoita. Mitä haluaisit sanoa esimerkiksi 37-vuotiaalle naistuttavalleni, joka nyt ehkä seitsemättä vuotta pyörii pelimiesten höynäytettävänä ja näiden eliittimiesten jalkavaimona haaveillen edelleen omasta perheestä ja monogaamisesta parisuhteesta? Sanotko vain, että "jokaiselle on joku", "se kohtaa kun vähiten odotat" tai vaikka "vaadi aina vain parasta"?
Hän on yksi nainen, sinä tunnet yhden naisen. Kumpikin on subjektiivinen esimerkki. Joillain nyt onnistua ja joillain ei. Omalla toiminnallaan voi parantaa mahdollisuuksia onnistua. Sitähän tässä on hoettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku lassukkamiehistä: MIKSI kuvittelette, että naiset olisi teille seksiä velkaa? Miksi luulette, että se olisi jotenkin naisten ongelma, jos nyt oletetaan että kaikki mitä sanotte naisista, parisuhteista ja alfamiehistä on totta? Siis naiset haluaa seksiä ja yhdenyönjuttuja vain alfamiehiltä, joita on ehkä 10% miehistä, muut miehet eivät saa seksiä, seksi ei jakaudu miehille tasaisesti, betamiehet kelpaavat vaan elättäjiksi naisten kakaroille, naisille on liian kovat kriteerit miesten suhteen jne.
MILLÄ TAVALLA tämä on mitenkään meidän naisten ongelma? Miksi me oltaisiin teille mitään velkaa?
Itse olen rikas ja ajattelen köyhistä samalla tavalla. Voisiko verottaja lopettaa rahani jakamisen köyhälistölle, koska en ole heille mitään velkaa.
Tässä taas ihminen jonka seksuaalisuus on niin minimalistinen ja yksiulotteinen että voi verrata sitä rahaan.
Ei ihme ettei natsaa kun eihän sellaista seksuaalisuudesta voi nauttia edes hän itse saatikka kukaan hänen kanssaan?Tarkoitat, että seksin haluaminen on yksiulotteista suhtautumista siihen? Etkö sinä halua mitään? Et parisuhdetta, terveyttä, onnea, kiinnostavaa työtä? Etkä koskaan tunne katkeruuden tunnetta, jos jäät täysin osattomaksi sellaisesta, mikä monille on arkipäivää? Olet kaveriporukan ainoa, jota ei kutsuta illalliselle, mutta se ei tunnu missään, koska olet moniulotteinen ajattelija?
Puhuin seksuaalisuudesta. Se on useimmille hyvin paljon enemmän kun hyödyke jota vaihtaa toiseen. Et ilmeisesti sitä käsitä joten oletan että sinun seksuaalisuutesi ei ole samalla tasolla kuin tavallisella ihmisellä.
Täytyy muistaa tämä keskustelutapa: ”tässä on kyse paljon moniulotteisemmasta asiasta, jota sinä et voi käsittää kun olet idiootti, enkä minä viitsi sitä selittää, koska et ymmärtäisi, joten voitin väittelyn” :D
Sitä tasoteoriaulit käyttävät jatkuvasti kun selittävät naisten tapoja ja naiset tulevat kertoman ettei näin ole. Ulit sanovat vain ettei naiset osaa katsoa isoa kuvaa tai jotain muuta eivätkä voi tajuta siksi mitään.
Nimenomaan. Ero on vain siinä, että naiset sentään yleensä pyrkivät kertomaan omista kokemuksistaan ja mielipiteistään - uliulimiesten väitteet puolestaan koskevat heidän itsensä ulkopuolisia ihmisiä (naisia). Ulimies siis väittää tietävänsä naista itseään paremmin, miten tämä ajattelee, tuntee ja valitsee, ja mikä tämän tekee onnelliseksi jne.
Todellisuudessa naiset ja miehet tietevät molemmat millä perustein naiset pääsääntöisesti miehiä valitsee. Ero on siinä että monet naiset eivät ole rehellisiä kriteereistään koska ei haluta antaa pinnallista kuvaa itsestään
Taas yleistät ja luulet tietäväsi naisten ajatukset paremmin kuin he itse.
Te miehet tässä ketjussa typistätte parisuhteet kaupankäynniksi, ja teille yhteensopivuus merkitsee piirreluetteloita ja listattuja ominaisuuksia. Kukahan tässä on se pinnallisin?
Kerropa minulle sitten että miksi hyvännäköiset menestyvät miehet ovat suosituimpia naisten keskuudessa ? Miksi yleensä sillä rumalla miehellä ei ole yhtään naista?
Kuka sen hyvännäköisyyden määrittää?
Itse en voi sietää niitä "raamikkaita jykeväleukaisia tummia pukumiehiä".
Tykkään hintelistä hipeistä. Ja he ovat monen mielestä varmastikin rumia. Mistä sinä tiedät, mikä kenenkin silmissä on rumaa tai kaunista? Äläkä tule sanomaan, että kun se vaan on niin.Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan.
Se on hienoa, että koet hintelät hipit puoleensa vetäviksi. Minäkin tiedän yhden sellaisen, tai oikeastaan kaverini on kertonut sellaisesta naisesta.
Jaa että mitä sitten? Jos "hinteliä hippejä" suosii muutama nainen koko kaupungissa, ei se kauheasti lohduta, jos niitä hinteliä hippejä on esimerkiksi muutama sata.
Älä unohda niitä naisia, jotka eivät erityisesti suosi juuri hinteliä hippejä tai mitään muutakaan ulkonäköominaisuutta, vaan joille miehessä tärkeintä on luonne. En minäkään koskaan ole hinteliä hippejä suosinut, mutta sellaisen kanssa olen naimisissa ollut melkein kymmenen vuotta. En myöskään ole koskaan suosinut lyhyitä miehiä, kuitenkin exäni oli 163 cm pitkä ja minulle hän olisi riittänyt erittäin hyvin, jos vaan minä olisin riittänyt hänelle. Tosin jälkeenpäin olen ajatellut, että vika ei ollut minussa, sillä tuo sama mies on uskottomuutensa takia sössinyt sittemmin kaksi seuraavaakin parisuhdettaan.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Pieni huomio ulkonäöstä.
Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.
Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".
Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.
Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta.
Kuinka moni palstan aiheista on sinusta sellainen että keskustelu muuttaa maailmaa parempaan suuntaan? Julkkisjuorut? Valittaminen itse valitun (28-vuotiaana rennon ja bilettävän) miehen laiskuudesta kotitöissä?
Eivät naisten alkeelliset vaistot muutu, vain miehet ovat kehittyneet tässä asiassa.
Asian tiedostaminen on kuitenkin eduksi. Itsellenikin oli tärkeä askel ymmärtää _miksi_ jäin aina kaverisektorille. Siitä on hyötyä naisillekin, moni on joustanut kriteereistään huomatessaan tavoitelleensa suosituimpia alfoja.
Eli siis naiset eivät haluakaan vain kirurgilentäjiä vaan monet naiset haluavat niitä ihan tavallisia, tai palstan termiä käyttääkseni "betamiehiä"? Mikä siis on enää ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---
Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.
Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.
Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.
---
Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.
Esimerkki:
nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.
Naisen reunaehdot miehelle:
ikä 25-40
160-175 cm pitkä
saa olla lievästi ylipainoinen
vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa
ei lapsia
kohtelee naista ystävällisesti
valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen
Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.
Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.
Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!
Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.
Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?
No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!
Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.
Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.
Sinulla ei ole tähän ratkaisua, minulla ei ole tähän ratkaisua, kellään ei ole tähän ratkaisua.
Nämä ovat asioita, joille kukaan ei voi mitään. ---Niin että asiat vain tapahtuvat, tuuli kuljettaa eikä kukaan voi mitään tehdä? Ei todellakaan: ihminen on aktiivinen toimija, joka voi tehdä tietoisia valintoja. Ja ratkaisu on olemassa: kerroin sen jo sinulle: otit jopa lainauksen ratkaisusta, vaikka et selvästikään ymmärtänyt lukemaasi.
Okei. Minun valintani:
Jos en "löydä" kumppania, jota todella haluan ja rakastan ja hän vastaa tunteisiin, olen mieluummin yksin - enkä alennu käyttötavaraksi tai onnettomaan suhteeseen vain siksi, etten olisi yksin. Onko tämä tyydyttävä ratkaisu? Voisitko kuvitella päättäväsi näin?
Minunkin ystäväpiirissäni on nelikymppisiä naisia, jotka jäävät ilmeisesti tahtomattaan lapsettomiksi. He eivät ole pyytäneet neuvojani enkä ole niitä tuputtanut. Toisen "lapsi" on hänen yrityksensä, johon hän laittaa nykyisin kaiken aikansa ja energiansa, toisen väitöskirja.
Itse tekisin samoin, vaikka vaihtoehtona olisi lapsettomaksi jääminen. En voisi tehdä lasta rakkaudettomaan parisuhteeseen. Ehkä hankkisin lapsen yksin, ehkä en, vaikea sanoa kun ei tarvitse enää tehdä sitä valintaa. Yksin adoptoimista harkitsin muutaman vuoden ajan, mutta prosessi on niin kallis ja vaativa ja oma työtilanteeni silloin niin epävarma, että luovuin ajatuksesta.