Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun ongelma on se, että tämä on kuin rikkaat ja köyhät puhuisi rahasta.

Rikkailla ei ole mitään ongelmaa rahan suhteen joten ovat asenteella "köyhät syököön leivoksia".

Naiset saavat irtoseksiä ja parisuhteita aina kun haluavat joten he eivät näe siinä mitään ongelmaa että kelpuuttavat vain samoja miehiä yksi toisensa jälkeen ja suurin osa miehistä joutuu olemaan ikisinkkuina..

Katsos kun rahan osalta tilanne voidaan ratkaista esim hyväntekeväisyydellä, verottamalla ja tukemalla pienituloisia. Mitä realistisia ratkaisuja näet seksin ja parisuhteen osalta? Eipä siihen voi oikein muuta sanoa kuin "voi voi, en osaa auttaa". 

Rakkaus ja naisen kannalta toimiva, tunnepitoinen seksi eivät ole kulutushyödykkeitä. Niitä ei voi ostaa rahalla, eikä niihin voi soveltaa talouspuolella käytössä olevia uudelleenjakomekanismeja. Vaikka perustaisimme jonkin laitoksen, joka pakottaisi naisia harrastamaan seksiä ja leikkimään parisuhdetta naisettomien miesten kanssa, tämä ei ratkaisisi ongelmaa: aito parisuhde ja hyvä seksi kun perustuvat siihen, että kumpikin osapuoli on niissä mukana omasta halustaan - siis siksi että omat tunteet ajavat kohti sitä toista ihmistä. Sellaista ei voi kukaan feikata, vaikka valtio pakottaisi niin tekemään.

(Miksi edes yritän selittää tällaista asiaa ihmiselle, joka ei selvästikään vain ymmärrä?)

Miesten seuranhaku netissä on:

"Etsin mukavaa naista, jonka kanssa elää."

Naisten seuranhaku netissä:

"Etsin romanttista, itsestään huolehtivaa, toimeentulevaa miestä, joka on taitava keskustelija, huumorintajuinen ja osaa huoltaa kotia ja autoa."

Vierailija kirjoitti:

Miesten seuranhaku netissä on:

"Etsin mukavaa naista, jonka kanssa elää."

Naisten seuranhaku netissä:

"Etsin romanttista, itsestään huolehtivaa, toimeentulevaa miestä, joka on taitava keskustelija, huumorintajuinen ja osaa huoltaa kotia ja autoa."

Niin?

Vierailija kirjoitti:

Miesten seuranhaku netissä on:

"Etsin mukavaa naista, jonka kanssa elää."

Naisten seuranhaku netissä:

"Etsin romanttista, itsestään huolehtivaa, toimeentulevaa miestä, joka on taitava keskustelija, huumorintajuinen ja osaa huoltaa kotia ja autoa."

Niinpä. Eipä paljon naisena itsetuntoa hivele, jos tulee valituksi sen takia, että on elävä nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---

Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.

Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)

Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.

Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.

Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.

---

Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.

Esimerkki:

nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.

Naisen reunaehdot miehelle:

ikä 25-40

160-175 cm pitkä

saa olla lievästi ylipainoinen

vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa

ei lapsia

kohtelee naista ystävällisesti

valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen

Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.

Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.

Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!

Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.

Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?

No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!

Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.

Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.

Sinulla ei ole tähän ratkaisua, minulla ei ole tähän ratkaisua, kellään ei ole tähän ratkaisua.

Nämä ovat asioita, joille kukaan ei voi mitään. ---

Niin että asiat vain tapahtuvat, tuuli kuljettaa eikä kukaan voi mitään tehdä? Ei todellakaan: ihminen on aktiivinen toimija, joka voi tehdä tietoisia valintoja. Ja ratkaisu on olemassa: kerroin sen jo sinulle: otit jopa lainauksen ratkaisusta, vaikka et selvästikään ymmärtänyt lukemaasi.

Okei. Minun valintani:

Jos en "löydä" kumppania, jota todella haluan ja rakastan ja hän vastaa tunteisiin, olen mieluummin yksin - enkä alennu käyttötavaraksi tai onnettomaan suhteeseen vain siksi, etten olisi yksin. Onko tämä tyydyttävä ratkaisu? Voisitko kuvitella päättäväsi näin?

Tähän toivoisin vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Miesten seuranhaku netissä on:

"Etsin mukavaa naista, jonka kanssa elää."

Naisten seuranhaku netissä:

"Etsin romanttista, itsestään huolehtivaa, toimeentulevaa miestä, joka on taitava keskustelija, huumorintajuinen ja osaa huoltaa kotia ja autoa."

Et ole tainnut paljon miesten profiileja selata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---

Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.

Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)

Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.

Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.

Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.

---

Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.

Esimerkki:

nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.

Naisen reunaehdot miehelle:

ikä 25-40

160-175 cm pitkä

saa olla lievästi ylipainoinen

vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa

ei lapsia

kohtelee naista ystävällisesti

valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen

Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.

Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.

Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!

Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.

Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?

No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!

Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.

Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.

Sinulla ei ole tähän ratkaisua, minulla ei ole tähän ratkaisua, kellään ei ole tähän ratkaisua.

Nämä ovat asioita, joille kukaan ei voi mitään. ---

Niin että asiat vain tapahtuvat, tuuli kuljettaa eikä kukaan voi mitään tehdä? Ei todellakaan: ihminen on aktiivinen toimija, joka voi tehdä tietoisia valintoja. Ja ratkaisu on olemassa: kerroin sen jo sinulle: otit jopa lainauksen ratkaisusta, vaikka et selvästikään ymmärtänyt lukemaasi.

Okei. Minun valintani:

Jos en "löydä" kumppania, jota todella haluan ja rakastan ja hän vastaa tunteisiin, olen mieluummin yksin - enkä alennu käyttötavaraksi tai onnettomaan suhteeseen vain siksi, etten olisi yksin. Onko tämä tyydyttävä ratkaisu? Voisitko kuvitella päättäväsi näin?

Tähän toivoisin vastausta.

Ei noi vastaa kysymyksiin. Voitaisiin tehdä kaikista vastaamattomista jo kunnon kooste asioista joista ulit ei halua puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---

Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.

Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)

Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.

Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.

Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.

---

Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.

Esimerkki:

nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.

Naisen reunaehdot miehelle:

ikä 25-40

160-175 cm pitkä

saa olla lievästi ylipainoinen

vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa

ei lapsia

kohtelee naista ystävällisesti

valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen

Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.

Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.

Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!

Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.

Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?

No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!

Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.

Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.

Sinulla ei ole tähän ratkaisua, minulla ei ole tähän ratkaisua, kellään ei ole tähän ratkaisua.

Nämä ovat asioita, joille kukaan ei voi mitään. ---

Niin että asiat vain tapahtuvat, tuuli kuljettaa eikä kukaan voi mitään tehdä? Ei todellakaan: ihminen on aktiivinen toimija, joka voi tehdä tietoisia valintoja. Ja ratkaisu on olemassa: kerroin sen jo sinulle: otit jopa lainauksen ratkaisusta, vaikka et selvästikään ymmärtänyt lukemaasi.

Okei. Minun valintani:

Jos en "löydä" kumppania, jota todella haluan ja rakastan ja hän vastaa tunteisiin, olen mieluummin yksin - enkä alennu käyttötavaraksi tai onnettomaan suhteeseen vain siksi, etten olisi yksin. Onko tämä tyydyttävä ratkaisu? Voisitko kuvitella päättäväsi näin?

Tähän toivoisin vastausta.

Ei noi vastaa kysymyksiin. Voitaisiin tehdä kaikista vastaamattomista jo kunnon kooste asioista joista ulit ei halua puhua.

Niinpä. 

1) Voisiko sinkkuus olla vaihtoehto, jos oikeasti hyvää kumppania ei löydy? 

2) Mitä naisten tulisi tehdä sille asialle, että joku tuntematon mies ei löydä naista? 

3) Pitääkö naisen yrittää parantaa parisuhdemahdollisuuksiaan, vaikka heille parisuhteen löytäminen on jo nyt äärettömän helppoa? 

4) Mitä Siwan kassa tekee väärin, jos etsii kriteereihin sopivaa miestä, ja mikäli tällaista ei löydy, jää mieluummin sinkuksi, kuin laskee kriteerejään? 

5) Jos ulkonäön, omaisuuden, statuksen ja vallan hankkiminen ei tuonutkaan menestystä naismarkkinoilla, mikä voisi olla syynä? 

Tässä muutama minun esittämäni kysymys näin alkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa tämän ketjun miehille, että oikeasti parisuhteessa muullakin on merkitystä kuin joillain ominaisuus- ja kriteerilistoilla. Se teidän halveksima tunne on oikeasti melko isossa roolissa parinmuodostuksessa: siis se, millaisia tunteita ja tuntemuksia toinen ihminen minussa herättää, ja vastaavasti myös se, millaisia tuntemuksia minä herätän hänessä. Se on ilmeisesti se kuuluisa kemia. Joidenkin ihmisten kanssa niinsanotusti synkkaa, joidenkin ei.

Et ota ensikiinnostusta huomioon mistä se seurustelu mahdollisesti lähtee. Ja siihen ensikiinnostavuuteen vaikuttaa tottakai ne ominaisuudet mitä ap on maininnut.

Mies voi olla ulkoisesti viehättävä, mutta jos hän ei osaa puhua mistään tai on suorastaan epämiellyttävä tyyppi, ei siitä seurustelustakaan silloin mitään tule. Eiköhän se ole jonkinlainen kokonaisuus, mikä ratkaisee. 

Sosiaalisesti epäkyvykäs ja ikävä mutta komea mies saa kuitenkin edes seksiä. Ruma ja pienikokoinen mutta sosiaalisesti kyvykäs ja mukava mies ei saa seksiä eikä parisuhdetta.

Olet väärässä. Minä olen todistetusti ruma, alle 170cm ja lievästi ylipainoinen mies ja olen saanut sekä seksiä että parisuhteita ihan riittävästi, juurikin niillä sosiaalisilla taidoilla. Statuskaan ei ole kummoinen, duunariperheen lapsi josta tuli keskituloinen insinööri.  Kaikin puolin tavis siis, paitsi että pituus ja ulkonäkö selkeästi alinta kastia.

Miten voit olla todistetusti ruma jos saat naisia? Aika ristiriitaista

Se on ristiriitaista vain jos elää siinä harhakuvitelmassa että ruma mies ei voi saada naista.

Ja tuo todistettu-osuus tulee siitä että aikanaan itsesäälissä piehtaroidessani pikkupäissäni latasin kuvani palveluun jossa muut käyttäjät arvostelevat ulkonäkösi ja muutaman tuhannen äänen keskiarvo 1-10 asteikolla oli alle 2. 

Siis onko tuollaisia palveluja oikeasti olemassa?! Miksi ihmeessä? Eihän ihmisen ulkonäkö ole vain sitä, mitä silmillä näkee, se on myös sitä, mitä kuulee ja miltä tuntuu. Mukavan ihmisen näkee kauniimpana tai komeampana mitä tämä onkaan, mutta ilkeillä puheilla ja tylyllä luonteella ulkonäkökin rumenee. Rakastuneena toisen näkee ihan eri silmillä, jokainen kerrankin rakastunut tietää tämän.

Onhan noita, itseasiassa Facebookin edeltäjä FaceMashkin oli Harvard-opiskelijoille tehty sivusto jossa äänestettiin kahdesta satunnaisesta opiskelijasta paremman näköistä. AmIHotOrNot lienee vanhimpia ja suosituimpia, en tiedä onko olemassa enää mutta vuosituhannen vaihteessa oli tosi suosittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten seuranhaku netissä on:

"Etsin mukavaa naista, jonka kanssa elää."

Naisten seuranhaku netissä:

"Etsin romanttista, itsestään huolehtivaa, toimeentulevaa miestä, joka on taitava keskustelija, huumorintajuinen ja osaa huoltaa kotia ja autoa."

Niinpä. Eipä paljon naisena itsetuntoa hivele, jos tulee valituksi sen takia, että on elävä nainen. 

Tässä on se syy. Mulla on kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Kaikki jo nuoria aikuisia. Kun poikani ovat ihastuneet johonkin tyttöön, he ovat halunneet tytön tuntevan itsensä tärkeiksi, erityisiksi ja ainutlaatuisiksi. Eivät siis vain yhdeksi miljardeista, joilla on p**llu. Ehkä siskoilla on ollut poikien elämään ja käsitykseen naisista aivan erityinen merkitys, en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Pieni huomio ulkonäöstä.

Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.

Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".

Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.

 

Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?

Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta. 

Kuinka moni palstan aiheista on sinusta sellainen että keskustelu muuttaa maailmaa parempaan suuntaan? Julkkisjuorut? Valittaminen itse valitun (28-vuotiaana rennon ja bilettävän) miehen laiskuudesta kotitöissä?

Eivät naisten alkeelliset vaistot muutu, vain miehet ovat kehittyneet tässä asiassa.

Asian tiedostaminen on kuitenkin eduksi. Itsellenikin oli tärkeä askel ymmärtää _miksi_ jäin aina kaverisektorille. Siitä on hyötyä naisillekin, moni on joustanut kriteereistään huomatessaan tavoitelleensa suosituimpia alfoja.

Eli siis naiset eivät haluakaan vain kirurgilentäjiä vaan monet naiset haluavat niitä ihan tavallisia, tai palstan termiä käyttääkseni "betamiehiä"? Mikä siis on enää ongelma?

Ap on kertonut mikä ongelma tässä on. Katsos kun betamies kelpaa niille naisille, jotka eivät ole enää parhaimmillaan, eli aloittajan sanojen mukaan 17-25-vuotiaita. Ja sen lisäksi, että betamiehen pitää tyytyä yli-ikäiseen, eli todellisuudessa itsensä ikäiseen naiseen, se nainen vielä synkässä pahuudessaan haluaa sitoutua ja vakiintua, perustaa perheen ja rakentaa talon sen betamiehen kanssa. Näitä luonnollisia ja useimpien ihmisten elämään kuuluvia toiveita ja haaveita ap on tällä palstalla toistuvasti avoimesti halveksinut. Kun nainen haluaa sitoutua kestävään parisuhteeseen miehen kanssa ja perustaa tämän kanssa perheen, tuo nainen on aloittajan sanojen mukaan häikäilemätön, yli-ikäinen ky*läpy*rä, joka haluaa betamiehen vain elättäjäksi ja perhehaaveidensa mahdollistajaksi. Sellaiset asiat kuin rakkaus, kumppanuus, kiintymys, arjen jakaminen jne tuntuvat olevan aloittajalle aikalailla vieraita. Ainakaan hän ei kykene arvostamaan naisia, joilta sellaista voisi saada osakseen.

Siis aloittajan mukaan miesten kriteerit ovat realistisempia, koska kaikki naiset voivat ne periaatteessa täyttää, koska ne eivät ole geneettisiä. Naisten kriteerit taas eivät ole realistisia, koska kaikki miehet eivät voi niitä täyttää (kuten esim. olla pitkä).

Eihän se tee kriteeristä epärealistista, että sitä eivät kaikki miehet voi täyttää. Onhan esim. tietyn pituuden toivominen kumppanilta ihan realistista. 

Jaaha, 20 sivua lisää jankkausta tämän päivän aikana... Alan oikeasti epäillä, että ap:lla (tai mahdollisesti jollakulla muulla joka on 60 sivua jankannut samaa tässä ketjussa) on pahoja mielenterveysongelmia tai joku tunne-elämän häiriö tjms. Niin vaikea tuntuu olevan käsittää, ettei rakkaus, seksi ja parisuhde ole mitään kaupankäyntiä ja laskelmoimista ja kriteerejä, että jos olen tietynlainen ja täytän tietyt kriteerit niin se automaattisesti tarkoittaa, että saan tietynlaisen naisen. 

Onko liikaa pyydetty? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Pieni huomio ulkonäöstä.

Olen useasti linkannut tutkimuksen jonka mukaan naisten silmissä 80% miehistä on keskimääräistä rumempia ja <1% todella komeita.

Tästä syystä kuulemme tarinan "mies ei ollut erityisen komea, mutta rakastuin hänen luonteeseensa".

Se mitä jää kertomatta on että miehen ulkonäkö toimi halo-efektinä ja vaikutti koko ajan Tunteeseen jonka nainen sai. Pitkä mies tuntui kyvykkäämmältä, raamikas turvaavammalta, matalaääninen hauskemmalta ja sosiaalisemmalta, jne.

 

Pitäisikö naisen sitten valita kaikkien miesten joukosta se ei-komea, lyhyt, hintelä, pienileukainen ja narisevaääninen mies? Vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?

Mitäpä ajattelit tehdä, jotta saisit ohjattua naisten käytöstä ja valintoja haluamaasi suuntaan? Palstajankutus ei tunnu tuottavan tulosta. 

Naisten tulisi painottaa pariutumisessa enemmän miehen luonnetta, valitkaa mies sillä perusteella kuka on hyväsydämisin ja luotettavin ja huomaavaisin.

Ja miten tämä hyväsydämmisyys, luotettavuus ja huomaavaisuus mitataan? Kavereissa ja ystävissä nuo on oikein hienoja piirteitä. Mutta jos parisuhteessa on tarkoitus olla seksiä, nuo toivottavat ominaisuudet ei vaan riitä vaikka kuinka tekisi mieli yrittää ja antaa tilaisuus. Täytyy olla myös keskinäistä vetovoimaa ja halua sitä toista kohtaan. Lueppa seksiosastoa miten miehet valittaa siitä miten rouvilta on seksihalut kadonneet kokonaan kun lapset on saatu. Jotkut ovat jopa vuosikymmeniä tällaisissa seksittömissä suhteissa. Näin se vaan menee jos valkkaa "rationaalisesti" lähes riittävän miehen lasten isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Parinvalintatavoissa tarkistamisen varaa?! Pari yleensä valitaan sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. ---

Olet asian ytimessä, vaikket sitä taida itse ymmärtää.

Juuri tuo naisten tapa tehdä elämänsä tärkeimpiin kuuluva valinta puhtaasti sen hetkisten fiiliksien mukaan on monen nykyajan ongelman alkujuuri. Menneinä vuosisatoinahan naiset pidettiin koko ikänsä niin sanotusti liekassa, jolloin he eivät päässeet noita fiiliksiänsä toteuttamaan kuin ehkä salarakastajien muodossa. (Kokonaan toinen keskustelu on se, oliko moinen järjestely hyvä juttu.)

Juuri fiiliksien mukaan menemisestä aiheutuvat esimerkiksi yhden eliittimiehen ympärillä pyörivät naisjoukot, joista suurin osa päätyy iloisena jalkavaimoksi... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.

Juuri fiiliksien mukaan menemisestä kumpuaa Don Juanien ja Casanovien menestys, jotka naisen fiiliksiä manipuloimalla hurmaavat puolet kaupungin naisista lupaillen heille maat ja taivaat aikomattakaan pitää lupauksiaan... ja samaan aikaan vieressä on useitakin ihan oikeasti hyviä miehiä, joille ei suoda vilkaisuakaan.

Jokainen laajemmin asioita ajatteleva ymmärtää, ettei pidemmän päälle ratkaisuna ole se, että miehet vain "nostavat tasoaan". Huipulla ei ole liiaksi sitä tilaa: kyse kun on nimenomaan miehen tason nostamisesta _muihin miehiin verrattuna_. Jokin tietty absoluuttinen koulutus- tai tulotason nosto ei riitä, jos samaan aikaan miesten valtaosa tekee saman.

---

Mikä siis avuksi? Naisten tulee tehdä parinvalinta samalla tavalla kuin kypsällä tavalla ajatteleva mies tekee: hän asettaa itselleen realistiset reunaehdot naiselle sen mukaan, mikä miehen oma taso on, ja sitten antaa tietoisesti mahdollisuuden kaikille niille naisille, jotka kyseiset reunaehdot täyttävät. Samalla kypsästi ajatteleva mies jättää tietoisesti huippumallit sun muut kaunottaret tarkastelunsa ulkopuolelle. Olisihan sellainen kiva saada, mutta huippumalli-Claudia ei varmasti perus-Perttiä huoli.

Esimerkki:

nainen 35-vee, 160 cm pitkä, lievästi ylipainoinen, AMK-tason sairaahoitaja, ei lapsia.

Naisen reunaehdot miehelle:

ikä 25-40

160-175 cm pitkä

saa olla lievästi ylipainoinen

vähintään ammattikoulun käynyt, AMK:sta tai yliopistosta plussaa

ei lapsia

kohtelee naista ystävällisesti

valmius ja halukkuus sitoutua vain tähän yhteen naiseen

Ja kas! Niiden eliittimiesten jalkavaimoksi ei päädytä, eikä sen oman puolison puutetta tarvitse harmitella.

Tiedän olevani asian ytimessä ja ymmärrän sen varsin hyvin. Parisuhde tai avioliitto ei edelleenkään ole liikesopimus, joka tehdään vain kovien faktojen pohjalta, vaan minulla on oltava tunteita kumppaniani kohtaan.

Olen ollut naimisissa yli 12 vuotta saman miehen kanssa, eikä kertaakaan ole tarvinnut harmitella, että pariuduin juuri tuon miehen kanssa, johon alunperin rakastuin. Koska juuri se tunne ja fiilis on kantanut kaikki nämä vuodet - minä haluan ja rakastan miestäni ja hän minua. Ohoo - kaikki tämä ja fiilispohjalta!

Minä taas tunnen useitakin yli 30-vuotiaita naisia, jotka eivät fiilispohjalla ole löytäneet haluamaansa, vaan päätyvät kerta toisensa jälkeen pelimiesten panopuiksi ja muutaman eliittimiehen haaremin osaksi, vaikka omien sanojensa mukaan haluavat monogaamisen parisuhteen ja oman perheen.

Mitä haluaisit sanoa heille? Millä tavalla oma esimerkkisi auttaa heitä parinvalinnassa?

No minähän en ole vastuussa muiden pariutumisesta. Veikkaan, että tuollaisen kuvion takana on joku henkinen "lukko", jonka voisi varmasti hyvän terapeutin kanssa avata - hei, tämä neuvo toimii sinullekin! Ole hyvä!

Ei näillä naisilla kuitenkaan ole mitään velvollisuutta parisuhteeseen sellaisten miesten kanssa, joihin he eivät (ja nyt tulee taas se avainsana) tunne vetoa. Se, kuka kehenkin sitten ihastuu, on ihan yksilöllistä, vaikka sinä nyt päinvastaista tuletkin jankuttamaan.

Jep eli toisin kuin minulla, sinulla ei ollut tarjota mitään ratkaisua. Halusit vain tulla kertomaan kuinka hienosti omat asiasi ovat. Olen toki iloinen siitä, että juuri sinulla on asiat hienosti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi asiat hienosti, tai että nykyinen kehitys tietäisi hyvää ihan yhteiskunnan kannalta.

Sinulla ei ole tähän ratkaisua, minulla ei ole tähän ratkaisua, kellään ei ole tähän ratkaisua.

Nämä ovat asioita, joille kukaan ei voi mitään. ---

Niin että asiat vain tapahtuvat, tuuli kuljettaa eikä kukaan voi mitään tehdä? Ei todellakaan: ihminen on aktiivinen toimija, joka voi tehdä tietoisia valintoja. Ja ratkaisu on olemassa: kerroin sen jo sinulle: otit jopa lainauksen ratkaisusta, vaikka et selvästikään ymmärtänyt lukemaasi.

Sinä taas et tajunnut että eivät naiset halua ratkaista mitään ongelmaa, koska naisilla ei ole mitään ongelmaa tämän asian kanssa.

Täällä epätoivoisien palstamiehien kerma huutaa kuorossa kuinka naisten pitäisi tyytyä heihin vaikka  he eivät millään tavalla edes kiinnostaisi naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun miehiä ottaa koville kun naiset voivat ihan itse päättää puolisostaan, Suomessa kun pakkoavioliitot ovat kiellettyjä.

Muuttakaa vaikka Saudi-Arabiaan, siellä ei paljoa kysellä naisen mielipidettä.

Ei se ottaisi niin koville jos ei joutuisi verojen muodossa välillisesti kuitenkin kustantamaan näiden nirsoilevien ja halveksuvien naisten elämää.

Yhtälailla naiset käyvät töissä, ansaitsevat omat rahansa ja maksavat veronsa. Missä kohtaa verovaroin elätetään juuri naisia?

Vierailija kirjoitti:

Miesten seuranhaku netissä on:

"Etsin mukavaa naista, jonka kanssa elää."

Naisten seuranhaku netissä:

"Etsin romanttista, itsestään huolehtivaa, toimeentulevaa miestä, joka on taitava keskustelija, huumorintajuinen ja osaa huoltaa kotia ja autoa."

Ongelma on siinä että nämä ovat minimivaatimukset myös naisilla jotka eivät täytä vastaavia kriteerejä itse.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten seuranhaku netissä on:

"Etsin mukavaa naista, jonka kanssa elää."

Naisten seuranhaku netissä:

"Etsin romanttista, itsestään huolehtivaa, toimeentulevaa miestä, joka on taitava keskustelija, huumorintajuinen ja osaa huoltaa kotia ja autoa."

Ongelma on siinä että nämä ovat minimivaatimukset myös naisilla jotka eivät täytä vastaavia kriteerejä itse.

 

Kerrotko mikä ongelma siinä on?

Haha, 

naisilla on kovat puheet, mutta useimpien kriteerit ovat aika joustavia loppujen lopuksi. 

Vain pieni osa jää oikeasti odottelemaan sitä miljonäärikalsarimallilääkäriä. Niitäkin toki löytyy ja kaikki hatunnostot heille - vaatii munaa (tai pimppiä) sitoutua lapsuuden prinsessasatuihin vielä siinäkin vaiheessa kun lauantait alkaa kulua kaappikellon raksutusta kuunnellen.

Mutta ainakin 90%:a naisista kolottaa jossain vaiheessa niin, että maallisetkin miehet pääsevät hillotolpalle.