Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.
Totta. Mutta jos oletettaisiin, että tämä mies on ihan hyvä tyyppi, kuten hän itse kuvittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.
Jos naisella oli kirjeen tullessa jo mustan miehen jälkikasvu aluillaan, niin siinä olisikin ollut tosi hyvä hetki ruveta virittelemään parisuhdetta maisterin kanssa? Ehkä nainen ei vain jaksanut ruveta selittämään miksi ei sovi nyt. Niin olen raskaana yhdenyön hoidolle ja vieläpä tummalle. Missä ja milloin tavataan?
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on ihan turha. Ap on niin kiintynyt tasoteoriaan ettei kerta kaikkiaan suostu uskomaan mitään muuta. Ei, vaikka on tässäkin ketjussa puhunut ristiin itsensä kanssa jo useasti ja siitä on hänelle moneen kertaan huomautettu.
En ole puhunut ristiin itseni kanssa.
Keskustelu on vain mennyt seuraavalla linjalla:
"Naiset suosivat pitkiä miehiä"
"Täyttä roskaa ap!"
"Tässä todisteet, olkaa hyvät"
"minun kaverini pariutui lyhyen miehen kanssa, sinähän sanoit etteivät alle 178,9765cm miehet saa koskaan naisia"
"En muista sanoneeni tuollaista"
"Sanoitpas! Ap puhui taas ristiin!"Ei vaan keskustelu on mennyt tällä linjalla:
- Naiset [B]haluavat[/B] vain pitkiä jykeväleukaisia lentäjämalleja parisuhteeseen.
- Minun mieheni ei ole ollenkaan tuollainen.
- Sinun miehesi onkin perusbeta. Kyllä sellaisetkin on parisuhteessa.
- No niin, eli betatkin [B]kelpaavat[/B] parisuhteeseen.
- Tyhmät naiset! Tutkimukset osoittavat, että ainoastaan jykeväleukaiset lentäjämallit saavat parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Tässä on tasan yksi "hyvä" syy yllyttää itsensä raivon valtaan ja se on se ettei nainen ottanut huomioon näkemääsi vaivaa ja vastannut sulle edes jotain. Kun muutkin osapuolet oli vaivaa nähneet jne. Mutta sen sijaan yksikään lyhyt lähäri ei ole pitkälle maisterille velkaa mitään treffejä. Se vetää vuodatuksesi creepyn puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Kosiokirjeessä ei kosita vaan kosiskellaan. Kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Ihan hyvin sanottu. Minulla vain kuuluu pahana tapana syyttää aina viimeiseen asti itseäni, jos jokin ei onnistu. Ja näinhän sitä tällä palstallakin opetetaan tekemään, eikö vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.
Jos naisella oli kirjeen tullessa jo mustan miehen jälkikasvu aluillaan, niin siinä olisikin ollut tosi hyvä hetki ruveta virittelemään parisuhdetta maisterin kanssa? Ehkä nainen ei vain jaksanut ruveta selittämään miksi ei sovi nyt. Niin olen raskaana yhdenyön hoidolle ja vieläpä tummalle. Missä ja milloin tavataan?
Tuskinpa sillä vielä oli tätä suhdetta siinä vaiheessa, ja tuskinpa oli raskaana. Eiköhän tässä kulunut välissä riittävästi aikaa kaiken tapahtua järjellisessä järjestyksessä. Tuskin tämä kirjeenkirjoittajatyyppi, vaikkei hurjan välkky ehkä olekaan, olisi noin ottanut pulttia jos olisi älynnyt naisen olleen tuolloin jo raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on ihan turha. Ap on niin kiintynyt tasoteoriaan ettei kerta kaikkiaan suostu uskomaan mitään muuta. Ei, vaikka on tässäkin ketjussa puhunut ristiin itsensä kanssa jo useasti ja siitä on hänelle moneen kertaan huomautettu.
En ole puhunut ristiin itseni kanssa.
Keskustelu on vain mennyt seuraavalla linjalla:
"Naiset suosivat pitkiä miehiä"
"Täyttä roskaa ap!"
"Tässä todisteet, olkaa hyvät"
"minun kaverini pariutui lyhyen miehen kanssa, sinähän sanoit etteivät alle 178,9765cm miehet saa koskaan naisia"
"En muista sanoneeni tuollaista"
"Sanoitpas! Ap puhui taas ristiin!"Ei vaan keskustelu on mennyt tällä linjalla:
- Naiset [B]haluavat[/B] vain pitkiä jykeväleukaisia lentäjämalleja parisuhteeseen.
- Minun mieheni ei ole ollenkaan tuollainen.
- Sinun miehesi onkin perusbeta. Kyllä sellaisetkin on parisuhteessa.
- No niin, eli betatkin [B]kelpaavat[/B] parisuhteeseen.
- Tyhmät naiset! Tutkimukset osoittavat, että ainoastaan jykeväleukaiset lentäjämallit saavat parisuhteen.
Niin? Eikö se nyt nimenomaan ollut se toivetila, että naiset kelpuuttavat parisuhteeseen muitakin kuin niitä ensisijaisesti haluamiaan miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Ihan hyvin sanottu. Minulla vain kuuluu pahana tapana syyttää aina viimeiseen asti itseäni, jos jokin ei onnistu. Ja näinhän sitä tällä palstallakin opetetaan tekemään, eikö vain?
No niin, hyvä. Jos lakkaisit ottamasta ihan kaiken henkilökohtaisesti ja eläytyisit toisen asemaan, voisit ymmärtää, miksi asiat joskus menee eri tavalla kuin toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Ihan hyvin sanottu. Minulla vain kuuluu pahana tapana syyttää aina viimeiseen asti itseäni, jos jokin ei onnistu. Ja näinhän sitä tällä palstallakin opetetaan tekemään, eikö vain?
Sinun vuodatuksista paistaa taas se vanha tasoteoreetikon varma merkki, että ynnätään vain jotain pituuksia ja koulutuksia eikä mikään viittaa siihen että henkilöllä olisi ymmärrys siitä että pariutuminen on _vuorovaikutusta_ .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.
Totta. Mutta jos oletettaisiin, että tämä mies on ihan hyvä tyyppi, kuten hän itse kuvittelee.
No ei ole hyvä tyyppi, koska lapsen ihonväri oli pakko mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta syytetään naisia siitä että huolivat vain jykeväleukaisia lentäjä-aivokirurgeja, ja sitten saadaan itse raivari, kun maisteri ei kelpaakaan vaan nainen ottaa jonkun - - listaa tähän halveksimiasi, mielestäsi alempiarvoisia ei-jykeväleukaisia-eikä-maisteris-aivokirurgi-ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.
Totta. Mutta jos oletettaisiin, että tämä mies on ihan hyvä tyyppi, kuten hän itse kuvittelee.
No ei ole hyvä tyyppi, koska lapsen ihonväri oli pakko mainita.
Ei niin. Raisismi on suurimmalle osalle naisista iso turn off. Ja lapsi on joka tapauksessa ihonväriinsä täysin syytön, jos tuota sanaa voi edes käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.
Totta. Mutta jos oletettaisiin, että tämä mies on ihan hyvä tyyppi, kuten hän itse kuvittelee.
No ei ole hyvä tyyppi, koska lapsen ihonväri oli pakko mainita.
Kuten huomaamme: täällä ei kannata kertoa mitään esimerkkejä. Sen jälkeen kaikki tila menee kyseisen esimerkin ruotimiseen, ja laajemmat asiakokonaisuudet jäävät huomiotta.
Pointti on edelleenkin se, että alati kasvava joukko naisia tavoittelee alati pienenevää joukkoa miehiä, ja se on yhteiskunnallinen ongelma. Asia olisi helposti korjattavissa jo sillä, että naiset antaisivat mahdollisuuden (2-3 tapaamista) myös niille miehille, jotka eivät heti "vie jalkoja alta", jotka eivät ole (juuri sillä hetkellä) varakkaita ja menestyneitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.
Totta. Mutta jos oletettaisiin, että tämä mies on ihan hyvä tyyppi, kuten hän itse kuvittelee.
No ei ole hyvä tyyppi, koska lapsen ihonväri oli pakko mainita.
Kuten huomaamme: täällä ei kannata kertoa mitään esimerkkejä. Sen jälkeen kaikki tila menee kyseisen esimerkin ruotimiseen, ja laajemmat asiakokonaisuudet jäävät huomiotta.
Pointti on edelleenkin se, että alati kasvava joukko naisia tavoittelee alati pienenevää joukkoa miehiä, ja se on yhteiskunnallinen ongelma. Asia olisi helposti korjattavissa jo sillä, että naiset antaisivat mahdollisuuden (2-3 tapaamista) myös niille miehille, jotka eivät heti "vie jalkoja alta", jotka eivät ole (juuri sillä hetkellä) varakkaita ja menestyneitä jne.
No mutta sinähän olit tässä se varakas ja menestynyt! Ja nainen antoi tilaisuuden miehelle joka ei sitä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta syytetään naisia siitä että huolivat vain jykeväleukaisia lentäjä-aivokirurgeja, ja sitten saadaan itse raivari, kun maisteri ei kelpaakaan vaan nainen ottaa jonkun - - listaa tähän halveksimiasi, mielestäsi alempiarvoisia ei-jykeväleukaisia-eikä-maisteris-aivokirurgi-ihmisiä.
Tässä taidetaan olla asian ytimessä. Ap:n pointti on se, että naisten pitäisi valita juuri hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.
Totta. Mutta jos oletettaisiin, että tämä mies on ihan hyvä tyyppi, kuten hän itse kuvittelee.
No ei ole hyvä tyyppi, koska lapsen ihonväri oli pakko mainita.
Kuten huomaamme: täällä ei kannata kertoa mitään esimerkkejä. Sen jälkeen kaikki tila menee kyseisen esimerkin ruotimiseen, ja laajemmat asiakokonaisuudet jäävät huomiotta.
Pointti on edelleenkin se, että alati kasvava joukko naisia tavoittelee alati pienenevää joukkoa miehiä, ja se on yhteiskunnallinen ongelma. Asia olisi helposti korjattavissa jo sillä, että naiset antaisivat mahdollisuuden (2-3 tapaamista) myös niille miehille, jotka eivät heti "vie jalkoja alta", jotka eivät ole (juuri sillä hetkellä) varakkaita ja menestyneitä jne.
Mutta kun se ruotiminen on näköjään välttämätöntä, että ymmärrätte, missä menee vikaan. Ei ole mitään järkeä puhua itsestään hyvänä tyyppinä, jos sieltä sitten paljastuu tällaisia asioita, jotka osoittavat, että se laaja asiakokonaisuus ei ole sellainen kuin itse kuvittelet. Et ole mukava mies. Siksi homma ei sinun kohdallasi toimi. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te tämän ketjun miehet keskitytte aivan liikaa ulkoisten seikkojen pohtimiseen. Unohdatte lähes kokonaan sen, että moni nainen arvostaa miehessä mukavaa luonnetta, empaattisuutta, keskustelukykyä, huumorintajua jne.
No ulkonäkö on se olennaisin mikä vaikuttaa kiinnostuuko naiset
Niin on tietysti. Jos miehet ei kiinnostuisi naisista ulkonäön perusteella niin läskien , rumien ynnä muiden miehille vastenmielisten naisten aloitteista ja huomiosta ei valitettaisi niinkuin täällä nyt . Eikös se nyt pitäisi kelvata nainen kuin nainen. Ette tiedä mitä menetätte kun kriteerinä on niin älyttömät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju koetetaan näemmä taas lyödä läskiksi takertuen kaikkeen ylimääräiseen, Venäjän informaatiosodan tyyliin siis tunkemalla tuutti täyteen peetä.
Viestissä #471 kuvailemani tilanne, jossa nykytilanne hyödyttää vain pientä miesten kärkijoukkoa, ja kartuttaa ulkopuolelle jäävien vihaisten nuorten miesten joukkoa, on ihan oikeasti ongelma yhteiskunnallisesti. Tilanne olisi korjattavissa niitä toiveitani noudattamalla, jotka esitin viestissä #439. Naisilla on valta muuttaa suunta, ja kaikilla olisi silloin parempi olla.
Kerron konkreettisen esimerkin järjettömästä hylkäyksestä, ja sitä seuraavasta järjettömästä miesvalinnasta. Ja kuinka lopputuloksena oikeastaan kukaan ei ole tyytyväinen.
Jokunen vuosi sitten kaverini tyttösytävä keskusteli työpaikkansa kahvipöydässä, ja hieman yli 30-vuotias leidi valitteli miehen puutetta. Hän kuvaili haluamansa miehen juuri sellaiseksi kuin minä olen. Kaverini vaimo tarjoutui välittäjäksi. Kirjoitin asiallisen esittelytekstin, jonka vielä sekä kaverini tyttöystävineen oikolukivat. Sitten viesti välitettiin tälle leidille. Minä en siis ollut mikään satunnainen kaduntallaaja, vaan erityisesti suositeltu ja ennalta asetetut vaatimukset täyttävä mies. Leidi lähihoitaja, minä maisteri. Leidi keskimääräistä selvästi lyhyempi, minä keskimääräistä pidempi jne. koko helahoito oli juuri niin kuin tämä leidi sanoi miehestä haluavansa. Olin (tai olen) lapseton, valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja niin edelleen.
Mitä tapahtui? Tämä arvon leidi ei koskaan vastannut MITÄÄN. Ei edes sitä kuuluisaa ei kiitosta. Kaverini vaimo (eli siis tämä entinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo) oli myöhemmin silminnähden vihainen: hän koki tietysti itsekin epäonnistuneensa, koska oli toiminut välittäjänä.
Jokin aika sitten kuulin, että tämä arvon lähihoitajaleidi oli synnyttänyt pikimustan lapsen, eikä isästä tietenkään ole mitään tietoa. Arvon leidi katsoi olevansa niin korkea-arvoinen, että pystyi jättämään tyystin noteeraamatta hänelle jopa erikseen suositellun ja kaikki vaatimukset täyttävän miehen. Sitten hän kuitenkin päätti lopulta ryhtyä yksinhuoltajaksi mulattilapselle. Tässä kuviossa ei voittanut kukaan muu kuin tämä lapsen isä, joka pääsi "pukille" joksikin aikaa ja siirtämään geeninsä seuraavalle sukupolvelle.
Tämä arvon leidi olisi voinut valita toisin, ja mielestäni hänen olisi kannattanut valita toisin. Jopa minä olisin voinut olla hänelle hyvä... tai ainakin selvästi parempi kuin tämä lapsen isä, josta ei tietoa ole.
Jestas!!!! Mä juoksisin ja lujaa, jos jonkun työkaverin tuttu kirjoittaisi mulle kosiokirjeen. Ei oikein nykymaailmaa tuollainen puhemiehenä toimiminen.
Kyseiseltä leidiltä kysyttiin etukäteen, haluaako hän saada viestin. Ja vastaus oli kyllä.
Enkä todellakaan kosinut. Odotin vain jotain vastausta, ja sitten olisin ehdottanut tapaamista jossain kahvilassa jokin alkuilta.
Pointti on siinä, ettei minulle annettu edes mahdollisuutta. Jos minut olisi "tutkittu ja tuomittu" kelvottomaksi todeten, olisi tilanne ollut aivan erilainen.
Siis eikö tuo juuri ole ymmärrettävämpi hylkäys, että hän ei edes tavannut sinua? Hylkäys ei siis johtunut mistään sinun ominaisuudestasi tai puutteestasi, vaan hänen omasta elämäntilanteestaan tai esim ujoudesta. Miten ihmeessä voit ajatella, että jos nainen näkee sinut ja hylkää, sinussa on vikaa, mutta myös jos nainen ei edes tapaa sinua ja hylkää sinut, sinussa on silloinkin jotain vikaa? Minä ainakin olisin tuossa tilanteessa hyvinkin tyytyväinen siihen tietoon, että ainakaan hylkäys ei johtunut minusta.
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.
Totta. Mutta jos oletettaisiin, että tämä mies on ihan hyvä tyyppi, kuten hän itse kuvittelee.
No ei ole hyvä tyyppi, koska lapsen ihonväri oli pakko mainita.
Kuten huomaamme: täällä ei kannata kertoa mitään esimerkkejä. Sen jälkeen kaikki tila menee kyseisen esimerkin ruotimiseen, ja laajemmat asiakokonaisuudet jäävät huomiotta.
Pointti on edelleenkin se, että alati kasvava joukko naisia tavoittelee alati pienenevää joukkoa miehiä, ja se on yhteiskunnallinen ongelma. Asia olisi helposti korjattavissa jo sillä, että naiset antaisivat mahdollisuuden (2-3 tapaamista) myös niille miehille, jotka eivät heti "vie jalkoja alta", jotka eivät ole (juuri sillä hetkellä) varakkaita ja menestyneitä jne.
No mutta sinähän olit tässä se varakas ja menestynyt! Ja nainen antoi tilaisuuden miehelle joka ei sitä ollut.
Puhuin yleisellä tasolla.
Kyseinen esimerkki puolestaan oli esimerkki naisten typeristä valinnoista, jotka olisivat olleet helpostikin vältettävissä.
Alue: Aihe vapaa
Jätät nyt täysin huomiotta sen kaikkein todennäköisimmän hypoteesin, että tyypin kirje oli niin outo tai hänen luonnettaan koskien paljastava, tai osoitti muuten heidän olevan yhteensopimattomia, että aiheutti torjunnan. Eiköhän siis johtunut ihan kirjeen kirjoittajasta.