Lue keskustelun säännöt.
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
hyvätietää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista on ylipainoisia jos ei puhuta nuorista. Ja jos olet lyhyt niin se ei saisi haitata mutat naisen lihavuus saa olla ratkaiseva tekijä? Lihavatkin voivat retkeillä ja kuntoilla, vieläpä varsin hyvin.
No, toistaiseksi kuvaamaasi reippaasti ylipainoista sporttinaista/retkeilijänaista ei ole tullut vastaan. Kelpaisi kyllä.
Ihmettelen vaan miksi vain kovasti ylipainoiset kiinnostuvat, jos kerran tasoja ei ole?Tottakai on tasoja, mutta kyse on siitä että yleisten tasojen ulkopuolelle jää paljon. Malleille on kysyntää parisuhdemarkkinoilla, ihan sukupuolesta riippumatta. Miehet vaan arvostavat naisten ulkonäköä enemmän, naiset taas turvallisuuden tunnetta.
Kyllä naiset arvostaa ulkonäköä yhtä paljon. Ero on siinä että naisilla on myös sen lisäksi enemmän kriteerejä kumppanille kun miehillä. Mutta ulkonäkö varmasti se tärkein kiinnostuksen herättäjä ja kriteeri silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Voi se vaikuttaa siihenkin kuka sinulle aloitteita tekee jos esimerkiksi annat tiedostamattasi erilaisia signaaleja sen mukaan että oletko jostakusta itse kiinnostunut vai et. Jännittämisen ja huonon itsetunnon tapauksessa esimerkiksi kehonkieli saattaa vaikuttaa varautuneelta tai torjuvalta.
Olen melko varma että ainakin nettitreffeillä kehonkieli ja pituusmitta sentteinä näkyvät kaikille samanlaisina :D
fgfgfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fgfgfg kirjoitti:
Auttaisikohan asiaa jos naiset alkaisivat rehellisesti myöntämään miten asiat ovat, niin vastausta ei tarttisi aina kaivaa provoamalla esiin?
Sitähän ap tässä taisi tavoitella.
Naiset kuitenkin uskoo markkina-arvoteoriaan vielä vahvemmin kuin miehet, ja ainakin valtava enemmistö haluaisi aika saman tyyppisen miehen, joku ehkä hippiversiona ja toinen porvariversiona.Kerro, miten asiat ovat. Minun tietääkseni ne ovat niin, että reilusti yli 80 % miehistä on kolmekymppisinä parisuhteessa. Jäljelle jäävistä osa ei edes halua, osalle parisuhteettomuus ei todennäköisesti ole toivottu tila. Syitä siihen, ettei naista (tai miestä) elämänkumppaniksi löydy, on varmasti paljon; heikkolahjaisuus, syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, asuinpaikka jne. Ja osa jää yksin siksi, että Suomessa on enemmän perheenperustamisikäisiä miehiä kuin naisia, eivätkä kaikki miehet kykene etsimään puolisoa ulkomailta.
Mutta mitään sen suurempaa mystiikkaa tai naisten salaliittoa pariutumiseen ei liity.
Ja kumma kyllä, niistä 3kymppisistä naisistakin varmasti n20% on ilman parisuhdetta.
Miten täällä voidaan keskustella 25 sivua asiasta vain siitä näkökannasta että ”betamies kelpaa vasta keski-ikäisenä elättäjäksi” - onko kukaan koskaan käynyt esim lukiota, ihan siellä on sama juttu tyttöjen kesken - siellä on n 20% niitä alfatyttöjä (sosiaalisesti taitavia ja seksuaalisesti itsensä kanssa sinut olevia sirpakoita ’taitoluistelijoita’) sitten on ehkäpä 60% sellaisia ”kelvollisia tulevia perheen äitejä” mutta ne eivät herätä pojissa tuossa iässä mitään säpinää kun aina voi haaveilla siitä taitoluistelijasta panoseurana, ja sitten on joku ehkäpä 20% jotka on karsinoitu kastiin toivottomat, ne jotka jäävät kokonaan ilman vanhojentanssiparia ja joiden edes kaveriksi kukaan poika ei kehtaa tunnustautua, oli ne miten mukavia tyyppejä tahansa.
Luultavasti siksi koska 21-vuotiaissa on sen 1212:n linkkaaman tutkimuksen mukaan täysin kokemattomia yli 20% miehistä ja vain 6% naisista.
Eli selkeästi naiset pääsevät ainakin seksin osalta paremmin pitämään hauskaa kolmekymppisiksi asti.
Se naisen "seksistä hauskanpitäminen" on voinut olla yksi ainoa kerta ja sekin huono sellainen, jonka takia nainen jättää seksin oikeaan seurutelusuhteeseen, joka on tai on olematta jossain tulevaisuudessa. Kyse on ihan samasta asiasta, jossa yhden työtunnin tekeminen viikossa kirjaa henkilön työlliseksi. Ymmärsitkö?
Vierailija kirjoitti:
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Ohiksena: miksi et kerro profiilissasi, ettet ole kiinnostunut epäliikunnallisista?
Profiilissa on että haen liikunnallista.
En käytä negatiivista muotoa, koska se on tunnetusti useimmille naisille turn-off.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on tosiaan tosi epärealistiset tavoitteet. Tuolla toisessa ketjussa yksi mies opettikin, että esimerkiksi sen vaatiminen, että laittaa likaiset kalsarit pyykkikoriin eikä jätä lattialle, on todella epärealistista. Jos mies on aina ennenkin jättänyt likaiset kalsarit lattialle, niin kyllä hänellä on oikeus jättää ne myös jatkossa lattialle, vaikka asuisi nyt naisen kanssa. Jos nainen pyytää laittamaan ne likaiset kalsarit pyykkikoriin, on se miehen sisimmän muuttamista. Miksi nainen ei siis voinut alun perin jo valita miestä, joka osaa laittaa kalsarit pyykkikoriin? Miksi nainen valitsi miehen, joka ei osaa laittaa likaisia kalsareita pyykkikoriin ja nyt yrittää muuttaa tätä miestä? Naisen olisi pitänyt torjua mies heti, eikä edes kuvitella, että mies suostuisi yhdessä asuessaan laittamaan ne likaiset kalsarit pyykkikoriin. Kyllä naiset ovat kauheita ja vaativia. Totta.
Minun eksäni oli lähes aina kännissä. Silloinkin kun hän ei ollut kännissä, hän haaveili känniin hankkiutumisesta tai pohti, miten saisi alkoholia. Esitin hänelle vienon toiveen, ettei kannattaisi olla jatkuvasti kännissä. Olinkin sitten ihan hirveä akka, oikea bitchien bitch, kun yritin rajoittaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
fgfgfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.
Mun mielestä ap:n konteksti on että voitaisiinko kaikki löytää pari.
Jos kaikki naiset pysyisivät normaalipainoisina jne, kaikille löytyisi mies. Kaikki voittaisi kisassa.
Naisten näkökulma on että ei käy, niin pitääkin olla että ensin karsitaan geeneiltään heikoimmat (lyhyet, hintelät) ja sitten kisataan statuksessa. Eli aina joku voittaa ja jonkun pitää hävitä.Mitä järkeä tässä on? Miehissä on naisia enemmän alkoholisoituneita, vammaisia, vakavasti mielenterveyshäiriöisiä ja syrjäytyneitä kuin naisissa, joten vaikka kaikki naiset olisivat kuinka laihoja, aviomiehiä ei riittäisi kaikille.
Ja jos miehellä on oikeus toivoa, että puoliso on normaalipainoinen, niin kyllä nainenkin saa toivoa, mitä haluaa. Ei se ole epärealistista, vaan tervettä.
Tässä ollaan mielestäni oikeilla jäljillä. Miehet ovat monella elämänalueella liikenteessä paljon leveämmällä jakaumalla kuin naiset. Löytyy niitä supermenestyjiä ja vastaavasti "täysiä luusereita" kun taas naisista kumpaakin ääripäätä löytyy vähemmän. Osittain taustalla on varmasti miesten taipumus ottaa isompia riskejä.
Naisen aseman parantumisen myötä naisilla on ihan perustellusti hyvin vähän syitä miksi kumppani kannattaisi valita sieltä häviäjien laarista kun se vain heikentäisi omaa elämänlaatua yksin olemiseen verrattuna.
Liikuntamies sai jo vastauksen.
Ihan yläasteelta yliopistoon asti on mennyt niin että liikunnallisemmilla mimmeillä on timmimmät vartalot ja suosituimmat miehet. Useimmilla liikunnalliset, kaikilla ei.
Lisäksi voi olla muitakin tekijöitä kuten hyvä pointti jännittämisestä silloin kun oilet kiinnostunut, mutta tämä selittää ainakin 90%.
Fakta on että timmi vartalo nostaa enemmän naisen suosiota kuin miehen, ja kun timmeillä naisilla on varaa vaatia yleisesti arvostettuja ominaisuuksia miehessä (pituutta, komeutta, raamikkuutta, menestystä, itsevarmuutta, sosiaalista taidokkuutta) - niin he vaativat myös. Sen liikunnallisuuden lisäksi, tai jopa sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":
- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö
- minua miellyttävä luonne
- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat
Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.
Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.
Huomaatko, mitä taas teit?
Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.
Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.
vastauzzz kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Ohiksena: miksi et kerro profiilissasi, ettet ole kiinnostunut epäliikunnallisista?
Profiilissa on että haen liikunnallista.
En käytä negatiivista muotoa, koska se on tunnetusti useimmille naisille turn-off.
Pistä sitten siihen lisäksi, että haluat seuraa päivien mittaisille patikkareissuille. Metsässä yöpymisen mahdollisuus on ainakin minulle tieto, jonka vuoksi jätän vastaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaustaaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Voi se vaikuttaa siihenkin kuka sinulle aloitteita tekee jos esimerkiksi annat tiedostamattasi erilaisia signaaleja sen mukaan että oletko jostakusta itse kiinnostunut vai et. Jännittämisen ja huonon itsetunnon tapauksessa esimerkiksi kehonkieli saattaa vaikuttaa varautuneelta tai torjuvalta.
Olen melko varma että ainakin nettitreffeillä kehonkieli ja pituusmitta sentteinä näkyvät kaikille samanlaisina :D
No nettitreffeihin tuossa ei otettu kantaa, jos satuit huomaamaan :D :D :D
Occam' sRazor kirjoitti:
Liikuntamies sai jo vastauksen.
Ihan yläasteelta yliopistoon asti on mennyt niin että liikunnallisemmilla mimmeillä on timmimmät vartalot ja suosituimmat miehet. Useimmilla liikunnalliset, kaikilla ei.
Lisäksi voi olla muitakin tekijöitä kuten hyvä pointti jännittämisestä silloin kun oilet kiinnostunut, mutta tämä selittää ainakin 90%.
Fakta on että timmi vartalo nostaa enemmän naisen suosiota kuin miehen, ja kun timmeillä naisilla on varaa vaatia yleisesti arvostettuja ominaisuuksia miehessä (pituutta, komeutta, raamikkuutta, menestystä, itsevarmuutta, sosiaalista taidokkuutta) - niin he vaativat myös. Sen liikunnallisuuden lisäksi, tai jopa sen sijaan.
Voi kun tuon 'vaatia'- sanan voisi bannata palstalta. Minulla taitaa loppua voimat. Jos et ole koskaan kokenut ihastumista vaan parisuhteesi ovat perustuneet ominaisuuslistoihin, vaatimuksiin ja tasoihin, niin ei meillä tule olemaan samaa kieltä vaikka tämå ketju jatkuisi ikuisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vastauzzz kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Ohiksena: miksi et kerro profiilissasi, ettet ole kiinnostunut epäliikunnallisista?
Profiilissa on että haen liikunnallista.
En käytä negatiivista muotoa, koska se on tunnetusti useimmille naisille turn-off.Pistä sitten siihen lisäksi, että haluat seuraa päivien mittaisille patikkareissuille. Metsässä yöpymisen mahdollisuus on ainakin minulle tieto, jonka vuoksi jätän vastaamatta.
On jo maininta vaelluksesta. Ainakin olettaisin että ymmärretään vaelluksen tarkoittavan mahdollisuutta metsässä yöpymiseen.
Mutta sanotaan nyt ettei ongelma ole siinä että liikkumattomat lähestyvät. Ei ole iso vaiva vaihtaa muutamaa viestiä ja toivottaa hyvää päivänjatkoa, tai jopa käydä kahvilla. Olen saanut peräti kahdesta treffikumppanista ystävän kuitenkin.
Ongelma on siinä etteivät liikkumattomat lähesty, ja antavat minulle pakit kun lähestyn (livenä tai netissä).
En ole aikeissa panostaa uraan vain siksi että saisin elämänkumppanin, valehtelisin itselleni. Onko vain hyväksyttävä ettei ulkonäkö riitä?
vastaustaaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Voi se vaikuttaa siihenkin kuka sinulle aloitteita tekee jos esimerkiksi annat tiedostamattasi erilaisia signaaleja sen mukaan että oletko jostakusta itse kiinnostunut vai et. Jännittämisen ja huonon itsetunnon tapauksessa esimerkiksi kehonkieli saattaa vaikuttaa varautuneelta tai torjuvalta.
Olen melko varma että ainakin nettitreffeillä kehonkieli ja pituusmitta sentteinä näkyvät kaikille samanlaisina :D
Nettitreffeillä voi katsella kehonkieltä vaikka niistä kuvista. Pituusmitta on pituusmitta, mutta siinäkin voi olla eroa miten sen esiin tuo. Tekstiinkin saa tarkoituksella tai tahattomasti piilotettua yllättävän paljon sävyjä jotka voivat vaikuttaa lukijan mielikuvaan sinusta paljonkin.
Mutta sinä nyt tunnut lähinnä hakevan validaatiota sille, että lihavat naiset kiiinnostuvat koska tasoteoria joten ole hyvä: olet palstan virallinen läskimagneetti, koska tasot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Occam' sRazor kirjoitti:
Liikuntamies sai jo vastauksen.
Ihan yläasteelta yliopistoon asti on mennyt niin että liikunnallisemmilla mimmeillä on timmimmät vartalot ja suosituimmat miehet. Useimmilla liikunnalliset, kaikilla ei.
Lisäksi voi olla muitakin tekijöitä kuten hyvä pointti jännittämisestä silloin kun oilet kiinnostunut, mutta tämä selittää ainakin 90%.
Fakta on että timmi vartalo nostaa enemmän naisen suosiota kuin miehen, ja kun timmeillä naisilla on varaa vaatia yleisesti arvostettuja ominaisuuksia miehessä (pituutta, komeutta, raamikkuutta, menestystä, itsevarmuutta, sosiaalista taidokkuutta) - niin he vaativat myös. Sen liikunnallisuuden lisäksi, tai jopa sen sijaan.Voi kun tuon 'vaatia'- sanan voisi bannata palstalta. Minulla taitaa loppua voimat. Jos et ole koskaan kokenut ihastumista vaan parisuhteesi ovat perustuneet ominaisuuslistoihin, vaatimuksiin ja tasoihin, niin ei meillä tule olemaan samaa kieltä vaikka tämå ketju jatkuisi ikuisuuksiin.
Tuo on semantiikkaa.
"Minä vaadin X tasoisen ja oikeanlaisen kumppanin" = vähempi ei kelpaa.
"En vaadi mitään, annan Tunteen ratkaista" = vain oikeanlainen X tasoinen herättää tunteet = vähempi ei kelpaa.
Alitajunta johtaa samaan lopputulokseen.
Vierailija kirjoitti:
vastauzzz kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Ohiksena: miksi et kerro profiilissasi, ettet ole kiinnostunut epäliikunnallisista?
Profiilissa on että haen liikunnallista.
En käytä negatiivista muotoa, koska se on tunnetusti useimmille naisille turn-off.Pistä sitten siihen lisäksi, että haluat seuraa päivien mittaisille patikkareissuille. Metsässä yöpymisen mahdollisuus on ainakin minulle tieto, jonka vuoksi jätän vastaamatta.
Joo, ei liikunnallisuus ole mikään kriteeri. Minä olen juossut mieheni kanssa useamman puolimaratonin, mutta en halua telttaretkille metsään. En ehkä ole mielestäsi liikunnallinen, mutta oikeasti ei ulkopuolinen voi tietää, että sinun liikunnalisuutesi on juuri metsässä viihtymistä.
Occam' sRazor kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Occam' sRazor kirjoitti:
Liikuntamies sai jo vastauksen.
Ihan yläasteelta yliopistoon asti on mennyt niin että liikunnallisemmilla mimmeillä on timmimmät vartalot ja suosituimmat miehet. Useimmilla liikunnalliset, kaikilla ei.
Lisäksi voi olla muitakin tekijöitä kuten hyvä pointti jännittämisestä silloin kun oilet kiinnostunut, mutta tämä selittää ainakin 90%.
Fakta on että timmi vartalo nostaa enemmän naisen suosiota kuin miehen, ja kun timmeillä naisilla on varaa vaatia yleisesti arvostettuja ominaisuuksia miehessä (pituutta, komeutta, raamikkuutta, menestystä, itsevarmuutta, sosiaalista taidokkuutta) - niin he vaativat myös. Sen liikunnallisuuden lisäksi, tai jopa sen sijaan.Voi kun tuon 'vaatia'- sanan voisi bannata palstalta. Minulla taitaa loppua voimat. Jos et ole koskaan kokenut ihastumista vaan parisuhteesi ovat perustuneet ominaisuuslistoihin, vaatimuksiin ja tasoihin, niin ei meillä tule olemaan samaa kieltä vaikka tämå ketju jatkuisi ikuisuuksiin.
Tuo on semantiikkaa.
"Minä vaadin X tasoisen ja oikeanlaisen kumppanin" = vähempi ei kelpaa.
"En vaadi mitään, annan Tunteen ratkaista" = vain oikeanlainen X tasoinen herättää tunteet = vähempi ei kelpaa.
Alitajunta johtaa samaan lopputulokseen.
Mitä väliä? Meillä on kuitenkin oikeus valita kumppanimme. Jokainen henkisesti terve ihminen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":
- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö
- minua miellyttävä luonne
- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat
Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.
Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.
Huomaatko, mitä taas teit?
Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.
Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.
"Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti"
Onpas erinomaisessa ketjussani paljon keskustelua, tämäpä mainiota :)
Minä kysyn sitten.
Kuvaatko rehellisesti millainen mies sinua miellytti, ml. ulkonäkö/ammatti/status/luonne/jne.
Ja kuvaatko samalla rehellisesti oman ulkonäkösi kun tapasit miehesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää sama lyhyt mies jankkaa täällä joka viikko siitä kun naiset haluaa vaan pitkän miehen. Hohhoijaa. Oon itse melko pitkä nainen (170cm) ja oon deittaillut kaikenpituisia miehiä 170cm-190cm väliltä. Voin kertoa, että pituus ei ole ollut missään näistä suhteista se ratkaiseva tekijä, mihin suhde on kaatunut. Sullakin varmasti mahdollisuudet seurusteluun paranis, jos hyväksyisit oman pituutesi, sisäistäisit että useimmille naisille asia ei ole yhtä merkityksellinen kuin sulle, kasvattaisit vähän itsetuntoasi ja itsevarmuuttasi, ja ajattelisit naisista kauniimpaan sävyyn etkä yleistäisi kaikkia naisia samanlaisiksi. Luulen että toi sun ikävä asenne naisia kohtaan on se pääasiallinen syy, miksei sun suhteet/naisten lähestyminen onnistu.
Eli sinäkään et ole deittaillut itseäsi lyhyempää miestä :D
En olekaan, mutta minua lyhyempiä miehiä on jo aika vaikea löytää. Tulee mieleen pari sukulaista (veljekset), jotka ovat tosi lyhyitä. Ja arvaas mitä! Heillä on molemmilla tyttöystävät. Lisäksi kaverillani oli minua lyhyempi poikaystävä joskus muinoin. Ei tule nyt mieleen, että tuntisin edes muita minua lyhyempiä miehiä. Sen sijaan useimmat naiset ovat minua lyhyempiä, ja monelle naiselle ainoa kriteeri miehen pituuden suhteen on, että mies on itseä pidempi. Jos nainen on 160-senttinen (kuten monet kaverini), ei tätä kriteeriä ole kovin vaikea miehen täyttää. Veikkaan että 99,9% suomalaisista miehistä on pidempiä kuin 160cm. Monilla ei ole tätäkään kriteeriä, varsinkin pitkät naiset yleensä sanovat, ettei heitä haittaa jos mies on lyhyempi.
Aika vähän tunnet sitten miehiä. Minä tunnen useita alle 170cm pituisia. Lyhin tuntemani taitaa olla hieman alle 160cm. No haittaisiko sitten sinua, jos mies olisi esim. 160cm pitkä, kun vastaava pituusero toiseen suuntaan ei ole näemmä haitannut?
vastaannn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastauzzz kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Ohiksena: miksi et kerro profiilissasi, ettet ole kiinnostunut epäliikunnallisista?
Profiilissa on että haen liikunnallista.
En käytä negatiivista muotoa, koska se on tunnetusti useimmille naisille turn-off.Pistä sitten siihen lisäksi, että haluat seuraa päivien mittaisille patikkareissuille. Metsässä yöpymisen mahdollisuus on ainakin minulle tieto, jonka vuoksi jätän vastaamatta.
On jo maininta vaelluksesta. Ainakin olettaisin että ymmärretään vaelluksen tarkoittavan mahdollisuutta metsässä yöpymiseen.
Mutta sanotaan nyt ettei ongelma ole siinä että liikkumattomat lähestyvät. Ei ole iso vaiva vaihtaa muutamaa viestiä ja toivottaa hyvää päivänjatkoa, tai jopa käydä kahvilla. Olen saanut peräti kahdesta treffikumppanista ystävän kuitenkin.
Ongelma on siinä etteivät liikkumattomat lähesty, ja antavat minulle pakit kun lähestyn (livenä tai netissä).
En ole aikeissa panostaa uraan vain siksi että saisin elämänkumppanin, valehtelisin itselleni. Onko vain hyväksyttävä ettei ulkonäkö riitä?
Ilmeisesti ei riitä - nimittäin niiden naisten, jotka sinusta kiinnostuvat. Aika hupaisaa, että ketjun aihe on "miesten realistisemmat kriteerit" ja sitten käy ilmi, että kyllähän niitä naisia saisi vaan kun eivät kelpaa.
Mutta ei kaikille. Jos et ole lihaksikas eikä sinulla ole Beckhamin kasvoja, etsi sellaisia naisia, jotka eivät pidä lihaksikkuutta ja Beckhamin kasvoja seksikkäinä. Etsi nainen, joka pitää juuri sinun kaltaistasi seksikkäänä. Eikä sun tarvitse löytää kuin yksi,