Lue keskustelun säännöt.
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää sama lyhyt mies jankkaa täällä joka viikko siitä kun naiset haluaa vaan pitkän miehen. Hohhoijaa. Oon itse melko pitkä nainen (170cm) ja oon deittaillut kaikenpituisia miehiä 170cm-190cm väliltä. Voin kertoa, että pituus ei ole ollut missään näistä suhteista se ratkaiseva tekijä, mihin suhde on kaatunut. Sullakin varmasti mahdollisuudet seurusteluun paranis, jos hyväksyisit oman pituutesi, sisäistäisit että useimmille naisille asia ei ole yhtä merkityksellinen kuin sulle, kasvattaisit vähän itsetuntoasi ja itsevarmuuttasi, ja ajattelisit naisista kauniimpaan sävyyn etkä yleistäisi kaikkia naisia samanlaisiksi. Luulen että toi sun ikävä asenne naisia kohtaan on se pääasiallinen syy, miksei sun suhteet/naisten lähestyminen onnistu.
Eli sinäkään et ole deittaillut itseäsi lyhyempää miestä :D
En olekaan, mutta minua lyhyempiä miehiä on jo aika vaikea löytää. Tulee mieleen pari sukulaista (veljekset), jotka ovat tosi lyhyitä. Ja arvaas mitä! Heillä on molemmilla tyttöystävät. Lisäksi kaverillani oli minua lyhyempi poikaystävä joskus muinoin. Ei tule nyt mieleen, että tuntisin edes muita minua lyhyempiä miehiä. Sen sijaan useimmat naiset ovat minua lyhyempiä, ja monelle naiselle ainoa kriteeri miehen pituuden suhteen on, että mies on itseä pidempi. Jos nainen on 160-senttinen (kuten monet kaverini), ei tätä kriteeriä ole kovin vaikea miehen täyttää. Veikkaan että 99,9% suomalaisista miehistä on pidempiä kuin 160cm. Monilla ei ole tätäkään kriteeriä, varsinkin pitkät naiset yleensä sanovat, ettei heitä haittaa jos mies on lyhyempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(
Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
heh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.
Maailmassa taitaa olla muitakin miehiä ja naisia kuin sinä ja minä...? :D
Ja kuitenkin, miehet tällä palstalla päivästä toiseen ruikuttavat, että eivät saa naista, naiset eivät ruikuta, että eivät saa miestä. Joten naiset ilmeisesti saavat mitä haluavat, eli eivät ole epärealistisia. Naiset myös realisteina hyväksyvät sen, että voivat jäädä yksin.
fgfgfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitäääääh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Sis täh?
Eiköhän jokainen tajua että jos mies on sporttinen mutta sanotaanko vaikka nuori, lyhyt, hoikka ja matalan statuksen ammatissa/ei suosittu kaveripiireissä niin mahkut saada _minkäänlaista_ saman ikäistä sporttista naista on aika hemmetin heikot.
Parisuhteeseen tarvitaan muutakin kuin kummankin mieltymys urheiluun.
Miksi tuo kirjoittaja sitten kelpaisi (ylipainoisille) naisille jotka eivät jaa edes mieltymystä urheiluun?
Mutta ei naisille joilla olsii sentään samat harrastukset?
Mikä tämän selittää?
Kyseinen mies ei HEIDÄN mielestään ole kiinnostava. Hyvin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
fgfgfg kirjoitti:
Auttaisikohan asiaa jos naiset alkaisivat rehellisesti myöntämään miten asiat ovat, niin vastausta ei tarttisi aina kaivaa provoamalla esiin?
Sitähän ap tässä taisi tavoitella.
Naiset kuitenkin uskoo markkina-arvoteoriaan vielä vahvemmin kuin miehet, ja ainakin valtava enemmistö haluaisi aika saman tyyppisen miehen, joku ehkä hippiversiona ja toinen porvariversiona.Kerro, miten asiat ovat. Minun tietääkseni ne ovat niin, että reilusti yli 80 % miehistä on kolmekymppisinä parisuhteessa. Jäljelle jäävistä osa ei edes halua, osalle parisuhteettomuus ei todennäköisesti ole toivottu tila. Syitä siihen, ettei naista (tai miestä) elämänkumppaniksi löydy, on varmasti paljon; heikkolahjaisuus, syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, asuinpaikka jne. Ja osa jää yksin siksi, että Suomessa on enemmän perheenperustamisikäisiä miehiä kuin naisia, eivätkä kaikki miehet kykene etsimään puolisoa ulkomailta.
Mutta mitään sen suurempaa mystiikkaa tai naisten salaliittoa pariutumiseen ei liity.
Ja kumma kyllä, niistä 3kymppisistä naisistakin varmasti n20% on ilman parisuhdetta.
Miten täällä voidaan keskustella 25 sivua asiasta vain siitä näkökannasta että ”betamies kelpaa vasta keski-ikäisenä elättäjäksi” - onko kukaan koskaan käynyt esim lukiota, ihan siellä on sama juttu tyttöjen kesken - siellä on n 20% niitä alfatyttöjä (sosiaalisesti taitavia ja seksuaalisesti itsensä kanssa sinut olevia sirpakoita ’taitoluistelijoita’) sitten on ehkäpä 60% sellaisia ”kelvollisia tulevia perheen äitejä” mutta ne eivät herätä pojissa tuossa iässä mitään säpinää kun aina voi haaveilla siitä taitoluistelijasta panoseurana, ja sitten on joku ehkäpä 20% jotka on karsinoitu kastiin toivottomat, ne jotka jäävät kokonaan ilman vanhojentanssiparia ja joiden edes kaveriksi kukaan poika ei kehtaa tunnustautua, oli ne miten mukavia tyyppejä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fgfgfg kirjoitti:
Auttaisikohan asiaa jos naiset alkaisivat rehellisesti myöntämään miten asiat ovat, niin vastausta ei tarttisi aina kaivaa provoamalla esiin?
Sitähän ap tässä taisi tavoitella.
Naiset kuitenkin uskoo markkina-arvoteoriaan vielä vahvemmin kuin miehet, ja ainakin valtava enemmistö haluaisi aika saman tyyppisen miehen, joku ehkä hippiversiona ja toinen porvariversiona.Kerro, miten asiat ovat. Minun tietääkseni ne ovat niin, että reilusti yli 80 % miehistä on kolmekymppisinä parisuhteessa. Jäljelle jäävistä osa ei edes halua, osalle parisuhteettomuus ei todennäköisesti ole toivottu tila. Syitä siihen, ettei naista (tai miestä) elämänkumppaniksi löydy, on varmasti paljon; heikkolahjaisuus, syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, asuinpaikka jne. Ja osa jää yksin siksi, että Suomessa on enemmän perheenperustamisikäisiä miehiä kuin naisia, eivätkä kaikki miehet kykene etsimään puolisoa ulkomailta.
Mutta mitään sen suurempaa mystiikkaa tai naisten salaliittoa pariutumiseen ei liity.
Ja kumma kyllä, niistä 3kymppisistä naisistakin varmasti n20% on ilman parisuhdetta.
Miten täällä voidaan keskustella 25 sivua asiasta vain siitä näkökannasta että ”betamies kelpaa vasta keski-ikäisenä elättäjäksi” - onko kukaan koskaan käynyt esim lukiota, ihan siellä on sama juttu tyttöjen kesken - siellä on n 20% niitä alfatyttöjä (sosiaalisesti taitavia ja seksuaalisesti itsensä kanssa sinut olevia sirpakoita ’taitoluistelijoita’) sitten on ehkäpä 60% sellaisia ”kelvollisia tulevia perheen äitejä” mutta ne eivät herätä pojissa tuossa iässä mitään säpinää kun aina voi haaveilla siitä taitoluistelijasta panoseurana, ja sitten on joku ehkäpä 20% jotka on karsinoitu kastiin toivottomat, ne jotka jäävät kokonaan ilman vanhojentanssiparia ja joiden edes kaveriksi kukaan poika ei kehtaa tunnustautua, oli ne miten mukavia tyyppejä tahansa.
Luultavasti siksi koska 21-vuotiaissa on sen 1212:n linkkaaman tutkimuksen mukaan täysin kokemattomia yli 20% miehistä ja vain 6% naisista.
Eli selkeästi naiset pääsevät ainakin seksin osalta paremmin pitämään hauskaa kolmekymppisiksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
samaamieltä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Itse olen jo yli nelikymppinen nainen, joka hämmästyi nettideittaillessa, miten monet minua 10 vuotta nuoremmat miehet ottivat yhteyttä. Kaikki kertoivat saman tarinan: olivat kiinnostuneet minusta hoikkuuden ja urheiluharrastuksen perusteella. Omanikäiset naiset olivat heidän kertomansa mukaan yleensä ylipainoisia. Ylipaino on nykyisin yleistä, minkä vuoksi on aika moni sinusta kiinnostunut nainen on ylipainoinen. Sinussa siis ei ole mitään sellaista, mikä houkuttelisi ylipainoisia erityisesti.
Varmasti näin, olen kanssasi samaa mieltä.
Olennainen kysymys on miksi ne liikunnalliset eivät kiinnostu?
En keksi muuta selitystä kuin sen että heile on paljon kysyntää, ja se avaa mahdollisuuden saada komeampia tai kenties menestyneempiä miehiä.
Siis, "taso".Niitä liikunnallisia on niin paljon vähemmän ja kuten totesit kysyntää riittää.
Tässähän se vastaus tuli.
Occamin partaveitsi toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fgfgfg kirjoitti:
Auttaisikohan asiaa jos naiset alkaisivat rehellisesti myöntämään miten asiat ovat, niin vastausta ei tarttisi aina kaivaa provoamalla esiin?
Sitähän ap tässä taisi tavoitella.
Naiset kuitenkin uskoo markkina-arvoteoriaan vielä vahvemmin kuin miehet, ja ainakin valtava enemmistö haluaisi aika saman tyyppisen miehen, joku ehkä hippiversiona ja toinen porvariversiona.Kerro, miten asiat ovat. Minun tietääkseni ne ovat niin, että reilusti yli 80 % miehistä on kolmekymppisinä parisuhteessa. Jäljelle jäävistä osa ei edes halua, osalle parisuhteettomuus ei todennäköisesti ole toivottu tila. Syitä siihen, ettei naista (tai miestä) elämänkumppaniksi löydy, on varmasti paljon; heikkolahjaisuus, syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, asuinpaikka jne. Ja osa jää yksin siksi, että Suomessa on enemmän perheenperustamisikäisiä miehiä kuin naisia, eivätkä kaikki miehet kykene etsimään puolisoa ulkomailta.
Mutta mitään sen suurempaa mystiikkaa tai naisten salaliittoa pariutumiseen ei liity.
Ja kumma kyllä, niistä 3kymppisistä naisistakin varmasti n20% on ilman parisuhdetta.
Miten täällä voidaan keskustella 25 sivua asiasta vain siitä näkökannasta että ”betamies kelpaa vasta keski-ikäisenä elättäjäksi” - onko kukaan koskaan käynyt esim lukiota, ihan siellä on sama juttu tyttöjen kesken - siellä on n 20% niitä alfatyttöjä (sosiaalisesti taitavia ja seksuaalisesti itsensä kanssa sinut olevia sirpakoita ’taitoluistelijoita’) sitten on ehkäpä 60% sellaisia ”kelvollisia tulevia perheen äitejä” mutta ne eivät herätä pojissa tuossa iässä mitään säpinää kun aina voi haaveilla siitä taitoluistelijasta panoseurana, ja sitten on joku ehkäpä 20% jotka on karsinoitu kastiin toivottomat, ne jotka jäävät kokonaan ilman vanhojentanssiparia ja joiden edes kaveriksi kukaan poika ei kehtaa tunnustautua, oli ne miten mukavia tyyppejä tahansa.
Koska nämä ruikuttajat eivät edes ajattele kuin sitä 20%, ja katkeroituvat, kun nämä ovat niin kranttuja.
Näkee sen siitäkin, että kun nämä miehet linkittävät sen ’tavallisen’ naisen kuvan, sen on aina joku malli tai elokuvatähti, eli joku yksi miljoonasta on yhtä kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fgfgfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fgfgfg kirjoitti:
Auttaisikohan asiaa jos naiset alkaisivat rehellisesti myöntämään miten asiat ovat, niin vastausta ei tarttisi aina kaivaa provoamalla esiin?
Sitähän ap tässä taisi tavoitella.
Naiset kuitenkin uskoo markkina-arvoteoriaan vielä vahvemmin kuin miehet, ja ainakin valtava enemmistö haluaisi aika saman tyyppisen miehen, joku ehkä hippiversiona ja toinen porvariversiona.Kerro, miten asiat ovat. Minun tietääkseni ne ovat niin, että reilusti yli 80 % miehistä on kolmekymppisinä parisuhteessa. Jäljelle jäävistä osa ei edes halua, osalle parisuhteettomuus ei todennäköisesti ole toivottu tila. Syitä siihen, ettei naista (tai miestä) elämänkumppaniksi löydy, on varmasti paljon; heikkolahjaisuus, syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, asuinpaikka jne. Ja osa jää yksin siksi, että Suomessa on enemmän perheenperustamisikäisiä miehiä kuin naisia, eivätkä kaikki miehet kykene etsimään puolisoa ulkomailta.
Mutta mitään sen suurempaa mystiikkaa tai naisten salaliittoa pariutumiseen ei liity.
Ja kumma kyllä, niistä 3kymppisistä naisistakin varmasti n20% on ilman parisuhdetta.
Miten täällä voidaan keskustella 25 sivua asiasta vain siitä näkökannasta että ”betamies kelpaa vasta keski-ikäisenä elättäjäksi” - onko kukaan koskaan käynyt esim lukiota, ihan siellä on sama juttu tyttöjen kesken - siellä on n 20% niitä alfatyttöjä (sosiaalisesti taitavia ja seksuaalisesti itsensä kanssa sinut olevia sirpakoita ’taitoluistelijoita’) sitten on ehkäpä 60% sellaisia ”kelvollisia tulevia perheen äitejä” mutta ne eivät herätä pojissa tuossa iässä mitään säpinää kun aina voi haaveilla siitä taitoluistelijasta panoseurana, ja sitten on joku ehkäpä 20% jotka on karsinoitu kastiin toivottomat, ne jotka jäävät kokonaan ilman vanhojentanssiparia ja joiden edes kaveriksi kukaan poika ei kehtaa tunnustautua, oli ne miten mukavia tyyppejä tahansa.
Luultavasti siksi koska 21-vuotiaissa on sen 1212:n linkkaaman tutkimuksen mukaan täysin kokemattomia yli 20% miehistä ja vain 6% naisista.
Eli selkeästi naiset pääsevät ainakin seksin osalta paremmin pitämään hauskaa kolmekymppisiksi asti.
Pitämään hauskaa? Moni nuori nainen ostaa seksillä hyväksyntää. Kun antaa, saa seuraa, jota ei muuten saisi. Ei nainen aina saa seksistä itse mitään.
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.
Mun mielestä ap:n konteksti on että voitaisiinko kaikki löytää pari.
Jos kaikki naiset pysyisivät normaalipainoisina jne, kaikille löytyisi mies. Kaikki voittaisi kisassa.
Naisten näkökulma on että ei käy, niin pitääkin olla että ensin karsitaan geeneiltään heikoimmat (lyhyet, hintelät) ja sitten kisataan statuksessa. Eli aina joku voittaa ja jonkun pitää hävitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":
- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö
- minua miellyttävä luonne
- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat
Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.
Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu erikoiselta nämä ap:n ajatuskuviot. En saa noista tasojutuista oikein kiinni, kun omassa lähipiirissäni hyvin monenlaiset ihmiset ovat löytäneet kumppanin. Tarkoitan siis monenlaisia ja monennäköisiä ihmisiä, eri pituisia ja -painoisia ihmisiä. Joillakin on jopa fyysisiä sairauksia ja pysyviä vammoja, vaivoja tms., jotka kai ap:n mielestä olisivat muka este pariutumiselle. En viitsi mainita, millaisista asioista on kyse, koska minun mielestäni ap:n (ja monien muiden palstakirjoittajien, jotka tekevät tällaisia samankaltaisia ketjuja) tapa jakaa ihmisiä "tasoihin" tuntuu vähän pahalta ja jopa loukkaavalta.
Mutta samalta tasolta ne lähipiirissäkin ovat ottaneet. Tuskinpa tuntemallasi NHL-kiekkoilijoilla on rampaa lähiönaista tms.
En tunne ketään NHL-kiekkoilijaa tai muitakaan julkkiksia.
Itse asiassa minun lähipiirissäni on niin, että yksijalkainen mies sai naisen, jolla on kaikki raajat tallella. Näistä kahdesta nainen taitaa tienata enemmän.
- tuo jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
fgfgfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fgfgfg kirjoitti:
Auttaisikohan asiaa jos naiset alkaisivat rehellisesti myöntämään miten asiat ovat, niin vastausta ei tarttisi aina kaivaa provoamalla esiin?
Sitähän ap tässä taisi tavoitella.
Naiset kuitenkin uskoo markkina-arvoteoriaan vielä vahvemmin kuin miehet, ja ainakin valtava enemmistö haluaisi aika saman tyyppisen miehen, joku ehkä hippiversiona ja toinen porvariversiona.Kerro, miten asiat ovat. Minun tietääkseni ne ovat niin, että reilusti yli 80 % miehistä on kolmekymppisinä parisuhteessa. Jäljelle jäävistä osa ei edes halua, osalle parisuhteettomuus ei todennäköisesti ole toivottu tila. Syitä siihen, ettei naista (tai miestä) elämänkumppaniksi löydy, on varmasti paljon; heikkolahjaisuus, syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, asuinpaikka jne. Ja osa jää yksin siksi, että Suomessa on enemmän perheenperustamisikäisiä miehiä kuin naisia, eivätkä kaikki miehet kykene etsimään puolisoa ulkomailta.
Mutta mitään sen suurempaa mystiikkaa tai naisten salaliittoa pariutumiseen ei liity.
Ja kumma kyllä, niistä 3kymppisistä naisistakin varmasti n20% on ilman parisuhdetta.
Miten täällä voidaan keskustella 25 sivua asiasta vain siitä näkökannasta että ”betamies kelpaa vasta keski-ikäisenä elättäjäksi” - onko kukaan koskaan käynyt esim lukiota, ihan siellä on sama juttu tyttöjen kesken - siellä on n 20% niitä alfatyttöjä (sosiaalisesti taitavia ja seksuaalisesti itsensä kanssa sinut olevia sirpakoita ’taitoluistelijoita’) sitten on ehkäpä 60% sellaisia ”kelvollisia tulevia perheen äitejä” mutta ne eivät herätä pojissa tuossa iässä mitään säpinää kun aina voi haaveilla siitä taitoluistelijasta panoseurana, ja sitten on joku ehkäpä 20% jotka on karsinoitu kastiin toivottomat, ne jotka jäävät kokonaan ilman vanhojentanssiparia ja joiden edes kaveriksi kukaan poika ei kehtaa tunnustautua, oli ne miten mukavia tyyppejä tahansa.
Luultavasti siksi koska 21-vuotiaissa on sen 1212:n linkkaaman tutkimuksen mukaan täysin kokemattomia yli 20% miehistä ja vain 6% naisista.
Eli selkeästi naiset pääsevät ainakin seksin osalta paremmin pitämään hauskaa kolmekymppisiksi asti.Pitämään hauskaa? Moni nuori nainen ostaa seksillä hyväksyntää. Kun antaa, saa seuraa, jota ei muuten saisi. Ei nainen aina saa seksistä itse mitään.
No sitten on aika hyvä pointti että jos kerran naiset haluaa seuraa, miksi niiden seuraa tarjoavien kivojen miesten seura ei kelpaa, vaan ostetaan mieluummin suositulta mieheltä hetki seuraa tarjoamalla seksiä?
Mäkin katselin tätä parikymppisenä. Mimmeille oli tarjolla justi niitä kivoja poikaystäväehdokkaita. Ei kelvannut. Mutta kun loppuillasta tuli kokenut pokaaja nappaamaan syliin ilmiselvästi pelkkä seksi mielessä, se kelpasi.
Eikä ne kivat miehet todellakaan olleet mitään syrjäytyneitä naisavihaajia, löysivät kyllä kumppanit sitten joskus 25-35 tienoilla.
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Ohiksena: miksi et kerro profiilissasi, ettet ole kiinnostunut epäliikunnallisista?
fgfgfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.
Mun mielestä ap:n konteksti on että voitaisiinko kaikki löytää pari.
Jos kaikki naiset pysyisivät normaalipainoisina jne, kaikille löytyisi mies. Kaikki voittaisi kisassa.
Naisten näkökulma on että ei käy, niin pitääkin olla että ensin karsitaan geeneiltään heikoimmat (lyhyet, hintelät) ja sitten kisataan statuksessa. Eli aina joku voittaa ja jonkun pitää hävitä.
Mitä järkeä tässä on? Miehissä on naisia enemmän alkoholisoituneita, vammaisia, vakavasti mielenterveyshäiriöisiä ja syrjäytyneitä kuin naisissa, joten vaikka kaikki naiset olisivat kuinka laihoja, aviomiehiä ei riittäisi kaikille.
Ja jos miehellä on oikeus toivoa, että puoliso on normaalipainoinen, niin kyllä nainenkin saa toivoa, mitä haluaa. Ei se ole epärealistista, vaan tervettä.
kiitosvastauksesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Mulla oli aikanaan parikymppisenä vähän samanlaista ongelmaa. Silloin ei tainnut kukaan olla vielä markkina-arvoteorioista kuullutkaan joten syyllinen löytyi lopulta peilistä. Heikko itsetunto ja jännittäminen saivat minut tiedostamattani käyttäytymään kuin ääliö jos törmäsin johonkin kiinnostavaan naiseen, epäkiinnostavien seurassa taas olin leppoisa oma itseni joten nämä jälkimmäiset sitten silloin tällöin ihastuivat minuun, ensimmäiset eivät koskaan. Kiusallista, mutta onneksi korjattavissa.
Tuo voisi vaikuttaa tekemiini aloitteisiin, vaikken tunnistakaan kuvaamaasi piirrettä itsessäni. Mutta vielä on selittämättä miksi aloitteita tulee epäsopivilta muttei sopivilta. Siihen en keksi muuta selitystä kuin tuon mitä yllä kirjoitettiin, eli liikunnallisuus -> normaalipainoisuus -> kysyntä -> mahdollisuudet saada tasokkaampiakin miehiä.
Eikä tuo myöskään selitä kovin hyvin miksi nettitreffeillä on sama tilanne, yleensä sen jälkeen kun nähdään kuvat ja selviää pituus :D
Voi se vaikuttaa siihenkin kuka sinulle aloitteita tekee jos esimerkiksi annat tiedostamattasi erilaisia signaaleja sen mukaan että oletko jostakusta itse kiinnostunut vai et. Jännittämisen ja huonon itsetunnon tapauksessa esimerkiksi kehonkieli saattaa vaikuttaa varautuneelta tai torjuvalta.
Naisilla on tosiaan tosi epärealistiset tavoitteet. Tuolla toisessa ketjussa yksi mies opettikin, että esimerkiksi sen vaatiminen, että laittaa likaiset kalsarit pyykkikoriin eikä jätä lattialle, on todella epärealistista. Jos mies on aina ennenkin jättänyt likaiset kalsarit lattialle, niin kyllä hänellä on oikeus jättää ne myös jatkossa lattialle, vaikka asuisi nyt naisen kanssa. Jos nainen pyytää laittamaan ne likaiset kalsarit pyykkikoriin, on se miehen sisimmän muuttamista. Miksi nainen ei siis voinut alun perin jo valita miestä, joka osaa laittaa kalsarit pyykkikoriin? Miksi nainen valitsi miehen, joka ei osaa laittaa likaisia kalsareita pyykkikoriin ja nyt yrittää muuttaa tätä miestä? Naisen olisi pitänyt torjua mies heti, eikä edes kuvitella, että mies suostuisi yhdessä asuessaan laittamaan ne likaiset kalsarit pyykkikoriin. Kyllä naiset ovat kauheita ja vaativia. Totta.
fgfgfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisäävastausta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoittajavastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vastaansinulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näinminulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.
Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.
No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen
ohis
Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.
Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).
Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.
Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.
Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?
Perustele miksi olen pihalla?
Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.
Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.
Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.
Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?
Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin!
Hauskaa vääristelyä taas :D
Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.
Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.
Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.
Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.
Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.
Mun mielestä ap:n konteksti on että voitaisiinko kaikki löytää pari.
Jos kaikki naiset pysyisivät normaalipainoisina jne, kaikille löytyisi mies. Kaikki voittaisi kisassa.
Naisten näkökulma on että ei käy, niin pitääkin olla että ensin karsitaan geeneiltään heikoimmat (lyhyet, hintelät) ja sitten kisataan statuksessa. Eli aina joku voittaa ja jonkun pitää hävitä.
Muistetaan nyt olen edes, että naisista ylipainoisia on 50%, miehistä 66%.
Jos parisuhteet ovat sinulle kilpailua niin älä silti heijasta sitä meihin muihin, joille se on ihastumista, rakastumista ja onnellisuuden tavoittelemista.
Niitä liikunnallisia on niin paljon vähemmän ja kuten totesit kysyntää riittää.