Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":

- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö

- minua miellyttävä luonne

- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat

Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.

Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.

Huomaatko, mitä taas teit?

Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.

Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.

Ei ulkonäköpreferenssit oikeasti paljon eroa ihmisten välillä. Yleensä ainakin rumiksi pidetyillä ihmisillä on ne samat piirteet joten aika usein myös ne ihanne ominaisuudet ovat sillä ne kauneuspiirteet ovat usein rumien piirteiden vastakohtia. Yleensä naiset mieltyvät miehekkääseen ja miehet naiselliseen ulkonäköön. Yksinkertaista. Poikkeuksia on mutta todella vähän

Näistä ketjuista monet on miesten aloittamia.

Esim. tälläsista pituuskeskusteluista huomaa, että monen kommentin takana on mies.

Moni pitkä mies luulee, että hän olisi jotenkin parempi kuin esim. alle 180cm mies.

Jos olet tavallinen tai ruma mies, mutta pitkä,,, niin olet silti aina "paskempi", kuin esim. lyhyt hyvännäköinen mies.

ps. en ole lyhyt mies (190cm)

Occam' sRazor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Occam' sRazor kirjoitti:

Liikuntamies sai jo vastauksen.

Ihan yläasteelta yliopistoon asti on mennyt niin että liikunnallisemmilla mimmeillä on timmimmät vartalot ja suosituimmat miehet. Useimmilla liikunnalliset, kaikilla ei.

Lisäksi voi olla muitakin tekijöitä kuten hyvä pointti jännittämisestä silloin kun oilet kiinnostunut, mutta tämä selittää ainakin 90%.

Fakta on että timmi vartalo nostaa enemmän naisen suosiota kuin miehen, ja kun timmeillä naisilla on varaa vaatia yleisesti arvostettuja ominaisuuksia miehessä (pituutta, komeutta, raamikkuutta, menestystä, itsevarmuutta, sosiaalista taidokkuutta) - niin he vaativat myös. Sen liikunnallisuuden lisäksi, tai jopa sen sijaan.

Voi kun tuon 'vaatia'- sanan voisi bannata palstalta. Minulla taitaa loppua voimat. Jos et ole koskaan kokenut ihastumista vaan parisuhteesi ovat perustuneet ominaisuuslistoihin, vaatimuksiin ja tasoihin, niin ei meillä tule olemaan samaa kieltä vaikka tämå ketju jatkuisi ikuisuuksiin.

Tuo on semantiikkaa.

"Minä vaadin X tasoisen ja oikeanlaisen kumppanin" = vähempi ei kelpaa.

"En vaadi mitään, annan Tunteen ratkaista" = vain oikeanlainen X tasoinen herättää tunteet = vähempi ei kelpaa.

Alitajunta johtaa samaan lopputulokseen.

Lopputulos voi olla sama, mutta noista kahdesta jälkimmäinen on miellyttävämmin ilmaistu. Jälkimmäisen ilmaisun käyttäminen antaa myös vähemmän tuomitsevan vaikutelman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgfgfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lisäävastausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoittajavastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaansinulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näinminulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.

Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.

No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen

ohis

Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.

Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).

Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.

Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.

Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.

Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?

Perustele miksi olen pihalla?

Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.

Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.

Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.

Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?

Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.

Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin! 

Hauskaa vääristelyä taas :D

Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.

Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.

 

Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.

Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.

Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(

Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.

Mun mielestä ap:n konteksti on että voitaisiinko kaikki löytää pari.

Jos kaikki naiset pysyisivät normaalipainoisina jne, kaikille löytyisi mies. Kaikki voittaisi kisassa.

Naisten näkökulma on että ei käy, niin pitääkin olla että ensin karsitaan geeneiltään heikoimmat (lyhyet, hintelät) ja sitten kisataan statuksessa. Eli aina joku voittaa ja jonkun pitää hävitä.

Mitä järkeä tässä on? Miehissä on naisia enemmän alkoholisoituneita, vammaisia, vakavasti mielenterveyshäiriöisiä ja syrjäytyneitä kuin naisissa, joten vaikka kaikki naiset olisivat kuinka laihoja, aviomiehiä ei riittäisi kaikille.

Ja jos miehellä on oikeus toivoa, että puoliso on normaalipainoinen, niin kyllä nainenkin saa toivoa, mitä haluaa. Ei se ole epärealistista, vaan tervettä.

Tässä ollaan mielestäni oikeilla jäljillä. Miehet ovat monella elämänalueella liikenteessä paljon leveämmällä jakaumalla kuin naiset. Löytyy niitä supermenestyjiä ja vastaavasti "täysiä luusereita" kun taas naisista kumpaakin ääripäätä löytyy vähemmän. Osittain taustalla on varmasti miesten taipumus ottaa isompia riskejä.

Naisen aseman parantumisen myötä naisilla on ihan perustellusti hyvin vähän syitä miksi kumppani kannattaisi valita sieltä häviäjien laarista kun se vain heikentäisi omaa elämänlaatua yksin olemiseen verrattuna.

Paradoksaalista on se, että täydellä luuserillakin voi olla enemmän menestystä naisten parissa kuin onnistujalla, jos ulkoiset seikat menevät sopivalla tavalla

Vierailija kirjoitti:

Occam' sRazor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Occam' sRazor kirjoitti:

Liikuntamies sai jo vastauksen.

Ihan yläasteelta yliopistoon asti on mennyt niin että liikunnallisemmilla mimmeillä on timmimmät vartalot ja suosituimmat miehet. Useimmilla liikunnalliset, kaikilla ei.

Lisäksi voi olla muitakin tekijöitä kuten hyvä pointti jännittämisestä silloin kun oilet kiinnostunut, mutta tämä selittää ainakin 90%.

Fakta on että timmi vartalo nostaa enemmän naisen suosiota kuin miehen, ja kun timmeillä naisilla on varaa vaatia yleisesti arvostettuja ominaisuuksia miehessä (pituutta, komeutta, raamikkuutta, menestystä, itsevarmuutta, sosiaalista taidokkuutta) - niin he vaativat myös. Sen liikunnallisuuden lisäksi, tai jopa sen sijaan.

Voi kun tuon 'vaatia'- sanan voisi bannata palstalta. Minulla taitaa loppua voimat. Jos et ole koskaan kokenut ihastumista vaan parisuhteesi ovat perustuneet ominaisuuslistoihin, vaatimuksiin ja tasoihin, niin ei meillä tule olemaan samaa kieltä vaikka tämå ketju jatkuisi ikuisuuksiin.

Tuo on semantiikkaa.

"Minä vaadin X tasoisen ja oikeanlaisen kumppanin" = vähempi ei kelpaa.

"En vaadi mitään, annan Tunteen ratkaista" = vain oikeanlainen X tasoinen herättää tunteet = vähempi ei kelpaa.

Alitajunta johtaa samaan lopputulokseen.

Lopputulos voi olla sama, mutta noista kahdesta jälkimmäinen on miellyttävämmin ilmaistu. Jälkimmäisen ilmaisun käyttäminen antaa myös vähemmän tuomitsevan vaikutelman. 

Miehet ja naiset ovat tässä erilaisia.

Miehille on yleensä tärkeämpää se miten asia on, mikä on totuus. Naisille se miten asia ilmaistaan ja millaisen tunteen se herättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgfgfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lisäävastausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoittajavastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaansinulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näinminulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.

Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.

No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen

ohis

Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.

Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).

Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.

Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.

Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.

Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?

Perustele miksi olen pihalla?

Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.

Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.

Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.

Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?

Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.

Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin! 

Hauskaa vääristelyä taas :D

Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.

Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.

 

Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.

Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.

Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(

Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.

Mun mielestä ap:n konteksti on että voitaisiinko kaikki löytää pari.

Jos kaikki naiset pysyisivät normaalipainoisina jne, kaikille löytyisi mies. Kaikki voittaisi kisassa.

Naisten näkökulma on että ei käy, niin pitääkin olla että ensin karsitaan geeneiltään heikoimmat (lyhyet, hintelät) ja sitten kisataan statuksessa. Eli aina joku voittaa ja jonkun pitää hävitä.

Mitä järkeä tässä on? Miehissä on naisia enemmän alkoholisoituneita, vammaisia, vakavasti mielenterveyshäiriöisiä ja syrjäytyneitä kuin naisissa, joten vaikka kaikki naiset olisivat kuinka laihoja, aviomiehiä ei riittäisi kaikille.

Ja jos miehellä on oikeus toivoa, että puoliso on normaalipainoinen, niin kyllä nainenkin saa toivoa, mitä haluaa. Ei se ole epärealistista, vaan tervettä.

Tässä ollaan mielestäni oikeilla jäljillä. Miehet ovat monella elämänalueella liikenteessä paljon leveämmällä jakaumalla kuin naiset. Löytyy niitä supermenestyjiä ja vastaavasti "täysiä luusereita" kun taas naisista kumpaakin ääripäätä löytyy vähemmän. Osittain taustalla on varmasti miesten taipumus ottaa isompia riskejä.

Naisen aseman parantumisen myötä naisilla on ihan perustellusti hyvin vähän syitä miksi kumppani kannattaisi valita sieltä häviäjien laarista kun se vain heikentäisi omaa elämänlaatua yksin olemiseen verrattuna.

Paradoksaalista on se, että täydellä luuserillakin voi olla enemmän menestystä naisten parissa kuin onnistujalla, jos ulkoiset seikat menevät sopivalla tavalla

Poikkeuksia on aina, varsinkin kun puhutaan laajoista ihmisryhmistä ja lukemattomista vaikuttavista muuttujista.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":

- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö

- minua miellyttävä luonne

- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat

Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.

Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.

Huomaatko, mitä taas teit?

Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.

Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.

"Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti"

Onpas erinomaisessa ketjussani paljon keskustelua, tämäpä mainiota :)

Minä kysyn sitten.

Kuvaatko rehellisesti millainen mies sinua miellytti, ml. ulkonäkö/ammatti/status/luonne/jne.

Ja kuvaatko samalla rehellisesti oman ulkonäkösi kun tapasit miehesi?

Mies: 8 vuotta minua vanhempi, alle 180 cm, ylipainoinen (vatsakas), työkyvyttömyyseläkkeellä, krooninen sairaus, aknearpia, edessä hampaat "ristissä", hiukset vetäytyneet ohimoilta (ja käy parturissa vasta kun " pakotan"), huolehtivainen, avulias, erittäin älykäs, lukee paljon, akateeminen koulutus, laaja ystäväpiiri. Riittääkö?

Minä: ylipainoinen, koulutustani (akat) vastaavassa työssä, pitkät vaaleat hiukset (suorat), hormonaalista aknea, perunanenä, hyvät tissit ja peppu (tämän ja aiempien miesten mielestä), älykäs, puhelias, seurallinen, hauska.

No? Miksi kysyit minusta vain ulkonäön? Koska oletit, että kaikki miehet ajattelevat samoin kuin sinä eli koulutuksella yms ei ole merkitystä? Usko tai älä niin kaikki miehet eivät todellakaan ajattele niin.

fgfgfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgfgfg kirjoitti:

Auttaisikohan asiaa jos naiset alkaisivat rehellisesti myöntämään miten asiat ovat, niin vastausta ei tarttisi aina kaivaa provoamalla esiin?

Sitähän ap tässä taisi tavoitella.

Naiset kuitenkin uskoo markkina-arvoteoriaan vielä vahvemmin kuin miehet, ja ainakin valtava enemmistö haluaisi aika saman tyyppisen miehen, joku ehkä hippiversiona ja toinen porvariversiona.

Kerro, miten asiat ovat. Minun tietääkseni ne ovat niin, että reilusti yli 80 % miehistä on kolmekymppisinä parisuhteessa. Jäljelle jäävistä osa ei edes halua, osalle parisuhteettomuus ei todennäköisesti ole toivottu tila. Syitä siihen, ettei naista (tai miestä) elämänkumppaniksi löydy, on varmasti paljon; heikkolahjaisuus, syrjäytyminen, sosiaalisten taitojen puute, asuinpaikka jne. Ja osa jää yksin siksi, että Suomessa on enemmän perheenperustamisikäisiä miehiä kuin naisia, eivätkä kaikki miehet kykene etsimään puolisoa ulkomailta.

Mutta mitään sen suurempaa mystiikkaa tai naisten salaliittoa pariutumiseen ei liity.

Ja kumma kyllä, niistä 3kymppisistä naisistakin varmasti n20% on ilman parisuhdetta.

Miten täällä voidaan keskustella 25 sivua asiasta vain siitä näkökannasta että ”betamies kelpaa vasta keski-ikäisenä elättäjäksi” - onko kukaan koskaan käynyt esim lukiota, ihan siellä on sama juttu tyttöjen kesken - siellä on n 20% niitä alfatyttöjä (sosiaalisesti taitavia ja seksuaalisesti itsensä kanssa sinut olevia sirpakoita ’taitoluistelijoita’) sitten on ehkäpä 60% sellaisia ”kelvollisia tulevia perheen äitejä” mutta ne eivät herätä pojissa tuossa iässä mitään säpinää kun aina voi haaveilla siitä taitoluistelijasta panoseurana, ja sitten on joku ehkäpä 20% jotka on karsinoitu kastiin toivottomat, ne jotka jäävät kokonaan ilman vanhojentanssiparia ja joiden edes kaveriksi kukaan poika ei kehtaa tunnustautua, oli ne miten mukavia tyyppejä tahansa.

Luultavasti siksi koska 21-vuotiaissa on sen 1212:n linkkaaman tutkimuksen mukaan täysin kokemattomia yli 20% miehistä ja vain 6% naisista.

Eli selkeästi naiset pääsevät ainakin seksin osalta paremmin pitämään hauskaa kolmekymppisiksi asti.

Varmaan joo, valomerkin jälkeen saattaisi helposti löytyä joku urvelo panoseuraksi... mutta kun naisille seksi on aika usein muuta kuin vain se kännipano.

Mielenkiintoista olisi kuulla enemmän tilastotietoa siitä, mikä on seksiä harrastaneiden suhdeluku esim 18 vuotiaana. Minä epäilen (perustuu täysin mutuun ympärilleni katsoen) että aika moni 2kymppinen seurustelee ja myös harrastaa seksiä vähän vanhemman (beta!!!)miehen kanssa. Nuoret miehet kun keskimäärin ovat lapsellisempia ja vähemmän valmiita tuossa iässä sitoutumaan beta-naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":

- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö

- minua miellyttävä luonne

- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat

Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.

Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.

Huomaatko, mitä taas teit?

Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.

Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.

Ei ulkonäköpreferenssit oikeasti paljon eroa ihmisten välillä. Yleensä ainakin rumiksi pidetyillä ihmisillä on ne samat piirteet joten aika usein myös ne ihanne ominaisuudet ovat sillä ne kauneuspiirteet ovat usein rumien piirteiden vastakohtia. Yleensä naiset mieltyvät miehekkääseen ja miehet naiselliseen ulkonäköön. Yksinkertaista. Poikkeuksia on mutta todella vähän

Tässä on yksi eroavaisuus, eli vartalo.

Palstakeskusteluissakin on havaittu etteivät miehet pääse yksimielisyyteen siitä onko pitkä, keskipituinen vain lyhyt nainen suosituin. Tai kumpi on kuumempi, kurvikas vai hoikka. Tai ovatko isot rinnat paremmat kuin keskikokoiset.

Sen sijaan ei tarvitse miettiä suosiiko naisten enemmistö pitkää vai lyhyttä, leveäharteista vai kapeaharteista, jne.

Vartalon suhteen miesten maku on huomattavasti monipuolisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgfgfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lisäävastausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoittajavastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaansinulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näinminulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.

Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.

No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen

ohis

Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.

Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).

Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.

Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.

Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.

Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?

Perustele miksi olen pihalla?

Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.

Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.

Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.

Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?

Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.

Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin! 

Hauskaa vääristelyä taas :D

Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.

Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.

 

Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.

Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.

Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(

Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.

Mun mielestä ap:n konteksti on että voitaisiinko kaikki löytää pari.

Jos kaikki naiset pysyisivät normaalipainoisina jne, kaikille löytyisi mies. Kaikki voittaisi kisassa.

Naisten näkökulma on että ei käy, niin pitääkin olla että ensin karsitaan geeneiltään heikoimmat (lyhyet, hintelät) ja sitten kisataan statuksessa. Eli aina joku voittaa ja jonkun pitää hävitä.

Mitä järkeä tässä on? Miehissä on naisia enemmän alkoholisoituneita, vammaisia, vakavasti mielenterveyshäiriöisiä ja syrjäytyneitä kuin naisissa, joten vaikka kaikki naiset olisivat kuinka laihoja, aviomiehiä ei riittäisi kaikille.

Ja jos miehellä on oikeus toivoa, että puoliso on normaalipainoinen, niin kyllä nainenkin saa toivoa, mitä haluaa. Ei se ole epärealistista, vaan tervettä.

Tässä ollaan mielestäni oikeilla jäljillä. Miehet ovat monella elämänalueella liikenteessä paljon leveämmällä jakaumalla kuin naiset. Löytyy niitä supermenestyjiä ja vastaavasti "täysiä luusereita" kun taas naisista kumpaakin ääripäätä löytyy vähemmän. Osittain taustalla on varmasti miesten taipumus ottaa isompia riskejä.

Naisen aseman parantumisen myötä naisilla on ihan perustellusti hyvin vähän syitä miksi kumppani kannattaisi valita sieltä häviäjien laarista kun se vain heikentäisi omaa elämänlaatua yksin olemiseen verrattuna.

Paradoksaalista on se, että täydellä luuserillakin voi olla enemmän menestystä naisten parissa kuin onnistujalla, jos ulkoiset seikat menevät sopivalla tavalla

Tietysti pitäisi määritellä menestys ensin (ja sen jokainen tietysti voi omalla kohdallaan määritellä ihan niin kuin haluaa). Jos menestystä mitataan naiskumppanien määrällä niin tyypillisen menestyjän profiili voi olla aivan toinen kuin jos menestyksen mittarina toimii kestävä ja onnellinen parisuhde "täydellisen" kumppanin kanssa.

Occam' sRazor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Occam' sRazor kirjoitti:

Liikuntamies sai jo vastauksen.

Ihan yläasteelta yliopistoon asti on mennyt niin että liikunnallisemmilla mimmeillä on timmimmät vartalot ja suosituimmat miehet. Useimmilla liikunnalliset, kaikilla ei.

Lisäksi voi olla muitakin tekijöitä kuten hyvä pointti jännittämisestä silloin kun oilet kiinnostunut, mutta tämä selittää ainakin 90%.

Fakta on että timmi vartalo nostaa enemmän naisen suosiota kuin miehen, ja kun timmeillä naisilla on varaa vaatia yleisesti arvostettuja ominaisuuksia miehessä (pituutta, komeutta, raamikkuutta, menestystä, itsevarmuutta, sosiaalista taidokkuutta) - niin he vaativat myös. Sen liikunnallisuuden lisäksi, tai jopa sen sijaan.

Voi kun tuon 'vaatia'- sanan voisi bannata palstalta. Minulla taitaa loppua voimat. Jos et ole koskaan kokenut ihastumista vaan parisuhteesi ovat perustuneet ominaisuuslistoihin, vaatimuksiin ja tasoihin, niin ei meillä tule olemaan samaa kieltä vaikka tämå ketju jatkuisi ikuisuuksiin.

Tuo on semantiikkaa.

"Minä vaadin X tasoisen ja oikeanlaisen kumppanin" = vähempi ei kelpaa.

"En vaadi mitään, annan Tunteen ratkaista" = vain oikeanlainen X tasoinen herättää tunteet = vähempi ei kelpaa.

Alitajunta johtaa samaan lopputulokseen.

No sitten se on alitajunta. En valita, oikein hyvään lopputulokseen on johtanut.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":

- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö

- minua miellyttävä luonne

- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat

Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.

Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.

Huomaatko, mitä taas teit?

Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.

Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.

Ei ulkonäköpreferenssit oikeasti paljon eroa ihmisten välillä. Yleensä ainakin rumiksi pidetyillä ihmisillä on ne samat piirteet joten aika usein myös ne ihanne ominaisuudet ovat sillä ne kauneuspiirteet ovat usein rumien piirteiden vastakohtia. Yleensä naiset mieltyvät miehekkääseen ja miehet naiselliseen ulkonäköön. Yksinkertaista. Poikkeuksia on mutta todella vähän

Tässä on yksi eroavaisuus, eli vartalo.

Palstakeskusteluissakin on havaittu etteivät miehet pääse yksimielisyyteen siitä onko pitkä, keskipituinen vain lyhyt nainen suosituin. Tai kumpi on kuumempi, kurvikas vai hoikka. Tai ovatko isot rinnat paremmat kuin keskikokoiset.

Sen sijaan ei tarvitse miettiä suosiiko naisten enemmistö pitkää vai lyhyttä, leveäharteista vai kapeaharteista, jne.

Vartalon suhteen miesten maku on huomattavasti monipuolisempi.

Sinä näet kyllä palstakeskusteluistakin vain sen mitä haluat nähdä :)

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":

- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö

- minua miellyttävä luonne

- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat

Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.

Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.

Huomaatko, mitä taas teit?

Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.

Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.

"Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti"

Onpas erinomaisessa ketjussani paljon keskustelua, tämäpä mainiota :)

Minä kysyn sitten.

Kuvaatko rehellisesti millainen mies sinua miellytti, ml. ulkonäkö/ammatti/status/luonne/jne.

Ja kuvaatko samalla rehellisesti oman ulkonäkösi kun tapasit miehesi?

Mies: 8 vuotta minua vanhempi, alle 180 cm, ylipainoinen (vatsakas), työkyvyttömyyseläkkeellä, krooninen sairaus, aknearpia, edessä hampaat "ristissä", hiukset vetäytyneet ohimoilta (ja käy parturissa vasta kun " pakotan"), huolehtivainen, avulias, erittäin älykäs, lukee paljon, akateeminen koulutus, laaja ystäväpiiri. Riittääkö?

Minä: ylipainoinen, koulutustani (akat) vastaavassa työssä, pitkät vaaleat hiukset (suorat), hormonaalista aknea, perunanenä, hyvät tissit ja peppu (tämän ja aiempien miesten mielestä), älykäs, puhelias, seurallinen, hauska.

No? Miksi kysyit minusta vain ulkonäön? Koska oletit, että kaikki miehet ajattelevat samoin kuin sinä eli koulutuksella yms ei ole merkitystä? Usko tai älä niin kaikki miehet eivät todellakaan ajattele niin.

Oliko tämä siis tilanne kun tapasitte?

En ajattele niin, mutta ulkonäkö vaikuttaa eniten tasoon. Se ratkaisee mistä joukosta sopivaa kumppania etsitään. Olen usein verrannut tasoteoriaa kerrostaloon; et pidä kaikista saman kerroksen ihmisistä, mutta et ole kiinnostunut kenestäkään alemmassa kerroksessa, etkä saa ketään ylemmästä kerroksesta.

Kuulostaa siltä että olette iäkkäämpiä ihmisiä, ja ainakin suurin piirtein samantasoisia. Tarkempi arviointi muuttuu paljon hankalammaksi siinä vaiheessa kun lähestytään eläkeikää, ja toisaalta uskon että tasojen merkitys vähenee koska ei olla hakemassa geenejä lapsille/korkeampaa elintasoa jatkossa tms.

 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":

- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö

- minua miellyttävä luonne

- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat

Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.

Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.

Huomaatko, mitä taas teit?

Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.

Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.

Ei ulkonäköpreferenssit oikeasti paljon eroa ihmisten välillä. Yleensä ainakin rumiksi pidetyillä ihmisillä on ne samat piirteet joten aika usein myös ne ihanne ominaisuudet ovat sillä ne kauneuspiirteet ovat usein rumien piirteiden vastakohtia. Yleensä naiset mieltyvät miehekkääseen ja miehet naiselliseen ulkonäköön. Yksinkertaista. Poikkeuksia on mutta todella vähän

Tässä on yksi eroavaisuus, eli vartalo.

Palstakeskusteluissakin on havaittu etteivät miehet pääse yksimielisyyteen siitä onko pitkä, keskipituinen vain lyhyt nainen suosituin. Tai kumpi on kuumempi, kurvikas vai hoikka. Tai ovatko isot rinnat paremmat kuin keskikokoiset.

Sen sijaan ei tarvitse miettiä suosiiko naisten enemmistö pitkää vai lyhyttä, leveäharteista vai kapeaharteista, jne.

Vartalon suhteen miesten maku on huomattavasti monipuolisempi.

Miesten enemmistö suosii hoikkia naisia. Miesten enemmistö ei halua itseään pidempää naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgfgfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lisäävastausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoittajavastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaansinulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näinminulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.

Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.

No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen

ohis

Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.

Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).

Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.

Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.

Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.

Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?

Perustele miksi olen pihalla?

Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.

Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.

Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.

Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?

Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.

Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin! 

Hauskaa vääristelyä taas :D

Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.

Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.

 

Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.

Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.

Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(

Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.

Mun mielestä ap:n konteksti on että voitaisiinko kaikki löytää pari.

Jos kaikki naiset pysyisivät normaalipainoisina jne, kaikille löytyisi mies. Kaikki voittaisi kisassa.

Naisten näkökulma on että ei käy, niin pitääkin olla että ensin karsitaan geeneiltään heikoimmat (lyhyet, hintelät) ja sitten kisataan statuksessa. Eli aina joku voittaa ja jonkun pitää hävitä.

Mitä järkeä tässä on? Miehissä on naisia enemmän alkoholisoituneita, vammaisia, vakavasti mielenterveyshäiriöisiä ja syrjäytyneitä kuin naisissa, joten vaikka kaikki naiset olisivat kuinka laihoja, aviomiehiä ei riittäisi kaikille.

Ja jos miehellä on oikeus toivoa, että puoliso on normaalipainoinen, niin kyllä nainenkin saa toivoa, mitä haluaa. Ei se ole epärealistista, vaan tervettä.

Tässä ollaan mielestäni oikeilla jäljillä. Miehet ovat monella elämänalueella liikenteessä paljon leveämmällä jakaumalla kuin naiset. Löytyy niitä supermenestyjiä ja vastaavasti "täysiä luusereita" kun taas naisista kumpaakin ääripäätä löytyy vähemmän. Osittain taustalla on varmasti miesten taipumus ottaa isompia riskejä.

Naisen aseman parantumisen myötä naisilla on ihan perustellusti hyvin vähän syitä miksi kumppani kannattaisi valita sieltä häviäjien laarista kun se vain heikentäisi omaa elämänlaatua yksin olemiseen verrattuna.

Paradoksaalista on se, että täydellä luuserillakin voi olla enemmän menestystä naisten parissa kuin onnistujalla, jos ulkoiset seikat menevät sopivalla tavalla

Tietysti pitäisi määritellä menestys ensin (ja sen jokainen tietysti voi omalla kohdallaan määritellä ihan niin kuin haluaa). Jos menestystä mitataan naiskumppanien määrällä niin tyypillisen menestyjän profiili voi olla aivan toinen kuin jos menestyksen mittarina toimii kestävä ja onnellinen parisuhde "täydellisen" kumppanin kanssa.

Yksi määritelmä (tai osa sitä) voisi olla koulutus ja alan töistä seuraava toimeentulo

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":

- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö

- minua miellyttävä luonne

- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat

Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.

Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.

Huomaatko, mitä taas teit?

Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.

Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.

Ei ulkonäköpreferenssit oikeasti paljon eroa ihmisten välillä. Yleensä ainakin rumiksi pidetyillä ihmisillä on ne samat piirteet joten aika usein myös ne ihanne ominaisuudet ovat sillä ne kauneuspiirteet ovat usein rumien piirteiden vastakohtia. Yleensä naiset mieltyvät miehekkääseen ja miehet naiselliseen ulkonäköön. Yksinkertaista. Poikkeuksia on mutta todella vähän

Tässä on yksi eroavaisuus, eli vartalo.

Palstakeskusteluissakin on havaittu etteivät miehet pääse yksimielisyyteen siitä onko pitkä, keskipituinen vain lyhyt nainen suosituin. Tai kumpi on kuumempi, kurvikas vai hoikka. Tai ovatko isot rinnat paremmat kuin keskikokoiset.

Sen sijaan ei tarvitse miettiä suosiiko naisten enemmistö pitkää vai lyhyttä, leveäharteista vai kapeaharteista, jne.

Vartalon suhteen miesten maku on huomattavasti monipuolisempi.

Tämähän on täsmälleen päin vastoin. Moni nainen ihailee laihaa juoksijatyyppiä, moni taas nallekarhumaista pehmomiestä, joku jopa lihaksikasta bodaria. Kaikille miesten vartalotyypeille on ihailijansa, toisin kuin naisilla, joilla ylipaino on esim aina miinus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgfgfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lisäävastausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoittajavastaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaansinulle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näinminulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset miehet joutuvat tyytymään siihen, mitä sattuvat saamaan. Naisilla sen sijaan on paljon valinnanvaraa.

Jos saatte jonkinlaisia suhteita edes jonkinlaisia naisten kanssa, miksi sitten valitatte? Tässäkin ketjussa miehet ovat väittäneet, että naiset ovat muka paljon ronkelimpia ja vaativampia miesten ulkonäön suhteen kuin miehet naisten.

No mulle ulkoisesti kelpaisi ainakin 90% oman ikäisistä naisista. Pakkien perusteella ei voi sanoa samaa naisista tai sitten olen onnistunut sijoittumaan jokaisen 10% joukkoon. Olisi kivaa, että nainen olisi likimain samalla viivalla elämänhallinnan, koulutuksen, työn, harrastusten yms. suhteen

ohis

Hassu juttu kuinka naisten mielestä miesten pitäisi olla tyytyväisiä jos saadaan edes jossain iässä edes joku nainen.

Eli jos vaikka nainen haluaa pitää hauskaa ihan muunlaisten miesten kanssa kolmekymppiseksi, pitää olla tyytyväinen että saa naisen edes silloin. Eikä sillä väliä millainen se nainen on, onhan se kuitenkin nainen (automaattisesti miestä arvokkaampi).

Itselläni ei ole ollut mitään ulkonäkökriteerejä, mutta se olisi tärkeää että nainen tykkäisi ainakin jonkin verran liikkua ja retkeillä kanssani. Sellaisia naisia löytyykin mukavasti, nyt kun retkeily on muodissa. Mutta harvemmin ovat kovasti ylipainoisia, ja tähän mennessä ainoat minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet kovasti ylipainoisia, eikä yksikään heistä ole tykännyt liikkumisesta saati retkeilystä. Ylipaino olisi ollut ok, yhteensopimattomuus ei.

Eli vaikuttaisi siltä että TASO ratkaisee eikä sopivuus. Normivartaloinen saa vaihtokaupassa komeamman.

Tuo lause kertoo, kuinka pihalla olet.

Se kolmikymppinen naisettomana elänyt mies puolestaan voi valita kahdesta vaihtoehdosta: yrittää kohdata vielä siinä iässä naisen, johon ihastuu, tai sitten luovuttaa kokonaan naisten suhteen. Vai näetkö sinä jonkun kolmannenkin vaihtoehdon?

Perustele miksi olen pihalla?

Olen etsinyt seuraa nettitreffeillä ja livenä. Olen kyllä päässyt treffeille ja minusta on kiinnostuttu. Olen saanut pari aloitettakin.

Aloin vain ihmettelemään että miksi, vaikka kerron avoimesti että liikunta ja retkeily on minulle suorastaan elämäntapa, kukaan yhteensopiva ei koskaan innostu.

Sitten tajusin että jokainen, siis aivan jokainen, minusta kiinnostuneista naisista on ollut selkeästi ylipainoinen. Noin tusinan verran naisia. Ja vieläpä samaa vartalotyyppiä (omena, ei tiimalasi tms), millä nyt ei sinänsä ole merkitystä, mutta kertoo siitä että joku on ulkonäön toista suositumpi.

Mitä muuta johtopäätöstä voi vetää kuin että sama elämäntapa yleensä tuottaa sporttisemman vartalon, ja silloin avautuu mahdollisuus ehkäpä retkeilijämieheen joka on pidempi/komeampi/menestyneempi?

Jos sinulla on parempi selitys, ole hyvä ja kerro se minulle. Olisin kiitollinen hyvistä neuvoista.

Siis mitä?! Sinä olet päässyt treffeille, sinusta on kiinnostuttu ja sinulle on tehty aloitteita. Nämä naiset eivät kelvanneet sinulle, koska olivat ylipainoisia eivätkä täyttäneet kriteerejäsi. Mutta jos nainen tekee täsmälleen samalla tavalla, hän on prinsessaharhainen ja ilkeä, koska ei kiinnostunut? Selitä minulle, miksi tämä menee näin! 

Hauskaa vääristelyä taas :D

Sanoin aika selvästi ettei ylipaino ollut ongelma, vaan se ettei tapaamiani naisia kiinnostanut liikkuminen tai retkeily. Aika paha löytää reilusti ylipainoinen nainen joka tykkää juoksemisesta tai pitkistä vaelluksista raskaan rinkan kanssa.

Tuntuu oudolta sekin että pitäisi katsella vain reilusti ylipainoisia, eli ryhmää josta on vaikeinta löytää liikunnasta ja retkeilystä pitäviä. Eli pitäisi ymmärtää tasonsa ja unohtaa sporttimimmit, mutta ei saa olla täysi aspergeri ja uskoa tasoihin.

 

Entäpä jos koittaisit etsiä niitä naisia harrastuksiesi parista niin olisi jo lähtökohtaisestikin ainakin se puoli kunnossa? Sen lisäksi että harrastusporukassa pääsisi luontevasti tutustumaan uusiin ihmisiin ihan sattumaltakin niin löytyy näitä nimenomaan sinkuille tarkoitettuja tapahtumia ja yhteisöjä myös eli esim. sinkkuvaelluksia, facebookin sinkkuvaellusryhmää jne. Varsinkin jos ne sosiaaliset taidot on hieman heikommat tai tuntuu että itseään ei luontevasti saa tuotua esille treffeillä niin tuollainen yhteisen tekemisen siivittämä tutustuminen voisi toimia paremmin.

Näin olen tehnytkin. Olen saanut uusia ystäviä, mutta en kiinnostusta osakseni. Aloitteisiin on aina vastattu kiitos ei, vaikka naiset ovat etsineet kumppania. En ole sosiaalisesti taidoton, tapahtumissa käyminen on mukavaa.

Kuvio on tullut selväksi: saan aloitteita ja kiinnostusta osakseni kun menen paikkaan jossa on kovasti ylipainoisia naisia :D Kuulostaa typerältä, mutta on täysin totta. Kaveriporukoissa naisten kiinnostus on herännyt myös, mutta vain kovasti ylipainoisten naisten. Eikä toistaiseksi kukaan heistä ole osoittunut liikkuvaksi :(

Eli siis toisin kuin otsikossa väitetään, todellinen ongelma tässä on se, että miesten kriteerit naisten suhteen ovat epärealistisia. Saisit kyllä naisia, mutta et mieleisiäsi. Minä sen sijaan sain halujeni mukaisen miehen, joten minun kriteerini eivät olleet epärealistisia.

Mun mielestä ap:n konteksti on että voitaisiinko kaikki löytää pari.

Jos kaikki naiset pysyisivät normaalipainoisina jne, kaikille löytyisi mies. Kaikki voittaisi kisassa.

Naisten näkökulma on että ei käy, niin pitääkin olla että ensin karsitaan geeneiltään heikoimmat (lyhyet, hintelät) ja sitten kisataan statuksessa. Eli aina joku voittaa ja jonkun pitää hävitä.

Mitä järkeä tässä on? Miehissä on naisia enemmän alkoholisoituneita, vammaisia, vakavasti mielenterveyshäiriöisiä ja syrjäytyneitä kuin naisissa, joten vaikka kaikki naiset olisivat kuinka laihoja, aviomiehiä ei riittäisi kaikille.

Ja jos miehellä on oikeus toivoa, että puoliso on normaalipainoinen, niin kyllä nainenkin saa toivoa, mitä haluaa. Ei se ole epärealistista, vaan tervettä.

Tässä ollaan mielestäni oikeilla jäljillä. Miehet ovat monella elämänalueella liikenteessä paljon leveämmällä jakaumalla kuin naiset. Löytyy niitä supermenestyjiä ja vastaavasti "täysiä luusereita" kun taas naisista kumpaakin ääripäätä löytyy vähemmän. Osittain taustalla on varmasti miesten taipumus ottaa isompia riskejä.

Naisen aseman parantumisen myötä naisilla on ihan perustellusti hyvin vähän syitä miksi kumppani kannattaisi valita sieltä häviäjien laarista kun se vain heikentäisi omaa elämänlaatua yksin olemiseen verrattuna.

Paradoksaalista on se, että täydellä luuserillakin voi olla enemmän menestystä naisten parissa kuin onnistujalla, jos ulkoiset seikat menevät sopivalla tavalla

Tietysti pitäisi määritellä menestys ensin (ja sen jokainen tietysti voi omalla kohdallaan määritellä ihan niin kuin haluaa). Jos menestystä mitataan naiskumppanien määrällä niin tyypillisen menestyjän profiili voi olla aivan toinen kuin jos menestyksen mittarina toimii kestävä ja onnellinen parisuhde "täydellisen" kumppanin kanssa.

Yksi määritelmä (tai osa sitä) voisi olla koulutus ja alan töistä seuraava toimeentulo

Ei vaan mitä on menestys naisten kanssa? Yksi koko elämän mittainen suhde? Vai sata irtosuhdetta? Minusta ensimmäinen.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli miehelle vain kolme "kriteeriä":

- minun silmääni miellyttävä, seksikäs ja komea ulkonäkö

- minua miellyttävä luonne

- samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat

Niin ja vapaa piti olla, ehkä se on sitten neljäs kriteeri. Löytyi.

Ikäänkuin tuo olisi vaatimaton lista. Et määrittele millainen on se seksikäs ja komea mies. Monelle se tarkoittaa treenattua lihaksikasta miestä ja Beckhamin kasvoja.

Huomaatko, mitä taas teit?

Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti, tungit taas esiin vain omaa mitä esim ihannettasi ja oletit, että se on minunkin ihanteeni. Tuo tekee keskustelemisen erittäin raskaaksi.

Kokeile joskus _kysyä_ meiltä naisilta, älä öyhötä omia ajatuksiasi ja kuvittele niitä meidän ajatuksiksemme.

"Sen sijaan, että olisit vilpittömästi kysynyt, että millainen mies juuri minun silmääni sitten miellytti"

Onpas erinomaisessa ketjussani paljon keskustelua, tämäpä mainiota :)

Minä kysyn sitten.

Kuvaatko rehellisesti millainen mies sinua miellytti, ml. ulkonäkö/ammatti/status/luonne/jne.

Ja kuvaatko samalla rehellisesti oman ulkonäkösi kun tapasit miehesi?

Mies: 8 vuotta minua vanhempi, alle 180 cm, ylipainoinen (vatsakas), työkyvyttömyyseläkkeellä, krooninen sairaus, aknearpia, edessä hampaat "ristissä", hiukset vetäytyneet ohimoilta (ja käy parturissa vasta kun " pakotan"), huolehtivainen, avulias, erittäin älykäs, lukee paljon, akateeminen koulutus, laaja ystäväpiiri. Riittääkö?

Minä: ylipainoinen, koulutustani (akat) vastaavassa työssä, pitkät vaaleat hiukset (suorat), hormonaalista aknea, perunanenä, hyvät tissit ja peppu (tämän ja aiempien miesten mielestä), älykäs, puhelias, seurallinen, hauska.

No? Miksi kysyit minusta vain ulkonäön? Koska oletit, että kaikki miehet ajattelevat samoin kuin sinä eli koulutuksella yms ei ole merkitystä? Usko tai älä niin kaikki miehet eivät todellakaan ajattele niin.

Oliko tämä siis tilanne kun tapasitte?

En ajattele niin, mutta ulkonäkö vaikuttaa eniten tasoon. Se ratkaisee mistä joukosta sopivaa kumppania etsitään. Olen usein verrannut tasoteoriaa kerrostaloon; et pidä kaikista saman kerroksen ihmisistä, mutta et ole kiinnostunut kenestäkään alemmassa kerroksessa, etkä saa ketään ylemmästä kerroksesta.

Kuulostaa siltä että olette iäkkäämpiä ihmisiä, ja ainakin suurin piirtein samantasoisia. Tarkempi arviointi muuttuu paljon hankalammaksi siinä vaiheessa kun lähestytään eläkeikää, ja toisaalta uskon että tasojen merkitys vähenee koska ei olla hakemassa geenejä lapsille/korkeampaa elintasoa jatkossa tms.

 

:-DDD

Anteeksi, nyt ei vaan riitä voimat eikä aika muuhun. No, nyt ainakin tiedetään ettei se tasoteoria olekaan aukoton vaan pätee vain nuoriin (naisiin).

Toivottavasti pikkumies ja muut keskusteluun osallistuneet löytävät viikonloppuna kumppanin omasta _kerroksestaan_.

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä huutava vääryys, että naiset haluavat miehen, jota he tykkäisivät katsella ja hiplata, ja jonka seurassa olisi kiva olla.

Miehet itse saavat haluta naista, jota tykkäävät katsella ja hipelöidä mutta ei ole sallittua naiselle haluta samoja asioita miehessä.

osa 1/2

Tämä ketju muistuttaa Venäjän informaatiosotaa: tungetaan ketju niin täyteen kaikkea peetä, että toivotaan sen oikean tiedon hukkuvan sekaan. Ja toimiihan se, kun en jaksanut loppuun ketjua lukea.

---

Minua ei niinkään häiritse se, että naiset haluavat pitkiä, rikkaita ja menestyneitä miehiä. Minua häiritsee se, että jopa se tuikitavallisen näköinen 35-vuotias paikallisen Siwan kassa katsoo oikeudekseen vaatia miehen vievän "jalat alta" heti ensimmäisen minuutin aikana. Ja kaikki miehet tietävät, millainen pitää olla moisen tehdäkseen.

Käydessäni treffeillä haluaisin tavata uudestaan ehkä 90% näistä mimmeistä, koska minusta toista ei kannata tuomita yhden kahvilaistunnon perusteella. Vastaavasti minua haluaa tavata uudestaan ehkä 10% treffaamistani naisista. Toisin sanoen sen oikeanlaisen fiiliksen herättäminen onnistuu minulta ani harvoin. Haluaisin naisen olevan laiha ja pitkähiuksinen. Ihan kauhea vaatimuslista, eikö vain?

Olen käyttänyt pyöreästi viimeiset 20 vuotta muovaten itsestäni sellaista, jota naiset sanovat mieheltä vaaditun. Viimein noin vuosi sitten saavutin maaliviivan. Kuvitelkaa mielessänne ne stereotyyppiset ominaisuudet, joita mieheltä vaaditaan (genetiikkaa lukuunottamatta). Olen saavuttanut ne kaikki, paitsi en tokikaan miljonäärin tai julkkiksen statusta. Viimeisenä listasta sain raksittua pois vakavaraisuuden ja esimiesasemassa työskentelemisen. Ainoa ero naismenestyksessäni nykyisin on se, ettei minua enää poisteta Whatsappista ja blokata Facebookista "ei kiitos" -kommentin sanomisen jälkeen.

Minua häiritsee myös se, ettei kukaan koskaan sano, mitä vielä pitäisi parantaa itsessään. En enää keksi, mitä voisin itsessäni vielä muuttaa (steroideja en aio käyttää, enkä plastiikkakirurgisiin leikkauksiin mennä).