Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :DHei mahtavaa, komppaajamies! Voisiko sun nimimerkki olla vaikka 121222? Olet siitä hauska hahmo, että ilmestyt silloin tällöin vaan cheerleadamaan idoliasi, oikeastaan aika söpöä :D
On varsin hyvä tapa kompata samanhenkisten mielipiteitä, eikä aina paasata niitä omia fraaseja uudelleen ja uudelleen. (t. eri)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :DHei mahtavaa, komppaajamies! Voisiko sun nimimerkki olla vaikka 121222? Olet siitä hauska hahmo, että ilmestyt silloin tällöin vaan cheerleadamaan idoliasi, oikeastaan aika söpöä :D
On varsin hyvä tapa kompata samanhenkisten mielipiteitä, eikä aina paasata niitä omia fraaseja uudelleen ja uudelleen. (t. eri)
Jaa. Minulle tulee tästä, niinkuin AP:nkin jutuista mieleen lampaat. Yhtään omaa mielipidettä ei ole, vaan kaikki tulee jostain valmiiksi pureskeltuna. Valmiit kaavat ensin netistä AP:lle ja siitä eteenpäin komppaajamiehelle jne. Aivan kuin he olisivat viettäneet koko elämänsä eristyksissä muista ihmisistä ja yrittäisivät nyt kuulua joukkoon valmis käsikirjoitus kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :DHei mahtavaa, komppaajamies! Voisiko sun nimimerkki olla vaikka 121222? Olet siitä hauska hahmo, että ilmestyt silloin tällöin vaan cheerleadamaan idoliasi, oikeastaan aika söpöä :D
On varsin hyvä tapa kompata samanhenkisten mielipiteitä, eikä aina paasata niitä omia fraaseja uudelleen ja uudelleen. (t. eri)
Jaa. Minulle tulee tästä, niinkuin AP:nkin jutuista mieleen lampaat. Yhtään omaa mielipidettä ei ole, vaan kaikki tulee jostain valmiiksi pureskeltuna. Valmiit kaavat ensin netistä AP:lle ja siitä eteenpäin komppaajamiehelle jne. Aivan kuin he olisivat viettäneet koko elämänsä eristyksissä muista ihmisistä ja yrittäisivät nyt kuulua joukkoon valmis käsikirjoitus kädessä.
Ottamatta kantaa kaikkiin ap:n mielipiteisiin, niin tuossa nähdäkseni komppaaja löysi jotain ristiriitaisuuksia muiden kommenteista tai peukutuksista. Ei se ole lammasmaista tuoda epäkohtia esiin, emmekä myöskään tiedä, onko sama tyyppi muussa kommentissa kertonut jotain muita mielipiteitä. Ehkä näet lampaina vain omista mielipiteistäsi eroavat komppaajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'D
Tuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Ei nyt lähdetä halkomaan hiuksia. Olit silti ensimmäinen. Moni ei halua olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Ei nyt lähdetä halkomaan hiuksia. Olit silti ensimmäinen. Moni ei halua olla.
Niinhän hän juuri sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Olisin todella onnellinen, jos löytäisin ihanan naisen jota ei haittaisi olla mun ensimmäinen " virallinen" tyttöystäväni, aikanaan ensimmäiseni ja ainoa ja toivottavasti loppuelämän kumppani. Aspergermaisen änkyrän logiikalla silti ensimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Ei nyt lähdetä halkomaan hiuksia. Olit silti ensimmäinen. Moni ei halua olla.
Niinhän hän juuri sanoi.
Ja sanoi myös "Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen" Hmm, mutta oli silti. Ristiriitaistako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Ei nyt lähdetä halkomaan hiuksia. Olit silti ensimmäinen. Moni ei halua olla.
Niinhän hän juuri sanoi.
Ja sanoi myös "Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen" Hmm, mutta oli silti. Ristiriitaistako?
Ei. Tuohon "ensimmäiseen" jo ikään kuin sisältyy se, ettei se (tai tässä tapauksessa hän) ole viimeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Ei nyt lähdetä halkomaan hiuksia. Olit silti ensimmäinen. Moni ei halua olla.
Niinhän hän juuri sanoi.
Ja sanoi myös "Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen" Hmm, mutta oli silti. Ristiriitaistako?
Onneks en taida olla ainoa täällä asperger piirteineni, mut mäkin tajusin tuon :'D.
Se pieni mutta huomattava vivahde ero ensimmäisen ja ainoan välillä. Monille ensimmäinen antaa oletraman jatkosta, vaikkei merkitykseen sellaista sisälly virallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :DHei mahtavaa, komppaajamies! Voisiko sun nimimerkki olla vaikka 121222? Olet siitä hauska hahmo, että ilmestyt silloin tällöin vaan cheerleadamaan idoliasi, oikeastaan aika söpöä :D
On varsin hyvä tapa kompata samanhenkisten mielipiteitä, eikä aina paasata niitä omia fraaseja uudelleen ja uudelleen. (t. eri)
Jaa. Minulle tulee tästä, niinkuin AP:nkin jutuista mieleen lampaat. Yhtään omaa mielipidettä ei ole, vaan kaikki tulee jostain valmiiksi pureskeltuna. Valmiit kaavat ensin netistä AP:lle ja siitä eteenpäin komppaajamiehelle jne. Aivan kuin he olisivat viettäneet koko elämänsä eristyksissä muista ihmisistä ja yrittäisivät nyt kuulua joukkoon valmis käsikirjoitus kädessä.
Ottamatta kantaa kaikkiin ap:n mielipiteisiin, niin tuossa nähdäkseni komppaaja löysi jotain ristiriitaisuuksia muiden kommenteista tai peukutuksista. Ei se ole lammasmaista tuoda epäkohtia esiin, emmekä myöskään tiedä, onko sama tyyppi muussa kommentissa kertonut jotain muita mielipiteitä. Ehkä näet lampaina vain omista mielipiteistäsi eroavat komppaajat.
Voi olla niinkin. Tässä keskustelussa toistuu kuitenkin tämä kaava jo monesti; AP kertoo oman mielipiteensä, joku muu kertoo eriävän oman mielipiteensä, komppaajamies tulee sanomaan että "tämähän oli ihan sama asia, miksi tuo saa ylä- ja toinen alapeukun!"
Kyseessä ei ole epäkohta, vaan ilmeisen heikko sisälukutaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin.
+ 26v miehellä on aikaisempaa kokemusta seurustelusta
+++ muutkin naiset olisivat halunneet miehen
- 26v miehellä ei ole aikaisempaa kokemusta seurustelusta
--- muut naiset eivät halunneet miestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :DHei mahtavaa, komppaajamies! Voisiko sun nimimerkki olla vaikka 121222? Olet siitä hauska hahmo, että ilmestyt silloin tällöin vaan cheerleadamaan idoliasi, oikeastaan aika söpöä :D
On varsin hyvä tapa kompata samanhenkisten mielipiteitä, eikä aina paasata niitä omia fraaseja uudelleen ja uudelleen. (t. eri)
Jaa. Minulle tulee tästä, niinkuin AP:nkin jutuista mieleen lampaat. Yhtään omaa mielipidettä ei ole, vaan kaikki tulee jostain valmiiksi pureskeltuna. Valmiit kaavat ensin netistä AP:lle ja siitä eteenpäin komppaajamiehelle jne. Aivan kuin he olisivat viettäneet koko elämänsä eristyksissä muista ihmisistä ja yrittäisivät nyt kuulua joukkoon valmis käsikirjoitus kädessä.
Ottamatta kantaa kaikkiin ap:n mielipiteisiin, niin tuossa nähdäkseni komppaaja löysi jotain ristiriitaisuuksia muiden kommenteista tai peukutuksista. Ei se ole lammasmaista tuoda epäkohtia esiin, emmekä myöskään tiedä, onko sama tyyppi muussa kommentissa kertonut jotain muita mielipiteitä. Ehkä näet lampaina vain omista mielipiteistäsi eroavat komppaajat.
Vielä kun ymmärtäisi, mikä se ristiriitaisuus oli. Jos ap:n kommentteja on alapeukutettu paljon, siihen on myös kommetoitu vähintään kerran, joten ei pitäisi olla vaikeaa myöskään ottaa selvää, mistä se alapeukutus kulloinkin johtuu. Näytäpäs minulle se ap:n samankaltainen kommentti, jota on alapeukutettu, niin katsotaan, mikä ero näillä viesteillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Ei nyt lähdetä halkomaan hiuksia. Olit silti ensimmäinen. Moni ei halua olla.
Niinhän hän juuri sanoi.
Ja sanoi myös "Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen" Hmm, mutta oli silti. Ristiriitaistako?
Onneks en taida olla ainoa täällä asperger piirteineni, mut mäkin tajusin tuon :'D.
Se pieni mutta huomattava vivahde ero ensimmäisen ja ainoan välillä. Monille ensimmäinen antaa oletraman jatkosta, vaikkei merkitykseen sellaista sisälly virallisesti.
Ei tarvitse olla edes asperger, koska tämä on taas näitä rivien välistä, ja vivahteista tulkintoja. Kun olet jonkun ensimmäinen niin olet ensimmäinen. Piste. Ei se muutu vaikka miten väännät ja tulkitset.
Jos sitten jäätkin ainoaksi, niin hyvä juttu, mutta et sitä etukäteen voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Ei nyt lähdetä halkomaan hiuksia. Olit silti ensimmäinen. Moni ei halua olla.
Niinhän hän juuri sanoi.
Ja sanoi myös "Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen" Hmm, mutta oli silti. Ristiriitaistako?
Ei. Tuohon "ensimmäiseen" jo ikään kuin sisältyy se, ettei se (tai tässä tapauksessa hän) ole viimeinen.
Sisältyy? Se on täysin sinun tulkintasi. Kaikilla meillä on ensimmäinen. Se jää monilla myös ainoaksi. Etukäteen et voi tietää, etkä tehdä tulkintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Ei nyt lähdetä halkomaan hiuksia. Olit silti ensimmäinen. Moni ei halua olla.
Niinhän hän juuri sanoi.
Ja sanoi myös "Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen" Hmm, mutta oli silti. Ristiriitaistako?
Onneks en taida olla ainoa täällä asperger piirteineni, mut mäkin tajusin tuon :'D.
Se pieni mutta huomattava vivahde ero ensimmäisen ja ainoan välillä. Monille ensimmäinen antaa oletraman jatkosta, vaikkei merkitykseen sellaista sisälly virallisesti.Ei tarvitse olla edes asperger, koska tämä on taas näitä rivien välistä, ja vivahteista tulkintoja. Kun olet jonkun ensimmäinen niin olet ensimmäinen. Piste. Ei se muutu vaikka miten väännät ja tulkitset.
Jos sitten jäätkin ainoaksi, niin hyvä juttu, mutta et sitä etukäteen voi tietää.
Se, mitä sanoja valitset käyttää, kertoo sinusta ja arviostasi, vaikka ne olisivat faktoja. Se, että puhut ensimmäisestä, kertoo, että et etsi sitä oikeaa, vaan etsit naiskokemuksia. Sinä ylipäätään ajattelet naisia joukkona, et yksilöinä. Vain joukossa on mielekästä ajatella järjestystä.
Et varmasti kerro kenellekään, että olet kirjoittanut ensimmäisen kerran ylioppilaaksi, tai väitellyt ensimmäisen kerran tohtoriksi. Vaikka ne olisivat faktoja. Koska ei ole mielekästä puhua ensimmäisyydestä tilanteessa, joka kaiken todennäköisyyden mukaan on ainutkertainen. Etkä kerro, että vaarisi nyt kuoli ensimmäisen kerran. Miksi? Onhan se fakta. Eli jos käytät sanaa ensimmäinen kumppanistasi, se kertoo, että et ole hakemassa vain yhtä ainutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
Kaiketi mulle osoitettu tää... Ei erityisesti jännitä, eikä pelota, lähinnä harmittaa näin trendinä se että kukaan ei uskaltaisi tai haluaisi olla ensimmäinen kuka milläkin syyllä.
Tää mun ulosantini johtuu mun ajatuksenjuoksusta (jollainen se on ollut niin kauan kuin muistan) ja sellaisena tuskin terapoitavissa kuntoon.
Voisihan sitä keskittyä muuhuun... Kuolemaani asti? Se kuulemma korjaa kaikki viat ja maksaa velat :'DTuon takia sinun pitää tuoda julki, että ehdokkaita olisi ollut, mutta ei ole osunut vaan sopivaa kohdalle (vaikkei se olisi edes totta). Olet nimittäin oikeassa, että muuten kukaan ei halua olla se ensimmäinen, ja sinut tulkitaan helposti epätoivoiseksi.
Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen. Ainoa ja viimeinen kyllä. Minä olin miehelleni ainoa, ja olen edelleen, vuosikymmenien jälkeenkin. Ensimmäiseksi en olisi lähtenyt, jos hän olisi sellaista hakenut.
Ei nyt lähdetä halkomaan hiuksia. Olit silti ensimmäinen. Moni ei halua olla.
Niinhän hän juuri sanoi.
Ja sanoi myös "Ei kukaan halua olla toisen ensimmäinen" Hmm, mutta oli silti. Ristiriitaistako?
Onneks en taida olla ainoa täällä asperger piirteineni, mut mäkin tajusin tuon :'D.
Se pieni mutta huomattava vivahde ero ensimmäisen ja ainoan välillä. Monille ensimmäinen antaa oletraman jatkosta, vaikkei merkitykseen sellaista sisälly virallisesti.Ei tarvitse olla edes asperger, koska tämä on taas näitä rivien välistä, ja vivahteista tulkintoja. Kun olet jonkun ensimmäinen niin olet ensimmäinen. Piste. Ei se muutu vaikka miten väännät ja tulkitset.
Jos sitten jäätkin ainoaksi, niin hyvä juttu, mutta et sitä etukäteen voi tietää.
Se, mitä sanoja valitset käyttää, kertoo sinusta ja arviostasi, vaikka ne olisivat faktoja. Se, että puhut ensimmäisestä, kertoo, että et etsi sitä oikeaa, vaan etsit naiskokemuksia. Sinä ylipäätään ajattelet naisia joukkona, et yksilöinä. Vain joukossa on mielekästä ajatella järjestystä.
Et varmasti kerro kenellekään, että olet kirjoittanut ensimmäisen kerran ylioppilaaksi, tai väitellyt ensimmäisen kerran tohtoriksi. Vaikka ne olisivat faktoja. Koska ei ole mielekästä puhua ensimmäisyydestä tilanteessa, joka kaiken todennäköisyyden mukaan on ainutkertainen. Etkä kerro, että vaarisi nyt kuoli ensimmäisen kerran. Miksi? Onhan se fakta. Eli jos käytät sanaa ensimmäinen kumppanistasi, se kertoo, että et ole hakemassa vain yhtä ainutta.
Tämä on taas näitä välillä liian pitkälle meneviä johtopäätelmiä. En voi käyttää ainoa sanaa, koska en voi tietää sitä vaikka niin toivonkin. Mitenhän se pitäisi ilmaista kun kokemattomallakin on negatiivinen "sointi" monien innokkaitten tulkitsijoiden mielestä?
Alue: Aihe vapaa
Et löytänyt niistä viesteistä mitään ratkaisevaa eroa? Esimerkiksi viittausta resursseihin? Tai passiivisaggressiivista suhtautumista naisten harrastuksiin/intohimoihin?