Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.

En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.

Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?

Ei odota. Mitä yritän sanoa, on se , ettei ongelmasi luultavasti ollenkaan ole introverttiys tai kokemattomuus vaan tuo surkutteleva voivoi-asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.

En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.

Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?

Anteeksi suora kysymys näin sivumennen: Oletko kenties asperger? Tämä ei siis ollut millään tavalla loukkauksena, aspergeriydessä ei ole mitään vikaa vaikka sitä joskus (pääosin internetissä) haukkumasanana käytetäänkin. Olen nääs itse ja havaitsin kuvauksessasi samoja piirteitä ja saman kaavan ajattelutavassasi. Vaikeus käsittää mitä muut tarkoittaa tai tuntee/ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.

En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.

Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?

Sanan ’kelpuuteta’ käyttäminen avaa asiaa ehkä vähän. Parisuhde ei ala kelpuuttamisesta (joka muutenkaan ei ole mikään järkevä sana) vaan ihastumisesta. Eikä sille ihastumiselle tai sen puutteelle tarvita selityksiä. Ehkä sinulla on liikaa haku päällä, se on huono asia. Annat ymmärtää naisen kuin naisen kelpaavan. Ei kukaan sellaista halua.

Tuntuu muutenkin, että joku haussasi on täysin pielessä. Harrastuksesi esim ovat hyvin monen naisen täysi unelma, ja puhut niistä kuin ne olisivat miinus. Joko yrität vääriä naisia, tai esität asiasi väärin.

Yksi tapa olisi tulla pois netistä, ja tutustua ihmisiin. Esim jos pidät lukemisesta, osallistu kirjapiiriin. Tutustut väistämättä naisiin, jotka sinua arvostavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Komppaan. Tällä herra introvertilla on useita samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kuin minullakin, olen itsekin introvertti ja kokematon - eli voisin lähteä treffeille näillä tiedoilla - mutta se tapa jolla hän tuli tähän keskusteluun, surkutellen kaikkea mitä on ja ei ole, ei saanut aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Ja ei-kovin-hyvällä meinaan todella perusnegatiivista, ehkä jopa masentunutta ankeuttajaa. (ei pahalla, uskon että pystyt halutessasi näyttämään paremmankin puolesi) Jotenkin tuntuu että sama toistuu seuranhaussakin jos naiset kerta toisensa jälkeen kaikkoaa.

Ei kai tämä ketju kaltaisessani positiivisia tuntemuksia herätä. Ne pari tapailua, jotka jatkuivat useampien treffien ajan, toinen päättyi siihen kun kahden kuukauden jälkeen nostin kissan pöydälle niin sanotusti ja kysyin seurustellaanko ja haluaako hän (tiesin, että oli tapaillut muita samalla, mutta oli osoittanut kasvavaa kiinnostusta; haleja ja suukkoja), no ei edes halunnut parisuhdetta vaan jotain mitä lie. Toinen kai etäisyyden ja kiireiden takia kun ei tavattu tiuhaan (ehkä tapaili muita samalla) tai mistä tiedän oliko tekosyitä ja olin "varamiehenä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.

En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.

Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?

Oletko totinen? Siis vakava, jäykkä, tosikko, yli-asiallinen? Suhtaudutko treffeihin kuin työpaikkahaastatteluihin eli mietit valmiiksi kysymyksiä ja/tai vastauksia?

Minä arvostan sitä, että kerrot henkilökohtaisista kokemuksistasi ja omista puutteistasi noin avoimesti, ja siksi toivoisin, että saisit myös jotain hyötyä tästä keskustelusta. Se mielikuva, joka itselleni syntyy, on mielikuva erittäin vakavamielisestä, huumorintajuttomasta miehestä. Sellaisen seurassa on vaikea rentoutua ja viihtyä.

Onko sinulla ehdottomia mielipiteitä? Oletko absolutisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Komppaan. Tällä herra introvertilla on useita samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kuin minullakin, olen itsekin introvertti ja kokematon - eli voisin lähteä treffeille näillä tiedoilla - mutta se tapa jolla hän tuli tähän keskusteluun, surkutellen kaikkea mitä on ja ei ole, ei saanut aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Ja ei-kovin-hyvällä meinaan todella perusnegatiivista, ehkä jopa masentunutta ankeuttajaa. (ei pahalla, uskon että pystyt halutessasi näyttämään paremmankin puolesi) Jotenkin tuntuu että sama toistuu seuranhaussakin jos naiset kerta toisensa jälkeen kaikkoaa.

Ei kai tämä ketju kaltaisessani positiivisia tuntemuksia herätä. Ne pari tapailua, jotka jatkuivat useampien treffien ajan, toinen päättyi siihen kun kahden kuukauden jälkeen nostin kissan pöydälle niin sanotusti ja kysyin seurustellaanko ja haluaako hän (tiesin, että oli tapaillut muita samalla, mutta oli osoittanut kasvavaa kiinnostusta; haleja ja suukkoja), no ei edes halunnut parisuhdetta vaan jotain mitä lie. Toinen kai etäisyyden ja kiireiden takia kun ei tavattu tiuhaan (ehkä tapaili muita samalla) tai mistä tiedän oliko tekosyitä ja olin "varamiehenä".

Eli olet sujuvasti ohittanut kaikki ne viestit, joissa naiset kertovat etteivät halua tai arvosta ns. panomiehiä tai mitä lie gigoloita. Minäkin naisena olen saanut pakit, parikin kertaa. Elämään kuuluvat myös pettymykset mutta ei niihin saa jäädä makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.

En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.

Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?

Anteeksi suora kysymys näin sivumennen: Oletko kenties asperger? Tämä ei siis ollut millään tavalla loukkauksena, aspergeriydessä ei ole mitään vikaa vaikka sitä joskus (pääosin internetissä) haukkumasanana käytetäänkin. Olen nääs itse ja havaitsin kuvauksessasi samoja piirteitä ja saman kaavan ajattelutavassasi. Vaikeus käsittää mitä muut tarkoittaa tai tuntee/ajattelee.

Aspergermäisiä piirteitä riittää, ei diagnoosia kuitenkaan ja muutoin elämässä selviän ihan hyvin. Niin ja tosiaan MBTI testit antaa intj, jonka kuvaus on aspergermäinen.

En siis osaa ottaa asiaa loukkauksena, se on osa minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.

En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.

Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?

Oletko totinen? Siis vakava, jäykkä, tosikko, yli-asiallinen? Suhtaudutko treffeihin kuin työpaikkahaastatteluihin eli mietit valmiiksi kysymyksiä ja/tai vastauksia?

Minä arvostan sitä, että kerrot henkilökohtaisista kokemuksistasi ja omista puutteistasi noin avoimesti, ja siksi toivoisin, että saisit myös jotain hyötyä tästä keskustelusta. Se mielikuva, joka itselleni syntyy, on mielikuva erittäin vakavamielisestä, huumorintajuttomasta miehestä. Sellaisen seurassa on vaikea rentoutua ja viihtyä.

Onko sinulla ehdottomia mielipiteitä? Oletko absolutisti?

En ole absolutisti, mutten juo juurikaan. En vain pidä humaltumisen ensimerkeistä tai maustakaan liioin. Sekin tuntuu olevan joillekkin paha juttu, kun on niin outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Komppaan. Tällä herra introvertilla on useita samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kuin minullakin, olen itsekin introvertti ja kokematon - eli voisin lähteä treffeille näillä tiedoilla - mutta se tapa jolla hän tuli tähän keskusteluun, surkutellen kaikkea mitä on ja ei ole, ei saanut aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Ja ei-kovin-hyvällä meinaan todella perusnegatiivista, ehkä jopa masentunutta ankeuttajaa. (ei pahalla, uskon että pystyt halutessasi näyttämään paremmankin puolesi) Jotenkin tuntuu että sama toistuu seuranhaussakin jos naiset kerta toisensa jälkeen kaikkoaa.

Ei kai tämä ketju kaltaisessani positiivisia tuntemuksia herätä. Ne pari tapailua, jotka jatkuivat useampien treffien ajan, toinen päättyi siihen kun kahden kuukauden jälkeen nostin kissan pöydälle niin sanotusti ja kysyin seurustellaanko ja haluaako hän (tiesin, että oli tapaillut muita samalla, mutta oli osoittanut kasvavaa kiinnostusta; haleja ja suukkoja), no ei edes halunnut parisuhdetta vaan jotain mitä lie. Toinen kai etäisyyden ja kiireiden takia kun ei tavattu tiuhaan (ehkä tapaili muita samalla) tai mistä tiedän oliko tekosyitä ja olin "varamiehenä".

Klikkaat auki ketjun jonka aloitusviestissä väitetään naisten vaativan liikoja. Mitä oletit löytäväsi? Vai olitko jo valmiiksi negatiivisine tuntemuksinesi tulossa kertomaan, miten et kelpaa koska introverttiys ja koska pidät kävelylenkeistä kauniilla säällä?

Minusta tuntuu että sinulla on todellisuudessa poikkeava tapa kommunikoida (esim. aspergerit), jota et itse havaitse. Siten et pysty näkemään todellista syytä miksi ihmiset kaikkoavat. Tämä huokuu jopa netin välityksellä viesteistä joita olet tähän asti kirjoittanut.

Ja jälleen se luotaantyöntävä perusnegatiivinen asenne puskee esiin. "Ehkä tapaili muita, tekosyitä, olin varamiehenä". Ehkä sinun kannattaisi jo oman mielenterveytesikin vuoksi kohauttaa olkia ja tuumia että jaa, hänellä oli syynsä, eikä meitä oltu tarkoitettu yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.

Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.

T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen

Tässä näette miehet miten miehetön nuori nainen on henkisesti ihan valovuosien päässä teistä mitä tulee asioiden ymmärtämiseen ja itsereflektiokykyyn. Tämä on vasta 25v ja pesee kypsyydessä mennen tullen palstamiehet joista osa alkaa olla jo lähempänä 40 v jollei yli. Te olette miehet ihan oikeasti lapsen tasolla tähän verrattuna, suosittelen todella itsetutkiskelun aloittamista naisten "vikoihin" keskittymisen sijaan.

Ja ap:n mielestä syy miesten yksinäisyyteen on se, että naiset ovat liian kranttuja. Hän ehdottaa ratkaisuksi sitä, että naiset alkaisivat kelpuuttaa epäkiinnostavia miehiä. Toinen ap:n ehdottama ratkaisu on se, että ylipainoiset naiset voisivat laihduttaa, jolloin heistä tulisi parempia kumppaneita miehille. 

Tosi kypsää. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.

En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.

Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?

Anteeksi suora kysymys näin sivumennen: Oletko kenties asperger? Tämä ei siis ollut millään tavalla loukkauksena, aspergeriydessä ei ole mitään vikaa vaikka sitä joskus (pääosin internetissä) haukkumasanana käytetäänkin. Olen nääs itse ja havaitsin kuvauksessasi samoja piirteitä ja saman kaavan ajattelutavassasi. Vaikeus käsittää mitä muut tarkoittaa tai tuntee/ajattelee.

Aspergermäisiä piirteitä riittää, ei diagnoosia kuitenkaan ja muutoin elämässä selviän ihan hyvin. Niin ja tosiaan MBTI testit antaa intj, jonka kuvaus on aspergermäinen.

En siis osaa ottaa asiaa loukkauksena, se on osa minua.

Oletko ajatellut käydä tutkituttamassa sen? Meinaan jos diagnoosi tipahtaisi, voisit saada siihen apua. Terapiaa joka auttaisi tunnistamaan aspergerille tyypilliset ajatuskierteet ja käyttäytymismallit, muuttamaan niitä tilanteessa niin että sosiaaliset kanssakäymiset onnistuvat suuremmalla todennäköisyydellä. Selviäisit elämässä entistä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.

En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.

Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?

Oletko totinen? Siis vakava, jäykkä, tosikko, yli-asiallinen? Suhtaudutko treffeihin kuin työpaikkahaastatteluihin eli mietit valmiiksi kysymyksiä ja/tai vastauksia?

Minä arvostan sitä, että kerrot henkilökohtaisista kokemuksistasi ja omista puutteistasi noin avoimesti, ja siksi toivoisin, että saisit myös jotain hyötyä tästä keskustelusta. Se mielikuva, joka itselleni syntyy, on mielikuva erittäin vakavamielisestä, huumorintajuttomasta miehestä. Sellaisen seurassa on vaikea rentoutua ja viihtyä.

Onko sinulla ehdottomia mielipiteitä? Oletko absolutisti?

En ole absolutisti, mutten juo juurikaan. En vain pidä humaltumisen ensimerkeistä tai maustakaan liioin. Sekin tuntuu olevan joillekkin paha juttu, kun on niin outoa.

Onko sinulla mielestäsi ylikorostunut kontrollin tarve?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Komppaan. Tällä herra introvertilla on useita samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kuin minullakin, olen itsekin introvertti ja kokematon - eli voisin lähteä treffeille näillä tiedoilla - mutta se tapa jolla hän tuli tähän keskusteluun, surkutellen kaikkea mitä on ja ei ole, ei saanut aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Ja ei-kovin-hyvällä meinaan todella perusnegatiivista, ehkä jopa masentunutta ankeuttajaa. (ei pahalla, uskon että pystyt halutessasi näyttämään paremmankin puolesi) Jotenkin tuntuu että sama toistuu seuranhaussakin jos naiset kerta toisensa jälkeen kaikkoaa.

Ei kai tämä ketju kaltaisessani positiivisia tuntemuksia herätä. Ne pari tapailua, jotka jatkuivat useampien treffien ajan, toinen päättyi siihen kun kahden kuukauden jälkeen nostin kissan pöydälle niin sanotusti ja kysyin seurustellaanko ja haluaako hän (tiesin, että oli tapaillut muita samalla, mutta oli osoittanut kasvavaa kiinnostusta; haleja ja suukkoja), no ei edes halunnut parisuhdetta vaan jotain mitä lie. Toinen kai etäisyyden ja kiireiden takia kun ei tavattu tiuhaan (ehkä tapaili muita samalla) tai mistä tiedän oliko tekosyitä ja olin "varamiehenä".

Klikkaat auki ketjun jonka aloitusviestissä väitetään naisten vaativan liikoja. Mitä oletit löytäväsi? Vai olitko jo valmiiksi negatiivisine tuntemuksinesi tulossa kertomaan, miten et kelpaa koska introverttiys ja koska pidät kävelylenkeistä kauniilla säällä?

Minusta tuntuu että sinulla on todellisuudessa poikkeava tapa kommunikoida (esim. aspergerit), jota et itse havaitse. Siten et pysty näkemään todellista syytä miksi ihmiset kaikkoavat. Tämä huokuu jopa netin välityksellä viesteistä joita olet tähän asti kirjoittanut.

Ja jälleen se luotaantyöntävä perusnegatiivinen asenne puskee esiin. "Ehkä tapaili muita, tekosyitä, olin varamiehenä". Ehkä sinun kannattaisi jo oman mielenterveytesikin vuoksi kohauttaa olkia ja tuumia että jaa, hänellä oli syynsä, eikä meitä oltu tarkoitettu yhteen.

Ei siinä, ettei tykkää musta ole sinänsä mitään, vaikka pettymys onkin, jos itse tykkäisin tutustua. Roikottamisesta en tykkää tai antaa suukoin ja halein ymmärtää pitävänsä pidemmän aikaa, kun kuitenkin tein parhaani mukaan selväksi, että tapailin vain häntä ja olen kiinostunut seurustelemaan. Kertoisi, jos ei tunnu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.

En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.

Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?

Oletko totinen? Siis vakava, jäykkä, tosikko, yli-asiallinen? Suhtaudutko treffeihin kuin työpaikkahaastatteluihin eli mietit valmiiksi kysymyksiä ja/tai vastauksia?

Minä arvostan sitä, että kerrot henkilökohtaisista kokemuksistasi ja omista puutteistasi noin avoimesti, ja siksi toivoisin, että saisit myös jotain hyötyä tästä keskustelusta. Se mielikuva, joka itselleni syntyy, on mielikuva erittäin vakavamielisestä, huumorintajuttomasta miehestä. Sellaisen seurassa on vaikea rentoutua ja viihtyä.

Onko sinulla ehdottomia mielipiteitä? Oletko absolutisti?

En ole absolutisti, mutten juo juurikaan. En vain pidä humaltumisen ensimerkeistä tai maustakaan liioin. Sekin tuntuu olevan joillekkin paha juttu, kun on niin outoa.

Onko sinulla mielestäsi ylikorostunut kontrollin tarve?

Ehkä lähinnä itsekintrollin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Komppaan. Tällä herra introvertilla on useita samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kuin minullakin, olen itsekin introvertti ja kokematon - eli voisin lähteä treffeille näillä tiedoilla - mutta se tapa jolla hän tuli tähän keskusteluun, surkutellen kaikkea mitä on ja ei ole, ei saanut aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Ja ei-kovin-hyvällä meinaan todella perusnegatiivista, ehkä jopa masentunutta ankeuttajaa. (ei pahalla, uskon että pystyt halutessasi näyttämään paremmankin puolesi) Jotenkin tuntuu että sama toistuu seuranhaussakin jos naiset kerta toisensa jälkeen kaikkoaa.

Ei kai tämä ketju kaltaisessani positiivisia tuntemuksia herätä. Ne pari tapailua, jotka jatkuivat useampien treffien ajan, toinen päättyi siihen kun kahden kuukauden jälkeen nostin kissan pöydälle niin sanotusti ja kysyin seurustellaanko ja haluaako hän (tiesin, että oli tapaillut muita samalla, mutta oli osoittanut kasvavaa kiinnostusta; haleja ja suukkoja), no ei edes halunnut parisuhdetta vaan jotain mitä lie. Toinen kai etäisyyden ja kiireiden takia kun ei tavattu tiuhaan (ehkä tapaili muita samalla) tai mistä tiedän oliko tekosyitä ja olin "varamiehenä".

Klikkaat auki ketjun jonka aloitusviestissä väitetään naisten vaativan liikoja. Mitä oletit löytäväsi? Vai olitko jo valmiiksi negatiivisine tuntemuksinesi tulossa kertomaan, miten et kelpaa koska introverttiys ja koska pidät kävelylenkeistä kauniilla säällä?

Minusta tuntuu että sinulla on todellisuudessa poikkeava tapa kommunikoida (esim. aspergerit), jota et itse havaitse. Siten et pysty näkemään todellista syytä miksi ihmiset kaikkoavat. Tämä huokuu jopa netin välityksellä viesteistä joita olet tähän asti kirjoittanut.

Ja jälleen se luotaantyöntävä perusnegatiivinen asenne puskee esiin. "Ehkä tapaili muita, tekosyitä, olin varamiehenä". Ehkä sinun kannattaisi jo oman mielenterveytesikin vuoksi kohauttaa olkia ja tuumia että jaa, hänellä oli syynsä, eikä meitä oltu tarkoitettu yhteen.

Ei siinä, ettei tykkää musta ole sinänsä mitään, vaikka pettymys onkin, jos itse tykkäisin tutustua. Roikottamisesta en tykkää tai antaa suukoin ja halein ymmärtää pitävänsä pidemmän aikaa, kun kuitenkin tein parhaani mukaan selväksi, että tapailin vain häntä ja olen kiinostunut seurustelemaan. Kertoisi, jos ei tunnu siltä.

Mielenkiintoinen ilmaisu. Et ollut kiinnostunut hänestä, et ollut ihastunut häneen, et kokenut häntä ihastuttavaksi tai hurmaavaksi - ei, vaan olit kiinnostunut seurustelusta. Miten osoitit hänelle (so, teit parhaasi mukaan selväksi) että haluaisit olla juuri hänen kanssaan; että hän on silmissäsi ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen?

Jos hän ei ollut ainutlaatuinen eikä mielenkiintoinen etkä ollut ihastunut, niin miksi olisit halunnut seurustella hänen kanssaan?

Sanooko aleksitymia sinulle mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?

Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...

Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.

Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?

Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.

Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.

Tämä vielä kerran:

Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)

Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'

Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.

Komppaan. Tällä herra introvertilla on useita samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kuin minullakin, olen itsekin introvertti ja kokematon - eli voisin lähteä treffeille näillä tiedoilla - mutta se tapa jolla hän tuli tähän keskusteluun, surkutellen kaikkea mitä on ja ei ole, ei saanut aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Ja ei-kovin-hyvällä meinaan todella perusnegatiivista, ehkä jopa masentunutta ankeuttajaa. (ei pahalla, uskon että pystyt halutessasi näyttämään paremmankin puolesi) Jotenkin tuntuu että sama toistuu seuranhaussakin jos naiset kerta toisensa jälkeen kaikkoaa.

Ei kai tämä ketju kaltaisessani positiivisia tuntemuksia herätä. Ne pari tapailua, jotka jatkuivat useampien treffien ajan, toinen päättyi siihen kun kahden kuukauden jälkeen nostin kissan pöydälle niin sanotusti ja kysyin seurustellaanko ja haluaako hän (tiesin, että oli tapaillut muita samalla, mutta oli osoittanut kasvavaa kiinnostusta; haleja ja suukkoja), no ei edes halunnut parisuhdetta vaan jotain mitä lie. Toinen kai etäisyyden ja kiireiden takia kun ei tavattu tiuhaan (ehkä tapaili muita samalla) tai mistä tiedän oliko tekosyitä ja olin "varamiehenä".

Klikkaat auki ketjun jonka aloitusviestissä väitetään naisten vaativan liikoja. Mitä oletit löytäväsi? Vai olitko jo valmiiksi negatiivisine tuntemuksinesi tulossa kertomaan, miten et kelpaa koska introverttiys ja koska pidät kävelylenkeistä kauniilla säällä?

Minusta tuntuu että sinulla on todellisuudessa poikkeava tapa kommunikoida (esim. aspergerit), jota et itse havaitse. Siten et pysty näkemään todellista syytä miksi ihmiset kaikkoavat. Tämä huokuu jopa netin välityksellä viesteistä joita olet tähän asti kirjoittanut.

Ja jälleen se luotaantyöntävä perusnegatiivinen asenne puskee esiin. "Ehkä tapaili muita, tekosyitä, olin varamiehenä". Ehkä sinun kannattaisi jo oman mielenterveytesikin vuoksi kohauttaa olkia ja tuumia että jaa, hänellä oli syynsä, eikä meitä oltu tarkoitettu yhteen.

Ei siinä, ettei tykkää musta ole sinänsä mitään, vaikka pettymys onkin, jos itse tykkäisin tutustua. Roikottamisesta en tykkää tai antaa suukoin ja halein ymmärtää pitävänsä pidemmän aikaa, kun kuitenkin tein parhaani mukaan selväksi, että tapailin vain häntä ja olen kiinostunut seurustelemaan. Kertoisi, jos ei tunnu siltä.

No siinä olet kyllä ihan oikeassa. Vähän outoa kyllä jos hän ei todella halunnut mitään enempää alunperinkään - olettaen että oli suomalainen - niin halailu ja pussailu ei kyllä kuulu kaverilliseen kanssakäymiseen.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.

Tässä neuvoni:

- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta

- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta

"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.

 

Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!

Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.

Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.

Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.

Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.

Tässä neuvoni:

- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta

- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta

"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.

 

Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!

Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.

Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.

Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.

Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.

 

Mitä arvelet tapahtuvan sitten, kun mies on kertonut olleensa aikaisemmin seurustelusuhteessa (jos siis sellaista valhetta käyttää), mutta yksikään hänen sukulaisistaan tai ystävistään ei ole koskaan tavannut kyseistä eksää, hänestä ei ole olemassa ainuttakaan valokuvaa, ei yhtäkään muistoa matkoista tai juhlista tms missä hänen kanssaan olisi oltu, jne? Itse tutustuin nyksääni yhteisen ystävän kautta, joten hänen eksänsä olemassaolosta tiesin jo ennen kuin tapasimmekaan, mutta niissäkin tapauksissa kun olen tutustunut johonkin mieheen muuta kautta, on kyllä noussut esiin tapahtumia, joiden yhteydessä eksä on mainittu. Ilman siis, että olisin erikseen kysynyt aikaisemmista suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".

Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.

Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.

Kuten jo pariin otteeseen olen maininnut naiset säännönmukaisesti kysyvät viimeisimmästä seurustelusta (tai seurustelukumppanien määrästä) ja oudoksuvat suuresti kun en valehtele ja kerron, että tunsin vasta vanhempana kiinostusta näitä asioita kohtaan.

Jos harrastukset ovat ongelma, ne ovat pääasiassa valokuvaus, tietokoneet, lukeminen ja kesäisin maastopylräilyä ja uintia välillä. Myös kävelyillä käyn mielelläni kauniilla kelillä.

En kyllä parhaalla tahdollakaan keksi, mitä ongelmaa noissa harrastuksissa voi olla, ellet sitten ihan pelkkiä pintaliitopissiksiä deittaile. Tuntuu käsittämättömältä. Esimerkiksi mun tuntemistani naisista moni pitää valokuvien ottamisesta vaikkei se varsinainen harrastus olisikaan, suurin osa harrastaa lukemista ja lähes kaikki jotakin liikuntaa.

Vinkki introverttimiehelle: naisen rima harrastukselle on erilainen kuin miehellä. Kun nainen käy pari kertaa vuodessa ulkomailla, ei hän sano miehen tapaan "no tykkään käydä välillä ulkomailla". Ei. Nainen sanoo "matkailu on suuri intohimoni!". Jos matkalla käydään tuotakin useammin, on se suorastaan elämäntapa.

Kerro siis että valokuvaus on intohimosi. Kerro haaveistasi päästä valokuvaamaan X paikassa tai maastopyörämatkasta ulkomaille Y paikkaan. Älä sano "no olisi kiva käydä...", vaan "suuri haaveeni on päästä...".

Miehen tulee ilmentää puheissaan intohimoa, kunnianhimoa ja suuria haaveita/tavoitteita. Alitajuisesti nainen kokee miehen olevan matkalla kohti suurempia materiaalisia resursseja, vaikka loogisesti ajateltuna kyse on pelkästä harrastuksesta.

Tälle kokemattomalle miehelle. Jos treffeillä kysytään edellisistä suhteista, kannattaa sanoa suoraan, miten asia on. Voi sanoa suoraan, ettei ole seurustellut. Jos treffikumppani kysyy miksi, voit vastata, että ei vain ole löytynyt ketään sopivaa ja elämä on vain mennyt näin. 

Kiertely ja kaartelu on turhaa, eikä valehteluun pidä missään nimessä mennä. Toisaalta ei tarvitse ryhtyä myöskään mihinkään perusteellisiin syiden selittelyihin.