Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.
Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.
Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.
Mitä arvelet tapahtuvan sitten, kun mies on kertonut olleensa aikaisemmin seurustelusuhteessa (jos siis sellaista valhetta käyttää), mutta yksikään hänen sukulaisistaan tai ystävistään ei ole koskaan tavannut kyseistä eksää, hänestä ei ole olemassa ainuttakaan valokuvaa, ei yhtäkään muistoa matkoista tai juhlista tms missä hänen kanssaan olisi oltu, jne? Itse tutustuin nyksääni yhteisen ystävän kautta, joten hänen eksänsä olemassaolosta tiesin jo ennen kuin tapasimmekaan, mutta niissäkin tapauksissa kun olen tutustunut johonkin mieheen muuta kautta, on kyllä noussut esiin tapahtumia, joiden yhteydessä eksä on mainittu. Ilman siis, että olisin erikseen kysynyt aikaisemmista suhteista.
Lue tarkemmin. En kehottanut introverttimiestä valehtelemaan että hän on ollut seurustelusuhteessa.
Kehotin antamaan kuvan että se on ollut oma valinta, vaikka todellinen syy olisi ollut joku muu. Ehdotin tätä vastausta:
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat"
= tässä ei siis asettauduta puolustuskannalle hölmön itsekehun ("kröhöm, olisi minulla kysyntää ollut...") avulla, eikä suoranaisesti valehdellakaan, olettaen että I-miestä kuitenkin kiinnostaa kumppanin sopivuus juuri hänelle. Siitä huolimatta naiselle annetaan kuva että tarjolla on ollut naisia, mutta I-mies on mieluummin päättänyt odotella Sitä Oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.
Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.
Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.
Ei, ei ja ei. Naiselle hälytyskellot tuossa skenaariossa soivat siinä, että tämä mies haluaa epätoivoisesti naisen, joten minä olen hänelle vain joku jonka hän saa. Ei sellainen halua kukaan olla.
Sen sijaan, jos mies sanoo, ettei ole seurustellut koskaan, koska ei ole ollut rakastunut, eikä voisi seurustella ilman aitoja tunteita (ja tietysti niin, että tämä on totta), nainen on erityinen, koska juuri tämän naisen takia mies olisi valmis luopumaan vapaudestaan. Ei kenenkään muun. Silloin tilanne on täysin toinen.
Se, että mies haluaa naisen, ja seurustella, on aika luotaantyöntävää. Siksi elävässä elämässä tutustuminen on lähtökohtaisesti parempi kuin joku nettideitti.
Vierailija kirjoitti:
Tälle kokemattomalle miehelle. Jos treffeillä kysytään edellisistä suhteista, kannattaa sanoa suoraan, miten asia on. Voi sanoa suoraan, ettei ole seurustellut. Jos treffikumppani kysyy miksi, voit vastata, että ei vain ole löytynyt ketään sopivaa ja elämä on vain mennyt näin.
Kiertely ja kaartelu on turhaa, eikä valehteluun pidä missään nimessä mennä. Toisaalta ei tarvitse ryhtyä myöskään mihinkään perusteellisiin syiden selittelyihin.
Tämä on ihan totta. 121212:n ja muiden teeskentelyvinkit voi myös unohtaa, sillä teeskentely haisee taivaaseen saakka ja herättävää treffikumppanissa lähinnä epäluuloa: mitä tämä piilottelee?
Vierailija kirjoitti:
Tälle kokemattomalle miehelle. Jos treffeillä kysytään edellisistä suhteista, kannattaa sanoa suoraan, miten asia on. Voi sanoa suoraan, ettei ole seurustellut. Jos treffikumppani kysyy miksi, voit vastata, että ei vain ole löytynyt ketään sopivaa ja elämä on vain mennyt näin.
Kiertely ja kaartelu on turhaa, eikä valehteluun pidä missään nimessä mennä. Toisaalta ei tarvitse ryhtyä myöskään mihinkään perusteellisiin syiden selittelyihin.
Siis toihan on tasan sama vinkki jonka 121212 antoi :D
Rehellinen vastaushan olisi "koska olen sosiaalisesti rajoittunut, eikä naiset halua mua".
Miks tää saa yläpeukkuja ja 121212:n antamana alapeukkuja?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.
Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.
Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.
Mitä arvelet tapahtuvan sitten, kun mies on kertonut olleensa aikaisemmin seurustelusuhteessa (jos siis sellaista valhetta käyttää), mutta yksikään hänen sukulaisistaan tai ystävistään ei ole koskaan tavannut kyseistä eksää, hänestä ei ole olemassa ainuttakaan valokuvaa, ei yhtäkään muistoa matkoista tai juhlista tms missä hänen kanssaan olisi oltu, jne? Itse tutustuin nyksääni yhteisen ystävän kautta, joten hänen eksänsä olemassaolosta tiesin jo ennen kuin tapasimmekaan, mutta niissäkin tapauksissa kun olen tutustunut johonkin mieheen muuta kautta, on kyllä noussut esiin tapahtumia, joiden yhteydessä eksä on mainittu. Ilman siis, että olisin erikseen kysynyt aikaisemmista suhteista.
Lue tarkemmin. En kehottanut introverttimiestä valehtelemaan että hän on ollut seurustelusuhteessa.
Kehotin antamaan kuvan että se on ollut oma valinta, vaikka todellinen syy olisi ollut joku muu. Ehdotin tätä vastausta:
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat"
= tässä ei siis asettauduta puolustuskannalle hölmön itsekehun ("kröhöm, olisi minulla kysyntää ollut...") avulla, eikä suoranaisesti valehdellakaan, olettaen että I-miestä kuitenkin kiinnostaa kumppanin sopivuus juuri hänelle. Siitä huolimatta naiselle annetaan kuva että tarjolla on ollut naisia, mutta I-mies on mieluummin päättänyt odotella Sitä Oikeaa.
Sen Oikean odottaminen on hyvä (ja koskee siis myös sitä, ettei irtosuhteita eikä varsinkaan niitä maksullisia ole), mutta tuo kemioiden kohtaaminen on kyllä fraasina ohittamaton miinus. Ihastuminen/rakastuminen ovat oikeita termejä. Ei mitkään kemiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.
Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.
Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.
Ei, ei ja ei. Naiselle hälytyskellot tuossa skenaariossa soivat siinä, että tämä mies haluaa epätoivoisesti naisen, joten minä olen hänelle vain joku jonka hän saa. Ei sellainen halua kukaan olla.
Sen sijaan, jos mies sanoo, ettei ole seurustellut koskaan, koska ei ole ollut rakastunut, eikä voisi seurustella ilman aitoja tunteita (ja tietysti niin, että tämä on totta), nainen on erityinen, koska juuri tämän naisen takia mies olisi valmis luopumaan vapaudestaan. Ei kenenkään muun. Silloin tilanne on täysin toinen.
Se, että mies haluaa naisen, ja seurustella, on aika luotaantyöntävää. Siksi elävässä elämässä tutustuminen on lähtökohtaisesti parempi kuin joku nettideitti.
Vapaudesta luopumisen arvo riippuu siitä haluavatko muutkin naiset ko. miehen.
NotSoFast kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.
Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.
Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.
Ei, ei ja ei. Naiselle hälytyskellot tuossa skenaariossa soivat siinä, että tämä mies haluaa epätoivoisesti naisen, joten minä olen hänelle vain joku jonka hän saa. Ei sellainen halua kukaan olla.
Sen sijaan, jos mies sanoo, ettei ole seurustellut koskaan, koska ei ole ollut rakastunut, eikä voisi seurustella ilman aitoja tunteita (ja tietysti niin, että tämä on totta), nainen on erityinen, koska juuri tämän naisen takia mies olisi valmis luopumaan vapaudestaan. Ei kenenkään muun. Silloin tilanne on täysin toinen.
Se, että mies haluaa naisen, ja seurustella, on aika luotaantyöntävää. Siksi elävässä elämässä tutustuminen on lähtökohtaisesti parempi kuin joku nettideitti.
Vapaudesta luopumisen arvo riippuu siitä haluavatko muutkin naiset ko. miehen.
Ja tässä mennään taas metsään. Onko ihmisellä mielestäsi mitään muuta arvoa kuin se, kuinka moni häntä haluaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?
Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...
Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?
Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.
Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.Tämä vielä kerran:
Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)
Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'
Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.Komppaan. Tällä herra introvertilla on useita samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kuin minullakin, olen itsekin introvertti ja kokematon - eli voisin lähteä treffeille näillä tiedoilla - mutta se tapa jolla hän tuli tähän keskusteluun, surkutellen kaikkea mitä on ja ei ole, ei saanut aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Ja ei-kovin-hyvällä meinaan todella perusnegatiivista, ehkä jopa masentunutta ankeuttajaa. (ei pahalla, uskon että pystyt halutessasi näyttämään paremmankin puolesi) Jotenkin tuntuu että sama toistuu seuranhaussakin jos naiset kerta toisensa jälkeen kaikkoaa.
Ei kai tämä ketju kaltaisessani positiivisia tuntemuksia herätä. Ne pari tapailua, jotka jatkuivat useampien treffien ajan, toinen päättyi siihen kun kahden kuukauden jälkeen nostin kissan pöydälle niin sanotusti ja kysyin seurustellaanko ja haluaako hän (tiesin, että oli tapaillut muita samalla, mutta oli osoittanut kasvavaa kiinnostusta; haleja ja suukkoja), no ei edes halunnut parisuhdetta vaan jotain mitä lie. Toinen kai etäisyyden ja kiireiden takia kun ei tavattu tiuhaan (ehkä tapaili muita samalla) tai mistä tiedän oliko tekosyitä ja olin "varamiehenä".
Klikkaat auki ketjun jonka aloitusviestissä väitetään naisten vaativan liikoja. Mitä oletit löytäväsi? Vai olitko jo valmiiksi negatiivisine tuntemuksinesi tulossa kertomaan, miten et kelpaa koska introverttiys ja koska pidät kävelylenkeistä kauniilla säällä?
Minusta tuntuu että sinulla on todellisuudessa poikkeava tapa kommunikoida (esim. aspergerit), jota et itse havaitse. Siten et pysty näkemään todellista syytä miksi ihmiset kaikkoavat. Tämä huokuu jopa netin välityksellä viesteistä joita olet tähän asti kirjoittanut.
Ja jälleen se luotaantyöntävä perusnegatiivinen asenne puskee esiin. "Ehkä tapaili muita, tekosyitä, olin varamiehenä". Ehkä sinun kannattaisi jo oman mielenterveytesikin vuoksi kohauttaa olkia ja tuumia että jaa, hänellä oli syynsä, eikä meitä oltu tarkoitettu yhteen.
Ei siinä, ettei tykkää musta ole sinänsä mitään, vaikka pettymys onkin, jos itse tykkäisin tutustua. Roikottamisesta en tykkää tai antaa suukoin ja halein ymmärtää pitävänsä pidemmän aikaa, kun kuitenkin tein parhaani mukaan selväksi, että tapailin vain häntä ja olen kiinostunut seurustelemaan. Kertoisi, jos ei tunnu siltä.
Mielenkiintoinen ilmaisu. Et ollut kiinnostunut hänestä, et ollut ihastunut häneen, et kokenut häntä ihastuttavaksi tai hurmaavaksi - ei, vaan olit kiinnostunut seurustelusta. Miten osoitit hänelle (so, teit parhaasi mukaan selväksi) että haluaisit olla juuri hänen kanssaan; että hän on silmissäsi ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen?
Jos hän ei ollut ainutlaatuinen eikä mielenkiintoinen etkä ollut ihastunut, niin miksi olisit halunnut seurustella hänen kanssaan?
Sanooko aleksitymia sinulle mitään?
Ei sano aleksitymiat mitään, mutta googlaan kun jaksan.
Onks väkisin "rivien välistä lukemisen" yrittäminen perusnaisellinen ominaisuus?
Se on mun kohdalla turhaa ja johtaa yleensä suuriin väärinkäsityksiin. Siis en ole valmis seurustelemaan ilman syvää välittämistä ja viehättävyyttä. Äh. Se on tää mun totuuspakkomielle, en voi puhua hyvällä omallatunnolla niin suurilla ilmaisuilla kuin rakkaus ennen kuin ymmärrän itse mitä tunnen
mitävttua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle kokemattomalle miehelle. Jos treffeillä kysytään edellisistä suhteista, kannattaa sanoa suoraan, miten asia on. Voi sanoa suoraan, ettei ole seurustellut. Jos treffikumppani kysyy miksi, voit vastata, että ei vain ole löytynyt ketään sopivaa ja elämä on vain mennyt näin.
Kiertely ja kaartelu on turhaa, eikä valehteluun pidä missään nimessä mennä. Toisaalta ei tarvitse ryhtyä myöskään mihinkään perusteellisiin syiden selittelyihin.
Siis toihan on tasan sama vinkki jonka 121212 antoi :D
Rehellinen vastaushan olisi "koska olen sosiaalisesti rajoittunut, eikä naiset halua mua".
Miks tää saa yläpeukkuja ja 121212:n antamana alapeukkuja?
Koska 121212:n vastaus sisälsi naurettavia selostuksia soidinmenoista ja ties mistä pullistelusta. 121212 kehotti miestä käyttäytymään laskelmoivasti.
Tässä nyt yritetään antaa neuvoja miehelle, jota ilmeisesti vaivaa aleksitymia. Tuollaiselle ihmiselle (ja itse asiassa kenelle tahansa muullekin) sanoisin, että mihinkään laskelmointiin ja kikkailuun ei pidä mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tietysti naiset toivoo rehellistä miestä.
Kukapa ei toivoisi?
Ongelma on siinä että moni vastaajista ei itsekään ottaisi meistä joka kertoo rehellisesti naisettomuudesta tai sosiaalisista vaikeuksista.
Siksi joskus on parempi kertoa muutama valkoinen valhe että pääsee alkuun.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.
Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.
Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.
Me emme olekaan riikinkukkoja vaan ihmisiä. Minun harvat niskakarvani nousevat pystyyn, kun mies liehittelee ja esiintyy, normaali keskustelu kahden ihmisen välillä sen sijaan toimii yllättävän hyvin. Sellainen, jossa molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan, ihmisinä eikä reikinä tai edes mahdollisina kumppaneina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rehellisyyskostautuu kirjoitti:
No tietysti naiset toivoo rehellistä miestä.
Kukapa ei toivoisi?
Ongelma on siinä että moni vastaajista ei itsekään ottaisi meistä joka kertoo rehellisesti naisettomuudesta tai sosiaalisista vaikeuksista.
Siksi joskus on parempi kertoa muutama valkoinen valhe että pääsee alkuun.
Tarvitseeko kertoa edes niitä valkoisia valheita? Itse sain sen käsityksen, että tämä kokematon mies haluaa puhua aina totta.
Voi sanoa vaikka, että en ole seurustellut. Jos kysytään miksi, voi vastata, että elämä on vain mennyt näin. Ei selittelyä, ei valheita, ei surkuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Kuten jo pariin otteeseen olen maininnut naiset säännönmukaisesti kysyvät viimeisimmästä seurustelusta (tai seurustelukumppanien määrästä) ja oudoksuvat suuresti kun en valehtele ja kerron, että tunsin vasta vanhempana kiinostusta näitä asioita kohtaan.
Jos harrastukset ovat ongelma, ne ovat pääasiassa valokuvaus, tietokoneet, lukeminen ja kesäisin maastopylräilyä ja uintia välillä. Myös kävelyillä käyn mielelläni kauniilla kelillä.En kyllä parhaalla tahdollakaan keksi, mitä ongelmaa noissa harrastuksissa voi olla, ellet sitten ihan pelkkiä pintaliitopissiksiä deittaile. Tuntuu käsittämättömältä. Esimerkiksi mun tuntemistani naisista moni pitää valokuvien ottamisesta vaikkei se varsinainen harrastus olisikaan, suurin osa harrastaa lukemista ja lähes kaikki jotakin liikuntaa.
Vinkki introverttimiehelle: naisen rima harrastukselle on erilainen kuin miehellä. Kun nainen käy pari kertaa vuodessa ulkomailla, ei hän sano miehen tapaan "no tykkään käydä välillä ulkomailla". Ei. Nainen sanoo "matkailu on suuri intohimoni!". Jos matkalla käydään tuotakin useammin, on se suorastaan elämäntapa.
Kerro siis että valokuvaus on intohimosi. Kerro haaveistasi päästä valokuvaamaan X paikassa tai maastopyörämatkasta ulkomaille Y paikkaan. Älä sano "no olisi kiva käydä...", vaan "suuri haaveeni on päästä...".
Miehen tulee ilmentää puheissaan intohimoa, kunnianhimoa ja suuria haaveita/tavoitteita. Alitajuisesti nainen kokee miehen olevan matkalla kohti suurempia materiaalisia resursseja, vaikka loogisesti ajateltuna kyse on pelkästä harrastuksesta.
Kuinka voikaan mies noin halveksua naisia.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.
Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.
Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.
Ei, ei ja ei. Naiselle hälytyskellot tuossa skenaariossa soivat siinä, että tämä mies haluaa epätoivoisesti naisen, joten minä olen hänelle vain joku jonka hän saa. Ei sellainen halua kukaan olla.
Sen sijaan, jos mies sanoo, ettei ole seurustellut koskaan, koska ei ole ollut rakastunut, eikä voisi seurustella ilman aitoja tunteita (ja tietysti niin, että tämä on totta), nainen on erityinen, koska juuri tämän naisen takia mies olisi valmis luopumaan vapaudestaan. Ei kenenkään muun. Silloin tilanne on täysin toinen.
Se, että mies haluaa naisen, ja seurustella, on aika luotaantyöntävää. Siksi elävässä elämässä tutustuminen on lähtökohtaisesti parempi kuin joku nettideitti.
Niin, miehen pitää kaikin keinoin yrittää saada vaikutelma, ettei ole epätoivoinen. Tuo käsitehän riippuu täysin ihmisestä, mikä koetaan epätoivoiseksi, mutta miehen kannattaa todellakin osoittaa, että mahdollisuuksia olisi ollut, mutta oikeaa ei ole löytynyt. Kun tavataan ensimmäisen tai toisen kerran, niin eihän kukaan vielä tiedä miten uskomattoman erityinen se toinen on. Nainen joka tapauksessa haluaa, että mies tuntee noin jo heti alussa. Siksi miehen on syytä osoittaa ihastuksensa ja naisen erityisyys selkeästi jo alussa, jotta homma jatkuu.
rehellisyyskostautuu kirjoitti:
No tietysti naiset toivoo rehellistä miestä.
Kukapa ei toivoisi?
Ongelma on siinä että moni vastaajista ei itsekään ottaisi meistä joka kertoo rehellisesti naisettomuudesta tai sosiaalisista vaikeuksista.
Siksi joskus on parempi kertoa muutama valkoinen valhe että pääsee alkuun.
Ei se mitä kertoo, vaan miten ja missä vaiheessa kertoo. Uskon että moni ihminen rakastaa syvällisiä, rehellisiä ja henkilökohtaisia keskusteluja luotettavan kumppanin (tai ystävän tai perheenjäsenen) kanssa. Mutta jos kerrot tuntemattomalle ennen ensitreffejä surkuttelevasti "no kun mulla on tää introverttius niin sitä tätä ja tuota" niin voin taata että suurinosa perääntyy hiljaa takavasemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?
Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...
Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?
Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.
Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.Tämä vielä kerran:
Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)
Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'
Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.Komppaan. Tällä herra introvertilla on useita samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kuin minullakin, olen itsekin introvertti ja kokematon - eli voisin lähteä treffeille näillä tiedoilla - mutta se tapa jolla hän tuli tähän keskusteluun, surkutellen kaikkea mitä on ja ei ole, ei saanut aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Ja ei-kovin-hyvällä meinaan todella perusnegatiivista, ehkä jopa masentunutta ankeuttajaa. (ei pahalla, uskon että pystyt halutessasi näyttämään paremmankin puolesi) Jotenkin tuntuu että sama toistuu seuranhaussakin jos naiset kerta toisensa jälkeen kaikkoaa.
Ei kai tämä ketju kaltaisessani positiivisia tuntemuksia herätä. Ne pari tapailua, jotka jatkuivat useampien treffien ajan, toinen päättyi siihen kun kahden kuukauden jälkeen nostin kissan pöydälle niin sanotusti ja kysyin seurustellaanko ja haluaako hän (tiesin, että oli tapaillut muita samalla, mutta oli osoittanut kasvavaa kiinnostusta; haleja ja suukkoja), no ei edes halunnut parisuhdetta vaan jotain mitä lie. Toinen kai etäisyyden ja kiireiden takia kun ei tavattu tiuhaan (ehkä tapaili muita samalla) tai mistä tiedän oliko tekosyitä ja olin "varamiehenä".
Klikkaat auki ketjun jonka aloitusviestissä väitetään naisten vaativan liikoja. Mitä oletit löytäväsi? Vai olitko jo valmiiksi negatiivisine tuntemuksinesi tulossa kertomaan, miten et kelpaa koska introverttiys ja koska pidät kävelylenkeistä kauniilla säällä?
Minusta tuntuu että sinulla on todellisuudessa poikkeava tapa kommunikoida (esim. aspergerit), jota et itse havaitse. Siten et pysty näkemään todellista syytä miksi ihmiset kaikkoavat. Tämä huokuu jopa netin välityksellä viesteistä joita olet tähän asti kirjoittanut.
Ja jälleen se luotaantyöntävä perusnegatiivinen asenne puskee esiin. "Ehkä tapaili muita, tekosyitä, olin varamiehenä". Ehkä sinun kannattaisi jo oman mielenterveytesikin vuoksi kohauttaa olkia ja tuumia että jaa, hänellä oli syynsä, eikä meitä oltu tarkoitettu yhteen.
Ei siinä, ettei tykkää musta ole sinänsä mitään, vaikka pettymys onkin, jos itse tykkäisin tutustua. Roikottamisesta en tykkää tai antaa suukoin ja halein ymmärtää pitävänsä pidemmän aikaa, kun kuitenkin tein parhaani mukaan selväksi, että tapailin vain häntä ja olen kiinostunut seurustelemaan. Kertoisi, jos ei tunnu siltä.
Mielenkiintoinen ilmaisu. Et ollut kiinnostunut hänestä, et ollut ihastunut häneen, et kokenut häntä ihastuttavaksi tai hurmaavaksi - ei, vaan olit kiinnostunut seurustelusta. Miten osoitit hänelle (so, teit parhaasi mukaan selväksi) että haluaisit olla juuri hänen kanssaan; että hän on silmissäsi ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen?
Jos hän ei ollut ainutlaatuinen eikä mielenkiintoinen etkä ollut ihastunut, niin miksi olisit halunnut seurustella hänen kanssaan?
Sanooko aleksitymia sinulle mitään?
helka! :)
Yritin kysellä oletko vielä yhdessä "j.nnämiehen" kanssa, mutta ilmeisesti "j.nnämies" on lisätty kiellettyjen sanojen listalle kun vastaus päätyi hyväksyttäväksi (=sensuroitavaksi).
Jos kokemattomuudesta kertominen jännittää ja pelottaa, kannattaisiko vaikka unohtaa se treffeillä käyminen vähäksi aikaa? Voisi kokeilla vaikka sellaista, että keskittyy jonkin aikaa johonkin ihan muuhun, kuten työhön ja harrastuksiin. Minusta kuulostaa myös vähän siltä, että isoin ongelma tässä on jonkinasteinen sosiaalisten taitojen puute. Tätä asiaa voisi koettaa kartoittaa vaikka jonkinlaisessa terapiassa, kuten joku jo ehdottikin.
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D
Hei mahtavaa, komppaajamies! Voisiko sun nimimerkki olla vaikka 121222? Olet siitä hauska hahmo, että ilmestyt silloin tällöin vaan cheerleadamaan idoliasi, oikeastaan aika söpöä :D
Alue: Aihe vapaa
Annat valehteluneuvoja ihmiselle, jolla on ilmeisesti vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa ja myös vaikeuksia ilmaista tunteitaan. Mitäpä luulet, onko neuvoistasi hyötyä ko. henkilölle? Kyseinen mies sanoi aikaisemmin ketjussa itsekin, ettei halua valehdella.