Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Onko mielestäsi valehtelemista sanoa, ettei ole vielä kohdannut ketään, jonka kanssa kemiat ovat kohdanneet jos kerran ei ole todella seurustellut kenenkään kanssa? Miksi pitäisi korostaa sitä puolta ettei ketään olisi ollut tarjollakaan? Tulee mieleen semmoinen insinöörimäinen niuhottaminen mieleen tässä hiusten halkomisessa. Asian voi sanoa nätisti tai epäedullisesti yhtään valehtelematta.
Kyseessä ei kuitenkaan ole näytelmä. Ehkä 121212:n osalta erikoiset sanavalinnat johtuvat siitä, ettemme kommunikoi hänen äidinkielellään enkä siksi aivan saa kiinni tuosta ajatuksesta; OLETA naisen kysyvän tätä, VALMISTELE häntä miellyttävä vastaus, YRITÄ VAIKUTTAA sellaiselta ja tuollaiselta... Se on showta, eikä pidemmässä suhteessa tule toimimaan.
Suomi ei ole Hännik... eikun siis 121212:n äidinkieli? No on todellakin! Et kai sinä oikeasti usko kaikkea mitä hän kirjoittaa?! :-DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.
Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Onko mielestäsi valehtelemista sanoa, ettei ole vielä kohdannut ketään, jonka kanssa kemiat ovat kohdanneet jos kerran ei ole todella seurustellut kenenkään kanssa? Miksi pitäisi korostaa sitä puolta ettei ketään olisi ollut tarjollakaan? Tulee mieleen semmoinen insinöörimäinen niuhottaminen mieleen tässä hiusten halkomisessa. Asian voi sanoa nätisti tai epäedullisesti yhtään valehtelematta.
Kyseessä ei kuitenkaan ole näytelmä. Ehkä 121212:n osalta erikoiset sanavalinnat johtuvat siitä, ettemme kommunikoi hänen äidinkielellään enkä siksi aivan saa kiinni tuosta ajatuksesta; OLETA naisen kysyvän tätä, VALMISTELE häntä miellyttävä vastaus, YRITÄ VAIKUTTAA sellaiselta ja tuollaiselta... Se on showta, eikä pidemmässä suhteessa tule toimimaan.
Suomi ei ole Hännik... eikun siis 121212:n äidinkieli? No on todellakin! Et kai sinä oikeasti usko kaikkea mitä hän kirjoittaa?! :-DDD
Ai helvetti. Nyt erehdyin uskomaan siihen yhteen asiaan, josta ajattelin ettei tyyppi keksisi satuja. Sori. Eli nuo sanankäänteet on ihan tarkoituksella noin valittuja. Vielä pahempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?
Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...
Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)
Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'
Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissin, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.
Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.
Kuten jo pariin otteeseen olen maininnut naiset säännönmukaisesti kysyvät viimeisimmästä seurustelusta (tai seurustelukumppanien määrästä) ja oudoksuvat suuresti kun en valehtele ja kerron, että tunsin vasta vanhempana kiinostusta näitä asioita kohtaan.
Jos harrastukset ovat ongelma, ne ovat pääasiassa valokuvaus, tietokoneet, lukeminen ja kesäisin maastopylräilyä ja uintia välillä. Myös kävelyillä käyn mielelläni kauniilla kelillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?
Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...
Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.
Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tyytymisestä.
Tuossahan on kaava, joka liittyy keskusteluun alfapanoista ja betaelättäjistä.
Aika monellakin naisella on kolme elämänvaihetta:
1. Juoksut (ei vielä lapset mielessä)
2. Vakiintuminen (perheen perustaminen, lasten kasvattaminen, "ruuhkavuodet")
3. Menot (lapset kasatettu, uusi koulutus, työ, sosiaalinen elämä)
On lukuisia miehiä jotka kelpaavat vaiheeseen 2. mutta eivät samoille naisille vaiheeseen 1. eikä 3. Tämä on se betaelättäjäkuvio josta ketjussa kirjoitetaan. Tästä syystä olisin todella skeptinen naisen suhteen jolla on jo lapsikuume päällä - samoin kuin naisen suhteen joka suosi ennen tätä vaihetta täysin eri tyyppisiä miehiä.Tavallisen naisen elämänvaiheet:
1) Nuoruus, johon sisältyy opiskelut, ystävät, seurustelu ja seksielämä sen vakituisen seurustelukumppanin kanssa. Toki myös bilettäminen mikä taas ei tarkoita mitään paneskeluorgioita.
2) Perheen perustaminen ja ruuhkavuodet.
3) Oma elämä, jonka elämiseen suurin osa kaipaa kumppania. Isovanhemmuus ja sen oman puolison kanssa vanheneminen.
Näihin kaikkiin vaiheisiin kyllä kelpaisi se sama mies, mutta elämä ei vaan aina mene niin, että sama kumppani pysyy rinnalla koko ajan. Tämä ei todellakaan ole yksinomaan naisten syytä. Suurimmaksi osaksi syyllisiä varmaan ei ole ollenkaan, ihmiset vaan ihan oikeasti kasvavat erilleen ja rakkaus loppuu. Silloin kun syyllisiä on, miehet ovat aivan yhtä syyllisiä kuin naisetkin.
Nuoruuden seurustelut harvoin kestävät siihen seuraavaan elämänvaiheeseen ja se johtuu ihan siitä, että sekä tytöillä että pojilla elämäntilanne ja jopa koko ystäväpiiri ja kotipaikkakuntakin muuttuvat opiskelukuvuoiden myötä. Silloin se vanhalle kotipaikkakunnalle jäänyt lukioajan seurustelukaveri ei välttämättä pysy kuvioissa perässä. Tämä on sellainen erotilanne, johon ei ole syyllisiä.
Perhearki ja ruuhkavuodet puolestaan pistävät parisuhteen koetukselle ihan tutkitusti. Sekään ei ole kenenkään vika, ihmiset vain reagoivat eri tavalla stressaavaan elämäntilanteeseen. Toisaalta usein se on mies, joka ei sopeudu lapsiperheen vastuunkantoon ja väsymykseen. Tälläkin palstalla miehet valittavat usein siitä, että heidän puolisonsa ei parin taaperon kanssa valvoessaan jaksa "huolehtia itsestään" ja harrastaa seksiä tarpeeksi usein. Miehet sitten etääntyvät perheestä ja puolisostaan, uppoavat töihin ja kavereidensa kanssa harrastamiseen ja nainen kokee jäävänsä yksin. Nämä ovat varsin yleisiä syitä parisuhteen kariutumiseen lapsiperhevaiheessa.
Tuo väite, että naisille ei vaan kelpaa sama mies eri elämänvaiheisiin on täyttä puppua. Kelpaisi kyllä jos se mies vaan jaksaa mukana niissä elämänmuutoksissa eikä ala pitää vaimoaan pelkkänä kodinhoitajana ja pussientyhjennysalustana. Mieshän mielellään elää epätyydyttävässäkin parisuhteessa niin kauan kuin palvelu pelaa, koska hän ulkoistaa itsensä perhe-elämästä ja alkaa elää omaa elämäänsä siinä sivussa. Nainen ei voi tehdä samaa, ja tällöin alkaa ero houkuttamaan, koska tuossa vaiheessa parisuhde ei tarjoa naiselle niitä hyötyjä mitä miehelle tarjoaa.
Uskomatonta! Ap:ta ja muita miehiä jatkuvasti haukutaan siitä, että he eivät ymmärrä naisten olevan yksilöitä, eikä tilastolla ole mitään arvoa. Sitten joku kirjoittaa pitkän viestin, jossa oikein yksityiskohtaisesti kertoo muun muassa, miksi nuoruuden seurustelut loppuvat (huhhuh) tai miksi mies elää epätyydyttävässä suhteessa (mmmitä?). Peukut 10-0.
Ettekö te todella näe mitään ristiriitaa tässä? Teille voi kirjoittaa mitä vain roskaa, kunhan se vain tukee teidän asennoitumistanne asiaan. Ei ole keskustelua sellainen, kun ette te edes yritä keskustella.
Tämä ei ole tilasto eikä suunnitelma tai tiukka aikataulu. Tämä on esimerkki siitä, kuinka tavallisen naisen tai miehen elämä noin pääpiirteissään voisi sujua.
Kehotan sinua lukemaan kaksi viimeistä lausettasi ja rehellisesti sanomaan, onko se hyvää keskustelua?
Hyvään keskusteluun ei myöskään kuulu se, että leimataan vastapuoli valehtelijaksi silloin, kun vastaus ei miellytä. Tätä ovat täällä miehet ahkerasti harrastaneet.Hyvää keskustelua on nimenomaan tuoda nämä valtavat biakset esiin. Samat argumentit on käännetty molempiin suuntiin sen mukaan, mikä miellyttää itseä.
Kuten sanoin, hyvää keskustelua ei ole poimia omaa mielipidettä pönkittäviä argumentteja huolimatta siitä, ovatko ne vedenkestäviä vai eivät.
Etkö todella pysty löytämään mitään eroa AP:n betaelättäjäsuunnitelman ja tämän naisen kirjoittaman normaalin elämänkulun välillä? Ei ole kyse biaseista - tällekin on olemassa suomenkielinen sana, mutta oletan sinun oppineen kaiken jenkkiläisiltä nettisivuilta, joten olkoon. On kyse siitä, että henkilö A syyllistää vastakkaisen sukupuolen edustajia siitä, ettei ole saanut tarpeeksi, tai ainakaan niin paljon seksiä, kuin joku muu ja siksi turvautuu paperisiin suunnitelmiin, joilla ei tunteiden tai rakkauden tai elämän kanssa ole mitään tekemistä, vaan jotka joku yhtä katkera joskus on keksinyt ja jotka esim AP aivan sokkona nyt nielee.
Toinen toteaa ilman katkeruutta ja vihaa, että elämässä voi olla erilaisia vaiheita, koska normaali ihminen muuttuu elämän varrella.
Näin lapsellista argumentointia en ole kohdannut vuosikausiin. Toki muukin viestisi käsitteli jotain aivan totaalisen muuta kuin mistä yritin avata keskustelua, joten voidaan varmaan unohtaa koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Tyytymisestä.
Tuossahan on kaava, joka liittyy keskusteluun alfapanoista ja betaelättäjistä.
Aika monellakin naisella on kolme elämänvaihetta:
1. Juoksut (ei vielä lapset mielessä)
2. Vakiintuminen (perheen perustaminen, lasten kasvattaminen, "ruuhkavuodet")
3. Menot (lapset kasatettu, uusi koulutus, työ, sosiaalinen elämä)
On lukuisia miehiä jotka kelpaavat vaiheeseen 2. mutta eivät samoille naisille vaiheeseen 1. eikä 3. Tämä on se betaelättäjäkuvio josta ketjussa kirjoitetaan. Tästä syystä olisin todella skeptinen naisen suhteen jolla on jo lapsikuume päällä - samoin kuin naisen suhteen joka suosi ennen tätä vaihetta täysin eri tyyppisiä miehiä.Tavallisen naisen elämänvaiheet:
1) Nuoruus, johon sisältyy opiskelut, ystävät, seurustelu ja seksielämä sen vakituisen seurustelukumppanin kanssa. Toki myös bilettäminen mikä taas ei tarkoita mitään paneskeluorgioita.
2) Perheen perustaminen ja ruuhkavuodet.
3) Oma elämä, jonka elämiseen suurin osa kaipaa kumppania. Isovanhemmuus ja sen oman puolison kanssa vanheneminen.
Näihin kaikkiin vaiheisiin kyllä kelpaisi se sama mies, mutta elämä ei vaan aina mene niin, että sama kumppani pysyy rinnalla koko ajan. Tämä ei todellakaan ole yksinomaan naisten syytä. Suurimmaksi osaksi syyllisiä varmaan ei ole ollenkaan, ihmiset vaan ihan oikeasti kasvavat erilleen ja rakkaus loppuu. Silloin kun syyllisiä on, miehet ovat aivan yhtä syyllisiä kuin naisetkin.
Nuoruuden seurustelut harvoin kestävät siihen seuraavaan elämänvaiheeseen ja se johtuu ihan siitä, että sekä tytöillä että pojilla elämäntilanne ja jopa koko ystäväpiiri ja kotipaikkakuntakin muuttuvat opiskelukuvuoiden myötä. Silloin se vanhalle kotipaikkakunnalle jäänyt lukioajan seurustelukaveri ei välttämättä pysy kuvioissa perässä. Tämä on sellainen erotilanne, johon ei ole syyllisiä.
Perhearki ja ruuhkavuodet puolestaan pistävät parisuhteen koetukselle ihan tutkitusti. Sekään ei ole kenenkään vika, ihmiset vain reagoivat eri tavalla stressaavaan elämäntilanteeseen. Toisaalta usein se on mies, joka ei sopeudu lapsiperheen vastuunkantoon ja väsymykseen. Tälläkin palstalla miehet valittavat usein siitä, että heidän puolisonsa ei parin taaperon kanssa valvoessaan jaksa "huolehtia itsestään" ja harrastaa seksiä tarpeeksi usein. Miehet sitten etääntyvät perheestä ja puolisostaan, uppoavat töihin ja kavereidensa kanssa harrastamiseen ja nainen kokee jäävänsä yksin. Nämä ovat varsin yleisiä syitä parisuhteen kariutumiseen lapsiperhevaiheessa.
Tuo väite, että naisille ei vaan kelpaa sama mies eri elämänvaiheisiin on täyttä puppua. Kelpaisi kyllä jos se mies vaan jaksaa mukana niissä elämänmuutoksissa eikä ala pitää vaimoaan pelkkänä kodinhoitajana ja pussientyhjennysalustana. Mieshän mielellään elää epätyydyttävässäkin parisuhteessa niin kauan kuin palvelu pelaa, koska hän ulkoistaa itsensä perhe-elämästä ja alkaa elää omaa elämäänsä siinä sivussa. Nainen ei voi tehdä samaa, ja tällöin alkaa ero houkuttamaan, koska tuossa vaiheessa parisuhde ei tarjoa naiselle niitä hyötyjä mitä miehelle tarjoaa.
Uskomatonta! Ap:ta ja muita miehiä jatkuvasti haukutaan siitä, että he eivät ymmärrä naisten olevan yksilöitä, eikä tilastolla ole mitään arvoa. Sitten joku kirjoittaa pitkän viestin, jossa oikein yksityiskohtaisesti kertoo muun muassa, miksi nuoruuden seurustelut loppuvat (huhhuh) tai miksi mies elää epätyydyttävässä suhteessa (mmmitä?). Peukut 10-0.
Ettekö te todella näe mitään ristiriitaa tässä? Teille voi kirjoittaa mitä vain roskaa, kunhan se vain tukee teidän asennoitumistanne asiaan. Ei ole keskustelua sellainen, kun ette te edes yritä keskustella.
Tämä ei ole tilasto eikä suunnitelma tai tiukka aikataulu. Tämä on esimerkki siitä, kuinka tavallisen naisen tai miehen elämä noin pääpiirteissään voisi sujua.
Kehotan sinua lukemaan kaksi viimeistä lausettasi ja rehellisesti sanomaan, onko se hyvää keskustelua?
Hyvään keskusteluun ei myöskään kuulu se, että leimataan vastapuoli valehtelijaksi silloin, kun vastaus ei miellytä. Tätä ovat täällä miehet ahkerasti harrastaneet.Hyvää keskustelua on nimenomaan tuoda nämä valtavat biakset esiin. Samat argumentit on käännetty molempiin suuntiin sen mukaan, mikä miellyttää itseä.
Kuten sanoin, hyvää keskustelua ei ole poimia omaa mielipidettä pönkittäviä argumentteja huolimatta siitä, ovatko ne vedenkestäviä vai eivät.
Etkö todella pysty löytämään mitään eroa AP:n betaelättäjäsuunnitelman ja tämän naisen kirjoittaman normaalin elämänkulun välillä? Ei ole kyse biaseista - tällekin on olemassa suomenkielinen sana, mutta oletan sinun oppineen kaiken jenkkiläisiltä nettisivuilta, joten olkoon. On kyse siitä, että henkilö A syyllistää vastakkaisen sukupuolen edustajia siitä, ettei ole saanut tarpeeksi, tai ainakaan niin paljon seksiä, kuin joku muu ja siksi turvautuu paperisiin suunnitelmiin, joilla ei tunteiden tai rakkauden tai elämän kanssa ole mitään tekemistä, vaan jotka joku yhtä katkera joskus on keksinyt ja jotka esim AP aivan sokkona nyt nielee.
Toinen toteaa ilman katkeruutta ja vihaa, että elämässä voi olla erilaisia vaiheita, koska normaali ihminen muuttuu elämän varrella.Näin lapsellista argumentointia en ole kohdannut vuosikausiin. Toki muukin viestisi käsitteli jotain aivan totaalisen muuta kuin mistä yritin avata keskustelua, joten voidaan varmaan unohtaa koko juttu.
Sinä olet lähinnä keskittynyt kertomaan, kuinka kukaan ei osaa keskustella oikein, niinkuin sinä haluaisit. Ole hyvä ja kerro nyt sitten, mistä todella halusit keskustella. Olen vastannut sinun viesteihisi ja vastannut kysymyksiin, takaisin saan vain "ettehän te osaa keskustella". Onko keskustelua mielestäsi se, että ollaan kanssasi samaa mieltä? Sitä nimittäin on turha odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?
Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...
Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?
Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.
Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?
Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...
Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?
Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.
Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.
Tämä vielä kerran:
Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)
Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'
Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Kuten jo pariin otteeseen olen maininnut naiset säännönmukaisesti kysyvät viimeisimmästä seurustelusta (tai seurustelukumppanien määrästä) ja oudoksuvat suuresti kun en valehtele ja kerron, että tunsin vasta vanhempana kiinostusta näitä asioita kohtaan.
Jos harrastukset ovat ongelma, ne ovat pääasiassa valokuvaus, tietokoneet, lukeminen ja kesäisin maastopylräilyä ja uintia välillä. Myös kävelyillä käyn mielelläni kauniilla kelillä.
En kyllä parhaalla tahdollakaan keksi, mitä ongelmaa noissa harrastuksissa voi olla, ellet sitten ihan pelkkiä pintaliitopissiksiä deittaile. Tuntuu käsittämättömältä. Esimerkiksi mun tuntemistani naisista moni pitää valokuvien ottamisesta vaikkei se varsinainen harrastus olisikaan, suurin osa harrastaa lukemista ja lähes kaikki jotakin liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?
Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...
Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?
Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.
Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.Tämä vielä kerran:
Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)
Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'
Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.
Komppaan. Tällä herra introvertilla on useita samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita kuin minullakin, olen itsekin introvertti ja kokematon - eli voisin lähteä treffeille näillä tiedoilla - mutta se tapa jolla hän tuli tähän keskusteluun, surkutellen kaikkea mitä on ja ei ole, ei saanut aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Ja ei-kovin-hyvällä meinaan todella perusnegatiivista, ehkä jopa masentunutta ankeuttajaa. (ei pahalla, uskon että pystyt halutessasi näyttämään paremmankin puolesi) Jotenkin tuntuu että sama toistuu seuranhaussakin jos naiset kerta toisensa jälkeen kaikkoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
No niin. Miksi et rajaa treffikumppaneiksi vain toisia introvertteja?
Miten mä nyt sen rajauksen tekisin? Persoonallisuustestit joilla karsia jo muutenkin mitättömästä määrästä entistäkin pienemmäksi? Taitaa se, että naisille riittää kysyntää netissä, mistä vaan valkata treffeille aiheuttaa näitä...
Niistä jotka olen treffeillä tavannut on noin kolmannes ollut mielestäni introvertin oloisia, mutta osa heistäkin toivonut menevää miestä.Ihan vaikka kertomalla itsestäsi, siitä, minkälaisia asioita pidät arvossa ja mihin kaipaisit kumppania. Eivätköhän ne menevät bilettäjät osaa karttaa ihmistä, joka ilmoittaa hakevansa seuraa mökille ja koti-iltoihin. Mitä mieltä on lähteä treffeille täysin erilaisen tyypin kanssa, jos hakee elämältä ihan eri asioita?
Kerrottu on, silti valtaosa tuntuu menettävän kiinnostuksensa vasta tavatessa tai pian sen jälkeen. Jotenkin en vain kai kykene luomaan sitä "kipinää" tai "kemiaa" joita koristetaan.
Kun kerran täällä omakohtaiset kokemukset ovat niin arvossa vaativuuden vähättelyssä, niin aattelin kertoa omanikin.Tämä vielä kerran:
Älä nyt loukkaannu tai ota tätä väärin, mutta voiko olla että korostat tätä piirrettä itsessäsi liikaa? Tiedäthän tämän vegaani-anekdootin? ;) (Mistä tiedät että joku on vegaani? No hän kertoo sen sinulle kyllä.)
Olin kerran jo lähdössä treffeille miehen kanssa, mutta peruin kun hän jatkuvasti laittoi viestejä tähän tyyliin: 'Et sä musta kuitenkaan tykkää kun oon niin ruma', 'Et varmaan oikeesti halua edes tulla kun mä oon tämmönen rumilus', 'Varmaan vielä perut koko treffit...'
Ja niin tein, peruin treffit. Mies oli kuvan perusteella ihan normaali, kivan näköinen kaveri mutta tuo jankutus sai minut lyömään jarrut pohjaan. Epäilen, niin kuin edelleen sinunkin kohdallasi, että ns. "rumuutta" tai introversiota käytetään kulissina, jonka taakse piilotetaan se todellinen ongelma, koska ei uskalleta tarttua siihen.
Luin tuon jo ekalla kerralla, mutta en jaksanut kommentoida, kun mulla ei ole kuin arvauksia syistä, miksi ei kelpuuteta.
En korosta kokemattomuutta tai introversiota, mutten niitä kielläkkään, jos kysytään tai tulevat ilmi.
Eräs juttu mikä voisi selittää tuota "kipinöiden" puutetta on se etten valehtele tai kerro puolitotuuksia, joten en voi uutta tuttavuuttakaan estoitta kehua tai julistaa ihastumista saati rakkautta, kun en tunne vielä tarpeeksi. Odottaako joku sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.
Tässä neuvoni:
- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta
- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta
"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.
Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!
Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.Onko mielestäsi valehtelemista sanoa, ettei ole vielä kohdannut ketään, jonka kanssa kemiat ovat kohdanneet jos kerran ei ole todella seurustellut kenenkään kanssa? Miksi pitäisi korostaa sitä puolta ettei ketään olisi ollut tarjollakaan? Tulee mieleen semmoinen insinöörimäinen niuhottaminen mieleen tässä hiusten halkomisessa. Asian voi sanoa nätisti tai epäedullisesti yhtään valehtelematta.
Tuo kemioista puhuminen antaa aika tyhmän kuvan. Jos sanoo, ettei ole tullut vastaan ihmistä, jonka kanssa olisi ollut molemminpuolisia tunteita ja rakastumista, antaa paljon paremman kuvan. Ja ilmeisesti se on täysin totta.
Alue: Aihe vapaa
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.