Millaisia ihmisiä ovat nämä "ihastuksia tulee ja menee"-tyypit?
Minulle ei ainakaan mitään ihastuksia tule ja mene. Ei ole koskaan tullut, parisuhteessa etenkään. Ihmiset ilmeisesti kokevat sanan "ihastuminen" todella eri lailla. Jos ihastun, se ei mitenkään vaan mene ohi, se on mulle vakava tunnetila. En kyllä tunne ketään sellaista, jotka jatkuvasti vaan ihastuvat vaikka lyhtypylvääseen, niinkuin nämä "ihastuksia tulee ja menee"- ihmiset.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
No nämähän juuri EIVÄT ole epävakaita tyyppejä, koska pystyvät satunnaisesti nousevista tunteista jotakuta toista kohtaan huolimatta pysymään uskollisesti parisuhteessaan! Epävakaus olisi sitä, että TOIMII aina tunteidensa mukaan ja siksi vaihtaa suhdetta kuin paitaa. Itse olen ollut yhden ja ainoan kumppanin kanssa 25 vuotta, uskollisesti. Silti olen useasti tuntenut "ihastusta" jotakita muuta kohtaan. En vaan ole antanut tunteiden viedä, en ole tehnyt mitään tai edes ilmaissut ihastustani kohteelle tai kellekään muullekaan mitenkään. Onhan maailmassa kiinnostavia ja puoleensavetäviä ihmisiä! Mutta ei se vakituisen suhteeni arvoa poista eikä sitä uhkaa.
SAMA!
Varmaan melkolailla sellaisia ihmiiä jotka eivät kykene edes rakentvaia ihmisuhteita solmimaan eivätkä muutoinkaan saa mitään rakentavaa ja pidempikestoista aikaiseksi.
Arvottomia ja heppoisia rakastaville ihmisille. Helppoheikkejä kaikin tavoin. Epäihmisiä.
No nyt on ihan naurettavia kommentteja. Miten te ette tajua että teidän tapa tuntea ei ole ainoa. Ihminen ei voi mitään tunteilleen, jos ihastuu helposti ei tee ihmisestä epävakaata, sairasta, sitoutumiskammoista jne. Toivottavasti tekin ihastutte parisuhteessa ulkopuoliseen ja tajuatte että mustan ja valkoisen lisäksi on paljon värejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ap kokenut noita sun ikävän kestäviä ihastuksia. Useimmat on kuitenkin sellaisia jotka pystyy unohtamaan suunnilleen heti kun haluaakin, päivääkään ei mene pilalle ja kahdessa viikossa on siirrytty jo eteenpäin.
En ajatellut olevani mitenkään outo. Enintään oon aatellut olevani outo siksi että mulla on noita kuukausikaupalla viipyileviä pakkomielteitä tyypeistä joita en edes tunne ja joita en ole edes nähnyt puoleen vuoteen. Kaverit ainakin pitävät tuota outona ja huonona juttuna. Mä olen hyväksynyt tämän piirteen itsessäni vaikka kiusallinen onkin.
Eihän tuollainen ole edes mitään ihastumista...
Mitä se ihastuminen sitten susta on? Kun eikö sen sanan pitäisi tarkottaa just sellaista äkillistä tunneryöppyä joka ei ole kestävää jollei sitä ala syventää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on ihan naurettavia kommentteja. Miten te ette tajua että teidän tapa tuntea ei ole ainoa. Ihminen ei voi mitään tunteilleen, jos ihastuu helposti ei tee ihmisestä epävakaata, sairasta, sitoutumiskammoista jne. Toivottavasti tekin ihastutte parisuhteessa ulkopuoliseen ja tajuatte että mustan ja valkoisen lisäksi on paljon värejä.
Kaikilla ei ole hu**aus verissä ja geeneissä vaikka sinä oletkin syntymälo*tto ja vielä puolustelet häpeääsi.
:D voi taivas!! Jos panisin kaikkia kehen ihastun niin ehkä sitten ymmärtäisin kommenttisi. Onnea pikku kuplaasi, pidä mieli puhtaana ettet vain järkyty.
Kylläpä ihmiset nyt jotenkin pelkää meitä joille ihastuminen ei ole vakavaa. Vaikka mitään pahaa ei olla tehty. Mikä tässä nyt on?
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset nyt jotenkin pelkää meitä joille ihastuminen ei ole vakavaa. Vaikka mitään pahaa ei olla tehty. Mikä tässä nyt on?
Minä en pelkää, mutta ärsyynnyn siitä kuinka oletatte muiden olevan samanlaisia. Ärsyynnyn itseasiassa tosi paljon, jos sitä "ihastumisia nyt tulee ja menee"- neuvoa jaetaan ihmisille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa ja miettivät esim.eroamista sen vuoksi, että ovat ihastuneet toiseen.
Luultavasti minun ihastuminen on sinun rakastuminen.
Ihme negatiivisia kommenttia tulee helposti ihastuvisista ihmisistä. Siis, kai nyt voi ihastua, ei se tarkoita, että vaihtaa parisuhdetta, ja että olisi jotenkin joka elämänalueella kokoajan uudet tuulet? Vai siis mitä täällä nyt selitetään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset nyt jotenkin pelkää meitä joille ihastuminen ei ole vakavaa. Vaikka mitään pahaa ei olla tehty. Mikä tässä nyt on?
Minä en pelkää, mutta ärsyynnyn siitä kuinka oletatte muiden olevan samanlaisia. Ärsyynnyn itseasiassa tosi paljon, jos sitä "ihastumisia nyt tulee ja menee"- neuvoa jaetaan ihmisille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa ja miettivät esim.eroamista sen vuoksi, että ovat ihastuneet toiseen.
Luultavasti minun ihastuminen on sinun rakastuminen.
Ehkä kannattaa sitten muuttaa terminkäyttöäsi vastaamaan paremmin ulkomaailmassa yleistä tapaa. Ei kieli toimi, jos ihmiset käyttää sanoja sen mukaan mikä itestä tuntuu sopivalta eikä pyri siihen että muilla olisi termin sisällöstä sama käsitys.
Rakastutteko te ihmiset sitten ihmisiin ihan ilman mitään syytä, etäältä? Ei tarvitse viettää vaikka paljon aikaa yhdessä kahdestaan ja jutella molemmille tärkeistä asioista ja oppia tuntemaan toinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset nyt jotenkin pelkää meitä joille ihastuminen ei ole vakavaa. Vaikka mitään pahaa ei olla tehty. Mikä tässä nyt on?
Minä en pelkää, mutta ärsyynnyn siitä kuinka oletatte muiden olevan samanlaisia. Ärsyynnyn itseasiassa tosi paljon, jos sitä "ihastumisia nyt tulee ja menee"- neuvoa jaetaan ihmisille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa ja miettivät esim.eroamista sen vuoksi, että ovat ihastuneet toiseen.
Luultavasti minun ihastuminen on sinun rakastuminen.
Jos valitset nykyisen parisuhteesi, niinkuin minä tein, parin vuoden päästä saatat itsekin sanoa ihastumisia tulee ja menee... ehkä rakastumisiakin.
Mä en puolestani ymmärrä niitä, jotka eivät ihastu koskaan. Kuulostaa joltain tunnevammalta mun korvissani. Tai aseksuaaleilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset nyt jotenkin pelkää meitä joille ihastuminen ei ole vakavaa. Vaikka mitään pahaa ei olla tehty. Mikä tässä nyt on?
Minä en pelkää, mutta ärsyynnyn siitä kuinka oletatte muiden olevan samanlaisia. Ärsyynnyn itseasiassa tosi paljon, jos sitä "ihastumisia nyt tulee ja menee"- neuvoa jaetaan ihmisille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa ja miettivät esim.eroamista sen vuoksi, että ovat ihastuneet toiseen.
Luultavasti minun ihastuminen on sinun rakastuminen.
Ehkä kannattaa sitten muuttaa terminkäyttöäsi vastaamaan paremmin ulkomaailmassa yleistä tapaa. Ei kieli toimi, jos ihmiset käyttää sanoja sen mukaan mikä itestä tuntuu sopivalta eikä pyri siihen että muilla olisi termin sisällöstä sama käsitys.
Rakastutteko te ihmiset sitten ihmisiin ihan ilman mitään syytä, etäältä? Ei tarvitse viettää vaikka paljon aikaa yhdessä kahdestaan ja jutella molemmille tärkeistä asioista ja oppia tuntemaan toinen?
Kutsun tuota sinun ihastustasi ehkä jonkinlaiseksi kiinnostukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset nyt jotenkin pelkää meitä joille ihastuminen ei ole vakavaa. Vaikka mitään pahaa ei olla tehty. Mikä tässä nyt on?
Minä en pelkää, mutta ärsyynnyn siitä kuinka oletatte muiden olevan samanlaisia. Ärsyynnyn itseasiassa tosi paljon, jos sitä "ihastumisia nyt tulee ja menee"- neuvoa jaetaan ihmisille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa ja miettivät esim.eroamista sen vuoksi, että ovat ihastuneet toiseen.
Luultavasti minun ihastuminen on sinun rakastuminen.
Jos valitset nykyisen parisuhteesi, niinkuin minä tein, parin vuoden päästä saatat itsekin sanoa ihastumisia tulee ja menee... ehkä rakastumisiakin.
Ja edelleen jankutat. Eikö se mene päähäsi, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en puolestani ymmärrä niitä, jotka eivät ihastu koskaan. Kuulostaa joltain tunnevammalta mun korvissani. Tai aseksuaaleilta.
Kyllä suhteessa olevan jatkuva uusiin ihastuminen ihan sairausluokituksesta löytyy. Vaikka kaikkia fantasioitaan ei toteuttaisikaan. Elukkatouhua - vietit vie ja libido paukkuu. Alapääajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on ihan naurettavia kommentteja. Miten te ette tajua että teidän tapa tuntea ei ole ainoa. Ihminen ei voi mitään tunteilleen, jos ihastuu helposti ei tee ihmisestä epävakaata, sairasta, sitoutumiskammoista jne. Toivottavasti tekin ihastutte parisuhteessa ulkopuoliseen ja tajuatte että mustan ja valkoisen lisäksi on paljon värejä.
Kaikilla ei ole hu**aus verissä ja geeneissä vaikka sinä oletkin syntymälo*tto ja vielä puolustelet häpeääsi.
Voi hyvänen aika! Hu***us on toimintaa, pettämistä, irtosuhteilua yms. Se EI ole sitä, että tuntee hiljaa mielessään, että työkaveri on aika ihana ja pysyy uskollisesti omassa vakituisessa parisuhteessaan. Ihanko tosissanne väitätte, että oma kumppaninne on ainoa ihminen maailmassa, johon tunnette mitään vetoa, vaikka niiden muiden kanssa ette mitään tekisikään?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastun helposti ja se on vakava tunnetila mutta haalistuu kyllä ajan kanssa. En mahda sille mitään ja alkuun se häiritsi kovasti. Nyt koitan nauttia siitä tunteesta ja siirtää jännitystä parisuhteeseeni. Olen kuitenkin päättänyt olla mieheni kanssa ja rakastan häntä. 12 v yhdessä ja tänä aikana muutama kunnon ihastuminen. Minkäs teet? Mieheni on parasta, jos suhde hänen kanssaan ei riittäisi, en vain olisi yksiavioinen.
Haluatko kysyä jotain mitä et ymmärrä?
Mitä tarkoittaa "siirtää jännitystä parisuhteeseeni", Eikö juuri päinvastoin, se oma itsestäänselvä läpeensä tuttu kumppani ei ole tippaakaan jännä verrattuna saavuttamattomaan ihastukseen?
Kyllä se romantiikka ja fiilis vällyjen väliin siirtyy kotonakin. Jotenkin sitä on eri tavalla virittynyt. Edellinen
Ja se lujittaa suhdetta, kun sen osaa kanavoida oikein. Lopulta huomaa että paras onkin se vakirakas.
Olen miettinyt viime aikoina ihan samaa kuin ap, kun olen tutustunut sukumme lähihistoriaan ja muutamiin edellisiin sukupolviin. Ilman tuota piirrettä ei minuakaan olisi, kenties... mieleen tuli myös jotkut julkkikset, jotka ainakin joskus tuntui elävän ihastuksista ja esillä olosta (tietysti he olivat melko nuoria, jolloin se on normaalimpaa). Vaatii tietyntyyppisiä piirteitä, että elää noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset nyt jotenkin pelkää meitä joille ihastuminen ei ole vakavaa. Vaikka mitään pahaa ei olla tehty. Mikä tässä nyt on?
Minä en pelkää, mutta ärsyynnyn siitä kuinka oletatte muiden olevan samanlaisia. Ärsyynnyn itseasiassa tosi paljon, jos sitä "ihastumisia nyt tulee ja menee"- neuvoa jaetaan ihmisille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa ja miettivät esim.eroamista sen vuoksi, että ovat ihastuneet toiseen.
Luultavasti minun ihastuminen on sinun rakastuminen.
Ehkä kannattaa sitten muuttaa terminkäyttöäsi vastaamaan paremmin ulkomaailmassa yleistä tapaa. Ei kieli toimi, jos ihmiset käyttää sanoja sen mukaan mikä itestä tuntuu sopivalta eikä pyri siihen että muilla olisi termin sisällöstä sama käsitys.
Rakastutteko te ihmiset sitten ihmisiin ihan ilman mitään syytä, etäältä? Ei tarvitse viettää vaikka paljon aikaa yhdessä kahdestaan ja jutella molemmille tärkeistä asioista ja oppia tuntemaan toinen?
Kutsun tuota sinun ihastustasi ehkä jonkinlaiseksi kiinnostukseksi.
No ymmärräthän, että jos puhut ihastuksesta, ihmiset olettavat että tarkoitat ihastusta ja vastaavat niinkuin vastaisivat jos tarkoittaisit ihastusta. Et sinä voi heitä siitä syyttää etteivät ymmärrä kun systemaattisesti kieltäydyt käyttämästä sanoja samalla tavalla kuin muut.
Et sanonut mitään tuohon, että miten herkästi te rakastumisesta ihastumisena puhuvat sitten oikein rakastutte kun puhutte siitä ihastuksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset nyt jotenkin pelkää meitä joille ihastuminen ei ole vakavaa. Vaikka mitään pahaa ei olla tehty. Mikä tässä nyt on?
Minä en pelkää, mutta ärsyynnyn siitä kuinka oletatte muiden olevan samanlaisia. Ärsyynnyn itseasiassa tosi paljon, jos sitä "ihastumisia nyt tulee ja menee"- neuvoa jaetaan ihmisille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa ja miettivät esim.eroamista sen vuoksi, että ovat ihastuneet toiseen.
Luultavasti minun ihastuminen on sinun rakastuminen.
Jos valitset nykyisen parisuhteesi, niinkuin minä tein, parin vuoden päästä saatat itsekin sanoa ihastumisia tulee ja menee... ehkä rakastumisiakin.
Ja edelleen jankutat. Eikö se mene päähäsi, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Tai sitten vain pelkäät tunnustaa olevasi. Tutustu itseesi, opettele tunnistamaan tunteesi ja määrittämään päämääräsi.
Eihän tuollainen ole edes mitään ihastumista...