Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ihmisiä ovat nämä "ihastuksia tulee ja menee"-tyypit?
21.02.2018 |
Minulle ei ainakaan mitään ihastuksia tule ja mene. Ei ole koskaan tullut, parisuhteessa etenkään. Ihmiset ilmeisesti kokevat sanan "ihastuminen" todella eri lailla. Jos ihastun, se ei mitenkään vaan mene ohi, se on mulle vakava tunnetila. En kyllä tunne ketään sellaista, jotka jatkuvasti vaan ihastuvat vaikka lyhtypylvääseen, niinkuin nämä "ihastuksia tulee ja menee"- ihmiset.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko romanttinen ja epärealistinen, kun ajattelen, että semmoiseen aitoon, kypsään parisuhteeseen kuuluu että ei enää "ihastuksia tule ja mene" kuin parikymppisenä?
Tai jos tällaisessa vakaassa liitossa tulee ihastumisia, niin ne olisivat sitten merkki myös jostain kriisistä?
(Tarkoitan ihastuksella tässä semmoista romanttista ja seksuaalissävyistä tunnetta, johon liittyi halu tutustua häneen, viettää paljon aikaa yhdessä, harrastaa seksiä, yleensäkin nähdä että ko. henkilö nousee muiden "yläpuolelle".)
Minusta asia on miltei päinvastoin. Suhteen alkuhuumassa ja etenkin ensimmäisten parisuhteiden aikana on aivan tavallista olla pelkästään toisen pauloissa. Ehkä vähän naiivisti ajatella, että me olemme olleet Maccen kanssa jo kolme vuotta yhdessä, enkä pystyisi koskaan ajatella ketään muuta. Jos alkuhuumavuosien aikana, kun uutuudenviehätys ja vetovoima toista kohtaan ovat voimakkaimmillaan, ihastuu herkästi muihin, ei se minusta lupaa kovin hyvää jatkoa suhteelle. Mutta sitten, kun ollaan vuosikymmeniä yhdessä, nähdään elämää. Tiedän monia +60 -pareja, jotka suhtautuvat lempeydellä ja huumorillakin puolisoidensa tunne-elämään. Ikä tuo usein pilkettä silmäkulmaan. Enkä tarkoita tällä pettämistä tai sen hyväksymistä. Kun on nähnyt, kuinka puoliso on pysynyt rinnalla läpi vaikeiden vuosien, sairauksien, talousongelmien ym., ja tuntee tämän valtavan rakkauden, ei jaksa enää pahoittaa mieltänsä siitä, jos puoliso punastuu viehättävän harrastuskaverin kanssa puhuessaan. Elämänkokemus ja yhteiset vuodet tuovat perspektiiviä, inhimillisyyttä. Ei tätä elämää kannata ottaa liian ryppyotsaisesti.
Säälipisteitä vanhuudella kevytkenkäistydestä? Hyh. Haisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle se on ainoastaan surullista kun kaksi ihmistä pysyy yhdessä ja vällyjen välissä miettivät molemmat jotain muuta. Se on jotain sellaista mihin en haluaisi joutua osalliseksi. En vällyjen välissä enkä ajatuskuplassa.
No se on surullista jos ne ihmiset itse on surullisia tilanteesta. Jos eivät ole, niin mikä siinä on se suru?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko ap olet ollut suhteessasi? Itselläni ihastuksia tulee ja menee. Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta. En tee noiden ihastusten suhteen mitään. Odotan että tunne menee ohi. Joskus se voi kestää pitkäänkin, useamman kuukauden. En pidä sitä merkkinä mistään. Tykkään nyt vain ylipäätään miehistä niin paljon. Mutta olen sitoutunut yhteen. Luulen että nuo ihastumiset johtuvat lähinnä omista hormoneistani. Jotkut kattoo romanttisia elokuvia, minä katon oikeita ihmisiä. Suunnilleen sama asia. Lääkettä arjen tylsyyteen. Ihastun säännöllisesti myös omaan mieheeni uudelleen.
Sama kuin katsoisi eroottisia elokuvia. Ei sekään ole keltään pois. Ja ne ovat vain fantasiaa.
Jep. Pornoa. Tai strippibaari.
Elokuva on purkitettu tarina. Strippaus on live. On siinä hiukan eroa, vaikka molemmat on kuvitelmaa.
Ei ole. Vaihtelua ja ihanaa arjen fantasiaa! Tosi tervettä! Etkö itse ihastu usein elämäsi aikana? Minäkin! Taidetaan olla naimisissa! Minä käyn strippibaarissa toteuttamassa itseäni - haaveile sinä komeropanosta duunikaverin kanssa!
Duunissa on naisia, ja minäkin olen... Taisit sekoittaa minut Ap:hen, en ole. Olen yksi paljon liberaalimpi kommentoija, jolle ei tulisi mieleenkään kieltää kenenkään strippibaarissa käyntiä.
Katselin äsken eroottista burleskia itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko romanttinen ja epärealistinen, kun ajattelen, että semmoiseen aitoon, kypsään parisuhteeseen kuuluu että ei enää "ihastuksia tule ja mene" kuin parikymppisenä?
Tai jos tällaisessa vakaassa liitossa tulee ihastumisia, niin ne olisivat sitten merkki myös jostain kriisistä?
(Tarkoitan ihastuksella tässä semmoista romanttista ja seksuaalissävyistä tunnetta, johon liittyi halu tutustua häneen, viettää paljon aikaa yhdessä, harrastaa seksiä, yleensäkin nähdä että ko. henkilö nousee muiden "yläpuolelle".)
Minusta asia on miltei päinvastoin. Suhteen alkuhuumassa ja etenkin ensimmäisten parisuhteiden aikana on aivan tavallista olla pelkästään toisen pauloissa. Ehkä vähän naiivisti ajatella, että me olemme olleet Maccen kanssa jo kolme vuotta yhdessä, enkä pystyisi koskaan ajatella ketään muuta. Jos alkuhuumavuosien aikana, kun uutuudenviehätys ja vetovoima toista kohtaan ovat voimakkaimmillaan, ihastuu herkästi muihin, ei se minusta lupaa kovin hyvää jatkoa suhteelle. Mutta sitten, kun ollaan vuosikymmeniä yhdessä, nähdään elämää. Tiedän monia +60 -pareja, jotka suhtautuvat lempeydellä ja huumorillakin puolisoidensa tunne-elämään. Ikä tuo usein pilkettä silmäkulmaan. Enkä tarkoita tällä pettämistä tai sen hyväksymistä. Kun on nähnyt, kuinka puoliso on pysynyt rinnalla läpi vaikeiden vuosien, sairauksien, talousongelmien ym., ja tuntee tämän valtavan rakkauden, ei jaksa enää pahoittaa mieltänsä siitä, jos puoliso punastuu viehättävän harrastuskaverin kanssa puhuessaan. Elämänkokemus ja yhteiset vuodet tuovat perspektiiviä, inhimillisyyttä. Ei tätä elämää kannata ottaa liian ryppyotsaisesti.
Naulan kantaan! Omaankaan tunne-elämään ei kannata suhtautua ryppyotsaisesti. Mieluummin annan itsenikin vähän punastua ja kikattaa viehättävässä miesseurassa kuin alkaisin urakalla välttelemään söpöä työkaveria. Jos oiken käyttää energiaa ihastuksen torjumiseen, voi käyttäytyminen muuttua suuremmalla todennäköisyydellä hallitsemattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko ap olet ollut suhteessasi? Itselläni ihastuksia tulee ja menee. Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta. En tee noiden ihastusten suhteen mitään. Odotan että tunne menee ohi. Joskus se voi kestää pitkäänkin, useamman kuukauden. En pidä sitä merkkinä mistään. Tykkään nyt vain ylipäätään miehistä niin paljon. Mutta olen sitoutunut yhteen. Luulen että nuo ihastumiset johtuvat lähinnä omista hormoneistani. Jotkut kattoo romanttisia elokuvia, minä katon oikeita ihmisiä. Suunnilleen sama asia. Lääkettä arjen tylsyyteen. Ihastun säännöllisesti myös omaan mieheeni uudelleen.
Sama kuin katsoisi eroottisia elokuvia. Ei sekään ole keltään pois. Ja ne ovat vain fantasiaa.
Jep. Pornoa. Tai strippibaari.
Elokuva on purkitettu tarina. Strippaus on live. On siinä hiukan eroa, vaikka molemmat on kuvitelmaa.
Ei ole. Vaihtelua ja ihanaa arjen fantasiaa! Tosi tervettä! Etkö itse ihastu usein elämäsi aikana? Minäkin! Taidetaan olla naimisissa! Minä käyn strippibaarissa toteuttamassa itseäni - haaveile sinä komeropanosta duunikaverin kanssa!
Duunissa on naisia, ja minäkin olen... Taisit sekoittaa minut Ap:hen, en ole. Olen yksi paljon liberaalimpi kommentoija, jolle ei tulisi mieleenkään kieltää kenenkään strippibaarissa käyntiä.
Katselin äsken eroottista burleskia itsekin.
Ooh! Luulitko saavasi tuosta lisäpinnoja horomarkkinoille ja täällä meilisteltyä miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se verrattavissa tähän mun tunteeseen, että haluaisin panna tosi helposti eri naisia.
Pannaanko joskus? Minkä ikäinen olet?
Voidaan mahdollisesti panna. Pitäisi ensin tavata ja päättää sitten. Olen päälle kolmekymppinen.
Mä oon myös päälle kolmekymppinen. Missä päin asut?
Helsingissä. Missäpäin sinä?
Sama :D missä päin helsinkiä?
Laitatko spostia tähän, niin voidaan jatkaa :)
jofin(at)luukku.com
Laitan :)
💪👌!
Saitko mun sähköpostin, juuri sain lähetettyä sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se verrattavissa tähän mun tunteeseen, että haluaisin panna tosi helposti eri naisia.
Pannaanko joskus? Minkä ikäinen olet?
Voidaan mahdollisesti panna. Pitäisi ensin tavata ja päättää sitten. Olen päälle kolmekymppinen.
Mä oon myös päälle kolmekymppinen. Missä päin asut?
Helsingissä. Missäpäin sinä?
Sama :D missä päin helsinkiä?
Laitatko spostia tähän, niin voidaan jatkaa :)
jofin(at)luukku.com
Laitan :)
💪👌!
Saitko mun sähköpostin, juuri sain lähetettyä sen?
Ja olen se k.m :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan se verrattavissa tähän mun tunteeseen, että haluaisin panna tosi helposti eri naisia.
Pannaanko joskus? Minkä ikäinen olet?
Voidaan mahdollisesti panna. Pitäisi ensin tavata ja päättää sitten. Olen päälle kolmekymppinen.
Mä oon myös päälle kolmekymppinen. Missä päin asut?
Helsingissä. Missäpäin sinä?
Sama :D missä päin helsinkiä?
Laitatko spostia tähän, niin voidaan jatkaa :)
jofin(at)luukku.com
Laitan :)
💪👌!
Saitko mun sähköpostin, juuri sain lähetettyä sen?
Kyllä sain, ja vastasin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko romanttinen ja epärealistinen, kun ajattelen, että semmoiseen aitoon, kypsään parisuhteeseen kuuluu että ei enää "ihastuksia tule ja mene" kuin parikymppisenä?
Tai jos tällaisessa vakaassa liitossa tulee ihastumisia, niin ne olisivat sitten merkki myös jostain kriisistä?
(Tarkoitan ihastuksella tässä semmoista romanttista ja seksuaalissävyistä tunnetta, johon liittyi halu tutustua häneen, viettää paljon aikaa yhdessä, harrastaa seksiä, yleensäkin nähdä että ko. henkilö nousee muiden "yläpuolelle".)
Minusta asia on miltei päinvastoin. Suhteen alkuhuumassa ja etenkin ensimmäisten parisuhteiden aikana on aivan tavallista olla pelkästään toisen pauloissa. Ehkä vähän naiivisti ajatella, että me olemme olleet Maccen kanssa jo kolme vuotta yhdessä, enkä pystyisi koskaan ajatella ketään muuta. Jos alkuhuumavuosien aikana, kun uutuudenviehätys ja vetovoima toista kohtaan ovat voimakkaimmillaan, ihastuu herkästi muihin, ei se minusta lupaa kovin hyvää jatkoa suhteelle. Mutta sitten, kun ollaan vuosikymmeniä yhdessä, nähdään elämää. Tiedän monia +60 -pareja, jotka suhtautuvat lempeydellä ja huumorillakin puolisoidensa tunne-elämään. Ikä tuo usein pilkettä silmäkulmaan. Enkä tarkoita tällä pettämistä tai sen hyväksymistä. Kun on nähnyt, kuinka puoliso on pysynyt rinnalla läpi vaikeiden vuosien, sairauksien, talousongelmien ym., ja tuntee tämän valtavan rakkauden, ei jaksa enää pahoittaa mieltänsä siitä, jos puoliso punastuu viehättävän harrastuskaverin kanssa puhuessaan. Elämänkokemus ja yhteiset vuodet tuovat perspektiiviä, inhimillisyyttä. Ei tätä elämää kannata ottaa liian ryppyotsaisesti.
Naulan kantaan! Omaankaan tunne-elämään ei kannata suhtautua ryppyotsaisesti. Mieluummin annan itsenikin vähän punastua ja kikattaa viehättävässä miesseurassa kuin alkaisin urakalla välttelemään söpöä työkaveria. Jos oiken käyttää energiaa ihastuksen torjumiseen, voi käyttäytyminen muuttua suuremmalla todennäköisyydellä hallitsemattomaksi.
Kikatuttaako sinua usein kun työpaikalla on miehiä lähettyvillä? Esiintyen ja kovalla äänellä, kaikupohjaa keräten että tulisit huomatuksi? Huomionhakuinen ph. Todella ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle se on ainoastaan surullista kun kaksi ihmistä pysyy yhdessä ja vällyjen välissä miettivät molemmat jotain muuta. Se on jotain sellaista mihin en haluaisi joutua osalliseksi. En vällyjen välissä enkä ajatuskuplassa.
Välillä jotain muuta, välillä seuraavan päivän kauppareissua ja välillä sitten on ajatukset ihan siinä hetkessä ja henkilössä. En pysty kontrolloimaan ajatuksiani noin. Seksiä on tullut tuossa 20 vuoden yhteiselon aikana harrastettua varmaan tuhansia kertoja. Kyllä siinä kaikenlaista on ehtinyt samalla miettiä. Älä kuule ota niin vakavasti.
Otan minä. 20 vuotta samaa touhua entistäkin surkeamman kuuloista. Mun unelma uskollisesti rakkaudesta oli äsken vielä savuava raunio. Sunlaisten kirjoitukset on sille syövyttävää happoa. Pihinä kuuluu varmaan sinne asti.
Siis se ihmisten välinen kemiahan on koko elämän suola ja pippuri. Tulee mieleen noista ”ei saa ajatella, ei saa tuntea” jutuista se ilkeä ja kylmä pappi Fannysta ja Alexanderista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle se on ainoastaan surullista kun kaksi ihmistä pysyy yhdessä ja vällyjen välissä miettivät molemmat jotain muuta. Se on jotain sellaista mihin en haluaisi joutua osalliseksi. En vällyjen välissä enkä ajatuskuplassa.
Välillä jotain muuta, välillä seuraavan päivän kauppareissua ja välillä sitten on ajatukset ihan siinä hetkessä ja henkilössä. En pysty kontrolloimaan ajatuksiani noin. Seksiä on tullut tuossa 20 vuoden yhteiselon aikana harrastettua varmaan tuhansia kertoja. Kyllä siinä kaikenlaista on ehtinyt samalla miettiä. Älä kuule ota niin vakavasti.
no förlåt kuule vaan, jos oikeassa elämässä on enemmän tasoja kuin Harlequinromaanissa.
Otan minä. 20 vuotta samaa touhua entistäkin surkeamman kuuloista. Mun unelma uskollisesti rakkaudesta oli äsken vielä savuava raunio. Sunlaisten kirjoitukset on sille syövyttävää happoa. Pihinä kuuluu varmaan sinne asti.
Vierailija kirjoitti:
Siis se ihmisten välinen kemiahan on koko elämän suola ja pippuri. Tulee mieleen noista ”ei saa ajatella, ei saa tuntea” jutuista se ilkeä ja kylmä pappi Fannysta ja Alexanderista.
Ihihihihihihihi! Ihastuttaa - suola ja pippuri! Ihihihihihihi - ikiteinix!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se ihmisten välinen kemiahan on koko elämän suola ja pippuri. Tulee mieleen noista ”ei saa ajatella, ei saa tuntea” jutuista se ilkeä ja kylmä pappi Fannysta ja Alexanderista.
Ihihihihihihihi! Ihastuttaa - suola ja pippuri! Ihihihihihihi - ikiteinix!
Mielummin ikiteinix kuin ankea kääkkä jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se ihmisten välinen kemiahan on koko elämän suola ja pippuri. Tulee mieleen noista ”ei saa ajatella, ei saa tuntea” jutuista se ilkeä ja kylmä pappi Fannysta ja Alexanderista.
Ihihihihihihihi! Ihastuttaa - suola ja pippuri! Ihihihihihihi - ikiteinix!
Mielummin ikiteinix kuin ankea kääkkä jo nuorena.
Joo, kyllä huorahtava luonne kääkän voittaa! Työpaikan ”suolien ja pippureiden” alkkarit ja tutisevan sisällön tuntee vuosikymmenien jälkeen joka setä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko romanttinen ja epärealistinen, kun ajattelen, että semmoiseen aitoon, kypsään parisuhteeseen kuuluu että ei enää "ihastuksia tule ja mene" kuin parikymppisenä?
Tai jos tällaisessa vakaassa liitossa tulee ihastumisia, niin ne olisivat sitten merkki myös jostain kriisistä?
(Tarkoitan ihastuksella tässä semmoista romanttista ja seksuaalissävyistä tunnetta, johon liittyi halu tutustua häneen, viettää paljon aikaa yhdessä, harrastaa seksiä, yleensäkin nähdä että ko. henkilö nousee muiden "yläpuolelle".)
Minusta asia on miltei päinvastoin. Suhteen alkuhuumassa ja etenkin ensimmäisten parisuhteiden aikana on aivan tavallista olla pelkästään toisen pauloissa. Ehkä vähän naiivisti ajatella, että me olemme olleet Maccen kanssa jo kolme vuotta yhdessä, enkä pystyisi koskaan ajatella ketään muuta. Jos alkuhuumavuosien aikana, kun uutuudenviehätys ja vetovoima toista kohtaan ovat voimakkaimmillaan, ihastuu herkästi muihin, ei se minusta lupaa kovin hyvää jatkoa suhteelle. Mutta sitten, kun ollaan vuosikymmeniä yhdessä, nähdään elämää. Tiedän monia +60 -pareja, jotka suhtautuvat lempeydellä ja huumorillakin puolisoidensa tunne-elämään. Ikä tuo usein pilkettä silmäkulmaan. Enkä tarkoita tällä pettämistä tai sen hyväksymistä. Kun on nähnyt, kuinka puoliso on pysynyt rinnalla läpi vaikeiden vuosien, sairauksien, talousongelmien ym., ja tuntee tämän valtavan rakkauden, ei jaksa enää pahoittaa mieltänsä siitä, jos puoliso punastuu viehättävän harrastuskaverin kanssa puhuessaan. Elämänkokemus ja yhteiset vuodet tuovat perspektiiviä, inhimillisyyttä. Ei tätä elämää kannata ottaa liian ryppyotsaisesti.
Naulan kantaan! Omaankaan tunne-elämään ei kannata suhtautua ryppyotsaisesti. Mieluummin annan itsenikin vähän punastua ja kikattaa viehättävässä miesseurassa kuin alkaisin urakalla välttelemään söpöä työkaveria. Jos oiken käyttää energiaa ihastuksen torjumiseen, voi käyttäytyminen muuttua suuremmalla todennäköisyydellä hallitsemattomaksi.
Kikatuttaako sinua usein kun työpaikalla on miehiä lähettyvillä? Esiintyen ja kovalla äänellä, kaikupohjaa keräten että tulisit huomatuksi? Huomionhakuinen ph. Todella ikävää.
Kuvitteletko olevasi tunnetaitoinen, kun yhden viestin perusteella teet minusta analyysisi? Todella ikävää.
Mä oon tuollainen. Todellakin tulee ja menee. Voi tosin olla että määrittelen ihastumisen erilailla kuin ap? Voin vaikka kauppareissulla ihastua tyyppiin joka ojentaa pudonneen ostoslistan, tai ystävälliseen puolituttuun tai julkkikseen tvssä. Määrittelen ihastuksen sillä tavalla että mahaan tulee perhosia, hymyilyttää ja tuntuu lämpimältä. Näitä voi tulla useita viikossa tai ei kuukausiin yhtään. Vakaassa parisuhteessa olen silti ollut nyt 9v eikä ole tullut mieleenkään pettää. Ihan avoimesti puhutaan näistä miehen kanssa, ei ole ongelma.
Helposti ihastuvat ihmiset. Minä olen sellainen :) Tunteeni tulee ja menee, tykkään ylipäänsä kaikenlaisista ihmisistä, muutenkin kuin romanttisessa mielessä. Olen ehdottoman uskollinen ja aviomieheni tietää sen. Hänellä on myös hyvä itsetunto, siis ei ota itseensä jos kerron että taas ihastuin. Menee ohi jossain vaiheessa, ja pikemminkin antaa virtaa meidänkin suhteeseen.
Ei tuomita toisiamme tämänkään takia, jookos. Kuka sanoo, että nopea ihastuminen on huonompi asia kuin vuosikausien "jumitus"? Ollaan vapaasti erilaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se ihmisten välinen kemiahan on koko elämän suola ja pippuri. Tulee mieleen noista ”ei saa ajatella, ei saa tuntea” jutuista se ilkeä ja kylmä pappi Fannysta ja Alexanderista.
Ihihihihihihihi! Ihastuttaa - suola ja pippuri! Ihihihihihihi - ikiteinix!
Mielummin ikiteinix kuin ankea kääkkä jo nuorena.
Joo, kyllä huorahtava luonne kääkän voittaa! Työpaikan ”suolien ja pippureiden” alkkarit ja tutisevan sisällön tuntee vuosikymmenien jälkeen joka setä!
Sullahan se seksi tuntuu olevan enemmän mielessä kuin kenelläkään muulla tässä ketjussa.
💪👌!