Ambulanssi ei ottanut kyytiin ja kun itse olisi pitänyt mennä sairaalaan, ei mennyt ja nainen kuoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kipsi jalassa ja siitä keuhkoihin kulkeutunut laskimoveritulppa, tuskinpa se asiallinen suositus on lähteä köpöttelemään henkihieverissä sauvoilla taksiin. Lääkäri on tehnyt ison mokan.

Tätä minäkin ihmettelen. Kun eräällä tunnetulla ravintoterapeutilla oli keuhkovertulppa (iltiksen kirjoitus n viikko sitten), hänen pitää olla hievahtamatta sairaalasängyssä, eikä edes vessaan saa nousta. Tässä olis pitänyt kävellä taksiin?

Erona se että tässä oli vain epäily keuhkoveritulpasta ja ilmeisesti peruselintoiminnoissa ei ollut häikkää ambulanssin käydessä.

Eikö epäily pidä hoitaa, kuten tauti?

Ei kun odotellaan. Jos paranee itsestään, ei ollut vaarallista. Muuten kuolee ja diagnoosi tuli varmistettua sillä.

Vierailija kirjoitti:

paha yhteiskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rintakipu ja "rintakipu". Tietäsitte miten helvetin paljon on rintakipupotilaita. Osalla sydäntapahtuma, suurimmalla osalla ei. Ja niihin  oikeasti suhtaudutaan vakavasti jos potilas on kivulias tai jotain epäselvää peruselintoiminnoissa on. Suurella osalla ei ole mitään (onneksi); on ahdistusta, paniikkia, luulotautia, närästystä, lihasjumia, keuhkotulehdusta  jne) . Ihmiset saattaa soittaa itselleen lanssia 10 kertaa viikossa ja silti sinne mennään jos ihminen mainitsee sanan rintakipu ja aina ne samat kokeet tehdään ja useimmiten viedään vielä ensiapuun, jossa sadannen kerran ei taaskaan mitään löydy.  Ja joka hemmetin kerta ensihoidon lääkäri sanoo, että mitään ei hälyttävää ole, mutta viedään vielä varuiksi päivystykseen, jossa otetaan verikokeet. Joten oikeasti alkaa vituttaa taas tämä paskapuhe ettei oikeasti hoidettaisi tai tällaiset murheelliset kokonaistapahtumat olisivat jotenkin yleisiä.  Sitten yleistä on myös se, että ihmiset, joilla on selvä sydäntapahtuma ja infarktin oireet oikeasti, ei sitten millään edes suostu kehotuksista huolimatta aina soittamaan itselleen lanssia, vaan lähtee jonkun naapurina kyyditsemänä jonnekin terveyskeskukseen.  Ja tätä harjoittavat etenkin miehet. 

Todellako on noin että suhtaudutaan vakavasti jos mainitsee rintakivusta? Millähän planeetalla sinä oikein elät? Minulta on yhden (1) kerran otettu EKG eikä todellakaan kertaakaan mitään verikokeita tähän liittyen kun rintakipuja on ollut epäsäännöllisesti viimeiset 10 vuotta. Olen nyt lähes 50-vuotias, äidilläni oli sepelvaltimotauti ja ensimmäinen sydänkohtaus jo 30-vuotiaana ja siihen loppui työelämä hänen osaltaan.

Osalle on selvästi liian pelottavaa muuttaa lapsena opetettua mielikuvaa siitä että hoitoa saa tarvitessaan, ihan kuin on muunkin perusturvallisuuden kohdalla nykyään. Pidetään kiinni omista kuvitelmista että jos jää työttömäksi tai sairastuu vakavasti niin yhteiskunta huolehtii kuluista ja parantaa, vaikka todellisuudessa varsinkin lapseton henkilö joutuu noissa tilanteissa väistämättä niin pienituloiseksi ettei edes asunnon pito ole enää vaihtoehtojen rajoissa.

Jos olet 10 vuotta kärsinyt  rintakivusta, niin onko se yhteiskunnan vika, ettet ole käynyt tutkimuksissa? Jos tuon kerrot ja varaat ajan lääkärille, niin sinulle tehdään perustutkimukset ja rasitus-EKG aivan varmuudella, vaikka oireet eivät olisi tyypillisiä sydänkivun oireita. Läheskään kaikki rintakivuthan eivät viittaa sydämeen, mutta jos kokee ne häiritsevinä ja on vahva sukurasite, niin ihan poissulkumielessä tutkitaan silti.. Ja jos ne tutkimukset sinulle on tehty eikä niissä ole mitään, niin sittenhän rintakivun syy on joku muu kuin pumppu. Epäselvissä tilanteissa tehdään vielä varjoainetutkimus jos oireet vahvasti siltä viittaa sydänperäiseen kipuun. Voithan haukkua yhteiskuntaa ja huonoa hoitoa, mutta en nyt ymmärrä etteikö ihmisellä itsellään olisi mitään vastuuta esim. siitä, että hakeutuisi selvittämään asiaa lääkärin arvioon. Vai mitä oletit? Ja  jos mitään ei ole löydetty ja olet 10 vuotta asian kanssa elänyt ilman oireiden voimistumista siinä määrin, että olisit hakeutunut uudelleen tutkimuksiin, niin on aika varmaa, että kyse on muusta kuin sepelvaltimoperäisestä kivusta

Ei se tosiaankaan noin mene todellisessa elämässä, että tutkimuksiin vain käveltäisiin sisään ja niitä tehtäisiin sen mukaan mitä rintakipupotilas toivoo. Katsos kun EKG on jo kertaalleen tehty. Tulokset löytyvät koneelta ja niitä katsotaan uudelleen ja uudelleen, ovat useita vuosia vanhoja. Lisäksi en päässyt siitä täysin puhtain paperein läpikään. Viime aikoina ei ole ollut niin selviä rintakipuja, pelkästään käsivarsikipua silloin tällöin, eli "ei aihetta tutkimuksiin".  Eli miten tarkalleen ottaen hakeudutaan selvittämään asiaa lääkärin arvioon, voitko yhtään täsmentää?

No jospa vaikka varaisit ajan terveyskeskukseen ja kertoisit että kärsit toistuvista rintakivuista ja suvussa on sepelvaltimotautia nuorella iällä. Sinulta selvitetään riskitekijöitä kuten verenpaine, tupakointi, kolesterolit ja sokerit. Jos rasituksessa tulevaa rintakipua on, voidaan terveyskeskuksen kautta lähettää rasituskokeeseen. Jos sen pohjalta herää huolta tai oireet ovat selvät voidaan voidaan lähettää kardiologin arvioon verisuonten kuvausta varten.

Miksi ei vienyt äitiään taxilla. ???? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kipsi jalassa ja siitä keuhkoihin kulkeutunut laskimoveritulppa, tuskinpa se asiallinen suositus on lähteä köpöttelemään henkihieverissä sauvoilla taksiin. Lääkäri on tehnyt ison mokan.

Tätä minäkin ihmettelen. Kun eräällä tunnetulla ravintoterapeutilla oli keuhkovertulppa (iltiksen kirjoitus n viikko sitten), hänen pitää olla hievahtamatta sairaalasängyssä, eikä edes vessaan saa nousta. Tässä olis pitänyt kävellä taksiin?

Erona se että tässä oli vain epäily keuhkoveritulpasta ja ilmeisesti peruselintoiminnoissa ei ollut häikkää ambulanssin käydessä.

Eikö epäily pidä hoitaa, kuten tauti?

Kyseessä voi olla tuhat muutakin asiaa kuten paniikkikohtaus, kehhkoputkentulehdus, ym. mikä saa ihmisen soittamaan lanssin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei otettu vakavasti? Eli yksikkö mennyt paikalle, ei ole löydetty syytä huonolle ololle ja potilas on väkisinkin ollut lääketieteellisesti yleistilaltaan hyväkuntoinen. Eli ei välitöntä hoidon tarvetta ambulanssikuljetukselle sillä hetkellä. Jos  ihmisen oma tuntemus määrittäisi hoidon kiireellisyyden, niin ymmärtänette, että jokainen olisi mielestään todella sairas. Tässä ei ole löydetty lääketieteellisesti mitään hälyttävää, mutta on kuitenkin varuiksi kehotettu menemään tarkempiin tutkimuksiin. Se on ihan normaali käytäntö ja tätä tehdään koko ajan. Arvio tehdään senhetkisen tilanteen perusteella. Ei tunnin päästä, ei huomisaamun oireiden perusteella jne..... Potilas kuitenkin kokenut olonsa sitten niin hyväksi, ettei ole lähtenyt muillakaan kyydeillä kehotuksista huolimatta lääkäriin. Itse en ainakaan jäisi kotiin vaan lähtisin sitten muuten hoitoon, varsinkin kun oisin semmosen ohjeenkin saanut. Jos potilaalla on vaikea heng.ahdistus, niin sen näkee samalla sekunnilla ja saturaatiomittari mittaa tämmöiset asiat ihan numeroinakin. Sellaista ei ole ollut havaittavissa lääketieteellisesti. Eli ei ole havaittu mitään sellaista mikä olisi vaatisi välittömän kuljetuksen. Jokainen ensihoidon työntekijä tietää, no jo, turha jatkaa enää, alkaa vaan vituttaa taas....

Heti ensimmmäisellä rivillä on perustavanlaatuinen virhe. Nimenomaanhan tässä ambulanssihenkilökunta on tiennyt jo ensimmäisellä käynnillä että kyseessä on keuhkoveritulppa. Ja miksi ihmeessä kuvittelet, että potilas on kokenut olonsa niin hyväksi, ettei olisi mennyt lääkäriin muilla keinoin, kun on kuitenkin soittanut uudelleenkin ambulanssin? Loogisempi ajatuskulku olisi että olisi ilomielin mennyt muilla kulkuvälineillä jos olisi kyennyt, mutta oli niin kovissa kivuissa ettei liikkuminen ollut mahdollista.

Mikäs keuhko ct katse niillä ensuhoitajilla on kun heti tämän tiesivät? Jos vointi oikeasti on ollut niin huono kuin kuvaillaan olisi pitänyt näkyä esim saturaatioarvoissa. Tällöin syy olisi ensihoidon eikä lääkärien. Ja kaksi lanssia ja lääkäriä päässyt samaan lopputulokseen ekana päivänä eli ei niin pahaa tilannetta että lanssikyydin tarvitsisi mutta ohjattu hoitoon.

Nämä ensihoitajathan olivat sen takia konsultoineet sitä lääkäriä, että tällä äidillä oli jalka kipsissä ja oireet sopivat veritulppaan (ja kipsi ilmeisesti lisää veritulppariskiä). Eli kyllä heillä nyt kai sentään aavistus oli kun osasivat nämä kaksi asiaa yhdistää ja soittivat lääkärille.

mulla on ollut jalka kipsissä aikoinaan ja liikuin keppien kanssa päivittäin ja ei tullut veritulppaa. En maannut sängyn pohjalla, olin nuori ja vapaa. Jaa tais mulla olla poikaystävä muttei asuttu yhdessä,. 

Vierailija kirjoitti:

paha yhteiskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rintakipu ja "rintakipu". Tietäsitte miten helvetin paljon on rintakipupotilaita. Osalla sydäntapahtuma, suurimmalla osalla ei. Ja niihin  oikeasti suhtaudutaan vakavasti jos potilas on kivulias tai jotain epäselvää peruselintoiminnoissa on. Suurella osalla ei ole mitään (onneksi); on ahdistusta, paniikkia, luulotautia, närästystä, lihasjumia, keuhkotulehdusta  jne) . Ihmiset saattaa soittaa itselleen lanssia 10 kertaa viikossa ja silti sinne mennään jos ihminen mainitsee sanan rintakipu ja aina ne samat kokeet tehdään ja useimmiten viedään vielä ensiapuun, jossa sadannen kerran ei taaskaan mitään löydy.  Ja joka hemmetin kerta ensihoidon lääkäri sanoo, että mitään ei hälyttävää ole, mutta viedään vielä varuiksi päivystykseen, jossa otetaan verikokeet. Joten oikeasti alkaa vituttaa taas tämä paskapuhe ettei oikeasti hoidettaisi tai tällaiset murheelliset kokonaistapahtumat olisivat jotenkin yleisiä.  Sitten yleistä on myös se, että ihmiset, joilla on selvä sydäntapahtuma ja infarktin oireet oikeasti, ei sitten millään edes suostu kehotuksista huolimatta aina soittamaan itselleen lanssia, vaan lähtee jonkun naapurina kyyditsemänä jonnekin terveyskeskukseen.  Ja tätä harjoittavat etenkin miehet. 

Todellako on noin että suhtaudutaan vakavasti jos mainitsee rintakivusta? Millähän planeetalla sinä oikein elät? Minulta on yhden (1) kerran otettu EKG eikä todellakaan kertaakaan mitään verikokeita tähän liittyen kun rintakipuja on ollut epäsäännöllisesti viimeiset 10 vuotta. Olen nyt lähes 50-vuotias, äidilläni oli sepelvaltimotauti ja ensimmäinen sydänkohtaus jo 30-vuotiaana ja siihen loppui työelämä hänen osaltaan.

Osalle on selvästi liian pelottavaa muuttaa lapsena opetettua mielikuvaa siitä että hoitoa saa tarvitessaan, ihan kuin on muunkin perusturvallisuuden kohdalla nykyään. Pidetään kiinni omista kuvitelmista että jos jää työttömäksi tai sairastuu vakavasti niin yhteiskunta huolehtii kuluista ja parantaa, vaikka todellisuudessa varsinkin lapseton henkilö joutuu noissa tilanteissa väistämättä niin pienituloiseksi ettei edes asunnon pito ole enää vaihtoehtojen rajoissa.

Jos olet 10 vuotta kärsinyt  rintakivusta, niin onko se yhteiskunnan vika, ettet ole käynyt tutkimuksissa? Jos tuon kerrot ja varaat ajan lääkärille, niin sinulle tehdään perustutkimukset ja rasitus-EKG aivan varmuudella, vaikka oireet eivät olisi tyypillisiä sydänkivun oireita. Läheskään kaikki rintakivuthan eivät viittaa sydämeen, mutta jos kokee ne häiritsevinä ja on vahva sukurasite, niin ihan poissulkumielessä tutkitaan silti.. Ja jos ne tutkimukset sinulle on tehty eikä niissä ole mitään, niin sittenhän rintakivun syy on joku muu kuin pumppu. Epäselvissä tilanteissa tehdään vielä varjoainetutkimus jos oireet vahvasti siltä viittaa sydänperäiseen kipuun. Voithan haukkua yhteiskuntaa ja huonoa hoitoa, mutta en nyt ymmärrä etteikö ihmisellä itsellään olisi mitään vastuuta esim. siitä, että hakeutuisi selvittämään asiaa lääkärin arvioon. Vai mitä oletit? Ja  jos mitään ei ole löydetty ja olet 10 vuotta asian kanssa elänyt ilman oireiden voimistumista siinä määrin, että olisit hakeutunut uudelleen tutkimuksiin, niin on aika varmaa, että kyse on muusta kuin sepelvaltimoperäisestä kivusta

Ei se tosiaankaan noin mene todellisessa elämässä, että tutkimuksiin vain käveltäisiin sisään ja niitä tehtäisiin sen mukaan mitä rintakipupotilas toivoo. Katsos kun EKG on jo kertaalleen tehty. Tulokset löytyvät koneelta ja niitä katsotaan uudelleen ja uudelleen, ovat useita vuosia vanhoja. Lisäksi en päässyt siitä täysin puhtain paperein läpikään. Viime aikoina ei ole ollut niin selviä rintakipuja, pelkästään käsivarsikipua silloin tällöin, eli "ei aihetta tutkimuksiin".  Eli miten tarkalleen ottaen hakeudutaan selvittämään asiaa lääkärin arvioon, voitko yhtään täsmentää?

Höpö höpö. Tutkitaan varmasti jos on syytä epäillä sydänperäistä oiretta. Ilmeisesti et kuitenkaan usko sitten lääkärin arviota asiasta. Eli lääkäri on kuitenkin asian arvioinut, koska sanonut ettei ole aihetta tutkia enempää, eivätkä oireet viittaa sydänkipuun. Sydänasiat tutkitaan kyllä, koska ne on helppo tutkia, jos sitä epäillään. Jos tarvetta ei ole, niin ole iloinen siitä.  Monilla keski-ikäisillä naisilla on paljon pelkoja terveydestä, sairauspelkoja ja oireilua fibromyalgiasta homeallergiaan. Oikea osoite löytyy useimmiten psykiatrilta. Ihan vinkkinä vaan. Mutta useimmiten se on se viimeinen paikka, jonne päädytään, vaikka sieltä tulisi paras apu. Ja intuitioni sanoo, että voisi auttaa sinuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kipsi jalassa ja siitä keuhkoihin kulkeutunut laskimoveritulppa, tuskinpa se asiallinen suositus on lähteä köpöttelemään henkihieverissä sauvoilla taksiin. Lääkäri on tehnyt ison mokan.

Tätä minäkin ihmettelen. Kun eräällä tunnetulla ravintoterapeutilla oli keuhkovertulppa (iltiksen kirjoitus n viikko sitten), hänen pitää olla hievahtamatta sairaalasängyssä, eikä edes vessaan saa nousta. Tässä olis pitänyt kävellä taksiin?

Erona se että tässä oli vain epäily keuhkoveritulpasta ja ilmeisesti peruselintoiminnoissa ei ollut häikkää ambulanssin käydessä.

Eikö epäily pidä hoitaa, kuten tauti?

Kyseessä voi olla tuhat muutakin asiaa kuten paniikkikohtaus, kehhkoputkentulehdus, ym. mikä saa ihmisen soittamaan lanssin.

Voi olla, mutta ei ollut. Tämä nainen ei vaivaa teitä enää. Silti tänne kirjoitetaan kuinka ihmiset soittaa ambulanssin kaiken höpöhöpön takia. Tämä nainen kuoli, kun ei saanut hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kipsi jalassa ja siitä keuhkoihin kulkeutunut laskimoveritulppa, tuskinpa se asiallinen suositus on lähteä köpöttelemään henkihieverissä sauvoilla taksiin. Lääkäri on tehnyt ison mokan.

Tätä minäkin ihmettelen. Kun eräällä tunnetulla ravintoterapeutilla oli keuhkovertulppa (iltiksen kirjoitus n viikko sitten), hänen pitää olla hievahtamatta sairaalasängyssä, eikä edes vessaan saa nousta. Tässä olis pitänyt kävellä taksiin?

Erona se että tässä oli vain epäily keuhkoveritulpasta ja ilmeisesti peruselintoiminnoissa ei ollut häikkää ambulanssin käydessä.

Eikö epäily pidä hoitaa, kuten tauti?

Kyseessä voi olla tuhat muutakin asiaa kuten paniikkikohtaus, kehhkoputkentulehdus, ym. mikä saa ihmisen soittamaan lanssin.

Voi olla, mutta ei ollut. Tämä nainen ei vaivaa teitä enää. Silti tänne kirjoitetaan kuinka ihmiset soittaa ambulanssin kaiken höpöhöpön takia. Tämä nainen kuoli, kun ei saanut hoitoa.

Surullinen tapaus. Mutta hän olisi saanut hoitoa jos olisi mennyt päivystykseen. Ihmisellä on toki oikeus soittaa ambulanssi hengenahdistulsen vuoksi. Tässä ei häntä siitä syytetäkään. Mutta jos ei ole vitaaleissa häikkää ja kaikki näyttöä hyvältä ei tarvitse mennä juuri sillä lanssilla sinne päivystykseen oireen, jonka taustalla voi keuhkoveritulpan lisäksi olla liuta muita syitä, vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Hauska ristiriita. Hoitovirheitä sattuu kauheat määrät vuosittain, mutta tässäkin ketjussa vakuutetaan, että ammattilaisia ollaan jne. Mistä ne virheet sitten johtuvat? Potilaiden vika tietty.

Tietenkin sattuu niin kauan kun hoidetaan sairaita ihmisiä ja tilanteita ei voida ennustaa. Mikään tutkimustapa tai järjestelmä ei ole aukoton eikä ikinä päästä 100% tulokseen tai täydellisiin suorituksiin. Itse en ainakaan ole täydellinen ihminen.  Voidaan toimia parhaan mahdollisen kyvyn ja arvion mukaan sen hetkisessä kokonaistilanteessa sen hetkisen arvion ja todennäköisyyksien mukaan. Jos ei kestä sitä eikä valitusta ja kusipäisten ihmisten lisääntyvää määrää, niin ala on väärä. Ihmiset ovat agressiivisempia kuin koskaan aiemmin ja paskaa tulee tuutin täydeltä. Onneksi myös positiivista palautetta tulee.

Nim. 23 vuotta kokemusta

Vierailija kirjoitti:

Tässähän nyt unohtuu kokonaan se että naista sattui voimakkaasti rintaan ja selkään sekä pyörrytti niiden hengenahdistuksen, pahan olon ja kipsijalan lisäksi. Itse en ainakaan kykene pelkässä rintakivussakaan edes vaihtamaan asentoa, saati liikkumaan, ja arvostelijoiden mielestä tämän olisi pitänyt kepeillä huidella menemään pitkin poikin?

Ei se unohdu, sillä se on vain ja ainoastaan potilaan kokemus. Ja potilaan kokemuksella tai tuntemuksella ei ole merkitystä jos kokemusta ei voi todentaa pikatesteillä. Ensiapu, lääkäri ja av:n ammattilaiset on sitä mieltä että potilaan kokemusta oireista ei voitu todentaa joten ainut päättely on että potilas valehteli oireensa, kokemuksensa.

Moni on täällä asiantuntijana kertonut mitä ohjeita lääkäri on perheelle ja omaisille antanut. Tytär ja menehtynyt taas on kokenut että he saivat päinvastaisen viestin. Heitä rauhoiteltiin pitkään että mitään hätää ei ole, kaikki on hyvin, eikä tarvitse kuljettaa lääkäriin.

Kun kokemus potilaan tilasta paheni, soitettiin uudestaan ambulanssi ja sama vastaus. Potilaan kokemus oli väärä, ambulanssi soitettiin kolmannenkin kerran, potilas vaan ehti tällä kertaa kuolla ennenkuin hänelle ehdittiin kertoa että hänen kokemuksensa oireista on väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutinen jättää avoimia kysymyksiä. Oliko perhe ymmärtänyt että heidän pitäisi itse lähteä viemään äitinsä hoitoon, vai oliko perheelle todella vain uskoteltu ettei ole mitään hätää? Miksi he odottivat kotona?

Olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja kun ensiapuhenkilöstö ja lääkäri arvioi hoidon tarpeen, ettei kiireellisen hoidon tarvetta ole, niin emme me ainakaan ymmärtäneet, että se olisi koskenut vain ambulanssikyytiä. Olen täysin ihmeissäni koko asiasta, että tämä juttu kääntyikin näin, että olisi pitänyt itse mennä omalla kyydillä. Me käsitimme niin, että lääkärin mielestä olemme ylireagoineet ja syytä ensiapuun lähtemiseen ei ole. Omasta mielestä oli, ja olen tätä tapausta puhissut monta kertaa, miten huonoksi terveydenhuolto on mennyt. On mulle täysi uutinen, että meidät olisi voitu ottaa vastaan kiireellisille tapauksille tarkoitettuun ensiapuun, vaikka lääkäri juuri on meille kertonut, että sellaisen tarvetta ei ole! Aina sitä viisastuu.

Ambulanssin hälyttämällä ei aina pääse sairaalaan koska parempikuntoiset voivat hakeutua taksilla tai omaisten kyydillä päivystykseen. Tarkoitus on varmistaa ambulanssin saatavuus hätätilapotilaille niin hyvin kuin mahdollista. Harvaan asutuilla seuduilla on vain yksi ambulanssi päivystämässä ja suuremmissa kaupungeissakin vain muutama yksikkö. Jos kuljetusmatka on sata kilometriä niin se tarkoittaa että ambulanssia ei ole saatavissa hätätilapotilaille kyseisen kunnan alueella pariin tuntiin (ei ole vara-autoa tai varalla olevaa henkilökuntaa). 

On mahdotonta ottaa kantaa minkälainen hoidon tarve sinulla on ollut aikoinaan mutta se että ambulanssi ei kuljeta potilasta ei todellakaan tarkoita etteikö olisi tarvetta mennä päivystykseen. Se on totta että joissakin sairaalapäivystyksissä ei haluttaisi ottaa omatoimisesti tulevia potilaita vastaan mikä on väärin. Tiedetään lukuisia hoitovirhetapauksia joissa potilas on käännytetty päivystyksestä ilman tutkimusta sekä ilman mitään potilasasiakirjamerkintöjä ja joiden seurauksena potilas on kuollut.  Kyseiset kuolemantapaukset ovat seurausta ammattitaidottomasta toiminnasta ja räikeästä potilaan oikeuksien loukkaamisesta. 

Jos on oikeasti sairas niin on aina parempi hakeutua sairaalan päivystykseen vaikka omalla kyydillä kun voinnin romahtaessa apua on heti saatavana. Kotona voi joutua odottamaan ambulanssia liian kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

paha yhteiskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rintakipu ja "rintakipu". Tietäsitte miten helvetin paljon on rintakipupotilaita. Osalla sydäntapahtuma, suurimmalla osalla ei. Ja niihin  oikeasti suhtaudutaan vakavasti jos potilas on kivulias tai jotain epäselvää peruselintoiminnoissa on. Suurella osalla ei ole mitään (onneksi); on ahdistusta, paniikkia, luulotautia, närästystä, lihasjumia, keuhkotulehdusta  jne) . Ihmiset saattaa soittaa itselleen lanssia 10 kertaa viikossa ja silti sinne mennään jos ihminen mainitsee sanan rintakipu ja aina ne samat kokeet tehdään ja useimmiten viedään vielä ensiapuun, jossa sadannen kerran ei taaskaan mitään löydy.  Ja joka hemmetin kerta ensihoidon lääkäri sanoo, että mitään ei hälyttävää ole, mutta viedään vielä varuiksi päivystykseen, jossa otetaan verikokeet. Joten oikeasti alkaa vituttaa taas tämä paskapuhe ettei oikeasti hoidettaisi tai tällaiset murheelliset kokonaistapahtumat olisivat jotenkin yleisiä.  Sitten yleistä on myös se, että ihmiset, joilla on selvä sydäntapahtuma ja infarktin oireet oikeasti, ei sitten millään edes suostu kehotuksista huolimatta aina soittamaan itselleen lanssia, vaan lähtee jonkun naapurina kyyditsemänä jonnekin terveyskeskukseen.  Ja tätä harjoittavat etenkin miehet. 

Todellako on noin että suhtaudutaan vakavasti jos mainitsee rintakivusta? Millähän planeetalla sinä oikein elät? Minulta on yhden (1) kerran otettu EKG eikä todellakaan kertaakaan mitään verikokeita tähän liittyen kun rintakipuja on ollut epäsäännöllisesti viimeiset 10 vuotta. Olen nyt lähes 50-vuotias, äidilläni oli sepelvaltimotauti ja ensimmäinen sydänkohtaus jo 30-vuotiaana ja siihen loppui työelämä hänen osaltaan.

Osalle on selvästi liian pelottavaa muuttaa lapsena opetettua mielikuvaa siitä että hoitoa saa tarvitessaan, ihan kuin on muunkin perusturvallisuuden kohdalla nykyään. Pidetään kiinni omista kuvitelmista että jos jää työttömäksi tai sairastuu vakavasti niin yhteiskunta huolehtii kuluista ja parantaa, vaikka todellisuudessa varsinkin lapseton henkilö joutuu noissa tilanteissa väistämättä niin pienituloiseksi ettei edes asunnon pito ole enää vaihtoehtojen rajoissa.

Jos olet 10 vuotta kärsinyt  rintakivusta, niin onko se yhteiskunnan vika, ettet ole käynyt tutkimuksissa? Jos tuon kerrot ja varaat ajan lääkärille, niin sinulle tehdään perustutkimukset ja rasitus-EKG aivan varmuudella, vaikka oireet eivät olisi tyypillisiä sydänkivun oireita. Läheskään kaikki rintakivuthan eivät viittaa sydämeen, mutta jos kokee ne häiritsevinä ja on vahva sukurasite, niin ihan poissulkumielessä tutkitaan silti.. Ja jos ne tutkimukset sinulle on tehty eikä niissä ole mitään, niin sittenhän rintakivun syy on joku muu kuin pumppu. Epäselvissä tilanteissa tehdään vielä varjoainetutkimus jos oireet vahvasti siltä viittaa sydänperäiseen kipuun. Voithan haukkua yhteiskuntaa ja huonoa hoitoa, mutta en nyt ymmärrä etteikö ihmisellä itsellään olisi mitään vastuuta esim. siitä, että hakeutuisi selvittämään asiaa lääkärin arvioon. Vai mitä oletit? Ja  jos mitään ei ole löydetty ja olet 10 vuotta asian kanssa elänyt ilman oireiden voimistumista siinä määrin, että olisit hakeutunut uudelleen tutkimuksiin, niin on aika varmaa, että kyse on muusta kuin sepelvaltimoperäisestä kivusta

Ei se tosiaankaan noin mene todellisessa elämässä, että tutkimuksiin vain käveltäisiin sisään ja niitä tehtäisiin sen mukaan mitä rintakipupotilas toivoo. Katsos kun EKG on jo kertaalleen tehty. Tulokset löytyvät koneelta ja niitä katsotaan uudelleen ja uudelleen, ovat useita vuosia vanhoja. Lisäksi en päässyt siitä täysin puhtain paperein läpikään. Viime aikoina ei ole ollut niin selviä rintakipuja, pelkästään käsivarsikipua silloin tällöin, eli "ei aihetta tutkimuksiin".  Eli miten tarkalleen ottaen hakeudutaan selvittämään asiaa lääkärin arvioon, voitko yhtään täsmentää?

Höpö höpö. Tutkitaan varmasti jos on syytä epäillä sydänperäistä oiretta. Ilmeisesti et kuitenkaan usko sitten lääkärin arviota asiasta. Eli lääkäri on kuitenkin asian arvioinut, koska sanonut ettei ole aihetta tutkia enempää, eivätkä oireet viittaa sydänkipuun. Sydänasiat tutkitaan kyllä, koska ne on helppo tutkia, jos sitä epäillään. Jos tarvetta ei ole, niin ole iloinen siitä.  Monilla keski-ikäisillä naisilla on paljon pelkoja terveydestä, sairauspelkoja ja oireilua fibromyalgiasta homeallergiaan. Oikea osoite löytyy useimmiten psykiatrilta. Ihan vinkkinä vaan. Mutta useimmiten se on se viimeinen paikka, jonne päädytään, vaikka sieltä tulisi paras apu. Ja intuitioni sanoo, että voisi auttaa sinuakin.

Miksi sinun on niin vaikea uskoa, että ammattikunnassasi voi olla epäpäteviä ja työnsä huonosti tekeviä ihmisiä? -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän nyt unohtuu kokonaan se että naista sattui voimakkaasti rintaan ja selkään sekä pyörrytti niiden hengenahdistuksen, pahan olon ja kipsijalan lisäksi. Itse en ainakaan kykene pelkässä rintakivussakaan edes vaihtamaan asentoa, saati liikkumaan, ja arvostelijoiden mielestä tämän olisi pitänyt kepeillä huidella menemään pitkin poikin?

Ei se unohdu, sillä se on vain ja ainoastaan potilaan kokemus. Ja potilaan kokemuksella tai tuntemuksella ei ole merkitystä jos kokemusta ei voi todentaa pikatesteillä. Ensiapu, lääkäri ja av:n ammattilaiset on sitä mieltä että potilaan kokemusta oireista ei voitu todentaa joten ainut päättely on että potilas valehteli oireensa, kokemuksensa.

Moni on täällä asiantuntijana kertonut mitä ohjeita lääkäri on perheelle ja omaisille antanut. Tytär ja menehtynyt taas on kokenut että he saivat päinvastaisen viestin. Heitä rauhoiteltiin pitkään että mitään hätää ei ole, kaikki on hyvin, eikä tarvitse kuljettaa lääkäriin.

Kun kokemus potilaan tilasta paheni, soitettiin uudestaan ambulanssi ja sama vastaus. Potilaan kokemus oli väärä, ambulanssi soitettiin kolmannenkin kerran, potilas vaan ehti tällä kertaa kuolla ennenkuin hänelle ehdittiin kertoa että hänen kokemuksensa oireista on väärä.

Pah. Joka päivä päivystyksessä käy 15 ihmistä, jotka ovat varmoja, että heidän jännityspäänsäryn syy on aivokasvain tai aivoverenvuoto. 99,9 prosentilla ei ole. Jos potilaan oma kokemus olisi lääketieteellisen arvioinnin korkein kriteeri, niin mikään järjestelmä ei toimisi, ikävä kyllä. Te ette ymmärrä sitä, että jos tälle linjalle lähdettäisiin, että potilaan subjektiivinen tuntemus ilman mitään mitattavaa asiaa, määrittäisi hoitolinjat niin koko järjestelmä lyhistyisi tunnissa. Ei riittäisi mitkään resurssit ja oikeasti sairaat jäisi paljon useammin hoidotta. Potilas ei sitten omaa kokemustaan seurannut tässä veritulppa-tapauksessakaan,  vaan jäi kotiin. Pikku ristiriitaa tuon "kokemuksen"  rajuuden kanssa.

Isällä oli keuhkokuume, keuhkot täynnä nestettä, sydäninfarkti ja sydämestä osa revennyt. Ambulanssi kyllä kävi yöllä mutta ei vienyt sairaalaan. Närästystä kuulemma. Aamulla vaan käskettiin menemään päivystykseen, josta vietiinkin sitten yliopistolliseen. Onneksi selvisi sinne saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kipsi jalassa ja siitä keuhkoihin kulkeutunut laskimoveritulppa, tuskinpa se asiallinen suositus on lähteä köpöttelemään henkihieverissä sauvoilla taksiin. Lääkäri on tehnyt ison mokan.

Tätä minäkin ihmettelen. Kun eräällä tunnetulla ravintoterapeutilla oli keuhkovertulppa (iltiksen kirjoitus n viikko sitten), hänen pitää olla hievahtamatta sairaalasängyssä, eikä edes vessaan saa nousta. Tässä olis pitänyt kävellä taksiin?

Erona se että tässä oli vain epäily keuhkoveritulpasta ja ilmeisesti peruselintoiminnoissa ei ollut häikkää ambulanssin käydessä.

Eikö epäily pidä hoitaa, kuten tauti?

Kyseessä voi olla tuhat muutakin asiaa kuten paniikkikohtaus, kehhkoputkentulehdus, ym. mikä saa ihmisen soittamaan lanssin.

Voi olla, mutta ei ollut. Tämä nainen ei vaivaa teitä enää. Silti tänne kirjoitetaan kuinka ihmiset soittaa ambulanssin kaiken höpöhöpön takia. Tämä nainen kuoli, kun ei saanut hoitoa.

Surullinen tapaus. Mutta hän olisi saanut hoitoa jos olisi mennyt päivystykseen. Ihmisellä on toki oikeus soittaa ambulanssi hengenahdistulsen vuoksi. Tässä ei häntä siitä syytetäkään. Mutta jos ei ole vitaaleissa häikkää ja kaikki näyttöä hyvältä ei tarvitse mennä juuri sillä lanssilla sinne päivystykseen oireen, jonka taustalla voi keuhkoveritulpan lisäksi olla liuta muita syitä, vuoksi.

Väärin. Kyseinen rouva olisi vain kuollut päivän aikaisemmin jos hänen lapsensa olisi yrittänyt viedä / siirtää hänet omin jaloin autoon edellisenä päivänä. Ainut ero olisi että silloin terveydenhoidon ammattilaiset hurskastelisivat sillä että potilas kuoli koska ei soittanut ambulanssia vaan yritti omin voimin lääkäriin.

No, olisi mennyt mitenpäin tahansa, niin potilas on aina väärässä.

Muuten samaa mieltä, taksilla olisi voinut mennä, tai lapsen kuskaamana, mutta kun (ainakin lehtijutun mukaan) ambulanssikuskit olivat (kai lääkärin käskystä) vakuutelleet, ettei mitään hätää ole, niin sitä ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän nyt unohtuu kokonaan se että naista sattui voimakkaasti rintaan ja selkään sekä pyörrytti niiden hengenahdistuksen, pahan olon ja kipsijalan lisäksi. Itse en ainakaan kykene pelkässä rintakivussakaan edes vaihtamaan asentoa, saati liikkumaan, ja arvostelijoiden mielestä tämän olisi pitänyt kepeillä huidella menemään pitkin poikin?

Ei se unohdu, sillä se on vain ja ainoastaan potilaan kokemus. Ja potilaan kokemuksella tai tuntemuksella ei ole merkitystä jos kokemusta ei voi todentaa pikatesteillä. Ensiapu, lääkäri ja av:n ammattilaiset on sitä mieltä että potilaan kokemusta oireista ei voitu todentaa joten ainut päättely on että potilas valehteli oireensa, kokemuksensa.

Moni on täällä asiantuntijana kertonut mitä ohjeita lääkäri on perheelle ja omaisille antanut. Tytär ja menehtynyt taas on kokenut että he saivat päinvastaisen viestin. Heitä rauhoiteltiin pitkään että mitään hätää ei ole, kaikki on hyvin, eikä tarvitse kuljettaa lääkäriin.

Kun kokemus potilaan tilasta paheni, soitettiin uudestaan ambulanssi ja sama vastaus. Potilaan kokemus oli väärä, ambulanssi soitettiin kolmannenkin kerran, potilas vaan ehti tällä kertaa kuolla ennenkuin hänelle ehdittiin kertoa että hänen kokemuksensa oireista on väärä.

Pah. Joka päivä päivystyksessä käy 15 ihmistä, jotka ovat varmoja, että heidän jännityspäänsäryn syy on aivokasvain tai aivoverenvuoto. 99,9 prosentilla ei ole. Jos potilaan oma kokemus olisi lääketieteellisen arvioinnin korkein kriteeri, niin mikään järjestelmä ei toimisi, ikävä kyllä. Te ette ymmärrä sitä, että jos tälle linjalle lähdettäisiin, että potilaan subjektiivinen tuntemus ilman mitään mitattavaa asiaa, määrittäisi hoitolinjat niin koko järjestelmä lyhistyisi tunnissa. Ei riittäisi mitkään resurssit ja oikeasti sairaat jäisi paljon useammin hoidotta. Potilas ei sitten omaa kokemustaan seurannut tässä veritulppa-tapauksessakaan,  vaan jäi kotiin. Pikku ristiriitaa tuon "kokemuksen"  rajuuden kanssa.

Tämä kommentti on selkeästi terveen työikäisen ihmisen kirjoittama. Henkilön joka ei koskaan itse ole ollut niin sairas ettei ole voimia tai kykyä lähteä lääkäriin. Kun ei ole koskaan ollut niin heikko ettei selviä vessakäynnistä yksin tai tarvitsee apua pukemisessa tai riisumisessa niin ei voi ymmärtää kenenkään heikomman kokemusta. Heidän kokemus on vaan yksi selitteisesti väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

paha yhteiskunta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rintakipu ja "rintakipu". Tietäsitte miten helvetin paljon on rintakipupotilaita. Osalla sydäntapahtuma, suurimmalla osalla ei. Ja niihin  oikeasti suhtaudutaan vakavasti jos potilas on kivulias tai jotain epäselvää peruselintoiminnoissa on. Suurella osalla ei ole mitään (onneksi); on ahdistusta, paniikkia, luulotautia, närästystä, lihasjumia, keuhkotulehdusta  jne) . Ihmiset saattaa soittaa itselleen lanssia 10 kertaa viikossa ja silti sinne mennään jos ihminen mainitsee sanan rintakipu ja aina ne samat kokeet tehdään ja useimmiten viedään vielä ensiapuun, jossa sadannen kerran ei taaskaan mitään löydy.  Ja joka hemmetin kerta ensihoidon lääkäri sanoo, että mitään ei hälyttävää ole, mutta viedään vielä varuiksi päivystykseen, jossa otetaan verikokeet. Joten oikeasti alkaa vituttaa taas tämä paskapuhe ettei oikeasti hoidettaisi tai tällaiset murheelliset kokonaistapahtumat olisivat jotenkin yleisiä.  Sitten yleistä on myös se, että ihmiset, joilla on selvä sydäntapahtuma ja infarktin oireet oikeasti, ei sitten millään edes suostu kehotuksista huolimatta aina soittamaan itselleen lanssia, vaan lähtee jonkun naapurina kyyditsemänä jonnekin terveyskeskukseen.  Ja tätä harjoittavat etenkin miehet. 

Todellako on noin että suhtaudutaan vakavasti jos mainitsee rintakivusta? Millähän planeetalla sinä oikein elät? Minulta on yhden (1) kerran otettu EKG eikä todellakaan kertaakaan mitään verikokeita tähän liittyen kun rintakipuja on ollut epäsäännöllisesti viimeiset 10 vuotta. Olen nyt lähes 50-vuotias, äidilläni oli sepelvaltimotauti ja ensimmäinen sydänkohtaus jo 30-vuotiaana ja siihen loppui työelämä hänen osaltaan.

Osalle on selvästi liian pelottavaa muuttaa lapsena opetettua mielikuvaa siitä että hoitoa saa tarvitessaan, ihan kuin on muunkin perusturvallisuuden kohdalla nykyään. Pidetään kiinni omista kuvitelmista että jos jää työttömäksi tai sairastuu vakavasti niin yhteiskunta huolehtii kuluista ja parantaa, vaikka todellisuudessa varsinkin lapseton henkilö joutuu noissa tilanteissa väistämättä niin pienituloiseksi ettei edes asunnon pito ole enää vaihtoehtojen rajoissa.

Jos olet 10 vuotta kärsinyt  rintakivusta, niin onko se yhteiskunnan vika, ettet ole käynyt tutkimuksissa? Jos tuon kerrot ja varaat ajan lääkärille, niin sinulle tehdään perustutkimukset ja rasitus-EKG aivan varmuudella, vaikka oireet eivät olisi tyypillisiä sydänkivun oireita. Läheskään kaikki rintakivuthan eivät viittaa sydämeen, mutta jos kokee ne häiritsevinä ja on vahva sukurasite, niin ihan poissulkumielessä tutkitaan silti.. Ja jos ne tutkimukset sinulle on tehty eikä niissä ole mitään, niin sittenhän rintakivun syy on joku muu kuin pumppu. Epäselvissä tilanteissa tehdään vielä varjoainetutkimus jos oireet vahvasti siltä viittaa sydänperäiseen kipuun. Voithan haukkua yhteiskuntaa ja huonoa hoitoa, mutta en nyt ymmärrä etteikö ihmisellä itsellään olisi mitään vastuuta esim. siitä, että hakeutuisi selvittämään asiaa lääkärin arvioon. Vai mitä oletit? Ja  jos mitään ei ole löydetty ja olet 10 vuotta asian kanssa elänyt ilman oireiden voimistumista siinä määrin, että olisit hakeutunut uudelleen tutkimuksiin, niin on aika varmaa, että kyse on muusta kuin sepelvaltimoperäisestä kivusta

Ei se tosiaankaan noin mene todellisessa elämässä, että tutkimuksiin vain käveltäisiin sisään ja niitä tehtäisiin sen mukaan mitä rintakipupotilas toivoo. Katsos kun EKG on jo kertaalleen tehty. Tulokset löytyvät koneelta ja niitä katsotaan uudelleen ja uudelleen, ovat useita vuosia vanhoja. Lisäksi en päässyt siitä täysin puhtain paperein läpikään. Viime aikoina ei ole ollut niin selviä rintakipuja, pelkästään käsivarsikipua silloin tällöin, eli "ei aihetta tutkimuksiin".  Eli miten tarkalleen ottaen hakeudutaan selvittämään asiaa lääkärin arvioon, voitko yhtään täsmentää?

No jospa vaikka varaisit ajan terveyskeskukseen ja kertoisit että kärsit toistuvista rintakivuista ja suvussa on sepelvaltimotautia nuorella iällä. Sinulta selvitetään riskitekijöitä kuten verenpaine, tupakointi, kolesterolit ja sokerit. Jos rasituksessa tulevaa rintakipua on, voidaan terveyskeskuksen kautta lähettää rasituskokeeseen. Jos sen pohjalta herää huolta tai oireet ovat selvät voidaan voidaan lähettää kardiologin arvioon verisuonten kuvausta varten.

Pelkkä korkea verenpaine ei johda mihinkään tutkimuksiin. Kolesteroli ja sokerit ovat tiettävästi kunnossa. Rasitus-EKG tuskin onnistuisi, lihaksiltani loppuisi siinä happi ennen kuin pääsisi edes alkuun.

Ihanaa. On tää kiitollinen ala. Teet niin tai näin, niin aina väärinpäin.  Onneks on työhaku vetämässä ihan eri alalle. Ei vaan jaksanut enää näitä valittajia yhtään, joten hoitakaa vaikka ite ittenne, ei vois vähempää minuakaan enää kiinnostaa.  Tehtailkaa niitä valituksianne ja huutakaa vartijoille, ei kaivele enää tätä persettä. Itselleni riitti viisi vuotta päivystyksessä, siinäkin puolet liikaa. Ainaista huutoa, valitusta, selvityspyyntöä. Samaan aikaan kanssani työsuhteen aloittaneista kaikki lähteneet jo muualle, saman rahan saa helpommalla muualla. Heippa!

Niin, tuli vaan mieleen, että jos siellä ei ollut ketään ajokuntoista. Tai jos oli muutenkin ollut kostea ilta. Monestihan yksikin annos alkoholia estää hoitoon pääsyn monissa jutuissa... Mistähän päin Tamperetta lie?