Lue keskustelun säännöt.
Mitä mahtavat perheelliset ajatella, kun lukevat täältä sinkkujen ja velojen helposta arjesta?
Kommentit (138)
Mä en tajua näitä ketjuja, joissa hyökätään toisten elämäntapaa vastaan. Ikäänkuin me lapsettomat oltaisiin jotenkin elämäämme tuhlaamassa, tai lapselliset elämänsä uhranneet lastensa hyväksi. Mulla on ainakin ystäväpiirissä sekä veloja että lapsiperheitä, en mä ole koskaan tuntenut tarvetta vertailla meidän elämien "laatuja". Jokainen tehköön omat valintansa, ei se tarkoita sitä että eri lailla valitsevat valitsisivat jotenkin väärin..? Jokainen valitkoon kuten haluaa - annettaisiinko tilaa ja ymmärrystä heillekin, jotka ovat valinneet eri tavalla kuin sinä itse? <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuo ”velot” ovat?
Vapaaehtoisesti älykkäitä. Sitä ne ovat.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivinen kokemus ei ole vertailtavissa. Minulla koira on ihan yhtä tärkeä, kuin joillekin oma lapsi.
Ei se siitä mihinkään muutu. Olen myös hoitanut siskojeni lapsia, joten tiedän mitä sekin on.
Sinkkumies
Koiraa ei tarvitse vahtia koko ajan ja sen voi jättää yksin kotiin. Sille ei tarvitse järjestää hoitoa. Se ei kitise kaupassa ja niin edelleen. Ei voi puhua samana päivänä.
No ei kyllä isoja lapsiakaan tarvi vahtia koko aikaa.
Nää on hupaisia kun aina oletetaan että se perhe-elämä= pikkulapsivaihe=kestää ajasta ikuisuuteen.
Todellisuudessa muutama vuosi voi olla rankempaa mutta sitten tasoittuu.
Esim. 5 vuotta ihan ok? Jos naapurisi tulisi ryyppäämään teille 5 vuodeksi, niin onko ihan ok?
Sinkkumies
Olkinukke.
Missä?
age is just a number kirjoitti:
Mä en tajua näitä ketjuja, joissa hyökätään toisten elämäntapaa vastaan. Ikäänkuin me lapsettomat oltaisiin jotenkin elämäämme tuhlaamassa, tai lapselliset elämänsä uhranneet lastensa hyväksi. Mulla on ainakin ystäväpiirissä sekä veloja että lapsiperheitä, en mä ole koskaan tuntenut tarvetta vertailla meidän elämien "laatuja". Jokainen tehköön omat valintansa, ei se tarkoita sitä että eri lailla valitsevat valitsisivat jotenkin väärin..? Jokainen valitkoon kuten haluaa - annettaisiinko tilaa ja ymmärrystä heillekin, jotka ovat valinneet eri tavalla kuin sinä itse? <3
Hyökätään? Voisitko kertoa, missä olet nähnyt hyökkäämistä? Aloitushan vain toteaa, että veloilla on vapaa elämäntyyli verrattuna perheellisiin, ja pohtii, miltä perheellisistä mahtaa se tuntua.
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Mä en tajua näitä ketjuja, joissa hyökätään toisten elämäntapaa vastaan. Ikäänkuin me lapsettomat oltaisiin jotenkin elämäämme tuhlaamassa, tai lapselliset elämänsä uhranneet lastensa hyväksi. Mulla on ainakin ystäväpiirissä sekä veloja että lapsiperheitä, en mä ole koskaan tuntenut tarvetta vertailla meidän elämien "laatuja". Jokainen tehköön omat valintansa, ei se tarkoita sitä että eri lailla valitsevat valitsisivat jotenkin väärin..? Jokainen valitkoon kuten haluaa - annettaisiinko tilaa ja ymmärrystä heillekin, jotka ovat valinneet eri tavalla kuin sinä itse? <3
Hyökätään? Voisitko kertoa, missä olet nähnyt hyökkäämistä? Aloitushan vain toteaa, että veloilla on vapaa elämäntyyli verrattuna perheellisiin, ja pohtii, miltä perheellisistä mahtaa se tuntua.
No jos pidetään toisen elämää samanlaisena kärsimyksenä kuin jos naapuri muuttaisi viideksi vuodeksi sun kämppään ryyppäämään niin ei tuo kovin hedelmällistä keskustelua vaikuta olevan. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että taitaa olla vähän värikynää mukana......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua hirvittävästi jaksa kiinnostaa millaisella tyhjänpäiväisellä puuhastamisella lapseton elämänsä täyttää. Joku käy jumpassa ja toinen Torremolinoksessa, so what. Mitään ei jää näistä elämän heidän jälkeensä.
Sinä itse heität veivin ihan samalla intensiteetillä kuin lapseton. Kun kuolet, olet yhtä olemassa kuin viereisessä haudassa makaava. Eli tasan 0 %. Symppis ajatus tietenkin, mutta en voi käsittää että joku ihan TOSISSAAN olisi noin hölmö.
Minun geenini elävät ja minun kasvattamani lapsi elää jatkaen arvojani. Todennäköisesti elän vielä hänen muistoissaan. Minunkin muistoissani on esi-isien elämää moninen sukupolven aikana edelleen elävänä.
Olen lapseton ja sinkku mutta kyllä ihan samalla tavalla jään varmaan minäkin elämään ystävien ja kummilasten muistoissa. Ammatiltani olen arkkitehti eli tänne jää joksikin aikaa myös jotain itse suunnittelemaani. Vaikka sinun mielestäsi
varmaan taiteilijoilta, kirjailijoilta, muusikoiltaan ei jää mitään merkittävää jos eivät ole lisääntyneet. Onneksi sentään sinulta jää lapsia tänne tuhlaamaan jo ennestään hupenevia luonnonvaroja ja ylikansoittamaan maapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Mä en tajua näitä ketjuja, joissa hyökätään toisten elämäntapaa vastaan. Ikäänkuin me lapsettomat oltaisiin jotenkin elämäämme tuhlaamassa, tai lapselliset elämänsä uhranneet lastensa hyväksi. Mulla on ainakin ystäväpiirissä sekä veloja että lapsiperheitä, en mä ole koskaan tuntenut tarvetta vertailla meidän elämien "laatuja". Jokainen tehköön omat valintansa, ei se tarkoita sitä että eri lailla valitsevat valitsisivat jotenkin väärin..? Jokainen valitkoon kuten haluaa - annettaisiinko tilaa ja ymmärrystä heillekin, jotka ovat valinneet eri tavalla kuin sinä itse? <3
Hyökätään? Voisitko kertoa, missä olet nähnyt hyökkäämistä? Aloitushan vain toteaa, että veloilla on vapaa elämäntyyli verrattuna perheellisiin, ja pohtii, miltä perheellisistä mahtaa se tuntua.
Luitko ap:n aloitukseen tulleita vastauksia...Mun mielestä olivat aika hyökkääviä. :)
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat aarteeni tai pikemminkin meidän aarteemme. Heidän vuoksi olen jaksanut pinnistellä erilaisten vaikeuksien läpi, vaikeuksien, jotka liittyivät muuhun kuin lapsielämän arkeen. Kyllä, välillä mesotaan, kiukutaan ja ongelmia jos jonkinlaisia. Kannetaan huolta jos jostakin ja matkalle mennessä pitää miettiä muksujen tilanne jne. Kaikki palstaa lukevat äidit/isät tietävät mistä puhun.
Hetket, miksi uskon, että elämäni on rikkaampaa kuin VELAn tai sinkun tms. johtuu siitä, että saan nähdä lasten kehittyvän. Se ilon ja riemun tunne, mikä minulle tulee, kun oma lapsi onnistuu jossain. Ne hetket iltaisin, kun pienet kädet tulevat kaulan ympäri ja pussataan poskelle sanoen "isi, mä rakastan sua". Yksi upeimmista hetkistä elämässäni oli, kun esikoisemme oli tullut kotiin ja istuin sohvalla röyhtäyttämässä. Siihen se pikkuinen käärö nukahti olkapäälleni. Hetken aikaa en tehnyt mitään muuta kuin annoin vauvan maata siinä ja painoin poskeni kiinni kylkeen ja tunsin sen pienen sydämen sykkeen ja hengityksen. Ei saisi verrat, mutta ei ole olemassa koiraa, kissaa, kania tms. eläintä, joka tällaisen tunteen saa aikaan. Ja meillä on ollut todella pidetty ja mukava koira monta vuotta. Minulla/meillä on kavereita. Olen käynyt "jätkien kanssa" rilluttelemassa ja saanut tehdä mitä haluan, niin kuin kumppaninikin. Se pieni mytty, esikoisemme, jota esiteltiin minulle ja onniteltiin oli outo asia. Ihmettelin, että mikäs tämä nyt on ja en todellakaan ollut valmis isäksi. Vuosien saatossa saimme pari lisää ja nyt voin sano olevani kypsempi, epäitsekkäämpi, näen asiat useammalta kantilta kuin nuorena sinkkuna. Lapset ovat pakottaneet minut miehistymään ja ottamaan vastuuta kotona kuin myös tämän yhteiskunnan jäsenenä (tällä tarkoitan, että esim. sinkkuna en paljon jätteitä lajitellut, mutta haluamme opettaa lapsille, että luonnosta pyritään pitämään huolta).
Kaikki ovat sinappikoneita olleet ja on valvottu. Oltu lääkärissä milloin tikkaamassa silmäkulmaa, milloin irrottamassa nenään juuttunutta rusinaa. Parisuhdekin on ollut koetuksella useampaakin kertaa. Seksielämä heitellyt sinne tänne.
Mutta tämä on vain vaihe. Ihmiset, kun kasvavat, niin he myös viisastuvat. Ja oma vapaa-aikakin kasvaa ja kaikki muu sen mukana. Luulen, että lapsettomien suurin pelko liittyy tuohon pikkulapsiaikaan, ruuhkavuosiin, jotka meillä ovat nyt kestäneet tuommoset 14 vuotta ja jonkin verran vielä "lusittava". Meillä lapsilla vähän enemmän ikäeroa keskenään. Joku saatta miettiä, että haluaa mennä, kun on vielä nuori tms. Ikävä kyllä, me kaikki vanhenemme, eikä ikinuoria ole. Tai jos on monista kavereista ei enää kaikkiin rientoihin ole. Ja niin, ne lemmikit ovat aikansa. Jotku tuntuvat ajattelevan lemmikkien ajavan saman asian. Ihmettelävätkö ne lemmikit ääneen, kuka keksi jäätelön? Voiko lemmikkiä opettaa pilkkomaan puita? Kannattaa miettiä. Just saying.
Jatkan hieman. En arvota ihmisiä sen perusteella, onko heillä lapsia, haaveita lapsista tms. Vastasin vain tuon otsikon kysymykseen. Minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat lapsettomia, enkä minä heitä katso lasten lukumäärän vuoksi alaspäin, saati ylöspäin. Tämän on ns. subjektiivinen kokemukseni, niin kuin joku kirjoitti. Voitko kuitenkaan ihan objektiivisesti vertailla lapsia ja esim. koiria? Pahoittelen, mutta sen perusteella, että on ollut hoitamassa siskonsa lapsia tai muuten viettänyt aikaa siskonsa lapsien kanssa, ei voi sanoa tuntevansa lapsiperhearkea. Ja oikeastaan aika surullista verrata pikkulapsiarkea ryyppäämiseen. Oikeastaan mitä halusin sanoa, että on sääli, että ihmiset ajattelevat lasten olevan taakka (myönnän, vastuu on olemassa koko ajan), kun lapset voivat tuoda niin paljon iloa vanhemmilleen. Jälleen kerran, kunhan yritin ystävällisessä hengessä sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että onpas tyhjää ja merkityksetöntä elämää, mutta ei kai enempää voi vaatiakaan sellaisilta, joilla ei rahkeet muuhun riitä. Ja olenhan minäkin aikani ollut sinkkuna ja lapsettomana, että tiedän kyllä mistä "jään paitsi".
Sinun näkökulmastasi lapseton elämä on merkityksetön siitä yksinkertaisesta syystä, että itse halusit lapsia. Lapsettomalle henkilölle lapseton elämänvalinta ei ole merkityksetön, miksi se olisi, kun kyseinen valinta on heille mieluisa? Ihan järjetöntä ajatella asioita vain omasta, kapeasta näkökulmastaan. Itseasiassa, minä lapsettomana tavallaan ymmärrän että on ihmisiä jotka haluavat lapsia, mutta siitäkään huolimatta en aio niitä itse hankkia. Ei ole sellaiseen haluja, ei siinä sen kummempaa. Ihmeellinen tuollainen ajatusmaailma, että yleisistä normeista poikkeaminen on jotenkin huono asia ja että jos ei jossakin asiassa seuraa muiden ihmisten esimerkkiä, täytyy poikkeavan ratkaisun elämässään tehneen yksilön olla onneton. Minä näkisin sen niin, että tällainen ihminen oikeasti uskaltaa olla autenttinen ja aito oma itsensä, eikä seuraa valtavirtaa vain koska niin kuuluu tehdä. Sellaiset ihmiset vasta onnettomia ovatkin, jotka taipuvat ryhmäpaineen alla ja tästä taannoin julkaistiinkin artikkeli Suomalaisessa mediassa. Moni elää onnettomassa kulissiliitossa, kulissielämää viettäen. Ei tuollainen valinta hyvältä kuulosta. Kyse ei ole siitä ettei rahkeet riitä, en vain halua lapsia. Ei lapsia tehneet ihmiset ole mitään äiti Teresoja, heillä on omat ongelmansa ja monissa valitettavissa tapauksissa, ne ongelmat siirretään niihin omiin lapsiin ja näin syntyy sukupolvelta toiselle jatkuva ikävä kierre, jota on vaikea katkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat aarteeni tai pikemminkin meidän aarteemme. Heidän vuoksi olen jaksanut pinnistellä erilaisten vaikeuksien läpi, vaikeuksien, jotka liittyivät muuhun kuin lapsielämän arkeen. Kyllä, välillä mesotaan, kiukutaan ja ongelmia jos jonkinlaisia. Kannetaan huolta jos jostakin ja matkalle mennessä pitää miettiä muksujen tilanne jne. Kaikki palstaa lukevat äidit/isät tietävät mistä puhun.
Hetket, miksi uskon, että elämäni on rikkaampaa kuin VELAn tai sinkun tms. johtuu siitä, että saan nähdä lasten kehittyvän. Se ilon ja riemun tunne, mikä minulle tulee, kun oma lapsi onnistuu jossain. Ne hetket iltaisin, kun pienet kädet tulevat kaulan ympäri ja pussataan poskelle sanoen "isi, mä rakastan sua". Yksi upeimmista hetkistä elämässäni oli, kun esikoisemme oli tullut kotiin ja istuin sohvalla röyhtäyttämässä. Siihen se pikkuinen käärö nukahti olkapäälleni. Hetken aikaa en tehnyt mitään muuta kuin annoin vauvan maata siinä ja painoin poskeni kiinni kylkeen ja tunsin sen pienen sydämen sykkeen ja hengityksen. Ei saisi verrat, mutta ei ole olemassa koiraa, kissaa, kania tms. eläintä, joka tällaisen tunteen saa aikaan. Ja meillä on ollut todella pidetty ja mukava koira monta vuotta. Minulla/meillä on kavereita. Olen käynyt "jätkien kanssa" rilluttelemassa ja saanut tehdä mitä haluan, niin kuin kumppaninikin. Se pieni mytty, esikoisemme, jota esiteltiin minulle ja onniteltiin oli outo asia. Ihmettelin, että mikäs tämä nyt on ja en todellakaan ollut valmis isäksi. Vuosien saatossa saimme pari lisää ja nyt voin sano olevani kypsempi, epäitsekkäämpi, näen asiat useammalta kantilta kuin nuorena sinkkuna. Lapset ovat pakottaneet minut miehistymään ja ottamaan vastuuta kotona kuin myös tämän yhteiskunnan jäsenenä (tällä tarkoitan, että esim. sinkkuna en paljon jätteitä lajitellut, mutta haluamme opettaa lapsille, että luonnosta pyritään pitämään huolta).
Kaikki ovat sinappikoneita olleet ja on valvottu. Oltu lääkärissä milloin tikkaamassa silmäkulmaa, milloin irrottamassa nenään juuttunutta rusinaa. Parisuhdekin on ollut koetuksella useampaakin kertaa. Seksielämä heitellyt sinne tänne.
Mutta tämä on vain vaihe. Ihmiset, kun kasvavat, niin he myös viisastuvat. Ja oma vapaa-aikakin kasvaa ja kaikki muu sen mukana. Luulen, että lapsettomien suurin pelko liittyy tuohon pikkulapsiaikaan, ruuhkavuosiin, jotka meillä ovat nyt kestäneet tuommoset 14 vuotta ja jonkin verran vielä "lusittava". Meillä lapsilla vähän enemmän ikäeroa keskenään. Joku saatta miettiä, että haluaa mennä, kun on vielä nuori tms. Ikävä kyllä, me kaikki vanhenemme, eikä ikinuoria ole. Tai jos on monista kavereista ei enää kaikkiin rientoihin ole. Ja niin, ne lemmikit ovat aikansa. Jotku tuntuvat ajattelevan lemmikkien ajavan saman asian. Ihmettelävätkö ne lemmikit ääneen, kuka keksi jäätelön? Voiko lemmikkiä opettaa pilkkomaan puita? Kannattaa miettiä. Just saying.
Jatkan hieman. En arvota ihmisiä sen perusteella, onko heillä lapsia, haaveita lapsista tms. Vastasin vain tuon otsikon kysymykseen. Minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat lapsettomia, enkä minä heitä katso lasten lukumäärän vuoksi alaspäin, saati ylöspäin. Tämän on ns. subjektiivinen kokemukseni, niin kuin joku kirjoitti. Voitko kuitenkaan ihan objektiivisesti vertailla lapsia ja esim. koiria? Pahoittelen, mutta sen perusteella, että on ollut hoitamassa siskonsa lapsia tai muuten viettänyt aikaa siskonsa lapsien kanssa, ei voi sanoa tuntevansa lapsiperhearkea. Ja oikeastaan aika surullista verrata pikkulapsiarkea ryyppäämiseen. Oikeastaan mitä halusin sanoa, että on sääli, että ihmiset ajattelevat lasten olevan taakka (myönnän, vastuu on olemassa koko ajan), kun lapset voivat tuoda niin paljon iloa vanhemmilleen. Jälleen kerran, kunhan yritin ystävällisessä hengessä sanoa.
Mutta luuletko, että jos minä en halua lapsia enkä mitään noista luettelemistasi sinulle iloa ja merkitystä tuottavista asioista, niin elämäni olisi rikkaampaa jos silti ne elämääni hankkisin? Sinä kerroit että kasvoit mieheksi lastesi myötä, mitä jos joku muu ei tarvitsekaan lapsia kasvaakseen ihmisenä?
Mistä voit varmaksi tietää, ettei jollekin muulle kissa tai koira aiheuta samaa tunnetta kuin sinulle lapsi aiheuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain 1.lapsen "vasta" 27v. joten ehdin olla sinkku ja lapseton. Tuli juhlittua ihan tarpeeksi 12 vuotta.
Tämä lapsiperhe-elämä oli/on juuri sitä mitä haluttiin ja oikeastaan päivääkään en vaihtaisi pois. Mutta tuosta elämästä ennen lapsia voisin kyllä pari päivää vaihtaa/unohtaa!
Nuorin lapsi täyttää pian 17v joten pian olemme taas miehen kanssa kaksin. Alkaa taas uusi/erilainen elämä.
Tulee ainakin matkusteltua enemmän kun ei tarvitse matkustaa vain koulujen loma-aikaan.
Niin ja olen ollut viimeiset 20 vuotta todella vapaa koska olen ollut kotiäiti/kotirouva. Talouskin on erittäin ok. Yksin olisin joutunut varmasti puurtamaan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua hirvittävästi jaksa kiinnostaa millaisella tyhjänpäiväisellä puuhastamisella lapseton elämänsä täyttää. Joku käy jumpassa ja toinen Torremolinoksessa, so what. Mitään ei jää näistä elämän heidän jälkeensä.
Juu ei. Ei edes vaippavuorta. Kaaaauheaa. Tämä on taas niitä hetkiä kun voin uskoa aivojen synnyttämisen olevan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua hirvittävästi jaksa kiinnostaa millaisella tyhjänpäiväisellä puuhastamisella lapseton elämänsä täyttää. Joku käy jumpassa ja toinen Torremolinoksessa, so what. Mitään ei jää näistä elämän heidän jälkeensä.
Juu ei. Ei edes vaippavuorta. Kaaaauheaa. Tämä on taas niitä hetkiä kun voin uskoa aivojen synnyttämisen olevan mahdollista.
Tuo kommentti on kieltämättä aika paljonpuhuva. Aggressiivisesti käy lapsettomien kimppuun, kun voisi aivan rauhallisesti myöntää, että lapsettomilla on helpompaa ja elämä kivempaa ja että sellainen elämä on täysin mielekästä ja elämän hyötykäyttöä. Kyllä sen luulisi tajuavan kenen tahansa perheellisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua hirvittävästi jaksa kiinnostaa millaisella tyhjänpäiväisellä puuhastamisella lapseton elämänsä täyttää. Joku käy jumpassa ja toinen Torremolinoksessa, so what. Mitään ei jää näistä elämän heidän jälkeensä.
Sinä itse heität veivin ihan samalla intensiteetillä kuin lapseton. Kun kuolet, olet yhtä olemassa kuin viereisessä haudassa makaava. Eli tasan 0 %. Symppis ajatus tietenkin, mutta en voi käsittää että joku ihan TOSISSAAN olisi noin hölmö.
Minun geenini elävät ja minun kasvattamani lapsi elää jatkaen arvojani. Todennäköisesti elän vielä hänen muistoissaan. Minunkin muistoissani on esi-isien elämää moninen sukupolven aikana edelleen elävänä.
Olen lapseton ja sinkku mutta kyllä ihan samalla tavalla jään varmaan minäkin elämään ystävien ja kummilasten muistoissa. Ammatiltani olen arkkitehti eli tänne jää joksikin aikaa myös jotain itse suunnittelemaani. Vaikka sinun mielestäsi
varmaan taiteilijoilta, kirjailijoilta, muusikoiltaan ei jää mitään merkittävää jos eivät ole lisääntyneet. Onneksi sentään sinulta jää lapsia tänne tuhlaamaan jo ennestään hupenevia luonnonvaroja ja ylikansoittamaan maapalloa.
Maapallon ylikansoitus-teoria on eliittien puskemaa huuhaata, että saataisiin depopuloitua ihmisiä. Satanistit Vapaamuurarit ja Jesuiitat eivät halua liikaa orjia maapallolle, vain pieni määrä riittää. Tavoite onkin laskea maapallon väestöä yli 7 miljardista 500 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, perheellisethän eivät ole koskaan olleet sinkkuja eivätkä lapsettomia pariskuntia.
He ovat aina olleet perheellisiä, pikkulasten vanhempia.
Ei heillä ole mitään käsitystä siitä millaista elämä on jos ei ole lapsia.
...vai miten se nyt menikään 🙄No itse sain lapset 28-vuotiaana. Ihan voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että en tiedä minkälaista on olla ihminen joka ei ole koskaan halunnut lapsia ja on lapseton 40-vuotiaana. Hänen päässäänhän on aina ollut ihan eri motiivit, toiveet, haaveet ja toiminnot kuin minulla. En minä voi millään tietää minkälaista sellaisen ihmisen elämä on. Minä olen aina ollut lapseton joka haluaa lapsia, sitten ihminen jolla on niitä lapsia.
Vertaan tässä itseäni rakkaaseen siskooni :)
Kiitos tästä kommentista. On ihan eri asia olla 30v lapseton joka haluaa perheen kuin 30v lapseton joka ei halua. Ja kaikki ihmiset ja tilanteet on yksilöllisiä, minusta on todella töykeää väittää että esim äitiys olisi aina samanlainen kokemus (et voi tietää koaka et ole äiti tms), koska kaikkihan on täysin erilaisia kokemuksia.
Olkinukke.