Lue keskustelun säännöt.
Mitä mahtavat perheelliset ajatella, kun lukevat täältä sinkkujen ja velojen helposta arjesta?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että onpas tyhjää ja merkityksetöntä elämää, mutta ei kai enempää voi vaatiakaan sellaisilta, joilla ei rahkeet muuhun riitä. Ja olenhan minäkin aikani ollut sinkkuna ja lapsettomana, että tiedän kyllä mistä "jään paitsi".
Sinkun ja lapsettoman elämä kehittyy ja muuttuu kyllä ihan samalla tavalla kuin muillakin ihmisillä, joten et tiedä mistä jäät paitsi. Nyt olen mm. kahden vanhan vanhempani omaishoitaja, ison työhevosen omistaja ja remontoin ikivanhaa taloa. Pyöritän harrastusporukkaa ja aloitin juuri yrityksen.
Edelleen olen sinkku ja perheetön, mutta 5 vuotta sitten elämäni oli ihan erilaista.
Lapsettoman elämä kehittyy juuri niin, että siihen liittyy edellisestä sukupolvesta luopumista, mutta ei uuden sukupolven kasvun ja aikuistumisen seuraamista.
Vietämme lomaa mökillä, joka on suvun hallussa jo viidennessä sukupolvessa. Tunnen suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että saan viettää aikaa täällä lasteni kanssa ja joku päivä kun minua ei enää ole, he saavat olla täällä kenties omien lastensa kanssa. Elämä jatkuu sukupolvien ketjussa eikä katkea minuun. Todella merkityksellinen ja hieno tunne.
Todella egoistista ajattelua. Eivät lapset välttämättä lisäänny. Muutenkin nostat itsesi jalustalle ajatellessasi noin. Kyllä lapsettomalla on järkevämpi elämä, kun saa sen nauttien viettää, ja sitä varten elämä on. Perheellisen elämä on kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin ihmisiä jotka vaihtaa oman perheen viinilasiin sohvalla.
Vapaus joka päivä! Mitä kadehdittavaa siinä ei ole?
Ymmärtäisit jos tekisit lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että onpas tyhjää ja merkityksetöntä elämää, mutta ei kai enempää voi vaatiakaan sellaisilta, joilla ei rahkeet muuhun riitä. Ja olenhan minäkin aikani ollut sinkkuna ja lapsettomana, että tiedän kyllä mistä "jään paitsi".
Sinkun ja lapsettoman elämä kehittyy ja muuttuu kyllä ihan samalla tavalla kuin muillakin ihmisillä, joten et tiedä mistä jäät paitsi. Nyt olen mm. kahden vanhan vanhempani omaishoitaja, ison työhevosen omistaja ja remontoin ikivanhaa taloa. Pyöritän harrastusporukkaa ja aloitin juuri yrityksen.
Edelleen olen sinkku ja perheetön, mutta 5 vuotta sitten elämäni oli ihan erilaista.
Hui kauheaa, nuo olisi minulle ihan painajaista.
No hui kauheaa :D voin toki olla tuollainen täyttä ja merkityksellistä elämää elävä äityli, joka hylkää omat vanhempansa, pistää heidän ison työn tehneen hevosen teuraalle ja myyn suvussa kulkeneen talon. Mutta kun oon vaan lapseton eikä mulla muuhun nyt rahkeet riitä, kun tähän. Mutta kyllähän te kaikki äidit tiedätte, kun tekin ootte olleet tällaisia parisuhteettomia ja lapsettomia hulttioita. Että mitä mä tässä selitän :D
Miksi hermostuit ja rupesit nimittelemään, kun sanoin, että sinun elämäsi olisi minulle painajaista? Miksi puhut vanhempien hylkäämisestä, sekö on vaihtoehto omaishoitajuudelle? Hevosta en hoitaisi vaan myisin sen samoin kuin vanhan talonkin. En edellyttäisi moista edes lapsiltani elleivät he itse välttämättä haluaisi.
Äläkä viitsi nimitellä ketään äityliksi, kun et tiedä yhtään, millaista elämää tämä elää ja minkä ikäinen on.
Älä viitsi kysellä tyhmiä, aikuinen ihminen. Ihanko sinä hyvää hyvyyttäsi kerrot ympärillä oleville ihmisille, että heidän elämänsä olisi sinulle painajaista? Tiedät, miksi sanoin mitä sanoin ja ansaitsit sen myös. Eiköhän jätetä nuo "miksi hermostuit" -kyselyt ilmiselvyyksistä yläasteen koulukiusaajille ja ihan nyt rehdisti otat vastuun minun elämäni haukkumisesta.
Sekö on haukkumista, kun sanoin, että en halua hoitaa hevosia enkä remontoida vanhaa taloa? Et itsekään sanonut, että wau, olisipa ihanaa olla pikkulasten äiti.
Se, että molemmat vanhemmat olisivat siinä kunnossa, että tarvitsevat omaishoitajaa olisi ihan oikeasti painajaista minun lisäksi myös vanhemmille itselleen.
En myöskään sanonut, että lapset olisi minulle painajaista. En sanonut mitään negatiivista kenenkään elämästä, kerroin omastani. Sinä tulit haukkumaan, joten kuten sanoin, ota rehdisti vastuu käytöksestäsi kiitos.
Sinä oikeasti suutut siitä että joku ei pidä hevosista eikä remontoimisesta, koska sinä niin pidät?? :,D
Ihmisten lukutaidottomuus alkaa pikkuhiljaa häiritä enemmän kuin itse keskustelu...
SUUTUIN siitä, että ihminen joka haukkui elämääni painajaiseksi meni vielä päälle loukkaantumaan siitä, että vastasin hänelle sarkastisesti. Nähdäkseni annoin hänelle vain samalla mitalla takaisin, mutta hän sitten loukkaantui sydänjuuriaan myöten siitä, että en vain hiljaisesti hyväksynyt hänen haukkumistaan ja vielä ääneen ihmetteli asiaa.
Kaikki saa haukkua minua vaikka päivät läpeensä, siitä en suutu. Mutta siitä suutun, jos takaisin antaminen on muka se ongelma.
Ei hän sanonut, että sinun elämäsi on painajainen.
Hän sanoi että se olisi painajainen hänelle.
Jollekin toiselle se voi olla suuri unelma.
t. ohis
No ohiksena, minä ajattelen ettei ihmisillä oikeasti ole ilmeisesti kovin hauskaa tai ihmeellistä elämässään jos mukavin ja antoisin ajanviete on tapella jostain näin naurettavasta palstalla. Ja jatkan Hesarin sivuille.
Miksi mun pitäis lukea lapsettoman ja/tai sinkun elämästä? Mä olen elänyt sitä ja tiedän mitä se on. Todennut että ei sovi mulle. Nyt elän perheellisen elämää ja koen sen olevan just passeli mulle. Enemmän mulla on vertailupohjaa kuin lapsettomalla sinkulla, joka ei ole perhe-elämää lastensa kanssa elänyt koskaan.
Eikä mun elämä ole mitenkään raskasta, lapset on jo koululaisia. Ja arkea ja vastuita jakaa mies. Ihan tyytyväinen olen nykyiseen tilanteeseen. Eikä tässä enää kovin kauan mene kun taas ollaan miehen kanssa kaksin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mistä voi lukea? En tajua aloitusta.
Ps. Olen ollut sinkku. Olen ollut lapseton. Tiedän mitä se on. Ap taitaa olla yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että onpas tyhjää ja merkityksetöntä elämää, mutta ei kai enempää voi vaatiakaan sellaisilta, joilla ei rahkeet muuhun riitä. Ja olenhan minäkin aikani ollut sinkkuna ja lapsettomana, että tiedän kyllä mistä "jään paitsi".
Sinkun ja lapsettoman elämä kehittyy ja muuttuu kyllä ihan samalla tavalla kuin muillakin ihmisillä, joten et tiedä mistä jäät paitsi. Nyt olen mm. kahden vanhan vanhempani omaishoitaja, ison työhevosen omistaja ja remontoin ikivanhaa taloa. Pyöritän harrastusporukkaa ja aloitin juuri yrityksen.
Edelleen olen sinkku ja perheetön, mutta 5 vuotta sitten elämäni oli ihan erilaista.
Lapsettoman elämä kehittyy juuri niin, että siihen liittyy edellisestä sukupolvesta luopumista, mutta ei uuden sukupolven kasvun ja aikuistumisen seuraamista.
Vietämme lomaa mökillä, joka on suvun hallussa jo viidennessä sukupolvessa. Tunnen suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että saan viettää aikaa täällä lasteni kanssa ja joku päivä kun minua ei enää ole, he saavat olla täällä kenties omien lastensa kanssa. Elämä jatkuu sukupolvien ketjussa eikä katkea minuun. Todella merkityksellinen ja hieno tunne.
Todella egoistista ajattelua. Eivät lapset välttämättä lisäänny. Muutenkin nostat itsesi jalustalle ajatellessasi noin. Kyllä lapsettomalla on järkevämpi elämä, kun saa sen nauttien viettää, ja sitä varten elämä on. Perheellisen elämä on kärsimystä.
Päin vastoin, en nosta itseäni ollenkaan jalustalle vaan olen huomannut, kuinka pieni osanen sitä onkaan vuosisatojen ja tuhansien sukupolvien ketjussa. Ajatus vetää hiljaiseksi ja nöyräksi. Omat lapseni tekevät omat ratkaisunsa elämässään, mutta välitämme heille perhekeskeiset arvomme.
Elämästä voi todellakin nauttia perheellisenä! Olen elänyt pitkään myös sinkkuna, joten vertailukohtaa löytyy. Elämä on juuri ihanaa näin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen. Veloja arvostan siksi että ovat osanneet tehdä tietoisen ja vastuullisen päätöksen valitessaan lapsettomuuden. Rakastan lastani mutta onhan lapsiperhe-elämä välillä painajaismaista.
Vierailija kirjoitti:
?
Yksi perheellinen ajattelee että kas, taas aloitus samasta aiheesta. Varmaan 35. tällä viikolla. Perheellinen ajattelee että se yksi mt-ongelmallinen vela-trolli joka näitä tehtailee kaipaa halia ja huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen. Veloja arvostan siksi että ovat osanneet tehdä tietoisen ja vastuullisen päätöksen valitessaan lapsettomuuden. Rakastan lastani mutta onhan lapsiperhe-elämä välillä painajaismaista.
Miksi tämä oli saanut alapeukun? Velat ovat fiksuja, he ovat pedanneet itselleen hyvän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat aarteeni tai pikemminkin meidän aarteemme. Heidän vuoksi olen jaksanut pinnistellä erilaisten vaikeuksien läpi, vaikeuksien, jotka liittyivät muuhun kuin lapsielämän arkeen. Kyllä, välillä mesotaan, kiukutaan ja ongelmia jos jonkinlaisia. Kannetaan huolta jos jostakin ja matkalle mennessä pitää miettiä muksujen tilanne jne. Kaikki palstaa lukevat äidit/isät tietävät mistä puhun.
Hetket, miksi uskon, että elämäni on rikkaampaa kuin VELAn tai sinkun tms. johtuu siitä, että saan nähdä lasten kehittyvän. Se ilon ja riemun tunne, mikä minulle tulee, kun oma lapsi onnistuu jossain. Ne hetket iltaisin, kun pienet kädet tulevat kaulan ympäri ja pussataan poskelle sanoen "isi, mä rakastan sua". Yksi upeimmista hetkistä elämässäni oli, kun esikoisemme oli tullut kotiin ja istuin sohvalla röyhtäyttämässä. Siihen se pikkuinen käärö nukahti olkapäälleni. Hetken aikaa en tehnyt mitään muuta kuin annoin vauvan maata siinä ja painoin poskeni kiinni kylkeen ja tunsin sen pienen sydämen sykkeen ja hengityksen. Ei saisi verrat, mutta ei ole olemassa koiraa, kissaa, kania tms. eläintä, joka tällaisen tunteen saa aikaan. Ja meillä on ollut todella pidetty ja mukava koira monta vuotta. Minulla/meillä on kavereita. Olen käynyt "jätkien kanssa" rilluttelemassa ja saanut tehdä mitä haluan, niin kuin kumppaninikin. Se pieni mytty, esikoisemme, jota esiteltiin minulle ja onniteltiin oli outo asia. Ihmettelin, että mikäs tämä nyt on ja en todellakaan ollut valmis isäksi. Vuosien saatossa saimme pari lisää ja nyt voin sano olevani kypsempi, epäitsekkäämpi, näen asiat useammalta kantilta kuin nuorena sinkkuna. Lapset ovat pakottaneet minut miehistymään ja ottamaan vastuuta kotona kuin myös tämän yhteiskunnan jäsenenä (tällä tarkoitan, että esim. sinkkuna en paljon jätteitä lajitellut, mutta haluamme opettaa lapsille, että luonnosta pyritään pitämään huolta).
Kaikki ovat sinappikoneita olleet ja on valvottu. Oltu lääkärissä milloin tikkaamassa silmäkulmaa, milloin irrottamassa nenään juuttunutta rusinaa. Parisuhdekin on ollut koetuksella useampaakin kertaa. Seksielämä heitellyt sinne tänne.
Mutta tämä on vain vaihe. Ihmiset, kun kasvavat, niin he myös viisastuvat. Ja oma vapaa-aikakin kasvaa ja kaikki muu sen mukana. Luulen, että lapsettomien suurin pelko liittyy tuohon pikkulapsiaikaan, ruuhkavuosiin, jotka meillä ovat nyt kestäneet tuommoset 14 vuotta ja jonkin verran vielä "lusittava". Meillä lapsilla vähän enemmän ikäeroa keskenään. Joku saatta miettiä, että haluaa mennä, kun on vielä nuori tms. Ikävä kyllä, me kaikki vanhenemme, eikä ikinuoria ole. Tai jos on monista kavereista ei enää kaikkiin rientoihin ole. Ja niin, ne lemmikit ovat aikansa. Jotku tuntuvat ajattelevan lemmikkien ajavan saman asian. Ihmettelävätkö ne lemmikit ääneen, kuka keksi jäätelön? Voiko lemmikkiä opettaa pilkkomaan puita? Kannattaa miettiä. Just saying.
Kyllä mä joskus kadehdin lapsettomia. Esimerkiks silloin kun lapset on oksutaudissa ja saa olla rätti ja sanko kädessä 24/7 eikä edes yöllä nukkua kun vaan oottaa kuka päästää seuraavaksi. Myös enemmän parisuhdeaikaa kahden kesken kumppanin kanssa kaipaan.
Kuitenkin oon onnellinen mun perheestä ja lapsista ennen kaikkea. En ikinä vaihtais tätä lapsettomaan elämään vaikka välillä ottaakin päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuo ”velot” ovat?
Vela on vapaaehtoisesti lapseton. Fiksun ratkaisun tehnyt elämässään. Saa nauttia elämästään täysillä.
Subjektiivinen kokemus ei ole vertailtavissa. Minulla koira on ihan yhtä tärkeä, kuin joillekin oma lapsi.
Ei se siitä mihinkään muutu. Olen myös hoitanut siskojeni lapsia, joten tiedän mitä sekin on.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivinen kokemus ei ole vertailtavissa. Minulla koira on ihan yhtä tärkeä, kuin joillekin oma lapsi.
Ei se siitä mihinkään muutu. Olen myös hoitanut siskojeni lapsia, joten tiedän mitä sekin on.
Sinkkumies
Koiraa ei tarvitse vahtia koko ajan ja sen voi jättää yksin kotiin. Sille ei tarvitse järjestää hoitoa. Se ei kitise kaupassa ja niin edelleen. Ei voi puhua samana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivinen kokemus ei ole vertailtavissa. Minulla koira on ihan yhtä tärkeä, kuin joillekin oma lapsi.
Ei se siitä mihinkään muutu. Olen myös hoitanut siskojeni lapsia, joten tiedän mitä sekin on.
Sinkkumies
Koiraa ei tarvitse vahtia koko ajan ja sen voi jättää yksin kotiin. Sille ei tarvitse järjestää hoitoa. Se ei kitise kaupassa ja niin edelleen. Ei voi puhua samana päivänä.
No ei kyllä isoja lapsiakaan tarvi vahtia koko aikaa.
Nää on hupaisia kun aina oletetaan että se perhe-elämä= pikkulapsivaihe=kestää ajasta ikuisuuteen.
Todellisuudessa muutama vuosi voi olla rankempaa mutta sitten tasoittuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivinen kokemus ei ole vertailtavissa. Minulla koira on ihan yhtä tärkeä, kuin joillekin oma lapsi.
Ei se siitä mihinkään muutu. Olen myös hoitanut siskojeni lapsia, joten tiedän mitä sekin on.
Sinkkumies
Koiraa ei tarvitse vahtia koko ajan ja sen voi jättää yksin kotiin. Sille ei tarvitse järjestää hoitoa. Se ei kitise kaupassa ja niin edelleen. Ei voi puhua samana päivänä.
Se esittää joka kerta vastalauseen, jos yritän lähteä ulos ilman sitä. Saattaa myös kostaa.
Kyllä se melko fiksu on.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Subjektiivinen kokemus ei ole vertailtavissa. Minulla koira on ihan yhtä tärkeä, kuin joillekin oma lapsi.
Ei se siitä mihinkään muutu. Olen myös hoitanut siskojeni lapsia, joten tiedän mitä sekin on.
Sinkkumies
Koiraa ei tarvitse vahtia koko ajan ja sen voi jättää yksin kotiin. Sille ei tarvitse järjestää hoitoa. Se ei kitise kaupassa ja niin edelleen. Ei voi puhua samana päivänä.
No ei kyllä isoja lapsiakaan tarvi vahtia koko aikaa.
Nää on hupaisia kun aina oletetaan että se perhe-elämä= pikkulapsivaihe=kestää ajasta ikuisuuteen.
Todellisuudessa muutama vuosi voi olla rankempaa mutta sitten tasoittuu.
Esim. 5 vuotta ihan ok? Jos naapurisi tulisi ryyppäämään teille 5 vuodeksi, niin onko ihan ok?
Sinkkumies
up