Miksi jotkut kysyy treffeillä jostain viisivuotissuunnitelmista ja musiikkimauista?

Mulla ei olis tohon muuta vastata,kun viiden vuoden päästä olen 5 vuotta vanhempi ellen ole kuollut. Ja kaikki musiikki käy paitsi se mistä en tykkää.

Sitä varmaan kiinnostaa ne

Jos tykkää käydä bändien keikoilla, niin onhan se mukavaa, jos toinen pitää samoista bändeistä ja ehkä myöskin tykkää käydä keikoilla. Ja onhan se hyvä olla joku näkemys, mihin suuntaan elämässä on menossa.

Ihmiset kysyy mikä niitä kiinnostaa. Viisivuotissuunnitelma kertoo suunniteleeko ihminen elämäänsä, vai vain on. Musiikkimaku kertoo ihmisen kulttuurimausta jotain ja sen onko edes yhtään yhteensopiva.

Niin tai kuinka moni suhde on oikesti alkanut ja kehittynyt vakavaksi ja kestänyt jonkun järjestettyjen treffien kautta, etenkin jonkun netin kautta tms. Itse ainakin kun tulee Facebookissa vastaan jotain sinkkuryhmien päivityksiä ja kuvia niin en ihmettele sekuntiakaan miksi nämä ihmiset edes ovat ylipäätään sinkkuja. Ei sillä, että yksinäinen ihminen on jotenkin viallinen, vaan harvoin se järkevä yksinäinen edes lähtee kinumaan jostain nettisaiteilta suhdetta itselleen. 

Onhan se nyt kivempi kuin kysyä jotain että mikä sun pahin lapsuustrauma on ja pelkäätkö inflaatiota :D

Ihminen, joka tietää itse missä haluaa olla viiden vuoden päästä, ei yleensä halua kumppanikseen haihattelijaa, jolla ei ole minkäänlaista suuntaa elämässään. Ehkä tosi nuorena se vielä menee, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun aletaan oikeasti rakentaa elämää.

Samoin ihmisille, joille musiikki on tärkeä osa elämää, on merkitystä sillä, että kumppani arvostaa sitä samalla tavalla. He eivät halua kuunnella musiikkia yksin kotona, vaan jakaa sen kokemuksen toisen kanssa ja keskustella siitä, kuunnella yhdessä, ehkä laulaa mukana, tanssia musiikin tahtiin ja lähteä yhdessä keikoille tai festareille.

Musiikkimaun utelun ymmärrän kyllä, koska musiikki on monelle tärkeä asia ja sama maku on parisuhteessa pelkkää plussaa. Viisivuotissuunnitelmia en itsekään ymmärrä, koska ainakin omaan elämänfilosofiaani kuuluu päivä kerrallaan eläminen kummempia murehtimatta.

Jos haluan kumppanin, jonka kanssa ostaa asunnon, olisi kiva tietää suunnitteleeko kumppani olla töissä viiden vuoden päästä.

Kaksikymppisenä viisi vuotta on niin pitkä aika, että ei ihme jos tuntuu älyttömältä kysyä. 35+ vuotiaana sen sijaan se on todella oleellinen kysymys: onko suunnitelmissa vaativa uravaihe, entä mahdolliset muuttohalut, entä lapset, onko vanhemmat siinä kunnossa että niitä pitää alkaa pian hoitaa, onko tulossa kahdeksan kanan maatila Kuopion liepeille vai vuokra-asunto New Yorkiin. Onhan ne aika oleellisia kysymyksiä, toki jos toinen on sellaista  mallia, että kaikki käy ja joustaminen onnistuu miten vaan, niin sittenhän sillä ei ole niin väliä.

Koska kaikille musiikki ei ole vain sitä, että kuunnellaan radiohittejä, vaan se on syvä intohimo. Siihen kuuluu syvälle sukeltaminen eri genreihin, underground-artistien kuuntelu, festareilla kiertäminen ympäri maailmaa ja mahdollisesti myös oman musiikin tekeminen. On täysin luonnollista, että tällainen ihminen haluaa kumppanin, joka ymmärtää tämän suhtautumisen ja jakaa samanlaisen intohimon. Ja totta kai on tärkeää tietää, mitä haluaa viiden vuoden sisällä, ja että arvot ja suunnitelmat ovat samansuuntaisia. Jos toinen esimerkiksi suunnittelee muuttavansa ulkomaille tai haluaa lapsia viiden vuoden aikana, niin silloin on tärkeää, että kumppanilla on samanlaiset toiveet.

Musamaku on täysin olennainen tieto arvioitaessa potentiaalista tulevaa sulosuuta ja hunajahuulta - opinnot, työt, harrastukset etc. ovat täysin toisarvoista hömppää tälle kriittisen tärkeälle informaatiolle.

Ai karsee, minulta yksi tylsä tyyppi kysyi tuota viisivuotisjuttua. Pidin häntä ääliönä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymppisenä viisi vuotta on niin pitkä aika, että ei ihme jos tuntuu älyttömältä kysyä. 35+ vuotiaana sen sijaan se on todella oleellinen kysymys: onko suunnitelmissa vaativa uravaihe, entä mahdolliset muuttohalut, entä lapset, onko vanhemmat siinä kunnossa että niitä pitää alkaa pian hoitaa, onko tulossa kahdeksan kanan maatila Kuopion liepeille vai vuokra-asunto New Yorkiin. Onhan ne aika oleellisia kysymyksiä, toki jos toinen on sellaista  mallia, että kaikki käy ja joustaminen onnistuu miten vaan, niin sittenhän sillä ei ole niin väliä.

Toisaalta itse en kyllä haluaisi tuommoista 'kaikki käy, en tiedä mitä haluun' -kumppania. Kuulostaa, että tuollainen ihminen ei ole vielä täysin henkisesti kypsä eikä ole löytänyt itseään kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kysyy mikä niitä kiinnostaa. Viisivuotissuunnitelma kertoo suunniteleeko ihminen elämäänsä, vai vain on. Musiikkimaku kertoo ihmisen kulttuurimausta jotain ja sen onko edes yhtään yhteensopiva.

En ole kyllä koskaan kysellyt treffeiltä viisivuotissuunnitelmaa, mutta kertoohan se, mitä ihminen elämältään haluaa. Jos esim. on muuttamassa toiseen maahan tai paikkunalle, niin kertoo jo aika paljon, ettei ehkä suhteeltakaan hae mitään vakavampaa. 

Ap:n kaltaisissa ihmetyttää enemmän se, että on joku kielettyjen aiheiden lista treffeille. Joku musamaku nyt on ihan perus small talk kysymys, josta vois sitten poikia enemmän jutun juurta tai ei. 

Jos ollaan 28-35 v, ja etsinnässä elämänkumppani, niin onhan se hyvä tietää ajoissa, onko toisella suunnitteilla naimisiinmeno, lapset ja omistusasunto, uran luominen ja oman firman perustaminen, vai reppureissaaminen maailman ympäri hanttihommia tehden. Vai katseleeko vain päivä kerrallaan, mitä huominen tuo tullessaan

Vierailija kirjoitti:

Ai karsee, minulta yksi tylsä tyyppi kysyi tuota viisivuotisjuttua. Pidin häntä ääliönä.

Ja hän varmaan sinua. 

Sellaiselle, joka suunnittelee elämäänsä ja tekee aktiivisesti asioita saavuttaakseen suunnitelmansa, ei halua kumppania joka elää päivä kerrallaan.

Esim joku haluaa perheen ja lapsia, ikä alkaa tulla vastaan

En yhtään ihmettele lisääntyvää yksinelämistä, kun treffailustakin on tehty jotain paskantärkeää työhaastattelumaista tenttausta.