Sinkun tuskat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.

Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.

Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.

Tuo koskee vain tiettyä naisryhmää, ja te miehet tavoittelette vain tuota tiettyä onnenonkija-naisryhmää. Miksei kelpaa tavallinen, kumppanuutta etsivä nainen joka ei piittaa statuksesta tai varakkuudesta?

Koska läski ei kiinnosta, niin läski ei kiinnosta, niin läski ei kiinnosta.

Ja tuo on täysin ok. Ihan kuten on sekin, ettei kaikkia naisia kiinnosta lyhyet miehet, hintelät miehet, ujot miehet, hiljaiset miehet, kaljuuntuvat miehet, rumat miehet. Mutta näinhän ei saisi olla. Naisten pitäisi kelpuuttaa mukava mies, jossa ei ole mitään fyysisesti haluttavaa.

Sitä odotellessa voidaan käydä näitä keskusteluja vielä monen monta kertaa :-D

Juu ei tarvi kelpuuttaa lyhyttä, kaljuuntuvaa tai ujoakaan miestä. Mutta voisitte lakata ulisemasta kun niitä valokuvamallin näköisiä, kaksimetrisiä lentokapteeneja ei joka naiselle riitä.

Sitä suurta sielujen sympatiaa ja suuria tunteita ei ihan helpolla löydy. Joten jos ihan oikeasti tosissaan haluaa parisuhteen, niin kehottaisin "tyytymään" (tai ainakin vakavasti tätä vaihtoehtoa harkitsemaan) johonkin hieman pienempään tunteeseen. Kumppanuus ja ystävyys ovat erittäin hyvä pohja parisuhteelle ja rakkaudelle.

Olen sitä mieltä että monille sinkuille tekisi hyvää pitää vähän taukoa deittailusta ja keskittyä omaan elämään ja siihen että osaa olla mahdollisimman onnellinen omillaan. Usein se myös menee niin että kun lakkaa etsimästä niin löytää, näin minullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.

Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.

Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.

Tuo koskee vain tiettyä naisryhmää, ja te miehet tavoittelette vain tuota tiettyä onnenonkija-naisryhmää. Miksei kelpaa tavallinen, kumppanuutta etsivä nainen joka ei piittaa statuksesta tai varakkuudesta?

Koska läski ei kiinnosta, niin läski ei kiinnosta, niin läski ei kiinnosta.

Ja tuo on täysin ok. Ihan kuten on sekin, ettei kaikkia naisia kiinnosta lyhyet miehet, hintelät miehet, ujot miehet, hiljaiset miehet, kaljuuntuvat miehet, rumat miehet. Mutta näinhän ei saisi olla. Naisten pitäisi kelpuuttaa mukava mies, jossa ei ole mitään fyysisesti haluttavaa.

Sitä odotellessa voidaan käydä näitä keskusteluja vielä monen monta kertaa :-D

Sen lisäksi että olet pläski, olet myös tyhmä. Ei ihme että ole ikisinkku. Ja kyllä sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Sitä suurta sielujen sympatiaa ja suuria tunteita ei ihan helpolla löydy. Joten jos ihan oikeasti tosissaan haluaa parisuhteen, niin kehottaisin "tyytymään" (tai ainakin vakavasti tätä vaihtoehtoa harkitsemaan) johonkin hieman pienempään tunteeseen. Kumppanuus ja ystävyys ovat erittäin hyvä pohja parisuhteelle ja rakkaudelle.

Olen sitä mieltä että monille sinkuille tekisi hyvää pitää vähän taukoa deittailusta ja keskittyä omaan elämään ja siihen että osaa olla mahdollisimman onnellinen omillaan. Usein se myös menee niin että kun lakkaa etsimästä niin löytää, näin minullakin.

Niitä jotka ovat "tyytyneet" löytyy pilvin pimein. Aika usein naiset, kun ikää alkaa kertyä, ottavat sitten vaan jonkun ihan ok -tyypin, jonka seurassa sietävät olla, koska haluavat jo perustaa perheen. Eikä siinä mitään, mutta niitä erojakin tulee sitten aika usein, kun ei tunteita kuitenkaan ole.

Enkä myöskään usko, että monikaan tarkoittaa sielujen sympatialla mitään romanttisten elokuvien tyylistä suurta tunteiden paloa, missä kaikki vaan loksahtaa kohdalleen ja ollaan täydellisiä toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä suurta sielujen sympatiaa ja suuria tunteita ei ihan helpolla löydy. Joten jos ihan oikeasti tosissaan haluaa parisuhteen, niin kehottaisin "tyytymään" (tai ainakin vakavasti tätä vaihtoehtoa harkitsemaan) johonkin hieman pienempään tunteeseen. Kumppanuus ja ystävyys ovat erittäin hyvä pohja parisuhteelle ja rakkaudelle.

Olen sitä mieltä että monille sinkuille tekisi hyvää pitää vähän taukoa deittailusta ja keskittyä omaan elämään ja siihen että osaa olla mahdollisimman onnellinen omillaan. Usein se myös menee niin että kun lakkaa etsimästä niin löytää, näin minullakin.

Niin, mulla oli "suhde", jossa oli niin hyvä olla, tykättiin toisistamme, läheisyys oli hyvää ja toimivaa, oltiin toisillemme samalla hyvät ystävät, tykättiin tehdä kaikkea yhdessä. Ei riittänyt, ei pysty tuntemaan samaa tunnetta kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä suurta sielujen sympatiaa ja suuria tunteita ei ihan helpolla löydy. Joten jos ihan oikeasti tosissaan haluaa parisuhteen, niin kehottaisin "tyytymään" (tai ainakin vakavasti tätä vaihtoehtoa harkitsemaan) johonkin hieman pienempään tunteeseen. Kumppanuus ja ystävyys ovat erittäin hyvä pohja parisuhteelle ja rakkaudelle.

Olen sitä mieltä että monille sinkuille tekisi hyvää pitää vähän taukoa deittailusta ja keskittyä omaan elämään ja siihen että osaa olla mahdollisimman onnellinen omillaan. Usein se myös menee niin että kun lakkaa etsimästä niin löytää, näin minullakin.

Jokaisen deittailuyrityksen välissä olen pitänyt noin 5v "omaa aikaa" ja unohtanut miehet. Eikä ole ikinä tullut ketään vastaan vaikka kuinka olisi etsimättä. Nyt alkaa tulla ikä vastaan jo perheen perustamisen suhteen eli kannattiko... No ei kannattanut, yksin jäin.

Itseäni ottaa päähän tuo "sitten kun lakkaa etsimästä niin se tosirakkaus tuleekin vastaan", kun tämä pätee vain niihin kauneimpiin ja suosituimpiin yksilöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta ei siis olisi ongelma se että kaikki naiset alkavat/alkaisivat ajattelemaan noin.  Silloin ei kohta olisi pareja enää ollenkaan........kukaan mies ei kelpaisi kenellekään naiselle...

Olen eri vastaaja, mutta minäkin toivon, ettei kukaan perustaisi ainakaan perhettä sellaisen ihmisen kanssa, johon on vain tyytynyt, kun ei ole tavannut ketään, jonka kanssa todella tuntisi kuuluvansa yhteen.

Itse olen ainakin ennemmin yksin kuin sotken elämääni ajatellen, että kunhan nyt jonkun miehen löydän, ihan sama tykkäänkö hänestä edes.

No onneksi en ajatellut kuten sinä. Itselläni oli täysin epärealistiset kuvitelmat omasta "kyvykkyydestä" löytää se täydellisyys. Pitkän sinkku-ajan jälkeen katsoin peiliin, ja tunnustin omat rajoitteeni, ja rupesin katsotaan kumppaniehdokkaita avoimemmin silmin. No joku nyt ajattelee että laskin rimaa, ja kyllä....sitä se käytännössä tarkoitti. Näin 24 vuoden jälkeen, en voisi olla onnellisempi. Vakaa turvallinen puoliso, 3 lasta ja parisuhde on hitsautunut vuosien saatossa saumattomasti yhteen. Rakastan puolisoani rajattomasti.

Jäin tässä miettimään tätä sielujen sympatiaa ja täydellistä ymmärtämistä. Voiko sitä loppujen lopuksi aidosti olla tosta vaan. Vai kehittyykö se pikkuhiljaa kun opitaan tuntemaan se toinen paremmin. Harvoinhan se kaveruuskaan ensisilmäyksellä syntyy.

Mitä sitten on se jokin, jota me naiset kaivataan suhteessa ja miehessä? Ei tiedä. Omalla kohdalla se oli vaan merkillistä keskinäistä vetovoimaa, joka vei meidät tosi nopeasti sänkyyn. Ihmisinä ollaan hyvin erilaisia ja en usko että ollaan mitään sielunkumppaneita jotka täydellisesti vaistomaisesti ymmärtävät toisiaan. Mielestäni tärkeämpää on halu ymmärtää ja tukea toisiaan. Onpahan ainakin loputtomasti keskustelun aihetta ja kehittymisen mahdollisuuksia siinä. En tunne mitenkään vain tyytyneeni kumppaniini, vaan suhde ja rakkautemme on koko ajan syventynyt ja kasvanut. Nimimerkillä yhdessä yli 30 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä suurta sielujen sympatiaa ja suuria tunteita ei ihan helpolla löydy. Joten jos ihan oikeasti tosissaan haluaa parisuhteen, niin kehottaisin "tyytymään" (tai ainakin vakavasti tätä vaihtoehtoa harkitsemaan) johonkin hieman pienempään tunteeseen. Kumppanuus ja ystävyys ovat erittäin hyvä pohja parisuhteelle ja rakkaudelle.

Olen sitä mieltä että monille sinkuille tekisi hyvää pitää vähän taukoa deittailusta ja keskittyä omaan elämään ja siihen että osaa olla mahdollisimman onnellinen omillaan. Usein se myös menee niin että kun lakkaa etsimästä niin löytää, näin minullakin.

Jokaisen deittailuyrityksen välissä olen pitänyt noin 5v "omaa aikaa" ja unohtanut miehet. Eikä ole ikinä tullut ketään vastaan vaikka kuinka olisi etsimättä. Nyt alkaa tulla ikä vastaan jo perheen perustamisen suhteen eli kannattiko... No ei kannattanut, yksin jäin.

Itseäni ottaa päähän tuo "sitten kun lakkaa etsimästä niin se tosirakkaus tuleekin vastaan", kun tämä pätee vain niihin kauneimpiin ja suosituimpiin yksilöihin.

Tietysti.

Tuossahan on kyse vastuun siirtämisestä miehelle. Naiselle "asiat vain tapahtuvat" koska mies pistää asiat vain tapahtumaan.

Kaunis nainen voi pelata prinsessataktiikalla ja odotella. Miehen on tehtävä aloite ja hurmattava. Muut saattavat joutua tekemään itsekin osansa kumppanin löytämisessä.

Mulle tärkeintä on huumorintaju, että se natsais yhteen.

Miehet monesti kiusattolee, mua se ei haittaa, mutta sit ne suuttuu kun itsekin osaa ihan yhtälailla sanoa takas. Vaan muutama on sellainen kenen itsetunto on kestänyt, että sanallisesti saatankin olla parempi. Niitä joilla on kestänyt on meillä yleensä ollut hyvin hauskaa, ja pari kanssa seurustellutkin.

Se samanlainen huumorintaju on monissa mennyt vikaan, voi toki olla, että mulla on huono huumorintaju, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on naisilla raskasta kun karkkipussissa on niin paljon karkkeja, että tulee ähky eikä mikään kelpaa.

On se miehenä helppoa kun ei ole mistä valita.

M35

Tässähän se jo tulikin tiivistettynä.

Miesten ongelmat on se että eivät saa ketään vaikka kriteerit olisi matalalla.

Naisten ongelma on se että kukaan saatana sadoista ehdokkaista ei säväytä!

Niin no, minkäs sitä luonnolle mahtaa ja sille, että naisen ja miehen seksuaalisuudet nyt vaan ovat lähtökohtaisesti erilaisia.

Juuri näin. Naisena mun täytyy tavata varmaan viisikymmentä miestä ennen kuin löytyy yksi joka herättää haluja. Ei niissä muissa mitään vikaa ole, en vain halua nähdä niitä ilman vaatteita, ikinä. Ei liity mitenkään ikään tai kropan malliin, vaan johonkin mystiseen kemiaan. Ja parisuhdetta on ihan turha viritellä ilman sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta ei siis olisi ongelma se että kaikki naiset alkavat/alkaisivat ajattelemaan noin.  Silloin ei kohta olisi pareja enää ollenkaan........kukaan mies ei kelpaisi kenellekään naiselle...

Olen eri vastaaja, mutta minäkin toivon, ettei kukaan perustaisi ainakaan perhettä sellaisen ihmisen kanssa, johon on vain tyytynyt, kun ei ole tavannut ketään, jonka kanssa todella tuntisi kuuluvansa yhteen.

Entisaikoina sellaiset parit kyllä pysyivät yhdessä, kun ei ollut tapana erota, mutta aikamoisia perhehelvettejä niistä olivat aika monet. Ei seksiä, kun ei ollut sitä kuuluisaa kemiaa alunperinkään. Katkeruutta ja uskottomuutta ja mitä näitä paskojen, rakkaudettomien liittojen ongelmia nyt onkaan. Ja avioerolapsia yhä enemmän nyt kun eroaminen ei enää tee ihmisistä hylkiöitä yhteiskunnan ja sukulaisten silmissä.

Itse olen ainakin ennemmin yksin kuin sotken elämääni ajatellen, että kunhan nyt jonkun miehen löydän, ihan sama tykkäänkö hänestä edes.

Samaa mieltä.

Jos sanotaan että parisuhteeseen riittää ihan hyvin kumppanuus ja ystävyys, niin pitää sitten hyväksyä parisuhde ilman seksiä.

Joskushan on ollut järjestettyjä avioliittoja, joissa sai vapautuksen avioseksistä kun lapset oli saatu. Seksin on voinut hakea muualta.

Jos taas ajatellaan kuten nykyään, että puolison kanssa pitää olla seksielämä, ja tosiaan vain sen puolison kanssa, niin sitten pitää hyväksyä se, että puoliso valitaan sen perusteella että hän on myös itselle seksuaalisesti haluttava. Ei ole sama kuin "ystävyys".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta hetkonen........eikös se mennyt niin kaikki naiset on nykyään niin itsenäisiä että viihtyvät hyvin yksin eivätkä kaipaa enää miestä.

Tämä viesti antaa toisenlaista kuvaa.

t. mies

Kai sitä saa haaveilla kumppanista vaikka sinänsä olisi tyytyväinen yksinkin?

Naiset kyllä nykyään tuntuvat pärjäävän paremmin yksin kuin miehet. Tämän huomaa siitä että kukaan nainen ei julkisesti valita miten kaikki miehet on nirsoja ja paskoja ja miten aikoo kostaa koko miessukupuolelle sen että joutuu olevan yksin. Tällaisia valitusvirsiä löytyy siltä toiselta sukupuolelta. Hesarikin teki aiheesta jutun, siis "kiltti-miehistä".

Miksi naiset sitten tekevät lähes päivittäin tällaisia ketjuja?

Joillain miehillä on paremmat hurmaamistaidot, joilla he synnyttävät naisessa sen suuren tunteen ja nämä miehet ovatkin usein pelimiehiä, koska juuri naisten metsästyksen vuoksi he ovat kehittäneet noita taitoja.

Mielenkiintoinen aloitus, johon vastauksena oli järjetön määrä miesten ulinaa.

Toivon, että löydät itsellesi fiksun ja sopivan miehen, ap. Ikävä kyllä palsta ei ole oikea paikka etsintään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta hetkonen........eikös se mennyt niin kaikki naiset on nykyään niin itsenäisiä että viihtyvät hyvin yksin eivätkä kaipaa enää miestä.

Tämä viesti antaa toisenlaista kuvaa.

t. mies

Kai sitä saa haaveilla kumppanista vaikka sinänsä olisi tyytyväinen yksinkin?

Naiset kyllä nykyään tuntuvat pärjäävän paremmin yksin kuin miehet. Tämän huomaa siitä että kukaan nainen ei julkisesti valita miten kaikki miehet on nirsoja ja paskoja ja miten aikoo kostaa koko miessukupuolelle sen että joutuu olevan yksin. Tällaisia valitusvirsiä löytyy siltä toiselta sukupuolelta. Hesarikin teki aiheesta jutun, siis "kiltti-miehistä".

Miksi naiset sitten tekevät lähes päivittäin tällaisia ketjuja?

Koska me etsimme miehiä, jotka kiinnostavat meitä.

ohis

PS Ulina on oikeasti ikävystyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Sinä sentään olet päässyt tapailemaan komeita miehiä, itse en saa yhtään ketään. No saisin jos huolisin ruman 60-vuotiaan miehen, mutta enpä taida koska olen itse vasta päälle parikymppinen. On ihan helvetin masentavaa elää tajuten, ettei koskaan tule pääsemään suhteeseen.

N24

Kyllä sinä pääset, koska elät vielä tuollaiset 60 vuotta. Jos et muuta perunakellariin, saat tehdä aika lailla työtä miehiä väistellessä.

Avoiduin 26-vuotiaana melko ex tempore. Sitä ennen elin pitkään ilman kunnon vakisuhdetta. Jotain tyyppejä siinä kävi, muttei mitään mainittavaa. Olin nuorempana yhdessä täysin mahdottoman tapauksen kanssa, hyvän lapsen saimme ja siinä se sitten olikin. Se Oikea, tai ainakin Aito, meni siinä sivussa ohi. No, kaveruus jäi, mutta oli se niin väärin.

Nykyään olen tosi onnellinen ja niin tulet sinäkin olemaan.

Sanoisin niin, että miehen ja naisen yhdessäolosta tulee helposti suuri mysteeri, jossa kaiken pitää sopia jollain taianomaisella tavalla yhteen.

Ehkä siinä on osa tätäkin, mutta osa on myös ihan smanlaisesta taitojen opettelusta kuin polkupyörällä ajo tai kutominen tai auton korjaaminen.

Sitä täytyy harjoitella ja vähän mokailla ja kärsivällisyyttäkin tarvitaan.

Jos ei kenenkään kanssa ole yhdessä muutamaa viikkoa pidempään, ei silloin oikein tule harjoitusta arkisesta yhdessä olosta. Juhlissa nyt on aina kaikilla hauskaa, mutta arkiset asiat vaativar treeniä siinä missä moni muukin taito.

Ja tätäkö meidän perheellisten siis pitäisi kadehtia?

Itse olen muutaman kerran löytänyt sellaisen miehen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja yhteiselo on ollut täydellistä, ei riitoja, pelkkää intohimoa, kunnes näistä paljastuu aina jokin ikävä asia. On naimisissa, peliongelmainen tms.. asioita joita ei ole voinut aavistaa mitenkään... Tämän kun on kokenut muutaman kerran, niin luottamus mennyt miehiin ihan totaalisesti enkä oikeastikaan usko, että löytäisin enää ketään. Enää en ajattele, että ehkä seuraava olisi se oikea. Nykyisin tapailun alkuvaiheella jo rupean miettimään mitä tämä kyseinen ihminen ei itsestään kerro ja tiedän, että se hetki tulee kun kaikki taas loppuu ja se tapahtuu joka kerta. En tiedä miksi mulla käy näin huono tuuri aina niiden kanssa joista pidän todella paljon?