Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sinkun tuskat
Kaipaan vain purkaa hieman tuntojani anonyymisti, en odota konkreettisia ratkaisuehdotuksia. Tiedostan myös kyseessä olevan varmaan se klassisin sinkkujen ongelma.
Eli, minua surettaa, koska en ole löytänyt "sitä oikeaa". Olen tapaillut roppakaupalla mukavia ja komeitakin miehiä, mutta kaikista näistä jutuista on puuttunut se oikea tunne, halu mennä eteenpäin. Tarvitsen tuon intuition tuoman vahvistuksen, että tämä tyyppi tuntuu nyt oikealta tai ainakin sinnepäin.
En ole myöskään tapaillut sellaista miestä, jonka kokisin pystyvän ymmärtämään minua. Pitkään ajattelin, että eihän se nyt niin tärkeää olekaan, kunhan seksijutut sun muut toimii. No, nyt ymmärrän kaipaavani ihan kamalasti sellaista sielujen sympatiaa, että koen toisen todella tajuavan, mitä tarkoitan. Kavereina minulla on kyllä ollut ja on edelleen sellaisia miehiä, joiden koen pystyvän ymmärtämään minua hyvinkin, mutta he sitten ovat ihan syystä vain kavereita.
Tuntuu kovin lohduttomalta. En tietenkään haluaisi olla näin vaativa, mutta minkäs teet. Jokaisen mönkään menneen suhdeviritelmän jälkeen on jaksettava keräillä itsensä rippuset ja lähdettävä uudestaan metsälle, koska rakkauden kaipuu on niin kova. Väsyttää ja surettaa.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Olen niin tässä samassa sinkku-veneessä.
Kiitos 39 kommentistasi, annoit uskoa tähän sinkkuelämään.
Olen 3-vuotta etsinyt neulaa heinäsuovasta juurikin sillä ajatuksella, että joku ymmärtäisi minun erikoisia asioitani. Tuntuu jo että todellakin luovutan ja muutan luostariin, mutta ehkä valoa on tunnelin päässä. Olen tehnyt elämästäni ihanan, mutta tuntuu et kaikesta asioista puuttuu se ydin koska ei rakkautta.
Paljon onnellisempi olisin jos kävisin jumpassa puolisoni kanssa tai edes voisin päivän päätteeksi kertoa hänelle itse käyneeni, kun että vaan itse käyn jumpassa.
Mä niin odotan sielunparini löytymistä. Näin nelikymppisenä yh-mamina!!!!!!!
Nimierkistäsi päättelen, että sinulla on "jo" jälkikasvua; surullista, jos et pysty heille antamaan rakkautta ja vastavuorisieseti he sinulta.
Itse olen 39 vuotias lapseton, jälkikasvusta ja kumppansita useita vuosia haaveillut. Mutta näin sanoessani varmaan saan kuulla, että minussa on jotain vikaa, kun en tähän ikään mennessä ole saanut kumpaakaan. Niin varmasti onkin.
Mutta kenessäpä meistä ei olisi, yhtään mitään vikaa. Toiseksi. Tiedän, että kumppanin puute ei automaattisesti estä laps(i)en saamista. Minusta kuitenkin lapsi (tai lapset) ansaitsevat, ainakin lähtökohtaisesti kaksi heistä välittävää ja vastuuta kantavaa huoltajaa, jotka mieluummin toimivat ja elävät enempi yhteistuumisssa ja ymmärryksessä kuin yksin ja erikseen, kuin kumpikin tahollaan.(..)
Tietenkään en voi tietää, mitä seuraavassa hetkessä lapsi(e)n tulon jälkeen tapahtuu tai on tapahtumatta. Puhun haaveesta, johon minulla kuuluu, vielä vuosen jälkeenkin sekä kumppanin, tai kumppanuuden "löyäminen" ja /tai saaminen ja antaminnen; puolin ja toisin, niin että voi -yleisesti- kunnioittaa ja arvostaa toista ja mahd. saada hänen kanssaan (bonuksena) jälkikasvua. (- Ei parisuhteen onnistumisen tai epäonnistumisen mitta ole se, saako kumppanin kanssa lapsia vai ei).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen tilanne etenkin nykypäivänä. Tarjonta on niin laaja, että et oikeasti henkisesti sitoudu yhteen, jolloin kunnon tunnetta ei pääse muodostumaan. Sinun pitäisi heittää ennakkoluulot ja lopettaa vertailu muihin ja panostaa siihen yhteen mieheen, jonka lähellä haluat olla.
Niin. Vaan, mitähän tuo "panostaminen" käytännössä tarkoittaa? - ja aika hankalaa sitä on aloittaa toiseen panostaminen jos päällimäisenä on tunne, että tuo ei sytytä, syystä tai toisesta. - toista ei kuitenkaan voi muuttaa. Vaan mitä sitten itsessä pitäisi osata muuttaa tai mistä vaatimuksistaan tai odotuksista sitten olisi viisainta tinkiä?
Mutta hetkonen........eikös se mennyt niin kaikki naiset on nykyään niin itsenäisiä että viihtyvät hyvin yksin eivätkä kaipaa enää miestä.
Tämä viesti antaa toisenlaista kuvaa.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on naisilla raskasta kun karkkipussissa on niin paljon karkkeja, että tulee ähky eikä mikään kelpaa.
On se miehenä helppoa kun ei ole mistä valita.
M35
Tässähän se jo tulikin tiivistettynä.
Miesten ongelmat on se että eivät saa ketään vaikka kriteerit olisi matalalla.
Naisten ongelma on se että kukaan saatana sadoista ehdokkaista ei säväytä!
Tiivistettynä ja liioiteltuna. Miksi ihmeessä naisten tai miesten pitäisi laskea rima jotenkin "tarpeeksi alas" tai tyytyä vaan johonkin ihmiseen kumppanin ja parisuhteen saadakseen? Itse olen mieluummin yksikseni ja harrastan irtosuhteita, kuin lähden suhteeseen jonkun ihan ok tyypin kanssa. Jos ei koskaan löydy sitä oikeaa, niin ei sitten. Väkisin en ala mitään virittelemään, enkä ottamaan ketä tahansa elämääni. Toivottavasti niin ei tee kukaan muukaan.
Sinusta ei siis olisi ongelma se että kaikki naiset alkavat/alkaisivat ajattelemaan noin. Silloin ei kohta olisi pareja enää ollenkaan........kukaan mies ei kelpaisi kenellekään naiselle...
Vierailija kirjoitti:
Mutta hetkonen........eikös se mennyt niin kaikki naiset on nykyään niin itsenäisiä että viihtyvät hyvin yksin eivätkä kaipaa enää miestä.
Tämä viesti antaa toisenlaista kuvaa.
t. mies
Mutta hetkonen mitä jos naiset eivät olekaan se homogeenin massa jossa kaikki toimii samoin? Siinä sinulle vähän pohdittavaa illan ratoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinusta ei siis olisi ongelma se että kaikki naiset alkavat/alkaisivat ajattelemaan noin. Silloin ei kohta olisi pareja enää ollenkaan........kukaan mies ei kelpaisi kenellekään naiselle...
Olen eri vastaaja, mutta minäkin toivon, ettei kukaan perustaisi ainakaan perhettä sellaisen ihmisen kanssa, johon on vain tyytynyt, kun ei ole tavannut ketään, jonka kanssa todella tuntisi kuuluvansa yhteen.
Entisaikoina sellaiset parit kyllä pysyivät yhdessä, kun ei ollut tapana erota, mutta aikamoisia perhehelvettejä niistä olivat aika monet. Ei seksiä, kun ei ollut sitä kuuluisaa kemiaa alunperinkään. Katkeruutta ja uskottomuutta ja mitä näitä paskojen, rakkaudettomien liittojen ongelmia nyt onkaan. Ja avioerolapsia yhä enemmän nyt kun eroaminen ei enää tee ihmisistä hylkiöitä yhteiskunnan ja sukulaisten silmissä.
Itse olen ainakin ennemmin yksin kuin sotken elämääni ajatellen, että kunhan nyt jonkun miehen löydän, ihan sama tykkäänkö hänestä edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen tilanne etenkin nykypäivänä. Tarjonta on niin laaja, että et oikeasti henkisesti sitoudu yhteen, jolloin kunnon tunnetta ei pääse muodostumaan. Sinun pitäisi heittää ennakkoluulot ja lopettaa vertailu muihin ja panostaa siihen yhteen mieheen, jonka lähellä haluat olla.
Niin. Vaan, mitähän tuo "panostaminen" käytännössä tarkoittaa? - ja aika hankalaa sitä on aloittaa toiseen panostaminen jos päällimäisenä on tunne, että tuo ei sytytä, syystä tai toisesta. - toista ei kuitenkaan voi muuttaa. Vaan mitä sitten itsessä pitäisi osata muuttaa tai mistä vaatimuksistaan tai odotuksista sitten olisi viisainta tinkiä?
Pitäisi muuttaa omaa asennetta miehiä ja seurustelua kohtaan. Ensinnäkin voisi olla hyvä asia jos unohtaisit miehet ja seuranhaun hetkeksi kokonaan ja tutustuisit miehiin niin kuin muihinkin ihmisiin, etkä arvioisi heitä potentiaalisina kumppaneina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on naisilla raskasta kun karkkipussissa on niin paljon karkkeja, että tulee ähky eikä mikään kelpaa.
On se miehenä helppoa kun ei ole mistä valita.
M35
Tässähän se jo tulikin tiivistettynä.
Miesten ongelmat on se että eivät saa ketään vaikka kriteerit olisi matalalla.
Naisten ongelma on se että kukaan saatana sadoista ehdokkaista ei säväytä!
Tiivistettynä ja liioiteltuna. Miksi ihmeessä naisten tai miesten pitäisi laskea rima jotenkin "tarpeeksi alas" tai tyytyä vaan johonkin ihmiseen kumppanin ja parisuhteen saadakseen? Itse olen mieluummin yksikseni ja harrastan irtosuhteita, kuin lähden suhteeseen jonkun ihan ok tyypin kanssa. Jos ei koskaan löydy sitä oikeaa, niin ei sitten. Väkisin en ala mitään virittelemään, enkä ottamaan ketä tahansa elämääni. Toivottavasti niin ei tee kukaan muukaan.
Sinusta ei siis olisi ongelma se että kaikki naiset alkavat/alkaisivat ajattelemaan noin. Silloin ei kohta olisi pareja enää ollenkaan........kukaan mies ei kelpaisi kenellekään naiselle...
Joku muu ehti tähän vastata, mutta kommentoin nyt itse vielä. En näkisi asiaa ongelmana, enkä kovin todennäköisenäkään. Aika moni elää elämäänsä ihmisen kanssa, josta ei vaan syystä tai toisesta uskalla tai osaa irrottautua. Mullakin olisi ollut vaihtoehtona jäädä elämään elämää ihmisen kanssa, jota en rakastanut tarpeeksi paljon. En kuitenkaan halunnut tehdä sitä itselleni, enkä silloiselle puolisolle.
Joku täällä jaksoi jauhaa jostain tasoista, ihan tavallisia ja omaan makuun hyvännäköisiä ja erityisesti kivoja miehiä ne irtosuhteet on olleet. Olen itse aika aloitteellinen keskustelija, en tiedä onko sellaisten ihmisten (naisten) helpompi saada seuraa. Ja kai olen sitten ihan ok näköinen, jos jotain ulkonäköhommaa tähän pitää lisätä. En tiedä, varmaan pitäisi kysyä niiltä miehiltä, että mikä kiinnosti. Kai se on aika selvää molemmille osapuolille, miksi ihmiset yhden illan juttuja hakee, vai? Sehän olisi iso bonus, jos samalla löytyisi se JOKU. En vaan usko sen olevan kovin todennäköistä, koska motiivit on selvät alusta alkaen.
Pitkän linjan sinkkuna pakko kommentoida että deittailu on kyllä kovin epäluonnollista. On stressaavaa tutustua uusiin ihmisiin romanttisessa mielessä ja tilanne on väkisin enemmän tai vähemmän työhaastattelumainen kun pitää miettiä tykkääkö treffikumppanista ja tykkääkö se sinusta. Ja ne paineet ja stressi taas tekee sen että on vaikeaa edes kehittää niitä toisen ääripään lämpimiä tunteita sillä niille ei ole yksinkertaisesti tilaa tuossa yhtälössä.
Painiskelin itsekin pitkään sen kanssa etten tuntunut löytävän sopivaa miestä. Välistä olen toki ihastunut palavasti, mutta näin jälkikäteen on todettava ettei se "instant chemistry" ole mikään korkeamman voiman merkki elämäsi rakkauden löytämisestä vaan feromoneja ja aivokemiallinen myrsky. Oikea parisuhde ja rakkaus on rakennettu jonkin ihan muun varaan kuin kiihkeän huuman.
Itselleni kävi sitten lopulta niin että tutun miehen (sellainen jolle en alunperin erityisemmin syttynyt) kanssa päädyin juttelemaan enemmän ja syvällisemmistä asioista. Huomasin miten älykäs kyseinen ihminen on ja miten arvomme ja persoonamme sopii itseasiassa mainiosti yhteen. Yhtäkkiä huomasin ajattelevani häntä useammin ja nykyään olemme mainio pari. Seksi on hyvää ja minulla on mies joka on aidosti sielunkumppanini.
Lyhyesti sanottuna sanoisin että luovu odotuksista ja pakonomaisesti deittailusta. Älä luovu toivosta heti vaikkei joku veisi jalkoja heti kättelyssä. Niin voi kuitenkin käydä vähän myöhemmin kun luonto tekee tehtävänsä, puhun kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.
Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.
Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.
Tuo koskee vain tiettyä naisryhmää, ja te miehet tavoittelette vain tuota tiettyä onnenonkija-naisryhmää. Miksei kelpaa tavallinen, kumppanuutta etsivä nainen joka ei piittaa statuksesta tai varakkuudesta?
Koska läski ei kiinnosta, niin läski ei kiinnosta, niin läski ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen niin tässä samassa sinkku-veneessä.
Kiitos 39 kommentistasi, annoit uskoa tähän sinkkuelämään.
Olen 3-vuotta etsinyt neulaa heinäsuovasta juurikin sillä ajatuksella, että joku ymmärtäisi minun erikoisia asioitani. Tuntuu jo että todellakin luovutan ja muutan luostariin, mutta ehkä valoa on tunnelin päässä. Olen tehnyt elämästäni ihanan, mutta tuntuu et kaikesta asioista puuttuu se ydin koska ei rakkautta.
Paljon onnellisempi olisin jos kävisin jumpassa puolisoni kanssa tai edes voisin päivän päätteeksi kertoa hänelle itse käyneeni, kun että vaan itse käyn jumpassa.
Mä niin odotan sielunparini löytymistä. Näin nelikymppisenä yh-mamina!!!!!!!
"Näin nelikymppisenä yh-mamina" :D
Odottelu kuule kaikessa rauhassa. Seuraavat 40 vuotta voit odottaa.
"Rakkauden kaipuu"... Et ole tosiaankaan kokenut mitään, jos romantisoit parisuhteen noin. Se rakkaus on täynnä pettymyksiä, itkua, kompromisseja... Jos toivot "ihanan Rakkautesi kohteen" vaikka tulevan romanttisesti luoksesi piristämään iltaa 3 km päästä, niin todennäköisempää on että ei jaksa, ei pysty, väsyttää...
Pointti on se, että hyvin harvoin kahden ihmisen toiveet menevät yksiin ja kaikki on niin saamarin ihanaa.
En edes ymmärrä mitään rakkauslässytystä ja sen ihanuutta. Huono olo tulee ajatuksestakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn nyt toteamassa, että tällä aiemmin kirjoittaneella yh-mamilla on todellakin lapsia ja rakkautta lapsia kohtaan ja lapsilla mua kohtaan. MUTTA rakkaus lapsiin ei vie pois kumppanin toivetta. Sama kun sanoisi lapsettomalle, että hanki koira tms. Että minulla riittäisi rakkautta sekä lapsille että miehelle. Mitäs tähän sanotte?
Luin tuossa joku aika sitten tutkimuksen jonka mukaan kyseinen "sielujen sympatia" johtuu siitä että toinen herättää meissä turvattomuuden tunnetta joka tulkitaan rakastumiseksi, sillä menetyksen pelko tulkitaan väärin. Tämä ainakin selittäisi miksi rentuille on niin paljon vientiä. Mitään sitä yhtä ja oikeaa ei ole ja kemiakin saattaa johtua pitkälti siitä millä tuulella on minäkin päivänä. Oma elämäni rakkaus löytyi miehestä jonka kanssa ei ollut juurikaan keskinäistä ymmärrystä tai edes seksuaalista kemiaa vaan parisuhteesta muodostui mahtava ajan myötä.
Iso kuva on itse asiassa helppo nähdä.
Mitä enemmän näennäistä tarjontaa, sitä vaikeammaksi pariutuminen muuttuu. Näennäistä tarjontaa siksi ettei tietenkään kaikille naisille voi olla rajattomasti miehiä tarjolla - paitsi seksiin.
Naiset jotka harrastavat irtosuhteita/panosuhteita, voivat valita ja harrastavat niitä tasokkaimpien miesten kanssa. Nämä miehet ovat komeita, aloitteellisia, kokeneita ja taitavia viettelijöitä. Näiden miesten kanssa naiset tottuvat "instant kemiaan" ja odottavat vielä vahvempaa salamasytytystä seuraavilta miehiltä.
Se on kuin tottuisi sokeriin, sitä tarvitaan aina vain enemmän jotta saisi sokerihumalan päälle.
Vasta kun lapsikuume iskee päälle, aletaan nähdä se tavismies eri valossa. Siihen asti tavismies on saanut katsella top level miesten ja naisten panoseikkailuja sivusta.
Manzzi kirjoitti:
Iso kuva on itse asiassa helppo nähdä.
Mitä enemmän näennäistä tarjontaa, sitä vaikeammaksi pariutuminen muuttuu. Näennäistä tarjontaa siksi ettei tietenkään kaikille naisille voi olla rajattomasti miehiä tarjolla - paitsi seksiin.
Naiset jotka harrastavat irtosuhteita/panosuhteita, voivat valita ja harrastavat niitä tasokkaimpien miesten kanssa. Nämä miehet ovat komeita, aloitteellisia, kokeneita ja taitavia viettelijöitä. Näiden miesten kanssa naiset tottuvat "instant kemiaan" ja odottavat vielä vahvempaa salamasytytystä seuraavilta miehiltä.
Se on kuin tottuisi sokeriin, sitä tarvitaan aina vain enemmän jotta saisi sokerihumalan päälle.
Vasta kun lapsikuume iskee päälle, aletaan nähdä se tavismies eri valossa. Siihen asti tavismies on saanut katsella top level miesten ja naisten panoseikkailuja sivusta.
Tämä ison kuvasi kanssa olet todella hakoteillä.
Vierailija kirjoitti:
Manzzi kirjoitti:
Iso kuva on itse asiassa helppo nähdä.
Mitä enemmän näennäistä tarjontaa, sitä vaikeammaksi pariutuminen muuttuu. Näennäistä tarjontaa siksi ettei tietenkään kaikille naisille voi olla rajattomasti miehiä tarjolla - paitsi seksiin.
Naiset jotka harrastavat irtosuhteita/panosuhteita, voivat valita ja harrastavat niitä tasokkaimpien miesten kanssa. Nämä miehet ovat komeita, aloitteellisia, kokeneita ja taitavia viettelijöitä. Näiden miesten kanssa naiset tottuvat "instant kemiaan" ja odottavat vielä vahvempaa salamasytytystä seuraavilta miehiltä.
Se on kuin tottuisi sokeriin, sitä tarvitaan aina vain enemmän jotta saisi sokerihumalan päälle.
Vasta kun lapsikuume iskee päälle, aletaan nähdä se tavismies eri valossa. Siihen asti tavismies on saanut katsella top level miesten ja naisten panoseikkailuja sivusta.Tämä ison kuvasi kanssa olet todella hakoteillä.
Ei vaan täysin oikeassa.
Itsekin olin 28 vuotiaaksi asti totaalikokematon mies. Nuorena naiset suosii miehissä vain tietynlaisia miehiä, niitä pelimiehiä ym epäluotettavia jotka ei halua parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Manzzi kirjoitti:
Iso kuva on itse asiassa helppo nähdä.
Mitä enemmän näennäistä tarjontaa, sitä vaikeammaksi pariutuminen muuttuu. Näennäistä tarjontaa siksi ettei tietenkään kaikille naisille voi olla rajattomasti miehiä tarjolla - paitsi seksiin.
Naiset jotka harrastavat irtosuhteita/panosuhteita, voivat valita ja harrastavat niitä tasokkaimpien miesten kanssa. Nämä miehet ovat komeita, aloitteellisia, kokeneita ja taitavia viettelijöitä. Näiden miesten kanssa naiset tottuvat "instant kemiaan" ja odottavat vielä vahvempaa salamasytytystä seuraavilta miehiltä.
Se on kuin tottuisi sokeriin, sitä tarvitaan aina vain enemmän jotta saisi sokerihumalan päälle.
Vasta kun lapsikuume iskee päälle, aletaan nähdä se tavismies eri valossa. Siihen asti tavismies on saanut katsella top level miesten ja naisten panoseikkailuja sivusta.Tämä ison kuvasi kanssa olet todella hakoteillä.
Ei vaan täysin oikeassa.
Itsekin olin 28 vuotiaaksi asti totaalikokematon mies. Nuorena naiset suosii miehissä vain tietynlaisia miehiä, niitä pelimiehiä ym epäluotettavia jotka ei halua parisuhdetta.
Sinä yksin toimit jonain yleisenä esimerkkinä? No siten toimin minäkin joka en ole myönnetty suhdetta halunnut yhdenkään yhdenillan jutun kanssa eikä mikään vauvakuume ole iskenyt päälle vieläkään vaikka seurustelen eikö etenkään ennen sitä.
Alue: Aihe vapaa
Tavallinen tilanne etenkin nykypäivänä. Tarjonta on niin laaja, että et oikeasti henkisesti sitoudu yhteen, jolloin kunnon tunnetta ei pääse muodostumaan. Sinun pitäisi heittää ennakkoluulot ja lopettaa vertailu muihin ja panostaa siihen yhteen mieheen, jonka lähellä haluat olla.