Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkun tuskat
Kaipaan vain purkaa hieman tuntojani anonyymisti, en odota konkreettisia ratkaisuehdotuksia. Tiedostan myös kyseessä olevan varmaan se klassisin sinkkujen ongelma.
Eli, minua surettaa, koska en ole löytänyt "sitä oikeaa". Olen tapaillut roppakaupalla mukavia ja komeitakin miehiä, mutta kaikista näistä jutuista on puuttunut se oikea tunne, halu mennä eteenpäin. Tarvitsen tuon intuition tuoman vahvistuksen, että tämä tyyppi tuntuu nyt oikealta tai ainakin sinnepäin.
En ole myöskään tapaillut sellaista miestä, jonka kokisin pystyvän ymmärtämään minua. Pitkään ajattelin, että eihän se nyt niin tärkeää olekaan, kunhan seksijutut sun muut toimii. No, nyt ymmärrän kaipaavani ihan kamalasti sellaista sielujen sympatiaa, että koen toisen todella tajuavan, mitä tarkoitan. Kavereina minulla on kyllä ollut ja on edelleen sellaisia miehiä, joiden koen pystyvän ymmärtämään minua hyvinkin, mutta he sitten ovat ihan syystä vain kavereita.
Tuntuu kovin lohduttomalta. En tietenkään haluaisi olla näin vaativa, mutta minkäs teet. Jokaisen mönkään menneen suhdeviritelmän jälkeen on jaksettava keräillä itsensä rippuset ja lähdettävä uudestaan metsälle, koska rakkauden kaipuu on niin kova. Väsyttää ja surettaa.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Aina kun näen tämän otsikon, aivoni yrittävät alkaa vääntää siitä sananmuunnosta. Ja joka kerta petyn.
Nomitäs kiertelet näillä palstoilla sitte! Itte jos mää ajattelisin, nii sinuna en sitte tääl kiertelis! Et haloo suomi, käyttäkää tämän takii päätänne. Totelkaa siis rahan takii biisii ja keksikää, siitä oma biisinne. Katy Perryn biisi roar, saa teidät pirteeks jo vaikka keskiyöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Oon samaa myös ajatellut, et fiksun ihmisten sanoi!
En osaa enkä halua neuvoa sinua. Minusta on alkanut tuntumaan jopa siltä että sen oikean kumppanin löytäminen on miltei arpapeliä, suurta sattumaa ehkä joku kutsuisi kohtaloksi. Itselläni sama mies ollut noin kolmekymmentä vuotta ja ihan sattumaa sekin oli että aikojaan opiskellessa kohdattiin ja että siinä nuoruuden puuskassa ja kokemattomuudessa niin elämässä kuin rakkaudessakin tämä parisuhteemme on kaikki elämän koukerot kestänyt. Jopa niin että nyt voin sanoa rakastavani miestäni enemmän kuin ihan nuorena. Vastoinkäymisiä on ollut mutta ei sellaisia, joista ei oltaisi yhdessä selvitty. Rahattomuutta, lapsettomuutta, työttömyyttä, sairautta. Loppujen lopuksi kait on kyse sitoutumisesta ja hyvästä arjesta, tunteesta että toinen arvostaa ja tykkää. Koko ajan ei tarvitse olla yhdessä ja tehdä kaikkea kaksin, vaan että on joitakin samoja mielenkiinnon kohteita ja elämän arvot samankaltaisia. Toivon että löydät itsellesi kumppanin. Jospa hän löytyykin etsimättä ja ihan läheltä, kaveruuskin voi olla hyvä lähtökohta elämänpituiselle rakkaudelle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monesti on neuvottu, että jos nainen ei löydä itselleen mies niin naisen kannattaisi katsoa millaisia miehiä oikein tavoittelee. Nainen voi siis tavoitella vain sellaisia miehiä, jotka eivät ole naisesta kiinnostuneita.
Mutta jos esimerkiksi 50-60v. mies tavoitteleen parikymppisiä naisia, mies on ällöttävä sika.
Miksi mies on ällöttävä sika, jos tavoittelee sellaisia naisia jotka eivät ole miehestä kiinnostuneita, mutta nainen kun tavoittelee sellaisia miehiä jotka eivät ole hänestä kiinnostuneita, asia on ihan ok.
En nyt tiedä onko se yhtään sen enempää ok jos Pirkko 57v Vantaalta ihan tosissaan kuvittelee että hänelle kuuluu vain 20v pojankollit.
Pirkko on rohkea puuma. Toisekseen Pirkon toteuttaa naiseuttaan haluamallaan tavalla eikä siihen ulkopuolisten sovi puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sentään olet päässyt tapailemaan komeita miehiä, itse en saa yhtään ketään. No saisin jos huolisin ruman 60-vuotiaan miehen, mutta enpä taida koska olen itse vasta päälle parikymppinen. On ihan helvetin masentavaa elää tajuten, ettei koskaan tule pääsemään suhteeseen.
N24
No ne miehet eivät halua suhdetta kanssasi. Et voi pakottaa ketään. Onneksi minä sain komean ja ihanan miehen.
N 43
No shit Sherlock... Ai kuinka kiva "nännännäää, mullapa on mies"-tyylinen vastaus. Ei kovin kypsää touhua noinkaan ikääntyneeltä leidiltä. Pidätkö minua jotenkin tyhmänä vai? Kyllähän minä nyt hyvänen aika tiedän, ettei nämä miehet halunneet suhdetta kanssani. Alkuperäisen viestini kirjoitin vastauksena aloittajalle, joka valittaa sinkkuudesta, vaikka on päässyt deittailemaan toinen toistaan komeampia miehiä. On meitä, jotka eivät pääse treffeille yhtään kenenkään kanssa. Olemme jämäpaloja, joita lähestyy anteeksi nyt vain, ihan totaalisen elähtäneet miehet tai green cardin perässä olevat, äärimmäisen huonoa Suomea puhuvat ulkomaalaiset gigolot. Joskus olisi hyvä itse kunkin laittaa asioita perspektiiviin ja miettiä, että kannattaako todellakaan valittaa asioista kun ne voisivat olla niin paljon huonomminkin. Ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta jostain disney-tyylisestä rakkaustarinasta haaveileminen ja ala etsiä ihan rehellistä, maanläheistä tyyppiä.
Olen jo vanhempi sinkku, eronnut tosin kauan sitten, kun mies otti ja lähti. Sen jälkeen on ollut yritystä niin paljon että hengästyttää.
Sen sijaan siskoni ja veljeni ovat ensimmäisissä avioliitoissaan ensimmäisen tyttö- ja poikaystävänsä kanssa.
Jos vertaan itseäni näihin ihmisiin ja pohdin, miksi heillä on onnelliset, kestävät liitot, en keksi mitään järjellistä syytä, miksi minä olen aina vaan sinkku.
Selvähän se, että nuorena (alle 30v) jos/kun sen sopivan löytää, todennäköisyys pitkäaikaiseen, hyvään parisuhteeseen on paljon suurempi.
Sen jälkeen on vaikeampi sitoutua. Moni tykkää säätää ja tapailla, mutta ei loppupeleissä halua elämänkumppania. Tämän olen kokemuksesta oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä palasin yhteen yhden entisen miesystävän kanssa, suhteessa oli kuitenkin enemmän plussia kuin miinuksia. Ja tämä mies oli samaa mieltä. Ehkä muidenkin sinkkujen olisi syytä katsoa uudelleen entisiä miesystäviä.
Naisella harvoin eka tapaamisella kolahtaa jos on kyse nettitreffeistä. Mies on aina ihan erilainen kuin mitä on ehtinyt kuvitella. Ääni on kummallinen, ryhti, olemus, puhetapa, tyyli, kaikki.
Toisella kertaa mies voi vaikuttaa vähän paremmalta, kun alkaa tottua. Kolmannella kerralla tietää onko hitti vai huti.
Miesten kriteerit on niin erilaiset että he väittävät tietävänsä heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin aikoinaan niin paljon treffeillä että olisin tunnin ajan voinut vaikka vainajaa haastatella. Suomalainen mies ei osaa naiselta kysellä asioita. Se on ihan tollona kun nätti nainen tulee treffeille. Sen osaa kysyä että onko lapsia ja mitä teet työksesi. Sitten höpöttävät omia juttujaan ja yrittävät tehdä vaikutuksen niillä. Armoa heille.
Viesteissä treffien jälkeen tulee sitten kysymyskiä musiikkimausta ja kiinnostaako tämä tai tuo.
Eka tapaamisen perusteella saa aika kapean kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että se on ihan sattuman kauppaa että löytää sellaisen ihmisen, jonka kohdalla tulee sellainen tunne, että tässä on "se jokin". Itse oon paljon kanssa deittaillut ja pari kertaa olen sen tunteen kokenutkin, mutta valitettavasti en ole saanut tunteilleni vastakaikua.
Itse olen huomannut että naiset tuntee tuon "sen jonkin" vain niiden tiettyjen samojen miesten kanssa.
Meanwhile 99% suomen sinkkumiehistä on ilman ja naiset pyörii panoringeissään pelimiesten kanssa.
Game over.
Jaa, mä olen kyllä sen yhteyden ja sielujen sympatian tuntenut sellaisten miesten kanssa, jolla ei ihmeemmin ole vientiä ollut. Eivät ole olleet mitään "suosittuja" tyyppejä tai yleisillä mittareilla erityisen komeita, mutta mun silmissä näyttäneet hyviltä ja olleet kaikin puolin ihania, kun olen ollut niin ihastunut. Kyseessä sellaiset melko introvertit nörttimiehet. Näiden kanssa sitten seurustelinkin useamman vuoden, ja suhteet oli hyviä, vaikka lopulta päättyivätkin.
Itselleni tärkeintä on ollut nimenomaan älyllinen ja henkinen yhteys sekä samalla aaltopituudella oleminen. Olen tapaillut myös periaatteessa kaikin puolin kivoja ja komeita miehiä, joiden kanssa se yhteys on vain puuttunut, joten hommasta ei ole tullut mitään. Kuitenkaan pelkästään se hyvä yhteys ei riitä, vaan myös monen muun asian pitää arjessa toimia, joten valitettavasti se just oikea kumppani on vielä löytymättä. Yksinkin on hyvä olla, joten en näe mitään syytä tyytyä vähempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä palasin yhteen yhden entisen miesystävän kanssa, suhteessa oli kuitenkin enemmän plussia kuin miinuksia. Ja tämä mies oli samaa mieltä. Ehkä muidenkin sinkkujen olisi syytä katsoa uudelleen entisiä miesystäviä.
Vaikea katsella entisiä miesystäviä, kun niitä ei ole. En ole koskaan seurustellut, en ole kelvannut kenellekään. Noloahan tällainen on.
N24
Vierailija kirjoitti:
Lopeta jostain disney-tyylisestä rakkaustarinasta haaveileminen ja ala etsiä ihan rehellistä, maanläheistä tyyppiä.
Eli jos ei halua suhdetta sellaisen ihmisen kanssa johon ei ole ihastunut, on päätön haaveilija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin aikoinaan niin paljon treffeillä että olisin tunnin ajan voinut vaikka vainajaa haastatella. Suomalainen mies ei osaa naiselta kysellä asioita. Se on ihan tollona kun nätti nainen tulee treffeille. Sen osaa kysyä että onko lapsia ja mitä teet työksesi. Sitten höpöttävät omia juttujaan ja yrittävät tehdä vaikutuksen niillä. Armoa heille.
Viesteissä treffien jälkeen tulee sitten kysymyskiä musiikkimausta ja kiinnostaako tämä tai tuo.
Eka tapaamisen perusteella saa aika kapean kuvan.
Joo siis apua. Mulle kävi näin aivan hiljattain! Mies oli todella hiljaa, mua nolotti kun koitin pitää keskustelua väkisin pystyssä. No pari päivää treffien jälkeen tuli sitten viestiä (hiprakassa), että miten ihana olen ja suuri litania kaikkia kysymyksiä maan ja taivaan väliltä. Tämän jälkeen tää homma on pysynyt täysin viestittelyn tasolla, tyyppi ei jaksa/viitsi/uskalla tavata kasvokkain... Jooh. Ja siis ei oo varattu tai perheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea katsella entisiä miesystäviä, kun niitä ei ole. En ole koskaan seurustellut, en ole kelvannut kenellekään. Noloahan tällainen on.
N24
Kelpaat kelle vaan :) mist päin oot? Onks kikkii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että en ole yrittänyt luoda yhteyttä näihin "toimistohiiriin", niin sehän se siinä onkin, kun treffit menevät siihen, että minä kysyn heiltä heidän elämästään, koska minua aidosti tietysti kiinnostaa tutustua ja nähdä onko meillä jotain yhteistä. No vastapuoli sitten ei tee minkäänlaista eforttia tutustuakseen minuun. Treffien päätteeksi minä tiedän about kaiken heidän elämästään, mutta he eivät tiedä minusta mitään. Siitä huolimatta HE ovat kiinnostuneita näkemään minua uudestaan. En vain ymmärrä, että miksi? Etsivätkö he terapeuttia, vai ovatko vain ulkoisien seikkojen takia kiinnostuneita. Minusta he eivät mitään tiedä sen syvemmin, eikä heitä se tuntunut kiinnostavan. 150/151
Tämä keskustelutaidottomuus on just pahin ongelma monella muuten ihan OK miehellä. En odota mitään ylimaallisen ihmeellisiä lirkuttelu- ja hurmaustaitoja vaan ihan normaalia vastavuoroista jutustelua. Tuntuu, että törmään näihin minäminäminä kertojiin tai sitten hiljaisempiin kuullusteltaviin, jotka ei oma-aloitteisesti sano mitään, mutta vastaavat kyllä kiltisti. Kummassakaan tapauksessa deitti ei tiedä minusta tapaamisen päätteeksi yhtään mitään. Eivät siis pääse jatkoon. Ihmetyttää kyllä eikö nuorien miehien kanssa kotona ole keskusteltu vai miksi se ei suju.
Jos törmäät toistuvasti keskustelutaidottomiin ihmisiin, niin kannattaa ehkä tarkastaa omat taidot kyseisellä saralla.
En nyt tiedä miten minun keskustelutaitojen kehittäminen tässä auttaa? Yritän kyllä kuunnella näitä minäminäminä tyyppejä kärsivällisesti, mutta kyllä siinä aika pian rupeaa kiinnostus laskemaan jos itse ei saa juuri sanaa väliin. Toisaalta sitten tämä kuulustelutilannekkin on hankala, koska aitoa keskusteluyhteyttä ei muodostu ja minä joudun tätä tilannetta eteenpäin viemään yksin. Mutta ehkäpä en sitten ole niin kiinnostava keskustelukumppani kuin kuvittelen olevani.
Niinpä. Mun keskustelutaitoja on kehuttu useampaan otteeseen, varsinkin Suomessa asuvien ulkomaalaisten toimesta, viimeksi eräs Suomessa asuva jenkki-expat sanoi, että olen ensimmäinen suomalainen, jonka kanssa hän on nauttinut _oikeasti_ keskustella, ja hän on asunut Suomessa useamman vuoden. En ole siis ihan päästäni keksinyt, että sosiaalisia taitoja löytyy. Näen paljon vaivaa sen eteen, että keskustelu olisi mahdollisimman molemminpuolista, varsinkin niissä tilanteissa, kun vastapuoli on aktiivisempi kyselemään, kuten esim. tän jenkkityypin kanssa. Joskus tää keskustelutaitojen puute ärsyttää niin paljon, että tietoisesti lopetan ns. ylläpidon. Tietoisesti odotan, että meinaako toi tyyppi sanoa mitään, jos mä en pidä tätä käynnissä. No ei, sit istutaan hiljaa. Ja se on mun puolesta ihan ok, sellasen kanssa en vaan lähde rakentamaan tulevaisuutta.
Älkää käyttäkö juurikin-sanaa, ei ole mikään oikea sana ollenkaan. Epäsanat pois.
Alue: Aihe vapaa
Aina kun näen tämän otsikon, aivoni yrittävät alkaa vääntää siitä sananmuunnosta. Ja joka kerta petyn.